Yllä olevalla otsikolla HS uutisoi [18.9.] Humppilan kunnanjohtajan tekemästä päätöksestä [valtuusto hyväksyi].
”Humppilan kunnassa näkyy jo, miten tekoäly muuttaa Suomea ja työelämää. Kunnanjohtajan mielestä pitää uskaltaa sanoa ääneen, mitä oikeasti tulee tapahtumaan.”
”Yhdeksi ratkaisuksi tuli tekoäly. Se korvasi kaksi korkeaa virkamiestä. Kunnanvaltuusto lakkautti hallintojohtajan ja teknisen johtajan virat uuden kunnanjohtajan esityksestä.”
Kirjoittamassani kirjassa: VALLANKÄYTTÖ OSANA SIDOSRYHMÄKOMPETENSSIA -valta ei ole yksisuunaista. [linkki kirjaan VALLANKÄYTTÖ OSANA SIDOSRYHMÄKOMPEENSSIA - valta ei ole yksisuuntaista ] Olen kirjoittanut mm.
Meidän kaikkien olisi hyvä ymmärtää ja tietää kuinka algoritmit toimivat ja miten ne vaikuttavat elämäämme –> pitää olla algoritmien lukutaito, sillä algoritmienvaltaan liittyy myös mielikuvien valta. Eli tekoälyyn perustuva koneellinen [algoritmin tekemä päätös] päätöksenteko koskettaa meitä/meidän sidosryhmiämme tavalla tai toisella yhä useammin halusimme tai emme. Valta `viimepeleissä´ on kuitenkin ihmisellä – humanisteja tarvitaan edelleen.
Julkishallinnossa käytettäessä automaattista päätöksentekoa on sen tavoitteena yleensä –> tuottaa julkista valtaa käyttäen päätöksiä, jotka vaikuttavat esimerkiksi eri sidosryhmien oikeuksiin, velvollisuuksiin tai etuihin, joihin heillä lain mukaan on oikeus. Automaattisia massapäätöksiä tehdään ja sovelletaan erityisesti hallinnon osa-alueilla –> verotuksessa ja sosiaaliturvassa ... [Suksi 2021].
Kuten todettua automaattisessa päätöksenteossa on ihmisten tehtävänä erityisesti arvioida ja valvoa päätöksentekoa samoin kuin hallinnoida sen toimintaa.
Se miten kansalaisiin kohdistuvaan automaattiseen päätöksentekoon, varsinkin kun päätös nähdään epädemokraattisena ja/tai ristiriitaisena, voidaan vaikutta, on koko lailla rajallinen, koska –> yleensä asiantuntijat [päätöksen tekijät] näkevät kansalaisten roolin lähinnä valitusoikeuden kautta.
Jokaisella on oikeus valittaa saamastaan automaattisesta päätöksestä, tämän katsotaan olevan osa kansalaisten oikeusturvaa julkista vallankäyttöä vastaan [vrt. Widlak ym. 2021]. On kuitenkin hyvä huomioida tämä –> automaattista päätöksentekoa lähtökohtaisesti valvoo sitä käyttävä viranomainen ITSE, joten tuleeko kaikissa tapauksissa automaattiseen päätöksentekoprosessiin liittyvä virhe lainkaan ilmi. Varsinkin kun sen `havainnointi´ painottuu päätöksentekoketjun loppupäähän eli päätöksen objektiin ja hänen [tekemäänsä] lopputuloksensa arviointiin, onko päätös `on/off´? [mm. Kroll 2020].
Humppilan kunnanjohtaja jatkaa: ”Hän pitää virheellisenä Suomessa vallitsevaa keskusteluilma-piiriä, jossa tekoälystä puhutaan vain yhtenä teknologisena muutoksena muiden joukossa. Se on vaarallinen ajattelutapa, hän sanoo. Kun tekoälyn mullistavaa vaikutusta ei oteta tosissaan, jäävät tärkeät yhteiskunnalliset keskustelut käymättä. Mistä esimerkiksi kuntiin tulee rahaa, jos ihmiset eivät käy töissä ja maksa veroja? Ei tämä minun käyttämäni tekoäly maksa veroja tänne.”
Luettuani Hesarissa olleen jutun ajatuksella; aloin näin sidosryhmäajattelijana miettiä kunnanjohtaja toimintaympäristöön liittyviä sidosryhmäsuhteita: Sidosryhmätoimija voi olla vallan objekti ja subjekti samanaikaisesti kun/jos hänellä on valtaa toiseen toimijaan –> samalla hän itse on riippuvainen muiden vallankäytöstä kuten tilanne usein on moniportaisessa virka- ja hallintokoneistossa [Foucault 1986].
Tarkasteltaessa sidosryhmätoimijaa rakenteellisen vallankäyttäjänä filosofi Aristoteleen [384-322 eaa.] näkökulmasta. Hän käsittelee teoksessaan Nikomakhoksen Etiikka ihmisen hyveitä ja hyvää elämää, sekä oman aikansa yhteiskuntaa ja valtiota. Aristoteleen näkemys tarkoituksellisuuden ja päämäärähakuisuuden subjektina on säilyttää rakenteellisen vallan vallankäyttäjänä korkein hyve ja hyvän mieli.
Tämä `aristoteelinen ihminen´ –> järkeä käyttävä yhteisöllinen kansalainen, jolla on oikeuksia ja velvollisuuksia eli toimijakohtaista valtaa ja vastuuta toimii rationaalisesti (vrt. Sihvola 1999; Käyhkö 2002].
Valtakeskusteluissa nousee useasti `parrasvaloihin´ termi rakenneulottuvuus. Rakenneulottuvuus voi olla horisontaalinen eli saman tason sisällä keskittyminen ja hajautuminen tai vertikaalinen eli tasojen välinen keskittyminen ja hajautuminen, näitä voi tarkastella, sekä politiikan, että johtamisen asioina (esim. Saarelainen 2003; Doel 1978).
