Tässä ajassa, paljon esillä ollutta, silmienvääntelykohua on `analysoitu´ monella eri tavalla.
Lisäänkin tähän ´soppaan´ lusikallisen ajatuksia, eli neljän näkökulman ajattelun: fyysinen, psykologinen, sosiaalinen, hengellinen –> ajattelu/minä, toiminta/se, kulttuuri/me, rakenteet/ne.
Nonduaalinen Viisausperinne -käsitys [jonka jakaa myös AQAL -malli/tetraemegenssi]:
–> kun ihminen on syvästi jakautuneessa ja epäintegraalisessa olotilassa, jota määrittelee tietämättömyys, tällöin ihminen hyväksyy osittaisuuden omaksi luonnokseen [identiteetikseen] kun vaihtoehtona on tasapaino ja harmonia. Eli epätasapainoinen ihminen absolutisoi vain tietyn osan kokonaisuudeksi ja muodostaa sen perusteella identiteetin, ajatellen tämän `tietyn osan´ olevan kokonainen. Tässä tilassa toisia osapuolia [osia] ei voi kunnolla havaita, eikä niitä sen vuoksi pysty arvostamaan
–> tällöin tietyt osapuolet ihmisyydestä mitätöityvät
On olemassa myös Integraaliteoria [AQAL -malli]:
Tietoisuus ja siihen liittyvät toiminnat – kuten ajattelu – eivät yleensä tule tyhjästä. Tietoisuus on yksi niistä `neljän näkökulman´ avulla havaittavasta todellisuudesta. Samoin kulttuuri ja siihen liittyvä maailmankuva, yhteiskuntajärjestelmä, egolooginen ympäristö, aivot ja koko eliö ´kehystävät´ tietoisuutta –> tarjoavat toteuttamisalustan sekä toimintaympäristön ja ihminen ei välttämättä pysy rationaalisesti ajattelemaan sitä mitä tekee.
Tämä tarkoittaa kaikkien [tietoisuus]tasojen, kaikkien [kehitys]linjojen, kaikkien [kehitys]tilojen ja kaikkien tyyppien huomioon ottamista yhdessä teoriassa.
Elikkä ajattelu on yksi tarkasteltavaa todellisuutta, todellisuus on moniulotteinen, josta syystä yksiulotteinen lähestymistapa ei tee oikeutta todellisuuden pohdinnalle/todellisuudelle
–> ajattele mitä teet ja tee mitä ajattelet
