Väitöskirjan hyväksyminen?

Tämän tekstin tuottaja Raimo Kovanen:                                                                                          Tänään [ke 14.12. Lapin yliopisto] tehdään päätös tiedekuntaneuvostossa Törhösen "kohuväitöskirjan" hyväksymisestä.

“Tiedekuntaneuvosto arvioi myös väitöstilaisuutta. Myös Törhösen esiintyminen väitöstilaisuudessa ja vastaukset vastaväittäjä Esa Saarisen kysymyksiin ovat herättäneet keskustelua.”

“EI VASTANNUT YHTEENKÄÄN KYSYMYKSEEN”

Tässä ote kustoksen eli väitöstilaisuuden valvojan, Kaarina Määttä, näkemyksestä väitöstilaisuudesta 30.10.2023.

"Väittelijä ei vastannut yhteenkään vastaväittäjän esittämään kysymykseen, vaan hänen puheensa rönsyili ja meni sivuraiteille, eteni sekavasti sinne tänne hapuillen satunnaisesta teemasta toiseen, Määttä sanoo lausunnossaan."

Tässä kontekstissa tuli mieleeni näin sidosryhmäajattelijana seuraava ‘ajatelmani’:

Sidosryhmäosaaminen, mitä se on? Sidosryhmäosaaminen on osa sidosryhmäkompetenssia, jonka ytimessä on kyky yhdistää, omaksua ja hallita monilla yhteiskunnan osa-alueella tarvittavia vuokravaikutustaitoja. Sidosryhmäosaaja hallitsee sidosryhmäajatteluun liittyvän sidosryhmävuoropuhelun, jonka fokuksessa on kysymys:miksi, milloin ja kuinka osa ihmisistä löytää toisia paremmin mahdollisuuksia ja kuinka he osaamistaan osaavat jostain syystä hyödyntää paremmin kuin monet muut omassa sidosryhmätoiminnassaan?

P.S. To iltana [14.12.] tulikin julkisuuteen tieto, että Törhösen väitöskirja [muuttui käsikirjoitukseksi] jäi tiedekuntaneuvostossa yksimielisesti [viisi jäsentä] hyväksymättä.

Sidosryhmäosaaminen osana neuvottelutaitoja

Neuvottelua vaativien asioiden kirjo on laaja. Panokset neuvotteluille ja neuvottelijoille ovat moninaiset, useasti laaja-alaiset ja yleensä erilaiset. Neuvottelu on vuorovaikutusta parhaimmillaan ja yleensä se koskettaa yhteistä elämäämme – elämämme monia osa-alueita. Neuvottelua voidaan pitää vuorovaikutuksellisena prosessina, jossa neuvottelija(t) pyrkii tavoitteisiinsa monella tapaa. Päästäkseen yhteisymmärrykseen ja neuvottelutulokseen neuvottelijat samanaikaisesti kilpaileva, tekevät yhteistyötä ja kompromisseja.  

 

Neuvottelun vuorovaikutuksellinen suhde määritellään erikseen kaikissa neuvottelutilanteissa osapuolten yhteistyöhalukkuuden ja käyttäytymisen mukaan. Vuorovaikutuksellinen suhde määritellään joko kilpailulliseksi (distributiiviseksi) tai yhteistyöhaluiseksi (integratiiviseksi). Tällöin kyseessä on sosiaalipsykologinen neuvottelumalli, joka erottaa neuvottelutaidoissa kaksi merkittävää osaamisen osa-aluetta: 1) kilvoittelu, johon liitetään erimielisyys 2) taitava neuvottelija poistaa sopimuksen tieltä tarpeettomat esteet ja osaa arvioida milloin pitää pysyä lujana ja milloin on tarpeen hyväksyä kompromissi. Neuvottelu sinällään muodostuu eri vaiheista ja nämä voidaan jakaa esimerkiksi seuraavasti: valmistautumisvaihe, aloittamisvaihe, asioiden käsittelyvaihe ja neuvottelun päättämisvaihe. Neuvottelutuloksen hyödyntäminen ja/tai voimaan saattaminen voidaan jossain yhteydessä myös nähdä yhtenä erillisenä neuvotteluvaiheena. 

Suomenkielisenä sanana neuvottelu käsittää laajasti neuvotteluun liittyvät monipuoliset lähestymistavat ja näkökulmat. Englanninkielisessä kirjallisuudessa neuvottelu -sana jäsennetään useasti rinnakkaiskäsitteenä. Yksi tunnetuimmista englanninkielistä neuvottelua tarkoittava sana on negotiation  tosin kaupankäyntineuvotteluissa käytetään useasti sanaa bargaining. Neuvottelua pidetään muutoksen hallinnan välineenä - prosessina -, jossa neuvottelijat (ihmiset) tapaavat määritelläkseen, neuvoteltavaan asiaan liittyen, keskinäisen suhteensa selvittämällä onko muutos mahdollista ja millaisia ehtoja siihen liittyy. Sidosryhmäosaamisen osalta huomio kiinnittyy sidosryhmäverkostojen rakentamiseen, johtamistaitoihin ja oman sosiohistoriallisen kontekstin luomiseen.

Neuvottelu on monipuolinen vuorovaikutuksen muoto, jota voidaan tarkastella hyvin erilaisista lähtökohdista ja näkökulmista. Neuvottelussa kaksi tai useampi osapuoli, joilla on riippuvuussuhde ja eriävät intressit, sitoutuvat sosiaaliseen vuorovaikutukseen päästäkseen kaikkia osapuolia tyydyttävään lopputulokseen. Sopimusneuvottelut kuuluvat suomalaisessa neuvottelu-kulttuurissa tyypillisesti sellaiseen tilanteeseen, jolloin ei lähtökohtaisesti ole tiedossa erimielisiä asioita, vaan osapuolet haluavat yhdessä käydä sopimusehtoja lävitse ja neuvotella niistä tarvittaessa. Kyseistä tilannetta voidaan myös pitää tietojenvaihtona varmistamalla yhteisymmärrys ja toisen osapuolen sitoutuminen sopimusehtoihin ja sovittuun asiaan. Sidosryhmäkontekstissa pelkästään yhteistyö päämääränä ei ole ainoa huomionarvoinen asia, vaan myös keinot, joilla yhteistyöhön päästään. 

   

Yksi arkipäiväinen neuvottelutilanne liittyy hetkeen, kun puoliso kysyy: ”Mitä mieltä olet, jos värjään hiukseni harmaiksi?”  Jos olet alkujaan rakastunut tummahiuksiseen puolisoon, niin on varmaan syytä neuvotella yhdessä (=integratiivinen vuorovaikutussuhde), kuinka päästään tilanteeseen, joka miellyttää molempia osapuolia. Siis rakastuitko puolisosi persoonaan, olivatko tummat hiukset ne, joiden pohjalta teit valintasi vai vaikuttivatko molemmat seikat puolison valintaan tai kenties aivan jotkut muut seikat?  :)