Turvallisuuden tunne hakusalla – ainakin joskus!!!

Sisäministeri Paula Risikon mukaan (Kotimaa 20.4.2017) Suomen turvallisuusympäristö on muuttunut nopeasti aiempaa huonommaksi. Tähän ministerin näkemykseen vaikuttavat kriisit eripuolilla maailmaa, kuten myös lisääntyvä vastakkainasettelu ja voimistuneiden väkivaltaisten ääriliikkeiden käyttäytyminen.

Poliiseja oli Suomessa vuonna 2010 lähes 7 900 nyt vuonna 2017 noin 7 300 ja, jos nyt voimassaolevat hahmotelmat toteutuvat, niin vuonna 2020 poliiseja on noin 6 500 – 6 600. Tosin valtiovarainministeri Petteri Orpo on antanut kyllä viime aikoina ymmärtää voimassaolevan hahmotelman olevan liian rajua poliisien vähentämisen suhteen.

Poliisikysymys on asia, jota ministerien ja hallituspuolueiden on ajateltava tilannetajua käyttäen, ennen kaikkea turvallisuus edellä, eikä pelkästään eurojen näkökulmasta. On asioita, joiden on oltava jonkin tasoisella tasolla, maksoi se sitten enemmän tai vähemmän. Tämä kansalaisten turvallisuus ja turvallisuuden tunne kuuluvat mielestäni em. kategoriaan ja tasolle hyvä.

On nimittäin huolestuttavaa kun/ja jos kansalaiset joutuvat yllättävissä ja nopeasti kehittyneissä uhkatilanteissa ottamaan oikeuden omiin käsiinsä. Näin kävi SS:n (29.5.) kirjoittaman uutisen mukaan, kun uhkatilanteessa kauppias otti juoksemalla varkaan kiinni Tervossa tai eräs mies löi riimulla uhkailijoiden auton kylkeen, kun ”joukko” uhkaili vanhempia ihmisiä Vesannolla. Huh, huh!!!

Tänä aamuna kuulin julkisen yhtiön tuottamissa uutisissa, että sote-uudistus tuo mukanaan lisää viiveitä ambulanssin odotusaikoihin. -Näin se vaan valtiovalta kehittää julkishallinnon toimintoja ja toiminnanlaatua? Vastavanlainen ”kehitys” ei tulisi kysymykseenkään kilpailuilla markkinoilla - yritystoiminnassa. Yleisesti puhutaan julkisen hallinnon tehottomuuden parantamisesta – mm. näillä toimenpiteillä se paranee 😊. Raha ratkaisee ja kansalainen ”mukautuu” tilanteeseen.  

Digitalisaation vallankumous jälkeen Koiviston

Juuri edesmennyttä Presidentti Mauno Koivistoa on muisteltu viimepäivinä hyvin monesta eri näkökulmasta ja hyvin monin eri tavoin – eikä suotta, sillä Koiviston presidenttikaudella 1982 – 1994 tapahtui Suomessa, Euroopassa ja maailmalla globaalisti hyvin monenlaisia asioita. Tässä muutamia ”mullistuksia”: Suomi liittyi Euroopan unioniin, Viro itsenäistyi, Neuvostoliitto hajosi, Suomi ajautui 1990–luvun lamaan, Suomen yliopistojen tietoverkot kytkettiin Internettiin ja koteihin alettiin myydä yksityisiä Internetyhteyksiä jne.

Yhtenä talousmies Koiviston lausahduksista tulee mieleeni: ”Joka ei saa talouttaan kuntoon, saa varautua riippuvuuteen niistä, jotka saavat taloutensa kuntoon.”  Tämä toteamus sopi hyvin Koiviston ajalle – yhtä hyvin myös tähän päivään. Kyseessä on ns. ajaton toteamus, jonka paikkansapitävyys on kiistaton. Minulla on tästä omakohtaista kokemusta, toteamuksen paikkansapitävyys on 100 %.

Laaja kyberhyökkäys tapahtui viikonloppuna 12. – 14.5.2017 kohdistuen noin sataan eri maahan. Myös Suomessa olevia organisaatioita ja niiden tietokoneita oli kohteena. Tämä on huolestuttavaa, sillä nykyään yhä suurempi osa yritysten toiminnoista muuttuu digitaalisiksi kun järjestelmät siirtyvät Internettiin. Digitalisoituminen on nähtävänä mahdollisuutena, uusien liiketoimintojen mahdollistajana, mutta samalla on myös huomioitava digitalisoitumisessa oleva vaara altistua kyberhyökkäyksille. Uhriksi voi joutua mikä tahansa organisaatio ja organisaatiot ovat aina vastuussa tiedoista, esimerkiksi henkilötiedoista, riippumatta siitä, säilytetäänkö tietoja omassa palvelinkeskuksessa vai pilvessä.

Haasteita riittää jatkossakin, sillä EU:n tietosuoja koventaa vaatimuksia: ”EU:n uuden tietosuoja-asetuksen General Data Protection Regulation (GDPR) siirtymäaika päättyy 25.5.2018, johon mennessä yritysten on varmistettava tietosuojasääntöjensä lainmukaisuus. Asetus kiristää sääntöjä siitä, miten EU:ssa toimivat organisaatiot voivat kerätä, luovuttaa, säilyttää ja käsitellä henkilötietoja. Jos yrityksessä tapahtuu tietoturvaloukkaus, siitä on ilmoitettava 72 tunnin kuluessa. Mikäli laissa määritettyjä vaatimuksia ei noudateta, siitä voidaan määrätä sakko, joka on neljä (4) prosenttia organisaation maailmanlaajuisesta liikevaihdosta tai enintään kaksikymmentä (20) miljoonaa euroa.

Digitaalisen turvallisuuden ajantasaistamisessa ei ole kyse ainoastaan tekniikasta. Siihen on panostettava kuin mihin tahansa turvallisuusprosessiin, on laadittava digitaalisen turvallisuuden strategia. Teepä se!

Nämä kyberyökkäykset eivät olleet näin yleisiä tai niistä ei ainakaan puhuttu kovin julkisesti vielä Koiviston presidenttikaudella 1982- 1994.

”Kyltymätön rahanhimo, jolle mikään ei riitä, on paljon suuremmaksi turmioksi kuin äärimmäinen köyhyys, sillä mitä suurempi on himo, sitä suurempi on puute.” (Demokritos).