VALTA - NELIKENTTÄMATRIISI

Kiinnostukseni tukia vallankäytön moninaisuutta ei ota laantuakseen. Toki, tätä ’ominaisuutta’ pidän pelkästään positiivisena – omasta näkökulmastani katsoen☺.

Olen kirjoittanut kirjassani [julkaistu 2025] VALLANKÄYTTÖ OSANA SIDOSRYHMÄKOMPEENSSIA -valta ei ole yksisuuntaista:

”Vallalla on ollut – kautta aikain – keskeinen merkitys yhteiskunnassa. Se liitetään luontaisena toimintana kaikkeen yhteiskunnan ja/tai yhteiskunnalliseen toimintaan. Valta ei liity pelkästään konkreettisiin päätöksentekotilanteisiin tai niiden estämiseen. Vallankäyttöä ilmentää asiantila; jossa vallankäyttö muokkaa [mahdollistaa] ihmisten toiveita ja tarpeita. Vallankäyttäjä puolestaan on lähes poikkeuksetta [useasti] oman yhteisönsä jäsen.

Vallankäyttäjää pidetään [yleensä] rationaalisena, jolloin valta ja vastuu ovat tasapainossa. Arjessa vallankäyttäjiä kumminkin kritisoidaan useasti ja niin pitääkin kritisoida. Tyypillisesti kun vallankäyttäjä on `joku ́ meistä –> antaa se vallankäyttäjälle toiminta-alustan. Anonyymivallan kyseessä ollessa, pääsee se piiloutumaan, jolloin kritisointi ei ole samalla tavalla mahdollista –> vallasta muodostuu `kielletty hedelmä ́ tabu, josta ei paljon huudella.

Vallan sokaistessa muuttaa se vallankäyttäjää, oletettavasti kielteisenpään suuntaan, samalla vallankäyttäjän havainnointikyky `ohenee ́. Vallankäyttäjä alkaa nähdä `vallattomat ́ itseään vähempiarvoisena, pienempinä ja heikompina, ja samalla kasvaa houkutus epärehellisyyteen. On ilmeistä, että vallankäyttäjän `aivonystyröissä ́ syntyy ajatus –> kaikki ihmiset ihmisarvoltaan eivät olekaan tasa-arvoisia, varsinkaan vallan määrän suhteen. Valta ilman vastuuta saattaa johtaa kohtalokkaisiin seurauksiin. Valta turmelee, valta vääristää, kuulosta hyvin tutulta `kliseeltä ́ varsinkin nykymaailman diktatuurissa.”

’Valta-kiinnostusmatriisini’ vie minut tutkimaan nelikenttämallia. Nelikenttämallin taustalla on useampia tutkijoita. Heistä mainittakoon mm:

A.L. Mendelow teos: [1981]  ̈Environmental Scanning – The Impact of theStakeholder Concept ̈ ja [1991] ”Sakeholder Mapping ̈ [konferenssipaperi/artikkeli].

G. Johansson & K. Scholes teos: [1999]  ̈Exploring Corporate Straegy ̈.

C. Eden & F. Ackerman teos: [1998]  ̈Making Srategy. The Jorney of Strategic Management ̈.

Tutustun tässä tarkemmin Mendelow’s Matrix’iaan, joka tunnetaan myös nimellä Mendelow’n sidosryhmämatriisi/vallan ja kiinnostuksen nelikenttä.

Kyseessä on työkalu sidosryhmien analysointiin ja ryhmitelyyn. Kyseinen mariisi jakaa sidosryhmät neljään kentään periaatteella; kuinka paljon vallalla on vaikutusmahdollisuuksia ja kuinka kiinnostavia ne ovat [vaikutus, noteeraus].

Matriisin neljä kenttää ja toimintastrategiaa/toimintaympäristöä [kuva yllä]:

A) Matala valta, matala kiinnostus→Minimal Effort/seuranta ja minimiponnistus→sidosryhmät, joilla on asiaan vain vähän kosketuspintaa tai vaikutusta. Strategia: tilannetta tarkkaillaan kevyesti ilman suuria viestintäresursseja, mutta seurataan muutoksia heidän asemassaan ja/tai mielenkiinnossaan.

B) Matala valta, korkea kiinnostus→Keep Informed/informoituna pitäminen→loppukäyttäjät, alempi henkilöstö, asukasryhmät, jotka välittävät lopputuloksesta, mutta joilla ei ole muodollista päätösvaltaa. Strategia: jaetaan säännöllisesti päivityksiä avoimuuden varmistamiseksi, jotta heistä saadaan tarvittaessa myönteisiä puolestapuhujia.

C) Korkea valta, matala kiinnostus→Keep Satisfield/tyytyväisenä pitäminen→viranomaiset, rahoittajat ja/tai ylin johto, joka ei puutu arjentoimintaan, mutta joilla on valta pysäyttää tai muuttaa suuntaa. Strategia: annetaan riittävästi tietoa luottamauksen ylläpitämiseksi, muuta heitä ei saa ’hukuttaa’ liikaan yksityiskohtaiseen tietoon.

D) Korkea valta, korkea kiinnostus → Key Players=Manage Closely/aktiivinen ohjaus ja yheistyö → yrityksen/projektin avainhenkilöt, primaarit omistajat ja päättäjät. Strategia: jatkuva yhteistyö, heidät pidetään ajan tasalla ja heitä osallistetaan päätöksentekoon.

Elikkä, nelikenttämalliin perustuva ajattelu pohjautuu yhdysvaltalaiseen sidosryhmätutkimukseen ja pitkälti Aubrey Mendelow’n työpanokseen. Nykykäytännön muotoon se on ’hioutunut’ 1990-luvun strategisen johtamisen ja projektihallinnan asiantuntijoiden hienosäätönä ja viimeistelemänä.

KUNNANJOHTAJA ANTOI JOHTAJIEN TYÖT TEKOÄLYLLE

Yllä olevalla otsikolla HS uutisoi [18.9.] Humppilan kunnanjohtajan tekemästä päätöksestä [valtuusto hyväksyi].

”Humppilan kunnassa näkyy jo, miten tekoäly muuttaa Suomea ja työelämää. Kunnanjohtajan mielestä pitää uskaltaa sanoa ääneen, mitä oikeasti tulee tapahtumaan.”

”Yhdeksi ratkaisuksi tuli tekoäly. Se korvasi kaksi korkeaa virkamiestä. Kunnanvaltuusto lakkautti hallintojohtajan ja teknisen johtajan virat uuden kunnanjohtajan esityksestä.”

Kirjoittamassani kirjassa: VALLANKÄYTTÖ OSANA SIDOSRYHMÄKOMPETENSSIA -valta ei ole yksisuunaista. [linkki kirjaan VALLANKÄYTTÖ OSANA SIDOSRYHMÄKOMPEENSSIA - valta ei ole yksisuuntaista ] Olen kirjoittanut mm.

Meidän kaikkien olisi hyvä ymmärtää ja tietää kuinka algoritmit toimivat ja miten ne vaikuttavat elämäämme –> pitää olla algoritmien lukutaito, sillä algoritmienvaltaan liittyy myös mielikuvien valta. Eli tekoälyyn perustuva koneellinen [algoritmin tekemä päätös] päätöksenteko koskettaa meitä/meidän sidosryhmiämme tavalla tai toisella yhä useammin halusimme tai emme. Valta `viimepeleissä´ on kuitenkin ihmisellä – humanisteja tarvitaan edelleen.

Julkishallinnossa käytettäessä automaattista päätöksentekoa on sen tavoitteena yleensä –> tuottaa julkista valtaa käyttäen päätöksiä, jotka vaikuttavat esimerkiksi eri sidosryhmien oikeuksiin, velvollisuuksiin tai etuihin, joihin heillä lain mukaan on oikeus. Automaattisia massapäätöksiä tehdään ja sovelletaan erityisesti hallinnon osa-alueilla –> verotuksessa ja sosiaaliturvassa ... [Suksi 2021]. 

Kuten todettua automaattisessa päätöksenteossa on ihmisten tehtävänä erityisesti arvioida ja valvoa päätöksentekoa samoin kuin hallinnoida sen toimintaa.

Se miten kansalaisiin kohdistuvaan automaattiseen päätöksentekoon, varsinkin kun päätös nähdään epädemokraattisena ja/tai ristiriitaisena, voidaan vaikutta, on koko lailla rajallinen, koska –> yleensä asiantuntijat [päätöksen tekijät] näkevät kansalaisten roolin lähinnä valitusoikeuden kautta.

Jokaisella on oikeus valittaa saamastaan automaattisesta päätöksestä, tämän katsotaan olevan osa kansalaisten oikeusturvaa julkista vallankäyttöä vastaan [vrt. Widlak ym. 2021]. On kuitenkin hyvä huomioida tämä –> automaattista päätöksentekoa lähtökohtaisesti valvoo sitä käyttävä viranomainen ITSE, joten tuleeko kaikissa tapauksissa automaattiseen päätöksentekoprosessiin liittyvä virhe lainkaan ilmi. Varsinkin kun sen `havainnointi´ painottuu päätöksentekoketjun loppupäähän eli päätöksen objektiin ja hänen [tekemäänsä] lopputuloksensa arviointiin, onko päätös `on/off´? [mm. Kroll 2020]. 

Humppilan kunnanjohtaja jatkaa: ”Hän pitää virheellisenä Suomessa vallitsevaa keskusteluilma-piiriä, jossa tekoälystä puhutaan vain yhtenä teknologisena muutoksena muiden joukossa. Se on vaarallinen ajattelutapa, hän sanoo. Kun tekoälyn mullistavaa vaikutusta ei oteta tosissaan, jäävät tärkeät yhteiskunnalliset keskustelut käymättä. Mistä esimerkiksi kuntiin tulee rahaa, jos ihmiset eivät käy töissä ja maksa veroja? Ei tämä minun käyttämäni tekoäly maksa veroja tänne.” 

Luettuani Hesarissa olleen jutun ajatuksella; aloin näin sidosryhmäajattelijana miettiä kunnanjohtaja toimintaympäristöön liittyviä sidosryhmäsuhteita: Sidosryhmätoimija voi olla vallan objekti ja subjekti samanaikaisesti kun/jos hänellä on valtaa toiseen toimijaan –> samalla hän itse on riippuvainen muiden vallankäytöstä kuten tilanne usein on moniportaisessa virka- ja hallintokoneistossa [Foucault 1986]. 

Tarkasteltaessa sidosryhmätoimijaa rakenteellisen vallankäyttäjänä filosofi Aristoteleen [384-322 eaa.] näkökulmasta. Hän käsittelee teoksessaan Nikomakhoksen Etiikka ihmisen hyveitä ja hyvää elämää, sekä oman aikansa yhteiskuntaa ja valtiota. Aristoteleen näkemys tarkoituksellisuuden ja päämäärähakuisuuden subjektina on säilyttää rakenteellisen vallan vallankäyttäjänä korkein hyve ja hyvän mieli. 

Tämä `aristoteelinen ihminen´ –> järkeä käyttävä yhteisöllinen kansalainen, jolla on oikeuksia ja velvollisuuksia eli toimijakohtaista valtaa ja vastuuta toimii rationaalisesti (vrt. Sihvola 1999; Käyhkö 2002]. 

Valtakeskusteluissa nousee useasti `parrasvaloihin´ termi rakenneulottuvuus. Rakenneulottuvuus voi olla horisontaalinen eli saman tason sisällä keskittyminen ja hajautuminen tai vertikaalinen eli tasojen välinen keskittyminen ja hajautuminen, näitä voi tarkastella, sekä politiikan, että johtamisen asioina (esim. Saarelainen 2003;  Doel 1978).  

Humppilan kunnan vaakuna