syyskuu 2008

Syyskuun 28. päivänä 2008
Olen jo aikaisemminkin kirjoittanut turvallisesta kuntayhteistyöstä tässä blogissani. Olen myös kirjoittanut aiheesta painetun sanan mielipideosastoilla (mm. S-S). Kuntien välistä yhteistyötä on kehitettävä ja niihin on panostettava, sillä kunta on pääasiassa vain hallinnollinen yksikkö. Kuntaliitoksetkaan ei saa olla aihe, josta ei voi julkisesti keskustella!

Mitä vähemmän byrokratiaa ja mitä yksinkertaisempi kuntahallinto, sen toimivampi ja selkeämpi on hallintoyhteisö. Mitään alarajaa kuntien koolle ei mielestäni voi Suomessa olla, tai se on ainakin hankalaa asettaa. Sopiva kuntakoko Suomessa -ideaa on jalostettava ylipäätään maamme olosuhteisiin sopivaksi.

Olen aikaisemmissa kirjoituksissa tuonut esille mm.; valtiolla pitäisi olla selkeämpi ja suurempi vastuu kunnista. Kuntien taas pitäisi olla järkevästi "koottuja" selkeistettyjä hallinnollisia yksiköitä, jotka toteuttavat kunnan perusajatusta eli peruspalveluiden tuottamista, sujuvaa asumista ja viihdyttävää ja turvallista elinympäristöä.

Kunnan tulee edistää asukkaidensa hyvinvointia (Kuntalaki 1§). Turvallisuus on keskeinen hyvinvointia edistävä tekijä ja ihmisen perusoikeus. Jokaisella on oikeus kasvaa ja elää väkivallattomassa ja tapaturmariskittömässä yhteisössä.

Olisi hyvin mielenkiintoista vaihtaa näkemyksiä ja saada kuntalaisiltamme evästystä liittyen kuntarakenteemme kehittämiseen. Allekirjoittanut on jo kauan ollut sitä mieltä, että aluetasolla tulisi tehdä mahdollisimman vähän mitään, vaan keskeisten toimijoiden olisi oltava peruskunta, kuntayhteistyö ja valtio. Miksi sitte olen tätä mieltä?

Erityisesti aluetaso-organisaatioiden (ei liikelaitokset) kohdalla läpinäkymättömyys on todellinen ongelma. Aluetason organisaatiosta mainittakoon esim. mammuttimaiset TE -keskukset ja niiden työvoimahallinnointi, joissa palveluita hakeva pieni kansalainen hukku byrokratian jalkoihin - ainakin allekirjoittanut on saanut sen käsityksen kuunnellessaan ja lukiessaan palveluiden käyttäjien mielipiteitä ja kirjoituksia. Kuinka moni aidosti tietää, mitä alueellisissa organisaatioissa tapahtuu ja kuka niissä valtaa käyttää, saako kansalanen aina parasta mahdollista ohjausta ja palvelua? Tai miten niiden rahoitus toimii? Tuloksena on useimmiten huomattavaa byrokratiaa ja todellisia vaikeuksia saada hyvää palvelua ja hahmottaa kokonaisuutta, puhumattakaan vastuunalaisten toimijoiden tunnistamisesta - siis saada kasvot päätöksille ja päättömyyksille!!!

Suomessa voitaisiin myös keskustella Tanskan kuntamallista ja miettiä voidaanko siitä jalostaa osia Suomen oloihin sopiviksi? Tanskassa on määritelty selkeä alaraja kuntakoolle, josta voi poiketa vain poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi. Tietenkään Suomi ei ole Tanska jo kokonsa puolesta, mutta suuntana jokin samantapainen voisi olla toimivaa, sekä terveemmän ja selkeämmän rahoituksen, että myös todellisen demokratian kannalta. Kansanvalta tarvitsee resurssinsa. Mitä kädestä suuhun elävän pikkukunnan valtuusto pystyy tosiasiassa päättämään – varsinkaan valtiovallan määrittelemien ja edellyttämien palvelujen suhteen? Ei paljon muuta kuin jakamaan niukkuutta ja toteamaan, että hyvä juttu, mutta ei ole rahaa!!!!

Millä tavalla tunnemme tänään olomme turvalliseksi - tässä muutosmyllerryksen maailmassa - jossa olemme saaneet viimeaikoina kokea aivan uskomattomia tapahtumia? Kuinka turvalliseksi koemme asuinympäristömme? Mitä on turvallisuus?

Safe Community / Turvallinen kunta -toimintamalli tarjoaa viitekehyksen kunnan tai muun yhteisön turvallisuuden edistämisen organisoimiseksi, kehittämiseksi ja toteuttamiseksi. Painopiste on turvallisuus- ja tapaturmayhteistyössä kuten esim.; päivähoito-, koulu- ja vanhuusyhteistyö. WHO:n Collaborating Centre – Karolinska Institute - koordinoi Safe Community –verkoston toimintaa.

Kunnat - jotka näin toimivat - muodostavat ydinjoukon Suomen turvalliset kunnat -verkostossa. Verkosto on avoin, ja siihen voivat osallistua turvallisesta asuinympäristöstä kiinnostuneet kunnat. Verkosto tarjoaa mahdollisuuden toimijoiden väliseen yhteistyöhön ja kokemusten vaihtoon. Kampanja järjestää verkostotapaamisia.

Safe Community toiminnassa on tärkeää turvallisuuden edistäminen:
-on paikallisesti koordinoitua toimintaa
-koskee koko yhteisöä
-on suunniteltu pitkällä tähtäimellä
-toimenpiteet kohdistuvat riskiryhmiin
-käytössä on menetelmät tapaturmatilanteen seuraamiseksi
-arvioidaan prosesseja ja tuloksia
-jaetaan tietoa ja osallistutaan aktiivisesti kansainvälisessä Safe Community -verkostossa.

Verkostoon liittymisen edellytyksenä on, että hakija toteuttaa turvallisuuden edistämisen työtä sovittujen kriteerien mukaisesti. Suomesta verkostoon kuuluvat Hyvinkään ja Kouvolan kunnat. Turvallinen kunta -kilpailussa menestyneitä kuntia ovat Pori, Vammala, Oripää, Ääneseutu, Tornio, Kurikka ja Hyvinkää.

Turvallisuuden tunne on se, jota me kaikki tarvitsemme, liittyipä se tunne julkisiin palveluihin tai tavallisen arkielämän eri tilanteisiin.

Numero 17 on yksi turvallisen oloinen numero!

PARIT AJATUKSET:

”Jos ihmisellä ei ole yhtään syytä tehdä jotain asiaa, niin hänellä on syy jättää se tekemättä.”
- Walter Scott, skottilainen runoilija, 1771-1832 -


”Kun raivaat pois hierarkiset esteet, ihmettelet itsekin, mitä kaikkia ideoita niiden alta paljastuukaan.”
- Gerhard Cromme, teollisuusjohtaja, syntynyt 1943 -


Syyskuun 16. päivänä 2008
Lokakuiset kuntavaalit 2008 ovat melkolailla lähellä. Ehdokkaana ollaan, vaikka kirjoitelmassani marraskuu 2007 / 17.11.2007 epäröin lähtöäni mukaan vaaleihin. Samassa yhteydessä pohdiskelin, että vaaliesitteeni 2004 voisin julkaista uudelleen, jos vaalit olisivat tuolloin marraskuussa 2007. Vaalit ovat nyt ajankohtaiset ja alla vaaliesitteeni teksti vuodelta 2004. Siitä voi jokainen lukija - äänestäjä - tehdä omat johtopäätöksensä (näin jälkeenpäin) kantsiko ääni antaa ehdokas Raimo Kovaselle.

VESANTOLAINEN ÄÄNESTÄJÄ
Syntyperäisenä vesantolaisena Raimo tuntee Vesannon kunnan elinkaaren eri vaiheet vuosikymmenten ajalta. Menneisyyden tunteminen antaa hyvän pohjan ymmärtää nykyisyys ja vaikuttaa tulevaisuuteen.

Kunnan olemassa olevat vahvuudet ovat ne joihin pienen maaseutukunnan tulee turvautua. Kunnan kilpailukyvyn mittaaminen perustuu sen vahvuuksiin ja vuosien mittaan kasvaneeseen substanssiin. Kustannustehokkaasti toimiva kuntatalous, henkilöstön osaaminen, kunnallisveron taso, asumisen laatu, sosiaalinen hyvinvointi, työ- ja asiointimatkojen pituus, nopeat tietoliikenneyhteydet, palvelujen saatavuus, liikenteen sujuvuus sekä ympäristön terveellisyys, turvallisuus ja puhtaus ovat kunnan kilpailukyvyn ja hyvän elinympäristön keskeisiä mittareita.

Vahvuuksien olemassaolo ei kilpailukyvyn ylläpitämiseksi yksistään riitä, vaan niitä on pystyttävä jatkuvasti kehittämään ja niiden toimivuutta on pystyttävä tarkastelemaan kriittisesti hyvin toimivan kustannustehokkaan kuntatalouden puitteissa. Kustannustehokkaan kuntatalouden aikaansaaminen/ylläpitäminen ja sen peilaaminen kunnan kilpailukykyyn on kunnallisten päättäjien haasteellisin tehtävä Vesannon kaltaisissa pienkunnissa.

Valtion toimista aiheutuneet verotulojen menetykset on korvattava kunnille täysimääräisesti. Niiden avulla voidaan lisätä myös Vesannon kunnan kilpailukykyä kuntatalouden vahvistumisen kautta.

Väestökato suistaa pienkunnat vääjäämättä supistuvan talouden ja palveluiden kierteeseen, mikä ei voi missään tilanteessa olla kuntaan jäljelle jäävien etu. Lähtijöitä ovat etupäässä nuoret ja työikäiset, he vievät mukanaan myös palvelut.

Väestön vähenemiseen voidaan vastata kustannustehokkaalla kuntataloudella ja yhteisesti palveluja tuottamalla yli kuntarajojen. Raimo kannattaa kuntayhteistyötä, mistä hyötyvät kaikki osapuolet tasapuolisesti, ja joilla voidaan turvata kuntalaisten etu paremmin.

Yritysosaaminen, mukaan lukien palveluyritykset, on tämän päivän kilpailukykyisen yritystoiminnan ”kulmakivi”. Yritysosaaminen sisältää myös riittävän korkean toiminnan jalostusasteen. Siitä syystä yritysten käytössä on oltava mm. toimivat neuvonta- ja asiantuntijapalvelut, joilla on hyvät yhteydet ammatillisiin oppilaitoksiin, korkeakouluihin ja yliopistoihin. Jalostusasteen kohottaminen tuo lisää työpaikkoja ja myönteistä kehitystä myös kunnan kilpailukykyyn. Yritysosaamisen kautta tuotteiden ja palvelujen haluttavuus kasvaa.

Siinäpä se!


Syyskuun 10.päivänä 2008
Kirjoitelmassani 24.8.2008 otin kantaa Vesannolla tapahtuvaan ilkivaltaan – ilkivaltaan, joka kohdistuu kyläkeskustassa olevaan kiinteistöön – jossa sijaitsee mm. nuorisotilat. Kirjoitelmassani heitin kasvatusvastuun vanhemmille, siis lasten kotona tapahtuvalle kasvatustyölle.

Kotona tapahtuvan kasvatuksen tueksi on olemassa myös valtakunnallinen lapsipoliittinen ohjelma, joka velvoittaa kunnat – lakisääteisesti – huolehtimaan lapsistamme.

Mikä se lapsipoliittinen ohjelma sitten on:

- Kunnalla on lakisääteinen (perustuslaki, kuntalaki) velvollisuus huolehtia lasten ja nuorten
hyvinvoinnistaa.
Lapsipoliittisen ohjelman lähtökohtana on usein YK:n lapsen oikeuksien sopimus, joka on lapsen oikeuksien kansainvälinen standardi. http://www.unicef.fi/lapsen_oikeuksien_sopimus

- Suomen Kuntaliitto hyväksyi ”Eläköön lapset” – lapsipoliittisen ohjelman vuonna 2000, jossa
suositeltiin kunnille lapsipoliittisen ohjelman laatimista. Valtioneuvoston lokakuussa 2003 tehdyssä periaatepäätöksessä sosiaalialan tulevaisuuden turvaamiseksi korostetaan tavoitteellisen lapsipolitiikan merkitystä lasten hyvinvoinnille.

- Lapsipoliittinen ohjelma on osa kuntapolitiikkaa, jolla vaikutetaan kunnan tulevaan menestymiseen. Se antaa suunnan ja tavoitteet, määrittää konkreettiset toimenpiteet ja voimavarat työlle. Ohjelma on kunnanvaltuuston hyväksymä työväline myös käytännön toimille. Työkalupakki, joka sisältää työkaluja toimenpiteiden eteenpäin viemiseksi.

- Lapsipoliittinen ohjelma koskee kaikkia alle 18-vuotiaita kuntalaisia ja heidän perheitään.


Eri tahojen yhteistyö lastemme eduksi :

Lapsipoliittiset ohjelmat ovat edistäneet kunnan eri sektoreiden yhteistyötä sekä yhteistyötä seurakuntien ja kolmannen sektorin toimijoiden kanssa. Ohjelmista on ollut myös konkreettista hyötyä, lähes puolessa kunnista ohjelman myötä on kehitetty palvelujen saatavuutta ja laatua. Lapsipoliittinen ohjelmatyö lisää lasten ja nuorten hyvinvoinnin seuraamista ja suunnitelmallisuutta. Tärkein hyvinvoinnin seurantamenetelmä on kouluterveyskysely.

Lapsipoliittinen ohjelma vahvistaa lastensuojelun toimintaedellytyksiä kunnassa. Riskioloissa elävien lasten ja nuorten elinolojen parantamiseksi on ohjelman laatineissa kunnissa selvästi enemmän kehittämissuunnitelmia – ja hankkeita kuin kunnissa, joissa ohjelmaa ei ole.

Lapsipoliittisen ohjelman täyttöönpano edellyttää poliittisia päätöksiä koko kunnan tasolla sekä hallintokunnissa. Hallintokuntien edustajien työryhmä on useimmiten ollut lapsipoliittisen ohjelman laatijana ja sillä on hyvät mahdollisuudet jatkaa työtään ohjelman toimeenpanoa ja lasten hyvinvoinnin muutoksia arvioivana seurantaryhmänä. Yhteistyöryhmillä on tärkeä asema ohjelman toimeenpanoa, lasten hyvinvointia sekä palvelujärjestelmän toimivuutta koskevien seurantatietojen kokoamisessa ja välittämisessä päätöksentekijöille. Kunnissa on tarvetta ja halukkuutta kehittää lasten ja nuorten hyvinvoinnin seurantamenetelmiä (STAKESin indikaattoripankin toiminta ja kouluterveyskysely, lapsiasiavaltuutettu sekä kuntien omat hankkeet ja kokemukset).

Mm. vanhempainyhdistykset voivat toimia lapsipoliittisten ohjelmien valvojina. Onko kunnassa lapsipoliittista ohjelmaa? Otetaanko sen sisältämät vaatimuksen huomioon kunnan päätöksenteossa – eli huomioidaanko lasten näkökulma kaikissa kunnan päätöksissä? Yhdistykset voivat myös toimia yhteistyönrakentajina, luoda omalla alueella verkostoja lasten hyvän edistämiseksi. Omalla seudulla voi tehdä mm. kyselyn lapsille, joiden pohjalta voi viedä viestiä tai tehdä aloiteita kuntapäättäjille. Esimerkiksi Liikenneturvalla on kysely, jonka pohjalta voi kartoittaa lasten näkemystä alueen liikenneturvallisuudesta, esiin voi tulla aikuiselle yllättäviä näkökulmia.

Miten lapsipoliittinen ohjelma vaikuttaa?

Lapsipoliittisilla ohjelmilla voi parhaimmillaan olla hyvinkin suuri vaikutus kunnalliseen päätöksentekoon, julkiseen keskusteluun, toiminta- ja palvelulinjauksiin ja sitä kautta ohjelman kohderyhmän elinoloihin. Pahimmillaan taas lasten ja nuorten kanssa suurella vaivalla tehty ohjelma jää hyllyyn pölyttymään eikä sitä osata, muisteta tai haluta käyttää päätöksenteon tukena.

Suunnitelmallista ja ennaltaehkäisevää lapsipolitiikkaa tarvitaan kunnassa riippumatta lasten ja nuorten hyvinvoinnin kulloisestakin tilasta. Ohjelmatyön tavoitteena on antaa kuntien päätöksentekijöille tietoa lasten ja perheiden elinoloista ja määrittää suuntaviivat ja toimenpiteet asioiden parantamiseksi. Kunnissa muodostuu yksityiskohtaisempi ja analyyttisempi kuva lasten hyvinvoinnin tilanteesta ja voimavaroista lapsipoliittisen ohjelman myötä. Kunnat, joissa lapsipoliittinen ohjelma on tehtynä, vastasivat aktiivisemmin lasten hyvinvointia koskeviin kysymyksiin sekä erittelivät sen osatekijöitä, niin myönteisiä seikkoja kuin epäkohtiakin, kuin kunnat, joissa ohjelmaa ei ole.

Lapsille ja nuorille tarjotaan runsaammin osallistumisen mahdollisuuksia ja niitä myös kehitetään aktiivisemmin kunnissa, joissa on lapsipoliittinen ohjelma. Tilanteeseen on todennäköisesti vaikuttanut se, että ohjelman laatimisvaiheessa kunnissa on usein kuultu lasten mielipiteitä ja tästä on jäänyt otollinen maaperä osallistumisen vakiinnuttamiselle ja kehittämiselle.

Lapsen etu huomioon!

Lapsen edun ymmärtäminen edellyttää lapsen kuulemista. Lapsen kuuleminen ja hänen oikeuksiensa huomioon ottaminen on perinteisesti ollut helpompaa siellä, missä lapset ovat joka päivä läsnä, kuten neuvoloissa, päiväkodeissa, kouluissa ja lasten ja nuorten vapaa-ajan toiminnoissa. Itsestään selvää se ei ole kuitenkaan missään, vaan lasta koskevia suunnitelmia ja päätöksiä tehdään edelleen usein aikuisnäkökulmasta, kuvittelemalla lapsen paras.


Edellä on muutamia ”keinoja” joilla voisimme ohjata nuorisomme hyvinvoinnin, yleisesti hyväksytyn kasvatuksen ja ohjauksen tielle. Haasteita kyllä riittää, kun on vain tekijöitä – enkä tarkoita tällä niitä ilkivallan tekijöitä sillä heitä näyttäisi, valitettavasti, joukossamme kyllä olevan - eikä haasteistakaan näyttäisi olevan pulaa!

Parit ajatukset:
"Heti kun ihmisestä on tullut mestari jossakin asiassa, hänestä pitäisi tulla oppilas jossakin toisessa asiassa."
- Gerhart Hauptmann, saksalainen kirjailija, 1862-1946 -

"Vaikean elämän jaksaa kantaa paremmin, jos asettaa itselleen vaikeita tehtäviä."
- Peter Rosegger, itävaltalainen kirjailija, 1843-1918 -

"Ilman saavutuksia ihminen muuttuu nopeasti päälliköstä intiaaniksi."
- Pierr Littbarski, saksalainen ammattilaisjalkapalloilija, syntynyt 1960 -

Syyskuun 1. päivänä 2008
Kunta- ja palvelurakenneselvitys pakottaa päättäjät ottamaan kantaa useisiin polttaviin kysymyksiin. Niistä yksi on perusterveydenhuoltopalveluiden tuottaminen. Tuotetaanko palvelut jatkossa kuntien yhteistyöllä kuntayhtymien ja seudullisten tai maakunnallisten organisaatioiden kautta? Vai olisiko aika tarkistaa kuntarakenteita myös täällä Pohjois-Savossa - ja ylipäätään koko valtakunnassa - vähän Tanskan mallin mukaan?

Maakuntavaltuuston puheenjohtaja Tuula Väätäinen (sdp) on korostanut kuntien ja maakuntien välisen yhteistyön kasvavaa merkitystä Itä-Suomessa, niin EU:n kuin kansallisen aluepolitiikankin näkökulmasta. Paras -hankkeen toteutuksessa hän kehottaa pohjoissavolaisia kuntia harkitsemaan ennakkoluulottomasti sopivia yhteistyömalleja nyt kaavailtujen lisäksi. Erityisen huolestunut hän on Sisä-Savon tilanteesta.

Myös Lapinlahden ja Varpaisjärven kuntayhteistyömalli sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisessä arveluttaa kuntien liian vähäisen asukaspohjan vuoksi, sillä hankkeen reunaehdoissa on edellytetty vähintään 20 000 asukasta. Väätäinen vaati muutoinkin Paras -hankkeen eli kunta- ja palvelurakenneuudistuksen vauhdittamista Pohjois-Savossa.

Perusterveydenhuoltopalveluiden tuottamisessa liikelaitosmalliin siirtyminen merkitsee myös koko toiminnan arviointia aiempaa monipuolisemmalla tavalla. Pelkästään kustannuspainotteinen arviointi ei riitä, vaan myös laatutietoisuus on oltava vahvasti mukana.

Liikelaitoksen onkin tulevaisuudessa yksittäisen palvelutarpeen lisääntyessä pystyttävä reagoimaan nopeasti ja jo ennen - mahdollisia lisäresursointeja - on kyettävä hahmottamaan ja ennakoimaan lisäyksestä aiheutuvat kustannukset, sekä pystyttävä arvioimaan edellytyksensä palvelujen myynnistä saatavien tulojen riittävyydestä kulujen kattamiseen. Vain näin voidaan varmistua siitä, ettei kovin suuria yllätyksiä synny vuotuisen tilinpäätöksen teon yhteydessä.

Keskeisiä kysymyksiä palvelujen tuottamiseksi kilpailukykyisesti on toiminnan hyvä organisointi ja onnistuminen henkilöstöpolitiikassa. Virat ja toimet on kyettävä täyttämään korkean ammattitaidon omaavalla henkilöstöllä ja olennaista on se, millaisen liikkumatilan liikelaitoksen henkilöstö saa henkilöstöpolitiikassa.

Samoin on tärkeää, miten henkilöstörekrytoinnissa onnistutaan niin, että palvelut pysyvät kaiken aikaa hyvinä ja laadukkaina. Nämä ovat isoja haasteita myös meille päättäjille, jotka olemme rakentamassa liikelaitosta.

Palvelujen hinnoittelu on luonnollisesti keskeinen asia ainakin kahdessa mielessä: menot pitää kattaa ja hintojen on oltava kohdallaan. Näiden yhteensovittaminen on hallinnolle painava haaste. Omassa toiminnassaan liikelaitoksen on oltava rohkea, mutta samalla yhteiskuntavastuullinen palveluhintoja määritellessään.

Mielestäni kuntatoimijoiden on yleensä rohjettava tehdä uusia avauksia julkisten palvelujen tuottamisessa. Liikelaitosmalli on eräs mahdollisuus sellaiseen toimintaan, jossa selkeästi toimitaan avoimilla markkinoilla, joilla halutaan myös julkisen toimijan olevan mukana.

On selvää, että liikelaitoksen talousarvion tulee olla "läpinäkyvä", jotta pärjätään mahdollisissa kilpailua koskevissa arviointitilanteissa. Siksi valmistelutyö liikelaitosmalliin siirtymiseksi kannattaa tehdä huolellisesti markkinatilanteen arvioinnilla, liikelaitossuunnitelmalla, henkilöstön kouluttamisella uuteen toiminta-ajatukseen, seurantajärjestelmän laatimisella, laatujärjestelmien rakentamisella jne.

Rohkeasti mukaan julkisen palvelujärjestelmän kehittämiseen myös täällä Sisä-Savossa. Tosin Sisä-Savossa näyttää lehtitietojen mukaa ainakin yksi kunta tehneen päätöksen - muiden mukana - lähteä mukaan liikelaitokseen, mutta ko. kunta yrittää myös samanaikaisesti neuvotella Sisä-Savon terveyskuntayhtymän jatkuvuuden turvaamiseksi perusterveydenhuoltopalveluiden tuottamisesta vielä vuosikausiksi eteenpäin??!!

-Ihmisen pää on kuin sauna; jos pidät liian kauan ovea auki, karkaa lämpö sisältä.
-Jota useampi kokki sitä vetelämpi velli.
-Kukaan ei voi tehdä kaikkea, mutta jokainen voi tehdä jotakin; ja jos jokainen tekee jotakin, tulee kaikki tehdyksi.

elokuu 2008

Elokuun 24. päivänä 2008
Vesannolla ilkivallan kohteeksi näyttää joutuvan tuon tuosta - entistä useammin - kyläkeskuksessa sijaitseva Säästökulman kiinteistö; kiinteistöä yritetään sytyttää palamaan, revitään rännejä, irrotellaan ikkunapeltejä, puretaan kattorakenteita -jotta päästäisiin sisätiloihin ja töhritään rakenteita sisältä ja ulkoa yms. listaa voisi jatkaa vaikka kuinka. Ketkä ovat asialla?

Mikä saa jotkut ihmiset harrastamaan ilkivaltaa? Näyttää siltä, että nuorison keskuudessa ilkivaltaa pidetään harmittoman hauskana pilailuna. Saa sen käsityksen, että ilkivaltaa harjoittavat ihmiset saattavat jopa nauttia ilkivallasta?

Mitä sitten on ilkivalta? Poliisi sanoo, että ilkivallaksi katsotaan kaikenlainen hyviä tapoja loukkaava käyttäytyminen julkisella paikalla, sekä aiheettoman hätäilmoituksen tekeminen.
Vahingontekoa on kaikki yksityisen tai julkisen omaisuuden oikeudeton hävittäminen, vahingoittaminen, turmeleminen, likaaminen tai rikkominen. Poliisi voi ottaa kiinni ilkivallan tekijän, jos hän häiritsee muita ihmisiä kadulla, kiipeilee katolla tai häiritsee muuten ilkivaltaisesti lähiympäristön elämänmenoa.

Mistä apua? Olen, aina ollut sitä mieltä, että kaikki on kotikasvatuksesta kiinni. Vanhemmat, katsotaan peiliin luotetaan lapsiimme, mutta ei liikaa. Kyllä nuorisotoimi, opettajat, päiväkoti jne. tekevät osuutensa – auttavat ja kasvattavat lapsiamme - heille kuuluu heidän työnsä. Meille vanhemmille kuuluvat varsinainen kasvatus ja rakkauden antaminen. Antaa elämän ohjeet ja eväät elämässä pärjäämiseen. Mikäli itse emme jaksa, kyllä ammattiapua kasvatukseen on saatavilla.

Nykyisin työantajat mielellään tarkistavat työnhakijoiden rikostaustan. Jos/kun rikosrekisterissä on merkintä työnhakijan ilkivaltarikoksesta, niin rikosrekisterimerkintä vaikeuttaa huomattavasti nuoren ensimmäisen työpaikan saamista.

Vesannolla ko. kiinteistöyhtiö, nuorisotoimi - sivistyslautakunta yleensä – tulee tekemään asian eteen parhaansa, mutta meitä vanhempia kaivataan mukaan kasvatustalkoisiin. Yritetään kaikki parhaamme.

Elokuun 13. päivänä 2008
Alla Savon Sanomissa 22.8.2008 julkaistu teksti "lyhentämättömänä".

Hallittu riskinotto luo henkistä kasvua ja kasvattaa kassavirtaa.
Uusien yritysten synnyttäminen on välttämätöntä taloudellisen toimeliaisuuden kehittämiseksi. Uusyrittäjyys – ainakin vielä tänään - on riittämätöntä. Tämän vuoksi EU –valtioiden hallitukset ovatkin panostaneet erilaisiin ohjelmiin, joiden tarkoituksena on rohkaista yrittäjiksi ryhtymistä.

Yrittäjyyteen liittyvä ihmiskäsitys tuntuu jopa epätodellisen ihanteelliselta siihen saakka, kunnes tähän ihanteellisuuteen perehtyy syvällisemmin. On muistettava, että ihmiset ovat puutteellisia ja tulevat olemaan sellaisina tulevaisuudessakin. Asenteellisuus, ahneus ja kateus pilaavat monta hyvää ja huonoa ideaa.

Asenteen lisäksi myös ihmiskäsitystä pitäisi jalostaa. Pieni lapsi on aktiivinen ja motivoitunut. Kuinka tämä ominaisuus pystyttäisi säilymään ihmisessä läpi elämän? "Pipopäisistä" velttoilijoista voi kuoriutua monen hämmästykseksi yritteliäs, lahjakas ja määrätietoinen nuori, kun motivaatio löytyy. Luottamus nuoriin ja heidän kykyihinsä on ensiarvoisen tärkeää.

Yrityksen käynnistäjille suunnattua koulutusta on tarjolla runsaasti. Näiden avulla syntyy uusia yrittäjiä. Jostain syystä monet näihin koulutuksiin osallistuneista – yrittäjiksi ryhtyneistä - ovat joutuneet lopettaman yritystoiminnan heti alkuunsa. Tämä saattaa olla osoitus siitä, että koulutuksessa on puutteita. Pelkästään teknisiin valmiuksiin panostaminen ei riitä, vaan on panostettava myös kouluttajiin, jotka kehittävät työvälineitä yrittäjäkoulutusta varten ja käyttävät näitä työkaluja opetuksessa.

Tähän saakka yritykset ovat painottaneet ja panostaneet pääsääntöisesti määrällistä kasvua. Tulevaisuudessa uskon kuitenkin yritysten painottavan entistä enemmän henkistä kasvua. Kysymys on ymmärtääkseni samanlaisesta ilmiöstä kuin lasten kasvussakin on; lapset kasvavat sekä henkisesti, että fyysisesti. Kumpaa niistä pidämme tärkeämpänä?

Henkinen kasvu näkyy yritysten tekeminä poikkeavina ratkaisuina kilpailijoihin verrattuna. Henkilöstömäärän kasvun sijaan ollaankin kiinnittämässä huomiota henkilöstön oppimiseen. Tämä näkökulma tuo ja on tuonut elinikäisen oppimisen idean osaksi työelämää. Ihminen oppii ilman opetustakin, eikä oppiminen tarkoita pelkästään opiskelua, sillä paikasta, kyvyistä ja lahjoista riippumatta joka päivä opitaan.

Henkisen kasvun polku johtaa aikanaan myös yritystoiminnan laajenemiseen, fyysiseen kasvuun. Hyvät tuotteet käyvät hyvin kaupaksi. Silloin on varaa ottaa entistä suurempaa riskiä, kunhan riski ei milloinkaan ylitä riskinsietokykyä. Kassa ja kassavirta ilmaisevat miten suuri riskinottokyky yrityksellä on.

Yrityksen kasvu vaatii aina rahaa. Kasvuun varattua rahaa ei tietenkään pidä maksaa pois vaan pitää pitää rahat yrityksessä, niin kauan kun tehdään investointeja. Nykyisen verojärjestelmän puitteissa yritys alkaa maksaa veroja heti investoinnin jälkeen, sillä käyttöomaisuuden hankintamenot saa vähentää verotuksessa pitkän ajan kuluessa ja perusvaraston hankintamenoa ei saa vähentää milloinkaan. Usein tämä veronmaksu tapahtuu velkaa ottamalla

Heitänkin tässä yhteydessä verottajalle ajatuksen kassavirtaverotukseen (cash flow tax) siirtymisestä. Kassavirtaverotuksen (=menovero) ideana on, että yritys maksaa veroja vasta, kun se on saanut investoinnin kassamenon katteeksi niin paljon tuloja, että kassaan alkaa jälleen kertyä rahaa. Näin verotus vaikuttaisi vähemmän haitallisesti yrittäjien työmotivaatioon kuin tuloverotuksessa, jossa mm. palkkatulojen progressiivinen verotus voi heikentää työn tekemistä. Viimeiset yritysverouudistukset ovat keskittyneet helpottamaan verotusta niissä tilanteissa, jolloin yrityksen omistaja saa rahaa yritykseltä. Jos kasvua todella haluttaisiin helpottaa, pitäisi toimia päinvastoin.

Jos yrityksen kassassa on paljon löysää rahaa, saattaa olla kyseessä yrityksen henkinen laiskistuminen. Taloushistoria osoittaa monta tapausta, joissa suurikin yritys on ajautunut taloudellisiin vaikeuksiin, kun se on ensin saavuttanut henkisen laiskistumisen tason. Toisaalta taloushistoria osoittaa myös useita tapauksia, joissa pieni yritys on menestynyt huikean hyvin, kun se on joutunut jatkuvasti toimimaan oman henkisen kapasiteettinsa ylärajalla.

Haasteet opettavat parhaiten ja haasteet edellyttävät riskinottoa. Ottamalla riskejä epäonnistumisista tulee osa arkista työrutiinia - hyvä tapa oppia. Virheet hyväksytään ja tällöin niitä suorastaan "jumaloidaan". Jos ihminen onnistuu aina ja kaikissa toimissaan, hän ei ota riittävästi riskiä.

Elokuun 7. päivänä 2008
Vesannolla on huhtikuun 2008 lopulla tehty pinta-alaltaan noin 56 hehtaarin – myös yleistä mielipidettä jakanut ja huomattavaa julkisuutta saanut - metsäkiinteistökauppa. Tähän kauppaan liittyvää mahdollisuutta kunnan käyttää etuostolain 608/1977 mukaista etuosto-oikeuttaan oli kunnanhallituksen käsittelyssä 9. päivänä kesäkuuta 2008. Kunnanhallitus päätti esittelijän päätösesityksen vastaisesti olla käyttämättä ko. kaupassa etuosto-oikeuttaan. Lunastushinta olisi ollut 365 000 euroa.

Lähtökohtaisesti kunta voi etuosto-oikeuttaan käyttää maan hankkimiseksi yhdyskuntarakentamista, sekä virkistys- ja suojelutarkoituksia varten. Niillä henkilöillä, jotka ovat halunneet kunnan käyttävän ko. kaupassa etuosto-oikeuttaan nimenomaan- luonnonsuojelullisin perustein - heillä on mielestäni tähän kauppaan liittyen hyvin paljon myös muita perisuomalaisia ihtohimoja kuin luonnonsuojelu.

Tästä kunnanhallituksen tekemästä päätöksestä olen kuullut monenlaisia kannanottoja sekä puolesta, että vastaan. Ja kun tein, esittelijän päätösesityksestä poikkeavan esityksen, joka tuli myös äänin 5/2 kunnanhallituksen päätökseksi, haluan tuoda asiasta esille niitä omia näkemyksiäni, jotka kirvoittivat minut tekemään ko. esityksen:

Kunta on neuvotellut ko. metsäalasta Pohjois-Savon ympäristökeskuksen kanssa valtion mahdollisuudesta ostaa kaupan kohteena olevasta maa-alueesta luonnonsuojelutarkoituksiin n. 10,4 hehtaarin alueen (noin 1/5 koko alueesta), jonka kertakorvaus olisi 142 000 euroa. Valtion ostohalukkuudesta päätöstä tehtäessä oli käytettävissä vain suullinen tieto, siis ei mitään mustaa valkoisella.

Mielestäni tämän saman luonnonsuojelutavoitteen voivat toteuttaa – niin halutessaan - myös kaupan tehneet metsänomistajat, ei siihen välttämättä kuntaa tarvita. Tälle luonnonsuojelualueelle sijoittuisivat pääsääntöisesti myös ne kaksi myytäväksi tarkoitettua rantatonttia. Kuinka houkuttelevaa olisi ostaa luonnosuojelualueelta pienen järven/lammen rannalta rantatontti, vaikkapa kesämökkiä varten????!!!!

Myös yksi kriteeri kunnan osto-oikeuden käytölle oli olemassa olevan ulkoilureitin läheisyys, jonka houkuttelevuus ja vetovoimaisuus kasvaisivat osto-oikeuden käyttämisen myötä tulevan alueen mukana. Tässä saattaa minunkin mielestäni olla yksi tekijä, joka olisi tuonut alueelle lisäarvoa, mutta toisaalta näitä ulkoilureittejä meillä on jo ennestään. Ja kun otetaan huomioon tämän lisäarvon tuoton hinta (365 000), niin ei sovi ajatusmaailmaani – no way.

Alueelta myytävän puuston arvoksi päätöstä tehtäessä tuotiin suullinen tieto, joka on useita satojatuhansia euroja (joku kertoi arvon olevan jopa 800 000 euroa???!!!), siis käytettävissämme oli vain suusanallinen tieto ei mitään mustaa valkoisella. Kysynpähän vaan, että millä aikavälillä hakkuut olisi voitu toteuttaa, niin että olisi saatu ne sadattuhanne eurot – ei tietoa? Ja sitä paitsi mitä luonnonsuojelua se semmoinen on, että metsät hakataan ja ulkoilureitit kulkevat hakkuuaukoilla?

Ja vielä sekin kysymys, että onko taloudellisissa vaikeuksissa olevan kunnan varsinaiseen toimintaan kuuluvaa metsien omistaminen???? Mielestäni ei ole. Lisäksi on hyvinkin kyseenalaista puuttua laillisesti tehtyyn metsäkauppaan, niinkin heikoilla perusteluilla, kun tässä kaupassa etuosto-oikeuden käyttöä olisi pystynyt perustelemaan ... jos olisimme joutuneet myöhemmin oikeusteitse perustelemaan päätöstämme käyttää etuosto-oikeutta, niin olisin nähnyt - ja näen vieläkin - menestymisen mahdollisuudet oikeudessa melko heikoiksi ... en tietenkään ole mikään juristi, mutta näin maalaisjärjellä ajatellen ... etuosto-oikeuden käyttäminen olisi joka tapauksessa saanut aikaan valitusrumban!????!!!

Summa summarum: mielestäni etuosto-oikeuden käyttämiseen liittyi tuolloin – ja edelleen - niin paljon epävarmuustekijöitä rahoitus mukaan lukien, että en yksinkertaisesti voinut olla esittelijän päätösesityksen kannalla, vaan tein vastaesityksen. Vastaesityksen tekoon kirvoittaneena ja ei niinkään - pienimpänä tekijä - oli myös se, että kunta myy kokoajan olemassa olevia metsäkiinteistöjään päästäkseen niistä eroon ja korjatakseen niillä kuntatalouttaan. Ja myös se, että kunnan budjetin hyväksymisvaiheessa vuosibudjetista karsitaan mm. muutamia tuhansia euroja maksava ruohonleikkuri pois tai jotain vielä pienempää ja halvempaa, kun ei ole rahaa.

Mistä me ihan oikeasti olisi otettu etuosto-oikeuden käyttöön tarvittava 365 000 euroa – kysynpähän vaan? Ne mahdolliset rahat, jotka metsätilasta olisivat kunnalle tulleet takaisin, arvioni mukaan, siihen olisi vierähtänyt useita vuosia - vähintään kolme ... ehkä viisi.
Tekemällä etuosto-oikeuden käyttämisestä vastaesityksen esittelijän päätösehdotukseen toimin mielestäni luottamusmiespäättäjänä kuntalaisten edunmukaisesti ... ja kuntalaisten edunvalvojaksihan meidät päättäjät on valittu.

Kuten todettua epävarmuustekijöitä on paljon, mutta kuitenkin yksi varma. Jos kunta olisi käyttänyt etuosto-oikeuttaan, niin rahaa olisi pitänyt löytä melkolailla heti tuo 365 000 euroa. Kaikki rahaliikenne kunnan kassaan päin olisikin ollut sitten epävarmaa ja perustuivat päätöksentekohetkellä vain suusanalliseen tietoon. Tämän kokoluokan päätöksenteon tueksi olisin kaivannut varsinkin takaisin tulevan rahaliikenteen osalta sitä kuuluisaa tietomuotoa - mustaa valkoisella.

Aikaisemmin tässä tekstissäni totean; tähän asiaan liittyy hyvin paljon muita perisuomalaisia intohimoja kuin luonnonsuojelu. Toivonkin niiden luonnonsuojeluun liittyvien intohimojen – niin hyvä asia kun se luonnonsuojelu onkin - löytävän kohteensa ja tyydytyksensä nykyisten metsäomistajien suunnalta – ehkä se sitten siitä.