Oppimisen ja koulunkäynnin tuki [lakiuudistus]

Tekstin tuottaja Raimo Kovanen: Hallitus uudisti perusopetuksen oppimisen tuen 1.8.2025 alkaen. Uudistuksen keskiössä ovat oppimisen edellytyksiä tukevat opetusjärjestelyt, joilla tarkoitetaan esimerkiksi opetusryhmien muodostamista siten, että opetuksen tavoitteet voidaan saavuttaa ja opettajan olisi mahdollista huomioida opetusryhmän tarpeet riittävän hyvin. Nykyinen kolmitasoinen: yleinen, tehostettu ja erityinen oppimisen tuki poistuu.

”Nyt kouluissa pelätään, että luokista tulee entistä levottomampia.”  [HS 19.3.] 

LAKI [kolme merkittävää pykälää]

20 e § Oppilaskohtaisen tuen toteuttamista koskeva suunnitelma 

Oppilaskohtaisen tuen tarpeen arviointiin perustuen on laadittava tuen toteuttamista koskeva suunnitelma. Suunnitelman laativat oppilaan opettajat. Suunnitelma on laadittava yhteistyössä oppilaan ja huoltajan tai tarvittaessa oppilaan muun laillisen edustajan kanssa. Suunnitelmasta on käytävä ilmi oppilaskohtaisen tuen tarpeen arviointiin perustuvien tukitoimien toteuttaminen ja seuranta. Jos perusopetuksen oppimäärästä tai tavoitteista poiketaan 20 h §:n mukaisesti tai jos opetus järjestetään 20 i §:n mukaisesti, suunnitelmasta on käytävä ilmi oppilaskohtaiset tavoitteet ja sisällöt, opinnoissa eteneminen sekä oppilaan arvioinnin periaatteet. Suunnitelman toteutumista ja tukitoimien riittävyyttä on arvioitava tarvittaessa, kuitenkin vähintään kerran lukuvuodessa, oppilaan tuen tarpeiden mukaiseksi. Tätä useammin se on tarkistettava, jos oppilaan tarpeet sitä edellyttävät. Opetushallitus määrää tarkemmin opetussuunnitelman perusteissa oppilaskohtaisen tuen toteuttamista koskevan suunnitelman sisällöstä. 

20 f § Tukea koskeva päätös 

Opetuksen järjestäjän on tehtävä kirjallinen päätös 20 c §:ssä säädetyistä oppilaskohtaisista tukitoimista, 20 h §:ssä säädetystä perusopetuksen oppimäärästä ja opetussuunnitelman tavoitteista poikkeamisesta sekä 20 i §:ssä säädetystä opetuksen järjestämisestä oppilaalle, jolla on vamma, sairaus tai muu toimintakyvyn rajoite. Päätös on tehtävä 20 d §:ssä säädetyn arvioinnin mukaisesti ilman aiheetonta viivytystä. Jos muu opetuksen järjestäjä kuin kunta ei järjestä oppilaskohtaisia tukitoimia tai 20 i §:ssä tarkoitettua opetusta, päätöksen oppilaskohtaisista tukitoimista tai mainitussa pykälässä tarkoitetusta opetuksesta tekee opetuksen järjestäjän esityksestä oppilaan asuinkunta. Päätös voidaan panna täytäntöön lainvoimaa vailla olevana. 

20 g § Opetusryhmien muodostaminen 

Opetusryhmät muodostetaan vuosiluokittain. Jos opetuksen tarkoituksenmukainen järjestäminen sitä edellyttää, eri vuosiluokkien sekä esiopetuksen oppilaita voidaan kuitenkin opettaa samassa opetusryhmässä tai antaa opetusta yhdessä muun koulun tai oppilaitoksen oppilaiden kanssa. 

Perusopetukseen valmistavan opetuksen opetusryhmien muodostamisesta päättää opetuksen järjestäjä. Opetusryhmät muodostetaan siten, että yhden opettajan opettamassa perusopetuksen ryhmässä on enintään viisi oppilasta, jotka saavat oppilaskohtaisena tukitoimena erityisopettajan tai erityisluokanopettajan opetusta pienryhmässä tai erityisluokassa. 

Viiden oppilaan enimmäismäärä voidaan ylittää tilapäisesti. Erityisluokanopettajan opetuksessa erityisluokassa saa olla enintään kymmenen oppilasta. Erityisluokan enimmäiskoko voidaan ylittää tilapäisesti. Erityisluokanopettajan opetuksessa erityisluokassa saa olla enintään kahdeksan 20 i §:n 1 momentissa tarkoitetussa opetuksessa olevaa oppilasta tai enintään kuusi mainitun pykälän 2 momentissa tarkoitetussa opetuksessa olevaa oppilasta. 

Jos tässä momentissa tarkoitetuille oppilaille annetaan opetusta samassa ryhmässä tai yhdessä 3 momentissa tarkoitettujen oppilaiden kanssa, määräytyy opetusryhmän enimmäiskoko sen mukaisesti, minkälaista tukea saavia oppilaita ryhmässä on eniten. Jos tässä momentissa tarkoitetun oppilaan opetus annetaan yhdessä muiden kuin tässä tai 3 momentissa tarkoitettujen oppilaiden kanssa, saa opetusryhmässä olla enintään 20 oppilasta.

TOTEUTTAMISEN RAHOITUS

Lakiuudistus toisi kunnille 80 miljoonaa euroa ’lisärahoitusta’ lukuvuosittain oppimisen tuen toteutukseen. Rahalla on ottajia ja rahan kohdistamiseen liittyy paljon muuttuvia tekijöitä, joten on ehkä syytä kysyä –> riittävätkö rahat kaikkeen siihen hyvään mitä tavoitellaan?

KOMMENTOINTIA

OAJ:n Katriina Murto: ”Oppimistasoa ei saada mitenkään nousuun, niin ettei panosteta koulutukseen koko Suomessa, monella eri tavalla ja eri tasolla. Tarvitsemme pienempiä ryhmäkokoja, pienryhmiä, erityisluokkia, panostuksia oppilashuoltoon – tämä on iso kokonaisuus.” [HS 18.3.].

Koulumaailma näkee vähimmäisvaatimuksenaan lakiuudistuksen toteutuksen käytännön toimena, että työrauhan todellinen parantaminen tarkoittaa luokkakokojen rajaamista ja siihen liittyvää jonkin asteista ’vakuutta’ siitä, että rahat todellisuudessa käytetään oppimisen tukemiseen. Opettajien pelko on aiheellinen, jos tulokulmaksi otetaan säästöpaineiden alla painivien kuntien huutava rahan tarve sinne sun tänne. Kunnat kun ovat opetuksen järjestäjiä ja niiden saama valtionapu ei ole ’korvamerkittyä’

INKLUUSION TOTEUTUMINEN

Vanhemmat /kasvattajat ajattelevat ’mielellään’ –> jokaisella oppilaalla tulee olla oikeus oppia koulussaan tulematta ’leimatuksi’ erilaisena oppijana. Edellä mainittu ajatus edellyttää kaikkien oppilaiden oppimista yhteisessä yleisopetuksen luokassa – myös erityisopetusta – jolloin ei ole erikseen pienryhmiä, joissa annetaan erityisopetusta.  

Käytännön toteutuksessa tämä johtaa nykyisten alueellisten erityisluokkien lakkauttamiseen ja siirtymistä 'kenties' koulukohtaisiin erityisluokkiin tai johonkin muuhun vastaavaan ratkaisuun - opetuksen järjestäjä päättää.

Jo nyt on nähtävissä [kunnat opetuksen järjestäjinä] säästötoimia inkluusion ’nimissä’ –> pienluokkia lakkautetaan ja oppijat laitetaan ’yleisluokkiin’ eikä luokkaopetukseen anneta tarvittavaa lisätukea ollenkaan, vaan mennään samoilla opettajaresursseilla kuin ennenkin.

Yleisopetus tarkoittaa myös luokassa olevien ns. ’tavallisten’ oppijoiden aseman tarkastelua kriittisesti, sillä on mahdollista, että heidän opiskeluiden edistyminen mahdollisesti kärsii. Opettajilta tämä edellyttää aina vain vaativampaa oppilaskohtaista suunnittelua –> aikaresurssi tulee motivoituneella opettajallakin vastaan. 

Niillä opetuksen järjestäjillä, joilla on sekä taloudellisia-, että henkilöresursseja tilanne on parempi. Tässä 'kombossa'  myöskään, inkluusion toteuttaminen, varsinkin ennakoivasti ei tietenkään tapahdu ’silmänräpäyksessä’ vaan se ottaa aikaa ja vaatii oppimisen tukea – myös opettajillekin, uudistuksen toteuttajille.

P.S. Tekstiini liittyvät ajatukset kumpuavat 18.3. lukemastani Hesarista [kirjoittaa ko. aiheesta], kirjoittamani kirjan INKLUUVISUUS OSANA SIDOSRYHMÄKOMPETENSSIA -integroiva ajattelutapa sisällöstä, työstäni, sekä kokemuksistani [vuosia sitten] syntymäkuntani päätöksentekijänä [valtuutettu, kh:n jäsen ja sivistyslautakunnan pj] :)

PIENTÄ POHDINTAA VIIKON VIISI [27-31.1.] DISSONANSSISTA

HS [27.1.] uutisessa HS-gallup PÄÄMINISTERI Orpo korostaa, että, säästöt ovat välttämättömiä, koska julkisessa taloudessa tulojen ja menojen välillä on niin iso kuilu. ”Se tarkoittaa sitä, että joudumme tekemään leikkauksia. Kaiken leikkaamisen keskellä olemme kuitenkin tehneet myös priorisointeja, Orpo sanoo. Orpon mukaan hallitus on pyrkinyt suojelemaan säästöiltä muun muassa peruspalveluita, koulutusta, turvallisuutta ja tutkimusta ja tuotekehitystä”

HS [30.1.] Mielipide -osasto otsikolla, Monella nuorella ei ole yhtään syytä jatkaa elämistä. Eveliina, 14 vuotta, kirjoittaa: ”Suomen päättäjät puhuvat, kuinka me nuoret olemme maamme tulevaisuus. Miksi he sitten leikkaavat nuorten mielenterveyden hoidosta? Oletetaanko, että me nuoret kestämme sen kaiken taakan ja oletukset, mitä meidän harteillemme pinotaan vuosi vuodelta yhä enemmän ... Minulla itselläni on vakavan masennuksen paperit ja uskallan avoimesti kertoa, että synkimmillä hetkillä minulla on ollut selvät suunnitelmat, miten päästä hengestäni. Mutta onneksi minulla on ollut yksi vahva syy jatkaa elämääni, nimittäin perhe. Minä sain apua ja masennuslääkkeet, ja ne ovat auttaneet.”

Talouselämä 4/2025 Anni Erkko kirjoittaa kohdassa Kolumni otsikolla, Kyllä voileipäsukupolvi* hoitaa: ” Liki puolet suomalaisista ajattelee, että aikuisten lasten tulisi ottaa enemmän hoitovastuuta ikääntyvistä vanhemmistaan, koska julkinen talous on heikko ... Vaikuttaa siltä, että valtiovarainministeri Riikka Purran [ps] leikkaussakset ovat todella iskostuneet kansan mieliin.”

Ja vielä HS [30.1.] kohdassa Merkintöjä, Teija Sutinen kirjoittaa, Valtiolla on kovat puheet ja pehmeät keinot: ”TIISTAINA hyvinvointialueet saivat vähän lohtua, kun tukea tuli arvovaltaisesta suunnasta. Talouspolitiikan arviointineuvoston mielestä hallituksen pitäisi antaa alueille lisäaikaa kattaa alijäämänsä niin, että taloutta ei tarvitsisi vetää liian kireälle tänä ja ensi vuonna. Ei käy, väärä singnaali, sanoi valtiovarainministeri Riikka Purra [ps] heti.”

No sitten HS [31.1.] niin ikään kohdassa Merkintöjä, Erkki Karjalainen kirjoittaa, Mikä ihmeen kognitiivinen dissonanssi?** ”Dissonanssissa on kyse henkisestä riitasoinnusta, ja käsitteen avulla voi kuvata ja yrittää ymmärtää useita aikamme ilmiöitä ja tapahtumia.”

Pohdiskellessani edellisten esimerkkien ’valossa’ Suomen päättäjien toimintaa tulee eittämättä mieleen Erkki Kylmäsen tekstissään nostama ajatus kognitiivisesta dissonanssista. Kylmäsen ajatusta vähän soveltaen; KUN TIEDETÄÄN ETTÄ VOISI AUTTAA, mutta kun TÄMÄNHEKINEN TALOUSPOLITIIKKA ei anna periksi, niin siksi ei kannata edes yrittää.

Kun taas Talouselämä 4/2025 uutisessa Häirikkö vai vakauttaja? Olli Sirkka näkee asian näin [liittyy teollisuuden investointivaatimuksiin] ” On vanhakantainen tapa ajatella, ettei teollisuus halua joustaa ja että se on vaikeaa. Kyllähän kaikkia prosesseja voi suunnitella uudelleen. Meillähän olisi tarjota Suomessa kilpailukykyä nimenomaan sellaiselle teollisuudelle, joka pystyy joustamaan.”

Olisiko maan hallituksen nähtävä kansalaisten hyvinvointiin ja terveyteen liittyvät asiat investointeina tulevaisuuteen ottamalla ’mallia’ teollisuudelta, vähän Helenin Sirkan ajatusmaailman tavoin?

_____________________________

*Voileipäsukupolvi /YLIOPPILASLEHTI 6.10.2011 –> voileipäsukupolveksi kutsutaan 1960- luvulla syntyneitä, töissä käyviä ihmisiä, jotka ovat hankkineet lapset kolmekymppisinä. He ovat huolehtijoiden sukupolvi, jota puristavat ylhäältä teini-ikäiset lapset, toisaalta yli kahdeksankymppiset vanhemmat.

**Kognitiivinen dissonanssi /PEDA.NET–> tarkoittaa kahden ristiriitaisen kognition kokemista. Kognitiivinen dissonanssi syntyy silloin, kun ihmisen tiedot ja asenteet ovat ristiriidassa. Ihminen pyrkii vähentämään kognitiivista dissonanssia muuttamalla käyttäytymistään