joulukuun 17. päivänä 2009
Meillä täällä kotikunnassa on menossa moninaisia hyvinkin haasteellisia asioita, joista mainittakoon tämä kysteri (=tämä perusterveydenhoitoon liittyvä hanke), perusturvayhteistyö Tervon kanssa 1.1.2010 alkaen. Edellä mainitut ovat kunnanhallituksen ja perusturvalautakunnan hyppysissä olevia asioita.
Tämä perusturvallinen ristiretki Rautalammille päättyy 31.12.2009. Tämähän on juuri se ristiretki jota yritin vastustaa ja vastusti viimeiseen saakka. Tervon suunta on oikea jo logistisessakin mielessä.
Sivistyslautakunnassa on vuoden 2009 aikana ollut myös kokolailla mielenkiintoisenhaasteellisia asioita. Lautakunnan tekemistä opettajavalinnoista on valitettu (prosessi kesken), opettajakuntaan kuuluvan henkilön tekemisistä on valitusrumba meneillään.
Vesannon yhtenäiskoulu aloitti toimintansa elokuussa 2009 ja se näyttää olevan onnistunut jutska ainakin minun korviini tulleen palautteen perusteella
Haluan tällä vuoden viimeisellä kirjoituksellani ottaa kantaa perusopetuksen tuntijakouudistukseen ja nimen omaan taito- ja taideaineiden tuntimäärien puolesta.
Alla olevan tekstin olen lähettänyt myös Savon Sanomien lukijansanomiin julkaistavaksi. Saas nähdä julkaisevatko, mutta on se ainakin tässä luettavissa.
Eemeleitä ja Iidoja tarvitaan edelleen
1960–luvulla Vaahteramäen Eemeli, jolla oli sitä synnynnäistä luovuutta, osoitti ”elämänmuutoshallintaa” sillä hän oli älykäs ja äärimmäisen kekseliäs, mutta aikuiset eivät aina ymmärtäneet hänen kekseliäisyyttään, vaan pitävät sitä kurittomuutena ja metkuiluna. Aikuisena Eemelistä tulee kuitenkin kunnon kansalainen ja peräti kunnanvaltuuston puheenjohtaja. Olisikin mukavaa tietää mitä Eemeli-päättäjä ajattelisi meneillään olevasta perusopetuksen tuntijakouudistuksesta ja nykyisestä peruskoulusta yleensä?
Nykyään – aika monet – päättäjistä ajattelevat, että perusopetuksen tulee antaa peruskoululaiselle vankka pohja elinikäistä oppimista varten. Onhan nykymaailma näyttänyt, että lasten tulee yhä nuorempana oppia elämää muutoksessa ja hallitsemaan muutosta omalla kohdallaan, käsittelemään ympäristöä ja siellä olevia ihmisiä, suodattamaan tietoa, oppia oppimaan ja hyväksymään erilaisuutta. Tämä kaikki tapahtuu yhä nuorempana, joka sinällään on surullista, mutta totta – maailma on muuttunut Eemelin ajoilta, lasten turvaverkostoon ei enää kuulu koko kylä.
Opetusministerin keväällä 2009 asettaman perusopetuksen tuntijakouudistus –työryhmän tavoitteeksi on asetettu hallitusohjelman mukaisesti vahvistaa taito- ja taideaineiden asemaa perusopetuksessa. Työryhmä koostuu hyvin monipuolisesta asiantuntijajoukosta.
Luovat kouluaineet ovat hyvin tärkeitä kaiken oppimisen kannalta. Ne edistävät lapsen kehitystä ja parantavat koulunkäyntimotivaatiota. Ne opettavat ja tuovat esille, etteivät matemaattinen ja sanallinen näkökulma ole ainoita ajattelun muotoja, mutta välttämättömiä, sillä ilman niitä ei perusopetus voi toimia.
Yleissivistävät taito- ja taideaineet ovat aina kuuluneet suomalaiseen kouluun. Taito ja taideaineita perusopetuksessa ovat musiikki, kuvataide, käsityö ja liikunta. Toivottavasti perusopetus ei koskaan joudu siihen tilanteeseen, jossa näitä ei olisi lainkaan – taito ja taide ovat koulun voima.
Taito- ja taideaineiden tuntimäärät ovat viimevuosikymmeninä koko ajan pudonneet, viimeisin pudotus vuonna 2004. Pudotuksesta huolimatta nimenomaan korkeatasoinen taideaineiden opetus on auttanut suomalaislapsia hyviin Pisa-tuloksiin. Hyvä opetus on aina luovaa, mutta taideaineissa se on opetuksen ydin.
On mielestäni tärkeää, että mm. tietotekniikka on saatava oppilaille yhteiseksi oppiaineeksi, jotta Suomen kehitys tietoyhteiskuntana ei vaarannu, kuten myös yhteisiin tavoitteisiin tulee sisältyä tekstin- ja kuvankäsittely, taulukkolaskenta ja internetin avulla tapahtuva tietojen haku, sekä sosiaalisen median sisällön tuotantotekniikan opetusta. Kaikki tämä ei mielestäni saa tapahtua taito- ja taideaineiden tuntimäärän kustannuksella.
Eemeli, tämä arkipäivän luovuutta täynnä oleva ”pojanvintiö” oli saavuttamassa kouluunlähtöiän. Eemelin äiti kysyi pikkuisen huolissaan: Kuinka sinun sitten käy kun aloitat koulun, kun olet tuommoinen vintiö? Hyvin, sanoi Eemeli. Kai minä sitten jätän metkut tekemättä, ehkä … kunhan käyn koulua.
Toivoa vaan sopii, ettei tämän päivän Eemeleiltä ja Iidoilta perusopetuksen tuntijakouudistus vie synnynnäistä luovuutta mennessään … metkut taas on eri juttu.
Raimo Kovanen
sivistyslautakunnan puheenjohtaja
Vesanto
Hyvää Joulua ja Onnekasta Vuotta 2010
P.S
Katsellaan mitä näillä sivuilla kirjoitellaan ensivuosikmmenellä - tänä vuonna on kirjoittamisen puhti ollut hiukan hakusalla. :)
torstaina, joulukuuta 17, 2009
tiistaina, kesäkuuta 09, 2009
KESÄKUU 2009
kesäkuun 9. päivänä 2009
Ei ole viimeaikoina oikein irronnut tuo kirjoittaminen - eikä oikein irtoaisi nytkään, mutta kun joka puoleta kuulee valituksia ja vain valituksia Rautalampiyhteistyön sujuvuudesta perusturvan suhteen, niin päätin kirjoittaa mielipiteeni asiasta tähän blogiini ... nimittäin asialle tarttes tehdä jotain, sillä Rautalampi on toimintatapansa näyttänyt!!!
Rautalampi isäntäkuntana ja Vesanto siinä mukana – ihmettelemässä - kuinka asioita hoidetaan! Ja niitähän hoidetaan ja meitä viedään kuin pässiä narussa oikein isännän elkein ja me vain ihmettelemme ja vikisemme?
Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen toteutuksen tässä vaiheessa on varmasti paikallaan pysähtyä Vesannolla pohtimaan kysymystä, millaista tulevaisuutta me täällä haluamme?
Haluammeko teknokraattisesti ylhäältä hallinnoitua isäntää (Rautalammin päättäjät vs. perusturvalautakunta) ja siihen kuuluvaa keinotekoista hallintokulttuuria? Vai haluammeko ”ihmisen mittaista”, pitkään historialliseen jatkuvuuteen, omaan vahvaan paikallisidentiteettiin ja aktiiviseen kansalaisyhteiskuntaan nojaavaa koti-kuntaa?
Mielestäni nykyisellään Rautalampi-Vesanto yhteistyössä ei ole paikallisidentiteetistä tai kansalaisyhteiskunnasta häivähdystäkään ei ainakaan täältä Vesannolta katsoen. Voidaan tietenkin kysyä, että onko se ylipäätään tarpee, sen identiteetin ja kansalaisyhteiskunnan säilyttäminen?
Erityisen ongelmallisena näen hallinnollisen paikallisidentiteetin huomioimisen puutteen ja sen vaikuttavuuden pitkälle ammatillista erikoistumista edellyttävällä toimialalla, kuten mm. terveyden- ja sairaanhoito ovat. Kaikki perusturvaan liittyvät päätökset tulevat ylhäältä annettuina – vesantolaisia kuulematta!!???!
Miten siis uudessa – tai itse asiassa jo muutaman kuukauden vallitsevassa – tilanteessa asukkaiden itsehallintoperiaate kykenee toteutumaan. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen keskeinen tavoite – palveluiden turvaaminen – ei nimittäin voi poistaa tarvetta huolehtia myös kunnallisen toiminnan perustan, asukkaiden itsehallinnon kehittämisestä.
On selvää, että edustuksellinen eli vaaleilla valittujen luottamushenkilöiden varaan rakentuva päätöksentekojärjestelmä säilyy nähtävissä olevassa tulevaisuudessakin kunnan hallinnon pääperiaatteena.
Minulle (ja monelle muulle vesantolaiselle) on kuitenkin tullut sellainen käsitys, että luottamushenkilöiden varaan - perusturvaan rakennettu - päätöksentekojärjestelmä ei toimi Vesannolta Rautalammin suuntaan, ei sitten alkuunkaan. Kaikki päätökset tehdään yksipuolisesti Rautalammilla ja Vesannolla vain ihmetellään!
Yksi lähtökohta kuntayhteistyölle on kuitenkin ollut myös luottamushenkilöiden työmenetelmien ja luottamustoimen hoidon edellytysten parantaminen. Nyt (toimimaton) luottamushenkilöhallinto ei enää riitä takaamaan yhtäältä asukkaiden riittävän vaikuttamismahdollisuuden toteutumista ja toisaalta kanavoimaan huonosti toimivan järjestelmän kautta asukkaiden tarpeita, toiveita,ideoita ja panosta. Tähän ajatukseen olen päätynyt, koska katson Rautalampilaisten ydinpäättäjien johtavan kaikkea perusturvayhteistyötä, ohitse yhteisen perusturvalautakunnan.
Siksi tarve kehittää ja vahvistaa suoran demokratian keinoja on noussut aivan uudella tavalla tarpeelliseksi. Mahdollisuudet suoran ja osallistuvan demokratian keinojen käytöstä isäntäkunta Rautalampea kohtaan ovat olleet olemattomia. Nyt on vesantolaisten päättäjien vuoro ja tarve kehittää ja vahvistaa suoran demokratian keinoja ja viheltää perusturvayhteistyö poikki ja mahdollisimman pian. Toivottavasti jämäkkyyttä riittää.
PARIT AJATUKSET:
Ensivaikutelman voi tehdä vain kerran.
Pahinta pelkuruutta on se, että tietää, mikä on oikein, eikä tee sitä.
Ei ole viimeaikoina oikein irronnut tuo kirjoittaminen - eikä oikein irtoaisi nytkään, mutta kun joka puoleta kuulee valituksia ja vain valituksia Rautalampiyhteistyön sujuvuudesta perusturvan suhteen, niin päätin kirjoittaa mielipiteeni asiasta tähän blogiini ... nimittäin asialle tarttes tehdä jotain, sillä Rautalampi on toimintatapansa näyttänyt!!!
Rautalampi isäntäkuntana ja Vesanto siinä mukana – ihmettelemässä - kuinka asioita hoidetaan! Ja niitähän hoidetaan ja meitä viedään kuin pässiä narussa oikein isännän elkein ja me vain ihmettelemme ja vikisemme?
Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen toteutuksen tässä vaiheessa on varmasti paikallaan pysähtyä Vesannolla pohtimaan kysymystä, millaista tulevaisuutta me täällä haluamme?
Haluammeko teknokraattisesti ylhäältä hallinnoitua isäntää (Rautalammin päättäjät vs. perusturvalautakunta) ja siihen kuuluvaa keinotekoista hallintokulttuuria? Vai haluammeko ”ihmisen mittaista”, pitkään historialliseen jatkuvuuteen, omaan vahvaan paikallisidentiteettiin ja aktiiviseen kansalaisyhteiskuntaan nojaavaa koti-kuntaa?
Mielestäni nykyisellään Rautalampi-Vesanto yhteistyössä ei ole paikallisidentiteetistä tai kansalaisyhteiskunnasta häivähdystäkään ei ainakaan täältä Vesannolta katsoen. Voidaan tietenkin kysyä, että onko se ylipäätään tarpee, sen identiteetin ja kansalaisyhteiskunnan säilyttäminen?
Erityisen ongelmallisena näen hallinnollisen paikallisidentiteetin huomioimisen puutteen ja sen vaikuttavuuden pitkälle ammatillista erikoistumista edellyttävällä toimialalla, kuten mm. terveyden- ja sairaanhoito ovat. Kaikki perusturvaan liittyvät päätökset tulevat ylhäältä annettuina – vesantolaisia kuulematta!!???!
Miten siis uudessa – tai itse asiassa jo muutaman kuukauden vallitsevassa – tilanteessa asukkaiden itsehallintoperiaate kykenee toteutumaan. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen keskeinen tavoite – palveluiden turvaaminen – ei nimittäin voi poistaa tarvetta huolehtia myös kunnallisen toiminnan perustan, asukkaiden itsehallinnon kehittämisestä.
On selvää, että edustuksellinen eli vaaleilla valittujen luottamushenkilöiden varaan rakentuva päätöksentekojärjestelmä säilyy nähtävissä olevassa tulevaisuudessakin kunnan hallinnon pääperiaatteena.
Minulle (ja monelle muulle vesantolaiselle) on kuitenkin tullut sellainen käsitys, että luottamushenkilöiden varaan - perusturvaan rakennettu - päätöksentekojärjestelmä ei toimi Vesannolta Rautalammin suuntaan, ei sitten alkuunkaan. Kaikki päätökset tehdään yksipuolisesti Rautalammilla ja Vesannolla vain ihmetellään!
Yksi lähtökohta kuntayhteistyölle on kuitenkin ollut myös luottamushenkilöiden työmenetelmien ja luottamustoimen hoidon edellytysten parantaminen. Nyt (toimimaton) luottamushenkilöhallinto ei enää riitä takaamaan yhtäältä asukkaiden riittävän vaikuttamismahdollisuuden toteutumista ja toisaalta kanavoimaan huonosti toimivan järjestelmän kautta asukkaiden tarpeita, toiveita,ideoita ja panosta. Tähän ajatukseen olen päätynyt, koska katson Rautalampilaisten ydinpäättäjien johtavan kaikkea perusturvayhteistyötä, ohitse yhteisen perusturvalautakunnan.
Siksi tarve kehittää ja vahvistaa suoran demokratian keinoja on noussut aivan uudella tavalla tarpeelliseksi. Mahdollisuudet suoran ja osallistuvan demokratian keinojen käytöstä isäntäkunta Rautalampea kohtaan ovat olleet olemattomia. Nyt on vesantolaisten päättäjien vuoro ja tarve kehittää ja vahvistaa suoran demokratian keinoja ja viheltää perusturvayhteistyö poikki ja mahdollisimman pian. Toivottavasti jämäkkyyttä riittää.
PARIT AJATUKSET:
Ensivaikutelman voi tehdä vain kerran.
Pahinta pelkuruutta on se, että tietää, mikä on oikein, eikä tee sitä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)