Liikkeenjohdon konsultointipalveluita on tarjolla ”pilvin pimein”, Business Office Biodel on myös yksi tarjokkaista. Aika useasti konsultoinnin toimintamalli menee jokseenkin näin:
nykytilan kartoitus, tavoitteiden asettaminen, resurssien hankinta ja kehittämistoimenpiteiden toteuttaminen, sekä seuranta ja tulosten hyödyntäminen
tai näin: strategiat, liiketoiminta, johtaminen, esimiestyö, itseohjautuvuus, ketteryys, toimintatavat, myynti, markkinointi, asiakaskokemukset, palaute, suorituskyky, prosessit, tutkimus, konsultointi jne.
Konsultti -sanana ja ammattinimikkeenä on yleisnimike ja sitä käyttävät pääasiassa henkilöt, jotka ovat erikoistuneet liikeyritysten taloudelliseen tai tekniseen neuvontaan ja kehittämiseen. Toki konsultteja löytyy lähes kaikille toimialoille laidasta laitaan. Konsulttien koulutustaustat ja toimintatavat ovat vivahteikkaita, myös konsulttien roolit eri yrityksissä näyttäytyvät hyvin monisäikeisinä: neuvonantajista vastuunkantajiin. Voi ajatella liikkeenjohdon konsultiksi lähtevän, on hän sitten kuka tahansa, ponnistavan ajatuksesta: ”työntarkoitus ja tekemisen vapaus”. Konsulteissa on hyvin erilaisia tyyppejä: suunnittelijoita, teoreetikkoja, analyytikoita, strategia jne. Tässä yksi vanha sanonta: ”Konsultti tietää kuinka temppu tehdään, mutta ei pysty sitä itse tekemään”.
Tieteellisen liikkeenjohdon synty. Palataan 1900-luvun alkuun ja englantilaiseen teknikkoon Frederic Winslow Tayloriin [1856-1915] ja hänen The Principles of Scientific Management -teokseensa [1911], jota useasti pidetään ensimmäisenä organisaatioteoriana. Taylor kehitti ja testasi omassa työssään työnjohtajana mittauksin: mikä verstaassa oli päivittäin oikea työmäärä jokaisen tehtävän osalta. Tästä käynnistyi tieteellinen liikkeenjohto. Taylorin malli loi yksittäisille tehtäville työn tutkimuksen pohjalta parhaan suoritustavan, standardin, jonka ensiluokkainen työntekijä voi saavuttaa – syntyi Taylorismi. Taylor halusi johtaa mitattujen faktojen perusteella ja asettaa haastavat, mutta saavutettavissa olevat tavoitteet. Systemaattinen lähestymistapa vaikutti myöhemmin myös prosessiajatteluun.
Tayloristien mukaan valittavat henkilöt pitää kouluttaa niin, että heillä on edellytykset suorittaa työ parhaalla mahdollisella tavalla ja saavuttaa tavoitteet. Taylorin mukaan koulutus on esimiesten tehtävä, jotta varmistetaan oikea työtapa. Taylorismin varsinaisesti erottava piirre ei ollut se, että Taylor pyrki mekanisoimaan ihmisen ja työn organisoinnin, vaan se, missä määrin hän onnistuu sen tekemään. Taylorismin historia vie 1900-luvun Yhdysvaltoihin, jossa teollisuudessa ammattimiehillä [craftsmen] tuolloin oli vahva asema. Yhdysvalloissa Taylorismi kehittyi vuorovaikutuksessa yleisemmän tehokkuusliikkeen kanssa. Tehokkuusliike haki toimintamalleja myös Taylorismista [Miller & O´Leaty 1987; Guille´n 1994].
Vaikka Taylor tuo järjestelmällisyyttä ja kurinalaisuutta johtamiseen on hänen näkemyksiään myös kritisoitu. Taylorin ideat ovat toimivia, mutta työntekijäorganisaatiot moittivat hänen lähestymistapaansa epäinhimilliseksi, koska hän komentelee ihmisiä kuin koneita ja kouluttaa heitä kuin koiria. Tosin tämä kritiikki ei täysin vastaa Taylorin periaatteen mukaisuutta, sillä Taylorin -teorian mukaan johdon pitää tehdä yhteistyötä työntekijöiden kanssa ja varmistaa se, että työ tehdään tieteellisen liikkeenjohdon periaatteiden mukaisesti, sillä Taylorin näkemyksen mukaan työnantajan ja henkilöstön edut ovat yhdensuuntaiset.
Taylorin teos on käännetty suomeksi jo vuonna 1944 nimellä Tieteellinen liikkeenhoito. Suomessa tieteellisen liikkeenjohdon opin levittämistä auttoi puolestaan rationalisointiliike, joka 1900-luvun alkupuoliskolla ajoi tuotannon tehostamista ja muita liikkeenjohdon periaatteita Suomessa [Vartiainen 1994; Michelsen 2001]. Suomalaista tieteellistä liikkeenjohtoa ja sen periaatteita ovat voimakkaimmin kehittäneet toinen maailmansota ja myöhemmin sotakorvausten maksujen yhteyteen liittyvät ”pakko” toimet [1940-1960], jolloin vähistä resursseista oli saatava irti maksimaalinen suorituskyky. 1970-luvulla Taylorin oppien pohjalta syntynyt funktionaalisia konepajoja organisoinut tuotepohja [sorvaamo, jyrsintä, kokoonpano] synnytti uuden suomalaisen liikkeenjohdon opin JOT-toiminnan. Uudempi JOT -filosofia jatkaa samalla linjalla. Suomalainen JOT -toiminta [Juuri-Oikeaan-Tarpeeseen] pohjautuu JIT -lyhenteeseen [Just-In-Time]. Se puolestaan on teollisuudessa ja kaupassa käytetty johtamisfilosofia ja se tarkoittaa logistista varastonhallinta- ja tuotannonohjausstrategiaa ja sen tarkoituksena on parantaa tehokkuutta tuotanto-, tai myyntiprosessin kontekstissa. JIT-menetelmää sovelletaan tyypillisimmillään prosessien kehittämisessä ja laatujohtamisessa.
Tieteellisen liikkeenjohdon vaikutuksia: korostetaan ja nähdään entistä tärkeämpänä johdon ja työntekijöiden yhteistyö, työntekijöiden yksilöllisten ominaisuuksien huomioiminen johtamisessa, työn organisoinnissa, uudessa teknologiassa, laatujohtamisen opeissa, tuotannon siirtämisessä halvan työvoiman maihin [Aasia], puhelinsovelluksissa, pikaruokaravintoloiden työoloissa ja -ohjeistuksissa jne., sekä työn suunnittelun ja toteutuksen erottelussa. Työtehtävien osiin jakaminen tukee automaation käytön edelleen jalostamista ja hyödyntämistä. Liiketoimintaprosessien uudelleen suunnittelun pohdinta tieteellisen liikkeenjohdon -filosofiaan pohjautuneena parantaa yrityksen prosesseja, tehokkuutta, tuottavuutta, henkilöstöpolitiikkaa ja tuo menestystä strategiseen globalisoitumiseen.
Tieteellinen liikkeenjohto ei ole sanottavammin vaikuttanut suomalaiseen johtamisopetukseen, mutta työnjohtajakoulutukseen kylläkin, sillä esim. 1920-luvulla pidetyt ensimmäiset työnjohtajakurssit pitivät sisällään Taylorismista omaksuttuja ajatuksia. Tieteelliseen liikkeenjohtoon erikoistunut kurssi [ainoa tiedossa oleva akateemisessa koulutuksessa] on ollut Tampereen yliopistolla vuosina 1970-1988 nimellä Rationalisaatio-kurssi. Tieteellisen liikkeenjohdon historiaa Suomessa ovat käsitelleet: Kettunen, Pauli (1990) Taylorismin tulo Suomeen; Kettunen, Pauli (1994) Suojelu, suoritus, subjekti; Teräs, Kari (1995) Sota ja teollinen modernisaatio; Kettunen, Pauli (1997) Työjärjestys; Fellman, Susanne (2000) Uppkomstten av en direktörsprofessio; Micheisen, Karl-Erik (2001) Työ, tuottavuus, tehokkuus; Karhu, Sami (2006) Virasto-oloja suursiivoamaan; Seeck, Hannele (2008) Johtamisopit Suomessa.
Tähän loppuun on hyvä lisätä Applen toimitusjohtaja Tim Cookin [joka on kasvattanut Applesta Steven Jobsin kuoleman jälkeen maailman suurimman yrityksen: markkina-arvo 1 900 miljardia dollaria] neuvo, jonka hän on perinyt niin ikään Jobsilta: “Älä tee, kuten minä tekisin vaan tee, kuten on oikein.” Todettakoot tässä yhteydessä, että toimitusjohtaja Cook on kehottanut ohjelmakehitystä, laitevalmistusta ja muotoilua [johtajia] tekemään yhteistyötä - siis samaistumaan tieteellisen liikkeenjohdon tärkeäksi havaisemiin ominaispiirteisiin.
[lähteet: Seec, H. & Järvelä, S./ Työelämän tutkimus Suomessa 2007; Mickle, T./ The Wall Street Journal 8.8.2020.
