Aluksi pari pohdintaa. Millainen on laskelmoiva ihminen --> kaavailla tai suunnitella itsekkään ovelasti mahdollisuuksiaan tai toimintaansa (=suom. sanakirja) ja millainen psykopaatti --> ominaisia piirteitä ovat, pinnallinen viehätysvoima, itsekeskeisyys sekä myötäelämiskyvyn, syyllisyydentunnon ja pidäkkeiden puute (=wikipedia)]. Psykopaatit pystyvät esittäytymään ja esiintymään miellyttävinä ja jopa hurmaavina hurmaten helposti ”uhrinsa”. Siis sidosryhmäajattelijoihin voi kuulua keitä vaan, mutta myös laskelmoivia että psykopaatti -tyyppejä. Mihin joukkoon itse kuulun tai haluat kuulua - pohdiskellaampa sitä??
Lähtökohtaisesti oman sidosryhmänäkemykseni ja ajatteluni taustalla on R. Edward Freemanin sidosryhmäteoria. Freeman on yksi sidosryhmäteorian kuuluisimmista kehittäjistä, joka on yhdistänyt sidosryhmäjohtamiseen yhteiskuntavastuuajattelun. Sidosryhmäajattelun haasteeksi nousee se, millä perusteella sidosryhmien vaatimuksia priorisoidaan?
Näin sidosryhmäajattelijana ihmisten omiin vaatimuksiin ja tarpeisiin perustuva priorisointi on ajatusteni fokuksessa, kun pohdiskelen kohtaamieni ihmisten toimintaa ja heidän kannanottojaan eteemme tulevien asioiden ja kysymysten yhteydessä - myös menneiden. Amerikkalainen sidosryhmäajattelu suuntautuu helposti ja vahvasti taloudelliseen ajatteluun ja omien etujen turvaamiseen, kun taas suomalainen sidosryhmäajattelu suuntautuu enemmän sidosryhmäverkoston sisäiseen ajatteluun, joka on dynaaminen ja joustavasti muuttuva ja jonka odotuksiin voidaan vastata ja joiden arvot ja odotukset tulee huomioida kaikessa päätöksenteossa.
Yleisesti puhutaan yhdestä sidosryhmäteoriasta, jonka sisälle voidaan ajatella muodostuneen erilaisia koulukuntia ja ”alateorioita” riippuen vähän siitä missä kontekstissa mikin asia nousee esille. Hiukan kärjistäen koulukunnat voidaan jakaa kahteen ryhmään: moraaliseen ja vanhempaan strategiseen koulukuntaan. On hyvä pohtia mitä tässä yhteydessä tarkoittaa strateginen ja mitä moraalinen? Strategiseen liitetään useasti tehokkuus, kasvu, kannattavuus [pikavoitot :)] siis ei niinkään arvon tuottaminen, kun moraaliseen taas liitetään pitkän aikavälin arvon tuottaminen, kestävän talouskehityksen luominen ja sosiaalinen vastuu. Molempien ryhmien yhteinen nimittäjä on menestyminen – vähän eri menetelmin.
Menestyksestä puhuttaessa laskelmointi ja laskelmoiva ihminen nousee herkästi asteikossa korkealle. Silti useasti menestys syntyy tekemisestä, jossa on mukana sydän ja tunne, olkoon se sitten ahdistusta, sydänsurua, riemua, innostusta tai melkein mitä tahansa, jota on vaikeaa laskelmoinnin keinoin toteuttaa – yrittää kyllä voi. Kun mukana on sydän ja tunne ja kun siihen lisätään nöyryys syntyy melkoinen ”koktaili”. Syntyneen ”koktailin” hyötyjä ja vetovoimaisuutta voisimme me kaikki [psykopaatit, laskelmoivat yms.] pohdiskella enemmän omissa postauksissamme ja ulostuloissamme nöyryyden näkökulmasta.
Nöyryys kuuluu osana hyvää tiedettä - tieteen tekemistä. Tieteen tekeminen vaatii nöyryyttä luovuttaa tutkimuksensa ja artikkelinsa vertaisarvioitavaksi, joka tarkoittaa tutkimuskohteen ja tutkimustulosten luovuttamista ja luopumista jopa omasta teoriasta, jos sen selitysarvo näyttäytyy viime lopuksi puutteellisena.
