Isämme Sotaveteraani Matti Kovanen 1926 - 2022 [teksti Vesannon Joululehti 2022]

Matti Kovanen syntyi toukokuun 3. päivänä 1926 tuolloin vesantolaisittain jokseenkin hyvin tunnettuun työläissukuun Anna ja Kalle Kovasen nelilapsisen perheen toisena lapsena. Koulunkäyntinsä hän aloitti 1930 -luvun ensimmäisellä puoliskolla opettaja Taina Vartiaisen opissa. Myöhemmin opettajana toimi Väinö Strandman. ”Kyllä se olj se Ranmanni ankara opettaja, voe hyvä Jumala!” Puutöistä Strandman sai Matin innostumaan – tämä innostus muuttui ”vakavaksi” harrastukseksi ja oli viimelopuksi myös sivutoiminen tulonlähde. 

 

Matti joutui työn syrjään kiinni jo hyvin nuorena, isä Kalle oli siinä hyvä kirittäjä. Työkokemusta tuli  hankittua raskaista metsätöistä – kovat pakkastalvet eivät haitanneet, vaan lisäsivät työtahtia lämpimänä pysyäkseen. Renkinä oleminen jo nuorena oli Matille hyvin luonnollista. Pääasiallisena korvauksena rengintöistä oli ruokapalkka. Renginhommia hän teki kievaritalo Hiekka-ahon maatilalla, samoin Pulkkilassa ja Huuhassa. Apumiehenä olon kautta Matista tuli Vesannon Osuusmeijerin autokuski. ”Ensimmäeset keekat taes tulla ajettua ilima ajokorttia, ee sillo kyselty.” Ensimmäisenä ajettavanaan hänellä oli hälläkäksi nimetty pilikkeellä toimiva häkäpönttöauto. Vesannon Osuuskaupan palveluksessa Matti ehti olla kuorma-auton kuskina, varastomiehenä, ravintola Sonkarin portsarina. Sonkari Oy:ssä lipeäkalan tekeminen ja mehujen jalostaminen olivat hänelle tuttuja töitä. Leipätyöstään Sonkari Oy:n työnjohtajana veteraani Matti jäi eläkkeelle 1980 -luvun puolivälin paikkeilla. Matti kertoi aina olevansa kiitollinen yhdestä asiasta työuransa aikana: ”Millonkaan ee oo minu tarvinna pyytee työtä, aena on työtä tarjottu, kae ne näk, että minä sua aekaa.” 

  

Siviä Salmelan Matti tapasi 1940-luvun loppupuolella, tuon ihastuttavan karjalaisen evakkoperheen tyttären, jonka kanssa Matti meni kihloihin 1948 ja häät pidettiin 23. lokakuuta 1949 Vesannon kunnantalolla kirkkoherra Paavo Rahkosen vihkiessä heidät.  Siviälle oli kertynyt myös ”sotakokemusta” ollessaan lottana kenttäsairaalassa, joskaan sotahommissa he eivät vielä tavanneet toisiaan. Matin ja Siviän perheeseen syntyivät pojat Pekka, Raimo ja Timo. Perhe asui aluksi Niinivedenpäässä Vesannon Osuusmeijerin omistamassa Myllytupa -nimisessä mökissä, joka, idyllinen rakennus,  on edelleen meijerin pihapiirissä. Oman Joenpelto -nimisen talon Matti rakensi vuosina 1956-1957 isänsä Kallen kanssa Vesannon kirkolle Kantola – nimisen talon tontille. Myöhemmin vuonna 1971 Matti ja Siviä rakensivat Tiittala -nimisen talon aivan samalle peltoaukealle [Ellintie 12]. Siviän siirtyminen ajasta iäisyyteen vuonna 1992 tapahtui heidän asuessaan Tiittalassa. Matti asusti tuota taloa viidenkymmenen vuoden ajan, siis lähes kuolemaansa saakka.Vesannolla palvelutalossa viimeisen elinvuotensa asuneena hän koki saaneensa hyvää hoivaa ja palvelua niin henkilökunnalta kuin tiivistii elämässään mukana olevalta jälkikasvultaan. Matilla oli tärkeä ystävyyssuhde lähes kolmevuosikymmentä naishenkilöön, Inkeriin Pieksämäeltä. Inkeri sanoi mieluusti olevansa ”varamummo” Matin jälkikasvulle, yhdeksälletoista henkilölle. 

 

Matti lähti jo 17-vuotiaana vapaaehtoisena varusmiespalvelukseen tammikuussa 1944. Tuolloin kotina oli Kantola -niminen mökki Humalapuron tien varressa [Koulutie] nykyisen Vesannon koulun vastapäätä. Hänen syntymisensä ajoittuminen vuoden 1926 alkupuolelle ”oikeutti” hänet heti varusmiespalveluksen alussa sotarintamalle. Loppuun varusmiespalvelus tuli sitten suoritettua sodan jälkeen. ”Sotakohteena” hänellä oli Saimaan kanavan sulkujen panostaminen siltä varalta, että venäläiset hyökkäisivät kanavan kautta Suomeen. Onneksi panostuksia ei tarvinnut koskaan räjäyttää – Matti pohti useasti mahdollista tuhoa jos ”nalliliipasinta” olisi pitänyt painaa: ”Oes ruvenna polokupyörän romut näkymää Saemaasta ku veenpinta oes puonna aenae viis metriä.”  Varsinaiselle sotatoimialueelle nuorukaiset eivät onnekseen joutuneet. Veteraanitunnus tuli siis hankittua kanavan panostustöissä. Marsalkka Mannerheim oli vuonna 1926 syntyneille nuorukaisille ”armollinen” – heidän ei tarvinnut osallistua Lapin sotaan [9/1944 – 4/1945]. Kaikkien kokemusten ja koettelemustenkin jälkeen sotaveteraani Matti Kovanen totesi eläneensä hyvän, vaiherikkaan ja pitkän elämän [yli 96 vuotta], jota hän siten tyytyväisenä saattoi muistella.  

Nimi

Nimi viittaa aina johonkin kohteeseen, joka on haluttu nimetä, toisin sanoen nimellä on konkreettinen ”nimenkantajan rooli”. Nimitutkimuksiin liittyy sosiolingvistinen [kielitieteen osa-alue] näkökulma, jolla pyritään selvittämään muun muassa iän, sukupuolen ja ammatin vaikutusta yksilön nimitaitoihin ja nimen käyttöön. 

Sosiolingvistiikka tunnetaan myös terminä sosio-onomastiikka, joka huomioi nimen lisäksi nimen käyt-töön liittyvät sosiaaliset ja tilanteiset kontekstit, elikkä nimen käyttöä sovelletaan sosiaaliseen, käyttäjäkohtaiseen, tilanteiseen ja tilannekohtaiseen viitekehykseen. 1990-luvulla alettiin sosio-onomastista näkökulmaa  soveltaa tai tarkemmin ilmaisten kiinnostuttiin nimitaitojen muutoksesta suhteessa yhteiskunnallisiin muutoksiin ja niistä johtuviin ihmisten tarpeisiin käyttää aikaisempien sukupolvien käyttämiä nimiä. 

Yrityksen nimeä valittaessa panostetaan yleensä nimen iskevyyteen, joka jää helposti mieleen, nimi on hyvä suojata. Mitä keksinnöllisempi yrityksen nimi on sitä tehokkaamman nimisuojan se saa ja jää paremmin sidosryhmien mieliin. Yrityksen nimessä pitää olla yhtiömuodon tunnus. Nimi on ehkä tärkein elementti kaikista. 

Henkilöbrändäyksessä nimi näyttelee suurta roolia. Sanotaan `nimi tekee ihmisen`. Onpa meillä mikä tahansa nimi [=ego], niin yleensä se tuntuu omalta - on tietenkin poikkeuksia. Joskus on käynyt mielessä ajatuksen tuulahdus henkilöstä - tosin ani harvoin - jolla on koko lailla harvinainen nimi; voisiko hän tuntea nimensä vuoksi olonsa yksinäiseksi? Nimi on myös yksi henkilöbrändäyksen kulmakivistä, jota ilman brändäys ei voi onnistu.

Nimet ovat tärkeitä ihmiselämässä ja kun nimi on tullut tutuksi, siitä on vaikeaa luopua, onpa sitten kyse omasta tai mistä nimestä tahansa. Vanha sanonta hieman ”mairittelee”:   

”Ei nimi miestä pahenna, jos ei mies nimeä”                                        

-tuntematon

BRÄNDI

Tässä tekstissä tarkastellaan käsitteitä ´brändi ja henkilö-brändi´ avaten samalla niiden mahdollisia yhteneväisyyksiä. Menestyvä brändi sisältää kuusi tärkeää brändielementtiä:

1) Muistettavuus

2) Merkityksellisyys

3) Mahdollisuus

4) Siirrettävyys

5) Mukautuvuus 

6) Suojattavuus

Henkilöbrändikysymystä on hyvä tarkastella näkökulmasta; onko henkilöbrändin oltava aina ”makee”, mitä se merkitsee juuri nyt ja mitä jatkossa, millainen sidosryhmäverkosto bräntää ja missä tarkoituksessa? Yhtenä faktana voisi toivoa henkilöbrändin edustavan parasta versiota bräntättävästä tilanteessa kuin tilanteessa. Mitä ne tilanteen sitten kulloinkin ovat ja pystyykö aina tunnistamaan oikea kontekstin? 

Yritysmaailmassa ja liike-elämässä yleensä brändi -sanaan yleisemmin liitettäviä elementtejä ovat yrityksen nimi, logo sekä muut visuaaliseen ilmeeseen liittyvät värit ja väritykset. Useasti brändin ”olemukseen” liitetään merkityssisältöinä [mahdollisuuksien mukaan] niin ikään yrityksen arvot, visio, sekä jotain näkyvää strategiaan sisällytetyistä konkreettisista tavoitteista ja niihin liittyvistä elementeistä. Sitoutuneet sidosryhmät sen sijaan että he olisivat uskollisia pelkästään brändille, he myös aktiivisesti rohkaisevat muita sidosryhmiä brändin tuotteiden ja palveluiden pariin. 

On huomioitava myös negatiivisen brändisitoutumisen olemassaolo: sidosryhmien negatiivisen brändisitoutumisen syntymiseen vaikuttavat muun muassa suorat tai epäsuorat negatiiviset kokemukset brändistä, tyytymättömyys palvelun laatuun tai saatuun arvoon, odotukset brändiä kohtaan ja kilpailevat brändit.

Yleisen ajatuksen mukaisesti brändi luo mielikuvia  tai mielipiteitä yrityksestä. Bränditutkimuksissa voidaan mitata brändin asemaa markkinoilla, siis sitä kuinka brändi asemoituu keskeisiin brändimittareihin, kuinka se menestyy ja ”performoi” toisten kilpailijoiden kanssa vastaavassa kontekstissa.

1) Brändi on tavaramerkin, jonka ympärille on muodostunut positiivista ”pöhinää”. Brändin arvo taas muodostuu nimen tai logon tunnettuudesta, sidosryhmien merkkiuskollisuudesta, brändin mukanaan tuomasta laadun tunteesta ja/tai brändiin liitetyistä mielikuvista. 

2) Brändi on tuotteen tai palvelun sisällön ja/tai identiteetin eräänlainen yhteenveto, joka voi luoda tuotteelle lisäarvoa ja vahvistaa käyttäjänsä identiteettiä.

3) Usein imago määritellään visuaalisemmaksi mielikuvaksi, kun taas maine käsitetään enemmän kokemuk-seen perustuvammaksi [asiakaskokemus].

4) Imagon on sanottu olevan ihmisten mielissä oleva käsitys, johon yritys pystyy vain rajallisesti vaikuttamaan. Esimerkiksi arvot, asenteet, ennakkoluulot ja uskomukset ovat asioita, joihin yrityksen tiedottamisella ja toiminnalla ei välttämättä pystytä vaikuttamaan.

5) Brändin ja imagon eron on sanottu näkyvän ainakin niiden käyttöyhteyksien perusteella kohderyhmissä: brändistä puhutaan useasti sidosryhmille suuntautuvien toimenpiteiden yhteydessä, kun imagosta taas muille sidosryhmille, kuten sijoittajille.

Henkilöbrändäykseen liittyviä valintoja pohdiskellessa on hyvä tarkastella ajatusta; voiko henkilöbrändi sisältää tai voiko se olla sisältämättä samoja elementtejä kuin yritysmaailman brändiin sisällytetään ja kuinka henkilöbrändäyksen sosiologisen intressi -käsitteen [inter esse] mukainen vuorovaikutus nostaa esiin [välittää] yksilöistä niitä ominaisuuksia [oma ego pelissä], joiden perusteella sidosryhmien tahdonalainen tai tahaton tulkinta henkilöbrändää sidosryhmien jäseniä? 

Arvon tuottaminen – palvelutarjoomaa johtamalla

Mitä palvelutarjooma käsittää? Palvelutarjooma = tuotetarjooma/palvelupaketti/palvelukonsepti --> mistä palvelusta yrityksen liiketoiminta koostuu, millaisia asiakaskategorioita palvellaan ja miten palvelutarpeet kehittyvät. Palvelutarjooman/palvelupaketin synonyyminä voidaan käyttää sanaa palvelukonsepti --> palvelukonseptin kautta määritellään sekä asiakkaalle että henkilöstölle se palvelu, jota organisaatio tarjoaa. Palveluliiketoiminnassa sekä markkinoinnin että tuotannon johtamisen perustyökalun voidaan katsoa muodostuvan palvelukonseptista, josta koostuu organisaation palvelutarjooma. Grönroosin [2009] mukaan palvelupaketti jakautuu kolmeen palveluryhmään: 

1) peruspalveluun/ydinpalveluun, sekä 

2) lisäpalveluihin, jota voidaan kutsua myös liitännäispalveluiksi tai avustaviksi palveluiksi ja

3) tukipalveluihin

Ydinpalvelu on palvelu, jota asiakas lähtökohtaisesti tarvitsee. Avustavat palvelut puolestaan helpottavat ydinpalvelun käyttöä. Tukipalvelut ovat myös avustavia palveluluita, mutta ne täyttävät Grönroosin mukaan toisenlaisen tehtävän. Tukipalvelut sinällään eivät helpota ydinpalvelun kulutusta tai käyttöä, vaan niitä käytetään mm. arvon lisäämiseksi ja kilpailukeinoina. Palvelutarjooma on tyypillisesti useasta komponentista koostuva kokonaisuus. Palvelutarjoomassa ydinpalvelu on se, joka ratkaisee asiakkaan ongelman tyydyttämällä asiakkaan tarpeet.

Johnstonin ja Clarkin [2005] mukaan palvelupakettia/palvelukonseptia on vaikea kuvata tyhjentävästi: se on liiketoimintamallia tunnepitoisempi, brändiä syvempi, hyvää ideaa kompleksisempi ja visiota yhteläisempi. Lisäksi sillä voi olla työntekijöitä ja asiakkaita yhdistävä vaikutus, ja se voi luoda kilpailuetua. Palvelukonseptin on oltava sopusoinnussa koko yrityksen organisointiperiaatteen kanssa. Palvelutarjoomaa/palvelupakettia/palvelukonseptia voidaan kuvata yhteiseksi käsitykseksi tarjottavan ja saatavan palvelun luonteesta.

Yhteinen käsitys edellyttää informaatiota seuraavista komponenteista:

a) organisointi-idea --> palvelun olennaisin asia

b) palvelukokemus --> asiakkaan välitön kokemus ja kohtelu palvelu-prosessissa

c) lopputulos --> asiakkaan saama tulos palvelusta

d) palveluoperaatio --> tapa, miten palvelu toimitetaan/tarjotaan asiakkaalle

e) palvelun arvo --> palveluun sisältyvä hyöty asiakkaan näkökulmasta palvelun kustannukseen verrattuna.

Organisaation palvelutarjooma sisältää palveluita – arvon tuottamista. Organisaatiossa palvelukonseptin/palvelutarjooman on oltava yhtenäinen, selkeä ja tiedostettu, se näkyy tuotettujen palveluiden tavanomaista laajempana heterogeenisuutena ja erinomaisuutena, joka perustuu kahteen  tärkeään seikkaan: toimitetaan se, mitä luvataan ja käsitellään ongelmatilanteet ja kyselyt erinomaisen hyvin. Siis johdetaan palvelutarjoomaa. 

Palvelu ei voi koskaan olla irrallinen sitä tuottavasta järjestelmästä. Palvelukonseptin merkitys palvelujen tuottavuuden johtamisessa ja kehittämisessä on erittäin keskeinen. Palvelukonseptin perusajatus muodostuu laadun ja tuotannon ankkuroinnista toisiinsa palvelutuotteen edellyttämässä kontekstissa. Palvelutarjooman johtamisessa on kysymys palveluliiketoiminnan useiden eri komponenttien, kohteena olevan asiakasryhmän, prosessien ja resurssien oikean suuruisesta, oikean laatuisesta, oikea-aikaisesta määrittelystä, niin että kaikki osapuolet saavuttavat parhaan mahdollisen tavoit-teen/tuloksen. Gröroosin mukaa palvelutarjooman mallin on oltava asiakaslähtöinen ja siinä on huomioitava vain se mitä asiakkaalle oletetaan tehtävän. Tällöin jätetään palveluprosessin toiminnallisen laadun miten -näkökohdat huomioimatta.

Grönroos määrittelee palvelutarjooman johtamiseen kuuluvan neljä vaihetta:

1) palveluajatuksen kehittäminen

2) peruspalvelupaketin kehittäminen

3) laajennetun palvelutarjooman kehittäminen

4) imagon ja viestinnän johtaminen

Palvelutarjonnan johtaminen vaatii toimenpiteitä. Palvelutarjonnan johtaminen edellyttää keskittymistä olennaiseen --> edellyttää itsekuria - siis äärimmäistä itsekuria palvelutarjonnan johtamisessa. Asiakkaan toimintojen perinpohjainen ymmärtäminen on ensiarvoisen tärkeää, tältä pohjalta pystytään määrittämään asiakkaan saama hyöty – arvon tuottaminen.

Mm. Gröroos nostaa palvelujen markkinoinnin yhteydessä esiin ns. suhdemarkkinoinnin koulukunnan ja erottaa suhdemarkkinoinnin kivijalkana kolme strategista ja kolme taktista elementtiä, joiden oikealla johtamisella voidaan johtamisen näkökulmasta keskittyä oikeisiin asioihin ja samalla merkittävästi vähentää sekä asiakkaan että palveluntuottajan ns. transaktiokustannuksia [sopimuksen valmistelun ja täytäntöönpanon tuottamat kustannukset].

Strategiset elementit:

1) organisaation liiketoiminnan määritteleminen palveluliiketoiminnaksi, jonka keskeisimpänä elementtinä on palvelukilpailu, jossa kilpaillaan kokonaistarjoomalla ydinelementin sijaan

2) organisaation tarkasteleminen prosessijohtamisen perspektiivistä funktionaalisen perspektiivin sijaan

3) partneruuksien ja verkoston muodostaminen kokonaispalvelun prosessin hallitsemiseksi

Taktiset elementit:

4) siirrytään resurssipohjaiseen organisaatioon

5) siirrytään kompetenssiorientoituneeseen organisaatioon

6) siirrytään suhdeorientoituneeksi organisaatioksi

 siis siirretään katse tuotteesta asiakkaaseen

Myös imago on tärkeä palveluyrityksille ja Grönroosin mukaan sitä on johdettava asianmukaisesti. Imago vaikuttaa keskeisesti asiakkaan kokemaan kokonaislaatuun. Palvelun brändi kehittyy asiakkaiden kokemusten ja julkisuuden kautta. Palvelun lisäksi brändiin vaikuttaa myös kaikki fyysiset tuotteet. Brändin tuleekin olla lupaus odotettavissa olevasta laadusta, ja asiakkaan tulisi pystyä luottamaan tähän lupaukseen. Palvelutarjonnan johtaminen edellyttää mm. hyvää huolenpitoa imagosta ja brändistä. 

Voidaankin todeta, että palvelu- ja tuotekuvaukset -->  kuvaavat organisaation tarkoitusta ovat johtajalle tärkeitä työkaluja pohdiskeltaessa asiakaslähtöistä johtamista mm. palvelutarjooman näkökulmasta – arvoa tuottamalla.

Oma tarinani - Rakkautta ensisilmäyksellä

Kalenterissa oli tuolloin lauantai vuoden 1980 toukokuun 31. päivä. Päivä, jolloin kyseisen vuoden kevään ylioppilaat saivat ylioppilaslakkinsa. Minä en kylläkään kuulunut tuohon valkolakin saajien joukkoon. Minulla ei sellaista lakkia ole koskaan ollut, enkä ole sitä koskaan ryhtynyt hankkimaan, eikä sellainen näyttäisi olevan suunnitelmissanikaan, tosin eihän sitä koskaan tiedä, jos nyt tämän kirjan nimeä vähän pohdiskelen tässä yhteydessä – no niin.

Kyseisenä toukokuisena lauantai-iltana meillä oli oman keskikoululuokkani luokkakokous ravintola Sonkarissa. En nyt aivan varmaan pysty sanomaan minkä keskikoululuokan luokkakokous oli kyseessä, sillä olen aina sanonutkin: olipa kyseessä minkä luokan luokkakokous tahansa, niin se jotenkin osuu minulle, sillä olen jäänyt luokalleni, olen ollut A ja B -luokilla, saanut ehtoja useista aineesta mm. kielet, äidinkieli, matematiikka ja lähtenyt keskikouluun vasta kansakoulun viidenneltä luokalta. Näistä syistä luokkakavereitani ja omia luokkalaisiani minulla on useammalta eri vuosiluokilta – tämä on sitä elämän rikkautta tämä :) 

Tuolloin näkemistäni ylioppilasjuhlista silmäni erottivat aivan ihanan näköisen tummahiuksisen neitokaisen, jolla oli vaaleatäpläinen tummanpunainen juhlamekko. Pienten tiedustelujeni jälkeen sain selville kyseisen ylioppilaan olevan ennestään tuntemani talon kolmesta tyttärestä nuorimman, jonka nimeksi minulle kerrottiin Soili ja jota en ollut aiemmin tiennyt edes olevan olemassakaan, vaikka olimme ikämme asuneet linnuntietä noin kolmen – neljän kilometrin etäisyydellä toisistamme. Voin sanoa näkemäni, koska emme tuona iltana muistaakseni tavanneet, johdatelleen minut tilanteeseen: rakkautta ensisilmäyksellä. Ko. talon kaksi muuta neitokaista olin kyllä tiennyt ja tuntenutkin ja olihan heistä toinen luokkakaverinikin ainakin jossain vaiheessa. 

Kyseinen ylioppilasneitokainen oli saanut vanhemmiltaan ylioppilaslahjaksi ajokorttikoulun, ajokortti oli saatu toukokuun 21. päivänä. Neitokainen ajeli sellaisella tummanpunaisella kuplavolkkarilla ja minä taas ajelin ehkä hiukan ensimmäistä, lapsen löysän kura kakan väristä, kuplavolkkariani seuraavalla kuplavolkkarillani, joka oli väriltään harmaa, ja oli muutamaa vuotta vanhempaa mallia kuin kyseinen tummanpunainen volkkari, siis volkkarista tuli yksi yhdistävä tekijä kiinnostuksen herättämisessä. Yksi volkkariin liittyvä ”jutska” sattui Vesannon Osuuskaupan parkkipaikalla, kun kaverini Ökön kanssa otimme punaisesta volkkarista virranjakajaan menevän johdon pois paikoiltaan. Jäimme sitten vähän edemmäksi katsomaan, kun leivotut ylioppilaat, Soili ja kaverinsa Pirjo, olivat volkkarilla lähtötouhuissaan, volkkarilla, joka ei käynnisty ei sitten millään monista yrityksistä huolimatta.

Silloin meille Ökön kanssa avautui oiva tilaisuus – ennalta tilattu - ritarilliseen toimintaan juuri niin kuin olimme sen suunnitelleetkin johtoa irrottaessamme.  Karautimme volkkarillani paikalle ja kuuntelimme nuorten neitokaisten auton käynnistyshuolet. Ökö volkkarimekaanikkona avasi volkkarin takaluukun ja laittoi aiemmin irrottamansa johdon paikoilleen ja pyysi neitokaisia käynnistämään volkkaria, joka hyrähti käyntiin kuin ”palmun alta” ensi yrittämällä. Teimme vaikutuksen! :)

Tosin jälkeenpäin olen saanut kuulla tehneeni vaikutuksen pitäissäni karvaista käsivarttani volkkarin avoinna olleen ikkunan laidalla. Sain samassa yhteydessä myös kuulla Soilin tienneen ja tunteneen minut jo jonkin aikaa – ehkä vuosia – ennen kuin minä tiesin edes hänen olemassaolostaan. Edellä mainittujen tapahtumien jälkeen suhteemme alkoi lämmetä ja niinpä menimmekin kihloihin noin vuoden kuluttua tapaamisestamme 15. päivänä kesäkuuta 1981. Rengastamisemme tapahtui Vesannolta Kuopion johtavan tie Karttulan kohdalla olevan pienen lammen rannalla. Sormukset olimme käyneet ostamassa Kuopiosta Kauppakadulla sijaitsevasta Kello- ja kultaliike Svärdistä. Kihlojen oston jälkeen Kuopiossa käydessämme leikkisästi sanoinkin käyvämme aina katsomassa niitä katuun jääneitä kenkieni kantapäiden jälkiä, jotka näkyivät Svärdin liikkeen kohdalla mustina juovina. Mustat juovat syntyivät muka Soilin eli Nupposen vetäessään minua kultakauppaan. Tosiasiassa kadussa ei ollut mitään mustia jälkiä :). Niihin aikoihin aloin kutsua Soilia Nupposeksi.  Tänään Soili tuntee "kutsumanimen"  Elämäni Valo :). 

-Ja vihille 8.11.1982 Pyhäinpäivänä Vesannon kirkossa, jossa kirkkoherra Veikko V. meidät vihkiä rätkäytti. Häät pidettiin Nupposen kotona. Häävieraita oli molemmilta puolin sukujamme, muistaakseni ehkä jotain kolmisenkymmentä henkeä. Häiden loppurutistus pidettiin ravintola Sonkarissa, siis paikassa, jossa sain tietää Soilin olemassaolosta eka kertaa, noin kaksi ja puoli vuotta aikaisemmin.

Häät olivat mukavat ja niistä on jäänyt erityisesti mieleeni ihana morsiameni ja hänen tyylikäs hääasunsa. Hääkuvamme koristaa olohuoneemme seinää ja olen valinnut sen myös Instagram -kuvakseni. Näistä häistä se meidän yhteiselomme ja perheemme perustaminen virallisesti alkoi. Aikaa tuosta Veikon kysymyksestä tahdotko ottaa? … on kulunut  tänä vuonna  neljäkymmentä [40] vuotta. Enkä ole katunut koskaan vastaustani Veikon kysymykseen :).

Niin muuttuu maailma ...

”Niin muuttuu maailma, Eskoni.” Tämä sanonta liittyy Aleksis Kiven Nummisuutareihin [kirjoitettu 1864] ja siellä Eskon isän sanontaan Esko pojallensa ...

Menneet lähiajat ovat antaneet käyttövoimaa puheille peruuttamattomista muutoksista eurooppalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa. Pelkästään satojen tuhansien, jopa useiden miljoonien pakolaisaalto Ukrainasta Eurooppaan antaa perusteita tällaisille näkemyksille. Tässä yhteydessä en halua ota kantaa yleistettäviin ja lopulta vaikeasti todennettaviin yksityiskohtiin, sillä lopullisen arvioinnin tekeminen on useimmiten mahdollista vasta yhdistämällä useampia yksittäisiä tilanteita ja yksityiskohtia tekemällä niistä laajempia analyyseja.

On ilmeistä, että monilla henkilöillä on erityisen hyvä stressinsietokyky [resilienssi]. Hyvän sietokyvyn taustalla ovat hyvä itsetunto ja oma identiteetti, sekä kyky itsenäiseen elämään ja työskentelyyn [myös henkisesti]. Tällainen henkilö säilyttää tunteen, että elämä on hänen omassa kontrollissaan – vaikeuksista huolimatta. Sitkeys suojelee henkilöä monien henkilökohtaisten vaikeuksien aikana kuluttavalta stressiltä; lisäten jo entisestään vaikeiden tilateiden hallintakykyä. Kokemukset vaikeiden tilanteiden hallinnasta lisäävät samalla selviytymiskykyä ja yleistä sitkeyttä, myös edellä mainitsemassani järkyttävässä pakolaisuuteen liittyvässä muutostilanteessa.

Tarpeiden ja mahdollisuuksien välisten suhteiden säätelyt ovatkin yleisesti ajatellen pitkälti opittuja tai pikemminkin sosiaalisesti määrittyneitä. Kaikki sotaan liittyvä turvattomuus, sisäinen ja ulkoinen pakolaisuus sekä niiden mukana tullut vastentahtoinen elämän muutos on vaikeasti säädeltävä, jopa mahdoton. Pakolaisuudesta johtuva elämänhallinta on kaikille hyvin haastava. Kaikki hyvinvointivaltiot eivät monestakaan syystä kykene riittävästi säätelemään pakolaisuuteen liittyviä inhimillisiä ja materiaalisia puutteita. Ja kun kaikkia puutteita valtioiden taholta ei voida täysin säädellä joutuvat säätelyä tekemään ihmiset omilla kyvyillään 

Pakolaisuuden toisessa ääripäässä ovat ne tilanteet, joissa ihmiset eivät millään muotoa voi vaikuttaa elämäänsä, sen paremmin rajoittamalla tarpeitaan taikka lisäämällä mahdollisuuksiaan - resurssejaan. He voivat vain yrittää tulla toimeen tilanteissa, joissa ei ole valittavana vaihtoehtoja. Kun taas elämänhallinnan mahdollisuuksien toisessa ääripäässä olevat ihmiset näkevät tilaisuuksia kyetä säätelemään sekä tarpeitaan että resurssejaan. He näkevät elämässään – kaikesta huolimatta – ”väljyyttä” ja omaa osaamistaan säädellä tilanteitaan vähentämällä tai lisäämällä omia tarpeitaan ja resurssejaan. Tämän ovat monet ukrainalaiset jo näyttäneet – respect. 

Ympäristöllä on yleisesti iso merkitys ihmisten arvojen muodostumiselle. Suhteessa ympäristöön on erityisen tärkeää se, missä henkilö kokee olevansa omaa elämäänsä ja toimintaansa ohjaava subjekti, missä määrin taas ulkoisten, itsestään riippumattomien ja itsestään ulottumattomissa olevien seikkojen säätelemä.  Tämä vaikuttaa olennaisesti siihen, millaiseksi henkilö kokee asemansa ja toimintamahdollisuutensa elinympäristöön ja mitä seikkoja hän arvostaa ja tavoittelee itsensä ja läheistensä osalta. 

Ihmisen elämänkaaren eri vaiheissa hioutuneet arvot ja arvoasetelmat muodostavat maailmankatsomuksemme ytimen. Sisäistetyt arvot ohjaavat meitä elämänkentän konkreettisissa valinnoissa tai tavoitteissa. Arvojen kehittymistä säätelee todellisuus, se todellisuus, missä kullakin hetkellä tunnemme olevamme. Tehkäämme kaikkemme Euroopan yhteisönä [EY], yksittäisenä valtiona, yksittäisenä paikkakuntana ja yksittäisenä henkilönä, jotta pakolaisuuden uhriksi joutuneiden ukrainalaisten arvomaailman muodostuminen ei enää meidän toiminnallamme ole negatoimassa heidän arvomaailmansa kehitystä tässä ja nyt. 

Kyllä ne Putinin tekemät ja arvostamat totuustaulut [lue totuusarvojen yhdistelmät ”totta” ja ”epätotta” -L. Wittgenstein 1920 -luvulla] ovat jo saaneet riittävästi aikaan arvomaailman negatoitumista ihan globaalisti … niin muuttuu maailma; halusimme tai emme!

"Minkä ylipäänsä voi sanoa, sen voi sanoa selvästi, ja mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava"

- Ludwig Wittgenstein [1889-1951] italialais-englantilainen filosofi -

Uskomus & halu = teko

Putin [=Venäjä] hyökkäsi 24. päivänä helmikuuta 2022 Ukrainaan [julma teko]. Tänään [HS 25.3.] Krasnojarskin kasvatustieteellisen yliopiston apulaisprofessori Nina Lobanova kertoo artikkelissaan: ”Tarkoitus on selvästikin madaltaa järkevän ajattelun rimaa Venäjällä.” Lobanovan mukaan kasvatustieteiden yliopistokoulutusta on ryhdytty yhtenäistämään armeijamaiseen tapaan.

”Historianfilosofiaa” 

Saksalaisen tieteenfilosofin C.G.Hempelin [1905-1997] mukaan jokin tapahtuma voidaan selittää näyttämällä, miksi tapahtuman tapahtuminen oli odotettavissa tilanteeseen liittyvän relevantin lain ja alkutilan perusteella.               

Hempel tunnetaan myös mustan korpin paradoksista:                                                           

1) Kaikki korpit ovat mustia ja se voidaan ilmaista implikaation muodossa seuraavasti; jos jokin on korppi, niin se on musta.                                                                                                                      

2) Jos jokin ei ole musta, niin se ei ole korppi.

Kaikissa olosuhteissa, joissa 2 on totta, 1 on myös totta – ja samoin kaikissa olosuhteissa, joissa 2 on väärä  1 on myös väärä.

Jonkun tapahtuman selitys on kausaalinen [=ilmiö selitetään syillä], kun/jos se annetaan viittaamalla kyseisen tapahtuman syihin. Ihmistieteiden lähtökohtaisena metodina on ymmärtää ihmisten teot paljastamalla niiden takana olevat uskomukset ja halut. Positivismi ja hermeneutiikka käsittävät tieteenfilosofian kaksi suurta perinnettä.  Positivismille ovat tyypillisiä kausaaliselitykset yleisten luonnonlakien avulla. Hermeneutiikka puolestaan puolustaa ihmisten omaleimaisuutta ja väittää ettei ihmisten toimintaa voi selittää kausaalisesti yleisten lakien perusteella.

”Nykyfilosofiaa”

Edellä mainittun Venäläisen kasvatustieteellisen yliopiston apulaisprofessori toteaa, että samalla kun maailma käy yhä monimutkaisemmaksi, Venäjällä hulluudesta on tullut normi ja jopa ideaali ja tulevaisuudessa opettajiksi opiskelevien ”sosiaalinen lukutaidottomuus” tulee olemaan entistä heikompaa, sillä he eivät tunne kirjallisuuden historiaa eivät klassikoita. Todellisuutta he opiskelevat sanomalehdistä.

Putinin ideologinen ajattelu tarkoittaa USKOMUSTA ja HALUA saada itsensä suurmiehenä ja Venäjän pelastajana historian kirjoihin. TEKO, jota hän esittää toimintansa perusteluiksi ja oikeutukseksi on ”erikoisoperaatio” vapauttaa Ukraina natsien vallasta. ”Erikoisoperation” pohja-ajatus kumpuaa esille jo vuonna 2014 Venäjän pääkanavien uutislähetyksissä, joissa verrataan Eurooppaa seksuaalisella termillä GAYEVROPA eli homoeurooppa ja nyt vuonna 2022 puolestaan ko. kanavien uutislähetyksissä verrataan Eurooppaa EVROREICHin eli natseihin.

Putinin omaleimaisuuden uskomus & halu on tekona kausaalisen selittämisen haaste!    

Viraalimarkkinointi - virus [vaikkapa COVID-19 -virus]

Lähtökohtaisesti markkinointiviestintä on yrityksen sidosryhmiin kohdistettua viestintää, jonka tarkoituksena on  saada aikaan kysyntää sekä siihen positiivisesti vaikuttavia ilmiöitä. 

Viraali-sana viittaa viruksiin. Ihmiseltä ihmiselle kulkevaa markkinointia kutsutaan viraalimarkkinoiniksi. Kantasanasta virus polveutuu sana viraali, ja se tarkoittaa tässä yhteydessä viruksen tavoin leviävää viestiä tai sisältöä. 

Viraaliefektit ja/tai meemit eli internet-ilmiöt, erilaiset aloitteet ja hauskat mokat leviävät melko useasti viraalisti. Viraalimarkkinointi perustuu meemien käyttöön. Viraalimarkkinointi tai virusmarkkinointi on markkinointia tai mainontaa niissä tapauksissa, joissa mainosviesti liikkuu pääsääntöisesti internetin avulla ihmiseltä toiselle nopeasti kuin virus linkitysten ja jatkolinkitysten avulla. Viraalimarkkinoinnin kannalta paras tuote on kilpailijoista erottuva, kiinnostava ja lisäksi markkinointiviestin tulee olla omaperäinen ja sen tulee sisältää jotain aikaisemmin näkemätöntä. 

Viraalimarkkinointi perustuu kuluttajan itsensä osallisuudesta yrityksen markkinointiprosessiin, joko käyttäjätuottajana tai yleisöosallisena. Viraalimarkkinointiin liittyvä keskeinen haaste on luoda sellaista markkinointiviestimateriaalia, joka herättää asiakkaiden mielenkiinnon niin, että he haluavat jakaa viestiä eteenpäin. Viraalimarkkinointi on ilmiönä kohtuullisen lyhytikäinen. Viraalimarkkinoinnin avulla viestit leviävät myönteisimmässä tapauksessa todella nopeasti ja hyvin isoille ihmisryhmille samanaikaisesti. Viraalimarkkinoinnin menestystarinoihin kuuluu myös kopioinnin vaikeus.

Viraalimarkkinointimääritelmiä on monia. Ensimmäisiä viraalimarkkinointi -termin määrittelijöitä, jota pidetään myös ensimmäisenä menestyneenä  viraalikampanjana, ovat Juvertson & Draper [1997] määritellessään tai pikemminkin kuvaillessaan Hotmailin sähköpostikampanjaa: he nimesivät  viraalimarkkinoinnin verkostojen tehostamaksi word-of-mouth -viestinnäksi [internetissä tapahtuva word-of-mouth -markkinointi]. Viruksen tavoin kyseiset viestit käyttävät hyväkseen moninkertaistumista saavuttaakseen mahdollisimman laajan kohderyhmän. [word-of-mouth =suusanallinen viestintä].

Suomen kuluttajaviraston vuonna 2008 laatimat viraalimarkkinoinnin pelisäännöt säätelevät markkinointia mm. rajoittaa sähköpostiviestin lähettämistä ilman vastaanottajan lupaa. Kuluttajaviraston laatimilla pelisäännöillä pyritään saamaan kuriin myös tuotteesta käytävät verkkokeskustelut, joilla pyritään erottamaan aitojen yksityishenkilöiden mielipiteet systemaattisista viesteistä tilanteissa, joissa tuotteen valmistaja/valmistajan edustaja esiintyy verkkokeskustelussa tavallisen yksityishenkilön ominaisuudessa.

Siis markkinoinnille ja korona -virukselle löytyy ainakin yksi yhteinen ”nimittäjä” – viraali :) 

Savolaisuuden tunnistettavuus ja erottuvuus

Savolaismurteesta väitöskirjansa tehnyt Anne-Maria Nupponen siirsi väitöstilaisuudessaan vastuun vastaväittäjälle kirjoittaa STT:n Reino Pasanen.

Väitöksessä kerrotaan itse murteen sisältävän kielellisinä piirteinä vääntämistä, venyttämistä ja leveyttä. Esimerkkinä käytetään verbiä ”kiänny”,  joka on kuulemma maailman lyhyin esileikki – savolaiseen tapaan.

Nyt vähän toisenlaista savolaisuutta. Seuraavaa listaa voisi jatkaa vaikka kuinka. Tässä vähän alkua:

pitkäaikainen kansanjohtaja – Kekkonen, osaava kiekkosakki – KalPa, metsäkoneen valmistaja – Ponsse, taitava pallonhallitsija – KuPS, osaava hiihtäjä – Iivo, musiikin toistaja – Genelec, juomabrändi – Olvi, viihdyttävä tossukilpailu – Reiska MM, tunnettu tulevaisuudentutkija – Tuomas, globaali maaseutukylä – Oinaskylä, yhdistävä tekijä – savolaisuus, vaikuttava synonyymi – johtajuus :)  :)                                  

       - nii vua 

Iivo ite!

”Paras versio itsestään.” Erityisen kiehtovaa on se, että hän on loistava urheilija  ja samalla hyvin kiinnostava persoona. Hänelle on muodostunut hyvä imagobrändi. Brändin ”rakentuminen” on saanut alkunsa kotoa – omilta vanhemmiltaan ja muulta ydinperheeltään. Savolaisuus – heimo - johon itsekin kuulun, nähdään useasti ”piällysmiehenä” eli johtajan roolina. Iivo todisti jälleen kerran kuinka savolainen ottaa johdon ”käsiinsä” aivan globaalissa tilanteessakin – loistavaa Iivo! 

Oman ajankäytön hallintaan liittyvät vaatimukset kasvavat niin työssä, kuin vapaa-aikana!

Hesarissa [10.2. =oma syntymäpäiväni] Torstai -liitteessä Työterveyslaitoksen psykologi kertoo: ”Ihmisellä täytyy olla selkeästi aikaa työstä irrottautumiseen, palautumiseen ja lepoon”, hän  sanoo. ”On hyvä erottaa työ ja vapaa-aika toisistaan.” Korona-aika ja etätyön lisääntyminen ovat omalta osaltaan vaikuttaneet siihen, että työ on monella läikkynyt vapaa-ajan puolelle. ”Toisaalta se voi lisätä asiantuntijatyössä hallinnan tunnetta ja hyvinvointia, jos on mahdollisuus organisoida omaa työtä joustavasti.”

Psykologi tuo esiin myös:” vika ei ole aina työntekijässä, jos tuntuu siltä, että töitä ei saa valmiiksi työajalla. Ehkä työt eivät ole riittävästi resursoitu. Entä onko töissä varaa yllätyksille? Ovatko työprosessit sujuvia ja kaikkien tiedossa? Tai oman työn eteneminen ei ole aina itsestä kiinni, vaan olemme riippuvaisia muidenkin aikatauluista. Monet asiat eivät ole näkyviä, mutta vievät aikaa.”    

Sidosryhmäasiantuntijana näen edellisessä psykologin tekstissä paljon sidosryhmäteorian ”sanomaan” liittyviä yhtymäkohtia: sidosryhmien välinen vuorovaikutus perustuu toisten sidosryhmien kunnioitukseen, jota on hyvä tarkastella sidosryhmien tasavertaisena toimintana kumppaneiden keskeisessä toiminnassa ja siinä, kuinka osapuolille annetaan oikeutettuus ja mahdollisuus tuoda esille omat näkemyksensä ja omat kantansa käsiteltäviin asioihin, jolloin fokuksessa ovat: avoimuus, läpinäkyvyys ja rehellisyys. Nämä elementit perustuvat avoimeen ja rehelliseen kanssakäymiseen, jossa uskalletaan viestiä myös negatiivisista asioista, ottaa vastaan kriittistä palautetta ja pyrkiä näiden kautta saamaan aikaan parempaa toimintaa ja yhteisesti hyväksyttäviä tuloksia. 

Eli kyse on sidosryhmäosaamisesta, joka on osa sidosryhmäkompetenssia ja jonka ytimessä on kyky yhdistää, omaksua ja hallita monilla yhteiskunnan osa-alueella tarvittavia vuorovaikutustaitoja. Sidosryhmäosaaja hallitsee sidosryhmäajatteluun liittyvän sidosryhmävuoropuhelun, jonka fokuksessa puolestaan on kysymys: miksi, milloin ja kuinka osa ihmisistä löytää toisia paremmin mahdollisuuksia ja joita he osaavat jostain syystä hyödyntää paremmin kuin monet muut omassa sidosryhmätoiminnassa ja vuorovaikutuksessa yleensä. Suomisanakirjassa vuorovaikutuksesta käytetään myös termiä dialogi. Dialogeja ovat useasti näytelmät, mutta on olemassa myös Platonin dialogi. 

Platonin dialogit eivät kuitenkaan kunnioita keskustelijoita samalla tavoin, johon vuoropuhelun keskustelu yleensä pyrkii. Platonin dialogien keskiössä on piikittelevä Sokrates, joka nöyryyttää keskustelukumppaniaan. Sokrateen nöyryytyksen voimaannuttamina keskustelijat voivat oppia tarkkailemaan ja tutkimaan omia näkemyksiään ja niiden epäjohdonmukaisuuksia, ennakkoluuloja tai pelkkiä oletuksia. Sanana dialogi koostuu kreikan kielen sanoista dia = läpi ja logos = syy [näkyvä], josta voi vetää johtopäätöksenä sanan ”läpinäkyvä”.

Nykyajan työpaikoilla ei ole juuri sijaa Soratesin kaltaisille ”ajattelijoille”, mutta piikittelijöitä sieltä kyllä löytyy. Nämä piikittelijät pitäisi löytää jo rekrytointiprosessissa ja jättää heidän ”voimavaransa” hyödyntämättä. 

Kyseisessä Hesarin jutussa ei ollut teemana millään tavalla työpaikalla tapahtuva ”piikittely” vaan lähinnä oman ajankäytön hallintaan liittyvät kysymykset niin työssä, kuin vapaa-aikana. Oman ajankäytön hallinta kuuluu sidosryhmäosaajan työkalupakkiin koko lailla keskeisenä elementtinä.

Uutisten viikko 31.1. - 4.2.2022

Viikon tarkoituksena on kannustaa keskustelemaan luotettavan tiedon ja vastuullisen journalismin merkityksestä. Vuoden 2022 Uutisten viikko kannustaa lapsia, nuoria ja aikuisia perehtymään oman kotikunnan uutismedioiden tarjontaan. Kampanja painottaa paikallisuuden merkitystä kaikille alueen asukkaille, yrityksille ja paikallisyhteisöjen toimijoille. Ammatillisen koulutuksen koulutustarjonnan vastuullinen ja oikealaatuinen uutisointi on tärkeä paikallisuudelle ja alueen asukkaille.

Ilta-Sanomat on uutisviikon teemaksi nostanut erityisesti ammatillisen koulutuksen: 

” Ilta-Sanomat haluaa osoittaa arvostusta ammatilliselle koulutukselle ja kertoa sen tarjoamista hienoista mahdollisuuksista. Ammattiin valmistavaan koulutukseen liittyy myös yhä vanhentuneita käsityksiä, joita olemme mielellämme osaltamme hälventämässä. Käytännön työt vaativat nykyään monipuolista erikoistunutta osaamista, jota ei synny ilman korkeatasoista koulutusta.” 

Tässä hiukan dataa ammatillisesta koulutuksesta [lähde: OPH]:

Ammatillinen koulutus avaa monia mahdollisuuksia iästä ja taustasta riippumatta. Ammatillisissa perustutkinnoissa hankitaan alalla vaadittavat perustaidot. Ammatti- ja erikoisammattitutkinnot mahdollistavat osaamisen kehittämisen työuran eri vaiheissa. Tutkintojen lisäksi järjestetään valmentavaa koulutusta. Ammatillinen koulutus on suunnattu perusopetuksen päättäneille nuorille, muille vailla ammatillisesti suuntautunutta tutkintoa oleville sekä aikuisille, jotka jo ovat työelämässä. Se tarjoaa ammatillista osaamista kullekin opiskelijalle hänen tarpeensa mukaan. Painopiste on puuttuvan osaamisen hankkimisessa. Koulutusta järjestetään oppilaitosten lisäksi esimerkiksi työpaikoilla ja virtuaalisissa ympäristöissä.

Perusopetuksen päättäneistä oppilaista noin joka toinen hakeutuu opiskelemaan ammatilliseen koulutukseen. Ammatilliseen koulutukseen hakeudutaan myös työuran aikana lisä- ja täydennyskoulutukseen sekä uudelleen kouluttautumaan. Ammatillisessa koulutuksessa vuonna 2018 opiskeli noin 322 300 opiskelijaa, joista 52 % oli iältään 15 - 24-vuotiaita ja 48 % yli 24-vuotiaita. Ammatillisen tutkinnon suoritti yhteensä noin 79 600 opiskelijaa. Suoritetuista tutkinnoista ammatillisia perustutkintoja oli noin 54 500, ammattitutkintoja 17 200 ja erikoisammattitutkintoja 7 900. Ammatillisen koulutuksen suorittaneista naisia oli 55 % ja miehiä 45 %. 

Ammatillisen koulutuksen perustana on osaava ammatilliseen koulutukseen erikoistunut opettajakunta, joista 90 prosentilla on pedagoginen pätevyys.

Erilaisia ammatillisia tutkintoja on 164. Vuonna 2018 suurimmat opiskelijamäärät olivat  

1. sosiaali- ja terveysalan perustutkinnossa (noin 42 900 opiskelijaa)

2. liiketoiminnan perustutkinnossa (29 800)

3. sähkö- ja automaatioalan perustutkinnossa (13 600)

4. rakennusalan perustutkinnossa (13 000)

5. logistiikan perustutkinnossa (12 100)

6. autoalan perustutkinnossa (10 500)

7. hotelli-, ravintola- ja catering-alan perustutkinnossa (9 800).

Ammatillisessa koulutuksessa opiskelija voi suorittaa tarpeensa mukaan koko tutkinnon, tutkinnon osia tai vain yhden tutkinnon osan. 

Osaajista on pula. Osaavat ihmiset ovat niukka resurssi ja osaajien tarve on mielestäni kasvanut [valitettavasti=faktaa] nopeammin kuin koulutus ja asenteet ovat muuttuneet ja kehittyneet.

Geopoliittinen asema - utilitarismi - deontologia - sidosryhmäajattelu

Geopolitiikka on poliittisen ajattelun perinne, joka kehittyi 1800-1900 lukujen taitteessa. Suomen geopoliittinen asema ei tänään, vuoden 2022 ensimmäisen kuukauden aikana, näytä parhaalta mahdolliselta; varsinkaan kun asiaa tarkastelee Euroopan turvallisuustilanteen näkökulmasta. Euroopan maiden turvallisuus ei ole ollut yhtä vakavassa tilassa sitten vuoden 1961 Berliinin kriisin jälkeen [Berliinin muurin rakentaminen].

Tänään [tammikuussa 2022] Venäjällä on suoranainen ”intohimo” puhua Euroopan maiden ylitse Yhdysvaltain kanssa Eurooppaa koskevasta ”etupiirijaosta”, jossa myös Suomi on mukana tavalla tai toisella ei niinkään oman ulkopolitiikkansa ansiosta vaan maantieteellisen sijaintinsa vuoksi [=geopoliittisen asemansa vuoksi].

Yleisesti ajatellen geopoliittista ajattelua ei nähdä yhtenäisesti, vaan sen painotuseroista voidaan ”noukkia” kolme eri painotusvariaatiota:

1. painopiste on yleisessä argumentaatiossa maiden välisistä suhteista, jolloin maantieteellä on oma roolinsa

2. painopiste kohdistuu edelleen maantieteeseen, mutta ”fokuksessa” on vierekkäisten suurvaltojen kansainvälinen politiikka ja kahdenvälisten suhteiden määrittelemä resurssikamppailu [pysyvät konfliktit eri maiden välillä]

3. painopiste kohdistuu maantieteeseen ja sen tuomaan merkitykseen valtioiden sijainnin suhteen [=toinen valtio voi dominoida toista] vahvistaakseen omaa ”elintilaansa”.  

Näin sidostyhmäajattelijana en voi välttyä olla ”sotkematta” geopoliittiseen keskusteluun sidosryhmäosaamisen näkökulmaa, vaikka luulen poliittisen ajattelun olevan pitkälti jotain aivan muuta kuin sidosryhmäosaamisen tavoittelua.

Sidosryhmäosaamisen ja sidosryhmäajattelun haasteeksi nousee se, millä perusteella sidosryhmien vaatimuksia priorisoidaan. Amerikkalainen sidosryhmäajattelu suuntautuu yleensä vahvasti taloudelliseen ajatteluun ja amerikkalainen keskustelu korostaa omistamisen etujen turvaamista. Kun taas suomalainen sidosryhmäajattelu [venäläistä sidosryhmäajattelu en oikein tunne enkä siksi pysty asemoimaan sitä yksiselitteisesti kumpaankaan näistä, pitää perehtyä asiaan] nähdään mielellään osana sidosryhmäverkostoa, joka on dynaaminen ja joustavasti muuttuva ja jonka odotuksiin voidaan vastata ja joiden arvot ja odotukset on otettava huomioon päätöksenteossa.

 

Sidosryhmäajattelun voidaan ajatella tasapainottavan toimintaympäristöämme. Sidosryhmien olemassaolosta ollaan yleisesti sidosryhmätutkimuksissa yksimielisiä, kun taas sidosryhmien tyypittelystä ja merkityksestä ollaan erimielisiä ja ne hiukan vaihtelevat riippuen asiayhteydestä. Sidosryhmät ymmärretään positiivisimmillaan käytettävissä oleviksi resursseiksi, joista voidaan hyötyä, jopa enemmän kuin niihin joudutaan panostamaan. Tosin on tilanteita, jolloin sidosryhmät nähdään taakkana ja tällöin sidosryhmiin joudutaan panostamaan saatavaa hyötyä enemmän. 

Onnistuneen neuvottelun taustaedellytyksenä on toimiva vuoropuhelu, joka taas edellyttää sidosryhmäosaamista, jonka kulmakiviä ovat avoimuus, läpinäkyvyys ja rehellisyys. Onnistuakseen sidosryhmäosaamisessa on ymmärrettävä vuoropuhelun merkitys. Sidosryhmäajattelua lähestytään useasti myös etiikan, sosiaalisen vastuun ja ympäristötutkimuksen näkökulmasta. Yleisesti voidaan todeta etiikan ja eettisen ajattelu kuuluvan ihmisyyteen ja ylipäätään sivistyneeseen kulttuuriin [myös politiikkaan]. Etiikkakeskustelu puolestaan jaetaan teorian näkökulmasta kahteen pääuomaan: 1) utilitarismiin, joka pohjautuu tekojen seuraamuksien pohdintaan ja 2) deontologiaan, jonka ytimessä taas on ihmisten velvollisuus muita ihmisiä ja ihmisyyttä kohtaan toimia moraalisesti oikein.  

Neuvotteluissa voidaan joskus törmätä eettiseen egoismiin (=oman edun korostaminen), jota voidaan pitää seurausetiikan lähtökohtana, jopa teoriana, joka tunnetaan myös termistä utilitarismi. Utilitarismin perusajatuksena taas on päätöstä tehtäessä valita vaihtoehto, joka tuottaa suurimman hyödyn kaikille päätöstä koskettaville osapuolille niin lyhyellä kuin pitkälläkin aikavälillä. Utilitaristisessa ajattelussa voidaan olettaa sidosryhmien arvojen, odotusten ja toiveiden taustalla olevan päätöksentekijän arvomaailmaan ja omaan arvomaailmaan perustuva oletus: utilitarismi olettaa, että päätös [=teko] katsotaan tällöin moraalisesti oikeaksi, jos se tuottaa suurimman mahdollisimman hyödyn kaikille niille, joita päätös [=teko] koskettaa. Joskin suurin ongelma utilitarismissa liittyy hyötyjen ja haittojen mittaamiseen. Jos mittausta ei pystytä suorittamaan ei periaatetta voida käyttää. Mittausta vaikeuttaa ihmisten erilainen näkemys hyödyistä ja haitoista ja kun kaikkia hyötyjä ja haittoja ei pystytä arvioimaan ja/tai mittaamaan, joista esimerkkinä mainittakoon terveys ja onnellisuus, on utilitarismin käyttö hyödytöntä tai jopa mahdotonta. 

Myös velvollisuusetiikan eli deontologian mukaan ihminen on velvollinen toimimaan moraalisesti oikein ja välttämään moraalista väärintekemistä. Deontologia lähtee siitä, että moraali kuuluu inhimillisen elämän peruspilareihin, joten jos ihminen toimii epäeettisesti, se kieltää samalla inhimillisen elämän. Filosofi Immanule Kantin (1724-1804) etiikan mukaan ihmisen teon seuraukset eivät määritä teon  moraalista arvoa millään lailla tilanteessa, jossa teko tehdään hyvästä tahdosta. Tätä kutsutaan Kantin deontologiseksi velvollisuusetikaksi, jossa ihminen pystyy reflektoimaan toimintansa ja on siten rationaalinen olento. Kantilaisen deontologiaetiikan soveltaminen sidosryhmäajatteluun ja sidosryhmäosaamiseen on hyvin haastavaa, sillä kantilaiset periaatteet näyttäytyvät laajoina ratkaisumalleina, mutta niiden avulla ei pystytä ratkaisemaan ristiriitatilanteita, koska niissä nousee esiin tasa-arvokysymyksiä. Sillä velvollisuusetiikka edellyttää aina tasa-arvoista kohtelua kaikkia kohtaan. Kun taas oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon saavuttaminen kuuluvat postmodernin etiikkakäsityksen mukaiseen hyvän elämän tavoiteisiin. Postmoderni etiikka korostaa ihmisten välistä vuorovaikutusta. Moraalikäsityksen aikaansaaminen ja sen kehittyminen tapahtuvat selvitettäessä moraalisia ristiriitoja sosiaalisen kanssakäymisen yhteydessä, jota myös neuvottelutilanne edustaa.

Meneillään olevissa Euroopan turvallisuustilannetta käsittelevissä neuvotteluissa ei ole syytä tuudittautua ajatukseen, että sidosryhmäosaaminen olisi fokuksessa vaan mielestäni fokuksessa ovat aivan muut seikat --> eettinen egoismi. 

[Lähteet: HS 12.1.2022 ja The Ulkopolitist 2017]