Tutkimus – osaamisen perusta!

Otsikko: ”Tiedeväki otti imagovoiton selkokielellä” [HS 10.9.]. Kirjoituksessa viitataan Twitterissä olevien satojen tieteentekijöiden [140 merkin tiivistyksiä] tempaukseen, jossa tieteentekijät penkovat mitä mielenkiintoisempia kysymyksiä osaten omasta mielestään puhua niistä ymmärrettävästi. Lisäksi tekstissä nostetaan esille tavan kansalaisen vaikeutta arvioida tieteeseen kohdennetun rahoituksen myötävaikutuksella saatavien tutkimusten laadukkuutta ja, että tiederahoituksen perusteista kansalaisilla on silti oikeus esittää kriittisiä kysymyksiä siinä missä muustakin julkisen rahan käytöstä. Ja kysymyksiin toivotaan vastauksia selkokielellä.

Suomen Akatemian pääjohtajan haastattelu-uutisessa [HS 11.9.] pääjohtaja kertoo seuranneensa Twitterissä #minätutkin aihetunnuksella käytävää hyvin monenlaista keskustelua. Todeten osan käydystä keskustelusta olevan epäasiallista ja maalittavan tutkijoita, joka on hyvin valitettavaa. Pääjohtaja toteaa myös tiedeväen tarpeellisuudesta katsoa itse peiliin, sekä tarpeesta kertoa nykyistä enemmän tiederahoituksen vaikuttavuudesta, myös silloin kun sitä ei erikseen kysytä. Hän mainitsee myös julkisten kuvausten ymmärrettävämmiksi tekemisen tarpeellisuudesta, koska rahoitushakemukset ja rahoituspäätökset, sekä itse julkaisut ovat julkisia, todeten samalla tutkimuksiin liittyvien tutkimussuunnitelmien ja kansainvälisten arviointilausuntojen olevan julkisuuslain nojalla salassa pidettäviä.

Ymmärtääkseni meillä kansalaisilla on aito tiedon intressi, jolloin voin ajatella kansalaisten haluavan avartaa ja täydentää kuvaansa todellisuudesta, jonka vuoksi on tärkeää, että tutkittu tieto saatetaan mahdollisimman hyvin julkisuuteen ja helposti kansalaisten ulottuville. Tutkimus suoritetaan hyvän tieteellisen käytännön edellyttämällä tavalla, tällöin hyvää tieteellistä käytäntöä koskevien ohjeiden soveltaminen ja noudattaminen on tutkijoiden [tiedeyhteisöjen] itsesäätelyä, jolle lainsäädäntö määrittelee rajat. Muun muassa tietosuojasta huolehtiminen on tieteellisen tutkimuksen menestymisen edellytys ja se turvaa tutkittavien luottamusta, siis tietosuojasäännökset suojaavat tutkimuksen kohteena olevien henkilöiden yksityisyyttä.

Todettakoon, että kaikki tutkimustoiminta ei ole tieteellistä, kuten mielipidetutkimukset, markkinointitutkimukset, erilaiset suunnittelu- ja selvitystehtävät, tällöin tieteelliselle tutkimukselle asetetut käsittelyperusteet ja niihin liittyvät poikkeukset eivät ole käytössä. Henkilötietojen käsittely koskee muitakin kuin tieteellisiä tutkimuksia. Toki anonymisoituja tietoja ilman käsittelyperustetta voidaan tutkimuksissa käyttää, jolloin niihin ei sovelleta tietosuojasäännöksiä ja tällöin ei ole kyse henkilötiedoista. Se mikä tekee tutkijan työstä kiinnostavaa, mutta myös haastavaa on uuden tiedon hankinta, jolla nostetaan suomalaisen osaamisen tasoa. Suomen menestyminen perustuu osaamiseen, ei rahapelituottojen jakamisen kompurointiin!

Raimo Kovanen PhD                                                                       Tutkijaliitto ry:n ja                                                                                Academia.edu:n jäsen         

Kuinka tekijä työnsä löytää?

Tänään, keskiviikkona 25.8. yhtenä kuluvan kesän harvoista sateisista aamuista, Hesaria lukiessani eteeni avautui uutinen: ”Miten yhdistää avoimet työpaikat ja sadattuhannet työttömät?” Tätä, lähes ”maailmankaikkeuden” kestoaihetta ovat ko. uutisessa käsitelleet kolme rekrytointialan ammattilaista. 

Millään tavalla tilannetta ja uutisessa esille otettuja näkökulmia väheksymättä halua kuitenkin laittaa soppaan myös oman lusikkani, lusikkani, jolla hämmennän soppaa hiukan tutkijan näkökulmasta. 

Uutisessa mm. kritisoidaan koulutusta ja korostetaan uuden oppimisen mahdollisuuksia. Yleisesti voidaankin ajatella osaavien ihmisten olevan niukka resurssi. Osaajien tarve on kasvanut koulutusta nopeammin, sillä asenteet muuttuvat ja jopa kehittyvä nopeammin mitä koulutus ehtii niihin vastaamaan. Oppiminen ei ole vain tietojen hankkimista vaan ammattilaiseksi tulemista. 

Ammattilaisuus edellyttää oman osaamisen kehittämistä, yhteisiin tavoitteisiin sitoutumista, joiden saavuttamiseksi ollaan valmiita henkilökohtaisesti ”taistelemaan” – se vaatii innovatiivisuutta. Innovatiivisuuden sanotaan olevan keskeinen osa liiketaloutta! Innovatiivisuus on mm. kykyä uusiutua, kehittää ja ottaa vastaan uusia ideoita, kaupallistaa ja toteuttaa – käyttää hyväksi aikaansaatuja ideoita. Yleisesti voidaan todeta innovatiivisuudelle löytyvän tarvetta – paitsi liiketaloudessa – myös koko yhteiskunnassa yleensä, sillä yhä kiihtyvässä kasvutahdissa on vaikeaa pysyä mukana ilman innovatiivisuutta. 

Kognitiivisen psykologian mukaan ihmisen maailma ja siinä samalla yhteiskuntakäsitys muotoutuvat ja kehittyvät kognitiivisen oppimisen tuloksena, joten arvostukset, ihanteet ja yhteiskuntakäsitys luovat pohjaa sille, kuinka ihminen käsittelee tietoa ja ohjaa toimintaansa tiedostaen tai tiedostamattaan päätöksiään tehdessään. Oppimiseen ei voi käskeä, sitä pitää jokaisen haluta. Osata tehdä mitä tarvitaan, vaatii aivoja … siis älyä lähtökohtanaan. Tarvittava äly ei lähde vain yhdestä päästä, vaan toimivasta yhteistyöstä ihmisten kesken. Tämän edellytys puolestaan on henkinen luottamus ja positiivinen suhtautuminen toisiin ihmisiin. Kukaan meistä ei voi olla kaikkea. 

Me suomalaiset olemme pitäneet jotenkin mm. työntekoon liittyvää sosiaalista kulttuuria helposti pinnallisena näytelmänä. Olemme hellineet mielikuvaa, että tuttu suomalainen ”perustönkköys” on jotenkin kunnioitettavan aito asia ja sulava ”salonkikelpoisuus” jopa suorastaan moraalisesti arveluttava juttu. Useasti juuri näillä sulavasti kommunikoivilla, sosiaalisesti taitavilla henkilöillä on sekä hyvä tilannetaju ja mainio roolinottokyky, siis tunteet, äly sekä tehtävän suorittamisessa tarvittava ajankäyttö ovat vuorovaikutuksessa keskenään.  Kaikessa kiireessä on, älyään käyttämällä, älyttävä todellisen luksuksen olevan palvelutilanteessa käytettävä aika. Ihmisen elämän laatu ja ainutkertaisuus sekä tärkeys [myös palvelutilanteessa] ei löydy täysistä kalentereista, vaan läsnä olemaisesta ja älykkäästä ajan käytöstä. 

Hesarin uutinen päättyy lauseeseen: ”Meidän tehtävänä on löytää työnantaja, jolla on asiakkaalle sopivaa työtä.” Ei mikään vähäpätöinen haaste, menestystä tehtävässä. 

P.S Oheisen tekstin olen lähettänyt Hesarin mielipide -sivustolle julkaistavaksi ... saas nähdä :)