Naiset osaavat sen - jo!

Kirjoitellessani tätä tekstiä katselen - toisella silmistäni – PyeongChangin 2018 Olympialaisten naisten parisprintin karsintoja, jossa Suomea edustavat Mari Laukkanen ja Krista Pärmäkoski. Suomalaiset ovat kilpailussa, juuri nyt, neljännellä sijalla.

Kaikilla hiihtäjillä on kova kiire, joka tietenkin on hiihtokilpailussa hyvin luonnollinen olotila, jopa toivottavakin!  Yleensä ihminen huumaantuu omasta kiireestään. Kiirettä pidetään myös hyvänä tekosyynä olla tekemättä ikäviä asioita. Kiire on, jostain syystä, ihmeen hyväksyttävä syy liikemaailmassa, monet kertovat, muka valittaen, että saavat päivässä niin ja niin paljon sähköposteja ja puhelin soi jatkuvasti. Businessmaailman edustajien äänestä, on useasti, aistittavissa ylpeyttä – on niin kiire ja siksi en ole vastannut sähköpostiisi tai soittanut sinulle. Tässä yhteydessä herääkin kysymys: olenko minä siis vähemmän tärkeä, vai onko tuolla tyypillä kalenteroinnissa ongelmia, kun ei älyä käyttää älyään ajankäyttönsä järjestelemiseen?

Järkiperäisesti ajattelemalla voi suunnitella, miten saa haluamansa --> käyttämällä älyä?  Äly on jokaisen elämään liittyvää ensisijaista toimintaa ja voimaa, äly pitää tunteet kurissa. Tunteet ja äly ovat vuorovaikutuksessa keskenään --> syntyy sisäistä keskustelua. Voidaankin sanoa ihmisten olevan ylpeitä älystään, ja jostakin sieltä se kumpuaa se minätietoisuus? Minä on aivoja käyttävä tietoinen olento 😊.

Kaikessa kiireessä on, älyään käyttämällä, älyttävä todellisen luksuksen olevan aika. Sanotaan: ”aika haavat parantaa, ja/tai ajan myötä kateus muuttuu myötätunnoksi.” Ihmisen tärkeys ei löydy täysistä kalentereista, vaan läsnä olemisesta, varsinkin omassa elämässään. Vain, minä itse, pystyn pysäyttämään kiireen omassa elämässäni. Elämän laatu ja ainutkertaisuus ei todellakaan löydy täysistä kalentereista, vaan älykkäästä ajan käytöstä.

Protestanttinen elämänasenne on opettanut meille tekemisen ja työteliäisyyden tärkeyden, siitäkin huolimatta, vaikka kristillisyys korostaa vahvemman ihmisen ja omana itsenään olemisen tärkeyttä? Latinankielinen dolce far niente, ”ei-minkään tekeminen”, on lähtökohtaisesti välttämätöntä: ajattelulle, luomiselle, mielikuvituksen kehittymiselle --> minätietoisuudelle.

Tämän tekstin kirjoittamisen aikana Naisleijonat voittivat olympiapronssia. Hienoa, Onnittelut! Suomen olympiatulevaisuus näyttää olevan naisten varassa – älykkäässä ajan käytössä. Meillä miehillä on kiire, kiire opettelemaan älykästä ajan käyttöä – naiset osaavat sen jo, miehiä paremmin, ainakin olympialaisissa 😊.

Sateentekijän haasteet?

Henkilökohtaistaminen on tämän päivän ammatilliseen koulumaailmaan liittyvää terminologiaa: opiskelijalle laaditaan henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelma, johon kirjataan yksilölliset osaamisen tunnistamista, tunnustamista, hankkimista ja osoittamista sekä ohjaus- ja tukitoimia koskevat tiedot. Edellä mainitun kehittämissuunnitelman laatimisesta vastaa koulutuksen järjestäjä, ja laatii sen yhdessä opiskelijan kanssa.

Koulutuksen järjestäjän tehtävänä on suunnitella tutkinnon tai koulutuksen perusteissa edellytetyn ammattitaidon tai osaamisen hankkiminen, jos opiskelijalla ei ole osaamisen osoittamiseksi tarvittavaa aiemmin hankittua osaamista.

Koulutuksen järjestäjän on tehtävä yhteistyötä alueen työelämän, muiden ammatillisten koulutuksen järjestäjien, lukiokoulutuksen järjestäjien, korkeakoulujen, perusopetuksen sekä nuorisotyötä tekevien tahojen kanssa.

Edellä mainittu kuvaus ei ole, millään muotoa, tarkoitettu täydellisenä ja tyhjentävänä kuvauksena ammatillisen koulutuksen henkilökohtaistamisen toteuttamisesta. Tarkoitukseni on avata sitä, kuinka vastuullinen ja laaja-alainen tehtävä koulutuksen järjestäjällä on jo pelkästään opiskelijan henkilökohtaistamisessa, saatikka sitten koko koulutusprosessin hoitamisessa! Joissain tilanteissa kysymykseen saattaa nousta jopa Sateentekijän haasteet? 😊

Yhteisten asioiden hoitajille, tai ainakin hoitotehtäviin valittaville, pitäisi myös tehdä henkilökohtaistaminen (vähän samoilla kriteereillä kuin ammattiin opiskeleville tehdään), jolloin saataisiin yhä paremmin esille kandidaattien henkilökohtaiset ominaisuudet ja sitä kautta parempi kuvaus kyvykkyydestä hoitaa yhteisiä asioita.

Yksi, yhteisten asioiden hoitajiin, kahdeksaan puoluejohtajaan, kohdistuva ”henkilökohtaistaminen” tehtiin HS-gallup kyselyssä (HS ti 6.2.2018 ja HS ma 12.2.2018 kolumni Antero Mukka). Kyselyssä esitettiin 19 ominaisuutta ja pyydettiin vastaajia merkitsemään, ketä kaikkia kahdeksaa puoluejohtajaa kukin ominaisuus sopii kuvaamaan. Kyselyn tuloksena muodostui puoluejohtajan kokonaisimago. Gallupin ”voittaja puoluejohtajan” ominaisuuksista nostettiin esille muun muassa seuraavia määritteitä: taisteleva, karismaattinen, rohkea, suvaitsevainen, inhimillinen….

Näitä HS-gallupin 19:ää ominaisuusmääritettä voidaan käyttää yleisemmin yhteisten asioiden hoitajien henkilökohtaistamisessa. Tällöin on määritettävä/kuvattava/pisteytettävä henkilökohtaisen osaamisen yksilölliset sisällöt/ominaisuudet määritteille: rohkea, taisteleva, pätevä, määrätietoinen, asiallinen, suunnitelmallinen, inhimillinen, yhteistyökykyinen, tasapainoinen, suvaitseva, spontaani, rento, mukava seurata mediassa, esittää kiinnostavia ajatuksia, voisin hyvin asua naapurissa, mukava käydä lounaalla/lasillisella, haluaisin tutustua tarkemmin ihmisenä, karismaattinen henkilö, turhan värikäs yksityiselämä.

Näin saadaan yhteismitalliset mittarit. Mittareita käyttäen voidaan laatia henkilökohtainen osaamisenkehittämissuunnitelma, jos sellainen ylipäätään nähdään tarpeelliseksi. -Jos, osaamisenkehittämissuunnitelmalle ei ole tarvetta, on meillä - jo tässä vaiheessa - käytettävissämme valmis Sateentekijä 😊.

Verkkovalmennukset.fi määrittelee Sateentekijän seuraavasti: ”Sateentekijä tarkoittaa käytännössä henkilöä, joka lähes ”maagisesti” pystyy tekemään elämässään asioita, jotka vaikuttavat ulkopuolisille mystisiltä. Mystisiltä sen takia, että tämä Sateentekijä vain jotenkin käsittämättömällä tavalla saa asiat toimimaan vaikeissakin tilanteissa.”

Tämmöistä kontemplointia tänään 😊.

Matalimmalta, vai sittenkin korkeimmalta?

Kun on halu tehdä sitä mitä haluaa, muodostuu siitä vahvuus ja uskallus tehdä melkein mitä vain? Tiedätkö muuten sen, että yrittäjät eivät yleensä koskaan saa ensimmäistä yritystään menestymään, tai toista tai kolmatta? Yhdysvalloissa New Orleansissa sijaitsevan yksityisen Tulane Universityn -liiketalouden professori Lisa Amoksen mukaan yrittäjät epäonnistuvat 3,8 kertaa kunnes he alkavat menestyä yritysmaailmassa. Professorin mukaan yrittäjät eivät pidä takaiskuja epäonnistumisena, vaan he ajattelevat, että kolme askelta eteen ja kaksi askelta taakse merkitsee kuitenkin yhden askeleen etenemistä.

Voidaankin lähteä siitä, että menestyksen luominen edellyttää yleensä vastoinkäymisiä. Tyyppi, jotka ei tee virheitä on yleensä sellaisessa ympäristössä, jossa joku toinen tekee virheitä ja tämä ns. virheiden tekijä ei pidä virheitä vihollisenaan. Yleensä virheet eivät ole peruuttamattomia – toki on niitäkin – asiat täytyy asettaa oikeisiin mittasuhteisiin. Ongelmia tai ainakin isompia haasteita alkaa tulla silloin, jos näkee VAIN jaossa saamansa huonon kortin, eikä koko jakoa.

"Eli elämä ei ole pelkästään sitä, että saa jaossa hyvän käden. Elämä on sitä, että pelaa huonolla kädellä hyvin."

- tanskalainen sanonta

Yrittäjämäinen asenne on syytä pitää, vaikka jokainen voi aina syyllistää itsensä monesta asiasta ja pahoittaa mielensä, että tein senkin niin, enkä näin. On kuitenkin syytä uskoa siihen, että ainakin useimmiten olet tehnyt parhaasi ja tavoitellut hyvää lopputulosta. Itse olen tällä elämänkokemuksellani tullut tulokseen, että asiat järjestyvät jollain tapaa ja jotain vielä parempaa on tulossa.  Kannattaa vetää puoleensa juuri oikeita ihmisiä ja oikeita asioita. Ajatella vaikka näin: kaikista kokemuksistani huolimatta tämä hetki on AINA elämäni merkittävin hetki - koko ajan. Haluan AINA ylittää riman ja toivon sen olevan ylityshetkellä mahdollisimman korkealla. Ihmiset, jotka kokevat epäonnistumisen vihollisena, jäävät niiden jalkoihin, jotka hallitsevat epäonnistumisensa.

”Ihmistä ei kukista hänen vastustajansa, vaan hän itse."

-Jan Christiaan Smuts