Mokoma Korona!

Mokomakin Korona, tuo kehveli, jättää ison loven kansantalouteemme ja koko maailman talouteen ja asettaa samalla haasteita myös kansantalouden tilinpidolle.  Kansantalouden tilinpito on tilijärjestelmä, jonka avulla kuvataan koko kansakunnan taloudellista toimintaa eli kuinka nopeasti tai hitaasti kansantalous kasvaa ja miten vakaata tai epävakaata kehitys on ollut.

Yleisenä oletuksena [normaalioloissa] on, että ihminen toimii aina rationaalis-taloudellista ratkaisua etsien, joka toteuttaa määritellyn päämäärän ja tavoitteen parhaiten. Yksilön käyttäytyminen voidaan yleisesti määrittää ja ennustaa, useimmiten taloudellisen hyödyn tavoittelua määrittävän preferenssifunktion [=paljonko toinen vaihtoehto preferoi toista] pohjalta.

Näin poikkeusoloissa herää kysymys: kuinka nyt ja lähikuukausina rationaalis-taloudellisia ratkaisuja pystytään yksilötasolla toteuttamaan, kun olemme lähes yhteiskunnan ohjauksessa? – siis ei juuri ollenkaan. Voidaan vain arvailla sitä kuinka suuren laskun mokoma korona yhteiskunnalle tuo ja kuka sen laskun loppujen lopuksi maksaa? 

Suomen bruttokansantuote [2019] on 240,1 miljardia euroa, noin 43 484 euroa/asukas ja kasvua edelliseen verrattuna 1,0 %. Tässä seuraavaksi lyhyt kuvaus siitä mitä kansantuotteeseen lasketaan. Tästä voi jokainen itse päätellä mihin suuntaan nyt [2020] mennään.  

Bruttokansantuote, BKT [engl. GDP = Gross Domestic Product] on kansantaloudessa vuodessa tuotettujen hyödykkeiden [lopputuotteiden] määrä rahassa = kokonaistuotanto. Se on tietyn maantieteellisen alueen [tässä Suomen] tuotannollisen toiminnan mitta. Alueelliset ja aineettomat hyödykkeet lasketaan yhteen niiden hintojen avulla. Monilla julkisen sektorin tuottamilla hyödykkeillä, kuten terveydenhoito ja koulutus ei ole hintaa. Ne arvioidaan laskelmiin tuotantokustannusten mukaan.

Kansantuotteeseen lasketaan mukaan siis vain lopputuotteet eli hyödykkeet, jotka on ostanut niiden lopullinen käyttäjä. Niin sanotut välituotteet ovat tavaroita ja palveluksia, joita käytetään tuotantoprosessissa panoksina muiden tavaroiden ja palvelusten tuottamiseksi. Välituotteiden arvoa ei lasketa mukaan bruttokansantuotteeseen, koska tällöin niiden sisällyttäminen BKT:hen johtaisi saman tuotannon arvon laskemiseen kahteen kertaan. Investointihyödykkeitä pidetään kansantalouden tilinpidossa loppukäyttöön menevinä hyödykkeinä, joita yritykset ostavat.

Yrityksen luoma jalostusarvo saadaan vähentämällä myynnin arvosta yrityksen muilta ostamien panosten [raaka-aineet ja puolivalmisteet] arvo. Myynti miinus ostot muilta, eli jalostusarvo, on se lisäys, jonka yritys on tuotantoon luonut. Bruttokansantuote on jalostusarvojen summa.

 Vain markkinoidut hyödykkeet tulevat mukaan laskelmiin. Esimerkiksi kotityön tuottamat palvelukset ja niin sanotut pimeän talouden piirissä olevat toiminnot jäävät pois laskuista.

 Bruttokansantuote voidaan ilmaista seuraavalla lausekkeella: BKT =Y=C+I+G+(X-M), jossa

Y = bruttokansantuote [kansantulo]

C = kotitalouksien kulutus

I = yritysten investoinnit

G = julkiset menot

(X-M) = nettovienti [vienti - tuonti]

Olen lähettänyt tämän tekstin hesarin ja keskarin mielipideosastolle julkaistavaksi 23.3.2020, saas nähdä?

YRITYSMAAILMA VAATII JATKUVAA MUUTOSTA - VAIN MUUTOS ON PYSYVÄÄ!

Ajattelen mielelläni muutoksen onnistumisen fokuksessa olevan yrityskulttuurin ja siltä kautta tapahtuvan muutoksen. Kun yritysjohtajat haluavat muuttaa yritystä/yrityskulttuuria on heidän muutoksen moottoreina (=esikuvapersoonina) itse, omalla toiminnallaan ja esimerkillään, heijastettava muutosta – ja luotava esikuvaa siitä millaisena he itse haluavat nähdä tulevaisuudessa johtamansa yrityksen ja sen yrityskulttuurin.

Vanhemman sukupolven johtajista – aika moni – kietoutuu vanhaan ajattelutapaan: ”Meillä on vastaukset kaikkiin muutostarpeisiimme, emme lioin tarvitse ulkopuolisia mielipiteitä.” Nykyajassa johtajan on oltava suora ja hänen on kehdattava sanoa, jos ei tiedä.  Johtajan on luotava maaperä, josta yrityksen henkilöstö voi ponnistaa omaan työsuoritustaan tehdessään. Johtajat keskustelevat sosiaalisessa mediassa ja tulevat ”kasvollisiksi” persooniksi – tulee tunne ”minähän tunnen hänet”. Johtajan on laitettava itsensä peliin ja hänen on kokoajan luotava sitä ilmapiiriä ja sitä yrityskulttuurimuutosta, jota hän tavoittelee. Johtajan tehtävä yrityskulttuurimuutoksen vetäjänä on haastavaa, mutta myös antoisaa. Yrityskulttuurimuutoksessa on myös sallittava ympäristö, jossa ihmiset voivat kunniakkaasti epäonnistua. Kun tulee virhe, jumaloidaan virhettä ja nostetaan tehty virhe ”jalustalle” – otetaan virheestä kaikki irti ja opitaan siitä – annetaan mahdollisuus kokeilukulttuurille.

Erityisesti kokeilukulttuuria tarkoittava – ”Lean enterprise” –käsite keskittyy innovaatioyrityksen rakentamiseen leanin ja ketterien menetelmien keinoin. Se kattaa yritystoiminnan businessmallit, samoin kuin kaikki muut yrityksen osa-alueet ja toimintatavat henkilöstöpolitiikkaa ja taloutta myöten. Tällä tavoin voidaan luoda kokonaisuuksia ja samalla jotain uutta – uutta yrityskulttuuria. On ajateltava näin: omaa tietoaan ei voi suojata panttaamalla tietoaan - tieto on yksinkertaisesti tehty jaettavaksi. On hyvä tapa oppia toisten arvomaailmaa ja ajattelua. Laajentaa samalla omaa ajatteluaan ja pystyä näin vastaamaan paremmin yrityskulttuurin muutoksesta.

Presidentti Obama muistutti jäähyväispuheessaan: ”että muutos onnistuu vain, kun tavalliset ihmiset ottavat osaa ja ryhtyvät toimeen.”

Siis muutos ei ole mikään automaattinen toiminto. Voin helposti yhtyä Obama puheeseen kuin myös Mike Murdock’in ajatukseen: ”et koskaan tule muuttamaan elämääsi, ellet muuta jotain mitä teet päivittäin.”