Hesarissa [10.2. =oma syntymäpäiväni] Torstai -liitteessä Työterveyslaitoksen psykologi kertoo: ”Ihmisellä täytyy olla selkeästi aikaa työstä irrottautumiseen, palautumiseen ja lepoon”, hän sanoo. ”On hyvä erottaa työ ja vapaa-aika toisistaan.” Korona-aika ja etätyön lisääntyminen ovat omalta osaltaan vaikuttaneet siihen, että työ on monella läikkynyt vapaa-ajan puolelle. ”Toisaalta se voi lisätä asiantuntijatyössä hallinnan tunnetta ja hyvinvointia, jos on mahdollisuus organisoida omaa työtä joustavasti.”
Psykologi tuo esiin myös:” vika ei ole aina työntekijässä, jos tuntuu siltä, että töitä ei saa valmiiksi työajalla. Ehkä työt eivät ole riittävästi resursoitu. Entä onko töissä varaa yllätyksille? Ovatko työprosessit sujuvia ja kaikkien tiedossa? Tai oman työn eteneminen ei ole aina itsestä kiinni, vaan olemme riippuvaisia muidenkin aikatauluista. Monet asiat eivät ole näkyviä, mutta vievät aikaa.”
Sidosryhmäasiantuntijana näen edellisessä psykologin tekstissä paljon sidosryhmäteorian ”sanomaan” liittyviä yhtymäkohtia: sidosryhmien välinen vuorovaikutus perustuu toisten sidosryhmien kunnioitukseen, jota on hyvä tarkastella sidosryhmien tasavertaisena toimintana kumppaneiden keskeisessä toiminnassa ja siinä, kuinka osapuolille annetaan oikeutettuus ja mahdollisuus tuoda esille omat näkemyksensä ja omat kantansa käsiteltäviin asioihin, jolloin fokuksessa ovat: avoimuus, läpinäkyvyys ja rehellisyys. Nämä elementit perustuvat avoimeen ja rehelliseen kanssakäymiseen, jossa uskalletaan viestiä myös negatiivisista asioista, ottaa vastaan kriittistä palautetta ja pyrkiä näiden kautta saamaan aikaan parempaa toimintaa ja yhteisesti hyväksyttäviä tuloksia.
Eli kyse on sidosryhmäosaamisesta, joka on osa sidosryhmäkompetenssia ja jonka ytimessä on kyky yhdistää, omaksua ja hallita monilla yhteiskunnan osa-alueella tarvittavia vuorovaikutustaitoja. Sidosryhmäosaaja hallitsee sidosryhmäajatteluun liittyvän sidosryhmävuoropuhelun, jonka fokuksessa puolestaan on kysymys: miksi, milloin ja kuinka osa ihmisistä löytää toisia paremmin mahdollisuuksia ja joita he osaavat jostain syystä hyödyntää paremmin kuin monet muut omassa sidosryhmätoiminnassa ja vuorovaikutuksessa yleensä. Suomisanakirjassa vuorovaikutuksesta käytetään myös termiä dialogi. Dialogeja ovat useasti näytelmät, mutta on olemassa myös Platonin dialogi.
Platonin dialogit eivät kuitenkaan kunnioita keskustelijoita samalla tavoin, johon vuoropuhelun keskustelu yleensä pyrkii. Platonin dialogien keskiössä on piikittelevä Sokrates, joka nöyryyttää keskustelukumppaniaan. Sokrateen nöyryytyksen voimaannuttamina keskustelijat voivat oppia tarkkailemaan ja tutkimaan omia näkemyksiään ja niiden epäjohdonmukaisuuksia, ennakkoluuloja tai pelkkiä oletuksia. Sanana dialogi koostuu kreikan kielen sanoista dia = läpi ja logos = syy [näkyvä], josta voi vetää johtopäätöksenä sanan ”läpinäkyvä”.
Nykyajan työpaikoilla ei ole juuri sijaa Soratesin kaltaisille ”ajattelijoille”, mutta piikittelijöitä sieltä kyllä löytyy. Nämä piikittelijät pitäisi löytää jo rekrytointiprosessissa ja jättää heidän ”voimavaransa” hyödyntämättä.
Kyseisessä Hesarin jutussa ei ollut teemana millään tavalla työpaikalla tapahtuva ”piikittely” vaan lähinnä oman ajankäytön hallintaan liittyvät kysymykset niin työssä, kuin vapaa-aikana. Oman ajankäytön hallinta kuuluu sidosryhmäosaajan työkalupakkiin koko lailla keskeisenä elementtinä.
