helmikuu 2008

helmikuun 24. päivänä 2008
Kärryt näyttävät olevan hevosen edessä. Se oli ensimmäinen reaktioni, kun sain lukea Savon Sanomista ja Hesarista (24.2.), että Tervon kuntaan haetaan kunnanjohtajaa lehti-ilmoituksella.

Kyllähän se vaan on niin, että tämän päivän kuntamaailman suurena haasteena on toimia maailmassa, jossa muodostetaan yhä suurempia kunta-alueita ja yksittäisten kuntien on luovuttava keskittymästä yksisilmäisesti ”omavaraisen kunnan” kasvuajatukseen. Muutosprosessit ja tapa, jolla muutoksia naapurissamme näytettäisi toteutettavan, osoittavat, että tällä alalla siellä ollaan edelleen tiukasti juuttuneita ”omavaraistalouden aikakauteen” tai ainakin kuntapäättäjillä on lakoninen suhde sinne suuntaan. Vaikka tänään näyttäisi menevän hyvin, niin ympäristöä ja sen vaatimia muutoksia ei pidä unohtaa, ei lyhyellä aikavälillä saatikka sitten pidemmällä.

Ei omavaraisessa kunnassa ja sen lisäarvon kasvattamisessa mitään pahaa ole, päin vastoin, mutta – yleismaailmallisesti - nykytilanteessa, kohtuullisen lyhyellä aikavälillä, se tulee olemaan mahdoton ajatus mm. Tervon kokoisessa kunnassa. ”Kuolemansynniksi” se muuttuu siinä vaiheessa, kun se nousee tärkeysjärjestyksessä kaiken muun edelle. Jos kuntapalveluiden tuottamisen lisäarvoon keskitytään siten, että kaikki kunnassa olevat virkamiehet ja palvelut ovat ihan omia ja samalla liittoutumisia naapurikuntien kesken laiminlyödään, se todellakin on ”Kuolemansynti” kuntalaisia kohtaan.

Tältä se tuntuu tuo tervolaisten kunnanjohtajahakemus paikallisessa maakuntalehdessä ja valtakunnallisessa hesarissa, näin vesantolaisen kuntapäättäjän näkökulmasta sunnuntaiaamuna 24. päivänä helmikuuta 2008. Tämä tunne saa alkunsa siitä, kun olen ollut mukana - joissakin niistä - lukuisista yhteistyöneuvotteluista, joissa on pyritty syvään yhteistyöhön Tervon ja Vesannon kuntien eri hallintokuntien kanssa ja vieläpä tervolaisten omasta aloitteesta! Mitään valmista ei ole tullut, ei sinne päinkään, ja neuvotteluja sentään on käyty kuukausia, jopa vuosia. Vesantolaisilla yhteistyöhön olisi ollut – ja on edelleen - halukkuutta, mutta tervolaisilla sitä näköjään ei ole – liekö ollut alkujaankaan??? Lapsi taitaa mennä pesuveden mukana – siellä Tervon suunnalla, sillä neuvottelut kuntayhteistyöstä Tervo-Karttula tuottivat saman lopputuloksen jo aikaisemmin ...

Miltäköhän tuo tervolaisten kunnanjohtajan paikanhakuilmoitus näyttää sieltä PARAS-hankkeen päällimmäisten ”päsmäreiden” näkökulmasta ja meidän vesantolaisten kun olisi laitettava - nähtävästi - samanlainen ilmoitus lähiaikojen lehtiin - ihan siitä syystä vaan, että tervolaisten koordinaatit ovat sekaisin tai ainakin hakusassa kuntayhteistyön suhteen...

MUUTAMA AJATUS:
”Vastustan muutosta silloinkin, kun itse olen sitä vaatimassa.”
- Mason Cooley -

”Muutosta ei saada aikaan ilman hankaluuksia, ei silloinkaan, kun se tapahtuu huonommasta parempaan.”
- Richard Hooker -

”Onko ihanaa omistaa kaikki? Vai onko se karvasta – karvasta kuin kaikki?”
- Hilda Doolittle -

”Sitä, mitä ei ymmärrä, ei voi omistaa.”
- Johann Wolfgang von Goethe -


helmikuu 17. päivänä 2008
Tässä muutamia ”tietovuotoja” Vesannolta.
Vesannon kuntakuvioissa on kevään 2008 aikana päätettävä muutamista mielenkiintoisista asioista, kuten:
- kunnan ykkösvirkamiehen valinta/tehtäväjärjestelyt
- pitemmän aikavälin päätös perusterveydenhuollosta ja siihen kiinteästi liittyvistä sosiaalipalvelujen palveluiden hankinnasta
- kirjaston osto /ja / tai saneeraus ja siihen liittyvät tulevan yhtenäiskoulun tilaratkaisut henkilöstöratkaisuineen (nykyinen hallintokokeilu)
- yhdenkeittiömallin toteuttaminen
- sosiaalihuollon palveluiden väliaikainen järjestäminen Rautalammin kanssa
- sekä muutamia muita, jotka eivät juuri nyt tule ….

Kun tehdään päätöksiä kuntapalveluista ja varsinkin niiden yhdistämisistä on muistettava, että yleensä palvelujen yhdistämiset lisäävät kuljetuspalveluiden käyttöä. Kuljetukset risteilevät päivittäin pitkin kotikuntaamme, mutta myös ympäri Savoa ja menevät monin paikoin ristiin --> siis kunnan palvelut synnyttävät paljon ajoja.

Kuljetukset antavat työtä kuljetusyrittäjille, mutta samalla lisäävät kilpailuttamistilanteita ja niihin liittyviä mahdollisia ristiriitatilanteita puhumattakaan ilmastonmuutokseen liittyvistä asioista.
Kunnalliset palvelut synnyttävät kuljetuksia mm.:
- koululaisten ja vanhusten kuljetuksista
- jätteiden keräämisestä
- kotipalvelusta
- katujen ja teiden aurauksista
- yhteisten alueiden kunnossapidosta ja siisteydestä
- terveyden- ja sairaanhoitoon liittyvistä ajoista
- ruokahuoltoon liittyvistä kuljetuksista
- yms.


Kuljetusten järjestelemisestä koko toiminta-alueellemme tulee haasteellinen tehtävä, sillä kuljetukset pitää saada sekä taloudellisesti, palvelullisesti, että ympäristön kuormituksellisesti hyvin rationaaliselle pohjalle – turhat ajelut olisi pystyttävä "kitkemään" pois jo suunnitteluvaiheessa!

Näitä järjestelyjä mietittäessä on hyvin tarkkaan pohdittava kuka hoitaa mitäkin. Oulun seudulla on tehty tutkimus yhteispäivystyksen hoitamisesta. Tutkimuksessa todetaan mm., että lääkäreillä kuluu noin tunti päivässä erilaiseen ”sähläykseen”. Se on paljon, kun lääkäreitä on 143. Tutkimuksessa todettiin ”yhden puhelun hinnan" olevan puhelinvaihteeseen ohjautuvana noin kuusi euroa. Tutkimuksen avulla todettiin myös, että päivystysaikana vaihteeseen ohjautuu paljon "kiireettömiä tarpeita". Jos nämä "kiireettömät tarpeet" saadaan kuriin, silloin puhelinvaihteella on reaalinen mahdollisuus auttaa ja olla jatkuvasti käytössä kiireellisiä päivystyssoittoja varten.

Mitä edellä mainittu tarkoittaneekin - sitten tulevaisuudessa - täällä Pohjois-Savossa, jossa ”suuruuden ekonomia” Pohjois-Savon sairaanhoitopiiriin perustettavassa kunnallisessa liikelaitosmallissa - kuten myös palvelun piirissä olevat välimatkat - ovat vähintään samaa luokkaa kuin Oulun seudulla ovat.

MUUTAMA SITAATTI
”Kummallista onkin ollut, että jos suomalaisilla on oikeus saada palveluja kaikkialla Euroopassa, niin omalla kotiseudulla niiden saanti on saattanut tyssätä kuntarajaan”.
- Aamulehti –

”Sosiaalisia ongelmia syntyy sitä mukaan kuin Stakes saa rahaa uusiin tutkimuksiin. Uusköyhiä saa kätevästi lisää köyhyysrajoja siirtelemällä.”
- Paul Lillrak –

”Kun soittaa Nurmon kunnan hallintojohtajalle, vastaa puhelimeen virkaa tekevä (vt.) hallintojohtaja Antti-Kustaa Rankonen. Jos on asiaa saman kunnan sivistystoimenjohtajalle, esittäytyy luurin päässä vt. sivistystoimenjohtajaksi Antti-Kustaa Rankonen. Ja kun kunnanjohtaja Kari Maunula matkustelee tai lomailee, vastaa puhelimeen kunnanjohtajan sijaisena: Antti-Kustaa Rankonen.”
- Pia Hunnakko 6.9. –

"Minä en ainakaan ole koskaan saanut aikaan, oppinut tai ollut edes onnekas omavoimaisena. Mutta mitä riippuvaisemmaksi olen suostunut toisten ihmisten mahdollisuuksista, sitä enemmän on satanut myös omaan laariin."
- Jari Sarasvuo -

helmikuun 8. päivänä 2008
Ei tietovuotoja Vesannolla (tai jotensakin sinne päin) oli otsikoitu – tekstin kirjoittajan nimellä varustettu - yleisenosastokirjoitus S-SS:ssa (5.2.). Kaimani, joka tekstin on kirjoittanut - hyvin tuntemani - ja opettajananikin ollut, juuri hän, joka meitsin tähän kunnallispolitiikkaan on myös ”houkutellut” noin neljä vuotta sitten.

Kirjoitus on mielestäni aiheellinen ja ottaa kantaa aivan oikeaan asiaan kunta-asioiden tiedottamiseen. Tiedottaminen on aina tärkeä asia, olipa kyseessä millainen ”kuvio” tahansa. Edellistä kunnanjohtajaamme Markkua lainatakseni: ”Mikään asia ei ole selvyydellä pilalla”, viittaa myös tiedottamiseen ja sen tarpeeseen.

Tavan kuntalaisen, mutta myös – kuntapäättäjän, ainakin meitsin - näkökulmasta katsoen monia asioita on kuntakuvioissamme samanaikaisesti prosessoitumassa, joista valitettavasti ei tiedetä kentällä paljoakaan. Onneksi kuntamme ”terävin” virkamieskunta ja luottamusmiesjärjestelmämme ykkösjohtajat (valtuuston ja hallituksen pjt) ovat perillä mitä tapahtuu. Tiedottaminen kuntalaisiin päin on sitten aivan erijuttu.

Tiedon tiivistämisen tarve tiedottamista varten on valtava. Olen kuullut joskus sanottavan, että tiedottaminen epäonnistuu aina, paitsi sattumalta. Tästä muodostuu juuri se tiedottamisen tuska.

Kun monikaan meistä ei ole – josko kukaan - tiedottamisen ammattilainen, niin on aikamoinen haaste lähteä tiedottamaan ”vaiheessa olevista” asioista kovinkaan julkisesti. Sillä kun tiedotetaan "vaiheessa olevista" asioista joukolle ihmisiä, joidenka pitäisi paitsi ymmärtää sanoma myös pystyä tarvittaessa ottamaan kantaa asioihin, kyse on paljon enemmästä kuin vain olennaiseen tiivistämisestä ja sujuvasta ilmaistyylistä.

Tässä yhteydessä voisikin allekirjoittaa Saarnaajan sanat: ”Joka tietoa lisää, se tuskaa lisää”. Kovin tavallinen ajatushan on; että kunhan ”asiat on pantu paperille”, niin lähetetään sitten "ne tiedotteet”.

Myös päättäjänä meitsillä on se tunne, että "tietää jotakin” mutta ”ei koe tietävänsä riittävästi”. Lisäksi tieto siitä tuottaa suurta tuskaa, kun tietää myös kuntalaisten tietämättömyyden ja tiedon tarpeen kunta-asioista. Lisäksi voisin ajatella meitä päättäjiä – aika monia – vaivaavan taudin: oma tietämys on esitettävä suurempana kuin se tosiasiassa on. Sillä onhan se suuri virhe "jäädä kiinni" tiedonpuutteesta kanssapäättäjän edessä.

Mitä enemmän viestitään, sitä nopeammin väärinkäsitykset lisääntyvät. Jos viestijä ei osaa hahmottaa olennaisinta ja haluaa viestiä viestiään ymmärrettävällä tavalla. Hän saattaa jopa suoranaisesti ja tietoisesti torjua ajatusta siitä, että hänen pitäisi poimia olennaisin ja ”paketoida” se ”helposti sulaviksi paloiksi” – helpompaa on viestiä asioita otteella minusta tuntuu, että …

Sanotaankin, että tiedottamisen ongelma luodaan jo koulussa: Se, mitä kirjoitetaan tai sanotaan, esitetään opettajalle, joka yleensä jo tietää kaiken siitä, mitä minä ole viestimässä. Ja joka tapauksessa opettaja on oppilasta viisaampi ja paljon ylempänä - tai ainakin ennen oli.

Kiitos KAIMA kirjoituksestasi, se oli asian ytimeen osuva. Pyrin omalta osaltani vaikuttamaan, että tiedottaminen tulisi tehokkaammaksi – tosin keinoni taitavat olla kokolailla vähäiset. Saas nähdä …


helmikuun 3. päivänä 2008
Ei ainakaan vielä – ei ostettu - Säästökulmaa kirjastoksi … saas nähdä sitten jatkosta. Olen kuullut joskus sanottavan, että kun asia pitkistyy, niin se myös mutkistuu!

Mikä sitten motivoi ketäkin? Tehokkuus tappaa luovuuden? En silti tarkoita tällä sitä, etteikö yhteiskunnan tai kuntatalouden pitäisi olla kilpailukykyinen. Tänään pitäisikin pohtia – mitkä ovat ne tekijät - joilla katsomme kuntakuvamme olevan kilpailukykyisen myös aikojen päästä.

Laitteiden kanssa pärjää, ihmisten kanssa on jo vaikeampaa. Ihmiset jos ketkä tarvitsevat käyttöohjeet. Vaatii joltisesti elämänkokemusta, ennen kuin huomaa, miten kutakin ihmistä pitää kohdella: eritavalla jokaista.

Isossa Kirjassa kehotetaan kanssaihmisiä kohdeltavan jotensakin näin: ”Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille.” Jostakin syystä meitsille on tullut se käsitys, että elämä olisi sujuvampaa – ainakin joissakin tilanteissa - jos ihmiset tulisivat kohdelluiksi sillä tavalla kuin he itse toivoisivat tulevansa kohdelluiksi.

”Sie järjestä meijät samaan ryhmään. Myö ollaan naapurmiehii ja myö jo talvsovas oltii yhtenä.” Tuntemattoman sotilaan Antero Rokka osasi antaa heti ensikohtaamisella vänskälle käyttöohjeet itseään ja kaveriaan varten. Useat meistä toistelevat Rokan lentäviä lauseita, mutta ani harva kertoo kanssaihmisilleen, miten haluaisi tulla kohdelluksi.

Infrastruktuurimme on muuttunut, mutta toimintamallejamme ei ole muutettu riittävästi. Ihmisiä ei enää voi kohdella kuin koneita. Varsinkaan tilanteissa, joissa kuntatalouden kilpailukyky perustuu – ainakin osin - luovuudelle. Kukaan meistä ei kanna mukanaan Käytöksen kultaista kirjaa, en sitä sano etteikö pitäisi? Vakiintuneet käyttäytymissäännöt ovat erilaisten sosiaalisten tilanteiden käyttöohjeita, siis niitä ihmisten käyttöohjeita. Ymmärtääkseni ihmisten käyttöohjeista on puhuttu enemmän uskonnollisissa piireissä. Ehkä niissä piireissä ollaan tavallista kiinnostuneempia ihmisestä tai ainakin sitten tavallista kiinnostuneempia ihmisen käyttäytymisestä ja käyttämisestä ylipäätään.

Ärsyttävää kun päätettäväksi tulee sellainen asia, jossa päätöksenteon käyttöohjeiden tutustumiseen kuluu kosolti aikaa ja tavoiteltu tehokkuus tappaa luovuuden. Päätöksenteossa toinen ihminen voi korvata toisen. Aineettomassa - luovassa taloudessa - pelaavat kuitenkin aivan eri säännöt kuin perinteisessä ”rahataloudessa”. Kuka voi korvata Picasson? Löytyykö sellaista johtajaa, joka voi päättää, että laitetaan kaksi tuottoisaa taiteilijaa korvaamaan hänet. Se lienee yhtä vaikeaa, kun oivaltaa eri tilanteissa eri ihmisten käyttöohjeet pelkällä elämänkokemuksella? Ole aidosti läsnä! Tietoinen läsnäolo on kuuntelemista ja oman egon sivummalle työntämistä.

PIENI POHDINTA.
Ehkä asia, jota olet ajatellut, ei ole edennyt niin suoraviivaisesti finaaliin kuin siltä odotettiin. Ehkä alussa tehtiin poliittisista syystä vääriä päätöksiä, jotka myöhemmin korjattiin. Tämä ongelma oli tuttu myös Voltairelle;

”Jaloin kokous, joka antaa puoluehengen repiä itseään, tekee enemmän virheitä kuin yksittäinen ihminen.”
- Voltaire, ranskalainen kirjailija ja filosofi, 1694-1778 –

2008 TAMMIKUU

tammikuun 27. päivänä 2008
Tilannetajua, arvon päättäjät! Unohtakaa väite, että joukossa tyhmyys tiivistyy. Amerikkalaisen The New Yorker –lehden toimittaja James Surowiecki todistaa kirjassaan Joukkojen viisaus lukuisin esimerkein, että sopivissa olosuhteissa keskimäärin joukko saa yhdessä lähes poikkeuksetta enemmän aikaan kuin joukon fiksuinkaan yksittäinen edustaja yksinään.

Individualiset päättäjät pelkäävät yli kaiken, että joku saa heidät kiinni päätösten pyörtämisestä. Mielestäni periksiantamattomuus on päättäjälle hyvä ominaisuus, mutta jääräpäisyys on tyhmyyttä. Tilannetaju auttaa monien päätösten julkisuuskuvan hallinnassa.

Asiat ovat siten miltä ne näyttävät. Jos ja kun julkisuus alkaa puhua päättäjien selittelystä, taipumisesta ja nöyrtymisestä, ovat päättäjät menettäneet mainettaan monen imagokampanjan verran.

Näinhän se on, että yrityksen tärkein yhteiskunnallinen vastuu on olla kannattava. Vain kannattavuus takaa tulevaisuuden työpaikat. Tärkeiden ja ehkä joskus ikävienkin päätösten edessä ei hyvää tarkoittava myötätunto auta. Tämä ajatus soveltuu myös kuntamaailmaan, kuten elämään yleensä, jossa edelleenkään moraalia ei voi syödä – ei päättäjäkään??!!

Kuntataloudessa ei saavuteta koskaan tasapainoa. Elämä on aina arvaamaton, sen on elämä itse opettanut. Kaikki järkevä pitää pyrkiä tekemään jo tänään. Pystymmekö me päättäjät siirtymään riittävän useasti - tai ollenkaan - kuntalaisten saappaisiin? Entä miten on, kuntalaisen edun ymmärtäminen, vaikkapa palvelujen tarjoamisasioissa? Riittääkö päättäjillä intoa ja kykyä välttää kuntalaisille kalliita virhepäätöksiä?

Huomenna (28.1.) on kunnanhallituksen kokous, jossa käsitellään kirjastotilojen ostamista Säästökulmasta. Tässä kysytään tilannetajua päättäjiltä … mitä se lieneekin tässä asiassa? Jahka sen näemme jo ylihuomenna (29.1.) kuinka se on joukossa tiivistynyt tai on jäänyt tiivistymättä se ….

PARI AJATUSTA
”Elämään pätee sama kuin rahaan: kumpaakin pitää kuluttaa, jotta saisi jotain.”
- Emil Cött, saksalainen kirjailija, 1864-1908 -

”Ei ole köyhempää olentoa kuin rikas ihminen, joka ei ymmärrä tuhlata rahojaan.”
- Arthur Schnitzler, itävaltalainen kirjailija, 1802-1870 –

”Ihmisen pitää joko vaieta tai sanoa asioita, jotka ovat vielä parempia kuin vaikeneminen.”
- Pythagoras, kreikkalainen matemaatikko ja filosofi, n. 570-480 e.Kr. –


tammikuun 20. päivänä 2008
Isäntäkuntamallissa mukana olevien kuntien hallintokuntia yhdistetään yhdeksi ja samaksi hallintokunnaksi. Isäntäkunta vastaa operatiivisesta toiminnasta ja henkilökunnan osaamisesta, siis henkilöstöstä ylipäätään. Näin on käymässä mm. Rautalammin ja Vesannon perusturvalautakunnille. Rautalampi on isäntäkunta vuoden 2009 alusta alkaen.

Herääkin kysymys kuinka - yhdistyvien lautakuntien - lautakunnat nykyisissä kotikunnissaan ovat valmistautuneet henkilöstönsä osaamisen suhteen hallintokuntia yhdistettäessä. Tarkoitan, tällä esimerkiksi sitä, kuinka Vesannon kunnassa olemme varautuneet tulevaan muutokseen - sillä joka tapauksessa - henkilöstön muodolliset pätevyydet ja muu osoitettu ammatillisuus tulevat kilpailutilanteena pohdiskeluun, varsinkin niissä tapauksissa, kun toiminnoissa todetaan olevan päällekkäisiä toimijoita.

Nämä päällekkäisyydet aiheuttavat henkilöstöosaamisen/muodollisen pätevyyden arvioinnissa yksilötasoisia tarkasteluja ”suurennuslasitarkastelua” valintatilanteessa; valitaanko tehtävään työntekijä Vesannon perusturvahenkilöstöstä vai Rautalammin vastaavasta. Tietenkin henkilöstöllä on ”turvatakuu” viidenvuoden irtisanomattomuussuoja, mutta se ei takaa nykytehtävien jatkuvuutta – työtehtävät saattavat vaihtua hyvinkin” radikaalisti”.

Näin vesantolaisena kuntapäättäjänä – veronmaksajana - toivoisin tietenkin valintojen ko. tilanteissa kohdistuvan vesantolaisiin :) Tästä syystä vuoden 2008 aikana hallintokunnan tulisikin panostaa henkilöstönsä osaamisen ja muodollisen pätevyyden tarkistamiseen/kehittämiseen/kohottamiseen. Kuinkas ne ovatkaan ne kouluttautumismäärärahat vuoden 2008 budjetissa???!!!

Tämän päivän (20.1.) Hesarin kirjoituksessa - Hätä on hyvä bisnes – Helsingin yliopiston politiikan professori Heikki Patomäki toteaa mm; Julkisella sektorilla meitä sitovat sopimukset. Patomäen mukaan Suomi on OECD-maana sitoutunut 60 palvelusektorin alan vapauttamiseen markkinoille. Mutta näitä aloja ei ole paljastettu.

”Koulut ja terveydenhuolto eivät kuuluneet siihen vielä viitisen vuotta sitten, eivätkä poliisi ja armeija. Jos julkisesta sektorista luovutaan kokonaan, demokratialla ei enää ole mitään tekemistä”, Patomäki sanoo.

Tässä samaisessa Hesarin kirjoituksessa siteerataan ja analysoidaan maailman kuulun kanadalaisen toimittajan Naomi Kleinin kirjaa The Shock Doctrine, suomeksi Tuhokapitalismin nousu, kirja, joka käsittelee katastrofikapitalismia. Kun kansa on shokissa, saa läpi päätöksiä, joita muuten vastustettaisiin.

Patomäen mukaan kansainvälinen kilpailukyky merkitsi Suomessa ennen laatutuotteita, sitten huippukoulutettuja osaajia. Nyt sillä tarkoitetaan kykyä houkutella maahan kansainvälisiä rahavirtoja. Mene ja tiedä noista rahavirroista?

Rahavirroista puhuttaessa kannatta lukea kyseisestä Hesarista myös kirjoitus; Viikinki rahastaa kun taloudessa myrskyää. Tämä viikinki on islantilainen miljardööri Thor Björgolfsson, joka on rahavirroillaan saanut suomalaisille tutun puhelinoperaattori Elisa Oyj:n muut osakkaat ”sotajalalle” ulkomaisen rahavallan mahtia vastaan. Saas nähdä kuinka Elsian yhtiökokouksessa huomenna (21.1.) asiat menevät, vai menevätkö mitenkään??

Käsi ylös, kuka lähtee Suomeen? Tämä on myös lukemisenarvoinen juttu kyseisen sunnuntain Hesarissa, jossa uutisoidaan; että Filippiineiltä aiotaan tuoda kymmeniätuhansia ihmisiä töihin Suomeen. Yksityiskohtaisemmin lehtijutussa syvennytään sairaanhoitajien haluun tulla hoitajiksi Suomeen.

Filippiineillä ja Elisa Oyj:n osakkeiden omistajilla on "ehkä" edessään isompi tulevaisuuden haaste - kuin vesantolaisilla - jos täällä kysytään; Käsi ylös, kuka lähtee Rautalammille? Syntynyttä / syntyvää tilannetta vesantolais-rautalampilaisesta näkökulmasta millään tavalla aliarvioimatta tai väheksymättä!

PARI POHDINTAA:

”Muista aina, että kaikki on katoavaista. Silloin et tule onnen hetkinä liian iloiseksi etkä kärsimyksen hetkinä liian surulliseksi”.
- Sokrates, kreikkalainen filosofi, n. 470-399 e.Kr. –

”Emme tee työtä vain tuottaaksemme jotain, vaan myös antaaksemme ajalle arvon.”
- Eugene Delacroix, ranskalainen taiteilija, 1798-1863 –


tammikuun 12. päivänä 2008
Keinuhevosen kyydissä pysyminen saattaa nykyelämässä olla vaikeaa. Nykyisen maalimanmenon hyörinässä – kaikesta huolimatta - yhtenä varmana asiana voidaan edelleen pitää sitä, että peruna mullasta ylös ponnistaa!

Päätöksen tekoa ja päätöksen noudattamista voidaankin verrata lähes keinuhevosen kyydissä pysymiseen tässä globalissa maailmassa.

Kun päätetään jostakin, niin se tarkoittaa seuraavaa: Päätöksellä kaikki osapuolet sitoutuvat yhteisesti sovitun päätöksen toteuttamiseen. Ennen päätöksen tekoa on käyty ns. päätösneuvotteluja ja löydetty vastauksia mm. kysymyksiin
- mihin lopputulokseen päätöksen avulla pyritään
- mitä tulevaa päätös vaatii eri osapuolilta
- mikä on päätöksellä järjestettävän asian olomuoto päätöksen jälkeen
- ketkä toteuttavat, huolehtivat ja vastaavat päätöksen tarkoituksesta ja noudattamisesta
- yms.

Päätöksen tekeminen saattaa useasti olla kohtuullisen helppoa (jos ei sitten ole vaikeaa), mutta yleensä päätöksen kumoaminen on jo vaikeampi juttu - siis yleensä on! Päätöksenteko vaatii nähdäkseni jonkinasteista älykkyyttä, varsinkin jos tehdään hyviä ja hyvin perusteltuja päätöksiä, jotka kestävät päivänvalon kaikissa olosuhteissa.

Lähes kaikkiin päätöksin ja niiden tekoon liittyy riskinotto. Riskinotto vaatii turvallisuutta. Turvallisuuden tunne voi tulla siitä, että epäonnistuminen on sallittua. Tästä meitsi voi tehdä simppelin päätelmän: turvallisuushakuisuus johtuu siitä, että turvallisuuden tunteesta on pulaa. Tämä ”tunnepula” on ymmärrettävää, kun muistelemme suomalaisia lähiaikoja ja niistä saatuja kokemuksia. Kuten 1990-luvun alun lama kaikkine pankkikriiseineen, vuosisadan vaiheen teknokupla ja uusimpana globalisaation tuoma Kiina–ilmiö seurausaaltoineen.

Näin paikallisena turvallisuudentunteen ”tunnepulana” ja ehkä epäonnistumisenakin meitsi näkee kotikunnan kuntatalouden n. 1,7 miljoonan euron kattamattoman alijäämän.

Ennen kaikkea ”tunnepulaa” aiheuttavat ne päätökset, joiden seurauksena tämä miljoonaluokan kattamaton alijäämä on vuosiensaatossa syntynyt.

Niin, tähän päätöksentekoon ja siihen liittyvään jonkinasteiseen älykkyyteen mennäkseni, herää kysymys: Ulkoistitko älykkyytesi? Tutkijoiden mukaan älykkyys on siirtynyt teknisiin vempaimiin kuten, tietokoneisiin, kännyköihin ja myös sosiaalisiin verkostoihin.

Sehän on päivä tosi se, että ilman sähköpostia, kännykkää ja internettiä on aika mahdotonta - useilla työpaikoilla - ajatella päivärutiinien hoitamista. Ja kun ollaan seminaareissa, niin nykyään puhutaan kännykkätauosta entisen kahvitauon sijasta.

Kun kunnanhallitus teki syksyllä päätöksen olla ostamatta Säästökulman tilojen hallintaan oikeuttavia osakkeita, nähdäkseni päätöksen teko oli kohtuullisen helppoa, kun käytettävissä olivat hyvät perustelut. Nyt tämä Säästökulman ostoasia ”kirjastomuodossaan” on tulossa uudelleen käsiteltäväksi eri päätöksentekoportaisiin … saas nähdä kuinka helppoa tai vaikeaa aikaisemman päätöksen kumoaminen on?

Kirjastotyöryhmä, jonka puheenjohtajana meitsi on, tulee esittämään sivistyslautakunnalle, jonka puheenjohtaja meitsi on, Säästökulman tilojen jonkinasteista ostamista. Saas nähdä mitä lautakunta tulee esittämään kunnanhallitukselle, jonka I varapuheenjohtaja meitsi on.

Aikaisemmalla kierroksella meitsi vastusti Säästökulman tilojen ostamista. Mutta kun tuo kirjastotilojen ajankohtaisuus ja koululaisten iltapäivätilojen olosuhdeasia ovat muuttuneet, niin näyttää siltä, että ”palttoonkääntäminen” päätöksenteossa on hyvin mahdollista - meitsin kohdalla.

”Palttoonkääntämisen” suurin miettimisen aihe, meitsillä, liittyy niiden kattamattomien kuntatalousalijäämien olemassa olemisen pohdintaan …jos se ns. kunnanjohtajan talo saadaan myytyä kohtuullisella hinnalla, siihen mennessä, niin kirjastoon liittyvä investointipäätös on meitsin helpompi niellä … vaikka ”palttoota kääntämällä”.

Kuten todettua, keinuhevosen kyydissä pysyminen on vaikeaa. Toivoa vaan sopii, että mahdollinen ”palttoonkääntäminen” ja riskinotto kirjastoasian päätöksenteossa ei veisi multamaasta ylös ponnistavien perunoiden kasvualustaa. Meitsin älykkyydessä ei taida paljon olla ulkoistettavaa … vaikka halujakin olisi, "tunnepulasta" ... no, sehän tuli jo käsiteltyä siinä kuntatalousalijäämälauseessa.

Niinpä, nähtäväksi jää kuinkakohan päin se palttoo sitten loppujen lopuksi päällä on ja kenenkökähän päällä se ylipäätään on ... keinuhevosen vai meitsin, vai onko kumpaisenkaan??!!!?

”Taivas varjelkoon meitä tulemasta välinpitämättömiksi kanssaihmisten hädälle!”
- Henry Ford, amerikkalainen autonvalmistaja, 1863-1947 –

”Aamun ensimmäinen velvollisuus: punastu oman itsensä vuoksi.”
- E.M. Cioran, ranskalais-roomalainen esseisti ja filosofi, 1911-1995 –

”Jotkut mielihyvät muodostuvat siitä, että ihminen kieltäytyy niistä mielihyvin.”
- Peter Rosegger, itävaltalainen kirjailija, 1843-1918 –

tammikuun 3. päivänä
Uusi vuosi ja uudet kujeet. Omalle kohdalleni vuoden loppupuoli – lauantai jälkeen joulun – toi askeleeseen hiukan hidastetta. Tulin tikkailta alas autotallin lattialle niin, että TÖMPSIS … muutama tikki kaulaan - korvan alle - hammaskalustoa uusiksi, kaula mustan kirjavana, ruhjeita käsiin ja jalkoihin yms. ... eiköhän tästä henkiin … ainakin näiden vammojen osalta. Tunnollinen virkamies kun on, niin sairastaa loma-ajallan? Menivätpä loma ja sen tavoitteet hiukan uusiksi?

Meillä on taipumuksena uskoa, että jos teemme hyvää, se palkitaan hyvällä. Sitä korjaa mitä kylvää. Tämä pitää paikkansa vai osaksi. Kuinka Roope Ankka saikaan niin paljon rahaa? Miten Hitler pystyi valloittamaan niin paljon valtaa? Miksi jotkut kaikkein kilteimmistä ihmisistä jäävät aina viimeisiksi?

Useimmat ihmisistä, jotka kieltävät omat halunsa, ovat hyvin myönteisiä. Meillä on taipumus uskoa, että jos teemme hyvää, se palkitaan hyvällä - ainakin aikaisemmin uskottiin niin!

Maailman Roope Ankat ja Hitlerit eivät todellisuudessa välitä siitä, miltä toisista tuntuu. He tekevät mitä tahtovat, ja tahtovat sitä mitä intohimoisesti tekevät. Kilteissä ihmisissä ei ole mitään vikaa - päin vastoin. Ollakseen kilttejä he usein "joutuvat" kieltämään itsensä. Toki voit olla kiltti ja saada myös sen mitä tavoittelet.

Vahvaan haluun sisältyy automaattisesti tieto siitä, miten tavoitteeseen päästään. Meillä on valta tahtoa itsemme helvettiin tai taivaaseen - tässä ja nyt - eikä vasta kuoltuamme. Meitsin pitääkin käydä tarkistamassa ylsivätkö ne tikkaat taivaaseen asti, joilta tulin rymisten alas … jos ylsivät - niin joku taho ajatteli - että meitsi tavoitteli taivaaseen ja oli asiasta erimieltä, kun lähetti ryminällä alas. Vai oliko se alas lähettäminen jonkun kolmannen tahon tavoite lähettää meitsi peräti taivaaseen? No eipäs nyt sekoiteta tavoitetta ja sattumaa ….

Radio Savo uutisoi (3.1.) Rautalammin ja Vesannon kuntien johtoon kuuluvien henkilöiden johtokoulutuksen jatkumisesta vuonna 2008. Tämä on hyvä asia, tämä kuntien johtokoulutus. Todettakoon muuten tässä yhteydessä, että mitäpä on sen helpompaa ”potkia” kuin oman kunnan johtoa olipa se sitten pöydällä tai pöydän alla, olipa siinä sähkövaraus asennossa ON tai OFF???!!!

Iän lisääntyminen ei automaattisesti merkitse viisastumisista, mutta elämän kokemukset näkyvät kaikissa meissä tavalla tai toisella - kuten tikkailla pysymisessäkin. Tästä voisikin heittää ajatuksen tavoitejohtamisesta, joka haastaa uusiutumaan. Sarasvuokin taisi joulun seutuvilla Kuopiossa vieraillessaan puhua tavoitejohtamisesta ... ainakin joku lehti uutisoi siihen suuntaan?

Ymmärrys toisenlaisia ihmisiä kohtaan syntyy, kun ei olla vihamielisiä voittamisen huumassa, vaan kuunnellaan ja nähdään toiset. Silloin ei ole tarve määritellä ja leimata toista ihmistä, vaan voi kunnioittaa hänen maailmaansa ja ajattelutapaansa, mikä se sitten onkaan. On tosi tärkeää olla oma, uutta luova itsensä ja uskoa tavoitteisiinsa.

Sama periaate, joka on luonnossa, on ihmisessä. Jokaisessa olevassa olemassa tilanteessa on jo syntymässä uutta, joka tulee esille aikanaan, ennemmin tai myöhemmin. Tyrnipensaaseenkin tulee oikeaan aikaan lehdet, kukat ja hedelmät. Sen sisällä on aina seuraava uusi vaihe syntymässä. Sitä eivät voi sekoittaa muut kuin ilmastomuutokset tai sen kasvattajalla olevat Roope Ankalle ja Hitlerille tunnusomaiset todellisuuden vastaiset intohimoiset tahtomukset.

Myös intohimoisten todellisuuden vastaisten tahtomusten seurauksia on kaikkien opiskeltava – myös johtamiskoulutuksessa - estääksemme jo etukäteen "tikkailta" tippumisia niin, että TÖMPSÄHTÄÄ.

Hyvää alkanutta Vuotta 2008.

”Useimmat johtohenkilöt eivät oikein uskalla antaa alaistensa kuljettaa palloa. Mutta on hämmästyttävää, miten nopeasti informoitu ja motivoitu ihminen pystyy juoksemaan.”
-Lee Iacocca, amerikkalainen teollisuusjohtaja synt. 1924-