Varikolla käynti virkistää! Antamani palaute tiimivalmennuksen päätteeksi (muutaman vuoden takaa)

Oma raporttini: tiimivalmennus 5.12.20xx/rk

Olisiko meillä suomalaisilla yleensä vähän tapana synkistellä työelämää, vaikka tutkimusten mukaan siihen ei ole aihetta (suomalainen työolotutkimus tai eurooppalainen EU-27 –maiden tutkimus European Company Survey, jossa mukana 27 000 yritystä).

Ihmiset ovat tyytyväisiä, luottavat toisiinsa, kehitysmahdollisuudet työpaikoilla ovat hyvät. Johtamisessa ja toimintatavoissa on myös paljon sellaista, mikä on kehittynyt viimeisen 10 - 30 vuoden aikana huomattavasti parempaan suuntaan.

Tutkimus osoittaa myös sen, että meiltä Suomesta puuttuu sellainen kehittämistä palveleva työolotutkimus, jossa kysyttäisi organisaatiolta niiden näkemystä ja tarinaa, minkä vuoksi tehdään mitäkin toimenpiteitä, mihin niillä on pyritty ja lisäksi kysyttäisi henkilöstön mielipidettä, miten siinä on onnistuttu. Kysynkin nyt meiltä tässä ja nyt onko meillä mielestämme yhtymäkohtia tähän samaan?

Kokemuksellisen näkemykseni ja aikaisempien tutkimusten pohjalta; minulla on sellainen tunne, että sellaiset työpaikat, jotka menestyvät ja joilla tuottavuus on hyvä, ovat myös työelämän ja työhyvinvoinnin laadun kärjessä.

Tutkimusten mukaan suomalaisessa työelämässä vallitsee luottamus toisiin ihmisiin ja sen varaan voi rakentaa työyhteisön ja kehittämisen kulttuuria. Se on meille suomalaisille todellinen vahvuus ja sehän riippuu meistä kaikista … jokaisesta meistä.

Katsellessani välitehtäviemme koosteita panin merkille (varmaan kuten te toisetkin) nousevan sieltä esiin useasti samoja sanoja; oikeudenmukaisuus, reiluus, rehellisyys, kuunteleminen, kunnioitus, avoimuus jne. Aivan samoja asioita, kuin näissä edellä mainitsemissani eurooppalaisessa ja suomalaisessa työolotutkimuksissakin nousee.

Minulla on päällimmäisenä sellainen tunne, että me tulemme tiiminä kohtuullisen hyvin toimeen keskenämme, osaamme asiamme ja meidän toimintaamme ja palveluumme ollaan asiakaskuntamme näkökulmasta katsoen hyvin tyytyväisiä (saamamme palaute XXX:n kautta vahvistaa näin … vahvistaa ainakin osan omaa tunnettani).

Tulen poikkeuksetta lähes aina hyvillä mielin työpaikallemme, enkä näe mitään tämmöistä ”kroonista” haastetta työpäivissäni siitä näkökulmasta katsoen, joka kohdistuu meidän työpaikan yleiseen ilmapiiriin, luottamukseen tai keskinäiseen vuorovaikutukseemme … Toki joitain ohimeneviä … aina joskus on – mutta ainakin toistaiseksi näistä on aina selvitty –  nämä ovat olleet sellaista pientä hetkellistä ”tilannelämpenemistäkin” silloin tällöin, mutta niistä on selvitty, tietääkseni vähin vaurioin … ja pääsääntöisesti puhumalla.

Ehkä ongelmiimme, jos nyt näin voisi sanoa, törmäämme silloin, kun toimintakulttuurimme joissain tilanteissa on muuttunut itsestäänselvyydeksi, ja jota emme ole itse havainneet. Ajattelemme asioista ehkä liian kaukaisesti, emmekä huomaa aina nostaa riittävästi ajatuksiimme omaa rooliamme.

Vaan olemme sokeutuneet rutiineihimme, emmekä oivalla riittävän hyvin, niitä tilanteita, joissa meidän tulisi toimia toisin … siis yksinkertaisesti pidämme asioiden kulkua itsestäänselvyyksinä ja luotamme liikaa siihen, että kyllä se hoituu samalla rutiinilla, kun on hoitunut ennenkin!!

Mielestäni meillä pidetään suht´paljon palavereja, joissa käsitellään monia asioita ja tehdään päätöksiä – mielletäänkö me aina, että kyseessä on päätös. Varsinkin, jos nyt jostain syystä sattuu käymään niin, että en satukaan siihen ja siihen palaveriin, jossa on päätetty siitä ja siitä. Heitänkin ilmaan ajatuksen siitä; onko meillä kehittymisen varaa omassa aktiivisuudessa tutustua itsenäisesti ja selvittää eri palaverien muistioita ja niitä päätöksiä ja linjauksia, jotka koskevat myös työtehtäviäni … siis minua itseäni?

Onhan tietenkin myös näin, että esimiesten taholta voi kyllä peräänkuuluttaa yhteistyötä ja tiedon jakamista, mutta visiot yms. eivät toteudu, jos toimintakulttuuri palkitsee vain parhaat yksilösuoritukset, eivätkä tavoitteet, toiminnan ketteryys ja innovatiivisuus muutu lihaksi, jos toiminnassamme tärkeimmäksi tavoitteeksi muodostuu virheiden välttäminen ja sääntöjen noudattaminen, jotka nekin ovat tärkeitä!!!

Kun teemme virheitä jumaloikaamme niitä ja nostakaamme virheet jalustalle, ottakaamme niistä opiksi ja unohtakaamme ne.

Olen huomannut … ja kokenutkin sen … niin täällä työssä, kuin kotonanikin, että naisten ja miesten logiikka toimii eri tilanteissa vähän eri tavalla. Kuten olen aikaisemminkin eri yhteyksissä todennut; naiset ovat opettaneet minua paljon ja naisia kannattaa kuunnella, mutta myös miehiä.

Näin lopuksi totean, mielestäni tiimimme on, vähintään keskivertoisesti toimiva ja yhteistyökykyinen, tämän meidän ainoan tuotteemme – XXXXXXXXX - hoitamisen suhteen …  kun vielä hiomme muutamia yksityiskohtia emmekä anna ns. itsestään selvyyksien ja liiallisen luottamuksen automaatiotoimintana -  ohjailevan meitä liikaa, ja kun se mielestäni samalla vähentää yksilöorjentautumistamme tehtäviemme hoidossa.

Jos sanoisin, että esimiehenä toimiminen tässä meidän tiimissämme on helppoa, niin valehtelisin, sillä se on vähintäänkin haasteellista. Olen tyytyväinen meihin mm. siksi, ettei meitä ohjaile mikään synkistelyn sumuverho. Varikolla käynti virkistää! Ainakin näin toivon!

Omasta mielestäni – aikaisempia tutkimustuloksia mukaillen - luottamuksen kivijalkaa rakentavat mm. seuraavat asiat, ja jotka koskettelevat meitä kaikkia:

-        opettelee ymmärtämään toisia

-        haluaa hyvää toisille

-        ei masennu takaiskuista ja murheista

-        näkee toiset ja kunnioittaa heitä

-        kuuntelee toisia

-        tekee mitä on luvannut

-        ymmärtää muutoksen tarpeen

-        on aito ja avoin

-        on rohkea ja selkeä

-        on rehellinen ja aito

Kiitos ja hyvää itsenäisyyspäivää, esimiehenne Raimo!

Kun Kusti polkee niin Posti kulkee!

Tänään 30.11.2019, Antin päivänä, poliittiseen tilanteeseen sopii hyvin vanha sanonta: kun Kusti polkee niin posti kulkee. Tosin tekstiä on syytä päivittää, näin Antin päivän kunniaksi: kun Antti polkee niin posti kulkee!

Tässä sanasta sanaan kopioitu teksti Iltalehden verkkosivulta Posti -tapahtumista päivää ennen Antin päivää.

“Torstaina Rinne oli puolustanut Paateroa raivoisasti eduskunnan täysistunnossa. Rinne oli sanonut, että Paatero olisi yksiselitteisesti kertonut Postin johdolle, että liikkeenluovutusta ei olisi saanut tehdä.

– Postin hallituksen kokousmatkan jälkeen [10.—18. päivä San Franciscoon, Postin hallitus oli tehnyt tuolla matkalla päätöksiä henkilöstöpolitiikkaan liittyen] hallitus esitteli 21.8. omistajaohjausministeri Paaterolle päätöksiään, joittenka mukaan Postin hallitus oli päättänyt, että 8 100 ihmistä siirretään 1.11. liikkeenluovutuksen perusteella toiseen yritykseen ja että 700 Postin pakettilajittelijaa siirretään toiseen sopimukseen 1.11.2019. Ministeri Paatero on todennut, että tämä ei hallitukselle käy, omistajalle ei käy, ja tuon keskustelun jälkeen Posti muutti tilannetta 28. päivä [elokuuta], 700 ihmistä siirrettiin, ja se oli vastoin omistajan selkeätä tahtotilaa, Rinne pauhasi torstaina.

Hallituslähteiden mukaan pääministerille selvisi perjantaina aamulla, että Paatero oli antanut hänelle eräiltä osin väärän kuvan tapahtumista.

Markku Pohjola, Nordean entinen pankinjohtaja, kaiketi koki, että hänen kunniansa oli pelissä.

Seuraavat Postin perjantaina julkaisemat tiedot johtivat ministeri Paateron eroon.

”Postin hallituksen puheenjohtajan ensisijainen keskustelukumppani on omistajaohjauksen virkamiehet. Tästä liikkeenluovutusasiasta on kuitenkin keskusteltu myös suoraan ministeri Paateron ja hänen avustajiensa kanssa. Posti esitteli ministeri Paaterolle ensi kerran liikkeenluovutussuunnitelmia ja taustaperusteluita 7.6.2019. Ministerin avustajien kanssa asiaa käytiin läpi tarkasti 8.8.2019 ja itse ministeriä informoitiin myös 10.8.2019 ennen yhtiön hallituksen 11.-14.8.2019 kokousta, jossa päätökset tehtiin, ja tietyistä yksityiskohdista keskusteltiin puhelimitse kokouspäivien aikana. Lisäksi käytännön yksityiskohdat aikatauluineen ja julkistussuunnitelmineen esiteltiin ministerille 21.8.2019. Posti tiedotti pakettilajittelun muutoksista 29.8.2019 ministerin avustajien kanssa sovitun mukaisesti”, Posti kertoi.

Näiden tietojen julkaisun jälkeen oli kutakuinkin selvää, että Rinne ei ollut puhunut torstaina eduskunnassa täysin totta.

Jos tämä johtui siitä, että Paatero oli pimittänyt Rinteeltä tietoja, pääministerin asema kestää kyllä julkisuuden kuohuntaa ja opposition kritiikkiä.

Jos lähipäivinä selviää jotain uutta, tunnelma hallituksen sisällä saattaa muuttua kriittiseksi. Tämä voi nopeimmillaan tapahtua muutamissa tunneissa. Pohjimmiltaan kyse on aina luottamuksesta, ei niinkään absoluuttisista tosiasioista.

Rinteelle päätös Paateron erottamisesta on raskas, sillä kotkalainen Paatero on ollut SDP:n sisäisissä valtakamppailuissa Rinteen uskollinen tukija.”

Ja tässä vertailun vuoksi sanasta sanaan kopioitu vuonna 1939 kirjoitettu teksti [Keittotaitoa s. 371]. En tiedä onko teksti kirjoitettu Antin päivänä vai ennen tai jälkeen sen, mutta teksti kuuluu näin:

“Munaruskuaisia ja viiniä tahi marjamehua vatkataan tulella, kunnes seos sakenee, mutta se ei saa kiehua. Kun se on saonnut paksun vellin kaltaiseksi, nostetaan se tulelta ja vatkataan kylmäksi, jolloin kuumaan veteen liuennetut liivatelehdet, hienonnettu ananas sekä kermavaahto lisätään ja sekoitetaan hyvin. Seosta jäähdytetään joko jäätelökoneessa tahi jäätelövuoassa 5-6 tunti, mutta sitä ei kierretä kauan.”

Näin lyhyellä reflektoinnilla en huomaa kopioimieni tekstien tilannekuvauksissa muuta eroa kuin, että ensimmäisessä tekstissä pääsi kiehumaan, jopa kärähtämään ja että kermavaahtoa ei ole vielä lisätty. Taas se, että viimeisessä tekstissä sanotaan, ”mutta sitä ei kierretä kauan,” kun ensimmäisessä tekstissä se on ymmärtääkseni itsestään selvyys, että sitä kierretään kauan. :D

Lupputulemana, ainakin näin Antin päivänä, Ananasjäädyke -reseptin mukaisesta jäädykkeen valmistamisen ohjauksesta on tullut nautittavampi tuote, kuin siitä, että Posti kulkee omistajaohjauksesta esiin nousseista luotettavuussekoiluista huolimatta ja/tai juuri siitä syystä? [vai? makuasia :D]. Joka tapauksessa Antti polkee …

Huomioiko Posti päätöksenteossaan riittävästi sidosryhmänsä?

Perinteisen, klassisen taloustieteen näkökulmasta yritys on ensisijaisesti vastuussa vain osakkailleen tai muille yrityksen omistajille, jotka odottavat yritykseltä mahdollisimman hyvää taloudellista tulosta. Tämä kapea-alainen perinteinen näkemys on saanut rinnalleen laajemman ja modernimman näkemyksen, koska klassinen näkemys ei nykypäivän markkinamekanismin ulkopuolella kannattele yrityksiä, ei varsinkaan Postin kaltaisia yhteiskunnan omistamia yrityksiä, joilla nähdään olevan paljon valtaa ja velvollisuuksia. Postin katsotaan tämän laajemman modernin vastuunäkemyksen mukaisesti saavan oikeutuksensa toiminnalleen viimekädessä yhteiskunnalta.

 Tästä syystä Postin toimintaa voidaankin lähestyä ajatuksella: Sidosryhmiä on tärkeää johtaa eettisesti oikein. Sosiaalinen vastuu saattaa joskus jäädä vähemmälle huomiolle, kun yritykset saattavat helposti nähdä sen kuuluvan yhteiskunnalle. Yritysjohdon, etenkin ylimmän johdon, pitää viimeistään ymmärtää globaaliin toimintaa liittyvät seikat mm. mitkä asiat sidosryhmiä kiinnostavat, liikuttavat ja pelottavat? Yritysjohdon on tunnistettava niiden vaikutus liiketoimintaan!

 Kun en tunne Postin päätöksentekoprosessia voin vaan heittää ilmaan kysymyksen: näkeekö Posti sidosryhmäverkostonsa dynaamisina ja joustavasti muuttuvina ja käydäänkö primaarisidosryhmien suuntaan dialogia säännöllisesti, jolloin sidosryhmien odotukset ja tavoitteet tulevat paremmin huomioitua? Eli sidosryhmien odotukset, tavoitteet ja arvot tulee tällöin otettua paremmin ja vakavammin huomioon päätöksentekoprosessissa, vaikka valta ja vastuu päätöksistä on Postilla itsellään omine linjauksineen ja toimintatapoineen. Vastuullinen liiketoiminta sisältää vastuun yhteiskunnalle - kaikille sidosryhmille.

 Todettakoon tässä yhteydessä elinkeinoelämän kehittyneen yhdeksi maailman johtavimmista voimista, jotka vaikuttavat vahvasti ihmisten elämään ja maailman kehitykseen yleensä. Tosin yhteiskunnan odotukset yritysten eettistä toimintaa kohtaan ovat kasvaneet nopeammin viimeisten vuosikymmenten kuluessa, mitä yritysten eettinen toiminta käytännössä on kasvanut. Tästä syystä yhteiskunnan odotukset edellyttävät ja jopa vaativat yhä enemmän keskustelua yritystoimintaan liittyvistä eettisistä toimintatavoista.

Voidaankin kysyä: onko eettisyys riittävällä tasolla yritysten päätöksentekoprosessissa?

HUOM! Yllä oleva teksti on julkaistu Keski-Uusimaa -lehdessä la 14.9.2019.

Optimaalinen yrittäjälle - ei välttämättä yhteiskunnalle!

Arvostukset, ihanteet ja yhteiskuntakäsitys – yrittäjyyden näkökulmasta

Lähtökohtaisesti voidaan ajatella ihmisten ja organisaatioiden pitävän arvostuksia arvokkaina asioina. Arvostukset taas poikkeavat ihanteista aikojen kuluessa tapahtuvien muutosten myötä, eli arvostukset eivät koe samaa kulttuurista yhtenäisyyttä kuin ihanteet. Puhuttaessa yrittäjyydestä ja yhteiskuntakäsityksestä nousevat tällöin keskustelun ytimeen yksilön suhtautuminen kapitalismiin ja markkinatalouteen. Tähän vaikuttavat myös keskustelijoiden poliittiset näkemykset.

On kuitenkin todettava markkinatalouden ja yrittäjyyden olevan kaksi eri asiaa. Yrittäjyys on säilyttänyt hyvin asemansa sekä vakaana että korkealla tasolla kysyttäessä suomalaisilta näkemyksiä Suomen menestyksen aseista (mm. EVA:n tutkimus). Yrittäminen, yrittäjyys ja yleisesti omatoimisuuden lisääminen, sekä panostaminen korkeaan laatuun, koulutukseen, työelämään sekä tieteen ja teknologian kehittämiseen ”briljaavat” Suomen menestystekijöiden kärkipaikoilla.

 Markkinatalous on puolestaan talousjärjestelmä, jossa hinnanmuodostus (hyödykkeen hinta) tapahtuu kysynnän ja tarjonnan säätelemänä ja ohjaa tuotantoa kysynnän mukaan. Useasti juuri markkinatalous ohjaa yrittäjiksi aikovia perustamaan perheyrityksiä. Todettakoon tässä yhteydessä, että perheyritykselle ei ole olemassa virallista määrittelyä. On olemassa pienyrittäjiä ja perheyrityksiä, jotka pyrkivät aktiivisesti etsimään markkinoilta uusia kasvumahdollisuuksia ja ovat halukkaita ottamaan uusia ratkaisuja käyttöön. Useissa kansainvälisissäkin perheyritystutkimuksissa kiinnitetään erityistä huomiota perheen (=sosiaalinen yksikkö) vaikutuksesta yritystoimintaan. Tutkimusten mukaan perhedynamiikka, perinteet ja perheyrityksen organisaatiokulttuuri ovat erilaisia ja niiden vaikutus on moninaisempi verrattuna muihin yrityksiin.

Yrittäjyydestä onkin tullut merkittävä retorinen ase voittamaan havaitut puutteet ja rajoitukset julkisen talouden hallinnassa. Palvelujen tuottamisen taloudellista ajattelua hallitsevat kapitalismi, vaikutusvaltainen vapaiden markkinoiden talous, ja perustelut pilkotuista teollisuuden ja julkisten palveluiden tarjoamisesta. Yleisesti voidaan ajatella maan hallituksen (poliittisen hallituksen) omaksuvan roolia henkilökohtaisesta vapaudesta ja taloudellisesti vakaiden olosuhteiden hallinnasta, jossa yrittäjyys voisi kukoistaa ja lisätä kansallista ja kansainvälistä kilpailukykyä. Viime lopuksi yrittäjien tulee kuitenkin itse vapaasta tahdostaan huolehtia omasta ja yrityksensä hyvinvoinnista, vaikka hallitus korostaa, että vapaa tahto on toteutettava tavalla, joka hyödyttää julkista taloutta ja yhteiskuntaa.

Kognitiivisen psykologian mukaan yrittäjän maailma ja siinä samalla yhteiskuntakäsitys muotoutuvat ja kehittyvät kognitiivisen oppimisen tuloksena, joten arvostukset, ihanteet ja yhteiskuntakäsitys luovat pohjaa sille, kuinka yrittäjä käsittelee tietoa ja ohjaa toimintaansa tiedostaen tai tiedostamattaan tehdessään päätöksiä perheyritystä johtaessaan.

Yrittäjyys motivoi ja palkitsee, haastaa ja koukuttaa! (myös tutkimuskohteena)

Itseni ja edustamani yrityksen päätehtävänä (#päätehtävä) on yrittäjyyden edistäminen. Tarkastellessani yrittäjyyttä sen haastavuuden ja koukuttavuuden näkökulmasta kääntyy ajatukseni vääjäämättä yrittäjyyteen liittyviin taloudellisiin kysymyksiin.  

Teen parhaillani tutkimusta (#tutkimus) pienyrityksen omistajapäättäjän (=yrittäjän) yritystoimintaa kohdanneen taloudellisen kriisin vaikutuksista, sen seurauksen/tuloksen vaikutusta yrittäjänä olemiseen.

Väljästi ilmaistuna yrityskriisi (#yrityskriisi) on tilanne, joka uhkaa yrityksen toiminnan jatkumista – yritys ei nykymenolla selviydy velvoitteistaan (Strang 2000). Sidosryhmien liittäminen osaksi yrityksen olemassaolon logiikkaa: yritys on olemassa vain vuorovaikutuksessa sidosryhmiensä kautta.

Pieni intro tutkimuksesta:

Kiinnostukseni tutkia sidosryhmien toimintatapoja yrityksen ollessa taloudellisessa kriisissä, lähtee niiden tehtävien näkökulmasta, joista nousee esiin kysymys intressiryhmien yrityksille asettamien eettisten (#eettinen), moraalisten (#moraalinen), poliittisten (#poliittinen) tai muiden perustavaa laatua olevien vaatimusten täyttämistä ja samoin siitä, että yrityksen tehtävänä on osallistua yhteiskunnan kehittämiseen parantamalla ihmisten elämisen laatua; mm. eriarvoisuutta (#eriarvoisuus) vähentämällä ja estämällä elinympäristön pilaamista. Yrityksen tehtävänä on myös luoda työntekijöille mahdollisuudet tyydyttää työyhteisössä sosiaalisia ja itsensä toteuttamisen tarpeita (mm. Takala 1991, Kettunen 1987, Pfeffer & Salanzick 1987, Axelsson 1981).

Yrittäjyyden kannalta yksilötasolla keskeinen käsite on minäkäsitys. Minäkäsitys (#minäkäsitys) on yksilön asennoituminen itseensä eli hänen oma käsitys persoonallisuudestaan. Minäkuva (#minäkuva), itsetunto (#itsetunto) ja itsetuntemus ovat minäkäsitystä lähellä olevia käsitteitä. Yrittäjällä minäkäsityksestään on myönteinen ote, jolloin yksilö luottaa omiin kykyihinsä ja mahdollisuuksiinsa, nauttii haastavista tehtävistä, sitoutuu työhön, ottaa vastuuta ja riskejä, eikä lannistu vastoinkäymisistä (mm. Peltonen & Ruohotie 1992).

Jokseenkin kaikilla edellä mainituilla ajatuksilla on yhteys arvomaailmaan (#arvomaailma). Arvojen kautta yritykset ovat pyrkineet löytämään parannusta toimintaansa. Arvojen (#arvot) tarkastelua voidaan käydä ainakin kolmesta näkökulmasta: yksilön, organisaation (#organisaatio) ja koko yhteiskunnan näkökulmasta (Paajanen 2000). Edellä mainituilla näkökulmilla on oma merkityksensä yrittäjyyden kannalta. Yhteiskunnan arvoja (#yhteiskunnanarvot) määritellään muun muassa historian, kulttuurin, kasvatuksen ja opetuksen sekä poliittisten päättäjien myötä. Yhteiskunnan ja kasvatuksen kautta opitut arvot määrittelevät pitkälti yksilön arvomaailmaa. ”Yhtään ainoaa asiaa maailmassa emme mielessämme kanna, emme havaitse, emme tulkitse, emmekä puhu siitä liittämättä siihen arvoja” (Kettunen 1997).

Maailmankuva (#maailmankuva) muodostaa perustan yksilön ja yhteisön elämää ohjaaville arvoille ja tavoille. ”Maailmankuvalla tarkoitetaan ihmisen itselleen muodostamaa käsitystä maailmasta kokonaisuutena. Maailmankuva on osa maailmankatsomusta, jolla puolestaan tarkoitetaan ihmisen kokonaiskäsitystä todellisuuden olemuksesta, arvoista ja normeista. Maailmankatsomuksemme arvot määrittävät asiantiloja, jotka ovat toivottavia” (Hirsjärvi & Hurme 1985).

Näillä intron ajatuksilla itse tutkimukseen….

 Tutkimusasetelma asetetaan seuraavien kysymysten muotoon:

1)    Mitkä ovat omistajapäättäjän jatkamismahdollisuudet yrittäjänä, kun hänen yritystään on kohdannut taloudellinen kriisi.

2)    Kuinka toteutuu primäärisidosryhmien päätöksenteossa eettisten, moraalisten, poliittisten tai muiden perustavaa laatua olevien vaatimusten oikeellisuus (= mm. oikeustieteen ontologia) omistajapäättäjään nähden.

Tutkimusasetelman (#tutkimusasetelma) kysymyksen kaksi (2) osalta tutkimus perustuu Moraali- ja yhteiskuntafilosofiaan (#yhteiskuntafilosofia), jossa tutkitaan moraalin ja yhteiskunnan käsitteellisiä ja normatiivisia perusteita, arvoja, normeja, oikeuksia, yhteiskuntajärjestyksiä ja ideologioita tutkittavaan hyvään ja oikeaan ja vallankäytön oikeuttamiseen liittyviin pulmakysymyksiin filosofisten normatiiviteorioiden (#normatiiviteoria) valossa.

Tutkimus motivoi tutkijaa ja toivon sen myös palkitsevan varsinkin valmistuttuaan!

Omistajapäättäjän suhde omistamiseen ja omaisuuteen perheyrityskontekstissa

Omistajapäättäjä

Omistajapäättäjän määritteleminen asemoidaan useasti yrittäjän yritystoiminnan muotoon. Yritystoiminnan ensimmäiseksi toimintamuodoksi määritellään yksittäinen omistajuus, joka toteutuu mm. toiminimi- ja/tai ammatinharjoittamisyrityksessä. Seuraavan asteen muodostavat erilaiset kumppanuudet, joita ovat mm. henkilöyhtiöt. Sinällään kumppanuudet jakavat yksittäisen omistajuuden edut ja haitat, joskin sen etuna on nähtävä pääomien yhdistelemisen mahdollisuudet. Kolmantena omistajapäättäjän —> omistamisen muotona pidetään osakeyhtiöitä, osuuskuntia ja muita yrityksiä. Todettakoon tässä yhteydessä, että henkilö- ja osakeyhtiöt voivat tehdä omissa nimissään sopimuksia ja sitoumuksia, toimia pääomamarkkinoilla ja hankkia rahaa osakkeilla (Kim & Nofsinger 2004).

 Yksi omistajuuden käsitteisiin luettava komponentti on vastuullisuus ”sosiaaliseen ja kulttuuriseen omaisuuteen” tai muita ”omaisuuksia” kohtaan. Omistajuuden ja yrityksen laillisen hallinnan ja päätöksenteon keskittyessä yksittäisen henkilön hallintaan kyseessä on silloin suora omistus ja tällöin ei tarvita ns. tarkoituksenmukaista kontrollia omaisuuden käyttöön ja päätöksentekoon (=omistajapäättäjä) Monks & Minow 2004).

 Omistajapäättäjä on henkilö, joka asemansa (toimitusjohtaja ja/tai hallituksen puheenjohtaja) sekä omistuksensa (osakkeen omistaja/yrityksen omistaja) perusteella on perheyrityksessä päättävässä/johtavassa asemassa eli on perheyrityksen päätöksentekovallankäyttäjä. Samoin omistajapäättäjällä tarkoitetaan perheyrityksen hallitusta, jonka puheenjohtajana toimi henkilö, joka asemansa tai omistuksensa perusteella on perheyrityksessä päättävässä/johtavassa asemassa (Kovanen 2016).

 Omistaminen - omaisuus - päätöksenteko

Omistajuuden käsitettä lähestytään eri tieteenaloittain eri tavoin. Taloustieteen, yrittäjyyden, organisaatiokäyttäytymisen ja työsuhdeasioita tutkivien alojen edustajat tunnistavat residuaalikontrollin ja siihen liittyvät kolme oikeutta: voitonjako, taloudellisen tiedon saaminen ja omistajuuteen liittyvä päätöksenteko. Omistajuuteen liittyvä kontrollioikeus etenkin omaisuuteen ja sen käyttöön nostavat esille residuaalikontrolliproblematiikan, joka muodostuu siitä, että yhtiön hallitus kontrolloi yhtiön varallisuutta ja sen käyttöä, mutta sillä ei ole kannettavanaan osakekannan osakkeenomistajille tyypillistä viimesijaista riskiä —> residuaaliriskiä (Rousseau & Spherling 2003).

 Yhtiökokous päättää voitonjaosta, eli omistajat, ei yhtiön hallitus. Hallitus kylläkin (yleensä) tekee voitonjakoesityksen. Omistamisen ja osakkeen omistamisen asemaa kuvataan seuraavalla esimerkillä: ”Kun kerron sinulle, että omistan talon, voin päätellä, että minä olen se, joka päättää, ketkä voivat käydä sisälle taloon tai asua siinä, ja kuka taas ei voi tehdä niin; että minä määrittelen, miten talo sisustetaan, että minulla on oikeus päättää siitä kokonaisuutena tai jostakin sen osasta ja että minä voin käyttää siitä saamani tuotot omaksi hyväkseni. Kun ostan osakkeet BT:sta (British Telecom), en nauti mistään näistä eduista suhteestani BT:iin lukuun ottamatta rajoitettua oikeutta viimeksi mainittuun, eli osakkeeseen”. (Kay & Silberston 1995).

 Perheyritysten johtajuus ja vastuut eivät läheskään aina ole selvillä. Nämä ns. tekniset ongelmat eivät perheyrityksissä työskentelevien mielestä kuitenkaan ole ne suurimmat ongelmat vaan niitä ovat psykologiset ongelmat. Perheen konfliktit yrityksessä ja perheenjäsenten henkilökohtaiset tai ylemmän johdon johtamistavoissa ilmenevät selvät erot verrattuna muiden perheenjäsenten ajatusmaailmaan saattavat johtaa hankaliin tilanteisiin (Kets De Vries 1996). Yksi niin johtajia, työntekijöitä kuin yrityksiäkin tutkivien tutkijoiden huolenaiheeksi ja kiinnostuksen kohteeksi on noussut työn ja perheen ristiriita eli kokemukset ristiriidoista työn ja ei-työn rooleista. Yksi tärkeimmistä asioista, joka voi vaikuttaa omistajapäättäjän toimintaan on omistajapäättäjän perhe ja siihen mahdollisesti kohdistuvat ristiriidat. Työn ja perheen ristiriitojen uskotaan liittyvän negatiivisesti perheen tyytyväisyyteen ja työtyytyväisyyteen, ja niillä voi olla vaikutuksia masennukseen, ahdistuneisuushäiriöihin, mielialahäiriöihin, fyysisiin terveysvaikutuksiin, verenpainetauteihin ja alkoholin kulutukseen (Matthewsa, Booth, Taylor & Martin 2011).

Johtamiseen liittyviä erilaisuuksia eri maiden välillä selittävät pääomamarkkinoiden erilaiset rakenteet. Eurooppaa tehokkaammat Yhdysvaltojen markkinat mahdollistavat helpommin yritysjohdon valvonnan, sillä yhdysvaltalaisten osakkeenomistajien suoja on asetettu eurooppalaisten osakkeenomistajien suojaa korkeammalle. On myös huomioitava se, että mikä on optimaalista omistajalle, ei useinkaan ole optimaalista muulle yhteiskunnalle. Eli yrityksen politiikka, joka generoi suurimman osan hyvinvointia omistajille, ei välttämättä ole samaa politiikkaa, joka generoi suurinta sosiaalista hyvinvointia muulle yhteiskunnalle (Blair 1995: Wickham 2004).

Omistajapäättäjä nähdään kognitiivisena toimijana, jossa omistajapäättäjän sidosryhmäviestinnän yhteys inhimilliseen kognitioon on erottamaton; ajattelu on luonteeltaan kielellisen tekstin tuottamista (vrt. Onikki 2000). Kognitiivisen psykologian mukaan omistajapäättäjä käsittelee tietoa ja ohjaa toimintaansa tiedostaen tai tiedostamattaan erilaisten sisäisten mallien ja skeemojen avulla, jolloin hänen maailmansa muotoutuu ja kehittyy kognitiivisen oppimisen tuloksena (vrt. Babutus 1992). Tällä on iso maailmanlaajuinen vaikutus, koska valtaosa maailman yrityksistä on perheyrityksiä.

Oikea johtaminen ja strateginen valinta?!

Tarvitaanko liiketoimintajohtamista? Syntyykö talouskasvua? Syntyykö lapsia riittävästi? Voidaan kysyä, onko liiketoimintajohtamisella, talouskasvulla ja syntyvyyden kasvulla yhteyttä keskenään? Kyllä on! Keskeinen elementti tässä kontekstissa on yhteisen tahtotilan löytäminen/aikaansaaminen. Strategisten valintojen tekeminen ja edelleen strategisten tavoitteiden toteutumisen mittaaminen ja arviointi voisivat mennä, vaikka näin:

- liiketoiminnan johtamisessa (=liikkeenjohtamisessa) tarvittavien taitojen kehityksen voisi toteuttaa antamalla useammalle johtajalle/esimiehelle tarkoitetut ja strategisessa johtamisessa tarvittavat tavoitteiden saavuttamisen työkalut ja näkökulmia tarjoavat valmennusohjelmat

- talouskasvun johtamiseen voisi liittää kansantalouden tilinpitoon liittyvä kansantalouden tuotantovirran arvoa mittaava nimellinen BKT (=bruttokansantuote), joka saadaan laskemalla yhteen yritysten arvonlisäykset tietyltä ajanjaksolta. Nimellisen BKT:een avulla voidaan approksimoida (=likiarvoistaa) reaalista BKT:tta, eli kansantalouden tulovirtaa

- syntyykö lapsia riittävästi? -kysymystä voisi tarkastella myös kansantalouden näkökulmasta: tällä hetkellä suomalaiset (naista kohti) synnyttävät keskimäärin 1,43 lasta (v.2018) elinaikanaan, kahdeksan vuotta sitten vastaava hedelmällisyysluku oli 1,87 (v. 2010). On laskettu, että kolmannesvauvamäärien vähennyksessä tarkoittaa 1,3 miljardin alijäämän lisäystä julkisen talouden alijäämään

Edellisestä voitaisiin vetää johtopäätöksenä, että suomalaisissa on paljon potentiaalisia kansalaisia johtamisen, talouskasvun ja syntyvyyden kasvun sektoreilla. Ja he voisivat ”synnyttää” kasvua, kun toimintojen johtaminen on oikein ja tehokkaasti hoidettua.

Liiketoimintajohtamisen perustekijät edellyttävät toimivia markkinoita. Eli markkinoita, joilla vallitsee kysynnän ja tarjonnan laki ja markkinoilla on havaittu markkinarako. Liiketoiminnan johtaminen on kokonaisuus, joka on muodostunut toiminta-ajatuksen pohjalta. Tämä kokonaisuus käsittää liiketoimintaympäristön, kyvyn asettaa ja nähdä strateginen toimintakehikko, ymmärtää strategisten markkinoiden merkitys ja tehdä toimintasuunnitelmat, siis luoda strategia näiden pohjalta. Liiketoiminnan, pitkän ajan, tavoitteiden toteuttaminen edellyttää strategista johtamista.

Tehokas johtaminen/oikea strateginen valinta asettaa meille yksittäisille kansalaisille monenlaisia haasteita, eikä niistä vähäarvoisin haaste ole syntyvyyden saaminen kasvu-uralle. Nyt, kun monet eri tahot arvioivat taloudellisen kasvun näyttävän hiipumisen merkkejä, niin voitaisiko tätä hiipumista “korjata” #kolmannesvauvamäärän kasvulla, joka tarkoittaa 1,3 miljardin lisäystä julkiselle taloudelle - siis oikealla strategisella valinnalla. :)

Mikä on yrittäjän purpose?

Muutama ajatus yrittäjyydestä. -On hieno juttu, että yhä useampi suomalaisista nuorista valitsee yrittäjyyden. Suomen yrittäjät etsii jälleen Vuoden nuorta yrittäjää 2019. Vuoden nuori yrittäjä julkistetaan Nuorten Yrittäjien Get Together -tapahtumassa PowerParkissa toukokuun 25. päivänä 2019.

Yrittäjän rooli voidaan nähdä hyvin monella eri tavalla —> riskin kantaja, organisoija, epävarmuuden sietäjä, bisnessilmän käyttäjä. Yrittäjä voi olla —> päätoiminen yrittäjä, yksinyrittäjä, kevytyrittäjä, pakkoyrittäjä/vastentahtoinen yrittäjä.

 Yrittämisen yhtiömuotoja ovat:

-       elinkeinonharjoittaja

-       avoin yhtiö

-       kommandiittiyhtiö

-       osuuskunta

-       osakeyhtiö

-       maatalousyrittäjä ja

-       kevytyrittäjä (poikkeaa monella tapaa)

 Ja lisäksi, sinut voidaan katsoa yrittäjäksi, jos työskentelet osakeyhtiössä, jossa sinun perheenjäsenilläsi tai sinulla yhdessä perheenjäsentesi kanssa on vähintään puolet osakepääomasta tai osakkeiden tuottamasta äänimäärästä tai sinulla on muutoin vastaava määräämisvalta. Oleellista on se, että työskentelet yrityksessä, jossa sinulla tai perheenjäsenilläsi on määräämisvalta, siis pelkkä omistus ei tee sinusta yrittäjää.

 Tässä yhteydessä on hyvä todeta, että yrityksen omistajuuden käsitettä lähestytään eri tieteenaloittain eri tavoin. Taloustieteen, yrittäjyyden, organisaatiokäyttäytymisen ja työsuhdeasioita tutkivien alojen edustajat tunnistavat sentään kaikki #residuaalikontrollin (=osakkeenomistajien viimekätinen määräysvalta yhtiön varallisuuteen) ja siihen liittyvät kolme oikeutta:

-       voitonjaon

-       taloudellisen tiedon saamisen ja

-       omistajuuteen liittyvän päätöksenteon

 Yrittäjyyden yhteiskunnallinen asema on nykyään tunnustettu ja tunnistettu. Yrittäjä nähdään toimijana, joka synnyttää itsenäisesti liiketoimintaa. Yrittäjänä sinulla pitää olla #purpose —> eli olemassaolon tarkoitus!

Digimaailma on hyvä brändäämään?

Tänään mennään vuoden 2019 ensimmäistä päivää. Lämpömittari näyttää + 3 astetta ja sataa pelkkää vettä.  Nopeasti ne ilmat/säät muuttuvat. Nykyaikana olemme saaneet tottua nopeisiin muutoksiin muutenkin elämässä, eikä vaan pelkästään säihin liittyen.

Hiukan peruutuspeiliin kurkatessani ja ajatellessani mennyttä vuotta voin todeta muutoksia muutosten perään löytyvän läheltä ja kaukaa. Muutokset koskettelevat omaa elämää, mutta yhtä lailla koko yhteiskuntaa. Yleensä vuoden vaihteessa tulee monia muutoksia, jotka säätelevät ja kenties rajoittavat elämäämme enemmän kuin päättynyt vuosi on tehnyt.

Muutoksista moni asia liittyy tavalla tai toisella teknologiaan ja sen hyödyntämiseen.  Monessa yhteydessä puhutaan nollaviiveyhteiskunnasta. Nollaviiveyhteiskunnassa asiointi muuttuu reaaliaikaiseksi, kun meille kansalaisille avataan Internetin kautta suoraan pääsy palveluntarjoajan tietokantoihin.  Yksi tällainen ”kokeilu” oli Trafi´lla (= nyk. Traficom) loppuvuodesta? Ei tainnut mennä oikein putkeen, ei ainakaan kaikilta osin – not in all respects!

No, tuulta päin - vaikka kantapäät edellä - vai oliko se - vaikka kantapään kautta? Se ja sama. Minulle tämä on lähes elämäntapa (tuulta päin meneminen), ja ehkä juuri tämä tekee elämästäni mielenkiintoisen ja rikkaan (=luetaan elämän rikkaus). Elämän rikkaus tarkoittaa tässä yhteydessä haastavaa itsensä brändäämistä – oma persoona likoon.

Henkilöbrändiä ei tarvitse rakentaa. Se muodostuu siitä kuka olet ja mitä sinusta toiset sanovat, kun et itse ole paikalla. Puhutaan myös asiantuntijabrändistä, joka on syytä erottaa henkilöbrändistä. Asiantuntijabrändi rakennetaan ja se rakentuu kompetenssin pohjalle. Tällöin joudutaan pohtimaan näkökulmia, miettimään millainen arvomaailma halutaan antaa ja punnitsemaan: mitä kannattaa kertoa ja mitä kannattaa ehkä jättää kertomatta. Asiantuntijabisnes on ”kovaa kamaa” siinä asiakkaat/yleisö lopulta arvioivat sen mikä on todellista asiantuntijuutta /osaamista ja mikä on pelkkää ”kertakäyttötavaraa”. Asiantuntijabrändin rakentamisessa näkemyksellinen kokemus ja kokemuksellinen näkemys ovat ”kovaa kamaa” näiden kautta syntyy kokemusasiantuntija alalle, jossa sinulla on asiantuntijuutta ja kokemusta.

Meillä kaikilla on yksilön vastuu omasta elämästämme sekä henkilöbrändimme muodostumisesta, että asiantuntijabrändimme rakentamisesta. Nyt vuoden ensimmäisenä päivänä on hyvä asettaa itselleen tavoitteita – vaikkapa brändäämällä itsensä. :)