Varikolla käynti virkistää! Antamani palaute tiimivalmennuksen päätteeksi (muutaman vuoden takaa)

Oma raporttini: tiimivalmennus 5.12.20xx/rk

Olisiko meillä suomalaisilla yleensä vähän tapana synkistellä työelämää, vaikka tutkimusten mukaan siihen ei ole aihetta (suomalainen työolotutkimus tai eurooppalainen EU-27 –maiden tutkimus European Company Survey, jossa mukana 27 000 yritystä).

Ihmiset ovat tyytyväisiä, luottavat toisiinsa, kehitysmahdollisuudet työpaikoilla ovat hyvät. Johtamisessa ja toimintatavoissa on myös paljon sellaista, mikä on kehittynyt viimeisen 10 - 30 vuoden aikana huomattavasti parempaan suuntaan.

Tutkimus osoittaa myös sen, että meiltä Suomesta puuttuu sellainen kehittämistä palveleva työolotutkimus, jossa kysyttäisi organisaatiolta niiden näkemystä ja tarinaa, minkä vuoksi tehdään mitäkin toimenpiteitä, mihin niillä on pyritty ja lisäksi kysyttäisi henkilöstön mielipidettä, miten siinä on onnistuttu. Kysynkin nyt meiltä tässä ja nyt onko meillä mielestämme yhtymäkohtia tähän samaan?

Kokemuksellisen näkemykseni ja aikaisempien tutkimusten pohjalta; minulla on sellainen tunne, että sellaiset työpaikat, jotka menestyvät ja joilla tuottavuus on hyvä, ovat myös työelämän ja työhyvinvoinnin laadun kärjessä.

Tutkimusten mukaan suomalaisessa työelämässä vallitsee luottamus toisiin ihmisiin ja sen varaan voi rakentaa työyhteisön ja kehittämisen kulttuuria. Se on meille suomalaisille todellinen vahvuus ja sehän riippuu meistä kaikista … jokaisesta meistä.

Katsellessani välitehtäviemme koosteita panin merkille (varmaan kuten te toisetkin) nousevan sieltä esiin useasti samoja sanoja; oikeudenmukaisuus, reiluus, rehellisyys, kuunteleminen, kunnioitus, avoimuus jne. Aivan samoja asioita, kuin näissä edellä mainitsemissani eurooppalaisessa ja suomalaisessa työolotutkimuksissakin nousee.

Minulla on päällimmäisenä sellainen tunne, että me tulemme tiiminä kohtuullisen hyvin toimeen keskenämme, osaamme asiamme ja meidän toimintaamme ja palveluumme ollaan asiakaskuntamme näkökulmasta katsoen hyvin tyytyväisiä (saamamme palaute XXX:n kautta vahvistaa näin … vahvistaa ainakin osan omaa tunnettani).

Tulen poikkeuksetta lähes aina hyvillä mielin työpaikallemme, enkä näe mitään tämmöistä ”kroonista” haastetta työpäivissäni siitä näkökulmasta katsoen, joka kohdistuu meidän työpaikan yleiseen ilmapiiriin, luottamukseen tai keskinäiseen vuorovaikutukseemme … Toki joitain ohimeneviä … aina joskus on – mutta ainakin toistaiseksi näistä on aina selvitty –  nämä ovat olleet sellaista pientä hetkellistä ”tilannelämpenemistäkin” silloin tällöin, mutta niistä on selvitty, tietääkseni vähin vaurioin … ja pääsääntöisesti puhumalla.

Ehkä ongelmiimme, jos nyt näin voisi sanoa, törmäämme silloin, kun toimintakulttuurimme joissain tilanteissa on muuttunut itsestäänselvyydeksi, ja jota emme ole itse havainneet. Ajattelemme asioista ehkä liian kaukaisesti, emmekä huomaa aina nostaa riittävästi ajatuksiimme omaa rooliamme.

Vaan olemme sokeutuneet rutiineihimme, emmekä oivalla riittävän hyvin, niitä tilanteita, joissa meidän tulisi toimia toisin … siis yksinkertaisesti pidämme asioiden kulkua itsestäänselvyyksinä ja luotamme liikaa siihen, että kyllä se hoituu samalla rutiinilla, kun on hoitunut ennenkin!!

Mielestäni meillä pidetään suht´paljon palavereja, joissa käsitellään monia asioita ja tehdään päätöksiä – mielletäänkö me aina, että kyseessä on päätös. Varsinkin, jos nyt jostain syystä sattuu käymään niin, että en satukaan siihen ja siihen palaveriin, jossa on päätetty siitä ja siitä. Heitänkin ilmaan ajatuksen siitä; onko meillä kehittymisen varaa omassa aktiivisuudessa tutustua itsenäisesti ja selvittää eri palaverien muistioita ja niitä päätöksiä ja linjauksia, jotka koskevat myös työtehtäviäni … siis minua itseäni?

Onhan tietenkin myös näin, että esimiesten taholta voi kyllä peräänkuuluttaa yhteistyötä ja tiedon jakamista, mutta visiot yms. eivät toteudu, jos toimintakulttuuri palkitsee vain parhaat yksilösuoritukset, eivätkä tavoitteet, toiminnan ketteryys ja innovatiivisuus muutu lihaksi, jos toiminnassamme tärkeimmäksi tavoitteeksi muodostuu virheiden välttäminen ja sääntöjen noudattaminen, jotka nekin ovat tärkeitä!!!

Kun teemme virheitä jumaloikaamme niitä ja nostakaamme virheet jalustalle, ottakaamme niistä opiksi ja unohtakaamme ne.

Olen huomannut … ja kokenutkin sen … niin täällä työssä, kuin kotonanikin, että naisten ja miesten logiikka toimii eri tilanteissa vähän eri tavalla. Kuten olen aikaisemminkin eri yhteyksissä todennut; naiset ovat opettaneet minua paljon ja naisia kannattaa kuunnella, mutta myös miehiä.

Näin lopuksi totean, mielestäni tiimimme on, vähintään keskivertoisesti toimiva ja yhteistyökykyinen, tämän meidän ainoan tuotteemme – XXXXXXXXX - hoitamisen suhteen …  kun vielä hiomme muutamia yksityiskohtia emmekä anna ns. itsestään selvyyksien ja liiallisen luottamuksen automaatiotoimintana -  ohjailevan meitä liikaa, ja kun se mielestäni samalla vähentää yksilöorjentautumistamme tehtäviemme hoidossa.

Jos sanoisin, että esimiehenä toimiminen tässä meidän tiimissämme on helppoa, niin valehtelisin, sillä se on vähintäänkin haasteellista. Olen tyytyväinen meihin mm. siksi, ettei meitä ohjaile mikään synkistelyn sumuverho. Varikolla käynti virkistää! Ainakin näin toivon!

Omasta mielestäni – aikaisempia tutkimustuloksia mukaillen - luottamuksen kivijalkaa rakentavat mm. seuraavat asiat, ja jotka koskettelevat meitä kaikkia:

-        opettelee ymmärtämään toisia

-        haluaa hyvää toisille

-        ei masennu takaiskuista ja murheista

-        näkee toiset ja kunnioittaa heitä

-        kuuntelee toisia

-        tekee mitä on luvannut

-        ymmärtää muutoksen tarpeen

-        on aito ja avoin

-        on rohkea ja selkeä

-        on rehellinen ja aito

Kiitos ja hyvää itsenäisyyspäivää, esimiehenne Raimo!

Kun Kusti polkee niin Posti kulkee!

Tänään 30.11.2019, Antin päivänä, poliittiseen tilanteeseen sopii hyvin vanha sanonta: kun Kusti polkee niin posti kulkee. Tosin tekstiä on syytä päivittää, näin Antin päivän kunniaksi: kun Antti polkee niin posti kulkee!

Tässä sanasta sanaan kopioitu teksti Iltalehden verkkosivulta Posti -tapahtumista päivää ennen Antin päivää.

“Torstaina Rinne oli puolustanut Paateroa raivoisasti eduskunnan täysistunnossa. Rinne oli sanonut, että Paatero olisi yksiselitteisesti kertonut Postin johdolle, että liikkeenluovutusta ei olisi saanut tehdä.

– Postin hallituksen kokousmatkan jälkeen [10.—18. päivä San Franciscoon, Postin hallitus oli tehnyt tuolla matkalla päätöksiä henkilöstöpolitiikkaan liittyen] hallitus esitteli 21.8. omistajaohjausministeri Paaterolle päätöksiään, joittenka mukaan Postin hallitus oli päättänyt, että 8 100 ihmistä siirretään 1.11. liikkeenluovutuksen perusteella toiseen yritykseen ja että 700 Postin pakettilajittelijaa siirretään toiseen sopimukseen 1.11.2019. Ministeri Paatero on todennut, että tämä ei hallitukselle käy, omistajalle ei käy, ja tuon keskustelun jälkeen Posti muutti tilannetta 28. päivä [elokuuta], 700 ihmistä siirrettiin, ja se oli vastoin omistajan selkeätä tahtotilaa, Rinne pauhasi torstaina.

Hallituslähteiden mukaan pääministerille selvisi perjantaina aamulla, että Paatero oli antanut hänelle eräiltä osin väärän kuvan tapahtumista.

Markku Pohjola, Nordean entinen pankinjohtaja, kaiketi koki, että hänen kunniansa oli pelissä.

Seuraavat Postin perjantaina julkaisemat tiedot johtivat ministeri Paateron eroon.

”Postin hallituksen puheenjohtajan ensisijainen keskustelukumppani on omistajaohjauksen virkamiehet. Tästä liikkeenluovutusasiasta on kuitenkin keskusteltu myös suoraan ministeri Paateron ja hänen avustajiensa kanssa. Posti esitteli ministeri Paaterolle ensi kerran liikkeenluovutussuunnitelmia ja taustaperusteluita 7.6.2019. Ministerin avustajien kanssa asiaa käytiin läpi tarkasti 8.8.2019 ja itse ministeriä informoitiin myös 10.8.2019 ennen yhtiön hallituksen 11.-14.8.2019 kokousta, jossa päätökset tehtiin, ja tietyistä yksityiskohdista keskusteltiin puhelimitse kokouspäivien aikana. Lisäksi käytännön yksityiskohdat aikatauluineen ja julkistussuunnitelmineen esiteltiin ministerille 21.8.2019. Posti tiedotti pakettilajittelun muutoksista 29.8.2019 ministerin avustajien kanssa sovitun mukaisesti”, Posti kertoi.

Näiden tietojen julkaisun jälkeen oli kutakuinkin selvää, että Rinne ei ollut puhunut torstaina eduskunnassa täysin totta.

Jos tämä johtui siitä, että Paatero oli pimittänyt Rinteeltä tietoja, pääministerin asema kestää kyllä julkisuuden kuohuntaa ja opposition kritiikkiä.

Jos lähipäivinä selviää jotain uutta, tunnelma hallituksen sisällä saattaa muuttua kriittiseksi. Tämä voi nopeimmillaan tapahtua muutamissa tunneissa. Pohjimmiltaan kyse on aina luottamuksesta, ei niinkään absoluuttisista tosiasioista.

Rinteelle päätös Paateron erottamisesta on raskas, sillä kotkalainen Paatero on ollut SDP:n sisäisissä valtakamppailuissa Rinteen uskollinen tukija.”

Ja tässä vertailun vuoksi sanasta sanaan kopioitu vuonna 1939 kirjoitettu teksti [Keittotaitoa s. 371]. En tiedä onko teksti kirjoitettu Antin päivänä vai ennen tai jälkeen sen, mutta teksti kuuluu näin:

“Munaruskuaisia ja viiniä tahi marjamehua vatkataan tulella, kunnes seos sakenee, mutta se ei saa kiehua. Kun se on saonnut paksun vellin kaltaiseksi, nostetaan se tulelta ja vatkataan kylmäksi, jolloin kuumaan veteen liuennetut liivatelehdet, hienonnettu ananas sekä kermavaahto lisätään ja sekoitetaan hyvin. Seosta jäähdytetään joko jäätelökoneessa tahi jäätelövuoassa 5-6 tunti, mutta sitä ei kierretä kauan.”

Näin lyhyellä reflektoinnilla en huomaa kopioimieni tekstien tilannekuvauksissa muuta eroa kuin, että ensimmäisessä tekstissä pääsi kiehumaan, jopa kärähtämään ja että kermavaahtoa ei ole vielä lisätty. Taas se, että viimeisessä tekstissä sanotaan, ”mutta sitä ei kierretä kauan,” kun ensimmäisessä tekstissä se on ymmärtääkseni itsestään selvyys, että sitä kierretään kauan. :D

Lupputulemana, ainakin näin Antin päivänä, Ananasjäädyke -reseptin mukaisesta jäädykkeen valmistamisen ohjauksesta on tullut nautittavampi tuote, kuin siitä, että Posti kulkee omistajaohjauksesta esiin nousseista luotettavuussekoiluista huolimatta ja/tai juuri siitä syystä? [vai? makuasia :D]. Joka tapauksessa Antti polkee …