Kunnallispolitiikassa koettua vuonna 2006

VKO52/2006

Hyvää vuotta 2007.

Olipa ihanaa lukea Savon Sanomista (ti 3.1.-07) kuinka suoenjokelaisten vai kuulostaisiko paremmalta suonenjokisten kunnallispoliittinen keulamies ehdotteli Sisä-Savon kunnan muodostamista ... aivan uusi asia, eipä ole moista aikaisemmin meitsin korviin kuulunutkaan ... IHANAA??



Lehden lukeminen muuttui vielä ihanammaksi, kun tervolaiset tai pikemminkin Tervon kunnanhallitus on päättänyt lähestyä Vesannon kuntaa aivan virallisesti "kumppanuustoiminta" mielessä. Saas nähdä mitä kaikkea ihanaa tämä alkanut vuosi tuo tullessaan, kun heti vuoden ensimmäiset lehdet toivat näin IHANIA uutisia "pureskeltavaksemme".



Vuoden 2006 joulukuun puolivälin tietämissä meitsin sähköpostiin tulla "paukahti" tieto, että MTV3 lopettaa kotisivutilan ylläpidon 10. tammikuuta 2007 alkaen ... siis tiistaina 10.1.2007. Tämä tarkoittaa meitsin kotisivujen ylläpidolle ongelmia, sillä kotisivut ovat juuri tuon MTV3:n ylläpitämän palvelun varassa.



Meitsille tuli kiire uuden palveluntuottajan etsimisessä - tämä uutinen - ei ollut meitsille yhtä ihanaa luettavaa, kuin nuo kaksi edellä mainitsemani lehtijuttua kuntakuvioihin liittyen olivat.



Että, jos ja kun tämä kotisivuni ei aukea 10.1.2007 jälkeen, niin SYYPÄÄ ja PÄÄSYY on kotisivupalvelutilan ylläpitäjässä eli MTV3:ssa tai ehkäpä viimelopuksi meitsissä, kun en ehtinyt reagoida asiaan riittävän nopeasti ... muutamassa päivässä. Onneksi sentään tieto tuli myös meitsille, vaikka olisin toki toivonut hiukan pidemmän "reakointirupeaman".



Yritän etsiä uuden palveluntuottajan ja palata asiaan uusin kuvioin ... että jo olikin aika meitsin uudistautua myös tällä BLOGI -saralla ... olisin kyllä tehnyt mielummin - sen uudistumisen - jo vakiintuneella palvelupohjalla, mutta kun ei niin ei. Tehdäänpä sitten uudella, jahka sellainen löytyy?



Tässä on käymässä myös niin, että NETTIOSOITTEENI MUUTTU. Yritän KYLLÄ saada vanhan OSOITTEENI säilymään, KOSKA OLEN MAKSANUT SIITÄ VUODEN 2008 ELOKUULLE SAAKKA, siis osoitteesta raimo-kovanen.tk. Saas nähdä kuinka "äijän" käy?



Palataan kuvioihin osoitteessa tai toisessa, vaikka kyllähän se meitsille olisi riittänyt - näin lyhyen aikavälin muutoksena - se, että kotiosoitteeni numero 22 muuttui numeroksi 24.



VKO 51/2006

Nykyisin meitä ihmisiä - vesantolaisiakin - yhdistävät monet globaliin talouteen ja valtataisteluun liittyvät asiat. Kuitenkin kaikissa näissä pyrkimyksissä meitsi toivoisi lähtökohtaisena tavoitteena olevan oikeudenmukaisuuden, yhteistyöhakuisuuden, yrittämisen, ahkeruuden ja vapaan keskustelun.


Tid att rensa? Jag skulle tro, att man idag förmår ser längre! Siinäpä se! On aika kitkeä ja nähdä kauemmas. Sitähän meiltä päättäjiltä odotetaan. Meidän on pystyttävä näkemään yli oman kunnan rajojen ja samalla ajattelemaan sitä, kuinka kuntalaiset voivat käyttää "kitkettyjä" palveluja luontevasti laajalla alueella.



Näitä päätöksiä tekemässä pitää olla "oikeita" ihmisiä ... siis heitä, jotka pystyvät ja haluavat rakentaa oikeudenmukaisuutta ja luoda yhteistyötä.



Kolmella sanalla sanoen pitää olla PÄTEVÄ JA SOPIVA. Kaikki me päätöksentekijät olemme päteviä ja sopivia, koska meidät on tehtäviimme valittu PÄTEVINÄ ja SOPIVINA. Mitä oikein tarkoittaa PÄTEVÄ ja SOPIVA?



Tässä kirjoitelmana meitsin näkemys PÄTEVYYS ja SOPIVUUS kriteereistä luottamusmiespäättäjälle. Nämä sopivuusvaatimukset Meitsi on soveltuvin osin "benchmarkannut" IHA ITE PKT-säätiön julkaisemasta liikkeenjohdon konsultin "kriteeristöstä".



Yleistä

Kuntapäättäjää valittaessa on pystyttävä vakuuttumaan hänen luotettavuudestaan, asiantuntemuksestaan ja kokemuksestaan. Kuntapäättäjän ominaisuuksien täytyy olla sopusoinnussa siihen tarpeeseen, mihin kuntapäättäjää ollaan valitsemassa.



Rehellisyys.

Kuntalaisen on voitava luottaa kuntapäättäjään joka tilanteessa. Tämä tarkoittaa sitä, että kuntapäättäjällä on selvät eettiset säännöt ja selkeät periaatteet, joita hän noudattaa.



Pätevyys.

Kuntapäättäjän pätevyyttä luottamustoimessa voi tarkastella esimerkiksi seuraavien tekijöiden avulla.

- peruskoulutus, tutkinnot, tietojen / asiantuntemuksen ylläpito

- alaan liittyvä koulutus ja jatkuva ajan tasalla pysyminen

- kuinka kauan on toiminut kuntapäättäjänä

- referenssit ja mahdolliset suositukset

- alan järjestöjen tai yhdistysten jäsenyys

- tutkimukset, kirjat tai artikkelit, joita kuntapäättäjä on julkaissut



Kuntapäättäjän pätevyyttä ei voida kuitenkaan arvioida pelkästään sen perusteella, mitä hän on opiskellut tai mitä hän osaa. Yhä tärkeämpänä pidetään viestintää, kykyä eläytyä kuntalaisen ongelmiin, taitoa tulla toimeen ihmisten kanssa ja saada muutkin yhteistyöhön keskenään. Kuntapäättäjällä tulee olla kyky siirtää tietojaan ja taitojaan kuntayhteisön hyväksi. Kuntapäättäjän pätevyydestä ei ole hyötyä, jos kuntalaiset eivät edes ymmärrä, mitä kuntapäättäjä tarkoittaa.



Toimintakyky.

Kuntapäättäjän täytyy osata arvioida oma-ajankäyttönsä siten, että aikaa riittää jokaisen kuntalaisen tarpeisiin. Toisaalta täytyy kuntapäättäjällä olla kykyä selvittää ne asiat, joita luottamusmiestehtävässä on määritelty hänen tehtävikseen.



Yhteistyöverkosto.

Päätöksenteko voi edetä siten, että joudutaan sellaisille alueille, mitkä jäävät valitun kuntapäättäjän kompetenssin ulkopuolelle tai hän ei itse pysty syystä tai toisesta hoitamaan jotain asiaa. Tarvitaankin jonkun tietyn osa-alueen asiantuntijaa, esim. sosiaalialaa tai vaikka juridiikkaa koskien.

On eduksi, mikäli kuntapäättäjällä on luotuna verkostoja tai vapaamuotoisia yhteistyökuvioita muiden kuntapäättäjien kanssa. Suurissa kunnissa omasta "päättäjäporukasta" löytyy monen alueen asiantuntijuutta. On ehdottomasti kohtuullista edellyttää kuntapäättäjältä kykyä myöntää oman osaamialueensa rajallisuus. Mikäli kuntapäättäjällä on hyvä yhteistyökumppani, joka voi tulla hoitamaan jonkin vaiheen päätöksenteosta, on tämä kuntalaiselle parempi vaihtoehto, kuin joko tyytyä epäpätevään tai aloittaa jälleen uusi päätöksentekoprosessi.



Referenssit.

Päätöksenteon onnistuminen on melko vaikeasti määriteltävä asia. Vaikka tavoitteet on asetettu tarkkaan, voi kuntalaisella olla päätöksentekoa kohtaan joitain ääneen lausumattomia odotuksia. Toisaalta kuntapäättäjä on ehkä muodollisesti pystynyt saavuttamaan asetetut tavoitteet, mutta lopputulos ei silti ole hyvä.



On varmasti hyvä tiedostaa, että jokaisella kokeneella kuntapäättäjällä on takanaan, sekä onnistumisia että epäonnistumisia. Lopputulokseen ovat vaikuttamassa moni tekijä. Pelkästään hyvään ja luotettavaan nimeen ei kannata kuntapäättäjävalintaa perustaa.



Onnistuneella päätöksenteolla on selvä päättymispiste. Hyvä kuntapäättäjä voi kyllä myöhemmin saada uuden tehtävän samasta kunnasta - tulla uudelleen valituksi.



HYVÄÄ JOULUA JA ONNEKASTA UUTTA VUOTTA 2007



"Jos menestyt kerran, se voi olla sattuma. Jos menestyt kahdesti, se voi olla onnea. Jos menestyt kolmesti, se johtuu ahkeruudesta ja taitavuudesta."

- ranskalainen sananlasku -



"Maailma on ihaillut monia miehiä, joissa oma vaimo ja palvelijat eivät nähneet mitään erityistä. Harvat ihmiset ovat herättäneet ihailua myös talonväessä."

- Michel de Montaigne, ranskalainen kirjailija ja humoristi 1533-1592 -



VKO 50/2006
Internetyhteydet pelaa ja asia tältä osin OK.

Vesannon luottamushenkilöhallinnossa on tapahtunut joulukuun alussa ISO muutos. Valtuuston puheejohtaja Vesa Närhi "karisteli" vesantolaiset hiekat kengistään - asia tuli ainakin meitsille melkoisena yllätyksenä - ja niin valtuustolle tuli eteen uuden "kärkihahmon" valinta. Onnea ja menestystä Vesalle uusissa kuvioissaan.

Valtuustomme uudeksi "kärkihahmoksi" valittiin valtuutettu Esko Huttunen. Esko on mies, jonka olen tuntenut jo kouluajoiltamme saakka ... siis 70 -luvulta alkaen. Meitsin ajatuksissa Esko on "jämäkkä tyyppi", jolle on kertynyt elämän ja johtamisen kokemusta mm. ollessaan opistoupseerina.

Jo Nummisuutareiden Esko oli vaikutusvalatainen tyyppi - joka tunnetaan vielä vuosikymmenten jälkeenkin. Esko on AINA puumerkkinsä ansainnut.

Aleksis Kiven Seura myöntää ESKON puumerkkejä hyvin vaikutusvaltaisille tyyppeille, jotka ovat tunnettuja joillain elämän alueilla. Jospa se meidän Eskokin? Kuinkas tuttu asia se ESKON PUUMERKKI onkaan ... täytyypä meitsin terästää tietojaan asian suhteen!!??

Valtuuston puheejohtajalta tullaan tietenkin vaatimaan monenlaisten asioiden näkemystä, kokemusta ja tuntemusta jo pelkästään Paras -hankkeen edellyttämien asioiden päätöstenteossa. Toki koko vesantolainen poliittinen "esikunta" on Eskolla käytettävissä ja tukenaan, näin ainakin uskon. ONNEA ESKOLLE!

Näinä päivinä on kuultu monenlaisia kannanottoja julkisuudessa liittyen valtakunnassa olevien itsenäisten kuntien talouteen ja tulevaisuuteen. Vesanto on ollut myös esillä. Savolainen maakunta-avviisi totesi to 14.12. Vesannon olevan Pohjois-Savon kalleimman verottajan. Näin varmasti on, kun laskelmissa käytetään "pelkkää" matematiikka ja huomioidaan vain viranpuolesta tehtävät vähennykset, mutta todellisuus "viimelopussa" on toisenlainen.

Ehkä joskus innostun laskeskelemaan tänne sivuilleni - oikein esimerkein - vertailutietoa, joka on laajapohjaiseen ja lopullisiin verotustietoihin perustuvaa.

Valtkunnantasoisesti katsoen Vesannon kunnalla ei ENÄÄ ole ollenkaan huonossa jamassa oleva kuntatalous, mutta reippaasti kuitenkin valtakunnallisen keskitason alapuolella. Kyllä meillä tekemistä riittää, vaikkakin vuoden 2007 talousarvio toteutuessaan helpottaa "talousahdinkoamme".

Saas nähdä kuinka tehokkaasti Esko pystyy "puumerkkiään" käyttämään? Meitsi haluaa kuulua Eskon tukijoukkoihin.

Yksi Blondi -vitsi:
Blondi ajoi vehnäpellon ohi, ja huomasi siellä toisen blondin. "EI IHME, ETTÄ MEITÄ PIDETÄÄN TYHMINÄ, KUN SINÄ SOUDAT VEHNÄPELLOLLA, JOS MINÄ OSAISIN UIDA TULISIN HAKEMAAN SINUT POIS!"



VKO 50/2006
Tässä mennä hurahti pari kirjoittelematonta viikkoa - noin vaan - ja "syyllinenkin" on tiedossa. Niinhän se yleensä menee, että jokaiselle "ongelma-asialle" etsitään syypäitä. Niinpä meitsikin joutuu etsiskelemään tälle kirjoittamattomuuden "aikakaudelleen" syypäitä tai ainakin pääsyitä.

Suurimmaksi syypääksi meitsi nimeää tietotekniikan tai pikemminkin sen toimimattomuuden, sillä kotikoneelleni tulevan Internetyhteyden muutostyöt on luvattu toimittaa aikataulussa, joka on enemmän kuin viikko ja enemmän kuin kaksi viikkoa. Yhteydet eivät toimi vieläkään ... saapa nähdä meneekö vielä viikkoja - luvatun ylitse??!!

Muutostyön hoidon pitkittymiselle lienee syypää ja pääsyy se (siis meitsin mielestä), että kotipaikkakunnallani "piuha", jota pitkin yhteys tulee (tulisi) kotiini on eri operaattorin hallinnassa kuin "piuhankäyttötilauksen" tehnyt Internetyhteyden tuottajaoperaattori on - ja kenties juuri siitä syystä - Internetyhteyden muutostyö annetun aikataulun puitteissa ... siis meitsin näkökulmasta katsoen ... ei näyttäisi oikein toimivan!!!???

Seuraavassa hiukan lehtiartikkelilainauksia, joissa kerrotaan bussikuskin työstä:
ennen kuski tuli töihin asenteella, että hänen työnsä on ajaa bussia. Rahastajat huolehtivat maksuista ja lipuista. Nyt ajaminen on vain yksi osa työtä, sanoo bussinkuljettaja XX. On tietenkin - edelleen - tärkeää, että kuljettaja ajaa hyvin, jotta matkustajat pääsee pisteestä A pisteeseen B ja silloin, kun heidän kuuluu päästä, mutta se ei enää yksistään NYKYÄÄN riitä. Asiakaspalvelun merkitys myös tällä osa-alueella korostuu entisestään ja jos on kritiikin aihetta, niin kuljettajat ovat SE ensimmäinen taho, keihin / mihin kritiikki kohdistuu ...

Tässä Internetyhteysasiassa en tietenkään halua antaa kritiikkiä teleasentajien toiminnasta, vaan haluan kritisoida tätä koko globaalia kilpailutilannetta eri operaattoreiden välillä sillä ajatuksella, että kiusa se on pienikin kiusa.

Tätä ko. "Internetkiusaa" ei ole tietenkään tarkoitettu meitsin kärsittäväksi, mutta viimelopussa kärsijänä on yleensä juuri loppukäyttäjä, vaikka syypäät ja pääsyyt ovat jossakin aivan toisaalla - kenties jopa Ruotsissa saakka.

Meitsi ajattelee tällä omalla puutarhajärjellään tätä olemassa olevaa tilannetta näin; piuhat ovat olleet paikallaan jo vuosikausi - niin uuteen osoitteeseeni kuin vanhaankin, mutta tällä hetkellä Internetyhteys menee (ainakin vielä tänään 11.12.) tuohon naapurikiinteistöön (entiseen kotikiinteistööni), vaikka sen pitäisi tulla kiinteistöön, jossa asustelen perheeni kanssa. Tämä muutostyö on kestänyt nyt yli kaksi viikkoa.

Kyseessä lienee hyvin teknisesti hoidettava muutos, joka ei tarvinne johtotöitä, vaan muutostyö tapahtuu jossakin "piuhajakamokopissa", niin että bitit kulkisivat pisteestä A pisteeseen B ja silloin, kun niiden kuuluu kulkea - näin yksinkertaista puutarhajärkiajattelua?

Katsotaan kuinka asia kehittyy? Kalenterista löytyy vielä viikkoja ja kohta otetaan uusi kalenteri käyttöön, josta löytyy 52 "nykäisemätöntä" viikkoa! Palaillaan. Kirjoitin tämän tekstin vieraalla koneella, jossa yhteydet ja yhteistyö pelaa. :)

"Minulla on hyvin yksinkertaiset tarpeet: olen aina tyytyväinen kaikkein parhaaseen."
- Oscar Flaubert, ranskalainen runoilija, 1821-1955 -

VKO 47/2006
Olipa tänään (la 18.11.), näin vesantolaisen näkökulmasta, HIENOA lukea Hesarin kotimaauutissivuja - ainakin kahdesta eri syystä - jotka toki korreloivat viimelopussa toisiaan.

Ensteks tämä: Vesanto EI OLE sisäasiainministeriön kriisikuntakriteereiden avulla vuoden 2004 kuntataloustiedoilla tehtyjen "haarukointien" perusteella kriisikunta. Valtakunnastamme kriisikuntia valitettavasti löytyy viisi: Leivonmäki, Kestilä, Keminmaa, Utajärvi ja Ylivieska. HIENOA VESANTO ja VESANTOLAISET.

Toiseks tämä: Karjaa ja Pelkosenniemi perivät ensi vuonna asukkailtaan 21 prosentin tuloveroa - veroa, joka MEILLÄ VESANNOLLA ON VAIN 20 prosenttia. HIENOA VESANTO ja VESANTOLAISET.

Toki kolmessa kunnassa on päätetty laskea veroprosenttia. Nämä ovat Juuka, Vöyri-Maksamaa ja Saltvik. Hyvä ne ja niiden kuntalaiset.

Edellä olevan tekstin SANOMA, jossa on lainauksia Hesarin toimittajan Riita Vainion tekemän Kuntien takauskeskuksen toimitusjohtaja yhteiskuntatieteiden tohtori Heikki Niemeläisen haastattelusta, ei tietenkään anna meille vesantolaisille päättäjillä mitään "helpotuksia" PARAS -hankeen vaatimien toimenpiteiden ja päätöksenteon eteenpäinviemisessä, mutta on se toki INFORMAATIOTIETONA hyvin motivoiva lähtökohta.

Niemeläisen mukaan kuntien taloudessa on vuosittain vaihtelua, mutta todellisuudessa vain muutama kunta on ajautunut umpikujaan. Yhden varauksen Niemeläinen kuitenkin tekee: Terveydenhuollon on uudistuttava niin, että tuottavuus paranee. Nykyinen terveydenhuollon malli perustuu 1970-luvun valtionosuusjärjestelmään, eikä uusia toimintatapoja ole omaksuttu. 1970-luvulla muuttoliike yritettiin pysäyttää kallilla rahalla, NYT niin ei haluta tehdä, vaan yhteiskunta ottaa MUUTOKSEN VASTAAN.

Niemeläinen "aprikoi" myös, että kunnilla ei ole taloudellista kriisiä. Kuntien talouskriisillä ei voida myöskään perustella jatkuvasti kohoavaa kuntaverotusta. Kuntaverot kiristyvät siksi, että näin siirrytään yhä enemmän kohti TASAVEROA.

Meitsi kokee lukemansa artikkelin näin: On sitä valtakunnallisesti katsoen kuntataloudesta olemassa myös positiivista kirjoittamista, kun ja jos näin halutaan - ja halutaanhan sitä.

Olikohan tämä meitsin toteamus nyt vähän liian objektiivinen vesantolaisnäkemys - EI KAI??!!

"Aivan kuten teatteriesityksessä, elämässäkään ei ole tärkeintä, miten kauan se kestää, vaan miten hyvin se esitetään."
-Lucius Annaeus Seneca, room. poliitikko, filosofi ja runoilija, n. 4 e.Kr-65 j.Kr.-

"Maailmaa hallitsee valta, eikä ihmisten mielipide. Mutta mielipide on se, jota valta käyttää."
-Blaise Pascal, ransk. filosofi ja matemaatikko, 1623-1662-

VKO 46/2006
Viimeaikoina meitsi on osallistunut useampaan kunnan luottamushenkilöille suunnattuun tilaisuuteen, joissa on puhuttu nykyajan "muoti-ilmiöstä", tästä PARAS -hankkeesta (kunta- ja palvelurakenneuudistus). Näissä tilaisuuksissa saamani näkemyksen perusteella en voi olla yhdistämättä PARAS -hanketta sanaan SANEERAUS.

Parashanke = saneeraus. Saneeraus = pelastamista perikadolta.

Alijäämäinen ja kannattamaton kuntatalous on sairas, jolloin kunta ei pysty täyttämään perimmäisiä velvoitteitaan: palvelemaan asiakkaitaan, luomaan hyviä työpaikkoja, tuottamaan omistajilleen (kuntalaisille) heidän tarvitsemiaan julkisia palveluja, suoriutumaan valtion kunnille asettamista tehtävistä yms.

Saneerattavana olevan yrityksen - sairaan kuntatalouden - pelastaminen perikadolta on kuin haaksirikkoisen laivan estämistä uppoamiselta. Kaikkien yrityksessä olevien on silloin tajuttava: ilman SELVÄÄ SUUNNANMUUTOSTA ja paikaisia toimenpiteitä mennään pohjaan, että kolahtaa.

Saneerattavaa yhteisöä leimaa epävarmuuden tunne, huoli henkilökohtaisesta tulevaisuudesta. Usein mukaan tulee ongelmien kieltäminen. Kieltämisen takan on inhimillinen itsesuojeluvaisto. Houkutus siirtää ikäviä ratkaisuja on suuri, silloin ollaan pattitilanteessa, jolloin vain odotellaan ja hyssytellään, tilanne vain pahenee.

Yleisestiottaen meitsi voisi ajatella näin:
Päätöksentekokoneiston on oltava toimiva. Päätöksenteon on toimittava. Koneiston on oltava päätöksentekokykyinen heti "saneerauksen" käynnistymishetkellä. Päättäjien on tiedettävä, minkätyyppisiä päätöksiä tullaan tarvitsemaan, ketkä päätöksiä tekevät ja millä valtuuksilla kukin toimii. Joissakin tilanteissa tarvitaan todella nopeaa päätöksentekoa, silloin johtamistyylii (=kriisitilanteessa) on pakostakin autoritaarisempaa kuin normaaliolosuhteissa olisi suotavaa. Tällöin näkyvä johtohenkilö, elävä ihminen, on tärkeä. "Hän on meidän johtajamme, hän ajattelee NÄIN ja näillä perusteilla. Ja tiedämme, että voimme - tietenkin - vaikuttaa hänen ajatteluunsa, mutta päätökset - juuri siinä tilanteessa - tekee hän meiltä saamiensa valtuuksiensa puitteissa. Kun tieto kulkee, päätöksenteko kulkee!"

Yhteistyö on elinehtomme, vastuunkanto alkaa hyvästä yhteistyöstä. Pyrkikäämme elämään itsemme kokoista elämää ja "kesyttämään" kiireemme.


PARAS -hankkeen onnistunut läpivienti tulee vaatimaan JOHTAJILTA ja PÄÄTTÄJILTÄ täydellistä sitoutumista.

Meille valtuutetuille annettiin torstaina, mm. Vesannon kuntaa koskeva, SM:n laatima raportointiaikataulu selvitysten ja toimeenpanosuunnitelmien osalta, ja se on seuraavanlainen:
- Mitkä tehtävät ja mitkä tavoitteet? Valmis marraskuu 2006.
- Mitkä kunnat kumppaneiksi? Valmis joulukuu 2006.
- Miten valmistelu organisoidaan? Valmis tammikuu 2007.
- Mitkä ovat yhteiset tavoitteet? Valmis hemmikuu 2007.
- Mitä keinoja käytetään? Valmis huhtikuu 2007.
- Missä aikataulussa edetään? Valmis toukukuu 2007.
- Suunnitelma hyväksyttävänä kunnanvaltuustossa kesäkuussa 2007.

Aika on vallan väline. Valtaa käyttävät he joille annat aikasi!

Revitäänpä siitä ja ollaan äänestäjille uskollisia!!!!

On hyvä tietää:
"Ihminen, joka astuu julkisuuteen, ei voi odottaa eikä vaatia lempeyttä."
- Marie von Ebner-Eschenbach, itävaltalainen kertoja, 1830-1916 -

"Ero poliitikon ja valtiomiehen välillä on se, että poliitikko ajattelee seuraavia vaaleja, kun taas valtiomies ajattelee seuraavaa sukupolvea."
- David Ben Gurion, israelilainen poliitikko, 1886-1973 -




VKO 45/2006
This message will follow in English.

Theory and research in strategic management: Swimgs of a pendulum.

The development of the field of strategic management within the last two decades has been dramatic. While its roots have been in a more applied area, often referred to as business policy, the current field of strategi management is strongly theory based, with substantial empirical research, and is eclectic in nature.

This review of the development of the field and its current position examines the field´s early development and the primary theoretical and methodological bases through its history.

How to survive the first few minutes?

Many business people are not aware that this a golden opportunity to show their professionalism , self-confidence and ability to care. This is their chance to make a positive, competent and credible first impression. This is, in fact, their only chance to make a good first impression!


VKO 44/2006
Tänään ti 24. lokakuuta on meitsin viimeinen lomapäivä - tällä erää. Eivätpäs päässeet meitsiä lomalla "yllättämään" Voltairen "ennustamat" epävarmuustekijät; PITKÄSTYMINEN, PAHE JA HÄTÄ - muilta osin kuin sen "PAHEEN" osalta, joka liittyi maanantaina (23.10) olleeseen valtuuston kokoukseen ja siellä päätettävänä olevan KOIRAVERON aiheuttamaan "HÄTÄÄN".

Kun tänään tiistaiaamuna, maanantaisen valtuuston kokouksen jälkeisen elämän alettua, ulos mentyäni, huomasin lippujen olevan tangossa. Ensimmäiseksi tuli mieleen, että Vesannolla liputetaan maanantaisen valtuustopäätöksen kunniaksi - EI KOIRAVEROA VESANNOLLE!! Takaisin sisälle päästyäni otin kalenterini KIIREESTI esille ja totesin tänään olevan YK:n päivän - ja eikun lippu tankoon.

Voisinkin tässä yhteydessä ajatella, koiraveroonkin liittyen, että vesantolaiset ansaitsevat enemmän kuin tienaavat; verotulomme eivät riitä edes sosiaali- ja terveysmenojen kattamiseen.

On "vähintään ihmeellistä", että päätöksentekijät jättävät perimättä tällaisen verotulon kuntalaistemme hyväksi, raha joka olisi ollut hallituksen päätösesityksen mukaisesti korvamerkittyä rahaa vanhuspalvelujen kehittämiseen. Kysessä on sentään 10 000 - 15 000 euroa, ja erittäin alijäämäinen kuntatalous - kuntamme on suorastaan" PITKÄSTYMISEEN" asti kriisikunnaksi luokiteltu. Että se siitä koiraverotuotosta ja Vesannon kunnan talousahdingosta - tällä erää.

Varmaankin kuntalaiset ajatuisivat täyteen kaaokseen, jos päättäjinä toimisivat vain itsekkäät ekonomistit, ne rahanahneet sosiopaatit? Edellä mainitun käsityksen meitsi on saanut KOIRAVEROSTA käydyn keskustelun perusteella, ja koiraverosta tehty päätös on SEN jälleen kerran TODISTANUT.

MIETIPÄ VAIKKA TÄTÄ:
Tiedän, että syntymäni oli sattuma, naurettava satunnaistapahtuma, mutta kuitenkin: heti kun todellisuudentajuni herpaantuu, alan käyttäytyä, kuin syntymäni olisi ykkösluokan tapahtuma, välttämätön maailman edistyksen ja tasapainon kannalta.
- E.M. Cioran, ransk.roman. esseisti ja filosofi, 1911-1995 -

VKO 43/2006
Meitsillä on lomaviikko myös nettikirjoittamisen osalta. Saas nähdä mitä (mukavaa??) meitsillä on edessä tulevan lomaviikon aikana?

Voltaire on ilmaissut tiiviisti sen millaisia epävarmuustekijöitä työelämästä poistumiseen voi liittyä ... siis sen mitä meitsillä saattaa olla lomaviikolla edessä:

"Työ pitää loitolla kolme suurta pahaa: PITKÄSTYMISEN, PAHEEN ja HÄDÄN."

- Voltaire, ransk. kirjailija ja filosofi, 1694-1778 -

VKO 41/2006
Kunta- ja palvelurakenneuudistus (PARAS -hanke) tulee asettamaan kunnalliset päätöksentekijät hyvin alttiiksi luottamuksen ja riskinoton "puntaroinnille". Mikään ei tule olemaan itsestään selvää. Päätösten tekeminen ja niiden hyväksytyksi tulemisen "tuska" tulee vaatimaan jokaiselta päättäjältä itsenä ylittämistä. Meitsi voi arvailla, että kaikki tulevien lähivuosien "elämä" KUNTAKEHITYKSESSÄ ja KUNTAYHTEISTYÖN PÄÄTÖKSENTEOSSA tulee pyörimään PARAS -hankkeen ympärillä samalla tavalla kuin planeetat kiertävät aurinkoa.

Meitsin kunnallispoliittisena pääajatuksena tuleekin olemaan: "Rutiinit kuriin. Luottamusta ja riskinottoa päätöksentekoon."

Luottamus on välttämätön onnistumisen edelltys. Luottamus on kuitenkin AINA ansaittava. On uskottava siihen, että asioita kyetään viemään eteenpäin ja se vaatii palavaa intoa ja uskoa asiaan, kuten myös riskinottoa. Myös itseluottamusta pitää olla, jotta uskaltaa sanoa; "nyt en ymmärrä mitä tällä tarkoitetaan".

Vaikka moni laskee luottamuksen pehmeisiin arvoihin, talouselämässä - kuten koiraveron perinnässä - sitä voidaan mitata selvällä rahalla. Luottamus on erittäin tärkeä asia, varsinkin silloin kun aloitetaan jotain uutta tai rakennetaan yhteistyötä - johon liittyy riski.

Päätöksenteko on riskinottoa. On ihmisiä, jotka kykenevät ikään kuin lukemaan toisia ihmisiä. He pystyvät arvioimaan nopeasti, ovatko he valmiita luottamaan toiseen. Tällaiseen kykyyn liittyy usein kokemusta ja sosiaalista lahjakkuutta. Joka tapauksessa nämäkin ihmiset tekevät päätöksensä epätäydellisen tiedon perusteella - he ottavat riskin - vaikka heillä on kyky arvioida, kuunnella ja vertailla millainen ihminen tämä toinen on.

Yhteistyössä on aina ristiriitaisia tavoitteita, kilpailua ja epäilyksiä. Tarvitaan yhteisiä rajapintoja, jotta voidaan rakentaa verkottunutta yhteiskuntaa. Meitsin mielestä nykymaailmassa luottamus on tehokkaampi johtamiskeino kuin raha, kontrolli tai auktoriteetti. Taloustieteen näkökulmasta luottamus pienentää vaihdantakustannuksia; valvonnan tarve vähenee, ennustettavuus paranee, neuvottelukustannukset pienenevät ja riskinotto mahdollistuu.

Niin, siirrytäänkö tämän PARAS -hankkeen myötä Aurinkokuninkaan aikaan? Historiasta tunnetaan, että Ludving XIV itsevaltius osui aikaan, jolloin Ranska oli juuri siirtynyt feodaalijärjestelmästä kansallisvaltioon. Kansallisvaltiolle syntyi uusi talouspolitiikka, merkantilismi, ja valtio otti elinkeinoelämän valvontaansa. Kansalaisten tehtävänä oli vain maksaa veroja, mikä takasi julkiselle vallalle tarvitsemansa varat. Ludvig siirsi vallankäytön keskipisteen pois Pariisin keskustasta Versailles´n vanhaan metsästyslinnaan. Hän rakennutti sinne suuren palatsin. Kaikki Ranskan valtakunnan aatelissukujen päämiehet perheineen määrättiin asumaan Versailles´een. Mitään ei saanut tapahtua Ludvigin tietämättä. Kaikki elämä Ranskassa pyöri kuninkaan ympärillä niin kuin planeetat kiertävät aurinkoa. Hänen jälkeensä on jäänyt lentävä lause "Valtio olen minä", jonka hänen väitetään lausuneen Pariisin parlamentissa 1655.

PARI AJATUKSEN EVÄSTÄ:

Aivan kuten teatteriesityksessä, elämässäkään ei ole tärkeintä, miten kauan se kestää, vaan miten hyvin se esitetään.
-Lucius Annaeus Seneca, room. poliitikko, filosofi ja runoilija n. 4 e.Kr-65j.Kr.-

Kun Eisenhowerilta kysyttiin, mitä hän aikoo tehdä eläkkeellä ollessaan, hän anekdootin mukaan vastasi: Istuudun keinutuoliin verannalle. Kuukauden kuluttua alan ehkä hyvin hitaasti keinua.
-Dwigth D. Eisenhower, Yhdysvaltojen 34. presidentti, 1890-1969-


VKO 40/2006
Menestyksestä tiedetään, että samat syyt, jotka luovat menestystä, voivat pitkään käytettyinä johtaa myös epäonnistumisiin - menestyksessä kasvaa tuhon siemen. Yhteiskunnassamme on havaittavissa, että talouden "koville" arvoille on noussut vastapainoksi empaattisuus. Kannetaan enemmän huolta ihmisen hyvinvoinnista ja ympäristön tilasta, ollaan siis siirtymässä shareholder -ajattelusta stakeholder -ajatteluun. Vastuullisuus ja eettisyys halutaan nostaa juhlapuheista operatiivisen toiminnan työkaluksi.

Entäs sitten todellisuus? Hesarista meitsi lueskellee lähes joka sununtaiaamu työpaikkailmoituksia, kuten tänäänkin su 1.10.

Meitsin tutustuessa työpaikkailmoituksiin en ole kovinkaan useasti törmännyt tekstiin, jossa työnantaja lupaa "yhtenä hyvänä" YLLÄPITÄÄ, HUOLTAA ja TUKEA henkilöstöään; varsinkaan ammattitaitoisen asiantuntijan avulla.

Yleensä työkoneista ja erilaisista laitteista kyllä luvataan pitää huolta ja niistä ilmoitetaan jo myynti ja markkinointi ilmoituksissa ... huolto pelaa ja merkinnät näkyvät huoltokirjassa. Ihmisen sanotaan olevan yrityksen TÄRKEIN voimavara. Ajatellaanko tämän voimavaran pärjäävän omillaan sen jälkeen kun toimintamallit on rakennettu ja laadukas ja tuloksellinen toiminta on aloitettu? Tämä on se käsitys, joka tulee ensimmäisenä meitsin mieleen, sillä työkyvyn ylläpitämisestä ei ole julkisesti kovinkaan paljon ilmoiteltu yritysten henkilöstömainosilmoituksissa - joiksi tämän päivän avoinna olevia työpaikkailmoituksia voidaan kutsua. Suunta näyttäisi olevan parempaan, ainakin isompien työnantajien kohdalla.

Tämä, yrityksen tärkein voimavara - IHMINEN - näyttää jääneen useasti ennakoivien huoltomerkintöjen suhteen huonommalle kuin työkoneet ja erilaiset laitteet, joiden huoltoa ja ylläpitoa pidetään niin tärkeänä, että siitä on erikseen mainittava mainosilmoituksissa ja niistä pidetään oikein erillistä huoltokirjaa.

Sen toki meitsikin tietää, että lähes jokaisen yrityksen tavoitteena on kehittää henkilöstönsä työhön kuten myös vapaa-aikaan liittyvää elämisen laatua. Jos tämä voitaisi vielä todeta "certificaatista" - jolla meitsi ei tarkoita mitään viranomaisten antamaa terveyskertomusta - vaan tarkoitan sillä todistusta, johon on merkitty alan asiantuntijoiden antama koulutus työssäjaksamisesta. Todistusta voidaan päivittää tarvittaessa ja todistuksesta olisi haltijalleen hyötyä esimerkiksi vaihtaessaan työpaikkaa.

Työkoneilla ja erilaisilla laitteilla olemassa oleva huoltokirjakäytäntö on ollut tosiasiaa jo vuosikymmeniä ja sen käyttökelpoisuus on todettu erinomaiseksi, kun kone vaihtaa työpaikkaa - siis kun tehdään konekauppoja.

Yrityksen tärkeimmän voimavaran "huoltoennakointi" ja varsinkin siitä tehdyt merkinnät "certificaattiin" edesauttavat ja antavat varmuutta työntekijöille, kuten myös työnantajille, silloin kun he teettävät työpaikoille työssäjaksamissuunnitelmia alan asiantuntijoilla. Kyseessä tuolloin on meitsin mielestä työnantaja "takuuhuolto" merkintöineen työntekijälle .... sille yrityksen tärkeimmälle voimavaralle.

Kaikesta huolimatta innovatiivisuus on meidän arkipäiväämme. Joka päivä haastamme itsemme. Joka päivä mietimme uudelleen kuinka voisimme juosta lujempaa, toimia paremmin ja nimenomaan eri tavoilla. Terve nöyryys pitää olla joka aamu. Pitää olla huippu siinä jutussa jonka tekee. Jos teet vaikka kunnallispolitiikkaa, niin tee se siten, että tunnet: "Tää on huippujuttu"!" Että se on aivan extraordinary!



VKO 39/2006
Täytyykö päättäjien ja päätösten olla yksimielisiä? Erimielisyys on voimavara, välillä on hyvä heittää "kissa" pöydälle, ja niin kauan kuin asiat pysyvät asioina, se on ihan OK. Asioiden pysyminen asioina onnistuu sillä, kun ja jos päätöksentekijät valmistautuvat päätöksentekotilanteeseen hyvin ja saavat kyseiseen asiaan liittyvät materiaalit ajoissa. Kokouksissa tehdään päätökset.

Meitsi kovan luterilaisen kasvatuksen saaneena on tottunut aina työskentelemään täysillä - oli pelissä omia rahoja tai ei. Aina löytyy ydinhaasteita (=parempi sana muutosvastarinnalle) ja - tietenkin - on luonnollista, että kyseenalaistetaan tilanteita.

Nyt 2000 -luvun alkupuolella alamme tajuta yhä selvemmin, että muutoksista puhuminen ja niistä sopiminen ei ole sama asia kuin toteutunut muutos. Tällä hetkellä keskeinen muutosvoima on kaikkialle tunkeva markkinatalous eli varaukseton usko siihen, että jokiasen työyhteisön työntekijän tulee toimia kuin yrittäjän. Onko tämä näkemys ainoa mahdollinen? Voiko meistä jokaiseta tulla "yrittäjiä" ja haluammeko me kaikki sitä? Olisiko samaan aikaan pohdittava elämän peruskysymyksiä, miksi ja ketä varten olemme olemassa?

Aito toiminnan muuttuminen/kehittäminen meitsin mielestä edellyttää meitsin edellämainitsemien peruskysymysten pohdintaa saman aikaisesti - siis miksi ja ketä varten olemme olemassa? Vain kriittisen ja tavoitteellisen - mutta myös inhimillisenä olemisen arvot huomioon ottavan - yhteistyön kautta voimme yrittää vastata näihin kysymyksiin.

Suomessa yleisesti vallinnut eriytymisen pitkä kausi, sekä työyhteisöjen toiminnassa, että ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa on muutettava keskustelun, vuorovaikutuksen ja yhteistyön ajaksi.

Tässä vaiheessa meitsin ajatukset menevät ihmiskunnan menneisyyden ja nykyisyyden pohdintaan. Ihmiskunnan kehityshistorian tunteminen on tarpeen jokaiselle ihmiselle. Sen avulla voidaan konkreettisesti ymmärtää, että ihmiskunnan kehittyminen ja muutokset ovat olleet ennen ja ovat myös nyt pyrkimys vastata muuttuviin elämän haasteisiin. Haasteiden muuttuessa on sekä pakko, että luontevaa muuttaa toimintatapaa.

Tänä päivänä monet itsestään selvyyksinä pidetyt toimintatavat saavat ajallisen perspektiivin. Aikaperpektiivin avulla voidaan paremmin ymmärtää muutoksia, jotka ovat aikanaan olleet - kenties - radikaalejakin muutoksia suhteessa vallitsevaan toimintakäytäntöön. Niiden syntyä voidaan paremmin tarkastella aikaperspektiivin avulla. Samoin voidaan järkiperäisesti ajatellen ymmärtää, miksi ne eivät enää ole riittäviä toimintatapoja.

Yksi itsestään selvyytenä ja ehkä myös siihen liittyvänä toimintatapana on pidetty Vesannon lukion olemassaoloa. Siis Vesannolla on ja tulee olemaan oma lukio - sitä on pidetty itsestään selvyytenä, mutta onko se enää itsestään selvyys ja jos on niin kuinka kauan??!!! Jotain tarttee tehdä??!!!

Vaihtoehtoja selvitellään, mihinkää vaihtoehtoon ei ole sitouduttu, mutta useampia vaihtoehtoja tullaan selvittelemään. Yksi selvittelyjen alla olevista vaihtoehdoista on MAAKUNTALUKIO. Maakuntalukiot - Kuopion malli. = Maakuntalukiot ovat suuria kaupunkilukioita, jotka tuottavat palveluita maakunnan pienille lukioille. Palvelupaketti räätälöidään lukiokohtaisesti ... siis lukiokohtaisesti.
Huoltopalvelut voivat olla.
Lukiotoimen hallinto:
-toiminnasta vastaava rehtori
-hallinnon atk-järjestelmät, oppimisalustat
-yhteinen opiskelijaksiottoalue
-virkajärjestelyt
-Veso-päivät, opettajien täydennyskoulutus
-markkinointi

Opetuspalvelut:
-jakosvaihdot, 2-4 jaksoa lukioaikana maakuntalukiossa (ei 1. vuosikurssilla)
-verkko-opetus: osittain tai kokonaan ohjattu, itsenäiset suoritukset
-monimuoto-opetus
-opetus mediapalvelimen avulla
-opettajavaihdot, yhteisiä opettajia

ISOverkosto
Pohjois-Savon urheiluakatemia

Lukiokysymyksessä tarvitaan muutoksista puhumista ja niistä sopimista, mutta samalla on muistettava, että muutoksista puhuminen ja sopiminen ei ole = toteutunut muutos. Tässäkin asiassa on hyvä pysähtyä kysymään: Täytyykö päättäjien ja päätösten olla yksimielisiä? Erimielisyys on voimavara. Kissa on hyvä heittää pöydälle!

Samoin on hyvä kysyä: Ovatko organisaatiot toimintaa varten vai toiminta organisaatioita varten? Joka tapauksessa organisaatiot muodostuvat ihmisistä - miksi ja ketä varten - sitä onkin syytä pohtia?

POHDINTOJA:
"Se, mikä on aamupäivällä utopiaa, on nykyään iltapäivällä todellisuutta."
-Turman Capote-

"Mikään maailmassa ei ole niin valtava kuin idea, jonka aika on koittanut."
-Victor Hugo-

"Keksinnölle on myrkkyä, jos se ajetaan avoimille markkinoille liian aikaisin ja liian nopeasti! Takaisku tulee ennemmin tai myöhemmin ja tuhoaa myös terveen ytimen, joka tarvitsisi kasvaakseen aikaa ja rauhaa."
-Werner von Siemens-




VKO 38/2006
Meitsin istuessa la 16.9. Levi Centerissä Hullu Poro Areena -ravintolassa, kello jotakin - noin aamupuolen pikkutunteja - meitsin keskustelukumppaneina olivat tuolloin kaksi nokkelaälyistä nuorehkoa pääkaupunkiseudulta kotoisin olevaa henkilöä; kauppatieteilijä ja kansantaloustieteilijä.

Keskusteluaiheenamme oli - monien muiden aiheiden lisäksi - kansantalouden tilinpito ... melko kiinnostava aihe keskustelulle huomioiden paikkkkka ja ajannnnnkohta, - eikös vaan???!!!

Tässä muutama "jutska" kansantalouden tilinpidosta, jotka lupasin kirjoittaa tähän blogiini:

Kansantalouden tilinpito on tilijärjestelmä, jonka avulla kuvataan koko kansakunnan taloudellista toimintaa eli kuinka nopeasti kansantalous kasvaa ja miten vakaata kehitys on ollut.

Bruttokansantuote, BKT (GDP=Gross Domestic Product) on kansantaloudessa vuodessa tuotettujen hyödykkeiden (loputuotteiden) määrä rahassa = kokonaistuotanto. Se on tietyn maantieteellisen alueen tuotannollisen toiminnan mitta. Aineelliset ja aineettomat hyödykkeet lasketaan yhteen niiden hintojen avulla. Monilla julkisen sektorin tuottamilla hyödykkeillä, kuten terveydenhoito ja koulutus, ei ole hintaa. Ne arvioidaan laskelmiin tuotantokustannusten mukaan.

Kansantuotteeseen lasketaan mukaan siis vain lopputuotteet eli hyödykkeet, jotka on ostanut niiden lopullinen käyttäjä. Ns. välituotteet ovat tavaroita ja palveluksia, joita käytetään tuotantoprosessissa panoksina muiden tavaroiden ja palvelusten tuottamiseksi. Välituotteiden arvoa ei lasketa mukaan bruttokansantuotteeseen, koska tällöin niiden sisällyttäminen BKT:hen johtaisi saman tuotannon arvon laskemiseen kahteen kertaan. Investointihyödykkeitä pidetään kansantalouden tilinpidossa loppukäyttöön menevinä hyödykkeinä, joita yritykset ostavat.

Yrityksen luoma jalostusarvo saadaan vähentämällä myynnin arvosta yrityksen muilta ostamien panosten (raaka-aineet ja puolivalmisteet) arvo. Myynti miinus ostot muilta, eli jalostusarvo, on se lisäys, jonka yritys on tuotantoon luonut. Bruttokansantuote on jalostusarvojen summa.

Vain markkinoidut hyödykkeet tulevat mukaan laskelmiin. Esimerkiksi kotityön tuottamat palvelukset ja ns. pimeän talouden piirissä olevat toiminnot jäävät pois laskuista.

Bruttokansantuote voidaan ilmaista seuraavalla lausekkeella:

BKT = Y = C + I + G + (X-M)
jossa
Y=bruttokansantuote (kansantulo)
C=kotitalouksien kulutus
I=yritysten investoinnit
G=julkiset menot
(X-M)=nettovienti (vienti-tuonti)

Siinä se oli - kansantalouden tilinpito - referaatti, kuten lupasin. Hyviä tulevia sauvavaelluspäiviä Kirsille ja Kristiinalle. Muistakaapa ottaa "kumitassut" pois sauvoistanne kun menette niille kivisimmille kairoille.

TÄSSÄ AJATUKSEN EVÄITÄ:
"Tiedemiehet ponnistelevat tehdäkseen mahdottomasta mahdollisen. Poliitikot ponnistelevat usein tehdäkseen mahdollisen mahdottomaksi."

"Poliitikon erityinen valmius on se, että hän tietää, millaisia intohimooja voidaan herättää helpommin ja miten voidaan estää se, että herätetyt intohimot vahingittavat häntä itseään ja hänen kannattajiaan."

-Bertrand Russell-





VKO 37/2006
Elämässä on oltava haasteita. Tosin kuluva viikko on ollut kunnallispoliittisesti "hiljaisen haasteellista aikaa" - meitsin osalta. Eipä ole kuulunut kunnallispoliittista "kurahdustakaan" ei sitten mistään päin, kunnes perjantai-iltapäivällä "paukahti" sähköpostiini MF:n lähettämä sähköposti liittyen Rautalammin ja Vesannon kuntien yhteiseen avoinna olevaan perusturvajohtajan virkaan. Meitsin on ilo todeta, että hakijoita on niinkin monta - toivottavasti myös päteviä sellaisia??? Kunhan heistä vaan saataisiin valittua JUURI "SE" OIKEA, joka ottaa vielä viran vastaan. Ei muuta kuin LYCKA TILL valinnalle.

Meillä täällä Vesannolla on haastavanoloinen tilanne kunnan sivistyspuolen hallintokuntaa ajatellen, myös näin lautakunnanpuheenjohtajan näkökulmasta katsoen. Tässä muutamia pelkästään kunnan koululaitokseen liittyviä haasteita:

- sivistystoimenjohtaja-rehtori opintovapaalla

- lautakunnan uuden jäsenen valinta

- yhtenäiskoulutyöryhmän uuden jäsenen valinta

- meneillään oleva hallintokokeilu ja siihen liittyvät "kiemurat", hallintokokeilu koskee
sivistysjohtajuutta ja rehtoriutta Vesannon koulussa, sekä Vesannon lukiossa (hallintokokeilupäätös voimassa heinäkuulle 2007)

- yhtenäiskoulun suunnitteluun liittyvät asiat

- Maakuntalukiokysymys Vesannon lukion osalta, sekä moottoriurheilupainotteisuuden sisällyttämiseen littyvät asiat lukio-opetuksessa ... siis ylipäätään koko lukion olemassaolon turvaaminen Vesannolla

- mahdollinen peruskouluyhteistyö Tervon suuntaan!!!???

- koulutoimen operatiiviseen toimintaan ja hallinnolliseen päätöksentekoon liittyvät asiat/kantelut

- kirkonkylän koulukiinteistöön suunnitellut investointitarpeet

- vuosibudjetin laatiminen vuodelle 2007, jossa olisi pystyttävä huomioimaan vähintään edellä mainittujen asioiden vaikutukset muun tavanomaisen koulutoiminnan lisäksi.

Kun meitsi miettii näiden edellä mainitsemiensa haasteiden lisäksi - olemistaan - aviomiehenä, perheen isänä, johtavana virkamiehenä (työ), jatko-opiskelijana yms., niin suorastaan välillä "hirvittää" tämä meitsin vapaaehtoinen hakeutuminen näihin luottamushenkilö/poliittisiin tehtäviin.

Näistä kaikista asioista ja niihin liittyvistä päätöksistä on kannettava vastuunsa samalla tavalla olivatpa ne yksityisiä tai yhteiskunnallisia - siis näitä haasteita.

Eikös sitä aika useasti sanota, että ELÄMÄSSÄ PITÄÄ OLLA HAASTEITA? Voin rehellisesti sanoa, että meitsin elämässä niitä on riittänyt ja toivottavasti riittää myös jatkossa - niitä haasteita!!!????

"Lopeta jokainen päiväsi tyytyväisenä päivääsi.
Olet tehnyt voitavasi. Epäilemättä päivääsi pujahti
joitakin kömmähdyksiä, jotka voit
unohtaa niin pian kuin suinkin.
Huomenna on uusi päivä, ja Sinun
on aloitettava sen kunnolla ja kaikessa rauhassa ..."

-Ralph Waldo Emerson-


VKO 36/2006
Asiakaspalvelua "kaikilla mausteilla". Asiakaslähtöinen palvelu, jonka voisi ehkä kuntalaisten näkökulmasta ilmaista myös kuntapalveluihin liittyvänä kuntalapalvelujen tuottajalähtöisenä asiakastoimintana, joka ei nykyään ole mikään vapaahetoinen valinta, vaan kyseessä on ennen kaikkea asiakaspalvelutoiminnan yksi tärkeimmistä edellytyksistä.

Yleisesti ottaen asiakaspalvelusta meitsi ajatelee näin: Asiakas on - aina vaan - entistä vaativampi, kriittisempi ja uskottomampi kuin aiemmin. Hän ei ole valmis maksamaan asiakaspalvelusta, ellei sitä ole selkeästi määritelty - lupausten pitää olla asiakkaan kannalta konkreettisia. Palveluntuottajat, jotka onnistuvat yhdistämään halvan, tai ainakin kilpailukykyisen tuotehinnan ja hyvän tai ainakin markkinoiden parhaan palvelun - tulevat menestymään, ja tämä koskee myös kunnallisten palvelujen asiakaspalvelua.

Kuntapalvelut ovat murrostilassa - monessakin suhteessa - kuntapalvelujen tuottajat ovat kenties vasta heräämässä asiakaslähtöisen palvelun merkityksen hyödyntämiseen. Tietenkin kunnalliset palveluntuottajat ja bisnes -periaatteella toimivat yritykset saattavat olla joiltain osin asiakaslähtöiseltä toiminnaltaan eri kategorioissa, mutta asiakaspalvelutilanteessa asiakas ja asiakaspalvelija suhteessa toisiinsa ovat samanlaisessa tilanteessa. Palvelusta jää hyvä maku kummallekin, kun ja jos asiakaspalvelulupaukset on lunastettu - jopa ylitetty.

Lupauksiin liittyen meitsi - näin tavallisen kristittyn näkökulmasta - lainaa seuraavaksi hiukan Katekismusta. Katekismusta siksi, kun en löytänyt kirjahyllystäni "tähän hätään" Raamattua, josta olisin voinut lukea - kenties - "tarkemmin" mitä tämä ISO PYHÄ KIRJA sanoo lupauksesta. Siis Katekismus: "Yhteiskunnassa julkinen vallankäyttö on uskottu esivallalle. Sen velvollisuutena on suojella kaikkia kansalaisia ja huolehtia oikeuden toteutumisesta ... kristityn elämä on päivittäistä kamppailua. Olemme jatkuvasti alttiina monenlaiselle pahalle: välinpitämättömyydelle, vihalle, kateudelle, omahyväisyydelle ja vallan halulle. Meitä vedetään toisaalta kohti pimeyttä ja syntiä, toisaalta kohti valoa ja uskoa. Kaikkein vaikeimmissakin ahdistuksissa voimmme kääntää katseemme Jumalaan ja hänen sanansa LUPAUKSIIN."

Niin ne lupaukset? Minä lupaan kautta kiven ja kannon ... näinhän se menee ja on mennyt jo iät ja ajat. Sanakirjan mukaan lupaus on ilmoitus siitä, että joku tekee tai on tekemättä jotakin. Antaa lupaus. Piti lupauksensa. Tyhjä lupaus 'lupaus, johon ei voi luottaa tai jolla ei ole merkitystä'.

Elämässä yleensä tehdään monenlaisia lupauksia ja sopimuksia, jotka tehdään siksi, että niistä pidetään kiinni - tämä tarkoittaa myös julkisella sektorilla "kaikilla mausteilla" tehtäviä kuntalaislähtöisiä asiakaspalvelusopimuksia ja lupauksia.

Mietitään vaikka tätä:

Tehkäämme niin kuin omatuntomme sanoo, älkäämme vaivatko itseämme etsimällä mainetta. Jos ansaitsemme sitä, me myös saamme sitä; jos emme ansaitse, emme sitä myöskään pakolla saa.

VKO 35/2006
Kenen munat ja kenen koriin? Vanha kansanviisaus sanoo, että munia ei pidä laittaa yhteen koriin. Tätä noudatettiin hyvin pitkään suomalaisessa yhteiskunnassa - kunnes tulivat shareholderin -ajatelijat ja heidän globaalit arvonsa.

Nämä shareholderit - shareholder capitalism - joille on tunnusomaista se, että omistajat pyrkivät vaikuttamaan yrityksen käyttäytymiseen niin, että yritys tuottaisi maksimaalisesti lisäarvoa heidän sijoituksilleen. Shareholderien kannalta yritysten on oltava mahdollisimman paljaita. Niiden pitää olla luokiteltavissa, vertailtavissa ja ennustettavissa. Ainakaan teoriassa sijoittajien kannalta ei ole mikään ongelma se; meneekö joku yritys syteen tai saveen, kunhan tapahtuma voidaan ennakoida ja toimia sen mukaisesti.

Jos elämämme valikkoon on varattu vain nelikulmaisia reikiä, on turha todistella maailmalle, että pyöreäkulmaisilla rullaisi paremmin. Yksi muna siellä, toinen täällä, korit hajallaan ympäriinsä - riskit on minimoitu heille, joiden elämäntehtävänä on tunnistaa riskit joka päivä - JUST ON TIME. Tämä malli sopisi erinomaisesti myös tänne Vesannolle, jos sen tarkoituksena on maksattaa koko maailmalla vesantolaisten sosiaali- ja terveysmenot, sekä suurten ikäluokkien eläketurva.

Aina löytyy niitä, jotka osaavat laskelmoida. "Käytän nyt kaiken saamani ja käytettävissäni olevan rahan omaksi ilokseni. Ei yhteiskunta päästä ketään nälkään kuolemaan, vaikka säästöjä ei olisikaan." On taas paljon suurempi joukko niitä ajattelijoita, joiden jokapäiväiset menot ovat niin suuret, että kaikki tuleva raha menee saman tien - "säästän sitten, kun talouteni on tasapainossa."

Molempien edellämainittujen ryhmien leivässä pitäminen yllättävien tilanteiden kohdatessa kaatuukin tuolloin tavallisten veronmaksajien niskaan.

Toinen ongelma on se, että me tavalliset sukankuluttajat emme ole kokeneita kasinopelureita - meitsikään ei ole kokenut - vaikka kokemusta löytyy. Nimittäin, jos satumme pistämään kaikki käytettävissämme olevat rahat - vaikka tulevaisuuden tekemistä varten ajatellut - väärään koriin, saattaa tulevaisuuden turva näyttää pelkältä nollalta.

Yleensä tapahtumien kulkua on vaikea ennustaa, mutta vanha kansanviisaus - ei kaikkia munia yhteen koriin - on hyvä ajatuspohja tälle osakkenomistajakapitalismisukupolvelle, nyt kun uskotellaan, että "keskittyminen ydinalueisiin" ja "rönsyjen leikkaaminen" ovat ylimaallista viisautta. Joskus ne saattavat olla ja toisinaan taas eivät. Ainakin tätä suhdannevuoristorataa huristellaan ylös ja alas yhä kiihtyvään tahtiin - yhdellä jalalla horjuen haetaan tasapainoa sille; kenen munat ja kenen koriin?

Meitsillä on kokemusperäistä ajatusmaailmaa "shareholder capitalismista", jonka voisi kiteyttää vaikka seuraavalla tavalla: Jousiammuntakilpailun ensimmäinen osanottaja onnistuu erinomaisesti; omena avustajan pään päällä halkeaa kahtia. Ampuja esittelee ylpeänä itsensä, Tell ... Wilhelm Tell. Toisen kilpailijan suoritus on aivan yhtä loistava ja myös hän esittelee itsensä, Bill ... Pecos Bill. Kolmas kilpailija jännittää jousensa ja lähettää nuolen matkaan, joka osuu keskelle avustajan otsaa. Hetken päästä, järkytyksestään toivuttuaan, ampuja esittää, Sorry ... Very Sorry.

Pohdintoja

Jos luovuttajat eivät koskaan voita ja voittajat eivät koskaan luovuta,
mitä hassua on sanonnassa:
"Lopeta niin kauan kuin olet voitolla"?

Jos on totta se, että olemme täällä auttaaksemme
muita, mitä varten tarkasti ottaen ne MUUT
ovat täällä?

VKO 34/2006
Kuntalaisen asialla - kokonaisvaltaisesti - millä hinnalla?

Lähtökohtana kuntapäättäjillä - ainakin meitsin ajatusmaailman mukaan - on halu "päätöksenteonvoimalla" tuottaa kuntalasille aitoja kuntapalveluja, sekä tuottaa toimivia palvelutuotteita ja ratkaisuja kuntalisten parhaaksi. Päätöksentekoprosessissa on pyrittävä mahdollisimman jouhevaan, kulloisiinkin "tilannetarpeisiin" sopivaan päätökseen.

Ei ole olemassa tulevaisuutta, joka odottaa meitä valmiina tuolla jossain. Emme ole vääjäämättömästi menossa minnekään. Tulevaisuus muodostuu tekemistämme valinnoista. Tulevaisuutta rakennetaan tässä hetkessä.

Siinä vaiheessa, kun kyllin vahvat toimijat haluavat vaikuttaa päätöksentekijöihin ja näiden toimijoiden toimintatavat alkavat vaikuttaa päätöksentekotasolle; heijastuvat nämä vaikutukset kuntalaisiin, strategiseen ajatteluun yleensä ja sitä kautta myös tuleviin käytäntöihin.

Yksittäisillä ihmisillä on tällä hetkellä paremmat mahdollisuudet vaikuttaa tulevaisuuteensa, kuin koskaan aikaisemmin - ainakin meitsin mielestä. Yhä useammalla ihmisellä onkin ONNEKSI toiminnassaan ja ajattelussaan mukanaan tulevaisuusaspekti, mutta VALITETTAVASTI ei kaikilla.

Meitsi voisi vaikkapa väittää seuraavaa: Minkä tahansa trendin tai tapahtuman todennäköisyyttä voidaan muuttaa, kun ryhdytään toimiin riittävän aikaisessa vaiheessa ... siis kaikki riippuu omista valinnoista. Vahvojen vaikuttajien tehtävänä on lisätä päättäjien tietoisuutta valintamahdollisuuksista, mutta myös päätöstenteonseuraamuksista on syytä keskustella - kun tätä valintatietoisuutta "jaetaan".

Meitsin näkemyksen mukaan on erittäin VAARALLISTA, jos nämä vahvat vaikuttajat kuuluvat niin sanoittuihin "laatikkoajattelijoihin" - niihin valmiiden kalvoesitysten, käsikirjojen ja erilaisten mallien ja ismien soveltajiin. Meitsin mielestä tähän "laatikkokerhoon" ei tuolloin kuulu todellisia tulevaisuuden tekijöitä!

Laatikkoajattelusta tehtiin mm. keväällä 2003 OECD:ssä hulluja skenaarioita. Tällöin mietittiin; mitä toimenpiteitä tarvitaan, jotta ihmiset väittelisivät jo 14-vuotiaina? Meisin mielestä tämä ei ole kovin raealistista, mutta sitä kautta löytyy varmaan mielenkiintoisia asioita, joilla voisi olla soveltamiskohteita nykyiseen koulutusjärjestelmäämme. Eipä tainneet skenaarioiden tekijätkään päästä laatikkoajattelun suhteen kauhean myönteiseen lopputulokseen ...

Niiden "itsestään totuuksien/selvyyksien" rikkominen ja kyseenalaistaminen on sinäänsä jo arvokasta toimintaa. Lineaarista ajattelua kannattaa "supistaa" ja jopa unohtaa SE kokonaan, sillä toimintaympäristömme ei ole suoraviivainen. Suomalaiset johtajat ja vaikuttajat ovat yhä edelleen arkoja kokeilemaan uusia asioita tai testaamaan HYVIN PERUSTELTUJA uusia ideoita.

Rohkeutta tarvitaan. Mitä pahaa voi tapahtua, jos muutat vanhaa tapaa, johon et itsekään ole enää tyytyväinen? Heität hyvästit laatikkoajjaaatttelullle ja sille kysymykselle: Miltä tulevaisuus näyttää - se nimittäin ei näytä tässä vaiheessa miltään!!!????

Korealainen yhteiskunnan tulevaisuudennäkymiä tutkiva YOUNGSEOK SEO kutsuu vuonna 1988 ja sen jälkeen syntynyttä sukupolvea C-sukupolveksi. Kirjain C liittyy uusiin asioihin: luovuus (creativity), sisällöt (contents), unelma tulla julkikseksi (celebrity) ja lisäksi se liittyy muun muassa avoimuuteen uutta teknologiaa kohtaan, sekä kuvallisuuteen.

SEO toteaa, että C-sukupolvi on toisin kuin edeltäjänsä kasvanut kypsän demokratian ja moniarvoisen yhteiskunnan oloissa. Eläessään vakaan runsauden yhteiskunnassa he ovat poliittisesti apaattisia. Heitä kiinnostaa luovuus ja hauskanpito moderneja teknologioita hyödyntäen. He eivät arvota asioita akselilla "HYVÄ" - "PAHA", vaan ulottuvuudella "PIDÄN" - "EN PIDÄ".

Kun meitsi - tuossa aiemmin - totesi, että tulevaisuus ei näytä tässä vaiheessa miltään, niin on todennäköistä, että vasta uuden C-sukupolven nousun myötä todella "ymmärrämme" mitä tulevaisuus tarkoitta ja ennen kaikkea MILTÄ SE NÄYTTÄÄ, vaikka tänään ollaan TURVALLISESTI ja kokonaisvaltaisesti kuntalaisen asialla ja pyritään pois LAATIKKOAJATTELUSTA - kyllä se tulevaisuuden hintakin siitä sitten kirkastuu, myös meille "A ja B -sukupolvien" immeesille, jos ja kun korealaiseen Youngseok Seo:hon on uskominen?

"Ne jotka eivät kuule musiikkia pitävät tanssijoita hulluina".

VKO 33/2006
Seuraava meitsin kirjoittama teksti on ollut luettavissa Savon Sanomien lukijan sanomat/mielipideosastolla su 6.8.2006.

SIVISTYKSELLÄ ON EDELLEEN KÄYTTÖÄ
Sivistys ja sivistyminen ovat suomalaisen yhteiskunnan perustavoitteita. Erikseen puhutaan sivistyneistä tavoista ja yleissivistyksestä. Sivistyneet tavat ovat kulttuurin asettamat vaatimukset hyville käytöstavoille ja yleissivistys on kulttuurin asettama vaatimus opillisen tietämyksen tasolle. Opetus- ja kulttuuritoimi ovat keskeinen ja arvostettu osa sivistyksen, hyvinvoinnin ja kilpailukyvyn luomista.

Suomalaisessa koulutusjärjestelmässä on korostettu selkeästi sivistystehtävän merkitystä. Yleisellä tasolla tämä näkökulma on tullut esille mm. tulevaisuusvaliokunnan mietinnössä. Valiokunta on todennut Suomen voiman olevan sivistyksessä. Tulevaisuutemme riippuu siitä, miten hyvin kansalaisten inhimillistä pääomaa pystytään kartuttamaan ja hyödyntämään. Koulutuksessa valiokunta näkee yleissivistyksen merkityksen olennaisena. Valiokunta katsoo, että suomalainen sivistys on arkisuudessaan ja käytännönläheisyydessään tukenut tasa-arvoa, demokratiaa ja oikeudenmukaisuutta.

Sivistystehtävän merkitystä korostetaan myös opettajakoulutuksen yhteydessä. Opettajakoulutus painottaa opettajien työn kokonaisvaltaisuutta ja kasvatustehtävän merkitystä. Opettajien yksi tärkeimmistä tehtävistä on tiedostaa koulukasvatukseen sisältyvät yhteiskunnalliset arvopäämäärät ja heillä on oltava valmius toimia rauhan, ympäristösuojelun, tasa-arvon ja kansainvälisyyden edistämiseksi.

Sivistyskorostus on esillä myös koulutusjärjestelmää koskevassa lainsäädännössä. Koulutusta koskeva lainsäädäntö velvoittaa koulutuksen järjestäjiä mm. olemaan yhteistyössä muiden alueella toimivien lukiokoulutuksen, ammatillisen koulutuksen ja muun koulutuksen järjestäjien kanssa. Koulutus ei saa olla liiaksi tiedollista valistusta, vaan myös nuoren kokonaispersoonallisuuden kehittämiseen on kiinnitettävä riittävästi huomiota. Koulun kasvatustavoitteena on kasvattaa tasapainoisen persoonan omaavia nuoria, jotka ymmärtävät vastuunsa ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksesta ja huolehtivat kansalaisen kulttuurin edistämisestä ja kansallisista arvoista, joita ovat mm. humanistinen ja kristillinen perinne, kodin arvostus, työn kunnioittaminen sekä suvaitsevaisuus ja kansainvälisyys. Nämä arvolähtökohdat ovat kestäviä myös tulevaisuudessa. Koulutuksen tärkeänä tehtävänä on mm. opettaa ihmistä olemaan hyvä lähimmäinen toisilleen.

Sivistyksen,osaamisen ja ammattitaidon kehittäminen ovat tärkeitä yksilön työllistymisen ja hyvinvoinnin, mutta myös paikallisen, alueellisen ja kansallisen kilpailukyvyn kannalta. Laadukkailla ja kattavilla opetus- ja kulttuuripalveluilla on huomattava merkitys kansalaisten hyvinvoinnille ja alueen houkuttelevuudelle asuinalueena ja yritysten mahdollisena sijoituspaikkana.

Koulutuksen, hyvinvoinnin ja kilpailukyvyn toisiaan tukeva luonne korostuu nopeatempoisessa ympäristössä. Koulutuksen ja kulttuurin rooli alueellisena osaamispääomana, sivistyksenä, koulutustason ja viihtyvyyden ylläpitäjänä on suuri.

Kuntalain ensimmäisen pykälän mukaan kunta pyrkii edistämään asukkaidensa hyvinvointia ja kestävää kehitystä alueellaan. Säännöstä voidaan pitää lakiin kirjattuna kunnan toiminta-ajatuksena. Kunnan tehtävänä on mahdollistaa oppimista, sivistymistä, terveellistä elämää ja henkistä kehitystä. Samalla päämääränä ovat ammattitaito, työllisyys ja kilpailukyky. On tärkeää, että tuetaan ihmisen mahdollisuutta ja velvollisuutta ottaa vastuu omasta elämästään ja tekemisistään. Hyvinvointiyhteiskunnan kehittämisen lähtökohtana voi vai olla ihmisen ja heidän elämänvaiheidensa erilaisuus.
RAIMO KOVANEN
sivistyslautakunnan puheenjohtaja
Vesanto


VKO 32/2006
Kesäloman jälkeen työpaikoille on palannut reippaita ja päivettyneitä ihmisiä. Kesällä on liikuttu, kuljettu kesäriennoissa, puuhalitu mökeillä ja nautittu kiireettömyydestä.

Meitsi, joka on pääsääntöisesti nauttinut lomallaan kiireettömyydestä, yrittää juuri nyt (1.8./klo 18.37) saada kirjoitettua - jotensakin - luettavaa tekstiä. Huomaan kuinka helposti kirjoittaminen tekstinkäsittelyohjelman avulla sujuu.

Siis sillä ohjelmalla, joka on kannettavassa tietsikassani, tuttavallisemmin ilmaisten läppärissäni, se ohjelma, joka on ollut käytettävissäni melkein "iäisyyden" ... siis lähes armeijasta pääsemiseni jälkeisen ajan ja jota tietenkin olen käyttänyt jo vuosikausia.

Tekstin kirjoittaminen on TEKNISESTI juohevaa: jos en ole tyytyväinen kirjoitustulokseeni, ei muuta kuin kevyt hipaisu delete-näppäimelle, ja edessäni on jälleen puhdasta tilaa uusille lauseille ja kirjoitusalustaa "luoville" ajatuksille.

Kun meitsi muistele kirjoituskoneella kirjoittamistaan ja komppanian kirjurina olemistaan armeija-ajoiltaan, silloin 70 -luvulla, jolloin korjauslakka, kalkkeripaperi, leikkaa-liimaa -askartelu yms. kuuluivat konekirjoittajan arkeen ... että kyllä ne kalkkeripaperit ja etenkin niiden käyttäminen olikin sitten mielenkiintoisen innovatiivista, kun kirjoitin mm. sotilasvalan antaneiden alokkaiden nimiluetteloa - sitä kahdeksankopioista paperia ... oi niitä aikoja, joiden perään en paljon haikaile, en ainakaan kirjoittamisteknisessä mielessä.

Vastaavanlaisia - toki myös paljon merkittävämpiä - esimerkkejä löytyy alalta kuin alalta siitä, kuinka tekniikan kehittyminen on helpottanut työtämme ja luonut entistä mielekkäämpiä työtehtäviä - hyvä näin.

Siihen, mistä ja kuinka kirjoittaa, tekniikka ei anna apua. Itse on ajateltava. Sama koskee kaikkea yritystoimintaa ja ylipäätään kaikkea toimintaamme, sillä hienoimmatkaan teknologiset keksinnöt eivät poista osaamista - osaavien ihmisten - tarvetta. ONNEKSI osaamisen tarve tulee ennen tekniikkaa.

Osaaminen ja luovuus takaavat tulevaisuuden ja hyvinvoinnin, sillä rutiinityöllä ja -tuotannolla emme enää pärjää. Samalla meidän on avauduttava ulkomaalaisille tulijoille: monikulttuurinen ympäristö edistää innovatiivisuutta.

Tulevaisuudessa alueelliset voimavarat ja erityispiirteet tulee entistä selkeämmin tiedostaa ja ottaa ne huomioon yhtenä tärkeimpänä kehittämisen lähtökohtana. Koulutuksen kannalta alueellinen ja seutukunnallinen yhteistyö nousee yhä merkittävämpään asemaan.

Meillä täällä Pohjois-Savossa lukiokoulutuksen järjestäjien on ryhdyttävä avoimesti yhdessä pohtimaan sitä, miten lukio-opetus järjestetään ja ennen kaikkea organisoidaan maakunnassamme. Lukio-opetuksen järjestämisen organisointia on peilattava yhteiskunnan tuleviin suuriin muutoksiin eli megatrendeihin, sekä niiden tuomiin mahdollisuuksiin, jotka heijastuvat koko koulutuksen kenttään.

Näitä koulutuksen kannalta keskeisiä megatrendejä ovat muun muassa väestörakenteen muutokset, luovuuden ja innovatiivisuuden vahvistamisen tarve, globalisoituminen, maahanmuuton lisääntyminen ja eriarvoistumisen kasvu, sekä alueellistuminen.

Tulevaisuudessa alueelliset voimavarat ja erityispiirteet on huomioitava selkeämmin kaiken kehittämistoiminnan lähtökohtana, näin meitsi toivoisi käyvän myös maakunnassa aluillaan olevan lukio-opetuksen organisoinnin uudelleen järjestelyissä. Koko lukiokoulutuksen kentän tulee elää mukana tässä yhteiskunnassa tapahtuvassa väestörakennemuutoksessa.

On entistä tärkeämpää, että lukio-opetus ja koulutus ylipäätään tukevat opiskelijoiden osaamisen vahvistamista, luovuutta ja innovatiivisuutta, sekä ihmisenä kasvamista, kuten myös aleellista ja seutukunnallista monitahoista yritys- ja koulumaailman yhteistyötarvetta.

Hiljainen kouluheinäkuu on jo vaihtunut elokuuksi. Tulossa on koulumaailmalle jälleen mielenkiintoinen syksy.

Kyllä meitsin läppärin kirjoitustekniikka näyttäisi pelaavan mainiosti - edelleen, myös loman jälkeen, mutta meitsin ajatuksenkulku ja oikeinkirjoitussääntöjen muistaminen - paremminkin osaaminen - näyttävät tökkivän pahasti - edelleen, vähän samaan tapaan kuin kirjoittamistekniikka tökki armeija-aikanani ... lomille pääsyä kiihkeästi odotellessani, sillä tuolloin loma alkoi vasta, kun kalkkeripaperin avulla kirjoitetut monisivuiset luettelot olivat valmiit - siis työ ennen lomia - ajattelen armeija-aikojani sieltä 70 -luvulta, lähes kolmenkymmenen vuoden takaa, nyt kaksituhatta vuosituhannella, kesälomani päättymisen jälkeen - enpä tässä juurikaan kaihomielin haikaile niiden aikojen perään, en etenkään kirjoitustekniikan ... sen kalkkeripaperitekniikan, ehkä joskus jonkun muun tekniikan ... !!!???

PÄIVÄN MIETE
"Voit toisten kanssa viisaksi tulla,
mut innostua vai omin päin."
-J.W. von Goethe-

Ympärilläsi on aivan riittävästi ihmisiä,
jotka mielihyvin moitiskelevat Sinua.
Itse Sinun ei tarvitse sitä tehdä.


VKO 21/2006
Suvivirret on taas kerran laulettu ja koulut lomalle laitettu.

Meitsi jää myös tämän nettipäiväkirjan kirjoittamisen osalta lomalle ja palaa "kuvioihin" elokuulla viikosta 33 alkaen.

HYVÄÄ KESÄÄ!

GAUDEAMUS IGITUR JUVENES DUM SUMUS;
POST JUCUNDAM JUVENTUTEM,
POST MOLESTAM SENECTUTEM NOS HABEBIT HUMUS,
NOS HABEBIT HUMUS.

VKO 20/2006
Tämän viikon kirjoitukseni on luettavissa tänään ti 30.5. ilmestyneen Savon Sanomat -lehden lukijan sanomien mielipideosastolta.

"Olkoon sinulla jälkiviisautta
tietääksesi missä olet ollut
ja kaukokatseisuutta
tietääksesi mihin olet menossa
ja käsityskykyä
tietääksesi milloin
olet mennyt liian pitkälle."

-Irlantilainen sanonta-

VKO 19/2006
Innostu joka päivä. Mikä pitää meidät hengissä? Innostus. Päivittäinen innostuminen on aika vaativa ja haastava tehtävä, meille jokaiselle. INNOSTUA = saada intoa, kiinnostua kovasti, lämmetä.

Meitsillä on "tuoreita tunteita" innostuksesta, joita olen saanut kokemuksen kautta. Ovelta ovelle myyjät ns. "kauppamiehet", samoin kuin puhelinmyyjät ns. "CallCenter -myyjät" puhuvat - siis innostuvat - usein ehkä liikaakin. He puhuvat itsestään, palveluistaan tai tuotteistaan. He pitävät puheen, sen sijaan, että vaihtaisivat ajatuksia ja keskustelisivat kanssaihmisten kanssa, joille he yrittävät myydä JOTAIN, juuri siinä reaalitilanteessa - myyjät ovat innostuneita, ehkä eniten rahan vuoksi.

Tärkein tapa saada yhteys vastapuoleen on keskustelu, ja keskustelun "salaisuus" on kysymysten tekeminen. Meitsin mielestä keskustelukumppanilta saatavan tiedon täsmällisyys riippuu kysymyksen laadusta - ja vastauksen odottamisesta ... siis odottamisesta, sekä kuuntelemisesta!

Usean uuden tilanteen akuvaiheessa kannnattaa esittää avoimia kysymyksiä - sellaisia - joihin riittää vastaukseksi "kyllä" tai "ei". Opi kuuntelemaan, sillä hiljaisuus houkuttelee ihmisiä avautumaan.

Eilen (20.5.) lukiessani Vasemmistoliiton uuden puheejohtajan Martti Korhosen ajatuksia uutisesta Savon Sanomissa; Kuntauudistuksessa "loivat liikeet".

Lukiessani tekstiä tuli meitsille mieleen INNOSTUS, ja tässä innostuksen kohteena on vasta valittu uusi puheenjohtaja kaikkinen haasteineen.

-"Kuntataloudessa pitää katsoa sitä, mitä viivan alle jää. Vuosikatteessa ei ole ollut koskaan niin jyrkkäkulmaista nousua kuin ministeriaikanani(entinen kuntaministeri). Korhosen mukaan Lipposen hallituksen aikana valtiontalous oli vielä kohtuullisen tiukalla.
-Silti silloin panostettiin kuntiin. Nyt kun valtiontalous on 3 miljardia ylijäämäinen, niin kuntatalouteen ei ole varaa sijoittaa. Mikä nykyhallituksen arvopohja oikein on, Korhonen kysyy"

Niinpä. Hyvä kysymys, sillä onko nykyhallituksella innostuksen puute vai innostuksen kohteena on kuitenkin, joku muu asia, kuin kuntatalous, vaikka kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta niin innostuneesti puhutaan. INNOSTUKAA ministeri Manninen ja valtiosihteeri Mykkänen oikeista asioista kuntauudistuksen suhteen, ettei moisia väittämiä pääse "lipsahtelemaan", ei ainakaan jatkoa ajatellen.

Siitä innostumisesta vielä muutama ajatus. Uudesta Seelannista kotoisin oleva johtamiskonsultti Christopher Evatt sanoo, että jokainen voi tehdä oman innostuksensa säilyttämisen hyväksi paljon.

Jokin tarkoitus elämässä pitää meidät hengissä elämämme ensimmäisten ja viimeisten kriittisempien kolmen minuutin välillä.

Tarkoitus pitää yllä innostusta. Evattin mukaan innostuksen ylläpitämiseen ei ainakaan ihmeitä tarvitaan.

Lähtökohdaksi riittää, että muistat olevasi ainutlaatuinen ja täydellinen juuri sellaisena kuin olet. Samalla kun muistat sen, tiedät kaikkien muidenkin olevan täydellisiä juuri omana itsenään. Tämä ajattelu muuttuu toiminnaksi ja teoiksi, jotka saavat ympärillä olevat ihmiset työyhteisössä ja kotipiirissä kukoistamaan.

Annat lähimmillesi vapauden toteuttaa parhaiten itseään. Rohkaiset ja kannustat heitä näyttämään parhaat kykynsä. Juhlit heidän kanssaan voittoja - pieniäkin. Kohdistat heihin positiivisia odotuksia arvostamalla heitä juuri sellaisina kuin he ovat. Tekemällä toisen hyväksi parhaasi - nautit. Jos pidättelet parhaintasi - kärsit.

Lauantaina iltapäivällä - illan suussa - nähtiin jääkiekko-ottelu Leijonat-Tsekki. Tästä innostuttiin meillä Suomessa, ainakin ennen ottelua. Samoin viimeyönä kuuneltiin EUROVIISUJA ja ennen kaikkea Lordia. Tästäkin innostuttiin ennen esitystä - pitkin viikkoa.

Meitsi mietiskelee näin molempien suoritusten jälkeen tulevaa innostusta. KULTAA on jo viisuista, ja KIEKKOPRONSSIIN on vielä mahdollisuuksia. Pronssin saamiseen pitää vielä vaan INNOSTUA - yhä uudelleen. LORDI on innostanut JO koko Euroopan, saas nähdä kuinka käy LEIJONIEN innostumisen ja innostamisen. HYVÄ MOLEMMAT.

Innostutaan itsestämme ja elämästämme, JOKA PÄIVÄ, niillä eväillä ja niillä tarpeilla, mitä meillä itse kullakin on käytettävissämme. Innostus on tahdonilmaisu, jolla saa päivän muuttumaan. Löydämme ympäriltämme paljon esimerkkejä, jotka osoittavat, että sen saa, mitä todella tahtoo. Näin voi käydä myös kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa, kunhan Manninen ja Mykkänen oikein innostuvat - oikeista asioista. Lordi on avannut tien!!!???

VKO 18/2007
Tänään (14.5.) äitienpäivänä istuessani vaimoni Soilin vieressä Vesannon kirkossa ja "kuunnellessani" Rautalammin seurakunnan papistoon kuuluvan Pekka Tuovisen saarnaa, taisinpa jopa "unohtua" miettimään - siis en nukahtaa - niinkin "yksinkertaista" asiaa, että mistä minä oikein olen tullut?

Kirkkoon meitsin sai ensisijaisesti lähtemään kunnanvaltuustomme Vesa Närhin kutsu valtuutetuille, tulla Vesannon kunnan 135 -vuotisjuhlakirkkoon. Kiitos Vesa, pidit seurakuntatalolla hyvän ja tilanteeseen hyvin sopivan juhlapuheen.

Niin, siitä miettimään "unohtumisestani". Toki meitsi tämän "tavanomaisen" ihmisen "tuloreitin" tuntee, sillä onhan meillä RAKKAAN VAIMONI kanssa kaksi "yhdessä kyhättyä" ihanaa lasta - toinen 16 -vuotta ja toinen 19 -vuotta - joiden molempien synnytyksiinkin olen uskaltautunut mukaan, jolla perusteella pystyn tämän tulemisen "tavanomaisen" reitin omin silmin nähneenä toteamaan.

Mutta kun ajattelen tätä "maallisen maailman" ulkopuolista tulemista, niin sen selvittäminen meitsille itselleen ei sitten taidakaan olla niin "yksiselitteinen" asia.

Voin tietenkin ajatella näin: Tulen menneestä ja tulevasta. Elän ikuisena nykyhetkessä. Olen ehkä joskus "hukannut" itseni ja löytänyt itseni aina uudelleen.

Olen asunut, tuossa vieressäni istuvan, Soili -vaimoni kanssa samassa taloudessa noin 25 -vuotta. Sinä olet kävellyt rinnallani aina mm. Kefalonian hikisillä ja vuoristoisilla kaduilla ja teillä ja ties missä muualla "kultaa ja hopeaa" kimaltavien kupujen alla ja joskus myös päällä.

Olemme asuneet yhdessä lähes kaksikymmentävuotta täällä VESANNOLLA. Olemme tunteneet lieden ja kodin lämmön, kuin myös hotelihuoneen yksinäisyyden. Olemme voittaneet ja hävinneet omaisuuksia, olemme kokeneet terveyden, mutta myös joskus sairauden, sekä onnen ja tuskan.

Olemme raataneet kurjissa olosuhteissa, oppineet kantapään kautta tuntemaan yrittäjyyden riskit ja rikkaudet, mutta olemme saaneet tuntea myös köyhyyden.

Olemme löytäneet aarteita, jotka ovat sokaisseet silmämme, näistä aarteista eniten silmiämme ovat sokaisseet nämä aikaisemmin mainitsemani kaksi yhteistä lastamme Heta-Linnea ja Pyry-Joona.

Näin lasten isänä meitsi on saanut nähdä ja kokea myös sen, kuinka huolehtiva ja rakastavainen ÄITI Sinä Soili olet.

Näin siinä vain kävi, että pappi Pekka Tuovisen saarnasta en juurikaan muista mitään, mutta muistan lähes kaiken sen mitä "unohduin" ajattelemaan tämän saarnan aikana ja kirjoitin siitä sen osan tähän bogiini, joka meitsin mielestä sopii näin ÄITIENPÄIVÄTEKSTIKSI, muiteloksi.

Kuitenkin se mistä ajatukseni ja "unohtumiseni" lähti alkuunsa - että mistä oikein olet tullut - jäi meitsiltä selvittämättä. Olisikohan tuokin asia selvinnyt, jos olisin kuunnellut papin pitämän saarnan - se jäi kokematta?

Meitsillä on jotenkin sellainen tunne, että kyseessä ei taida olla mitenkään "yksinkertainen" asia pohdittavaksi, vaikka "unohtuisin" sitä useamminkin miettimään. Pitäisiköhän seuraavalla kirkkokerralla kuunnella VAIN papin mietteitä - jospa tämäkin asia selviäisi?

Tässä pari ajatusta hymylle - meitsikin tietää mistä se tulee, vaikka joutuukin sen irtisaamiseksi itseään aikalailla ravistelemaan - ja vieläpä aika useasti.

"Hymyt tekevät tietä uusille asioille, joille hymyillään.
Hymyt kertovat: Katso minua, koska olen se arvoinen.
Hymyt silittävät otsarypyt ja karkottavat murjotukset.
Hymyt ovat tarttuvaa lajia.
Hymyt saavat muut vakuuttumaan.
Hymyt saavat silmäsi sädehtimään ja unelmasi toteutumaan.
Hymyt ovat mahtavia astinkiviä kohti suuria asioita".



VKO 17/2006
Viikonvaihde meni lähisukulaisia kohdanneen omakotitalon tulipalon jälkiä kauhtistellessa ja siivotessa. Onneksi tulipalosta ei aiheutunut henkilövahinkoja, mutta aineellisia vahinkoja näyttäisi tulleen sitäkin enemmän, henkisiä traumoja en lähden edes arvioimaan - eikäpä tuohon liene meitsillä paljon asiantuntemustakaan - arviointiin kylläkin, mutta asiantuntemukseen ei.

Selkäkivuistaan kärsivällä meitsillä oli myös aikaa tutustua "paloympäristöön vähän tarkemmin" - piälysmiehiä ku ollaa" - sitä piälysmiehen roolia hoitaessaan meitsi huomasi tavarapaljouden keskeltä lehtiliuskan, jossa oli seuraavanlainen teksti:

VAIKEUKSIA
"Mikäli minulta pyydettäisiin ohjetta, jonka katsoisin hyödyllisimmäksi koko ihmissuvulle, se kuuluisi näin:
Pidä vaikeuksia elämän väistämättömänä osana, ja kun niitä tulee, pidä pääsi pystyssä. Katso vaikeutta suoraan silmiin ja sano: "Minä olen sinua suurempi. Et pysty kukistamaan minua."

Tässä ajatus pureskeltavaksi tappion kohdatessa:

Niinhän se on, että tappio on pelkästään väliaikainen olotila, vain luovuttaminen tekee siitä pysyvän.


VKO 17/2006
Hauskaa, ehkä hieman vapaammin ilmaisten HILLITÖNTÄ VAPPUA.
Sana VAPPU tarkoitta Uusi suomen sanakirjan mukaan seuraavaa; touokuun 1. päivä, ylioppilaiden ja suomalaisen työn päivä. Vappua juhlittiin oikein kunnolla. Vietimme vappua ystävien kesken.

Oikeastaan koko karnevaalinen "lutraus" huhti-toukokuun vaihteessa perustuu väärinkäsitykseen, sillä ylioppilaat alkoivat ruotsalaisen mallin mukaan juhlia vappua eli kevään tuloa Turun Akatemian aikoihin 1800-luvun alussa, päivämäärä vaihteli vuosittain.

Vuonna 1840 juhlaa vietettiin 13.5., ja kevätjuhla ristittiin Flooran päiväksi. Samasta "lutrautuksesta" kuin vappuna oli kyse esimerkiksi vuoden 1848 Flooran päivän kemuissa, joissa "kailotettiin" ensimmäistä kertaa myös Maamme -laulunakin tunnettu Vårt landia.

Tosin Matti Klingen mukaan vuoden 1984 kevätjuhlaa on pidettävä taitavasti ohjattuna konservatiivis-nationalistisena vastavallankumouksellisena vastamielenosoituksena, täysipainoisena lojalisuuden vakuutuksena Keisarille, jota Euroopan kehitys juuri sillon aivan erityisesti jännitti ja hermostutti.

Ylioppilaat lievittivät omaa jännitystään ja hermostuneisuuttaan 1800-luvulla punssilla. Kuinkakohan tuon punssin käyttö on suosiossa ylioppilaiden vappunvietossa tänää 30.4.2006 vapunaattona???

Lähdetään ajatuksesta, että JOULU on joka vuosi, mutta VAPPU vain kerran vuodessa!!!!!

Tässä VAPPUTESTI:
Three witches watch three Swatch watches. Which witch watches which Swatch watch?

Kolme noitaa katsoo Swatch kelloa. Mikä noita katsoo millaista Swatch kelloa?

KLARA VAPPEN!



VKO 16/2006
Tota - niinku - öö. Koomikko Jerry Seinfeld sanoo: "Käytän tunnin siihen, että lyhennän kahdeksansanaisen lauseen viisisanaiseksi, koska silloin vitsi on hauskempi."

Tämä, valtakunnassamme valloillaan oleva kuntauudistus tuo jatkuvasti esille uusia "kaukokatseisia" näkemyksiä, tuulahduksia ja ajatuksia - ja niin pitääkin tuoda.

Yritysfuturologi Tarja Meristön mukaan kaukokatseisuus viittaa kaikkien aistien käyttöön tulevaisuutta tarkasteltaessa. Siinä ei olla pelkästään rationaalisen tiedon varassa, vaan käyttöön otetaan myös emotionaalinen puoli.

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa ei ole syytä kaukokatseisuutta supistaa - siis lyhentää - sillä tuolloin saattaa käydä kuten edellä mainitun koomikon lauseen lyhennyksessä kävi, vitsistä tulee hauskempi.

Meitsi ei oikein tiedä yhtyäkö koomikkoon, vai yritysfuturologiin, vaiko molempiin, tai ei sitten kumpaiseenkaan, tahi sitten tässä tekstissä vielä myöhemmin esille tuleviin Toivo Pihlajaniemen ajatuksiin, tahikka onko tarvetta ylipäätään yhtyä kenenkään ajatuksiin, kun lukee Hesarista tänään (22.4.) puolueiden kantoja kunta- ja palvelurakenneuudistukseen liittyen.

Seuraavassa niitä puolueiden kannanottoja kuntajakoon - jotka löytyvät Hesarista.

KESKUSTA
Kuntarakenteen muutokset vapaaehtoisia kunnille. Kunnille ei aseteta kokovaatimuksia. Valtion toimivalta rajautuu mahdollisuuteen määrätä kunta sosiaali- ja terveydenhuollon maakunnalliseen kuntayhtymään.

SDP
Haja-asutusalueille vähimmäisväestöpohja. Kuntarakenteen perustaksi työssäkäyntialueet. Jos neuvotteluja uudistuksista ei kunnissa aloiteta, sisäministeriö voi määrätä ne käyntiin. Hallitus vahvistaa kuntarakenteen 2008.

KOKOOMUS
Riittävän vahvojen peruskuntien muodostamien työssäkäyntialueiden pohjalta ensisijaista. Minimiväestöpohja 20 000 asukasta. Hallitus voi määrätä kuntaliitoksista ja yhteistyövelvoitteista, jos kunnat eivät siihen itse kyken.

VASEMMISTOLIITTO
Riittävän vahvan peruskunnan asukasluvun tavoite tulee olla vähintään 20 000 asukasta. Valtio tarkaisee kuntajaon ulkopuolelle jääneiden kohtalon.

VIHREÄT
Kuntien pakkoliitoksia ei suljeta pois.

RKP
Puolue valmis harkitsemaan suuntaa-antavaa päämäärää vähimmäisasukasmäärälle. Saaristokunnille poikkeamia.

Niin, niistä aiemmin mainitsemistani Pihlajaniemen ajatuksista. Kun taas lukee ko. Hesarista pitkäaikaisen työkokemuksen sisäministeriön kuntaosastolla tehneen, yhteiskuntatieteiden tohtori Toivo Pihlajaniemen ajatuksia käsittelevää tekstiä; hänen mukaansa pienimmät kunnat sietäisi lopettaa. Rajan hän vetää alle neljän tuhannen asukkaan ja tuhannen neliökilometrin kokoisiin kuntiin. Myös sisäkkäiset kunnat eli ns. reikäleipäkunnat pitäisi tohtorin mukaan lakkauttaa vuoteen 2013 mennessä.

Taitaakin olla syytä meitsin keskittyä tässä vaiheessa syvällisemmin tutkimaan ja tutustumaan koomikko Jerry Seinfeldin ajatusmaailmaan, ettei tämän tekstin kirjoittamista jatkamisen perusteella tehtäisi meitsistä enää "hauskempaa vitsiä", ei rationaalisen tiedon varassa, eikä käyttöön otettavissa olevalla emotionaalisella puolellakaan, tota - niinku - öö.

Mietipä vaikka tätä:

"Olet tietysti myös itse vastuussa siitä, että valvot tavoitteiden toteutumista, palkitset itseäsi ja kannustat itseäsi. Tarvitset siis itsekuria ja taitoa antaa itsellesi aplodit."



VKO 15/2006
Meitsin lueskellessa kirjoja tai mitä tahansa julkaistua tekstiä, kuten myös kuunnellessani erilaisia keskusteluja tai puheita - tuon tuosta - näyttäisi nousevan esille sana ARVO / ARVOT.

Uusi suomen kielen sanakirja sanoo sanasta ARVOT seuraavaa; arvot ovat seikkoja, joita ihminen pitää hyvinä, tavoittelemisen arvoisina, arvomaailma, joka ohjaa ihmisen elämää.

Arvo on hyvin karkeasti ja epätarkasti sanottuna mikä tahansa asia, johon ihminen ottaa positiivisen asenteen. Kun hän pitää jotain hyvänä tai kauniina, hän omaksuu positiivisen asenteen sitä kohtaan eli hän tavallaan hyväksyy sen tunteidensa avulla.

Moraalisesti hyvä teko herättää myönteisen asenteen tekoa ja se tekijää kohtaan. Kaunis taideteos, maisema tai kaunis ihminen herättävät myös myönteisiä tunteita.

Filosofi Erik Ahlman luokittelee kirjassaan Kulttuurin perustekijöitä (1939) arvot yhdeksään luokkaan:
HEDONISET ARVOT: onni, mielihyvä, ilo, nautinto, aistillisuus
VITALISET ARVOT: elämä, terveys, tahto, kuntoisuus
ESTEETTISET ARVOT: kauneus, ylevyys, suloisuus, taide
TIEDOLLISET ARVOT: totuus, toivo oppi, koulutus, viisaus, tiede
USKONNOLLISET ARVOT: usko, toivo, pyhyys, laupeus
SOSIAALISET ARVOT: altruismi(=epäitsekkyys), ystävyys, rakkaus, uskollisuus, vapaus, veljeys, kunnia, isänmaallisuus, turvallisuus
MAHTIARVOT: voima, valta, sota, rikkaus, raha, voitto
OIKEUSARVOT: oikeudenmukaisuus, ihmisoikeudet, tasa-arvo, laillisuus
EETTISET ARVOT: hyvyys, moraalinen oikeus.

Siitäpä vaan omia arvoja miettimään, jotta osaa ottaa ne esille kun tilaisuus "antaa" vaarin.

On TOSIASIA, että kulta on läpimitaltaan kuusi millimetriä, mutta on ARVOASIA, että kiduttaminen on paha teko. Lyhyesti sanottuna: me havaisemme tosiasiat aistiemme avulla ja arvoasiat tunteidemme avulla. Olento, jolla ei ole tunteita, ei voi kokea mitään arvokkaaksi; se on ARVOSOKEA.

Asioita ajateltaviksi;

"Pane merkille aurinko ja kuu, kun ne nousevat ja laskevat. Ne ovat huomionARVOISIA liikkeensä vakaan kulun takia, eivät nopeutensa vuoksi."

"Parhaimpia tapoja ihmisten ARVOJEN punnitsemiseksi on katsoa, miten he käyttäytyvät kun tarjotaan jotain ilmaiseksi."

"Älä kanna huolta niistä ihmisistä jotka tuntevat sinut, tee vain itsestäsi tuntemisen ARVOinen."



VKO 14/2006
Kun väki vähenee, niin pidot paranee. Näinhän se vanha sanonta toteaa. Ja onhan sen nähty toimivan myös TV -ohjelmassa TANSSII TÄHTIEN KANSSA.

Kunnat ovat hyvin tärkeä tekijä - jos ei tärkein - hyvinvointipalvelujemme järjestämisessä, siis tavanomaisen arkipäivämme ydinasioissa.

Kuntaliitoksilla sanotaan haettavan mm. uutta elinvoimaa. Meitsi voi vain arvailla kuinka tehokkaasti ja tasapuolisesti uutta elinvoimaa voidaan hakea kuntia yhdistämällä, sillä tuolloin - isossa yksikössä - päätettävien asioiden määrä lisääntyy melkoisesti pieneen yksikköön verrattuna ja kuitenkin päättäjien määrä saatta oleellisesti vähentyä, siis väki vähenee ja pidot paranee. Mutta paranevatko ne pidot tasapuolisesti - aika sen tulee näyttämään?

Nämä kuntaliitokset tulevat merkitsemään huomattavia muutoksia - vähenemistä - luottamushenkilöpaikkojen suhteen. Mm. tästä Ekonomi 3/2006 kirjoittaa seuraavaa:

"Kuntalaisten ja päätöksentekijöiden suhde muuttuu kuntaliitosten myötä väistämättä. Kun Vehmersalmella oli aikanaan oma 21 -jäseninen valtuusto, edustaa aluetta nyt Kuopion valtuustossa yksi henkilö. Vaasan seudulla on kymmenessä kunnassa 278 valtuustopaikkaa, joista 134 on Rkp:llä. Mikäli kunnat yhdistyisivät, olisi valtuutettuja vain 59. Järvenpäässä, Keravalla ja Tuusulassa on nyt kussakin 51 -jäseninen valtuusto, ehdotettu kuntaliitos pudottaisi valtuutettujen yhteismäärän 59:ään. Askolassa, Pornaisissa ja Porvoossa on yhteensä 105 valtuutettua. Jos nämä Itä-Uudenmaan kunnat menisivät yhteen, olisi yhteisvaltuuston paikkamäärä sama kuin Porvoossa nykyään eli 51."

Meitsi näkee kuntien yhdistämisestä tulevan "VESANTOLAISEN DREAM TEAMIN" seuraavalla tavalla:

Tahdomme liittyä ISOKUNNAN jäseneksi ja rakastaa ITSE valitsemaamme ISOA niin myötä- kuin vastamäessäkin. Samalla Vesannosta tulee osa suurempaa kokonaisuutta, koska ilman vesantolaisjäseniä ISOKUNTAA ei olisi. Jäsenyyden merkiksi saan jokainen isokuntalainen ISOKUNTA -pinssin. Joka on osoituksena siitä, että jokaisella ISOKUNTALAISELLA on oikeus saada apua, kaikissa arkipäiväämme liittyvissä ydinasioissa kuten myös rakkaudessa.

Edellä mainitun ajatuksen toteuttamiseen on vielä matkaa, mutta kun siihen tämä kuntauudistus pyrkiin, niin TUOLLOIN ei YKSI (=vesantolainen dream team) edustajamme uudessa, UUTTA ELINVOIMAA hakevassa, ISOKUNNAN valtuustossa NÄYTTÄISI OLEVAN Vesannon nykyistä 21 -paikkaista valtuustoa vähäisempi.

Tähän unelmajoukkoon (dream teamiin) kuulumisen merkiksi annettakoon vielä PAPUKAIJAPINSSI tälle - meidän ainokaiselle - ISOKUNNAN valtuutetulle merkiksi siitä, että tämä valtuutettu vastaa ainakin 21:tä aikaisempaa valtuutettua, ja tansii ISOKUNNAN valtuustossa tähtien kanssa.

Näin se päättäjien määrä tulee vähenemään, myös täällä Vesannolla, jos valtiovallan suunnitelmiin on uskomista? Kuten sanottua pidot paranee kun väki vähenee, mutta jatkossa voitaisiin sentään pinsseillä osoittaa UNELMAJOUKKUEEN JÄSENYYS.

PIENI AJATUS:
Miksi murehtisit huomista? "Muistatko, kuinka joskus olet ollut huolissasi jostakin ja jälkeenpäin olet huomannut, että huolesi olikin aiheeton eikä pelkäämäÄsi asiaa lainkaan tapahtunut?"



VKO 13/2006
Minne tähtäät, sinne VOIT myös päästä.
Palveluntuottaja voi kertoa, että "me katsomme onnistuneemme tällä suoritustasolla esim. 97 %:sti." Asiakas taas ei voi olla alkuunkaan tyytyväinen siitä tasosta, jota palveluntuottaja voi pitää onnistuneena suorituksena. Ristiriitaista, eikö totta??!!

Tällaisia suoritustasotasoeroristiriitoja syntyy nimenomaan palvelusektorilla - tuon tuosta - ja niitä syntyy niin kauan kun palveluilla on tarjoajansa ja niillä kysyjänsä.

Palveluntuottajan on aivan eriasia asettaa palvelun suoritustasotavoite ja se miten asetettu taso viestitään asiakkaalle, niin ettei syntyisi ristiriitatilannetta tarkasteltavien tasoerojen suhteen palvelunkäyttäjän ja palveluntuottajan välille - jo palvelua valittaessa.

Jonkinasteinen ristiriitatilanne näyttäisi meitsin mielestä syntyneen, kun tarkastelee (pelkkinä numerotietoina) Vesannon kunnan tilinpäätöstä vuodelta 2005 ja vertaa sitä vuoden 2005 budjettiin - siis siihen asetettuun tavoitetasoon (alkuperäinen talousarvio).

Toteutuneen - alimman viivan alle jääneen - vuositilinpäätöksen numerot näyttävät miinusmerkkistä lukema 76 919,57 euroa. Budjetin asettama tavoitetaso on taas miinusmerkkinen lukema 916 000 euroa (alkuperäinen talousarvio) ja muutosten jälkeisen talousarvion lukema on miinusmerkkinen 782 000 euroa.

Toteutunut vuositilnpäätös näyttää VAIN noin 8 %:n suuruista alijäämätoteutumaa, kun sitä vertaa alkuperäiseen tavoitetasoon, joka on miinusmerkkinen 916 000 euroa. Tässä on yksi esimerkki siitä, kuinka näitä tasoeroristiriitoja näyttäisi syntyvän myös kuntapalvelujentuottajalle numeraalisesti tarkasteltuna - suoritustasotasoeroristiriitojen tarkastelu onkin sitten aivan eri juttu.

Tässä tapauksessa - ainakin osa - tavoitetason ja toteutuman välisestä ristiriitatilanteesta selittyy kertaluontoisille tuotoille ja saataville valtionosuuksille asetetuista budjettitavoitetasoista versus tilinpäätös. Se kuinka asetetun tavoitetason viestinnässä, jo palveluja tilattaessa - siis budjettia tehtäessä - on onnistuttu, jää tietenkin kuntalaisten arvioitavaksi.

Meitsin mielestä lopputulos on parempi näin päin, sillä tavoitetasoksi asetettu budjettitaso olisikin ollut katastrofaalinen toteutuessaan.

Siis, minne tähtäät, sinne VOIT myös päästä - tosin JOSKUS näyttäisi pääsy olevan kyseenalaista tai jopa EI toivottua!!??

Pari ajatusta:

"Meidän täytyy olla halukkaita
hankkiutumaan eroon
suunnittelemastamme elämästä,
jotta voimme elää sitä elämää,
joka odottaa meitä."
- Joseph Campbell -

"Ikkunaluukun raoista virtaavia
valonsäteitä ei enää muisteta sen
jälkeen kun luukut on avattu."
- Henry Thoreau -


VKO 12/2006

Niinhän se menee, että käytäntö laadun mittaa, vaikka kyseessä olisi FAKTIO?

Kun oman - kenties myös omaan elämänpiiriin kuuluvien - elämän hallinnan halu kasvaa ja tavanomaisesta "rahvaasta" erottumisesta tulee yhä enemmän tavoittelemisen arvoinen, syntyy tuolloin Hiljaiset singnaalit -nimisen kirjan mukaan FAKTIO, joka tarkoittaa suomeksi käännettynä fiktion (kuvitelma) ja faktan (tosiasia) ennakkoluulotonta yhdistämistä.

Tämän faktion avulla rakennettu persoona ja opetellut persoonalliset piirteet kenties vapauttavat meidät helpommin omaan henkilöllisyytemme ja vajaavaisuutemme liittyvistä negatiivisista tunteista ja niiden mukanaan tuomista "kahleista"?

Herää kysymys; onko mitään mieltä olla aidosti oma itsensä, kun kerran pystymme itse valitsemaan KUKA ja MILLAINEN voimme olla, sillä valinnan varaahan löytyy; menestyvä, eksoottinen, urheilullinen, rohkea, viehättävä, kiinnostava, ihailtava jne.

On tietenkin houkuttelevaa rakennetaan persoonastaan mielellään jotain positiiviseen vivahtavaa - ajatuksella - kyllä se käytäntö sitten laadun mittaa.

Kun tässä tuonnoin luin kirjoituksen (SK 50/2005) "vauvat värikylvyssä" tuli mieleeni tämä Hiljaiset singnaalit -kirjan ajatus; FAKTIO persoonan rakentajana.

Tässä vauvajutussa sanotaan värikylvyssä olevan kaikki; näkö, tuntoaisti, äänet ja liikkeet. Tulijoita tähän värikylpyyn lehtijutun mukaan tuntui olevan jonokaupalla ja ohjaajistakin sanottiin olevan pulaa. Toisessa lauseessa vauvojen kerrotaan olevan persoonia pienestä pitäen. Meitsi tietenkin ajattelee tässä yhteydessä, että siis synnynnäisiä persoonia pienestä pitäen

En tietenkään ole mikään kasvatusalan ammattilainen enkä voi kasvatustieteellisestä enempää kuin terveystieteellisestäkään näkökulmasta analysoida värikylvyn todellisia tuloksi, joten meitsi tyytyy ajattelemaan asiaa vain maalaisjärjen näkökulmasta, tosin saatanpa iskeä "kirveeni kiveenen" myös tästä sunnasta lähestyessäni todellisuutta.

Ajattelen värikylvystä tulleen sellaisen vanhempien keksimän "ihanuuden", jolla saattaa olla vaikutuksia kasvavan lapsen persoonan rakentumiseen ja kenties juuri sinne FAKTION suuntaan - kun ne lapset ovat ko. lehtikirjoituksen mukaan PERSOONIA jo pienestä pitäen.

Tuskinpa siinä värikylvyssä mitään negatiivistä on, sillä vanhempien lähtötavoitteena on positiivinen olettamus ja ote kasvatukseen ... mutta tulipahan tuotakin värikylpyjutskaa mietittyä hiukan myös meitsin maalaisjärjellä, ja kyllähän se käytäntö laadun mittaa myös näissä "järkiasioissa"- kuten parin edellisen viikon "blogitekstissäni" olen joutunut omakohtaisena kokemuksena asiasta kertomaan.

Moni aikuinen on luonut omalle elämälleen kiinnostavan "brändin", jossa faktaa on murunen ja fiktiota sitäkin enemmän. Käytäntö on sitten se, joka laadun mittaa. Tulokset ovat moninaisia, kuten elämästä HENGISSÄ selvitymisestä yleensäkin on. Tässä yhteydessä onkin hyvä meitsin kysyä itseltään; olenko FAKTIO vai kokolailla puhdas FIKTIO?

Tässä pari ajatusta:

"On paljon vaikuttavampaa,
kun muut keksivät hyvät puolesi
ilman sinun apauasi."
- Judith Martin -

"Ollako toisten mieliksi?
Itsesi kanssahan sinun on
elettävä."

"Jokaisena elämämme päivänä
me teemme talletuksia
lastemme muistojen pankkiin"
- Charles R. Swindoll -


VKO 11/2006
Säätila on hiukan lämmennyt. Kuluvalla viikolla olemme saaneet nauttia ihanista kevätpäivistä. Samanlaista "lämpenemistä" meitsi ei ole saanut kokea kunnallispolitiikassa.

Niin, mennäkseni vielä viime viikkoiseen päätöksentekoon, josta kirjoitin blogissani, jäi päätöksestä meitsille KYLMÄSSÄ SUIHKUSSA käynnin "tunnelma" - asia palautui takaisin lautakuntaan. Taisi tulla perintönä menneisyydestä?

Myöskään poliittista tahtoa ei ollut tehdä päätöstä asiantuntijoiden ja lautakunnan esittämällä tavalla??!!

Meitsi on viimeaikoina seurannut - ja jossain yhteydessä ottanut myös esille - tämän kilpailulta suojellulla alalla toimivan yhtiön ja sen toiminnallisen konservatiivisuuden, jonka fyysisiä "palvelulonkeroita" tosin tänne Vesannolle asti ei ulotu. Tämä yhtiö käyttää julkisuudessa esillä ollessaan nimilyhennettä VR.

VR esimerkkinä meitsillä siksi, koska yleensä ne alat, jotka ovat olleet kilpailulta suojassa ovat pystyneet / joutuneet kasaamaan omaan toimintakulttuuriinsa - ja kenties myös varsinaiseen toimintaansa - melkoisesti TEHOTTOMUUTTA, jonka sanotaan tulleen perintönä menneisyydestä.

Kuntasektoria on myös moitittu viimeaikoina TEHOTTOMAKSI toimijaksi - perintönä menneisyydestä.

VR:n päätöksenteko-organisaatioon toisin en ole - vielä - tutustunut, liekö siellä päätöksentekotapa tullut perintönä menneisyydestä.

Kuntasektorin päätöksenteko-organisaatioon meitsi on saanut tutustua aivan omakohtaisesti; virkamiestoiminnan, lautakunta-, hallitus- ja valtuustopaikkojensa myötä.

Esim. 1
Kuntia hallitsee - perintönä menneisyydestä - kaksoishallinto; virkamiehet ja luottamusmiehet. Muutosjohtajuutta ja uudistusmielisyyttä tarvitaan molemmilla hallintotasoilla jotta muutokset ja uudistukset olisivat mahdollisia, siis VAIN ja AINOASTAAN, jos virkamiehet ja luottamusmiehet ovat uudistusmielisiä ja heillä on yhteistä tahtoa. Muuten kuntiin kasaantuu tehottomuutta (ks. SK 17.3. O. Soininvaara).

Esim. 2
Kylmä pohjoinen maa, jossa asuu outo kansa. Maa, johon pitäisi saada huippuosaajia ja uutta työvoimaa:
- heikosti kehittyneet palvelut
- korkea verotus
- ilmapiiri vielä aika sisäänlämpiävä, kansalaisten avustaminen vasta alkamassa
- outo hankalasti opittava kieli, monet tosin osaavat jo englantia
- vaikea ilmasto, talvisin kylmää ja kosteaa
- etäinen sijainti Euroopan ja muun maailman metropoleista (ks. Ekonomi 2/06).

Kun pohtii hiukan "hartaammin" edellä olleita esimerkkejä ja etsiin niistä "sattumia", joita peilaa vesantolaiseen maalais- / kunnalliselämään, niin jotain yhteläisyyttä on selvästi olemassa, mutta mitä? Siitä tehkööt jokainen omat päätelmänsä.

"Maailman ongelmia eivät ehkä koskaan voi ratkaista epäilijät ja kyynikot, joiden näköaloja rajoittavat päivänselvät realiteetit. Tarvitsemme ihmisiä, jotka kykenevät unelmoimaan koskaan olemattomista asioista."
-John F. Kennedy-

VKO 10/2006
Ensteks ajattelin olla kirjoittelematta tähän "blogiini" näin hiihtolomalaisena, mutta kun posti toi tuon tulevan kunnanhallituksen kokouksen (13.3.) esityslistan ja listaa läpikäydessäni mielenkiintoni kohdistui ennen kaikkea "poliittista maailmaani" lähellä olevaan asiaan, joka liittyy vesantolaisen kouluelämän tulevaisuuteen, meitsi ei malttanut olla avaamatta tätä kirjoitusikkunaansa.

Tämän asialistalla olevan ja vesantolaista koulumaailmaa käsittelevän asian päätösehdotuksen myötä nousi meitsille "pintaan" muutama ajatus, joista tässä pari;

- mikä on muutosjohtajuutta ja mikä on muutosvastarintaa?

- mikä on menneisyydestä haettua ja "peruutuspeilistä" katsottua massa-ajatteluun perustuvaa näkemyksellistä kokemusta, ja mikä taas on tulevaisuuteen tähtäävää asiantuntijoiden antamaa kokemuksellista näkemystä?

Mm. edellä mainittujen kysymysten pohdinta on meitsin mielestä sitä, joka tekee nykyajassa elämisestä ja tulevaisuuteen kurkottavasta päätöksenteosta - mennyt huomioiden - niin mielenkiintoisen ja tehtyjen päätösten vastuunkantamisesta, niin haasteellisen, perustuivatpa ne "päätöksentekotarpeet"; omaan aivotyöskentelyyn tai toisen kirjoittamaan sanaan tahi omakohtaisen näkemyksen muodostumiseen sen seurauksena, kun on saanut kuunnella ko. ALAN asiantuntijoita. Kehitys kehittyy - vain muutos on pysyvää???!!!

"Turha murehtia - tulevaisuus tulee ja kyllä aika kuluu vaikka savua säkittäessä."

"Monilla on elämässään mitä parhaat tarkoitusperät. He eivät vain tule painaneeksi oikeasta napista."



VKO 9/2006
Ekonomi -lehdessä olleesta tekstistä muutamia otteita, joka käsittelee professori Antti Paasion ajatuksia kuntasektorista.

"Kuntien on pakko muuttua. Muutoksen läpiviemiseen tarvitaan ammattimaisia muutosjohtajia ja palveluosaajia - yhdellä sanalla sanottuna ekonomeja.

Kun suuret ikäluokat eläköityvät, valtio tarvitsee ylijäämänsä eläkemaksuihin. Kunnat joutuvat entistä itsenäisemmin vastaamaan taloudestaan ja palveluistaan. Sopeutuminen uuteen tilanteeseen edellyttää strategista ajattelua, joustavampia organisaatioita ja toimintamallien muutosta.

-Näkisin, että kunnat ovat perinteisiä täsmällisen suunnittelun organisaatioita. Työnkuvat, tehtävät ja niihin pääsyvaatimukset ovat täsmällisiä. Yksilöitä ei velvoiteta, eikä heille ehkä anneta mahdollisuuttakaan miettiä asioita muutoksen näkökulmasta. Rekrytointi- ja työvoimapolitiikka ovat varsin konservatiivisia, ja työpaikat siksi jokseenkin turvattuja.

Vaihtuvuus on vähäistä ja siksi myös kyky ottaa vastaan uutta osaamista on tarpeettoman heikko. Organisaatio on jäykkä, päätöksenteko ylhäällä ja koneisto toimii hitaasti.

Kunnissa kaivattava muutosjohtaminen ei poikkea yritysten muutosjohtamisesta. Ekonomien osaamista tarvitaan kunnissa monella sektorilla.

-Kuntia yhdistämällä nämä ongelmat eivät poistu. Ahdinko kunnissa pahenee."

Saas nyt nähdä kuinka nuo Antin ajatukset saavat ilmaa siipiensä alle KÄYTÄNNÖSSÄ - teoria on aivan toinen juttu?

Talviloma-aika iskee päälle Savossa. Hiihdokasta hiihtomieltä hiihtäväisille, kuten myös toisille lomalaisille!

"Kaksi atomia kävelee kadulla
ja törmää toisiaan vasten.
Toinen kysyy toiselta:
"Oletko kunnossa?"
"En, menetin elektronin!"
"Oletko varma?"
"Joo, olen positiivinen!"



VKO 8/2006
Hesarista ja Savon Sanomista löytyi aamulla (la 25.2.) ainakin kaksi - meitsille mielenkiintoista uutista - niiden Torinon suomalaismenestysten lisäksi.

Hesari kirjoittaa otsikolla; VALEHTELU JA VAIKENEMINEN NOPEUTTAVAT MINISTERIEN EROJA. Kyseinen teksti liittyy FM Henna Virkkusen lisensiaattitutkimukseen, jossa tutkinnan kohteena ovat viiden ministerin erotapaukset: kauppa- ja teollisuusministeri Kauko Juhantalo (1992), toinen valtivarainministeri Arja Alho (1997), liikenneministeri Matti Aura (1999), kulttuuriministeri Suvi Linde´n (2002) ja pääministeri Anneli Jäätteenmäki (2003).

Tämän "kotoisemman" lehden uutisointi liittyi taas Kaavin kunnallispolitiikkaan otsikolla: KAAVILLA HALUTAAN KIVI KENGÄSTÄ / Hallituksen tulehtuneet henkilösuhteet ovat vaivanneet päätöksentekoa pitkään. Hallitusta kaatamaan lähtevät valtuutetut sanovat, että mitta on täysi.

Toiseen näistä lehtijutuista on kirjoitettu uutisoinnin yhteydessä näin (suora lainaus): "Historia on opettanut huonosti suomalaisia poliitikkoja, sillä yhä edelleen he sortuvat julkisuudessa klassisiin virheisiin eli valehteluun, osatotuuksien puhumiseen ja vaikenemiseen koko totuudesta."
Kun toisessa lehdistä taas lukee näin: "Olen ymmärtänyt, ettemme kommentoisi asiaa ennen kuin se on ollut esillä hallituksessa. Kun en osaa valehdella, kierrellä ja kaarrella, niin on parempi olla hiljaa."

Politiikka on - meitsin mielestä - sikäli mielenkiintoista, että siihen voisi hyvinkin soveltaa tätä yleisesti tunnettua sanonta: "EN OLE PUOLESTA ENKÄ VASTAAN, VAAN PIKEMMINKIN PÄINVASTOIN".

Hallitustyöskentely, niin ministeritasolla kuten myös kunnallispoliittisella tasolla on meitsin mielestä puhtaasti TIIMITOIMINTAA, jossa huomioidaan myös poliittisen pelin toimintasäännöt. Tiimityöskentelyn onnistumisessa meitsi ajattelee olevan vähintään kolme keskeistä asiaa:
1) tiimi on osaamispohjainen kokonaisuus, jossa tärkein tiimin jäsenten valintakriteeri on asiaosaamisen lisäksi se, että kaikki tiimin sisällä tarvittava tiimityöskentelyosaaminen on sen jäsenillä
2) tiimin jäsenten on pystyttävä tulemaan toistensa kanssa hyvin toimeen - toisia ei tarvitse rakastaa, mutta yhteistyön on pelattava - tällöin aikaansaadaan hyvin yhteistyökykyisesti toimivat toimintatavat
3) ratkaisevaa on myös se, että tiimissä on sen verran johtajuusosaamista, että kehitys kohti tiimityöskentelyn itseohjautuvuutta on mahdollista.

Toivottavasti hyvin moni edellä mainitsemissani lehtijutuissa mukana olleista poliitikoista katseli eilisiltaista (pe 24.2.) jääkiekko-ottelua Suomi vastaan Venäjä. Ainakin meitsin mielestä Suomen Leijona -joukkueen esittämä TIIMITYÖSKENTELY oli kokolailla esimerkillistä, josta poliittiseen tiimityöskentelyyn on hyvä ottaa oppia - meidän kaikkien.

Päätöksentekotaito ja päätöksen merkityksen ymmärtäminen ovat tiimin jäsenten tärkeimpiä ominaisuuksia. Heidän on pystyttävä ymmärrtämään päätöksenteon vaikutukset ja oltava valmiita myös kohtaamaan päätöksestä johtuvat muutoset.

Muutos vaatii johtajuutta. Muutosten kielteiset seuraukset ovat jossain määrin väistämättömiä. Aina kun yhteisöjen on pakko sopeutua olojen muuttumiseen, sopeutuminen aiheuttaa myös TUSKAA.

Meitsi on joskus kuullut sanottavan, että politiikassa riitelevät asiat - eivät ihmiset. Mitäköhän tuo sitten tarkoittaa käytännössä, kun lueskelee mm. meitsin mainitsemia lehtijuttuja - etenkin toista niistä? Meidän - täällä Vesannolla - on helppoa ajatella, että nehän ovatkin " vain " kivi kengässä Kaavilla ja ministeri hallituksessa Helsingissä - olevaa TUSKAA, ei meillä. Paitsi, että tieto niistä lisää TUSKAA - myös meillä?

"Soutajalla ei ole
aikaa veneen keikuttamiseen."

"Jos meissä ei olisi vikoja,
emme tuntisi niin suurta mielihyvää
havaitessamme niitä muissa."

"Muistelepa kuinka vaikeaa on muuttaa itseään,
niin ymmärrät miten vähäiset ovat
mahdollisuutesi saada aikaan muutoksia."
-Jacob Braude-



VKO 7/2006
Risteilylle lähtivät nämä "Jorman kullat" - vesantolaiset ABIT. Sinne vein linja-autolle aamulla (18.2.) perheemme esikoisen, tosin samaan kyytiin nousi myös ysiluokkalaisemme - Jannensa kanssa - Helsinkiin asti he ... onnea matkalle.

Tämän päivän abeja, niitä tulevia johtajiamme - penkkaritekstien perusteella - näyttäisi kiinostavan enemmän mainoslauseet ja sloganit kuin poliittiset ja/tai yhteiskunnalliset uutiset. Koulu ja abina oleminen sinäänsä luo joka tapauksessa tulevaisuutta. Koulu ja koulutus ovat aina ja kaikkialla vallanpitäjiä kiinnostaneet.

Taistelu peruskoulunsa ja lukion päättävistä oppilaista kiihtyy entisestää. Osaamisen ja innovatiivisuuden lisääminen on haaste koko koulutusjärjestelmän uusiutumiselle, mukaan lukien myös korkeakoulut ja yliopistot. Tiedon ja osaamisen ohella koulutuksen tavoitteena on kehittää yhteiskuntakelpoisia ihmisiä, jotka ymmärtävät päätöksenteon merkityksen ja ovat valmiita kohtaamaan maailman muutokset.

Näin "yrittäjyysmaisterina" meitsi näkisi - hyvin mielellään - yritystoimintaan liittyvää opetusta sisältyvän kaikille koulutusaloille ja -asteille. Yrittäjäkoulutusta ei tule rajata vain kaupallisiin aineisiin tai ammatilliseen koulutukseen. Korkeakoulujen ja yliopistojen opetusohjelmiin tulee myös sisällyttää tietoa yrittäjyydestä - koko koulutusjärjestelmän tulee rohkaista YRITTÄJÄKSI RYHTYMISTÄ.

Kansakuntamme kaipaa lähitulevaisuudessa ennen kaikkea KÄTTENTAITAJIA - niitä ammatillisia osaajia, joista jo nyt on puutetta. Meidän vanhempien, kasvattajien, huoltajien, opettajien yms. on tiedostettava tämä tosiasia, kun yhdessä mietimme - jos mietimme - jälkikasvumme jatkokouluttautumista. Meitsillä näitä "koulutusputkeen" hakijoita on tänä keväänä kaksi, toinen ysin jälkeiseen ja toinen lukion jälkeiseen koulutukseen hakeutujana. Siinäpä sitä ollaan - valinnan edessä - ei ole helppoa, vaikka meitsillä on jokseenkin hyvä, työn kautta saatu, näkemys suomalaisesta koulutusjärjestelmästä ja sen monimuotoisuudesta ... EI OLE HELPPOA.

Nyt onkin hyvä - taas kerran - pysähtyä tarkastelemaan pystytäänkö ylipäätään nykyisellä koulutuslainsäädännöllä ja muilla käytettävissämme olevilla ohjauskeinoilla riittävästi turvaamaan koulutuksellista yhdenvertaisuutta maan eri puolilla, eikä pelkästään vaan koulutusjärjestelmän eri osissa.

Meitsin näkemyksen mukaan opetus on hyvin paljon ihmisen puhetta toiselle ihmiselle. Puhetta siinä tarkoituksessa, että puhujan ajatus tulisi ymmärretyksi puhujan haluamalla tavalla ja siitä "sikiäisi" kuulijalle tahto ja kyky soveltaa ajatusta käytäntöön ja edelleen kehittää sitä.

Tuleva-aika näyttää - ainakin oman jälkikasvun abiristeilylle lähtijän osalta - kuinka vanhempien ajatus risteilyllä käyttäytymisestä tuli ymmärretyksi puhujan haluamalla tavalla ja "sikiääkö" abille tahto ja kyky soveltaa TUOTA ajatusta käytäntöön ja KENTIES edelleen kehittää sitä? Samalla selvinnee se, kuinka valmiita ABEINA ollaan risteilyllä olevat houkutukset vastaanottamaan?

Pari valmiiksi pureskeltua ajatusta:

"Kun välität enemmän ja luotat enemmän,
pystyt entistä kyvykkäämmin luomaan sitä mitä haluat."

"Jos lapset kasvavat liian nopeasti,
heiltä jää väliin tärkeitä kehitysvaiheita."

"Kun kohdistat kaiken huomiosi ulkoiseen
menestymiseen, saavutat nopeammin menestystä,
mutta samalla kadotat itsesi."


VKO 6/2006
Onneksi lauhtui. Pakkanen alkoi koitella meitsin kylmyydensietorajaa - ainakin aamuisin istuessani jääkylmään autoon. Pakkasten jälkeen yleensä sataa lunta - päästään taas nauttimaan kilpailutettujen lumityöntekijöiden työnjäljistä!!

Kuinkahan voisi toteuttaa kuntarakenneuudistuksen yhteydessä kuntarajojen muodostumisen pakkasaluerajojen mukaisesti, niin että voitaisi puhua tasasääALUEKUNNISTA? Eikös olisi hieno juttu se, sillä silloin jokaisen ALUEKUNNAN alueella vallitsisi tasalaatuisesti ja demokraattisesti tuotettu säätila - kuten viime viikkojen pakkassää ainakin tasalaatuisuuden suhteen on ollut.

Jos pääsee käymään niin, että säätila ei olekaan tasasääaluekunnan alueella tasalaatuista, niin laitetaan sääntarjoaja nykytavan mukaisesti kilpailutukseen. Laajoille alueille (pakkasalue) on varmempaa ja kenties helpompaa saada useampi tarjous, joista vaan yksinkertaisesti valitaan kokonaistaloudellisesti edullisin sääntarjoaja. Helppoa eikö totta?

Säätilantarjoajan on muututtava perinpohjaisesti ja mahdollinen muutosvastarinta on murskattava täydellisesti. Siinähän ne muutokset menisivät yhtäjalkaa, niin kuntarakenteen kuin säätilankin osalta ja vieläpä samoilla rajoilla. Näin globalisaation aikanakautena pitäisi ilman muuta siirtyä suurempiin kuntarakenteisiin, joissa vallitsisi hyvin kilpailutettu kilpailukykyinen ja tasalaatuinen säätila.

Nykyisen säätilantuottajan monopooliasemassaan tuottama sää ei vastaa nykyaikaisen markkinatalousyhteiskunnan kilpailukriteerein tuotettua säätä - kovaa pakkassäätä lukuunottamatta. Kuin ihmeenkaupalla markkinaoikeus on malttanut olla puuttumatta asiaan, vaikka katsoi oikeudekseen puuttuna Vesannon kunnan tilintarkastajavalintaan liittyviin kuvioihin - johtuneeko puuttumattomuus valituksen puutteesta?

En tiedä täyttyivätkö silloin - kun olin varhaisnuori - kaikki kilpailuttamiseen liittyvät kriteerit lumitöidentekijöiden tarjoaman palvelunosalta tilanteessa, jossa olivat samalla peltoaukeamalla lumitöissä kolmen eri talon isännät ja jokainen isäntä auraili pakkaslunta omilla traktoriauroillaan.

Auraustilanteelle oli tuolloin - ainakin - yksi yhteinen kilpailutekijä, ja se tekijä löytyi traktorin nimestä. Sillä kaikki traktorit alkavat samalla kirjaimella; VOORTI, VALAMETTI ja VIIJATTI, kuten eräs ko. isännistä asian ilmaisi.

Eikö lie kilpailuttaminen tuolloin sattunut kohdalleen, koska markkinaoikeuden edustajia ei meitsi muista nähneensä peltoaukeamalla - kun tämä markkinaoikeus tuppaa nykyään olemaan mukana lähes kaikissa kilpailuttamistilanteissa, ainakin julkishallintoon liittyvissä.

Ajatusten eväitä:

"Älä koskaan kanna yhtä
harmia enempää kerrallaan.
Joillakuilla niitä on kolme -
kaikki entiset, kaikki nykyiset
ja kaikki odotettavissa olevat."

"Suurten ajatusten valossa
maailmankaikkeus ei vaadi
meitä tekemään jotain,
se pyytää meitä
olemaan jotain.
Mutta sehän onkin kokonaan
toinen asia."

"Luonto ei tehnyt meistä täydellisiä,
mutta oli sentään niin ystävällinen,
että teki meidät sokeiksi omille virheillemme."


VKO 5/2006
Tilapäisestä käyttöönotosta muodostuukin - hyvin herkästi - pysyvä käyttöönotto ja sanktiona tällöin voi olla niinkin vaatimaton kuin KÄYTTÖKIELTO.

Tänä aamuna (4.2.) - kuten yleensäkin lauantaiaamuisin - meitsin lueskellessa Hesaria mielenkiintoni kohdistui mm. kirjoitukseen kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta. Kirjoituksen mukaan uudistusta valmistelemaan on muodostettu työryhmä joka "sorvaa" uudistusta koskevaa puitelakia. Työryhmässä on ministeriön ja Kuntaliiton edustus, mutta työryhmällä ei kuitenkaan ole sisällöllistä päätäntävaltaa asiassa. Tässä yhteydessä meitsille tulee mieleen vanha sanonta: "mitä useampi lusikka sitä sekaisempi soppa".

Kuntaliitto valmistelee uudistusta omalla tahollaan peruskuntamallin pohjalta, kun se aluekuntamalli tyrmättiin laajalla aluekiertueella. Kuntaliiton tekemän lakiluonnoksen mukaan puitelaki tulisi koskemaan kaikkia Suomen kuntia Ahvenanmaata ja Kainuun hallintokokeiluun osallistuvia kuntia lukuun ottamatta.

Kuntaliiton puitelakiluonnos ei tule määrittelemään muodostuvaa kuntamäärää, mutta lakiluonnosta laaditaan siltä pohjalta, että kuntarakenteeseen odotetaan SUURIA muutoksia. Kuntien muodostuminen jää kuitenkin kuntien omien suunnitelmien pohjalta vapaaehtoisesti tapahtuvaksi. Niinpä niin - ainakin teoriassa voisi ajatella uudistuksen etenevän vapaaehtoisesti, josko ei aivan tilapäisen vapaaehtoisesti.

Kun ja jos kuntaliitokset eivät lähde etenemään vapaaehtoisesti voi valtioneuvosto edellyttää kuntia muodostamaan PERUSPALVELUPIIREJÄ, jotka tulisivat huolehtimaan ainakin sosiaali- ja terveyspalveluista, mutta myös LUKIOKOULUTUS ja toisen asteen koulutus voitaisiin siirtää peruspalvelupiirien vastuulle.

Tältä peruspalvelupiiriltä voitaisiin juridiselta muodoltaan edellyttää kuntayhtymä tai isäntäkunnan liikelaitosmuotoista toimintamuotoa. Peruspalvelupiirien perustaminen saattaa olla asiantuntijoiden mukaan JOPA ristiriidassa perustuslain kanssa, ellei siitä tehtäisi TILAPÄISTÄ järjestelyä vuoden 2016 loppuun saakka.

Valmisteilla olevan lain mukaan uusien kuntien ja peruspalvelupiirien muodostaminen tulisi olemaan vationeuvoston tehtävä ja päätösten olisi tapahduttava vuoden 2007 loppuun mennessä, joko vapaaehtoisten esitysten pohjalta tai sitten mennään ja tehdään päätökset valtioneuvoston "sanelupolitiikan" mukaisesti - tämä on sitä haastavaan tilapäisyyteen tähtäävää vapaaehtoisuutta?

Kyllä meille täällä Vesannollakin valtiovalta antaa vapaat kädet liittyä tai liittää kuntamme vapaaehtoisesti mihin kunta tahansa - kunhan vain se "sopiva vastakappale" löytyy vapaaehtoisesti. Jos vapaaehtoisuutta ei löydy myöskään em. tilapäisesti käyttöönotettavalla PERUSPALVELUPIIRIJÄRJESTELYLLÄ, niin meitä täällä Vesannolla uhkaa varmaan kunnan KÄYTTÖKIELTO.

Käyttökielto saattaakin olla mielenkiitoinen olotila - näin kuntamaailmassa. Näistä tilapäisjärjestelyjen mukana tulleista käyttökielloista meillä on valtakunnassa ollut tuon tuostakin hyviä esimerkkejä, kuten mm. tämä ajoneuvoverokäytäntö - tilapäisenä käyttöönotettu ENTINEN AJONEUVOVERO, joka on nykyään UUDISTUVA AJONEUVOVERO - ja jos ajoneuvon haltija tai omistaja laiminlyö veron maksamisen määräajassa sanktiona on KÄYTTÖKIELTO.

Montakohan kuntaa tällä mahdollisesti tilapäisesti käyttöönotettavalla PERUSPALVELUPIIRIJÄRJESTELYLLÄ saadaan KÄYTTÖKIELTOON, jos valtion tahto ei toteudu, kun niitä soppalusikoita näyttäisi olevan tässäkin sopassa melkoisesti - vähintään 431 lusikkaa.

Tässä muutamia "vapaaehtoisuuteen" perustuvia "jutskia":

Jos sanat on määrätty etukäteen,
ei kangertelua synny.

Jos työ on määrätty etukäteen,
ei epävarmuutta synny.

Jos toimet on määrätty etukäteen,
ei virheitä synny.

Jos tie on määrätty etukäteen,
ei se muutu yhtäkkiä läpipääsemättömäksi.

-Konfutse-

VKO 4/2006
Tässä eräänä pakkaspäivänä meitsiltä kyseltiin Vesannon kunnan elinkeinostrategiasta. Kysymys tuli "hiukan yllättäen", - kuten politiikassa on yleensä tapana sanoa, ainakin vaalien alla - en pystynyt vastaamaan kysyjälle muuta kuin, että kyllä sellainen on ja se löytyy Vesannon kunnan TALOUSARVIO 2006 ja TALOUSUUNNITELMA 2006-2008 kirjasta. Kun sain hiukan myöhemmin ko.kirjan käsiini ja tutustuin asiaan tarkemmin - totesin - että ko. kirjassa ei ole mitään varsinaista elinkeinostrategiaa, vaan kuntastategia, joka koostuu neljästä eri osiosta, joista yksi on elinkeinot. Tässä yhteydessä ei ole varsinaisesti "aukikirjoitettu" mitään erillistä elinkeinostrategiaa. Olemassaoleva tekstiosa kuuluu sanasta sanaan näin:

2.1 Elinkeinot
Asenneilmasto ja henkinen ilmapiiri
- Yhteistyö kunnan ja yrittäjien välillä ja yrittäjien keskinäinen yhteistyö myös eri toimialojen välillä.
- Asenneilmastoon vaikuttaminen lisääntyvän koulutuksen ja tiedotuksen kautta.

Yritysten toimintaedellytysten parantaminen
- Yritysten kannustaminen tietotaidon ja liiketoiminnan suunnitelmalliseen kehittämiseen.
- Yritysten tukeminen resurssien puitteissa aineellisesti ja henkisesti.
- Metalli- ja puualan yritystoiminnan kehittäminen ja lisääminen.
- Matkailu- ja majoituspalvelujen kehittäminen ja parantaminen.
- Kansainvälistymisen edistäminen.
- Projektityöskentelyn terävöittäminen ja projektien välisen yhteistyön parantaminen.
- Yrittäjämäisen palveluhengen korostaminen.

Maa- ja metsätalouden kehittäminen
- Tilojen kehittäminen neuvonnan, koulutuksen ja projektityöskentelyn avulla.
- Jatkojalostuksen lisääminen.
- Energiapuun hyödyntäminen.
- Vesistöjen moninaiskäytön edistäminen.

Markkinointi
- Vakinaiseen ja vapaa-ajan asumiseen tarkoitettujen asuntojen ja tonttien markkinoinnin tehostaminen.
- Kohdemarkkinoinnin kehittäminen.
- Kansainvälistymisen lisääminen.
- Kunnan sisäisestä markkinoinnista huolehtiminen.

Kun meitsi tutustui myös vastaavaan "kuntaopukseen" vuodelta 2005, niin sieltä löytyi sama teksti sanasta sanaan kuin vuoden 2006 "opuksessakin" on.

Asiaa - siis strategian olemassaoloa - pohtiessani, eipä muistilokeroistani taida "tupsahtaa" esille sellaista muistikuvaa, että olisin tutustunutkaan tekstimuodossa olevaan erilliseen Vesannon kunnan elinkeinostrategiaan - keskustelutasolla näitä strategioita kyllä löytyy aivan riittämiin, jotka saattavat olla aloittamista vaille valmiita.

Tästä johtopäätöksenä meitsi voi todeta antamansa vastauksen kysymykseen kunnan elingeinostrategiasta olleen hiukan "ympäripyöreän", jopa hiukan puutteellisen (poliitikon vastaus?) - siis sen strategian olemassaolon osalta - koska en todellakaan tietänyt silloin, enkä tiedä vieläkään, varsinaisen elinkeinostrategian olemassaoloa, tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö ko. strategiaa olisi olemassa. Täytynee kysyäkin viisaammilta strategian perään?

Vesannon kunnassa on ELINKEINORYHMÄ, jonka toimialueeseen voisin ajatella elinkeinostrategian "aukikirjoittamisen" kuuluvan. Operatiivisena toimijana elinkeinopolitiikan ja elinkeinostrategian toteuttamisesta vastaa Sisä-Savon seutuyhtymä kunnan tekemien elinkeinopoliittisten päätösten ja linjausten mukaisesti - niiden linjausten, jotka yleensä LÖYTYVÄT kunnan elinkeinostrategiasta???

Meitsi on ollut myös mukana päättämässä ko. "strategiaosuutta", joka on hyväksytty TALOUSARVION 2006 yhteydessä. Kuinka lienee "päässytkin" koko asia "livahtamaan" ohitseni kun en ole ymmärtänyt silloin - elinkeinoalaa kohtuullisen hyvin tuntevana - kiinnittää elinkeinostrategian olemassaolon tärkeyteen riittävää huomiota, niin että tietäisin vastata oikein, kun kysytään.

Kaipa tässäkin asiassa meitsi voi todeta omasta toiminnastaan jälleen kerran sen, että "unikki mikä unikki" ainakin näissä sisältöasioissa, jotka päätetään isompien kokonaisuuksien yhteydessä.

Meitsin mielestä edellä lainaamani teksti - TALOUSARVIO 2006 kirjasta - ei siis ole mikään varsinainen "elinkeinostrategia" vaan luettelo asioista, joista elinkeinostrategia voisi hyvinkin syntyä. Toivottavasti elinkeinoryhmä on kirjoittanut laajempialaisen, aivan oikean elinkeinostrategian, johon meitsiki voisi tutustua jatkossa - että tietää "strategiset kohdat", kun niitä meitsiltä kysytään???

Kun katselin googlesta muutamien kuntien elinkeistrategioita, niin sieltä löytyi sivukaupalla - jopa useita kymmeniä sivuja - strategiaa kaikkine tavoitteinensa. Esimerkkinä mainittakoon mm. HAUKIPUTAAN kunnan tai PORNAISTEN kunnan elinkeinostrategiat. Sinne Pornaisiin taisi lähteä meidän pitkäaikainen kunnanjohtajamme Erkki Pesonen aikoinaan - tietääkseni jo eläkkeelle jäänyt, onnea EKILLE eläkepäivinänsä.

Tietenkin kyseessä ovat toisenlaiset kunnat - ehkäpä juuri elinkeinotoiminnoiltaan - mitä Vesannon kunta on, mutta kyllähän sen elinkeinostrategia pitäisi silti Vesannollakin ...

UUSI SUOMEN KIELEN SANAKIRJA sanoo sanasta STRATEGIA seuraavaa; laskelmointiin perustuva toimintasuunnitelma, taktiikka, myös sodanjohtotaito.

Useasti kunnan vauraus tulee elinkeinoista. Kunnan elinkeinostrategia tuleekin tehdä yhdessä kunnassa olevien yritysten/elinkeinoelämän edustajien kanssa. Kunnan rooleista keskeisimpiä on elinkeinopolitiikka. Yhteisesti "rakennettu" elinkeinostrategia luo hyvät edellytykset mahdollisimman monipuoliselle, aktiiviselle ja kilpailukykyiselle elinkeinoelämälle.

Kunnissa arvostetaan - myös Vesannolla - yrittäjyyttä hyvin paljon. Myös Vesannolla nähdään - kuten valtakunnassa yleisesti - vaurautemme perustana olevan elinkeinotoiminnan. Yksi pulmistamme on yrittäjien vähyys. Kunnat pyrkivät luomaan yrittämiselle edellytyksiä, kuten myös Vesannolla tehdään. Elinkeinopolitiikan hoitaminen on mitä suuremmissa määrin kumppanuutta.

Palvelujen ja tavaroiden ostokokemusta kunnilla yleensä on, mutta palvelutuotekokonaisuudet ovat mutkikkaita. Niiden käsittelyssä tarvitaan vahvaa tilaus-, juridista, ja talousosaamista sekä sopimus- ja kilpailupolitiikan tuntemusta. Enää ei oman kunnan yrittäjien suosiminen ole mahdollista palveluja tai tavaroita ostettaessa, vaan tarjolla olevista palvelun-/tavarantoimittajavaihtoehdoista on aina valittava kokonaistaloudellisesti edullisin, edellyttäen tietysti, että palvelun/tavaran tarjoajan toiminta/toimitus vastaa niitä kriteereitä, joita kunta tarjouspyynnössään edellyttää. Tarjouspyynnöllä ja sen laadinnalla onkin ratkaiseva merkitys.

Valtakutatasolla kunnat ovat yksityisten sosiaalipalvelujen suurin ostaja. Nopeinta kasvu on ollut kotipalvelu-, palvelutalo- ja lasten hoitokoti/perhekoti- ja päivähoitotoimialoilla.
Kuntarakenneuudistuksen edetessä kuntien ennustetaan turvautuvan nykyistä huomattavasti enemmän yrityksiltä ostettaviin sosiaalipalveluihin. Sosiaalipalvelumarkkinoiden kehittyminen johtaa aitojen monituottajamallien yleistymiseen. Palvelujen tuotteistaminen yleistyy ja laatutyön merkitys kasvaa. Kunnilla on alan kehitystyössä ratkaiseva rooli - siksi kuntien elinkeinostrategiat ovat tärkeitä työkaluja.

Vesannon kunnan elinkeinostrategiassa on huomioitava kuntalaisten ikärakenne ja ne luontaiset elinkeinotoiminnan lähtökohdat, jotka muodostuvat sijaintimme ja asukaspohjamme kautta "luontaisena tuotoksena".

Julkisten palvelujen hankinta- ja tilaajaosaaminen vaativat myös hyvää tekstimuodossa olevaa elinkeinostrategiaa.

P.S. Tässä esille nostamassani Vesannon kunnan TALOUSARVIO 2006 -kirjan "elinkeinostrategiaosassa" on tekstiä, jossa mainitaan joidenkin asioiden parantamisesta. Parantaminen on meitsin mielestä sanana terveydenhoitopuolelle kuuluva "jutska" ja kun tässä kohdassa ei liene kyseessä terveyteen liittyvät asiat (terveystieteellisin lähtökohdin), niin olisiko oikeampaa käyttää pelkästään sanaa KEHITTÄMINEN sanan parantaminen sijasta - ajattelin vain näin yksinkertaisesti??
Kun sanakirjassa sanotaan sanasta parata : paranen : paranin : parannut = tulla tervee(mmäksi), parantua; Vointi paranee jatkuvasti, tulla paremmaksi. Arkikäytössä saatetaan joskus käyttää sanaa parata myös synonyymina sanoille; hyödyttää, kannatta. Ei parane mennä valittamaan. Paranisikohan lainkaan mennä kyselemään?

Summa summarum: Lopputulokseksi taitaakin muodostua sama oliko kyseessä kehittäminen vai parantaminen - vain asiayhteys näyttäisi ratkaisevan? Niinpä niin? Mutta elinkeinostrategia - ainakin yksi luettavassamuodossa oleva - pitää joka kunnassa joka tapauksessa olla ja piste, vai PARANISIKOHAN TUO TUOSTA ...???

Näinkin voi käydä:

Jos ostaa halvalla säästääkseen rahaa, on kuin pysäyttäisi kellon säästääkseen aikaa.

Linja-autoasema on paikka missä bussit pysähtyvät. Rautatieasema on paikka missä junat pysähtyvät. Minulla on pöydälläni työasema ...

Ellet tiedä mitä elämältäsi haluat, niin älä sitten koskaan sano ettei sinulle tarjoutunut mahdollisuuksia.


VKO 3/2006
MAINE on sana, jota meitsi on joutunut pohtimaan elämänsä eri "pyörteissä" aika useasti. Pohdintojen lähtökohta ja näkökulma ovat lähes aina olleet toisistaan hiukan poikkeavia, vaikka kyllä niille löytyy myös yhteisiä tekijöitä. Valitettavan useasti ainakin yksi yhteinen tekijä meitsin pohddiiinnnntojen taustalla on ollut RAHA.

Tämä koulumaailman tuntema MAINESANA on eri juttu kuin maine -sana. Se koulumaailmassa tunnettu mainesana voi olla mm.
- tyydyttävä
- hyvä
- kiitettävä, tai
- erinomainen

Meitsi liikkuessa maakunnan ja valtakunnan eri laidoilla - joskus jopa valtakunnan rajojen ulkopuolellekin päässeenä - kanssaihmisten kesken keskustellaan hyvin monista asioista. Silloin kun näillä "retkillä" lähtee puheeksi meitsin harrastuksiin liittyvät "jutskat", joista yksi muuten on kunnallispolitiikka, niin silloin yhteinen keskustelunaihe näyttäisi löytyvän melko helposti - jostain syystä tämä keskustelu johtaa ennemmin tai myöhemmin rahaan ja sen myötä myös MAINE nousee keskusteluissa framille.

Kukapa meistä ei haluaisi kotikuntansa omaavan hyvää mainetta, koska hyvän maineen uskotaan yleisesti tuovan mukanaan positiivisia asioita - siis sitä mainitsemisen arvoista mainetta. Useasti olen huomannut, näillä edellä mainitsemillani "retkillä", keskustelukumppanini muistavan tai yhdistävän kotikuntani Vesannon johonkin asiaa tai asiayhteyteen, joka ei maineeltaa suinkaan aina ole positiivinen asia - valitettavasti.

Kuntatalouden kireys ja veroäyrin taso tuntuisivat meitsin mielestä olevan niitä asioita, joista Vesanto parhaiten "globalissa maailmassa" tunnetaan - tai ainakin ne näyttäisivät tulevan ulkopaikkakuntalaisille useinmiten ensimmäisenä mieleen? Näin ekonomistina meitsi voisi todeta näiden molempien asioiden - siis kuntatalouden kireyden, että veroäyrin tason - takana olevan rahan, tosiasiassa sen toteamiseen ei mitään ekonomistia tarvita, vaan puhdasta maalaisjärkeä, ja sitähän meillä on.

Mainetta ei voi rakentaa mainonnalla, sillä voidaan taitavasti tehtynä tukea mainetta, mutta yksinään se ei riitä. Mainetta ei voi koskaan rakentaa valheelle. Esimerkiksi ei voi väittää kantavansa yhteiskunnallista vastuuta, jos laiminlyö kuntalaisena vastuun kantamisen kuntatalouden säästötoimista ja kuluttaa "kuntaeuroja" minkä ehtii.

Maineenrakentaminen vaatii - maalaisjärjen lisäksi - aikaa ja vaivaa, mutta maineen menettäminen onkin jo paljon helpompaa. Mitä parempi maine KUNNALLA on kuntana, sitä helpompaa kunnan on palauttaa maineensa ja saada pikku "jutskat" anteeksi.

Maineenhallinnalle on olennaista sidosryhmäsuhteiden hyvä hoitaminen. Meitsin - kunnallisen päättäjän - tavoitteena on, ja pitää olla, kuntalaisen tyytyväisyys.

Kunnallisena päättäjänä olen ollut mukana - ja sorvaamassakin - kuntatalouteen liittyviä tervehdyttämispäätöksiä ja ns. säästötalkoita - tavoitellen meidän kaikkien kuntalaisten etua. Voisiko tämä päättäjän rooli olla syynä, jota kyllä on vaikea uskoa, siihen, että olen joutunut huomaamaan kotikuntani katukuvassa - joissakin kanssaihmisissä - tapahtuneen muutoksia heidän suhtautumisessaan meitsiin.

Nämä tapahtuneet muutokset eivät aina ole olleet meitsin näkökulmasta katsoen positiivisia muutoksia, tämä tietenkin kuuluu "luontaisetuna" näiden yhteisten asioiden hoitamisen varjopuoliin - kateudestahan tässä ei voi olla kyse, koska kateuteen ei voi olla mitään syytä.

Liekö sitten osasyynä näihin havaitsemiini suhtautumismuutoksiin ollut myös kunnan henkilöstöön kohdistuvat lomautukset, tai sitten aivan jotkut muut asiat, mutta joka tapauksessa meitsi saa itsessään valloilleen itseensä kohdistuvan tunteen - MAINE KASVAA, mutta KUNNIA KUOLEE, kun meitsi muiden päättäjien joukossa yrittää parhaansa mukaan hoitaa näitä kunnallisia luottamustehtäviään ja olla yhtenä vastuunkantajana kuntalaisten tyytyväisyyden ylläpitämiseksi ja panna itsensä likoon kuntatalouden tasapainoon saattamisen puolesta kamppailevana päättäjänä.

Meitsi on kuullut sanottava, että maine on aina maineensa luojan arvoinen - revipä siitä sitten?

Tässä parit ajatukset:

Todellisista vaikeuksista voit aina selviytyä;
vain kuvitellut ovat ylitsepääsemättömiä.

"Ratkaisun hetkellä paras tehtävissä oleva
asia on oikea asia. Huonoin asia on olla
tekemättä mitään."

Oli unelma.
Ovi meni nenän edestä kiinni.
Aika ei ollut kypsä.
Tai minä.

- piispa Elfvengren -



VKO 2/2006
Kun olen miettinyt ja pähkäillyt tätä kirjoittelemiseni jatkamista olen tässä yhteydessä todennut meitsille iskeneen tietynlaisen AHNEUDEN kirjoittamiseen, vai voisiko sitä ilmaista termillä RIIPPUVUUS, joka on "salakavalasti" muodostunut vuoden 2005 aikana. Olen toki myös saanut "pieniä kehotuksia" jatkaa kirjoittamistani. Näen tämän kirjoittamiseni olevan myös kehittävää näin lukihäiriöstä kärsivälle tyypille - kuten meitsi on - sen AHNEUDEN lisäksi. Joten jatkanpa näiden kirjoitelmieni kirjoittamista. Se onkin sitten aivan erijuttu, se, onko näille "jutuille" lukijoita???

SUMMA SUMMARUM: Meitsi kirjoittelee näitä kirjoituksia ahneudesta itseensä, itsensä hyödyksi ja iloksi. Kirjoituksiani voi halutessaan kuka tahansa seurata nettisivuiltani - ahnehtiessaan vaikkapa tällaista lukemista.

Tämä AHNEUS -sana onkin sanana mielenkiintoinen ja tarkoitukseltaan se sopii moneen yhteyteen: Suomen kielen perussanakirja kirjoittaa ahneuden olevan = rahan-, voiton-, kunnian- tms. himoa, kyltymätöntä ja yletöntä persoutta vallalle, työlle, herkuille tai vaikka oluelle, ylipäätään aineellisten ja aineettomien hyödykkeiden ahnasta tavoittelua ja havittelua.

Tutun sanalaskun mukaan ahneella on paskanen loppu. Saas nähdä kuinka tässä meitsille käy????

Nykyinen globaali maailmanmeno panee kuitenkin epäilemään vanhaa kansanviisautta, sillä myös suomalaisten tuloerot ovat kasvaneet ennennäkemättömiin mittoihinsa. Rahasta on tullut näkyvä ja ahneudesta hyväksytty - jopa ajoittain ihannoitu. Onkos se Ville Klinga, joka kysy televisiosarjassa HALUATKO MILJONÄÄRIKSI, ja kansa vastaa: "JEES!" Todettakoon tässä yhteydessä, ettei meitsille tästä kirjoittamisen ahnehtimisesta ole rahallista hyötyä - NON-FINANCIAL REWARDING.

Nykyinen presidenttiehdokas - entinen valtiovarainministeri Niinistö - tämän vuosituhannen alussa "opetti" kansaa sietämään toisten kansalaisten vaurastumista, josta meitsi voisi vetää johtopäätöksenä ahneuden olevan hyödyllisen voiman: se luo varallisuutta, työpaikkoja, verotuloja ...

Jos uskomista Niinistöön, näkisi meitsi tämän ahneuden olevan sellaisen hyödyllisen voiman, johon myös meidän vesantolaisten olisi paneuduttava tosissamme, sillä jos meidän verotulojen, varallisuuden ja työpaikkojen kasvu on kiinni pelkästä ahneudestamme - niin siitä vaan ahnehtimaan. Olen kuullut myös sanottavan ahneuden olevan rikkaan hyve, mutta köyhän pahe.

Me täällä Vesannolla - ainakin kuntatalouden osalta - olemme sen verran köyhiä, jotta emme paljon pahemmiksi pysty enää tulemaan, siis meillä on käytettävissämme ainoastaan se sama suunta kuin rikkaiden ahneudellakin on - hyve.

Ahneus liene perusolemukseltaan menettämisen pelkoa, levottomuutta ja kenties myös kyvyttömyyttä tyytyä vallitsevaan tilanteeseen. Kun meitsi pohdiskelee niitä ahneuden vastakohtia, tulevat mieleeni sanat, kylläinen, lepo, aloilleen asettuminen, himottomuus, yleinen velttous yms.

Se milloin kohtuus loppuu ja ahneus alkaa onkin täydellisen tasapainon saavuttamiseksi vaikeasti määriteltävä asia. Paavi Gregorius Suuren 500-luvulla muotoilemat seitsemän kuolemansyntiä: kateus, AHNEUS, ylpeys, vihamielisyys, hekumallisuus, mässäily ja hengen vettous ovat myös tänään, 1 500 vuotta myöhemmin, yhä voimissaan.

Kuntalaisten etua ajattelevan kunnallispoliitikon "ahneusyhtälön asemointi" onkin vaikeaa, sillä missä vaiheessa asian käsittelyä hän voi "turvallisesti" asettautua lepoon ja todeta tämän riittävän - joutumatta asiaa edelleen ahnehtivien "jalkoihin"?

Liekö tämä sitä ahneuden syntiä, joka tarttui loppuvuodesta naapurikunnan valtuutettuihin kun lähtivät korottamaan omia luottamusmiespalkkioitaan - mene ja tiedä - millainen loppu se olikaan ahneella?

Niinhän ne muuten tekivät kansanedustajatkin tämän vuosituhannen ensimmäisenä syksynä (2000), korottivat palkkojaan, eikä se loppu ole tainnut niin p........ olla, no se siitä tässä yhteydessä. Joka tapauksessa kaikki he ovat palkkionsa tai palkkansa ansainneet, eikä meitsi voi korotuksia ahneudeksi ahneudella ajatella.

Tässä muutama ahneuteen liittyvä sananparsi:

"Joka ahnehtii, on aina puutteessa."
-Claudius-

"Ahneus on kaiken pahan alku ja juuri."
-Suomalainen sanalasku-

"Ja näillä koirilla on vimmainen nälkä, ei niitä mikään täytä."
-Raamattu-

"Ahneus alkaa siinä missä köyhyys loppuu."
-Honore de Balzac-

VKO 1/2006
Olen pitttkkkkääään ja harrrtttaaaasti pohdiskellut jatkanko vielä vuoden 2006 alusta näiden viikoittaisten kirjoitelmieni kirjoittamista - tähän nettipäiväkirjaan - JA POHDINTANI JATKUU EDELLEEN.