Kunnallispolitiikassa koettua vuonna 2007

JOULUKUU 2007 / 9.12.2007
Ohoh, nyt ee irtoo. Taetaa männä uappeloenniks. Palataan asiaan tammikuussa.
Hyvää Joulun odotusta.

Elämä
"Elämänkaaremme sillan pitkä jänneväli tukeutuu lukemattomiin vaijereihin, joita kutsutaan tottumuksiksi, asenteiksi ja toiveiksi.

Mitä elämässään tekee, se riippuu siitä, mikä on ja mitä haluaa.

Mitä elämältä saa, riippuu siitä, kuinka paljon sitä haluaa - kuinka paljon on valmis työskentelemään ja suunnittelemaan ja tekemään yhteistyötä ja käyttämään voimavarojaan.

Elämämme pitkä jänneväli tukeutuu lukemattomiin vaijereihin, joita punotaan nyt, ja juuri siksi tämä päivä on niin tärkeä. Tee köysistöstä vahva."

JOULUKUU 2007 / 2.12.2007
Sisäasiainministeriö käynnisti 11.5.2005 – jo nyt kuuluisan - kunta- ja palvelurakenneuudistus-hankkeen (PARAS –hanke). Hankkeen tavoitteena on aikaansaada riittävän vahva rakenteellinen ja taloudellinen pohja kuntien vastuulla olevien palveluiden järjestämiseksi ja tuottamiseksi.

Hakkeen etenemisestä ”Vesantolaisittaan” pidetään tiedotustilaisuus ma 3. joulukuuta 2007 klo 19.00 alkaen koulukeskuksen ruokalassa.

Jo pelkästään tiedossani olevien tulevaisuuden haasteiden vuoksi, ei käsitykseni mukaan ole mahdollista jättäytyä Sisä-Savossakaan nykyisiin kunta- ja palvelurakenteisiin. Kuntapalveluiden tehokkuuden, tuottavuuden ja vaikuttavuuden parantamiseen on pyrittävä määrätietoisesti ja ilman tunnetasolta tulevia viivytyksiä.

Tehokkaat, monipuoliset ja saatavuudeltaan riittävät julkiset palvelut ovat osa myös alueemme yritysten kilpailukykyä.

Kansallisen ja niin sisäsavolaisen kuin pohjoisavolaisen kilpailukyvyn parantumisen (tehostumisen) tulisikin olla, ainakin meille sisäsavolaisille, PARAS –hankkeen yksi keskeisimmistä tavoitteista. Sisäasiainministeriö luettelee hankkeen asettamiskirjeessään lukuisia toimintaympäristössämme näkyviä muutostrendejä mm. globalisaatio, teknologian nopea kehittyminen, väestön ikääntyminen ja työelämässä tapahtuvat muutokset, sekä kuntapalveluiden käyttäjien kasvavat vaatimukset palveluiden laadun ja määrän suhteen.

Edellä mainittujen muutostrendien joukkoon haluakin lisätä ehdottomasti vielä yhden tekijän - yrittäjyyden merkityksen kasvun yhteiskunnassa. Jo nyt yritykset tuottavat lähes 80 % BKT:sta ja työllistävät n. 1,4 miljoonaa työntekijää – yli 70 % koko maan työvoimasta.

Yrittämisen edellytysten suotuisalla kehityksellä on suora yhteys hyvinvointimme tasoon, joka näkyy mm. uusina työpaikkoina, kasvavina verotuloina, kestävänä talouskasvuna, kansalaisten lisääntyneenä ostovoimana ja sosiaalisena yhteenkuuluvuutena.

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa on kysymys ensisijaisesti kuntien palveluista ja niiden järjestämisestä. Edellisen lauseen sisällöllä onkin suorayhteys ajatukseen - tarkastellaan pelkästään kuntien nykyisin tuottamia palveluja. Oleellista on kuitenkin myös pohtia sitä kysymystä, missä määrin julkinen sektori ylipäänsä vastaa hyvinvointipalveluista nyt ja jatkossa. Ja mitkä palvelut jäävät tulevaisuudessa kansalaisten omalle vastuulle.

Voisinpa jopa väittää, että työn tuottavuus Sisä-Savon kunnissa on ollut viime vuosina heikompaa kuin maassa keskimäärin. Kysymys on lähinnä palvelutuotannon organisoimiseen liittyvistä ongelmista. Kun pystyisimme – täällä Sisä-Savossa - kuromalla saamaan kiinni tämä jälkeenjääneisyyden, niin pääsisimme mittaviin julkisten palvelujen tuotannon kustannussäästöihin.

Sisä-Savon kuntien palvelut tulee tuottaa jatkossa riittävän suurissa ja toimintakykyisissä yksiköissä, siis ei jokaisen kunnan omana palvelutuotantona. Kuntakokoja suurentamalla – Vesannon, Tervon ja Karttulan kuntien yhdistämisellä - on mahdollista luoda edellytykset järjestää julkiset palvelut tehokkaammin ja halvemmalla.

Tehokkuuden nostamisella voidaan myös monipuolistaa palvelutarjontaa ja parantaa sen laatua. Suurentuneissa hankintayksiköissä tulee turvata ja edelleen kehittää myös pienten yksityisten yritysten mahdollisuutta osallistua palvelujen tuottamiseen.Kuntien palvelujen tehokkuuden nostamisessa on välttämätöntä palvelujen tuotteistaminen sekä eri kuntien palveluprosessien yhdenmukaistaminen ja parhaiden käytäntöjen omaksuminen.

Kuntien yhdistämisiä tulee tietenkin lähestyä - jos mahdollista - ns. asiakaslähtöisesti työssäkäynti-alueiden tai muun hyvin toimivan ”palvelulogistiikan” pohjalta, sillä onhan kysymyksessä alue, josta käsin kuntalainen käy työssä, hoitaa asioita, käyttää julkisia ja yksityisiä palveluja, harrastaa jne. Parhaat tulokset tässä asiassa saadaan vapaaehtoisuutta, sopimuspohjaisuutta ja kuntaliitosten toimintakykyisyyttä korostavien tavoitteiden kautta.

Sisä-Savon seudulle on mielestäni saatava aikaan nykyistä selkeämpi, vahvempi ja asukasluvultaan kasvava seutukuntakeskus - ydinalue - joka tukee ja vahvistaa koko Pohjois-Savon kansallista ja kansainvälistä kilpailukykyä.Kuntauudistuksella ei saa aiheuttaa – missään tapauksessa - uusia hallinnollisia portaita eikä lisäbyrokratiaa. Mikäli tämä tavoite ei toteudu, niin mielestäni uudistukselta ei voida odottaa lisääntyvää tehokkuutta eikä tarvittavia kustannussäästöjä.Valtakunnan ylitse kulkevaan kuntauudistukseen tulisi liittää myös muun julkisen hallinnon tarkoituksenmukaisuustarkastelu, kuten valtiohallinnon laitosten ja niissä työskentelevien henkilöiden tehtäväsiirrot ja jopa valtiohallinnon osittainen purkaminenkin.

Tähän päästään vain kun väliportaan hallintoa; kuten läänin, maakuntaliiton, TE -keskuksen ja eräiden kuntayhtymien toimintoja otetaan kriittisen tarkastelun alle.

Mielestäni Sisä-Savon kunnat eivät tule jatkossa selviämään järjestämisvastuullaan olevien palveluiden tuottamisesta ilman yksityisen sektorin laajempaa käyttöä. Jo yksistään väestön ikärakenteen muutoksista, palvelutarpeiden kasvamisesta sekä kuntien oman palveluhenkilökunnan ikääntymisestä kuten myös riittävyyden ja jaksamisen näkökulmasta katsoen kasvavien julkisten palveluiden tuottamisesta "kunniakaasti" selviäminen tulee olemaan kunnille hyvin haasteellista!!??

Lähtökohtaisesti voinkin ajatella, että yksityinen palvelutuotanto on asetettava nykyistä tasavertaisempaan asemaan julkisen palvelutuotannon kanssa. Tämä edellyttää mm. kuntien oman palvelutuotannon läpinäkyvyyden ja kustannuslaskentatason parantamista nykyisestään. Kohtuullista on myös odottaa, että julkinen sektori ei harjoita kilpailevaa elinkeinotoimintaa yksityisen sektorin kanssa ja aiheuta näin kilpailuhaittoja yksityisille yrityksille.

”Muutosmotivaation luominen merkitsee sen viestimistä,että epävarmuus on osa elämää ja avaa lisäksi uusia näkymiä.”


MARRASKUU 2007 / 25.11.2007
TYÖ ja sen pohdinta on hyvin mielenkiintoinen aihe. Olipa se TYÖ sitten luottamushenkilötyötä tai ”leipätyötä” tahi sitten aivan jotain muuta TYÖTÄ.

UUSI SUOMEN KIELEN SANAKIRJA sanoo sanasta TYÖ seuraavaa;
1 ponnistelu tai muu toiminta jonkin tehtävän suorittamiseksi, työnteko, työskentely; Ryhtyä työhön. Päästä työn alkuun.Voimia kysyvä työ. Hevosia käytettiin ennen paljon metsätöissä.
2 tehtävä, toimi, puuha; Sain työn tehdäkseni. Työ tuli, saatiin valmiiksi. Ei ehtinyt töiltään tulemaan.
3 ansiotyöstä: Tehdas tarjoaa työtä kolmellesadalle paikkakuntalaiselle. Hakea työtä. Tuntityö. Urakkatyö.
4 työmäärästä: Jäljellä on vielä parin päivän työ.
5 tekotavasta: Puku on hyvää työtä.
6 tekeillä olevasta tai valmistuneesta aikaansaannoksesta: Työ on kesken. Opiskelijoiden kirjallisten töiden tarkastus. Harjoitustyö. Diplomityö.
7 Tal. ihmisten ruumiillinen tai henkinen tuotantopanos.
8 Fys. energian muuttuminen muodosta toiseen.

”Jos työ herkkua olisi, niin herrathan sen tekisivät” Tämä on tuttu sanonta meille kaikille!

Seuraavaksi hiukan työpohdintaa:
Työ on alkuperäisessä merkityksessään ollut ihmisen välttämätöntä toimintaa tarpeittensa tyydyttämiseksi. ”Otsa hiessä sinun pitää leipäsi ansaita”, sanotaan vanhassa Raamatussa, ja Marxin mukaan työ kuuluu ”välttämättömyyden valtakuntaan”, Väinämöinenkin joutui ”kiskomaan kivestä tuohta”.

Osaammeko elää? Mitä ja missä elämä loppujen lopuksi on? Jos emme ole työssä, niin mitä sitten? Ihminen on pohjimmiltaan ”toiminnallinen olento”, jolla on hyvin voimakkaita sosiaalisia tarpeita ja pyrkimyksiä olla mukana jossakin laajemmassa, mielekkäässä toiminnassa.

Riippumatta siitä, missä ja minkä vuoksi toimitaan, tullaan kuitenkin aina peruskysymykseen, miten toimia muiden ihmisten kanssa ja mitä varten. Vapaa-aika ja harrastaminen eivät auta pääsemään niistä karkuun - voi jopa käydä päinvastoin. Usean kohdalla pitää täysin paikkansa se, että ihminen oikeastaan pakenee työhön.

Työssä hän on mielestään turvassa ikävyyksiltä, jotka saattavat vaania työn ulkopuolisessa maailmassa.Työ, työpaikka ja työyhteisö ovat sanoja, jotka virittävät hyvin monenlaisia mielleyhtymiä – kovia haasteita, latistavia kokemuksia, kipeitä muistikuvia tai vaikka mahtavia onnistumisen elämyksiä.

Keitä ovat voittajat ja ketkä eksyvät työelämän sokkeloissa?Kun työpaikasta (palkanmaksajasta) tulee liiketaloudellisessa mielessä sairas eikä se pysty täyttämään perimmäisiä velvoitteitaan esim. suoriutumaan vastuistaan, kerryttämään veroa, tuottamaan omistajilleen voittoa – ollaan kriisitilassa, kaikki, jotka ymmärtävät tilanteen, toivovat ripeitä parannustoimenpiteitä.

Aivan kuin risteilyaluksen upotessa – kaikkia haluavat voimakasta toimintaa ja alistuvat kovaankin komentoon. Tilanteen hallinta edellyttää, että tietoisuus tilanteesta tulee yhteiseksi. Uskottavuus on silloin avainsana jonka haluaisin alleviivata kahdenkertaisesti. Kaikkien on uskottava, että nyt tarkoitetaan täyttä totta.

Snellman sanoi, jo aikoinaan, suomalaisten olevan mietiskelyyn taipuvaisia kansalaisia, työn olemusta – sen motiivia ja merkitystä ihmiselle – pohdiskellaanko sitä riittävästi kun tehdään työpaikkoja koskevia liiketaloudellisia ratkaisuja? Olisi erittäin tärkeää ymmärtää ihmisen tarpeiden kirjo ja se, mistä elämisen laatu lopulta koostuu, vai onko se roolipeliä?

Sen jälkeen voi yrittää selvittää, onko elämisen laatu mahdollista kytkeä työprosessiin: käsitteeseen työ. Elämä työssä -kokonaisuuteen liittyy myös kysymys siitä, miten toimii se, jolla on valta. Yleensä kun ihminen ikääntyy – ja varsinkin jos hänellä on valtaa – hän lopettaa roolipelin, jolloin persoonalliset piirteet alkavat lyödä enemmän läpi. Jos rooli istuu henkilölle kuin takki, ts. ihminen on löytänyt roolin, joka vastaa hänen persoonallisuuttaan, ollaan tilanteessa, jossa ihminen menestyy hyödyntämällä omaa erityislaatuaan - menestyy myös vallankäyttäjänä tehdessään työtä koskevia liiketaloudellisia päätöksiä.

Päällimmäinen ongelma on ihmisen sopeutuminen – tai sopeutumattomuus – pitkälle teknistyneen ja osittuneeseen työprosessiin teollistuneessa yhteiskunnassa. On todettava myös kehityksen myönteinen puoli: ihmistyötä vapautuu, useassa tapauksessa raskaasta tai yksitoikkoisesta työstä. Mutta mihin?

Sepä olisi hyvä tietää. Käsityksiä on hyvä tarkistaa. ”Tekijä työnsä valitsee, ei työ tekijäänsä”. Vanha suomalainen sanalasku osoittautuu vääräksi, kun nykyään työntekijät valitsevat ne organisaatiot, joissa he haluavat työskennellä – jos eivät satu joutumaan rahantekokoneiden päällä istuvien käenpoikien uhreiksi.

Seuraavaksi lainaus Terho Pursiaisen tekstistä:
”Kansalaisystävyys on sitä, että jokaisen on oman etunsa nimissä suosittava jokaisen toisen menestystä. Kuka tahtoisi, että yhtiö, josta hän itse omistaa osakkeita, menestyy huonosti. Kansalaisystävyyden ilmapiiri loisi verrattomat olot TYÖNTEOLLE ja yrittämiselle. Se olisi kansantalouden väkevin kilpailuetu kaikkiin toisiin kansantalouksiin verrattuna.”

MARRASKUU 2007 / 17.11.2007
Näin vuoden loppupuolella on yleensä tapana katsella elettyä elämää taaksepäin.

Kuntapäättäjänä olen nyt ollut kolme vuotta ja edessä näyttäisi olevan yksi - jonka ”postit” tietenkin hoidetaan. Se, mitä olen saanut aikaan tällä sektorilla kolmen vuoden aikana on hyvin vaikeaa ”sanoiksi pukea” … johtuneeko se siitä, että ne aikaansaamiseni ovat hyvin vähäisiä … varmaan juuri siitä on kysymys??!!!!

Kun olin 2004 syksyllä pyrkimässä kunnallisen parlamentin jäseneksi, niin omassa ehdokasesitteessäni oli seuraava teksti:Kunnan olemassa olevat vahvuudet ovat ne joihin pienen maaseutukunnan tulee turvautua. Kunnan kilpailukyvyn mittaaminen perustuu sen vahvuuksiin ja vuosien mittaan kasvaneeseen substanssiin. Kustannustehokkaasti toimiva kuntatalous, henkilöstön osaaminen, kunnallisveron taso, asumisen laatu, sosiaalinen hyvinvointi, työ- ja asiointimatkojen pituus, nopeat tietoliikenneyhteydet, palvelujen saatavuus, liikenteen sujuvuus sekä ympäristön terveellisyys, turvallisuus ja puhtaus ovat kunnan kilpailukyvyn ja hyvän elinympäristön keskeisiä mittareita. Vahvuuksien olemassaolo ei kilpailukyvyn ylläpitämiseksi yksistään riitä, vaan niitä on pystyttävä jatkuvasti kehittämään ja niiden toimivuutta on pystyttävä tarkastelemaan kriittisesti hyvin toimivan kustannustehokkaan kuntatalouden puitteissa. Kustannustehokkaan kuntatalouden aikaansaaminen/ylläpitäminen ja sen peilaaminen kunnan kilpailukykyyn on kunnallisten päättäjien haasteellisin tehtävä pienkunnissa.

Valtion toimista aiheutuneet verotulojen menetykset on korvattava kunnille täysimääräisesti. Niiden avulla voidaan lisätä myös pienkunnan kilpailukykyä kuntatalouden vahvistumisen kautta.Väestökato suistaa pienkunnat vääjäämättä supistuvan talouden ja palveluiden kierteeseen, mikä ei voi missään tilanteessa olla kuntaan jäljelle jäävien etu. Lähtijöitä ovat etupäässä nuoret ja työikäiset, he vievät mukanaan myös palvelut.Väestön vähenemiseen voidaan vastata kustannustehokkaalla kuntataloudella ja yhteisesti palveluja tuottamalla yli kuntarajojen. Kannatan kuntayhteistyötä, mistä hyötyvät kaikki osapuolet tasapuolisesti, ja joilla voidaan turvata kuntalaisten etu paremmin.

Yritysosaaminen, mukaan lukien palveluyritykset, on tämän päivän kilpailukykyisen yritystoiminnan ”kulmakivi”. Yritysosaaminen sisältää myös riittävän korkean toiminnan jalostusasteen. Siitä syystä yritysten käytössä on oltava toimivat neuvonta- ja asiantuntijapalvelut, joilla on hyvät yhteydet ammatillisiin oppilaitoksiin, korkeakouluihin ja yliopistoihin. Jalostusasteen kohottaminen tuo lisää työpaikkoja ja myönteistä kehitystä myös kunnan kilpailukykyyn. Yritysosaamisen kautta tuotteiden ja palvelujen haluttavuus kasvaa.

Niinpä, jos kunnallisvaalit olisivat nyt, saattaisin aivan hyvin laittaa tämän saman (edellä olevan) tekstin ”ehdokasesitteeseeni”. Vaalit ovat vasta vuoden kuluttua … saapas nähdä onko vaaliesitteitäni silloin saatavilla – toteankin tässä yhteydessä - tyhjän saa pyytämättäkin.

PIENI POHDINTA:
"Motivaatio ei ole ominaisuus. Se ei ole taikasana eikä selittämätön ilmiö. Se, asetammeko itsellemme tavoitteita ja saavutammeko ne, riippuu monesta eri tekijästä, jotka vaikuttavat motivaatioon ja menestymisenmahdollisuuksiin".

MARRASKUU 2007 / 7.11.2007
Kuntien toimintaympäristössä tapahtuvat muutokset vaikuttavat merkittävästi ja osin ennakoimattomin tavoin demokratian tilaan ja kehitykseen. Juuri näin on käymässä Vesannolla kun Sisä-Savon terveyskuntayhtymä on siirtämässä Vesannon vuodeosaston toiminnan Vesannon kunnan vastuulle vuoden 2008 alusta alkaen – kuntayhtymän valtuusto ei ole vielä tehnyt siirrosta lopullista päätöstä (valtuuston kokous on marraskuun loppupuolella).

Terveyskuntayhtymän hallituksen tekemä päätös on vastoin Vesannon kunnan tahtoa – mielestäni omistajapolitiikan periaatteiden toteuttaminen on kaukana tästä päätöksestä.Yleensä omistajapolitiikka on omistukseen liittyvä kunnan johtamisväline. Siinä on kyse omistajastrategian valinnasta ja sen onnistuneisuuden arvioinneista sekä konserniohjauksesta. Se perustuu omistukseen liittyvään määräysvallan käyttöön sekä koko kunnan strategiaan ja ns. konsernietuun. Kuinkakohan sen omistukseen liittyvän määräysvallan käyttö toimii terveyskuntayhtymän hallinnon suunnalla, kysynpähän vaan?

Omistajapolitiikan keskeinen näkökulma on taloudellinen. Siinä määritellään mm.- millaista omaisuutta kunta hankkii ja millaisissa hankkeissa se on mukana omistajana ja sijoittajana,- millaisia omistukselle asetettavia tuotto- ja muita tavoitteita asetetaan,- mitkä ovat pääoman hankinnan, käytön ja palvelutuotannon tuotantovälineiden hankinnan periaatteet ja- kuka omaisuuden arvosta ja käytöstä vastaa ja miten seuranta ja valvonta on järjestetty.

Suomen sosiaali- ja terveyshuoltolainsäädäntö on pääosin erityislainsäädäntöä. Lainsäädännössä määrätään väljästi kuntien tehtävät sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä. Lainsäädäntö määrittelee kuitenkin ne sosiaali- ja terveyspalvelut, jotka kunta on velvollinen järjestämään kuntalaisille. (Melin ym. 2001)Laki sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta (3.8.1992/733:4 §) määrittelee toiminnan järjestämisestä:

Kunta voi järjestää sosiaali- ja terveydenhuollon alaan kuuluvat tehtävät:
- hoitamalla ne itse;
- sopimuksin yhdessä muun kunnan taikka muiden kuntien kanssa;
- olemalla jäsenenä toimintaa hoitavassa kuntainliitossa; tai
- hankkimalla palveluja valtiolta, toiselta kunnalta, kuntainliitolta tai muulta julkiselta taikka yksityiseltä palvelujen tuottajalta.

Valvonta sosiaali- ja terveyspalveluista kuuluu sosiaali- ja terveysministeriölle. Läänin alueella palvelujen valvonta kuuluu lääninhallitukselle sekä sille kunnalle, jossa palveluja annetaan. Perusturvalautakunnalle kuuluu palvelujen yleisesti hyväksytyn tason arviointi. Kuntatasolla sosiaali- ja terveyspalvelujen valvonnassa on kuitenkin ongelmana se, että kunta voi toimia samanaikaisesti sekä palvelun tuottajana, että valvovana viranomaisena. Tämä aiheuttaa jääviysongelmia – niinpä?

Onkin mielenkiintoista se, että Suomessa vallitsevan terveyspolitiikan tavoitteena on turvata terveyspalvelut entistä paremmin kaikille väestöryhmille, painottaa avopalvelujen ensisijaisuutta, tukea perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon saumatonta yhteistyötä sekä edistää kuntien mahdollisuuksia vaikuttaa palvelujen järjestämisessä. (STM 1996).

Mielestäni - edellä mainittua - ministeriön asettamaa terveyspolitiikan tavoitetta ei ole Sisä-Savon terveyskuntayhtymän hallinnossa ”vaivauduttu” paljon miettimään tehtäessä päätöksiä Vesannon vuodeosaston siirtämisestä kunnan omaksi toiminnaksi.

Vielä tästä omistajaohjauksesta:
Omistajaohjaukseen liittyy Corporate Governance. Kuntaliitto määrittelee ne hyvää hallintotapaa koskevina ohjeina, joiden tehtävänä on täydentää konserniohjetta ja joiden tarkoituksena on yhtenäistää (konserniohjauksen kannalta) konserniin kuuluvien tytäryhteisöjen johtamis- ja hallintokäytännöt ja siten varmistaa riittävä avoimuus, tulostietojen oikeellisuus, sisäinen ja ulkoinen valvonta, riskien hallinta sekä hyvä laskenta- ja kirjanpitokäytäntö.

Mietitäänpä tätä kun tehdään kauaskantoisia päätöksiä:”Mikäli jokaisella ihmisellä olisi elämässään yksi päivä, jolloin kaikki se, mihin he ryhtyvät, onnistuu, niin mitä sinä tekisit nyt, jos sinun onnenpäiväsi olisikin tänään?”

LOKAKUU 2007 / 31.10.2007
Mielestäni kunnanjohtaja kysymys näytettiin ratkaistun melko lailla tyylikkäästi Lapinlahti –Varpaisjärvi suunnalla, tuolla Ylä-Savossa. Kunnat ovat päättäneet valita molempiin kuntiin yhden ja saman kunnanjohtajan – Varpaisjärven nykyisen - sillä Lapinlahden kunnanjohtaja asettuu Pohjois-Savon TE-keskuksen johtoon 1.12.2007 alkaen.

Täällä Sisä-Savossa näyttäisi yhden uuden kunnanjohtajan valitseminen kahden kunnan kunnanjohtajaksi olevan aikalailla vaikeampaa – ainakin sen kokemuksen perusteella miten tervolaisten ja vesantolaisten keskusteluissa ko. asiasta on edistytty. Vesanto on jo nyt ilman vakinaista kunnanjohtajaa ja Tervossa kunnanjohtajan valinta tulee eteen vuoden 2008 ensimmäisen vuosipuoliskon aikana.

Meillä täällä Vesannolla olisi halua ja valmiuksia Tervon kanssa yhteisen kunnanjohtajan valintaan, mutta kun tämä päätös ei voi toteutua yksipuolisesti.Mielestäni meidän vesantolaisten olisi selvitettävä myös tämän – jo aikaisemmin esille nostamani - pormestarimallin käyttöönottomahdollisuus (maaliskuun 2008 jälkeen) aivan tosissaan, ainakin siihen saakka, kunnes jossakin päin naapureitamme ollaan valmiita yhteiseen kuntajohtajamalliin tai kenties jopa kuntien yhdistämiseen.

Pormestarimallissa olisi eroa ”nykymenoon” verraten ainakin se, että kunnanhallituksen puheenjohtajahan ei nykyisellään voi osallistua asioiden valmisteluun. Kunnanhallitus on kollegio ja se toimii kollegiona, ja senpä vuoksi pormestarimalli ehkä avaisikin demokratiaa jo valmisteluvaiheessa. Tietenkin omat kokemukseni puhuvat myös sen puolesta, että kunnanhallitus – niin halutessaan – voi kollegiona vaikuttaa asioiden valmisteluun nimenomaan omia työtapojaan uudelleen arvioimalla, sama koskee myös valtuustoa. Mainittakoon esimerkkinä niin sanotut hallituksen iltakoulut, joissa kunnanhallitus kollegiona ottaa jo valmisteluvaiheessa strategisia linjakannanottoja, ja samoin voi tehdä valtuusto omissa suunnitteluseminaareissaan.

Yhteistyö myös kunnanjohtaja-asiassa Tervon suuntaan on hyvin toivottavaa, se vaatii kuitenkin "bittien" kulkemista molempiin suuntiin.Saas nähdä, kun tuo vaalivuosikin kohta ovelle kolkuttelee. Vieläkö sitä tämän ensimmäisen kauden jälkeen …

Tässä pieni mietintä pohdittavaksesi:
Olet ehkä joskus liian mukavuudenhaluinen huolehtiaksesi asioista. Taustalla voi tuolloin olla:
- tottumus
- vakuuttuneisuus siitä, että kaikki on jo suurin piirtein kunnossa
- turvallisuus, joka syntyy tottumuksesta, sillä tuntematon merkitsee loppujen lopuksi epävarmuutta

LOKAKUU 2007 / 23.10.2007
Valtuusto päätti 22.10.2007 kokouksessaan mm., että Vesannolla koiraveroa ei peritä toistaiseksi, että vuoden 2008 kunnallisveroprosenttia (20) ei nosteta – eikä lasketa – samoin kuin, että kiinteistöveroprosentteihin ei kajota – paitsi - rakentamattoman tontin osalta ei kiinteistöveroa peritä.

Paineita - siis todellista tarvetta - kunnallisveroprosentin nostamiseen on kyllä olemassa 1-2 prosenttiyksikön verran, mutta silti tässä tilanteessa ei nähty järkeväksi kajota kunnallisveroprosenttiin. Muuten olisikohan joskus olemassa tilanne, jolloin kunnallisveroprosenttiin voisi ”hyvillä mielin” kajota? Saas nähdä? Nostaa tai laskea!

Kunta ei sitten ostanut sitä Säästökulman kiinteistöä (mielestäni hyvä päätös), vaikka neliöhinta (osakkeiden) oli kokolailla edullinen – ainakin jostakin näkökulmasta katsoen. Olisihan siihen ”taloon” sopinut monenmoisia kunnallisia palveluja, ja sopii tietenkin edelleen. Kun/tai jos olisimme ostaneet ko. osakkeet ja kunnanvirastomme sinne Säästökulmaan muuttaneet, niin mitä olisimme tehneet nykyiselle kunnanvirastolle – myyneet vai – ja kenelle?

Kaikkine muutostöineen, yhtiövastikkeineen ja hankintahintoineen Säästökulman hankinta olisi kunnalle tullut maksamaan hankintavuonna vähintään 300 000 euroa - ja mistä me sen rahan olisimme ottaneet – nykyisen kunnanviraston myynnistä vai? Toisenlaisiakin mielipiteitä ja laskelmia ko. asiasta on toki varmaan olemassa, joista yhden sain kuulla sunnuntai-iltana (21.10.) kun pistäydyin kylillä.

Onkin pelkästään positiivinen asia se, että kunnanhallituksessa tekemämme päätökset kuntalaisiamme kiinnostavat ja me päätöksentekijät saamme/joudumme perustelemaan tekemiämme päätöksiä. Näin se demokratia toimii. Tämä Säästökulman ostamattomuuspäätös oli kunnanhallituksessa yksimielinen ja yhteinen päätös, kuten kunnanhallituksessa tekemämme päätökset yleensäkin ovat.

Tuolloin sunnuntai-iltana, siellä kylillä pistäytyessäni, nostettiin Säästökulman ostosta tai pikemminkin ostamattomuudesta esille myös sellainen asia, että kunta olisi voinut näin – Säästökulman kautta – tarjota tiloja yrittäjille. Tämä on aivan totta, sillä kunnalla ei ole tällä kertaa tarjota samantasoisia tiloja yrittäjien käyttöön. Pelkkänä investointina, sitä varten, että kunta voisi tarjota toimitiloja yritystoimintaa varten palvelualan yrittäjille Säästökulma on nähtävä liian kalliina investointikohteena köyhälle kunnalle.

Sydämeni sykkii edelleen yrittäjyydelle, jopa niin paljon, että olen ”heittäytynyt” tutkimaan yrittäjyyttä. Yrittäjyyskokemusta (18 vuotta) omaavana - myös kolhuja kokeneena - ja yrittäjyysteorioita kohtuullisen paljon opiskelleena ja lukeneena voisin ajatella palvelualanyrittäjyyden tilakysymyksistä Säästökulman suhteen vaikkapa näin: kyseiseen kiinteistöön tosissaan yrittäjäksi haluavilla palvelualan yrittäjillä on myös tällä hetkellä Säästökulman "omistajakaartiin" päin täydet mahdollisuudet neuvotella tilojen vuokraamisesta/ostamisesta jne. Ja jos yrittäjät niin haluavat ovat tilaneuvotteluissa, yritystoimintaan liittyvissä asioissa ja yleensä niiden eteenpäinviemisessä kunnan tarjoamat elinkeinopalvelut yrittäjillä täysimääräisesti käytettävissä.

Se vaan on niin, että köyhä kunta ei voi antaa suoranaista rahallista tukea - siis riihikuivaa rahaa - ei edes tiloihin investoimalla ja tiloja edelleen yrittäjille vuokraamalla. Voidaankin syystä kysyä missä oikein liikkuu kunnan toimialan raja toimitilojen hankinta-/vuokrauskysymyksissä?On aivan hyvä juttu se, että on olemassa vaihtoehtoisia ajatusmalleja jo tehtyjä päätöksiä kohtaan. Toki päättäjänä (ja yksityishenkilönä myös) näkisin mielellään Säästökulman täynnä toimintaa ja työpaikkoja – mikä olisikaan sen parempaa VERRATTOMALLE VESANNOLLE ja siinä samalla kunnan verokertymälle. Haluan vielä erikseen todeta sen, että Vesannon kunta tukee hyvin mielellään kaikilla käytettävissään olevilla keinoilla paikkakunnalla jo olemassa olevaa yrittäjyyttä, kuten myös uusien yrittäjien etabloitumista Vesannolle.

Tilakysymysten hankinta on - edelleen - myös yksi mahdollisuus palvella yrittäjiä ja suosia yrittäjyyttä, josta hyvänä esimerkkinä voidaan nostaa esille kalastukseen ja kalan käsittelyyn liittyvät investoinnit ja hankinnat Vesannolla. Kunta on mielestäni näissä kuvioissa vahvasti yrittäjien tukena ja turvana. Kalan jatkojalostamiseen liittyvissä investoinneissa on mukana myös yhteiskunnalliset rahanlähteet EU:a myöten. Ilman kunnan mukanaoloa tämä hanke ei olisi nähnyt päivänvaloa, ei ainakaan tässä muodossa.

Yrittäjät TERVETULOA VESANNOLLE me välitämme Teistä ja toivomme Teidän viihtyvän Vesannolla - olemme palveluksessanne niillä muodoin kuin kunnan resurssit antavat mahdollisuuksia.

PARI AJATUSTA:
”Jos ihminen ei tee päätöstä, sen tekevät hänen puolestaan muut ihmiset tai ”olosuhteet” – ja useimmiten ei-toivotulla tavalla.”

”Se, että ihminen voi tehdä päätöksiä, merkitsee vapautta. Jos hän ei halua tehdä päätöstä, se merkitsee vapaudesta kieltäytymistä.”

LOKAKUU 2007 / 9.10.2007
Menneinä päivinä olen mietiskellyt – silloin tällöin - kysymyksiä. Mitä on kunnan itsehallinto? Mitä tarkoittavat kuntarakenteen muutosvaatimukset ja mitä kunnallinen demokratia? Ja myös sitä, että mitä on subjektiivinen oikeus?

Tulevaisuusnäkökulmaa tehdään – tässä ja nyt - niin, tässä ja nyt. Mielestäni kuntarakennekeskusteluissa johtopäätökset tehdään yleensä ilman riittävää tietoa siitä, kuinka kunta-asiat toimivat tänä päivänä. Tämä pätee etenkin silloin, kun puhumme kuntarakenteen ja kunnallisen demokratian välisestä suhteesta.

Kuntalain 2 §:n mukaan kunta hoitaa itsehallinnon nojalla itselleen ottamansa ja sille laissa säädetyt tehtävät. Ensiksi mainittu kuntien ns. yleinen toimiala ilmaistiinkin aikaisemmin käsitteellä kunnan ”yleiset asiat”. Kunnan itsehallinto ja sitä kautta kunnallinen demokratia toteutuu niissä valinnoissa, joissa määritellään, mitä tehtäviä kunta ottaa hoitaakseen ja rahoittaakseen kunnallisveroilla. Samaa perusajatusta ilmentävät myös kaikkien kuntalaisten käytössä olevat mahdollisuudet valvoa päätöksenteon lainmukaisuutta kunnallisvalituksilla. Valitusten kohteena eivät kuitenkaan voi olla tarkoituksenmukaisuuskysymykset.

Hyvin useasti kunnallisissa kannanotoissa ja keskusteluissa on viimeaikoina ollut esillä käsite subjektiivinen oikeus. Subjektiivinen oikeus tarkoittaa yksilön ehdotonta oikeutta etuuteen tai palveluun. Subjektiivisen oikeuden toteutumista voidaan vaatia tuomioistuinteitse eikä kunta voi vedota määrärahojen riittämättömyyteen. Subjektiivisten oikeuksien osalta kunnilla on niin sanottu erityinen järjestämisvastuu.Todellisuus lienee niin, että sosiaalisista oikeuksista vain harvat ovat subjektiivisia oikeuksia. Useasti katsotaan subjektiivisten oikeuksien vievän tilaa kuntatason harkinnalta ja samoin estävän todellisten tarpeiden ja mahdollisuuksien mukaisen voimavarojen kohdentamisen. Useasti poliittisessa retoriikassa subjektiivisia oikeuksia pidetään selityksenä lapsensa kunnalliseen päivähoitoon vieviin työttömiin vanhempiin tai toimeentulotuella eläviin nuoriin ”elämäntapaintiaaneihin”.

Perustuslain mukaisista taloudellisista, sosiaalisista ja sivistyksellisistä perusoikeuksista subjektiivisia oikeuksia ovat oikeus maksuttomaan perusopetukseen (PL 16 § 1) ja oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon (OL 19 § 1). Tavallisella lainsäädännöllä luotuja subjektiivisia oikeuksia ovat lasten päivähoito, eräät lastensuojelun avohuollon toimenpiteet ja jälkihoito, toimeentulotuen perus- ja lisäosa, osa vaikeavammaisten vammaispalvelulain mukaisista palveluista, oikeus kehitysvammaisten erityishuollon saamiseen yleensä, muttei siihen sisältyviin yksittäisiin palveluihin, oikeus ensiapuun ja kiireelliseen sairaanhoitoon, hengityshalvauspotilaiden oikeus saada sairaanhoitoa kotona sekä viimeisimpänä hoitotakuu (Heliö ym., s. 97. Oikeus ja kohtuus, s. 25. Tuori, s. 257-279).

Tulevaisuusnäkökulmaa tehtäessä, on muistettava, realistinen tarkastelu - ei ihanne malli:- täydellistä kuntarakennetta ei ole olemassa- itsenäistä kuntaa ei ole olemassa- täydellisesti toimivaa kunnallista demokratiaa ei ole olemassa yms.Jos kuntarakenteen muutosvaatimuskeskustelut jatkuvasti koskevat ihannemalleja, emme tunnista todellisia ongelmiamme emmekä muutostarpeitamme. Mietitäänpäs sitä!

AJATUKSIA
"Onnistumisia on tarjolla vain siellä,missä sinusta on hyötyä - ei siellä,missä sinä otat hyödyn."

"Ei onnelliseksi tee se, mitä sinulla on,tai missä olet, tai mitä teet.Vaan se mitä ajattelet.""Ylöspäin kiipeäminen kysyy voimia,alastulo uskallusta."

SYYSKUU 2007 / 24.9.2007
Kun viimeaikoina olen saanut osallistua muutamiin Sisä-Savon kuntien yhteisiin "suunnittelusessioihin” liittyen tähän kuntapäättäjille hyvin tutuksi tulleeseen PARAS-hankkeeseen, niin voin todeta, että seutukukunnalla ei ole lähdetty liikkeelle oikein hyvässä hengessä. Syyttelyä tässä ei liene syytä sysätä mihinkään suuntaan …itse on myös hyvä katsoa peiliin ja yrittää selvittää mitä sieltä näkyy, vai näkyykö mitään?

Tärkein perustelu tehdä rakenteellisia muutoksia on parantaa kunnan perustehtävää, joka on palveluiden tuottaminen. Nyt alkaa olla viimeistään, se aika, jolloin on saatava palveluiden tuottamiselle uudet rakenteet. Niin maantieteellisenä kuin myös työssäkäyntialueena Sisä-Savoa voidaan verrata suurkuntaan – vaikkakin kunnat ovat itsenäisiä. Sisä-Savon alue mahdollistaa – nipin napin - oikein mitoitetun (PARAS -hankkeen edellyttämän) palvelukokonaisuuden, mutta vasta sitten, kun kunnissa on pystytty tekemään todellisia päätöksiä palvelukokonaisuuden syntymisen eteen.

"Sivistynyt arvaukseni" on, että Karttulan kunta ei tule liittymään Kuopion kaupunkiin, ei ainakaan lähitulevaisuudessa. Ja kun vuodenvaihteen (2007/2008) tietämissä tämä asia saa virallisen "siunauksen" - siis tämä Karttulan kunnan pysyminen itsenäisenä – on syytä Sisä-Savossa aloittaa todelliset yhteisen palvelukokonaisuuden rakentamistalkoot ja siinä samalla "pikkuhiljaa" Sisä-Savon kunnan rakentaminen.

Painavimmat palvelut, kuten terveydenhuolto, toisen asteen ammatillinen koulutus ja seudullinen elinkeinojen kehittämistyö on jo viety kuntayhtymien harteille. Joiltain osin sosiaalialalta kuntayhtymille sovelletaan / sysätään jo mm. vanhusten / vammaisten avo- ja laitoshoitoa yms.Kuntayhtymät käyttävät huomattavan osan seudun kuntien rahasta, eivätkä valtuutetut juuri pysty vaikuttamaan kuntayhtymien toimintaan. Jos haluamme kehittää palveluita kuntayhtymiemme kautta, kuntien tulisi pumpata yhtymiin rahaa entistä enemmän. Yhtenä suurkuntana voisimme purkaa – aika monet - alueellamme toimivat kuntayhtymät ja palauttaa palvelut peruskuntaan valtuuston suoran ohjauksen piiriin.

Mielestäni seudun kuntien talouskehitys on myös vakavan huolen paikka. Ja onkin hyvin surullista, jos kuntalaiset joutuvat alati kokemaan, että kunnan ainoa tehtävä on ottaa heiltä jotakin pois, ja lisäksi, jos edessä on vain näköalattomuutta ja liikkumavaran kapenemista - riski on - että myös päättäjät väsyvät ja poistuvat rivistä.

AJATUKSIA
”Jos lähdet ulos tavataksesi ystäviä,niin tapaat heitä. Jos lähdet ulos kohdataksesi vihamiehiä,niin tapaat heitä.”
- Axel Fredenholm –

”Mikäli haluat toisen tekevän jotain,niin mieti mikä on se syy, joka saa hänethaluamaan sen tekemistä.”
- tuntematon -

”Luultavasti myrskyjä onkin vain siksi,että niiden jälkeen saataisiin auringonnousu.”
- Tove Jansson –

SYYSKUU 2007 / 18.9.
Mielenkiintoinen tapa ylittää uutiskynnys, näin PARAS -aikakautena, on laittaa Hesariin sivunkokoinen kutsu tulla lemmenlomalle Kuopioon.Tämä on mielestäni sitä savolaista idearikkautta ja hyväntuulisuutta, joista Savon Sanomat kertoo tänään (ti 18.9). Lehden mukaan me savolaiset olemme yleensä hyväntuulisia - paitsi keskiviikkoisin. Täytyykin jatkossa katsoa millaisille asioille tekee kalenterivarauksia keskiviikkoisin?? Lähin tuleva keskiviikko, sehän on jo huomenna!

Tässäpä eräs – jo vuosia sitten - löytämäni Tuote-esittely lemmenlomasta:”Parisuhde kaipaa toisinaan aivan omaa aikaansa, jota eivät rasita mitkään kiireisen nykyelämän paineet. Harva asia piristää niin paljon kuin viikonlopun pieni lemmenloma, jonka ainoa ohjelma muodostuu rakastavaisten yhteisistä hetkistä.

Siis tässä se lemmenlomatuote --> Nämä huippusuositun seksiterapeutin ja -kirjailijan lomavinkit tarjoavat taatusti mielenkiintoisempia vaihtoehtoja lomalle kuin järjestämällä järjestetyt lemmenlomaohjelmat - uskoisin näin. Mukaan mahtuu erilaisiin ympäristöihin sopivia rakastavaisten leikkejä, oltiinpa sitten idyllisellä maaseudulla, suurkaupungin syntisessä yössä, lämpimän mökin hehkussa talven keskellä... Lemmenlomailun rajat muodostaa vain mielikuvitus - ja mikä parasta - välttämättä ei tarvitse matkustaa kauas – oma kotikin riittää, jos pakkaa matkalaukkuun riittävästi kokeilumieltä ja kirjan estotonta tunnelmaa …

Lainaus Pentti Haanpäätä:
"Ihmisenhän on opittava sieppaamaan ilonsa pienistä ja turhista, jotta hänen elämässään olisi makua."

Vielä vähän lisää siitä hyväntuulisuudesta: Oletko kuullut: "Nauru pidentää ikää?" Tai että ”minkä ilotta oppii sen surutta unohtaa”? Tai kiintoisan oivalluksen ”Tiukka pipo on aivojen turma”. Luulisi, että nämä vanhat ja kenties myös uudemmat viisaudet olisivat meille jokaiselle pitkän iän, oppimisen, luovuuden ja muistin säilyttämisen kannalta sen verran merkittäviä asioita, että kaikkialla huumori kukkisi, nauru raikaisi ja hyväntuulisuus paistaisi kasvoiltamme. Tai ainakin hyvää esimerkkiä näyttäen jakelisimme kortteja ”Sivistynyt ihminen on aina hyväntuulinen” ja ”Kaikkihan me ollaan sivistyneitä humanisteja”.Milloin olet havainnut moisen ilmiön itsessäsi tai lähiympäristössäsi? Havahtunut ajattelemaan!!??

Tässä yksi - jostakin lukemani - kokemus asiasta:
”Eräänä päivänä ERÄS sattui tavallista iloisempaan seuraan lounastauolla - keskellä työpäivää - ja ERÄS toinen samasta seurasta työpaikalleen poistuva totesi, että kasvoille on saatava yrmeä ilme ennen työtovereiden kohtaamista. Se kun kuuluu kulttuuriin siinä yhteisössä. Uskoako tässä tilanteessa humanisteja vai omia silmiään / korviaan. Käsitys sivistyneiden ihmisten työpaikasta alkaa hienokseltaan horjua.On kuitenkin tosiasia se, että huumorilla on myönteinen vaikutus ihmisten hyvinvointiin. Humoristi ei milloinkaan kadota näkyvistä ihmisen myönteisiä puolia.

Eino Krohnin kirjassa Esteettinen maailma kerrotaan jotensakin näin: ”Pako koomiseen lieventää arvostelun kovuutta ja vapauttaa katkeruuden tuskasta, minkä elämän nurinkurisuus muuten herättää.” Siinäpä sitä tosiasiaa: arvostelun, katkeruuden ja elämän nurinkurisuuden olemassaolosta ympärillämme ja itsessämme??...Naurun ja leikinlaskun on varsin yleisesti todettu vähentävän stressiä ja uupumusta, lisäävän innovatiivisuutta, parantavan ongelmanratkaisukykyä, ihmisten keskinäistä vuorovaikusta, ilmapiiriä ja yleistä viihtyvyyttä työssä. Kokemuksesta tiedämme myös, että yhteisölle voi kehittyä nopeasti oma sisäpiirihuumorinsa, joka yhdistää ihmiset toisiinsa kiinteämmin kuin mikään organisaatiolaatikko.

Savon Sanomissa esitellyn tutkimuksen mukaan meillä savolaisilla on huonotuulisuutta selvästi vähemmän kuin helsinkiläisillä. Ja tätä savolaista hyväntuulisuuttahan se Jari Sarasvuo vaimoineen tulee hakemaan täältä Savon sydämestä, kunhan eivät satuttaisi vierailuaan keskiviikolle, vaikka kyllähän me täällä Savossa hesalaisissa orastava hyväntuulisuus voitetaan keskiviikkoisinkin humoristisella humanisuudellamme!

AJATUS
"Elämän aarteet löydät vain laskeutumalla syvyyksiin.Siellä mihin kompastut on kätkettynä aarre.Juuri siitä luolasta johon et uskalla mennä löytyykin etsimäsi."- Joseph Campell -

SYYSKUU 2007 / 5.9.
Viimeaikoina on käyty neuvotteluja mm. Tervon ja Vesannon kuntien sivistystoimien syvästä yhteistyömahdollisuudesta. Tosin Tervolaiset ovat halunneet edelleen pitää yhteistyöovea auki myös Karttulan suuntaan. Ja näyttäisikin siltä, että yhteistyön ”synnyttäminen” pelkästään Vesannolle päin on tervolaisilta hiukan hiipunut alkuinnostuksen jälkeen. Onko näin, että tervolaiset eivät oikei osaa päättää "logistiikkasuuntaansa", vai ovatko "koordinaatit" muuten vain hakusassa?

Joka tapauksessa Karttulan mukaan saaminen yhteistyöhön näyttää ja tuntuu viisaalta ratkaisulta myös vesantolaisesta näkökulmasta katsoen – minun mielestäni. Viimeviikolla meillä oli Karttulan, Tervon ja Vesannon sivistysjohtajien ja sivistyslautakunnan puheenjohtajien yhteinen ”yhteistyötunnustelu” palaveri. Palaverissa käytiin keskustelua näiden kolmen kunnan sivistystoimien yhteistyömahdollisuuksista.

Mielestäni koko sisäsavolainen sivistystoimi kaipaa kaikkien Sisä-Savon kuntien yhteistä sivistystoimen linjausta. Sisäsavolaisen sivistystoimen palveluja on kehitettävä yhtenäisenä kokonaisuutena kaikille kunnille yhteisen "sivistystoimistrategian" mukaisesti.Yhteisen palvelutyön kehittämisen olisi mielestäni edettävä kohti yhteistä visiota ns. sopimusperiaatteella ja kenties, jopa, isäntäkuntamallin mukaisesti. Tilaaja-tuottajamallia pyrittäisi soveltamaan tapauskohtaisesti. Lähtökohtana on järkevintä pitää yllä kasvatus- ja opetustoimen luonnetta, siis ei markkinaehtoista toimintaa.

Yhteinen sisäsavolainen visio löytyisi varmaan palveluiden luokitteluista lähi- ja seututason palveluihin. Sivistystoimen sisäsavolaisina linjauksina ja muutostarpeen ”kottelemuksina” lähitulevaisuudessa on nähtävä ainakin seuraavat osa-alueet;- varhaiskasvatus, perusopetus ja nuorisopalvelut- II-asteen koulutus (lukio ja ammatillinen koulutus)- kirjastopalvelut ja aikuiskoulutus- kulttuuri- liikunta.

Vaikkakaan tämä sisäsavolainen kuntayhteistyö ei ole ottanut - tähän mennessä - oikein tuulta purjeisiinsa, niin kuitenkin alueena Sisä-Savo on sen verran yhtenäinen ja laaja, että kuntayhteistyön sivistystoimivisiointi on paikallaan … eikä se saa jäädä pelkäksi visioinniksi.

Tällä hetkellä II-asteen ammatillista- ja lukiokoulutusta on tarjolla Suonenjoella. Lukiokoulutusta myös Rautalammilla, Karttulassa ja Vesannolla. Peruskoululaitokset ja päivähoito / eskarikoulutus - varhaiskasvatus yleensä - ovat kussakin kunnassa IHAN omansa. Samoin aikuiskoulutusta annetaan kansalaisopistojen kautta kaikissa kunnissa, tosin Karttulassa on eri ylläpitäjä kuin muissa Sisä-Savon kunnissa, joissa on yhteinen Sisä-Savon kansalaisopisto.

Nuoriso, kirjasto ja kulttuuripalvelut ovat IHAN omansa kaikilla kunnilla. Karttula ja muistaakseni myös Tervo ovat yhteistyössä kirjastopalvelujen osalta Kuopion suuntaan.

Tietenkin jonkinasteista kuntienvälistä yhteistyötä eri osa-alueiden kesken on tehty jo kautta aikojen, mutta se on ollut kokolailla vähäistä.Otetaanpa lusikka kauniisti IHAN OMAAN käteen ja mietitään ihan oikeasti tätä sisäsavolaista sivistystoimen yhteistyön tarvetta ja ennen kaikkea olemassa olevaa mahdollisuutta ja sen käyttämistä … nimittäin yhteistyötarvetta on ja tarve VAIN kasvaaa, kun katselee noita alueen väestöennusteita.

Yhteistyö yli kuntarajojen edesauttaa alueen nuorten - ja myös vanhemman väestön - sivistyspalvelutarpeiden tyydyttämisessä. Palvelutarpeiden tyydyttäminen - pitkälle tulevaisuuteen - on oltava visioinnin lähtökohtana, mutta myös kuntakohtaisesti asetettujen toiminnallisten ja taloudellisten tavoitteiden saavuttaminen on helpompaa yhteistyön avulla. Että eiku siitä vaan!!!!

MUUTAMA AJATUS
”Toivo kertoo meille yhä uudelleen, että huominen on parempi.”
- Tibullus -

”Sua toinen tuskin tarvinnee,mutt´väärin on, jos mieles suljet,sill´ehkä hälle tarpeen onhymyilys vain, kun ohi kuljet.”
- Charles Dickens -

”Muiden luonnetta voi helposti arvioidasen perusteella,kuinka he kohtelevat niitä,jotka eivät voi tehdä mitään heilletai heidän hyväkseen.”
- M. Forbes -


ELOKUU 2007 / 29.8.
Lähtökuopissa ollaan … melkein menossa … mutta ei kuitenkaan. Hyvin ollaan kotiuduttu! On kiva olla itsenäinen ja päättää itse omista asioistaan – myös tulevaisuudessa - kuten on tehty jo vuosikymmeniä. Tältä tämä tuntuu ja näyttää, juuri nyt, vaikka PARAS -hankkeen tiimoilta luulisi tunteiden ja näyttöjen olevan aivan toisenlaisia. Tällaisia ne ovat omat tuntemukseni, jotka ovat mudostuneet ollessani mukana neuvotteluissa, lukiessani neuvotteluraportteja ja sanomalehtiä, sekä käydessäni keskusteluja kanssaihmisten kanssa. Muodostamani kuva näistä PARAS -asioista on mielummin hiukan alakuloinen kuin jotain muuta ... mutta jospa se siitä.

PARAS –hankkeen etenemiseen liittyy keskeisesti päätöksenteko. Päätöksenteko pohjautuu taas käytyihin neuvotteluihin, mutta joka tapauksessa – viimelopuksi - tämä tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että neuvottelijoilla on oltava valtuudet tehdä päätöksiä ja että päätöksentekijöitä on ”lobattu” riittävästi ennen neuvotteluja ja että päätöksentekijät myös uskaltavat tehdä päätöksiä.

Mielestäni PARAS –hanke on vähintäänkin kahden nopeuden hanke, jossa hyvässä taloudellisessa asemassa olevat kunnat - joilla on vahvat päättäjät - etenevät omaa ripeämpää vauhtia, kun taas heikommassa taloudellisessa asemassa olevat kunnat etenevät omaan tahtiinsa ns. kuulostelulinjalla. Tämän ei tarkoita sitä, että rikkailla kunnilla olisi vahvemmat päättäjät kuin köyhillä kunnilla – ei, ei vähimmässä määrin tämä ei tarkoita sitä.

Koko suomalaisella kuntajärjestelmällä on edessään melkoinen rakennemuutos. Ainahan on niitä, jotka kuvittelevat, että vanha meno voi jatkua ikuisesti ja he ovat kaikkia uudistuksia vastaan. Kansan visiointi näissä asioissa ei ole tarpeellista, eikä se ole käytännössä mahdollistakaan. Se on poliittisten päättäjien ja johtavien viranhaltioiden tehtävä kuntalaisten tekemän lobbauksen pohjalta.Kuntien keskinäiset kurallaan olevat päätöksentekosuhteet merkillisine päättömyyksineen näyttävät jossain määrinä tuovan tullessaan köyhien kuntien ”ylenkatsantaa”. Tämä ei taas saa johtaa siihen, että köyhät kunnat vääjäämättä ajautuvat pakkoliitoksiin suurten ja rikkaiden kanssa, siitä huolimatta, vaikka ”porkkanarahat” näyttäisivät yleisesti ottaen olevan kohtuullisen suuria, olivatpa kyseessä sitten rikkaat ja/tai köyhät kunnat yhteen liittyjinä.

Kuntien välisen yhteistyön ja kuntaliitosten tulee perustua neuvotteluiden tuloksina tehtyihin päätöksiin. Vaikka suurilla ja rikkailla kunnilla on varaa pelata ja vaihtaa tarvittaessa pelikumppaneita on ehkä otollista – myös heidän - paljastaa heti neuvotteluiden alussa ne visiot joiden pohjalta olisi hyvät mahdollisuudet kehittää paremmin ja järkevämmin kansalaisia palvelevia ratkaisuja. Raha ja siihen kytköksissä olevat valtiovallan lupaamat ”porkkanat” eivät saa näytellä pääosaa PARAS -hankkeeseen liittyvissä neuvotteluissa oltiinpa sitten köyhiä tai rikkaita.

Eipä taida täällä meidän seutukunnalla olla liioin niitä rikkaita kuntia, joten samoissa lähtökuopissa olaan ... melkein menossa jonnekin, mutta ei ainakaan sinne. Siis minne?Kuntarakenneuudistus olisi pitänyt tehdä jo 10-15 vuotta sitten, kun kunnilla yleisesti ottaen meni vielä hyvin ja kunnilla ei tuolloin ollut pelkoa joutua ”valtio-ohjaukseen” tai tulla muuten "ylenkatsotuksi" kuntataloutensa vuoksi.

”Suurin kulttuurisaavutus, johon kansa voi päästä on tyytyväiset vanhukset.”
- Japanilainen sananparsi -

”Meidän halumme puhua itsestämme ja paljastaa virheemme sellaisessa valossa, jota pidämme toivottavana, on osa meidän avoimuuttamme.”
- Franqois de La Rochefoucauld, ranskalainen kirjailija, 1613-1680 -

ELOKUU 2007 / 18.8.
Meille vesantolaisille tulla tupsahti melko yllättäen ”paikattavaksi” kunnanjohtajan kokoinen aukko. Kun vaan osaisimme sen oikein täyttää … ja osaammehan me.

Markku otti ja lähti – muutti sinne Miehikkälään – lähemmäs niitä rekka-autojonoja, joita ei juurikaan täällä Vesannolla ole nähty, ei ainakaan paikallisena ilmiönä, mitä nyt joskus aamulla tuossa Männikönmäessä, kun Kuopijjjoon olen menossa … vastuksina mokomat, ainakin kerran yksi on ollut.Onnea ja menestystä uusille tuleville haasteille Markku – ehkä niitä siellä Miehikkälässäkin …

Saas nähdä, jos vaikka MF nähtaisiin tulevaisuudessa vesantolaisessa kunnalliselämässä jossain toisessa roolissa, kuten edeltäjänsä Erkka, joka on viimeaikoina toiminut Vesannon kunnan tilintarkastajana.

Nyt meillä vesantolaisilla on -TOSIAAN - oiva tilaisuus kokeilla vaikka sitä pormestariutta. Niinpä, valitsemmeko jatkoon kunnanjohtajan vai pormestarin? Ja mikä ihme se semmoinen pormestari sitten oikein on?

Kuntalaki sanoo jotensakin näin: kunnan hallintoa, taloudenhoitoa sekä muuta toimintaa johtaa kunnanhallituksen alaisena kunnanjohtaja tai pormestari. Kunnanjohtajan tai pormestarin valitsee valtuusto. Kunnanjohtaja on virkasuhteessa kuntaan ja pormestari on kunnan luottamushenkilö. Pormestari toimii kunnanhallituksen puheenjohtajana.

Jos kunnanjohtajan virka on täytetty pormestarin toimikauden alkaessa, valtuusto päättää kunnanjohtajan siirtämisestä hänelle soveltuvaan toiseen virkaan tai työsopimussuhteeseen. Määräaikainen kunnanjohtaja siirretään jäljellä olevaksi määräajaksi toiseen virkaan tai työsopimussuhteeseen. Toiseen virkaan tai työsopimussuhteeseen siirretyllä kunnanjohtajalla on oikeus saada siihen kuuluvat edut sellaisina, etteivät ne ole epäedullisemmat kuin kunnanjohtajan virkaan kuuluneet edut.

Jos kunnanjohtaja voidaan valita joko toistaiseksi tai määräajaksi. Pormestari voidaan valita enintään valtuuston toimikaudeksi. Pormestarin toimikausi jatkuu siihen saakka, kunnes uusi pormestari tai kunnanjohtaja on valittu.Jos kunnanjohtajan tai pormestarin vaalissa kukaan ei ole saanut yli puolta annetuista äänistä, toimitetaan uusi vaali kahden eniten ääniä saaneen välillä. Tässä vaalissa eniten ääniä saanut tulee valituksi. Pormestarin vaali suoritetaan ennen kunnanhallituksen vaalia.Kunnanjohtajalla tai pormestarilla on oikeus käyttää puhevaltaa kunnanhallituksen puolesta, saada kunnan viranomaisilta tieto sekä nähtäväkseen asiakirjoja, joita salassapitoa koskevat säännökset eivät estä.

Olen lukenut kuntalehdestä Tampereen kaupungin saamista kokemuksista pormestariudesta. Tekstissä sanotaan pormestariuden lisäävän mm. avoimuutta ja tiedotusvalmiutta.

Henkilökeskeisyydessään pormestarivetoinen kansalaislähtöinen johtaminen istuu luentevasti myös nykymedian kaipaamaan nopeaan ja pelkistettyyn viestintään. Viestittävien asioiden monitahoisuutta se ei kuitenkaan poista.

Olennaista julkishallinnon viestinnässä on nostaa valmisteltavina olevat asiat esille rakentavasti ja oikeaan aikaan. Oikea-aikaisuus on temppu sinänsä: miten saada kansalainen kiinnostumaan esimerkiksi kunnan keulahahmon valinnasta silloin, kun siihen parhaiten voi vaikuttaa.

Aatteleppa ite, aatteleppa ihan ite sitä pormestariutta Heikki.

Näkemiin kunnanjohtajuus ja tervetuloa pormestarius.

"Tulevaisuuteen katsominen on vaikeaa, menneisyyteen puhtaasti katsominen on vielä vaikeampaa. Sanon: puhtaasti, eli sekoittamatta mukaan sitä, mitä sillä välillä on ollut tai tullut esiin."
- Franz Grillparzer, itävaltalainen kirjailija, 1791-1872 -

ELOKUU 2007 / 9.8.
Tässä työhöni liittyvä kirjoitus, jonka Savon Sanomat julkaisi 9.8.2007.

Oppisopimus ja palkkatuki – oiva yhdistelmä!
Oppisopimuksella opiskeleminen on käytännönläheistä; noin 80 prosenttia työpaikalla, noin 20 prosenttia oppilaitoksessa. Ammattitaito koostuu työn tekemisestä ja tietopuolisista opinnoista.

Jokaiselle oppisopimuskoulutukseen lähtevälle laaditaan henkilökohtainen opiskelusuunnitelma, jossa otetaan huomioon aiemmat opinnot, tiedot ja taidot.

Oppisopimuskoulutuksessa suoritettavat tutkinnot ovat yhtä päteviä ja antavat samat jatko-opiskelumahdollisuudet kuin oppilaitoksessa hankitut. Myös valinnanvaraa on yhtä paljon. Perustutkintoja, ammattitutkintoja ja erikoisammattitutkintoja on yhteensä n. 360. Perustutkintoja lukuun ottamatta oppisopimuskoulutuksen rahoitusta säätelee ns. kiintiöjärjestelmä.

Oppisopimusopiskelijoiksi otetaan 16 vuotta täyttäneitä, yläikärajaa ei ole. Jotkut oppilaitokset ovat tosin asettaneet joidenkin tutkintojen suorittamiselle omia ikärajoja.Mikäli oppisopimuskoulutukseen otetaan työtön henkilö, voi työnantaja saada myös työvoimahallinnon maksamaa palkkatukea. Oppisopimuksen osalta palkkatukea voidaan maksaa koko oppisopimuksen ajalta.

Palkkatukea voidaan myöntää työsopimussuhteessa tehtävään työhön tai oppisopimuskoulutukseen. Sitä voivat saada kunnat, yritykset ja muut yksityisen sektorin työnantajat, mm. yhdistykset, säätiöt ja kotitaloudet sekä sosiaaliset yritykset (poikkeavin ehdoin). Valtion virastolle ja laitokselle voidaan osoittaa määrärahoja työttömän työnhakijan palkkaamisesta aiheutuviin palkkauskustannuksiin noudattaen pääsääntöisesti, mitä palkkatuesta on määrätty.

Työvoimatoimisto harkitsee tapauskohtaisesti, milloin työnhakijan sijoittumista työhön voidaan edistää myöntämällä palkkatukea. Palkkatuetun työn tulee parantaa työttömän työnhakijan ammattitaitoa ja työmarkkina-asemaa sekä edistää pitkään työttömänä olleen pääsemistä avoimille työmarkkinoille. Palkkatuesta päättää aina työvoimatoimisto ja palkkatuen edellytykset on aina tarkistettava paikkakunnan työvoimatoimistosta.

Oppisopimuskoulutusmahdollisuuksien täysipainoinen hyödyntäminen työttömien koulutuksessa edellyttää, että työvoimatoimistot tekevät intensiivistä yhteistyötä niin oppisopimuskoulutuksen järjestäjien kuin työnantajienkin kanssa. Oppisopimuspaikkoja tarjoava työnantaja on tarkoituksenmukaista kytkeä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa oppisopimuskoulutuksen tukipalvelujen suunnitteluun.

Mielestäni koko järjestelmän täysipainoiselle hyödyntämiselle olisikin erittäin tärkeää, että työvoimatoimistot ja oppisopimuskoulutuksen järjestäjät pystyisivät sopimaan mm. palkkatuen käyttöön liittyvistä asioista ja yhteisistä toimintatavoista mahdollisimman pitkälle ns. ”raamiratkaisuna”. Tällöin oppisopimuskoulutukseen aikova opiskelija ja oppisopimuskoulutustyöpaikan tarjoava työnantaja osaisivat kohtuullisella varmuudella ennakoida tulevat viranomaispäätökset kussakin yksittäisessä oppisopimustapauksessa.

Erilliskysymyksiä ja poikkeuksia tietenkin on aina olemassa, joihin ei voida varautua etukäteen.

Raimo Kovanen
oppisopimusjohtaja
Savon oppisopimuskeskus
Kuopio / Varkaus


HEINÄKUU 2007 / 31.7.
Näin suomalaisen kesälomakauden loppupuolella on oltava jäljellä - ainakin vähän - pilkettä silmäkulmassa, varsinkin silloin, kun tulee orastava ajatus siitä, mihin suuntaan haluaisin kehittää omaa ammatillista itsetuntoani tulevana syksynä. Tällöin kannattaa ottaa IHAN paperia esille ja kirjata siihen ne itsetunnon kehittämiseen tähtäävät orastukset, ainakin ne orastavat pääorastukset.

Jokaisen ammattilaisen itsetunto kaipaa aika-ajoin "vitamiineja". On hyvä mietiskellä, olisinko tyytyväisempi, jos työaikani olisivat toisenlaiset, jos vaikka vaihtaisin työpaikkaa tai kenties asuisin toisella paikkakunnalla? Harvat meistä tekevät koko työuraansa toiveammatissaan. Toiset ovat ajautuneet sattumien kautta työhönsä: vaihtoehto nykyiselle työlle saattoi olla tehdastyö, palvelutyö, toimistotyö, hoiva-ala, opetusala tai ihan mikä ala tahansa. Yleensä ihmiset oppivat pitämään siitä mitä tekevät ja kasvavat työnsä mukana, samalla myös ammattiylpeys kasvaa.

Taloushallintoihmiset puhuvat useasti kuluvan tilikauden välitilinpäätöksestä. Miksipäs ei myös ammatillisuutta ja työuraa ajatellen voisi tehdä välitilinpäätöstä? Esim. miten käytän loppuelämäni työni suhteen ja mitä siltä odotan? Tietenkin sitä pilkettä silmäkulmassa täytyy olla, kun näitä asioita miettii. Ei saa ottaa liian vakavasti, varsinkaan jos ei ole niitä verenpainetabletteja "helposti" saatavilla!!! Niinhän se kuitenkin on, että eihän se kuntokaan paljon kohene pelkästään kävelysauvoja ostelemalla ja niitä ihailemalla.

Mitäköhän ajatteli tämä lopen kyllästynyt ja turhautunut työntekijä, joka kertoi kunnissa riittävän rahaa kaikenmaailman huuhaa-projektien pyörittämiseen, joiden vaikutus on vähintäänkin kyseenalainen. Lieneekö tässä tarkoituksena kääntää huomio pois huonosta työskentelyilmapiiristä, surkeista palkoista yms. Hän jatkaa ajatustaan vielä näin: milloin kulutetaan takamuksia tulospalkkauksen, arvojen, tiimityöskentelyn, laadun kehittämisen tai jonkin muun yhtä käsittämättömän aiheen merkeissä.

Hupsista sanon minä!??! Ajatteliko hän, että hänellä olisi tärkeänpääkin tekiemistä kuin mm. edellä mainitut asiat - siis työtä!!! Voisiko sitä työstä ajatella tämän kyllästyneen työntekijän tavoin, jos ei ole riittävästi ammattiylpeyttä - tuli vaan mieleeni.

Edellä esille nostamani taloushallintoihmiset käyttävät myös termiä kahdenkertainen kirjanpito, josta on "väännetty" seuraavaa: kun on yksinkertaiset kirjanpitäjät, niin pitää olla kaksinkertainen kirjanpito. Onkos se sitten niin, että kun on yksinkertaiset työtehtävät, niin pitää olla kaksinkertaiset työntekijät vai onko se sittenkin päinvastoin? Siinäpä sitä alkupilkettä silmäkulmaan kun mietimme niitä omia välitilinpäätöksiämme omaan ammattiimme / jäljellä olevaan työsarkaamme / ammattiylpeyteemme liittyen. Ihan kuinka vaan.

LUOTA ITSEESI
Muista, että itseluottamus on ensimmäinen onnistumisten salaisuus. Siis usko itseesi.Luota siihen, että Sinä kykenet vetämään puolesi hyviä asioita. Harjoittele odottamaan aina parasta lopputulosta. Varmistaudu siitä, että mielikuva on oikea, sillä meillä on taipumus tulla sellaisiksi kuin ajattelemmekin.Älä anna minkään erehdyksen vähentää itseluottamustasi. Opi siitä, unohda se ja jatka eteenpäin.Ellet ole koskaan löytänyt todellista minääsi, niin etsi se. Silloin alat pitää siitä.
-tuntematon-

Tässä muutama ajatus orastuksia herättelemään:
"Ihmisiä, jotka paahtavat täysillä, ja joilla on sisäinen hehku päällä, on paljon. Harmi,että he ovat valtaosin alle 7-vuotiaita."
-Esa Saarinen-

"Vaikeinta elämässä on oppia erottamaan sillat, jotka pitää ylittää ja jotka pitää polttaa takanaan."
-David Russell-

"Elämä on valtavan suuri maalarin kangas. Läiski siihen niin paljon maalia kuin pystyt."
-Danny Kaye-

HEINÄKUU 2007 / 11.7.2007
Tässä Savon Sanomissa ke 11.7.2007 julkaistu kirjoitukseni.

Asukkaiden itsehallintoa ja yleistä hallintoa varten Suomi on jaettu kuntiin. Tällä hetkellä Suomessa on kolmenlaisia kuntia: kaupunkikeskuksia, niitä ympyröiviä satelliittikuntia ja maalaiskuntia. Kuten hyvin tiedämme, valtakunnassa on käynnissä kunta- ja palvelurakenneuudistus, joka muokkaa ennen näkemättömällä tavalla nykyisiä kunta ja palvelurakenteitamme.

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen tavoitteiden mukaisesti kunnan tulee muodostua työssäkäyntialueesta tai muusta sellaisesta toiminnallisesta kokonaisuudesta, jolla on taloudelliset ja henkilöstövoimavaroihin perustuvat edellytykset vastata palveluiden järjestämisestä ja rahoituksesta. Kuntajakoa voidaan lisäksi muuttaa jos se:- edistää palvelujen järjestämistä alueen asukkaille;- parantaa alueen asukkaiden elinolosuhteita;- parantaa alueen elinkeinojen toimintamahdollisuuksia; tai- edistää kuntien toimintakykyä ja toiminnan taloudellisuuttaKuntien yhdistymisen keskeisinä tavoitteina pidetään- palvelujen turvaamista- terveen kuntatalouden turvaamista- elinkeinoelämän kehittämistä- vaikutusvallan lisäämistä seudulla ja maakunnassa- kuntalaisten paikallisidentiteetin säilyttämistä.

Tietenkin muutos murtaa vanhaa ja heiluttaa sekä perusteita, että perinteitä. Kunnissa on yhä enenevässä määrin otettu käyttöön uusia toimintamalleja. Kuntasektori ei enää perinteiseen tapaan tee pelkästään hallintopäätöksiä eikä tuota itse kaikkia julkisia palveluja – sopimukset ja ostopalvelut valtaavat alaa, kunnat perustavat yhtiöitä ja toimivat yhteistyössä niin toisten kuntien, kuten myös yksityisten toimijoiden kanssa.Tähän saakka valtiovalta on patistanut kuntaliitoksiin kunnallistaloutta kiristämällä. Valtionosuudet ovat pienentyneet samaan aikaan kun kunnille on sälytetty lisää velvollisuuksia. Monet kunnat ovat tehneet tyynesti alijäämää vuodesta toiseen, kun siitä ei ole seurannut mitään ja naapuritkin ovat tehneet samalla tavalla.

Kuitenkin lain mukaan kuntien on pystyttävä kattamaan alijäämänsä kolmen vuoden suunnitelmakauden aikana. Tietenkään kuntaliitos ei välttämättä ole lääke tällaiselle kunnalle – kun samanlaisia hoipertelijoita ollaan naapurissa. Helposti ajatellaan, että kahden – kolmen hoipertelijan kulku ei muutu sen vakaammaksi toisiaan tukemalla.Tämän päivän hyvän hallintotavan Suomessa virallisena lähtökohtana on perusoikeuksien ja peruspalveluiden turvaaminen yhtäläisesti kaikille kansalaisille.

Tosiasia kuitenkin lienee se, että ilman kuntaliitoksia monissa pienissä maalaiskunnissa ollaan lähitulevaisuudessa pakotettuja karsimaan palveluja niin paljon, ettei niiden taso enää vastaa perusoikeuksia, joita perustuslaki edellyttää. Järkevillä kuntaliitoksilla turvataan tulevaisuus hyvälle hallintotavalle ja sille, ettei perusoikeuksia ja peruspalveluja tarvitse määrittää uudelleen.

Katsellaanpa naapurikunnat toinen toisiamme ja mietitään hiukan pidemmälle - kuin huomiseen - niiden perustuslakiin perustuvien perusoikeuksien ja –palveluiden järjestämistä, vaikkapa kunnasta nimeltään VesKeiTer, jonka kuntaliitos olisi – kenties - myöhemmin helpompaa maakuntamme veturikaupunkiin.

TOUKOKUU 2007 / 20.5.
Seisoskelin Kuopion torilla pitkän jonon häntäpäässä ja ihmettelin, mitä siellä jonon toisessa päässä on tekeillä? Asian selvittämiseksi tein pari kysymystä ja sain vastaukseksi motivaatio, siis jonon alkupäässä myydään motivaatiota. Tämä tietenkin on fiktionaalinen kuvitelma, joka tuli mieleeni kun seisoin aivan elävässä elämässäni Kuopion torilla kauppajonossa, jonka tavoitepäässä myytiin lörtsyjä, niitä kuopiolaisia hekkuja, joita useimmissa "elintarvikekojuissa" Kuopion torilla on myynnissä.

Jos motivaatiota voisi todellisuudessa ostaa kaupasta tai torikojusta, se olisi merkkituote. Siinä jonossa odottelisi kassalle maksamaan pääsyä hyvin "monensorttisia" ihmisiä; elämän murjomia, pätkätyöläisiä, työttömiä, masentuneita tai vaikkapa kunta-alan virkamiehiä ja toimenhaltijoita.Kun ajattelen kunnalliselta alalta palkkaansa hankkivia / nauttivia ihmisiä, jotka ovat tämän kunta- ja palvelurakenneuudistuksen kanssa tekemisissä, niin heiltä tullaan kysymään motivaatiota heidän elämänsä yllättävissä käänteissä / tilanteissa, jotka liittyvät heidän työhönsä ja työsuhteeseensa.

Muutos haastaa - osaa pelottaa - turvallisuuden tunnetta se ainakin heiluttelee. Muutos ei aina voi olla positiivinen. Pahinta on se, ettei muutosta voi aina ennakoida. Elämäämme emme aina voi hallita, kohtaloamme emme voi myöskään kahlita. Mutta voimme aina valita, kuinka suhtaudumme muutoksiin ja tuleviin tapahtumiin. Siis meille jää valinnanvaraa, on valittavana pessimistinen tai optimistinen asenne - hallitsemattoman ja hallittavissamme olevan elämämme helpottamiseksi. Me kaikki voimme kouluttaa itseämme vaitsemaan optimistisemman puolen.

Motivaation myyntijonossa - kuvitteellisessa sellaisessa - meidän pitää käydä säännöllisin väliajoin lastaamassa ja lataamassa omaa motivaatiojunaamme - jossa on monta vaunua elämälle itselleen, rakkaille läheisille, ystäville, harrastuksille, lukemiselle, liikunnalle yms. motivaatiokamalle.

Kun emme voi täysin hallita elämää, kahlita kohtaloa, opetellaan tunnistamaan asenteemme ja muokkaamaan sitä myönteisemmäksi. Kun tuntuu siltä, että elämä "lörtsähtää", niin ostetaan Kuopion torilta lörtsy ja nautitaan siitä ja elämästä - motivoidaan itseämme hyvillä kuopiolaisilla lörtsyillä.Palaan näihin kirjoitelmiini entistä motivoituneempana elokuussa 2007.

Ihanaa - kesä ja kärpäset!

"Ihmisten vastahakoiset asenteet johtavat siihen, että aina sanotaan,ettei meillä ole ... siksi emme voi tehdä ...Tätä kuulee erityisesti rikkaissa maissa, missä painopiste on"omistamisessa" "olemisen" sijaan. Me kuitenkin vastustamme tällaista ajattelutapaaja sanomme: Me olemme ... siksi voimme tehdä ...
- Enabling Education 2001-

HYVÄÄ KESÄÄ!

TOUKOKUU 2007 / 9.5.
Julkisten palveluiden laadukas tuottaminen on yhtä tärkeä asia kuin niiden kilpailuttaminen. Lähtökohtana julkisten palveluiden tuottamiselle on oltava se, että niitä ei saa tuottaa "dollarin" kuvat silmissä. On kuitenkin todettava samaan "hengenvetoon", että maailmalla on menossa maailmanlaajuisena ilmiönä julkisten palvelujen ulkoistaminen voittoa hakeville yrityksille.

Julkisten palveluiden saatavuus on ihmisoikeus. Jos ja kun ryhdytään rakentamaan palvelujärjestelmää voiton tavoittelu mielessä osa ihmisistä jää auttamattomasti ilman peruspalveluita. On vähintäänkin kummallista se, että täällä hyvän talouskasvun ja toimivan yhteiskuntajärjestelmän Suomessa on menossa "vakava" pohdiskelu sellaisen palvelujärjestelmän rakentamisesta - julkisten palveluiden ulkoistaminen - joka on jo monessa muussa maassa todettu toimimattomaksi malliksi toteaa mm. australialainen julkisten palveluiden asiantuntija Wendy Caird.

Näyttöä julkisesti tuotettujen palveluiden tehottomuudesta ei ole - ei meillä eikä muualla maailmassa. Muun muassa Maailman Pankin tutkimuksesta (valmistunut 2005) ei käy ilmi, että palvelujen tuottajana yksityinen sektori olisi tehokkaampi julkista sektoria ja kyseessä on sentään tutkimuksen julkaissut organisaatio, joka kannustaa ja tukee yksityistämistä.Tässä yhteydessä voidaan ajatella Vesannon lukion olevan julkisesti tuotettu palvelu, jota ei tietenkään (ainakaan vielä) voida siirtää tai edes kilpailuttaa yksityisesti tuotettuna palveluna. Juuri tästä kunnnan ylläpitämästä lukiopalvelusta on äskettäin julkistetussa Pohjois-Savon liiton

Opetustoimen arviointiryhmän loppuraporttissa todettu muun muassa seuraavaa:Kuinka paljon lukiokoulutusta ylläpitävät kunnat käyttää lukiokoulutukseen euroja yli valtionosuusperusteen asukasta kohti?
- Karttula 12,89 euroa/asukas
- Vesanto 15,77
- Rautalampi 16,55
- Suonenjoki 45,75

Todettakoon laadukkaan Vesannon lukion ylläpitämisen olevan toiseksi edullisinta - Kattulan lukion jälkeen - Sisä-Savossa. Rautalampi on läellä Vesannon ylläpitokusannuksia, mutta Suonenjoen lukiokoulutuksen ylläpito on aivan omassa luokassaan.

Rautavaaran lukion ylläpito on kalleinta (47,24 euroa) ja Juankosken lukion ylläpito halvinta (0,28 euroa) Pohjois-Savossa. Keskiarvo Pohjois-Savossa on 10,57 euroa/asukas.

Vesannon kunnanhallitus on tehnyt päätöksen hankkia kannettavat tietokoneet - läppärit - kaikille lukiokoulutuksensa Vesannon lukiossa syksyllä 2007 aloittaville. Tämän päätöksen on myös Vesannon valtuusto "siunannut" kokouksessaan (7.5.). Tietenkin läppäreiden hankinnassa tullaan suorittamaan jukishankinnalle kuuluva kilpailuttaminen ennen hankintaa, samoin kuin läppäreiden käyttäjien ylläpito- ja käyttöohjeistus.

Läppäreiden hankinta on yksi vesantolainen päätös (monien muiden jokossa) lukiokoulutuksen säilyttämiseksi Vesannolla. Tämä edellä mainittu maakuntaliiton loppuraportti toteaakin mm. Vesannon lukion olevan yksi niistä kolmesta muusta Pohjois-Savossa lakkautusuhan alla olevasta lukioista. Ne toiset lakkautusuhan alla olevat ovat Vieremän, Rautavaaran ja Tuusniemen lukiot. Vaikka raportti näin toteaa, niin päätäntävalta lukioiden kohtalosta on edelleen lukioiden ylläpitokunnilla itsellään.

Voimme vai arvailla mitä kaikkia kerrannaisvaikutuksia Vesannon lukion loppuminen mekitsisi vesantolaiselle lasten /varhaisnuorten kasvatukselle, kunnan katukuvalle, kunnan verokertymälle, peruskoulun opettajien saatavuudelle (muodolliselle kelpoisuudelle ja virkarakenteelle), liike-elämälle ja yleensä yleiselle "maailmanmenolle" Vesannolla???!!!!.Opinsaanti ei ole kauppatavara vaan ihmisoikeus.
Niinpä!

HUHTIKUU 2007 / 26.4.
Inkluusiota elämään. Inkluusio on maailmanlaajuinen, ihmisen elämänkaaren kattava ajattelutapa, jonka keskeisenä tavoitteena on kaikkien ihmisten tasa-arvoinen ja täysivaltainen osallisuus ympäröivän yhteisön toiminnoissa.

Inkluusion saavuttaminen kunta- ja palvelurakenneuudistuksen toteuttamisen yhteydessä on kokolailla melkoinen haaste uudistuksen toteuttajille, siis meille päättäjille. Tässä yhteydessä inkluusion taustalla on selkeä ja yhtenäinen filosofia (näkisin asian näin). Inkluusion edistäminen ympäröivässä sosiaalisessa yhteisössämme on monella tapaa paikallinen hanke, jolla on omat kulttuuriin, hallinnointiin ja kuntajärjestelmään yleisesti liittyvät erityispiirteensä. Mielenkiintoista?

Koulumaailmassa inkluusiolla tarkoitetaan yhteistä koulua kaikille. Ja nyt kun täällä Vesannolla ollaan suunittelemassa yhtenäiskoulua, niin näkisin tämän inkluusioajattelun hyvin ajankohtaisena "ilmiönä". Tähän ajatukseen - yhteinen koulu kaikille - sisältyy jokaisen lapsen oikeus samaan kouluun ja opetussuunnitelmaan kuin ikätovereillaankin on.

Edelleen inkluusio tarkoittaa opetuksen järjestämistä ja organisoimista kaikille oppilaille sopivaksi. Inkluusio asettaa myös koulumaailmassa haasteita päättäjille, mutta enne kaikkea haasteet kohdistuvat koulun toiminnan kehittämiseen ja opettajien ammatilliseen osaamiseen.

Opettajan pitää mm. kohdata erilaisuutta, huomioida oppilaan tuen tarve, tukea oppilasta erityisvaikeuksissa, yksilöllistää ja eriyttää opetusta sekä kehittää oppilashuollollisia valmiuksia, yhteistyötaitoja jne.Inkluusio on normalisaation ja integraation mallin jälkeen uusin ideologia erityisesti vammaisten kansalaisten saattamiseksi tasa-arvoisiksi koulussa ja yhteiskunnassa yleensä.Pietarinen J. ja kumpp. (1994) kirjoittaa teoksessaan Itsemääräämisoikeus.

"Itsemääräämisen periaate tarkoittaa sitä, että jokaisen yksilön oikeutta itsemääräämiseen on kunnioitettava niin suuressa määrin kuin mahdollista. Itsemäärääminen sisältää myös oikeuden toimintavapauteen ja avunsaantiin. Oman identiteetin rakentamisessa keskeistä prosessia voidaan kuvata termillä voimaantuminen tai valtaistuminen (human empowerment).Tämä tarkoittaa inhimillisen toimintakyvyn vahvistumista, yksilön potentiaalin ja mahdollisuuksien käyttöönottoa. Voimaantuminen merkitsee yksilöstä itsestään lähtevää prosessia, joka perustuu omien mahdollisuuksien luottamiseen, omaan haluun ja omien päämäärien asettamiseen. Sisäiseen elämänhallinnan tunteeseen vaikuttavat toiset ihmiset ja sosiaaliset rakenteet, ja siksi se kasvaa pääasiassa sosiaalisessa kanssakäymisessä. Valtaistuminen on henkilökokohtaisen hallinnan vahvistumista."

Itsemääräämisoikeuteen liittyen tänä aamuna (26.4.) oli ihan mukavaa lukea paikallisesta maakunta-avviisista (SS) juttua Savon kunnat vahvistivat talouttaan. Tämän artikkelin perusteella Pohjois-Savon kunnat välttävät joutumisen valtion taloudelliseen "käsiohjaukseen".

Nyt meillä Vesannolla voidaan toteuttaa inkluusiota "hyvillä mielin", niin kunnalliseten palveluiden ja rakenteiden osalta, kuten myös koulutoiminnan kehittämiseen liittyen. Aito läsnäolo on välttämätöntä, mutta myös pysähtyminen ajattelemaan - ihan oikeasti - muutamaksi sekunniksi on hyvin vaikuttava toimintatapa, jokaisen päätöksenteon yhteydessä!

"Mistä tulen, on yhtä tärkeää kuin se, minne menen."

HUHTIKUU 2007 /17.4.
Mistä puitteet tulevaisuudelle? Lisääntyvästä vapaa-ajasta, vai? No, uudelta valtakunnan hallitukselta tietenkin!

Mielenkiintoisia ministerivalintoja, kuten olemme saaneet uutisista ja julkisesta sanasta kuulla ja lukea. Henkilökohtaisesti minulle valinnata passaavat oikein hyvin. Ehkä ministerivalinnat Sari Sarkomaa ja Mari Kiviniemi tai varsinkin kyseisten ministereiden tekemät päätökset tulevat - suppeasti ajatellen - koskettelemaan eniten, niin työtäni, kuin tätä poliittista harrastusvapaa-aikaani.

Olemme jo aikaisemmin saaneet näyttöjä - niin puolella kuin toisellakin - että naiset yleensä panevat "tuulemaan". Saas nähdä kuinka aloittava opetusministeri ja niin ikään tuore kuntaministeri "pöllyyttävät" tätä valtakunnan operatiivista taistelukenttää ihan ruohonjuuritasolta alkaen - toivottavasti pöllyyttävät, mutta järkiperäisen perustellusti?? Ja naisillahan sitä järkeä riittää - on nimittäin näkemyksellisen kokoemuksen kautta hankittua kokoemuksellista näkemystä.

Tässä päivänä eräänä luin jostakin lehdestä kotipalveluyrittäjänaisen haastattelun. Kotipalveluyrittäjä kertoi oivaltaneensa ensimmäisen yrittäjävuotensa aikana, että hän itseasiassa myy asiakkailleen vapaa-aikaa. Hieno oivallus, johon pystyy vain nainen - siis tähän oivallukseen.Minä olen taas oivaltanut - omalla kohdallani - myyväni omaa vapaa-aikaani luottamustoimilleni. Myymässäni "tuotteessa" on erona kotipalveluyrittäjän myymään "tuotteeseen" se, että myyn omaa aikaani yhteisten asioiden hoitamista varten varsin pienellä katteella, kun taas kotipalveluyrittäjä tekee - saamani käsityksen mukaan (lehtiartikkeli) - hyvä katteista bisnestä vapaa-aikaa myymällä. Kyllä ne naiset osaa, kaikki kunnia naisille ja heidän osaamiselleen.

Esimerkkiajatteluna voisin ajatella näin: "Myyn keskiviikkoillasta (18.4.) omaa vapaa-aikaani noin kolme tuntia sivistyslautakunnan kokoukselle lautakunnan kokouspalkkion hinnalla ja jos samalla ostan kotiini kotipalveluyrittäjältä - vastaavat kolme tuntia - kotipalveluyrittäjän yritystoiminnan toimialaan kuuluvia palveluja yrittäjän tuntiveloitushinnalla tehden siitä myös lain salliman kotitalousvähennyksen. Mitä jää haaviin, kumpiko meistä vapaa-ajan myyjistä nettoaa enemmän myymällään ajalla; kotipalveluyrittäjä vai minä? No niin - bisnes on aina bisnestä!

Oletko anti- vai pro -ajattelija? Mietipä sitä silloin, kun sinulla on käytössäsi sitä ostettua vapaa-aikaa, sillä ethän sinä pysty miettimään sitä silloin, kun sinulla on käytettävissäsi sitä myytyä vapaa-aikaa??!!!

Vasta valittu valtioneuvosto lukeutuu varmaan niihin pro -ajattelijoihin, vaikka kyllä siellä saattaa joskus joutua ajattelemaan anti -lähtöisestikin esimerkiksi vapaa-ajan myyntiä hinnoiteltaessa verottajan näkökulmasta katsoen??!!

"Kyllä maailma opettaa, jos ei muutaniin hiljaa kävelemään."

HUHTIKUU 2007 / 4.4.
Jokapäiväisessä arkielämässämme käytettävistä tavaroista ja laitteista kovinkaan moni ei - onneksi - tarvitse käyttöohjeita. Mutta lähes huutava tarve käyttöohjeille on arkielämän sosiaalisissa tilanteissa.

Meille kaikille tulee vastaan mielenkiintoisia sosiaalisia tilanteita päivittäin. Tässä yksi esimerkki, joka liittyy työpaikkani ympäristössä sijaitsevan hissin käyttämiseen. Työpaikkani sijaitsee viidennessä kerroksessa ja helpoin tapa mennä sinne ja poistua sieltä on hissi. Tätä samaa hissiä käyttävät mm. samassa rakennuksessa sijaitsevan parkkipaikan käyttäjät. Hissin käyttäjiä on melkoinen määrä päivittäin ja näin pääsiäisen alusviikolla näyttäisi käyttäjiä riittävän aivan tungokseen saakka.

Pelkästään hissin tilaaminen, hissiin astuminen, oikea kerroksen valitseminen ja hissistä poistuminen eivät vaadi syvällistä perehtyneisyyttä varsinaiseen hissitekniikkaan - en tarvitse siihen käyttöohjetta. Ongelma tai pikemminkin nykykielen mukaisesti haaste syntyy hissiä samanaikaisesti käyttävien toisten kanssaihmisten "käsittelystä".

Siis voinko hidastaa toisten hissimatkaa työntymällä sulkeutumassa olevan hissin oven väliin - päästäkseni kyytiin? Onko syytä kertoa oma kerrostoiveensa hissinappuloiden vieressä seisovalle vai "änkääntyä" itse painelemaan nappuloita? Ja kun olen poistumassa hissistä, niin pitääkö aloittaa tuuppiminen, rykiminen vai keskustelu? Nämä ovat esimerkkejä niistä arkipäivän sosiaalisista tilanteista, joista jokainen tilanne on aina omanlaisensa, sillä hississäolijat ovat poikkeuksetta uusia tuttavuuksia ja lisäksi yleensä tuntemattomia sellaisia. Liekö tämä hissikäyttäytymisajattelu omaa arkuuttani, epävarmuuttani vai pelkästään maalaispojan kokemattomuutta, sillä eihän meillä täällä Vesannolla niitä hissejä ...

Minulla oli oiva tilaisuus tämän kevään aikana olla vuorovaikutuskoulutuksessa, jossa "punaisena lankana" käytettiin kirjaa ja sen oppeja, joka tuntee nimen TUNTEMATON SOTILAS ja Johtamisen taito (Tom Lundberg). Hyvin mielenkiintoinen kirja!!!

Meidät kaikki osallistujat "luokiteltiin" eri johtajatyypeiksi, sen mukaan, kuinka olimme vastanneet nelisivuisen "testipatteriston" kysymyksiin. Kyseessä on kaikkiaan kuusitoista (16) erilaista johtajatyyppiä, jotka ovat myös TUNTEMATTOMAN SOTILAAN roolihahmoja.

Minut "testipatteristo" profiloi ROKKA-tyypiksi* ekstrovertti* intuitiivinen* päätökset ajattelun kautta* järjestelmällinenVAHVUUKSIA* ulospäin suuntautunut, yhteistyöhaluinen* analyyttinen ja looginen* kyky nähdä kokonaisuuksien merkitys* tehokas ja määrätietoinen* hyvin organisoitunut ja suunnitelmallinen.

Rokka on yksi Tuntemattoman sotilaan legendaarisimmista ja ihailluimmista hahmoista. Hän on ylivertainen taistelija, joka oli jatkuvasti sotajalalla- myös ylempiä upseereita ja heidän menettelytapojaan vastaan. Rokka oli oman tiensä kulkija, joka johdonmukaisesti kieltäytyi alistumasta sotilaskuriin...ROKKA-tyypin keskeisiä piirteitä:* visionääri* rohkea* vaativa* tehokas* suorapuheinen* tavoitteellinen* kriittinen* päättäväinen* looginenROKKA-tyyppi nauttii kanssakäymisestä muiden kanssa.

Hän puhuu mielellään ideoistaan, suunnitelmistaan ja näkemyksistään. Hän onkin usein mielummin äänessä kuin kuuntelee muita. Rokkatyypin johtajassa korostuu ulospäin suuntautuneisuus, ja lisäksi hänessä on aimo annos oppimestaria, kansanvalistajaa ja valmentajaa. Linnan kirjassa heti ensimmäisen taistelukohtauksen jälkeen Rokka alkoi luennoida esimiehelleen, vänrikki Kariluodolle, oikeista hyökkäystavoista...

Meistä ehkä monet tarjoilevat omia käyttöohjeitaan kanssaihmisille - Rokan tapaan. Käyttöohjeiden sisältö on yleensä tämä; ongelmia arkipäivän sosiaalisissa tilanteissa ei synny, kun on avoin, suora ja rehellinen. Tämä ei kuulosta paljon pyydetyltä, mutta ilmeisen harvoin saadulta.Siinä vuorovaikutuskoulutuksessa annettiin ROKKA-tyypille kehityskohteita:* kuuntele enemmän, puhu vähemmän* harkitse ennen toimintaa* huomioi yksityiskohtia enemmän* ota huomioon muiden tunteet* opettele joustamaan.

Täytyypä miettiä mika näistä em. kehityskohteista - vai kentie kaikki - sopii parhaiten alussa mainitsemaani aamuiseen sosiaaliseen tilanteeseen käyttäessäni Citycon Oyj liikekiinteistön (Anttilan kiinteistö) torinpuoleista hissiä mennäkseni työhuoneeseeni viidenteen kerrokseen, josta avautuu näköala Kuopion torille - näkymä, jota olen saanut ihastella työhuoneestani jo yli kolmen vuoden ajan.

"Ihmisellä on kolme mahdollisuutta toimia viisaasti: harkitsemalla, joka tapa on jaloin, jäljittelemällä, joka tapa on helpoin, kokemuksen kautta, joka tapa on katkerin."
- Konfutse -

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ

MAALISKUU 2007 / 28.3.
Isot velkaantuvat edelleen, mutta pieniltä odotetaan yhä tiukempaa talouskuuria. Tässä ei näytä toimivan vanha sanonta: "Mitä isot edellä sitä pienet perässä".

Isolla tarkoitan tässä yhteydessä tätä maakuntamme veturikaupunkia, josta näytti olevan tänään (28.3.) Savon Sanomissa juttua - "veturin velkaantumisesta" - otsikolla: Tosi terve Kuopio! Vanhusten kustannuksellako?

Kuntaliiton toimitusjohtaja Pekka Parjanteen mukaan (uutisartikkeli SS 24.3.) hyvinvointipalvelujen tuottavuutta voidaan parantaa antamalla enemmän vastuuta palvelujen järjestäjille kunnissa. Lainaus tekstistä: "Tuottavuutta parannetaan lopulta palvelujen etulinjassa, eikä valtakunnallisilla papereilla. Näin Parjanne on todennut valtiovarainministeriön ja Kuntaliiton Julkisen sektorin tuottavuusseminaarissa. Samassa yhteydessä Parjanne toteaa myös, että kunnille asetetut vaatimukset ovat ristiriitaisia."

Ristiriitaisia, josta käytän tässä yhteydessä ilmaisua eri katekoriassa. Mielestäni juuri tästä eri katekoriassa olemisesta on kyse puhuttaessa PARAS-hankkeen tavoitteista isoissa kunnissa ja pienissä kunnissa. Meillä Vesannolla - Vesanto lukeutuu näihin pieniin kuntiin!?? - ei ole vara velkaantua lisää, tosin ei meidän velkataakkamme ole lisääntynyt enää muutamaan vuoteen - ja siitä käy kiittäminen meidän kunnanjohtoa. Vesannon velkataakka per asukas on lähellä keskiarvoa valtakunnan 416:sta kunnasta. Siis keskimääräisessä katekoriassa ollaan.

Tällä maakunnan veturilla on puolellaa se, että sen asukasluku kasvoi vuonna 2006 234 hengellä ja oli yhteensä 90 939 kun Vesannolla vastaavat luvut ovat -35 ja 2 548. Veturin verotulojen kasvu vuonna 2006 jäi alle kuntien keskiarvon, jolla veturi sijoittuu Vesannon kanssa samaan katekoriaan - tietenkin euromäärät ovat keskenään kokolailla eri katekorioissa.

Vuoden 2005 tilinpäätöstietojen mukaan maakunnan veturikaupunki Kuopion verotulot ovat 2 588 euroa per asukas ja Vesannon 1 817 euroa per asukas. Verotulojen kasvu Kuopiossa 5,1% ja Vesannolla 5,6%. Velkaa kuopiolaisilla on noin 700 euroa per asukas, kun taas vesantolaisilla velkaa on noin 1 400 euroa per asukas. Näistä luvuista voi päätellä sen, että Kuopiolla on paremmat edellytykset tehdä investointeja ja velkaantua lisää kun Vesannolla. Näiden asioiden suhteen Vesanto on aivan eri katekoriassa kuin Kuopio. Ristiriitaista? Parjannetta lainatakseni.

Molemmissa kunnissa huolehditaan edelleen hyvin vanhuksista ja tämä on se asia, joka saattaa olla Vesannolla paremmassa katekoriassa kuin Kuopiossa.

"Menneisyys ja nykyisyys ovat meidän välineitämme. Tulevaisuus yksin on päämäärämme."
- Blaise Pascal, ranskalainen filosofi ja matemaatikko, 1623-1662 -

"Edistys on vanhojen, tuttujen huolien vaihtamista uusiin, tuntemattomiin ja vielä mutkikkaampiin huoliin."
- José Ortega y Gasset, espanjalainen kulttuurifilosofi, 1883-1955 -

MAALISKUU 2007 / 13.3.
Vesannon lukion olemassaolon turvaaminen vaatii melko syvää "geblegaani" ajattelua. Tietenkään pelkkä ajattelu ei riitä, mutta syvälle käyvän ajattelun kautta voisi löytyä hyviä toteuttamiskelpoisia ideoita.

Yksi ajattelemisen arvoinen vaihtoehto, jota Vesannolla jo toteutetaankin Sisä-Savon lukioiden kanssa ja jota ollaan edelleen tiivistämässä myös Kuopion suuntaan, on lukioiden välinen yhteistyö.

Lukioiden välinen yhteistyö vaatii yhteistä kurssitarjontaa, etäopetusmenetelmien hyödyntämistä ja siihen liittyvän tutoroinnin kehittämistä ja opettajilta uuden opetuskulttuurin hyväksymistä. Suunta opiskelijoilla näyttää tänää olevan se, että he menevät sinne missä on monipuolista opetustarjontaa ja valintamahdollisuuksia omien taipumusten ja kiinnostuksen mukaisiin aineisiin. Tällöin ei yksin riitä, että lukioissa on muodollisesti kelpoiset opettajat, mikä onneksi Vesannon lukiossa on hyvällä mallilla - ainakin toistaiseksi.

Tietääkseni kaikki Vesannon kunnan päättäjät pyrkivät kaikin tavoin edesauttamaan sitä, ettei lukiokoulutus lakkaisi paikkakunnalta lähivuosina tapahtuvan opiskelijamäärän pienentyessä, aineen- ja luokanopettajien opetustuntien vähentyessä ja kunnan omien ylläpitokustannusten kasvaessa.

Ajattelen - juuri tässä ja nyt - Vesannolta Kuopion suuntaan tapahtuvan - ja edelleen syvenevän - lukioyhteistyö synnyttävän malliesimerkin muillekin maakunnan lukioille olemassaolonsa "turvaamistaistelussa". Ja samalla toivon, ettei opettajien muutosvastarinta muodostuisi yhteistyön esteeksi, koska vaihtoehto voi olla kunnan oman lukiotoiminnan päättyminen. Mielestäni hyvä malli on yksi emolukio ja muutaman - maksimissaan neljästä viiteen - lukion muodostama yhteistyölukio.

Seuraavaksi hieman Opetushallituksen julkaisemaa tietoa siitä, että riittääkö valtakunnassa oppilaita? Tämä Opetushallituksen antama tieto on sitä tietoa, jonka pohjalta myös meidän vesantolaisten päättäjien on hyvä käydä sitä syvälle käyvää ajattelua lukiomme olemassaolosta. Todettakoon tässä yhteydessä myös tämä hyvin tunnettu tosiasia, että lukio saa oppilaansa peruskoulusta.

Siis Opetushallitus: Lapsi- ja nuorisoluokkien koon muutokset heijastuvat koulutuspolitiikkaan, sekä valtakunnan, että paikallisella tasolla. Vuodesta 2005 vuoteen 2025 koulun aloittavien ikäluokkien koko kasvaa lievästi. Muuttoliikkeen ja työpaikkakehityksen vuoksi kasvun ennakoidaan kohdistuvan kasvukeskuksiin. Haja-asutusalueilla lapsien määrä vähenee.

Seitsenvuotiaiden määrän ennakoidaan kasvavan kaikkialla Etelä-Suomessa Kymenlaaksoa lukuunottamatta, eniten Uudellamaalla. Pohjois-Pohjanmaan veturina Oulu on pohjoisen ainoa väkiluvultaan kasvava maakunta. Erityisesti Kainuussa ja Lapissa oppilaiden määrä vähenee.

Ikäluokkien koko vaikuttaa kouluverkostoon. Peruskouluverkoston muutokset ovat jatkuneet 2000-luvulla. Vuosina 2004-2005 peruskoulujen määrä väheni 130:llä, vuodesta 2001 niiden määrä on vähentynyt kymmeneksellä.Perusopetusta keskitetään suurempiin yksiköihin, joissas opetuksen järjestäminen on halvempaa. Vuosina 2001-2005 vain yli 500 oppilaan perukoulujen määrä on kasvanut ja eniten on vähentynyt alle 50 oppilaan koulujen määrä. Pieniä kouluja on vielä tuhat eli lähes kolmasosa kaikista peruskouluista. Oppilaista enemmistö, noin 72 prosenttia, käy peruskoulua 100-500 oppilaan koulussa.

Kunnallisen perusopetuksen kustannukset oppilasta kohden olivat vuonna 2005 keskimäärin 5 600 euroa. Kuntakohtaiset kustannukset vaihtelivat 4 437 ja 13 231 euron välillä. Kalleinta perusopetus on saaristokunnissa sekä Pohjois- ja Itä-Suomessa. Vesannon kunnassa vastaava luku on 7 243 euroa / oppilas vuodelta 2006 tehdyn laskelman mukaan. Että tämmöstä "geblegaani" ajattelua!

MAALISKUU 2007 / 2.3.
Kirjoittelen jälleen tähän blogiini kunhan pidän ensin talvilomaa. Palaan kirjoitteluni pariin vko 11 /2007. Hyvää lomaa heille keille sellainen on osunut kohdalle. Toisille toivottelen työn iloa ja / tai vapauden valoa.

"Historian tyhjille lehdille on kirjoitettu ihmiskunnan onnelliset päivät."
- Leopold von Ranke, saksalainen historoitsija, 1795-1886 -

HELMIKUU 2007 / 22.2.
Elämässä mukana oleminen on ihmissuhdeverkostojen kutomista. Onpa sitten kyseessä perhe-elämä tai ympärillämme oleva yhteisö.Neuvoteltaessa vaikkapa kuntaliitoksista ja/tai kuntayhteistyöstä näyttäisivät aikaisemmin kudotut ihmissuhdeverkostot ja niiden merkitys nousevan avainasemaan.

Haenpa tähän verkostojen kudontaan esimerkkiä ihan tavallisesta perhe-elämästä. Toimivat suhteet perheen sisällä antavat meille hyvät eväät luottamuksellisten ihmissuhdeverkostojen kutomiseen. Perhesuhteiden toimivuus edellyttää perheen jäseniltä jatkuvaa perhesuhteiden vaalimista. Vanhempien pitää nähdä perheen lapset (ja päinvastoin) itsenäisinä subjekteina, mikä mahdollistaa tasapuolisen mielipiteiden vaihtamisen ja keskustelun.

Perheen yhdessä ruokaileminen on nykyisin tavoittelemisen arvoinen perhetapahtuma - monestakin syystä. Yleensä nykyperheen jäsenet menevät menojaan tapaamatta aina toisiaan - he kutovat niitä verkostoja ja näin se yhdessä ruokailemisen tavoittelu näyttäisi taas sotkeutuneen verkkoihin.Helpoiten verkosto "kutoutuu" urheilun, kuntoilun ja liikunnan ympärille. Monille perheen jäsenille urheilukentät, kuntosalit, pallopelihallit ja golfkentät ovat tuttuja vuorovaikutuksen paikkoja, siis niiden verkostojen kutomispaikkoja, joissa kasvatetaan sosiaalista pääoma.

Mitä sitten sosiaalinen pääoma on? Se voi olla vaikkapa ihmisluonnosta kumpuavaa aristoteelista yhteisöllisyyttä, jota kutsutaan nyt vuosituhannen vaihduttua sosiaaliseksi pääomaksi. Utilitaristi Johan Stuart Mill kirjoitti pari sataa vuotta sitten hyvin myönteisesti yksityisen kansalaisen osallistumisesta julkisiin tehtäviin; "julkisissa tehtävissä olevat ihmiset joutuvat arvioimaan ja edistämään muidenkin etua kuin omaansa".

Mielestäni tästä samasta asiasta on kysymys neuvoteltaessa kuntaliitoksista ja / tai kuntienvälisestä kuntayhteistyöstä, siis jo filosofi Aristoteleen (384-322 eKr.) peräänkuuluttamasta yhteisöllisyydestä - tästä luonnollisesta laumahenkisyydestä.

Parikymmentä vuotta sitten uusaristoteeliset yhteiskuntafilosofit alkoivat puhua kommunitarismista. Tämä kommunitarismi ei nojaa Millin tarkoittamaan julkiseen toimintaan, vaan tähän ihmisten keskinäiseen yhteenkuuluvuuteen, Aristoteleen esille nostamaan luonnolliseen laumahenkeen. Tämä on mielestäni juuri se verkostojen kutomisalusta - tämä yhteenkuuluvuuden tunne. Myös kuntapolitiikkaa ajatellen?Yhteisöllisyydestä eli sosiaalisen pääoman käsitteestä puhuttaessa ajatukset ajautuvat yleensä taloustieteisiin. Taustalla saattaa olla tiedostamaton tieto siitä, että Maailmanpankki on pitänyt huolen sosiaalisen pääoman talouspoliittisuudesta. Voisin ajatella käsitteen sopivan yhtä hyvin sosiaalipsykologiaan, sosiaalitieteisiin, valtiotieteisiin - ja kenties myös terveystieteisiin.

Suppeimmillaan sosiaalinen pääoma on yhteiskunnallinen ominaisuus, joka käsittää ihmisoikeudet, oikeudenmukaisuuden, sallivuuden sekä täydellisen poliittisen ja taloudellisen osallistumisen oikeuden.Perheen vanhempien ja lasten lähisuhteet ovat sosiaalisen pääoman kehittymisen kannalta ratkaisevassa asemassa. Sosiaalisen pääoman arvioiminen näyttää olevan - saamani käsityksen mukaan - myös alan tieteilijöille kiperä kysymys - saatikka sitten kauppatieteilijöille joita allekirjoittanutkin edustaa. Yhteisöllisyyttä määriteltäessä luottamuksen määrittäminen yhteisöllisyyden peruspilariksi saattaa myös olla hankalaa. Yleensä perheenjäsenet luottavat toisiinsa, mutta mitä etäämmälle mennään perheyhteisön keskiöstä, sitä vähemmän luottamusta tunnetaan.

Verkostojen kutominen perustuu erilaisin sitein solmituille ihmisverkostoille. Verkoston brilliance on keskinäinen luottamus. Luottamuksen saavuttaminen - verkoston kutominen - alkaa varhaislapsuudesta. Pieni vauva luottaa luonnostaan. Epäluottamus vauvalle syntyy helposti ympäristön käyttäytymisvirheistä, se synnyttää lapsessa turvattomuutta.

Turvattomuus on mielestäni myös aikuisten ihmisten keskinäisen luottamuksen saavuttamisen suurin este, joka on saattanut muodostua pienenä vauvana tapahtuneesta, edellä mainitun mukaisesta, kanssaihmisen käyttäytymisvirheestä, joka on jättänyt "jälkensä" aikuisuuteen. Mutta yhtä hyvin keskinäisen luottamuksen suurin este saattaa johtua aikuisten maailmassa tapahtuneesta kanssaihmisten käyttäytymisvirheestä. Tämä aikuisten kanssaihmisten käyttäytymisvirhe onkin mielestäni näissä kuntayhteistyökuvioissa keskeisin syy turvattomuuden tunteeseen. Tämä turvattomuuden tunne on tuonut mukanaan kuntarajat ylittävään kuntayhteistyöhön liittyvän luottamuspulan.

Edellä mainitut turvattomuus ja turvattomuuden tunne ja sen seurauksena syntynyt luottamuspula kuntayhteistyössä ovat mielestäni hyvin toimivien verkostojen kutomisen este. Tämä aikaisemmasta käyttäytymisvirheestä syntynyt turvattomuus - on taustavaikuttajana - neuvoteltaessa kuntayhteistyöstä ja kuntaliitoksista naapurikuntien kanssa. Todettakoon elämässä mukana olemisen edellyttävän - myös tässä Aristoteleen jälkeisessä elämässä - ihmissuhdeverkostojen kutomista - verkostojen - jotka kasvattavat sosiaalista pääomaa ja pohjautuvat luottamukseen, eivätkä niinkään käyttäytymisvirheisiin.

Olisiko niistä perhe-elämässä opittujen verkostojen kudontataidosta apua myös kuntasektoriverkostojen kutomiseen? Yritetäänpä poisoppia käyttäytymisvirheemme ihmissuhdeverkostoja kutoessamme.

"On yhtä varmaa kuin ihmeellistä, että totuus ja erehdys ovat peräisin samasta lähteestä. Siksi erehdystä ei useinkaan saa vahingoittaa, koska samalla vahingoittaisi totuutta."
- Johann Wolfgang von Goethe, saksalainen runoilija, 1749-1832 -

"On surullista olla poikkeus. Mutta vielä paljon surullisempaa on, jos ei ole sitä."
- Peter Altenberg, itävaltalainen kirjailija, 1859-1919 -

HELMIKUU 2007 / 16.2.
Vain muutos on pysyvää. Voin todeta, että kovinkaan moni entinen (”hyvä”) ei pidä markkinataloudessa enää paikkaansa. Mikä tänään on hyvinkin keskeinen asia saattaa jo ylihuomenna olla aivan päälaellaan. Pelkkä asioiden tietäminen ja sivistynyt keskustelu ei enää riitä.

Tällä hetkellä keskeinen muutosvoima on kaikkialle tunkeva markkinatalous. Kilpailu on kiristynyt. Kannattavuus, kustannussäästöt ja hyödyt vilahtelevat useasti meitä ympäröivissä talouspuheissa. Lyhyen tähtäimen kvartaalitalousajattelu ja pörssin liikahdukset ohjaavat ja rytmittävät elämäämme – kuten vuodenajat ja viimeaikaiset pakkaset, halusimme sitä tai emme.

Voin ajatella, että oppia ikä kaikki. Kaikilla ihmisillä tulee olla mahdollisuus henkilökohtaiseen kehittymiseen. Ihmiset tulisi saada ottamaan itse vastuu kehittymisestään.

Herää vaan kysymys kuinka käy niille ihmisille, jotka eivät jostain syystä halua tai muuten vaan heillä ei ole mahdollisuutta/tilaisuutta kehittää itseään?

Voisin ajatella myös näin ”Ihminen, joka kykenee oppimaan kokemuksistaan, yrittää löytää uusia toimintatapoja, on mielestäni paremmassa asemassa kuin sellainen ihminen, joka yrittää muuttua pikaisesti erilaisten ”toimintakikkojen” avulla.

Ihmiset voivat joko vaikuttaa aikakautensa muutoksiin, sopeutua niihin tai ihmetellä sitten jälkikäteen, kuinka kävikään”.

Pysyäkseen mukana kehityksessä meidän pitäisi oppia ns. itsearviointia ja ottaa huomioon myös sen, mitä oman kodin, perheen, työn ja asuinympäristön ulkopuolella tapahtuu saatikka sitten sen, mitä tapahtuu ns. omissa ympyröissämme. Tulevaisuuden epävarmuutta onkin pyrittävä ennakoimaan luomalla samaan aikaan vaihtoehtoisia visioita tulevaisuuden käyttäytymissuuntauksista.

Seuraavaksi ajatukseni menevät ihmiskunnan menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden pohdintaan vaikkapa seuraavalla tavalla:

Ihmiskunnan kehityshistorian tunteminen on tarpeen jokaiselle ihmiselle. Sen avulla voidaan konkreettisesti ymmärtää, että ihmiskunnan kehittyminen ja muutokset ovat olleet ennen ja ovat myös nyt pyrkimys vastata muuttuviin elämän haasteisiin. Haasteiden muuttuessa on sekä pakko, että luontevaa muuttaa toimintatapaa muutosten mukaisesti. Tänä päivänä itsestään selvinä pidetyt toimintatavat saavat ajallisen perspektiivin. Aikanaan ne ovat saattaneet olla radikaalejakin muutoksia suhteessa vallitsevaan toimintakäytäntöön. Niiden synty voidaan ymmärtää paremmin aikaperspektiivin avulla. Samoin voidaan järkiperäisesti ajatellen paremmin ymmärtää, miksi ne eivät enää ole riittäviä toimintatapoja.

Tällainen tarkastelu ja tästä näkökulmasta käsin tapahtuva oman itsensä analyysi voi tukea myös muutosvalmiuden kehittämistä. Ennen kaikkea historian tunteminen johdattaa itsensä edistämiseen tähtääviin kehittämistoimiin, jotka edellyttävät useasti toimintakulttuurin muutosta. Ilman toimintakulttuurin ymmärrystä muutostavoitteista tulee käytännössä helposti epärealistisia.

Vaikka tulevaisuuden visioista ja ennakoinnista nykyään puhutaan paljon. Käytäntö on kuitenkin melko karua. Kykymme ennakoida todella merkittäviä tapahtumia ja kriisejä näyttää olevan melko heikkoa. Esimerkkeinä mainittakoon 1970–luvun öljykriisi ja 1990–luvun lama, sekä sosialistimaiden romahdus. Monikaan meistä ei pääse ”henkseleitään paukuttelemaan” kehumalla varautuneensa jonkin vaihtoehtovision ohjaamana näihin äkillisiin muutoksiin.

Missä suhteessa tilanne on nyt muuttunut? Ovatko keinomme ennakoida tulevaisuutta yhtään parantuneet 1990–luvun alusta? Voidaan vain todeta ettei monikaan entinen (”hyvä”) pidä enää globaalissa taloudessa paikkaansa, vain muutos on pysyvää.

"Järkevä ihminen mukautuu maailmaan. Järjetön yrittää mukauttaa itseensä. Sen takia kaikki kehitys on riippuvaista järjettömistä ihmisistä."
- George Bernard Shaw, irlantilainen kirjailija, 1856-1950 -

HELMIKUU 2007 / 10.2.
Luottamushenkilötoiminta, PARAS -hankkeen ympärillä, alkaa hyvin pitkälti saada samoja piirteitä, joita rahoittajatahot edellyttävät projektitoimijoilta ennen hyväksyttyä projektirahoituspäätöstä. Rahoituspäätökseen liittyvällä esityöllä suunnataan projektitoiminnan painopistettä toiminta-alueen ja rahoittajaorganisaation kannalta tärkeäksi katsottuun suuntaan.

Edellä mainittu näkökulma on erinomaisen hyvä lähtökohta PARAS -hankkeelle, jossa valtio näyttäisi olevan pääsääntöinen rahoituspäätöksen tekijä ja kuntapäättäjät niitä projektitoimijoita omalla toiminta-alueellaan. Suuntana rahoittajan tavoitteella on; toiminta-alueen kunnat yhteistyöhön keskenään.

Riittävän pitkällä aikahorisontilla asetetut tavoitteet auttavat hahmottamaan kokonaisuutta ja käsittelemään monimutkaisiakin asioita. Riittävän pitkäkestoisten tavoitteiden asettamisella on vaikutuksia myös luovien ratkaisujen syntymiseen ja parempaan muutossopeutumiseen. Liian lyhyellä aikahorisontilla ihminen ei kykene hakemaan aitoja vaihtoehtoja, vaan tekee työtään ja päätöksiään lähinnä muiden antamien ohjeiden mukaisesti. Tällöin puuttu ideointi- ja suunnitteluvaihe kokonaan.

Aikaa ideointi- ja suunnitteluvaiheelle on oltava. Ideointi- ja suunnitteluvaiheessa yhdistyvät "luova hulluus" ja kurinalainen suunnittelu. Onkin syytä pitää hyvin muistissa myös se, että kaikissa ihmisissä on tiedostamattomana voimavarana valtava määrä erilaisia ideoita ja idean palasia, jotka täytyy vain nostaa esille. Yleesä ideoinnille asettavat haasteita kiire ja tiukat aikataulut.

Vesannolla järjestetään kuntakokous 15.2.2007 Vesannon seurakuntatalolla. Kokoukseen on kutsuttu Pielaveden, Keiteleen, Rautalammin, Tervon ja Vesannon kunnanjohtajat, valtuuston puheenjohtajat ja kunnanhallitukset. Toivoa sopii, että tästä idointi- ja suunnitteluvaihessa pidettävästä kuntakoukouksesta tulee oikea aivoriihityöskentelytapaaminen (Brainstorming Session). Aivoriihityöskentely on yksi ehkä tunnetuimmista luovuustekniikoista, jonka etuina voidaan pitää helppoutta ja tehokkuutta.

Tätä kuntakokouksen aivoriihityöskentelyä ajatellen, yksi huomionarvoisista asioista on se, että tehokkaan aivoriihityöskentelyn kannalta tietyt periaatteet täytyy kaikilla osallistujilla olla selvillä ennen session aloittamista. Vasta silloin aivoriihitekniikka tuo parhaan tuloksen. Erityisesti pitää kiinnittää huomiota tähän, että kaikki esille tulevat ideat ovat samanarvoisia ja jopa hulluilta kuulostavat ideat tulisi rohkeasti tuoda esille, sillä nämä saattavat toimia stimulantteina toisille osallistujille ja synnyttää lopulta erinomaisen yhteistyötuoteidean.

Miten sitten eri kuntien päättäjät voidaan sitouttaa saatujen tuotosten yhdessä hyödyntämiseen ? Mielestäni vastaus löytyy kysymyksen sisältä, sillä kysymys itsessään sisältää ajatuksen - "paketointi".Mikäli tuotosta ei "paketoida", eivät päättäjätahot ole sitoutuneet yhteistyöhön. Tällöin yhteistyön perustaksi ei synny hyviä ja kestäviä ratkaisuja, joita voitaisiin siirtää edelleen jokapäiväiseen kuntatoimintaan ja sitä kautta kuntayhteistyöhön - tarvittaessa kuntien yhdistämisiin saakka.

Siinä vaiheessa, kun valtiovalta omilla rahoittajapäätöksillään lähteä ohjailemaan luottamusmiestoiminnan päätöksentekoa, täällä meidän toiminta-alueella, näkisin tuolloin kyseessä olevan tilanteen, jossa meiltä päättäjiltä ei paljon kysellä mielipiteitä, vaan aikatauluja sen suhteen, joko olette tämän ja tämän päätöksen tehneet - päätöksen - jonka valtiovalta on "paketoinut" edeltä käsin halunsa mukaisesti.

Yritetäänpä sitä omaehtoista aivoriihityöskentelyä- sitä paketointia - tämän PARAS -hankkeen turvin, kun se vielä on omissa päissämme.

Onko taustalla aina oltava jokin hanke, ennen kuin paketoitua yhteistyötä saadaan aikaan? Ei ole, sanon minä!

"Minulla on vain yksi periaate, ja se on se, että minulla ei ole periaatetta. Periaatteet ovat ahtaita vaatekappaleita, jotka estävät ihmistä liikkumasta vapaasti".
- Johann Nestroy, itävaltalainen näytelmäkirjailija, 1801-1861 -

HELMIKUU 2007 / 1.2.
Paikallislehdessä (S-SS 1.2.) on uutinen, jossa tervolaiset valtuutetut Tarja Tupala ja Matti Nuutinen esittävät, että Tervon kunta aloittaa mitä pikemmin neuvottelut ja selvittää kuntaliitosta Kuopioon yhdessä Suonenjoen, Rautalammin ja Vesannon kanssa. Samassa uutisessa todetaan myös, että Karttula on sinne jo todennäköisesti menossa ja raja tulee lähemmäksi.

Luettuani tämän uutisen jäin miettimään sen sanoma, siis sitä Kuopioon liittymistä, vähän "syvällisimmin" myös täältä vesantolaisesta "vinkkelistä". Kirjoitan näistä mietteistäni osan tähän blogini.

Meidän päättäjien on pystyttävä näkemään uutena yhteistyömahdollisuutena seutualueen kuntayhteistyön kautta tapahtuva Kuopion seudun kehittyminen ja kehittäminen. Tämä on ensiarvoisen tärkeätä Pohjois-Savon maakunnan sisäistä yhteistyötä. Mielestäni juuri tämän seutualueen yhteistyön kautta saadaan toimintakelpoinen yhteistyömalli, joka toteutuessaan muodostaa, uuden, kuntien välisen työvälineen - seutualueohjelman - Kuopion seudun kilpailukyvyn ja vetovoimaisuuden kehittämiseksi. Seutualueohjelmassa toimivien kuntien yhteistyömalli ei tarkoita sitä, että kaikki seutualueen pienkunnat pitää mennä liittämään myös hallinnollisesti Kuopion kaupunkiin - josko tuo kaikkia huolisikaan?

Tietääkseni aikaisemmin seutualueen kunnat eivät ole tehneet yhtenäistä Kuopion seudun ohjelmaa. Ohjelmaa, jolla haetaan yhteistä näkemystä Kuopion seudun kehittämisestä - siis kyseessä on työväline - jolla pyritään luomaan tahtotila ja pelisäännöt yhteisten asioiden hoitamisesta, jonka tavoitteena on Kuopion seudun kilpailukyvyn ja vetovoimaisuuden kehittyminen ja kehittäminen.

Me mukanaolijakunnat kehitymme - seutualueena - ja samanaikaisesti teemme elintärkeää kuntayhteistyötä olemassaolomme turvaamiseksi. Tämän yhteistyön itsetarkoituksena ei voi olla eikä saa olla kuntaliitokset, vaan seutualueyhteistyö kaikkien parhaaksi.Vaikka latva on globaalissa seutualueyhteistyössä, juuret pysyvät tiukasti omassa kunnassa. Emme pärjää - Vesannollakaan - kilpailussa yksinään, siksi seutualueemme voimavarat on yhdistettävä.

Meidän pienkuntien on tunnistettava ja tunnustettava kuntiemme toimintaympäristön oleminen voimakkaassa muutoksessa ja se, että myös suurkunnilla on suuria haasteita taloudessa, väestön ja henkilöstön ikääntymisessä ja tuottavuuden parantamisessa. Nämä samat ongelmat ne ovat meillä kaikilla - suurkunnissa mittakaavat ovat suurempia. Ei nämä ongelma kuntia yhdistämällä korjaannu, mittakaavat vain suurenevat. Näin näkisin?

Seutuistumiseen mukaan meneminen on myös vesantolaisille tärkeää. Kehitystekijöitä ja toimenpiteitä, joilla kehitykseen voidaan vaikuttaa, on pakko tarkastella laajempana kuin omaa kuntaa koskevina. Elinkeinoelämä sen enempää kuin asukkaatkaan eivät piittaa kuntarajoista, kun he tekevät omia päätöksiään. On hyvä selvittää työssäkäynti- tai yritysten toiminta- tai sijoittumisalueet, joissa kuntarajoilla ei juurikaan ole merkitystä. Elinkeinoelämän on vaikutettava niillä elementeillä seutuistumiseen, jotka yritykset kokevat tässä yhteydessä tärkeiksi.

Kunnallishallinto on oma-alueensa, joukossa on voimavaroiltaan ja asukasluvultaan erilaisia kuntia. Seutuyhteistyö vaatii hyvin toimiakseen pitemmän ajan, kun toimijoita on paljon. Kuntaliitokset eivät ratkaise näitä asioita, pikemminkin ... ??

Yhdessä kuntien infrastruktuurin ja hyvien olosuhteiden luominen, liikenteen ja tietoliikenteen toimivuus, tilat ja hintataso ovat seutuistumiselle tärkeitä ja yhteisiä asioita.

Osaamispääoman kasvattaminen omalla seutualueella on hyvin keskeinen tekijä kilpailukykyisyyden ylläpitämiselle, sillä yleensä suurin osa koulutetusta väestä sijoittuu koulutuspaikkakunnalle - seutualueelle - mikäli sieltä löytyy työtä ja mahdollisuuksia. Meillä on omalla seutualueella yliopisto, ammattikorkeakoulu ja ammatillinen toinen aste - kaikki oleellinen. Ne seudut, joilla näitä ei ole, ovat vaikeuksissa, koska koulutus- ja osaamispohja puuttuu.

Me kaikki seutualueen kunnat voimme ohjailla Kuopion seudun kasvua omalla toimnnallamme ja yhteistyöllämme. Tämän ei tarvitse tarkoittaa kuntaliitoksia, vaan aitoa ja vilpitöntä kuntayhteistyötä ristiin ja rastiin. Kyseessä on kuntaparityöskentelyyn verrattava toimintatapa yhteisesti sovitun Kuopion seutuohjelman mukaisesti, jossa kunnat säilyvät itsenäisinä ja kunnat keskittyvät edelleen kansalaiskunnille kuuluvien tehtävien hoitamiseen hyödyntäen mukanaolevien kuntien olemassaolevia vahvuuksia.Kun juuret ovat terveet ja ovat syvällä, latva voi tehdä laaja-alaisia liikkeitä sotkematta juuriaan.

"Mestarin työ ei haise hieltä, siinä ei näy rasitus ja se on alusta alkaen valmis."
- James McNeill Whistler, amerikkalais-englantilainen taiteilija, 1834-1903 -

"Joka pettää totuuden, pettää itsensä. Nyt ei ole kyse valehtelemisesta, vaan vakaumuksen vastaisesta toiminnasta."
- Novalis, saksalainen romantiikan ajan runoilija, 1772-1801 -

TAMMIKUU 2007 / 25.1.
Esimiehenä oleminen on haastavaa, mutta vielä haastavampaa on esimiehenä itsensä tarpeettomaksi tekeminen.

Mitä on työyhteisön operatiivisentoiminnan muutosvaiheessa esimiehenä -itsensä tarpeettomaksi tekemisen –rooli?

Esimiehen roolin tulee olla voimakas muun muassa alaisten motivoinnin, innostamisen, rohkaisun ja erilaisten teemojen käynnistämisen suhteen. Esimies voi pitää tietoiskuja eri teemoista, hän voi etsiä yhdessä alaisten kanssa ”kipupisteitä” ja muutosta tarvitsevia käytänteitä. Alussa esimies on paljon äänessä ja johtaa keskustelua. Keskustelukulttuurin yleistyessä työyhteisön sisällä esimiehen ääni siirtyy taka-alalle ja johdettavat siirtyvät keskiöön. Samalla vastuu yhteisestä keskustelusta ja keskustelun tuloksista siirtyy alaisille.

Näin esimiehen rooli, vaikka hänen läsnäolonsa operatiivisessa toiminnassa säilyy koko ajan, muuttaa muotoaan enemmän näkymättömämpään suuntaan muutosvaiheen loppua kohden. Tämä roolimuutos – itsensä tarpeettomaksi tekemisen –rooli onkin tässä yhteydessä yksi esimiehen tavoitteista. Esimiehen rooli työyhteisössä on aina erilainen kuin henkilökuntaan kuuluvien alaisten rooli, johtuen muun muassa siitä, että esimiehellä on tilivelvollisen rooli työnantajaorganisaatioon ja omiin esimiehiinsä päin.

Esimiehen rooliin liittyy tilivelvollisena myös se, että hänen on pystyttävä tekemään suuria, konkreettisia ja nopeita ratkaisuja ja päätöksiä operatiivisen toiminnan suhteen niistä asioista, jotka nähdään esimiestyön näkökulmasta huonosti toimivina. Alaisten itsenäistämisen (eli kasvattamisen) ja sitä kautta esimiehen - itsensä tarpeettomaksi tekemisen –roolin lisäksi esimiehen tehtäviin kuuluu - myös tässä yhteydessä - arvioida miten paljon, miltä osin ja millä tavoin operatiivisessa toiminnassa tuodaan esille toiminnan kulttuuris-yhteiskunnallista ulottuvuutta. Esimiehen on pystyttävä päättämään mm. mikä toimintakulttuurissa on arvokasta ja säilyttämisen arvoista ja mikä taas on huonoa ja poistettavaa.

Esimiehellä on pyrkimyksenä säilyttää operatiivisissa toimintatavoissa riittävästi niitä tapoja ja valmiuksia, joita alainen pystyy hyödyntämään työtehtäviensä muutosvaiheessa, riippumatta alaisen omista näkemyksistä ja maailmankuvasta. Lisäksi esimiehen tulee arvioida alaisensa valmiuksia ja taitoja osatakseen muotoilla alaisen työtehtävät oikeanlaiseksi. Tässä, alaisensa arvioinnissa, esimies joutuu luonnollisesti turvautumaan aikaisemmin saamaansa näkemykselliseen ja kokemukselliseen tietoon alaisestaan. Esimiehen arviointi ei voi ole täysin riippumaton ja vapaa koko organisaatioon liittyvistä ”kytköksistä”.

Edellä on meitsin ”omin sanoin” sanoiksi pukema kuvaus itsensä tarpeettomaksi tekemisen -roolista esimiestyössä.

Lähde:
1900-luvun alkupuolen Saksasta peräisin oleva hermeneuttis-henkitieteellinen pedagogiikan oppi, jonka edustajia ovat mm. Herman Nohl, Theodor Litt ja Wilhelm Flitner.

Pari ajatusta:
"Sen tuulen avulla, jonka ihminen saa itse aikaan, ei voi täyttää purjeita."
- Karl Heinrich Waggerl, itävaltalainen kirjailija, 1897-1973 -

"Hyvä maine muistuttaa tuulta; sitä ei tiedä, mistä se tulee ja mihin se menee."
- August von Kotzebue, saksalainen näytelmäkirjailija, 1761-1819 -


TAMMIKUU 2007 / 21.1.
Sisä-Savon kuntien yhdistämistä ja/tai yhdessä palvelujen tuottamista mietittäessä on myös huomioitava muutamia sisäsavolaisia tosiasioita.

Sisä-Savo tarvitsee uusia eväitä tulevaisuuden kasvuun ja ylipäätään olemassaolonsa turvaamiseen. Vain näiden uusien eväiden avulla Sisä-Savon kunnat, yhdessä tai erikseen, pysyvät SUOMIKARTALLA ja pystyvät vastaamaan paikalliseen, alueelliseen, kansalliseen ja kansainväliseen kilpailuun ja alueen houkuttavuuden parantamiseen.

Alueen kilpailukykyä ja houkuttavuutta tullaan mittamaan alueella asuvan ja mahdollisesti tänne muuttoaan suunnittelevan väestön tyytyväisyyden perusteella. mm. julkisten palvelujen saatavuuden ja laadun näkökulmasta. Fyysisenä asuinympäristönä alueemme on aivan vertaansa vailla olevaa aluetta.

Kun meitsi katselee vuoden 2006 Pohjois-Savon kuntien väestönmuutosarviotaulukkoa ja ottaa sieltä tarkempaan syyniin Tervon, Rautalammin, Vesannon ja Suonenjoen väkiluvut vuosilta 2005 ja arvion vuodelle 2006. Kaikkien näiden neljän kunnan yhteinen väliluku vuonna 2005 on 15 862 asukasta ja vuonna 2006 vastaava väkilukuarvio on 15 683 asukasta.
Vähennystä on siis 179 asukasta. Suonenjoki, joka kosiskelee näitä kolmea pienempää kuntaa kuntaliitokseen - itsensä kanssa - on askukasmäärältään pienempi (7 932 / 7 751) kuin nämä kolme naapurusta yhteensä.

Väestökato on kosketellut Suonenjokea kaikkein "lempeimmin" = -15 henkilöä -0,2%, kun taas Rautalampi on menettänyt 80 henkilöä, joka tekee prosentuaalisesti -2,2%. Tervon "kohtaloksi" on tullut menettää 47 ihmistä, joka on prosentuaalisesti -2,6% = Sisä-Savon suurin väestökato. Kotikuntani Vesanto on menettänyt vuonna 2006 37 immeeestä = -1,4%. Väestökehityksen kokonaisuus Sisä-Savossa näyttäisi menevän Suonenjoen eduksi, vaikka sekin on 15 ihmistä miinusmerkinen.

Kunnan tehokkuus ja tehottomuus tutkimuksessa tutkijat (Maria Solakivi ja Matti Vire´n) tulevat siihen tulokseen, että iso kunta ei ole automaattisesti tehokas. Tutkijoiden mukaan pelkkiin lukuihin ei voida tuijottaa, kun päätellään kunnan optimikokoa.

Esimerkiksi opetustoimessa isosta koosta on etua, kun sosiaalipuolella tilanne muuttuu päinvastaiseksi. Isoista kunnista tulee byrokraattisempia ja meitsi näkee asian vielä KASVAVANA byrogratiana silloin, kun useampia kuntia yhdistetään yhdeksi. Tällöin lisääntyvät kuntien menot, jotka syövät tehokkuutta ja houkuttavuutta. Julkisten palvelujen tuotannossa kuntakoko ei välttämättä ole sama kuin tutotantoyksikön koko.

Kaksi samankokoista kuntaa (esim. Tervo ja Vesanto) pystyvät järjestämään palvelutuotannon monella eri tavalla ja monella eri kustannustasolla. Kustannusrakenteessa yhden kuntakeskuksen kunta selviää joka tapauksesa halvemmalla, kuin monen kuntakeskuksen kunta. Suonenjoen esittämässä kuntaliioksessa tulisi olemaan - ainakin lähtökohtaisesti - neljä kuntakeskusta, vaikka kyseessä olisi yksi hallinnollinen kunta, näin meitsi ajattellee juuri tässä ja nyt tätä tekstiä kirjoittaessaan.

Edellä mainitut kuntatutkijat suosittelevat selvittämään, mitä palveluita kunnissa aivan välttämättä tarvitaan ja mitkä ovat niiden tuottamiseen tarvittavat minimiresurssit. Näin voidaan selvittää avainkysymyksiä. Kuntien ja valtion välinen tehtäväjako on myös tässä yhteydessä selvitettävä ja puntaroitava samalla ovatko vastuut ja tehtävät suhteessa resursseihin?

Niin, mistä niitä UUSIA EVÄITÄ Sisä-Savoon?
Meitsin mielestä aina pitää ihannoida jotakin/joitakin tai ainakin ihailla, niin silloin pääsee helpommin "huipulle"! Benchmarkkaamalla OMAA toimintaa pelkästään naapurikuntiin voi yltää VAIN naapurin tasolle. Sen ylittämiseksi on oltava ROHKEAMPI. Ihanteita tässä kuntauudistuksessa on haettava ROHKEASTI, kuntarajoja RIKKOEN perinteisen alueen ULKOPUOLELTA. Parhaiden käytänteiden jakaminen on tärkeää, sillä resurssit = verovarat, eivät tule EDELLEENKÄÄN kasvamaan puissa, myöskään TULEVAISUUDESSA, päädytäänpä sitten millaisiin palveluntuotanto tai suurkunta ratkaisuihin tahansa. Miksei julkinen sektori voisi BENCHMARKATA jotain yksityiseltä sektorilta?

Emmekö me sisäsavolaiset tai ainakin vesantolaiset voitaisi olla edelläkävijöitä kuntapalveluiden laadun ja kilpailukyvyn kehittämisessä? Tässä olisi missio, jossa oleellista on se, että hyödynnämme jossain muualla "maailmalla" JO olemassa olevaa osaamista ja järjestämme tilaisuuksia tai menemme mukaan tilaisuuksiin, joissa voimme oppia toinen toisiltamme - juuri näitä parhaita käytäntöjä - joista saadaan UUSIA EVÄITÄ tänne Sisä-Savoon. Mietitäänpä tätä aivan tosissaan!!!????"

Kun ihminen unelmoi yksin, se on vain unelma. Kun monta ihmistä unelmoi yhdessä, se on uuden todellisuuden alku."
- Friedensreich Hundertwasser, itävältalainen taiteilija, 1928-200 -

"Bisnes on loppujen lopuksi vain yksi inhimillisen kanssakäymisen muoto. Miksi meidän pitäisi siis ... asettaa sille pienempiä vaatimuksia kuin itselemme ja kanssaihmisillemme?"
- Anita Roddick, yrittäjä, The Body Shopin perustaja, synt. 1941 -


TAMMIKUU 2007 / 16.1.
Näyttäisi siltä, että Suonenjoen kaupunginhallitus on aivan tosissaaan haluamassa Sisä-Savon kuntien yhdistämistä, kun lukee maakunnallista aviisia ti 16.1.2007.

Suonenjoen kaupunginhallituksen mielestä näin Sisä-Savosta muodostuisi elinvoimaninen kunta, jossa on yhteinen työssäkäyntialue ja toiminnallinen kokonaisuus. Kaupunginhallituksen mielestä yhdistäminen merkitsisi myös terveydenhuollon kuntayhtymän sekä seutuyhtymän sulautumista uuteen perustettavaan kuntaan.Suonenjoki haluaa Vesannon, Tervon ja Rautalammin vastaukset kuntaliitosselvityksestä helmikuun loppuun mennessä. Jos halukkuutta yhdistymisen selvittelyyn löytyy, niin selvitystyöhön haettaisiin valtion avustusta ja eikun homma käyntiin!

Uskoakseni ainakin näissä kunnissa, joilta Suonenjoki haluaa vastauksia yhdistymishalukkuuden sevittelyyn, asiat otetaan tavanomaista enemmän omaksi asiaksi. Se mikä Suonenjoelta katsottuna näyttäisi jääräpäiseltä ja tyhmältä "paikallispatrioottisuudelta", on sisältäpäin tarkasteltuna ehdotonta sitoutumista oman kunnan ja sen asukkaiden asioiden hoitamiseen.

Todennäköisesti kaikki me olemme muutama vuosi sitten ihaillen katsoneet kuinka erään suurvallan syyttäjä rohkeni käydä yhden suuren ylikansallisen vakuutusyrityksen kimppuun epäkohtien selvittämiseksi. Kun taas suonenjokiset eivät saata välttämättä ihaillen katsoa sitä, kuinka pienen kunnan luottamushenkilöt käyvät omasta mielestään lähes samanlaista rohkeaa "taistelua", kuin edellä mainittu suurvallan syyttäjä kävi. Erona on se, että meidän on pystyttävä näkemään mahdolliset epäkohdat jo etukäteen, ettei tarvitsisi turvautua "syyttäjään" myöhemmin.

Suomalaisille ja ennen kaikkea meille vesantolaisille Paras -hanke tuo parhaimmillaan suuren yhteiskuntamuutoksen kaikkinen mahdollisuuksineen. Päättäjien tehtävänä on löytää ja puntaroida eri vaihtoehdot ja tuoda esiin niiden tuomat mahdollisuudet ja pystyä arvioimaan vaihtoehtojen ja mahdollisuuksien mukanaan tuomat muutokset, mutta ennen kaikkea nämä surullisen kuuluisat epäkohdat. Eipä ole helppoa ei!!!

Meidän kaikkien on käytettävä ennen lopullista päätöksentekoa omassa pohdinnassamme ja päätösten vaikuttavuuden arvioinnissa hyväksemme kaikki se mahdollinen käytettävissämme oleva tieto ja jo aikaisemmin saamamme kokemus Sisä-Savon kuntien välisestä yhteistyöstä, sillä meille päättäjille oma pienkunta on muutakin kuin harmaa hallintoyksikkö tai rahanjakopaikka.

Esko Ahoa siteeraten. "On aivan selvää, että kilpaillussa toimintaympäristössä innovaatiot ovat mahdollisia." Näinhän se on! Sisä-Savon kuntien välinen toimintaympäristö ei meitsin mielestä - ainakaan vielä - ole ollut millään tavalla innovaatioita herättävää, toivottavasti meitsi on tässä(kin) asiassa väärässä. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö Sisä-Savon kuntien mahdollista yhteistä taivalta kannattaisi selvittää oikein ulkopuolisin voimin - ja valtion varoilla.

Muutama valmiiksi pohdittu pohdinta:

"Haluaisin elää ikuisesti. Vaikka vain nähdäkseni, että ihmiset tekevät sadan vuoden kuluttua samoja virheitä kuin minä".
- Winston Northcote Parkinson, englantilainen historoitsija ja lehtimies 1909-1993 -

"Niin kauan kuin pystyn muistamaan, kellot ovat aina käyneet liian nopeasti".
- Maire Luise Kaschnitz, saksalainen kirjailija 1912-1974 -

"Muista aina, että kaikki on katoavaista. Silloin et tule onnen hetkinä liian iloiseksi etkä kärsimyksen hetkinä liian surulliseksi".
- Sokrates, kreikkalainen filosofi n. 470-399 e.Kr -

TAMMIKUU 2007 / 6.1.
Niin siinä vaan kävi, että meitsi sai toimimaan uudet nettisivunsa ... tosin olisinkohan uusia blogisivujani saanut avautumaan ilman perheemme NETTI -nörtti Pyry-Joonan antamaa apua? Kiitos hänelle! Nämä uudet sivuni aukeavat suoraan osoitteesta raimo-kovanen.blogspot.com, toki myös vanha sivuosoite raimo-kovanen.tk aukaisee samat sivut - ainakin vielä - nähtäväksi jää mitä tapahtuu 10.1.2007 jälkeen?

Toinen vuosi kunnallispoliitikkona tuli täyteen. Kaikki valtuuston ja lautakunnan istunnot on istuttu. Ainoastaan yhteen kunnanhallituksen kokoukseen (ma 18.12.) jouduin pyytämään varamieheni Uolevin, koska kokousajankohta oli muuttunut alkuperäisestä kalenterimerkinnästäni.

Meitsin pohdiskellessa omaa rooliaan vesantolaisessa kunnallispolitiikassa tulee mieleeni muuan lehtijuttu. Suotakoon meitsille tämän pohdinnan yhteydessä lainaus tästä lehtijutusta, joka koskee pääministeriämme ja hänen ilmoitustaan hallitustyöskentelynsä alussa, "en ole mikään TAHTOPOLIITIKKO". Meitsi näkee itsensä roolin kunnallispoliitikassa - kuten lähes kaikki muutkin - pääsääntöisesti yhteisten asioiden hoitajana. Vakaa pyrkimykseni on toimia myös yhteistyöhakuisesti.

Palaverissä ollessani yleensä pyydän puheenvuoron, kun minulla on jotain sanottavaa - ja joskus sanon - vaikka en ole pyytänytkään puheenvuoroa, eikä ole ollut mitään sanottavaakaan!!??? Tietenkin kunnallispolitiikassa mukana olevat kanssaihmiset ovat oikeampia arvioimaan meitsin toimintaa ja poliittista otetta, joten jätän oman poliittisen arviointini tällä erää tähän.

Ainakin joskus voin aivan hyvällä omallatunnolla todeta tähän asti KOKEMANI kunnallispolitiikan olleen PÄÄSÄÄNTÖISESTI mielekästä, aina joskus on kumminkin ollut HIUKAN erilaisia tuntemuksia, mutta kelläpäs ei - aina joskus? Se, että aina joskus asiat eivät mene - niin kuin itse tahtoisi - kuuluu tietenkin poliittiseen elämään ja elämään yleensä - aina joskus. Yksi suuri ongelma meitsille on oman ajan käytön suunnittelu, sillä kalenterissani on - kuten muillakin - rajallinen määrä päiviä ... siis sitä käyttöaikaa mm. yhteisten asioiden hoitamiseen - ainakin joskus.

Muutamia uusia haasteellisia tehtäviä meitsille on uskottu vuoden 2007 alusta alkaen. Yksi niistä on päätös nimetä meitsi yhdeksi jäseneksi - ja vielä puheenjohtajaksi - seitsemän henkiseen työryhmään, jonka tehtävänä on selvittää päivähoidon ja esiopetuksen siirtämistä sivistystoimen hallinnon alaiseksi toiminnaksi. Ko. toiminta on tätä nykyään perusturvahallinnon alaisuudessa. Onneksi työryhmän jäsenistöön kuuluu myös alan ammattilaisia!!! Toinen uusi tehtäväni on kuulua Savon Energiaholding Oy:n hallintoneuvostoon, yhtään kokousta ei vielä ole ollut - saas nähdä kuinka meitsin siellä on oltava ...???

Tietenkin puolisona oleminen avioliitossa on aina yhtä IHANAA ja HAASTEELLISTA. Yhteiselo Soili -vaimon, sekä lastemme Pyry-Joonan ja Heta-Linnean kanssa menee mukavasti. Perheemme esikoinen astuu (ma 8.1.) suorittamaan asevelvollisuuttaan Ilmasotakouluun Tikkakoskelle. Tyttäremme jatkaa syksyllä aloittamaansa Vesannon lukion ensimmäistä vuosikurssia. Soili jatkaa kehitysvammaohjaajana. Ja tietenkin, vävykandidaattimme Janne, joka opiskelle yhteisöpedagogiikkaa - ollut yli vuoden kuvioissa - kuuluu perheeseemme täysivaltaisena jäsenenä ja on hyvin sopeutunut yhteiseloomme, vai meneekö se sopeutuminen päinvastoin.

Uusi vuosi on alkanut. Alku näyttää hyvätä ja lupaavalta. Haasteita meitsille näyttäisi riittävän myös alkaneena vuotena. Antaa UUDEN tulla, otetaan se vastaan sellaisena kuin se tulee!

Tässä muutamia ajatuksia:

Mikään ei ole vaarallisempaa kuin henkilökohtaisten intressien vaikutus julkisiin asioihin.
- Jean-Jacques Rousseau, ranskalainen filosofi, 1712-1778 -

Luonne ilman toimintaa on halvaantunut, toiminta ilman luonnetta on sokea.
- Hugo von Hofmannsthal, itävaltalainen runoilija, 1874-1929 -

Menestyminen on seuraamusilmiö, se ei saa koskaan tulla tavoitteeksi.
- Gustave Flaubert, ranskalainen runoilija, 1821-1880 -