Keskiviikkona 14. maaliskuuta 2018 uutisoitiin Suomen olevan YK:n World Happiness Report -vertailun kärjessä, eli kyseisessä raportissa Suomi sai kärkisijan onnellisuusvertailussa. Vertailussa on yhteensä 156 maata. Raportissa pohditaan myös laajemmin onnellisen elämän edellytyksiä, muun muassa vertailumaiden:
- taloutta
- väestön terveyttä
- kansalaisten anteliaisuutta
- heidän kokemuksiaan vapaudesta ja
- sosiaalisesta vapaudesta ja
- sosiaalisesta tukiverkostosta, sekä
- korruption vähäisyyttä
Raportin mukaan ”Tärkeimmät rakennuspalikat onnellista yhteiskuntaa varten ovat demokratia, tasa-arvo, hyvä koulutus ja laadukas lastenhoito sekä toisistaan huolehtiminen.”
Pientä pohdintaa aiheesta.
Ranskalaisen matemaatikon, fyysikon ja kirjailijan Emilie du Chatelet (1706-1749) tutkielmassa onnesta todetaan: ”Uskotaan yleisesti, että on vaikeaa olla onnellinen, ja on toki monia syitä uskoa niin; mutta ihmisen olisi helpompaa tulla onnelliseksi, jos hän harkitsisi ja laatisi suunnitelman ennen kuin toimii. Joudumme olosuhteiden vietäväksi ja asetamme toiveita, jotka eivät täyty kuin puoliksi: loppujen lopuksi emme oivalla onnen edellytyksiä ennen kuin ikä vastuksineen alkaa asettaa meille esteitä.”
Wikipedia: ”Onnellisuus on psykologi David Myersin mukaan läpitunkeva tunne siitä, että elämä on hyvää. Aristoteles ja Vanhan testamentin kirjoittajat korostavat ihmisen hyveellistä elämää onnen lähteenä. Omien tekojen lisäksi ihmisen onnellisuuteen vaikuttaa myös se, miten muut kokevat häntä. Myös oma ja läheisten ihmisten terveys ja riittävä toimeentulo lisäävät ihmisen onnellisuutta.”
Aristoteles ja Vanhan testamentin kirjoittajat korostavat onnen lähteenä ihmisen hyveellistä elämää. Vaikka Aristoteles eli 300-luvulla eKr. hänen huomionsa ihmisistä ja yleensä ihmisten elämää kuvaavista näkemyksistä sopii myös tämän päivän ilmiöiden ja haasteiden (ongelmien) tarkasteluun. Aristoteleen etiikan perusajatus on se, että yksilön tulee käyttäytyä jatkuvasti hyveellisesti ja kehittää hyveitä, sen sijaan että tekisi vain yksittäisiä hyviä tekoja.
Aristoteleen mukaan onnellisuus voidaan määrittää (tyydyttävästi), kun onnellisuus liitetään ihmisen tehtävään ja sitä vastaavaan hyveeseen. Hyveellä tarkoitetaan toteuttaa jokin tehtävä hyvin. Jos lumilapion tehtävä on olla sopiva, jota käyttäen suoriudutaan lumitöistä hyvin, niin silloin lumilapio on hyve, kun se on sopiva. Voidaankin esittää kysymys, onko ihmisellä, juuri ihmisenä, mitään tehtävää ja hyvettä samassa mielessä kuin lumilapiolla on. Aristoteleen mukaan on, jos löydetään sellainen piirre, joka on olennainen vain ihmiselle, mutta ei millekään muulle olennolle, eli käytännön elämässä ilmenevä järkevyys voisi kuvastaa sellaista.
Elikkä Aristoteleen mukaan, kun toimii käytännöllisen järjen ohjaamana kaikilla elämänalueilla, voidaan onnellisuus tai hyvä elämä määritellä elämäksi ihmisen hyveen mukaan. Hyvä elämä on sellaisen olennon elämänhallintaa, jonka sielua ei voi erottaa ruumiista – olennon, joka ajattelun lisäksi myös haluaa, tuntee ja rakastaa, tarvitsee toisia kaltaisiaan ja elää yhdessä näiden kanssa ja jonka elämän onnistumista arvaamattomat sattuman iskut voivat haavoittaa.
Kuopio todettiin yhdeksi maamme onnellisimpien asukkaiden paikkakunnaksi. Liekö se ollut syy vai seuraus, kun noin puoli vuotta sitten muutimme pois Kuopiosta, vai alkoiko se ikä vastuksineen asettaa onnellisuusesteitä Kuopiossa asumisellemme, vai jouduimmeko olosuhteiden vietäviksi? 😊.
