Valta, se on muutakin kuin sukunimi!

Valta voi nousta päähän ja tätä olotilaa voidaan kutsua myös sanonnalla: sinulla on kusta päässä. Tässä kerran keväällä, jo vuosikymmeniä sitten, seisoin asuinkerrostalon toisen kerroksen parvekkeella ko. taloyhtiön hallituksen puheenjohtajan kanssa. Keskustelimme tuolloin alapuolella näkyvän nurmialueen lannoittamisesta. Siinä keskustellessamme nurmialueelle saapui myös yksi taloyhtiön hallituksen jäsenistä ja osallistui keskusteluumme, sieltä alhaalta käsin. 

Kohtuullisen pitkän keskustelun aikana hallituksen ihmiset eivät päässeet keskenään yhteisymmärrykseen nurmialueen lannoittamisesta ja sen tarpeellisuudesta. Keskustelu muuttui pikkuhiljaa äänekkäämmäksi ja ajautui viimein pois aiheesta. Sitten yllättäen, alapuolella oleva hallituksen jäsen pyysi parvekkeella olevaa hallituksen puheenjohtajaa kallistamaan päätään. - Joo, näyttää silmä menevän keltaiseksi, kyllä sinulla on kusta päässä. Siihen loppui keskustelu lannoittamisesta, joka taisi sinä kesänä jäädä tekemättä.

”Valta tarkoittaa yleisesti jonkun tai jonkin oikeutta tai mahdollisuutta hallita jotakuta, määrätä tai päättää jostakin.”

Olen lukenut, jostakin lähteestä, vallalla olevan saman vaikutuksen ihmisen käytökseen ja päätöksentekoon kuin vakavalla aivovammalla. Tämä on aika kova vertaus, mutta vertaus saattaa osua joiltakin osin kohdalleen – mene ja tiedä?

Valtaan liittyviä huomioita: itsekeskeinen, impulsiivinen, saa tuntemaan itsensä todellista pidemmäksi ja viehättävämmäksi, antaa tunteen, että on ”vapautunut sosiaalisista normeista”, ei tee sinällään valehtelijaa, mutta antaa valehteluun taipuvaiselle vapauden puhua höpön höpöjä, on kuin jalka kaasupolkimella ja kädet ohjauspyörässä. Valtaa voidaan pitää myös todennäköisyytenä saada oma tahto toteutumaan. Tällöin yhteiskunnassa/organisaatiossa vallitsee pahimmillaan yksi Totuus.

Vanha sanonta kuuluu: huipulla tuulee ja valta sokaisee. Kun valta sokaisee, niin sitä pitää rajoittaa. Näin teki Winston Churchillin (1874-1965) vaimo Clementine, kun hänen mielestään puolisonsa Winston teki jotain mitä hän vaimona ja Winstonin ykkös kriitikkona ei hyväksynyt, sanomalla "Rakas, et ole enää oma ystävällinen itsesi."

Onko resilienssistä apua, kun sukunimi muodostaa ongelman?

Ongelmia ovat ongelmat ja ongelmia käsitellään ongelmina siihen saakka kun ongelmaan on keksitty ratkaisu. Sen jälkeen ongelma muuttuu haasteeksi. Ongelmien olemassaolot ovat, yleisesti ottaen, yhteiskunnalle yleensä hyödyllisiä. Ongelmat ja niihin haettavat ratkaisut tarjoavat mahdollisuuden lähteä analysoimaan ongelmia ja niiden syitä ja seurauksia – yhdessä. Yleensä tämä johtaa parempiin toimintatapoihin, jopa uusien toimintamallien kehittämiseen. Jonkinasteisena vaarana on tietenkin uusien ongelmien muodostuminen!

Eräs sukunimi näyttää tuoneen mukanaan Suomen hallituksen hallituspuolueille tai pikemminkin kahden hallituspuolueen puheenjohtajalle ja samalla myös Tasavallan Presidentille ongelman – siis yleisen arvopohjaongelman.

Nyt tarvitaan päättäjiltä uudenlaista ilmiötä: resilienssiä eli selviytymiskykyisyyttä. Eli sitä, miten ihminen kykenee selviämään häntä kohdanneesta vastoinkäymisestä. Tätä vastoinkäymistä - tässä yhteydessä – voidaan mielestäni kutsua hallituksen pääpuolueiden puheenjohtajien näkökulmasta sukunimiongelmaksi, jonka kautta muodostuu arvopohjaongelma.

Resilienssi on jotakin, mistä voi ottaa/hakea oppia, olipa sitten kyseessä millainen poliittinen peli tahansa. Mielestäni resilientti ihminen ei perinteisessä mielessä ole sisukas, sillä hän ei yritä kärsiä tai niellä ongelmiaan vaivaamatta muita. Lähipäivät näyttävät voidaanko resilienssin avulla ratkaista hallitusta koetteleva ongelma. Ratkaisun jälkeen ongelma muuttuu haasteeksi ja yleensä politiikassa niitä haasteita riittää ihan ongelmiksi asti, vaikka kyseessä ei olisikaan pelkästään arvopohjaongelma. Toivottavasti kehissä on resilientti ihmisiä, joilla on sisua.