Turvallisuuden tunne hakusalla – ainakin joskus!!!

Sisäministeri Paula Risikon mukaan (Kotimaa 20.4.2017) Suomen turvallisuusympäristö on muuttunut nopeasti aiempaa huonommaksi. Tähän ministerin näkemykseen vaikuttavat kriisit eripuolilla maailmaa, kuten myös lisääntyvä vastakkainasettelu ja voimistuneiden väkivaltaisten ääriliikkeiden käyttäytyminen.

Poliiseja oli Suomessa vuonna 2010 lähes 7 900 nyt vuonna 2017 noin 7 300 ja, jos nyt voimassaolevat hahmotelmat toteutuvat, niin vuonna 2020 poliiseja on noin 6 500 – 6 600. Tosin valtiovarainministeri Petteri Orpo on antanut kyllä viime aikoina ymmärtää voimassaolevan hahmotelman olevan liian rajua poliisien vähentämisen suhteen.

Poliisikysymys on asia, jota ministerien ja hallituspuolueiden on ajateltava tilannetajua käyttäen, ennen kaikkea turvallisuus edellä, eikä pelkästään eurojen näkökulmasta. On asioita, joiden on oltava jonkin tasoisella tasolla, maksoi se sitten enemmän tai vähemmän. Tämä kansalaisten turvallisuus ja turvallisuuden tunne kuuluvat mielestäni em. kategoriaan ja tasolle hyvä.

On nimittäin huolestuttavaa kun/ja jos kansalaiset joutuvat yllättävissä ja nopeasti kehittyneissä uhkatilanteissa ottamaan oikeuden omiin käsiinsä. Näin kävi SS:n (29.5.) kirjoittaman uutisen mukaan, kun uhkatilanteessa kauppias otti juoksemalla varkaan kiinni Tervossa tai eräs mies löi riimulla uhkailijoiden auton kylkeen, kun ”joukko” uhkaili vanhempia ihmisiä Vesannolla. Huh, huh!!!

Tänä aamuna kuulin julkisen yhtiön tuottamissa uutisissa, että sote-uudistus tuo mukanaan lisää viiveitä ambulanssin odotusaikoihin. -Näin se vaan valtiovalta kehittää julkishallinnon toimintoja ja toiminnanlaatua? Vastavanlainen ”kehitys” ei tulisi kysymykseenkään kilpailuilla markkinoilla - yritystoiminnassa. Yleisesti puhutaan julkisen hallinnon tehottomuuden parantamisesta – mm. näillä toimenpiteillä se paranee 😊. Raha ratkaisee ja kansalainen ”mukautuu” tilanteeseen.  

Digitalisaation vallankumous jälkeen Koiviston

Juuri edesmennyttä Presidentti Mauno Koivistoa on muisteltu viimepäivinä hyvin monesta eri näkökulmasta ja hyvin monin eri tavoin – eikä suotta, sillä Koiviston presidenttikaudella 1982 – 1994 tapahtui Suomessa, Euroopassa ja maailmalla globaalisti hyvin monenlaisia asioita. Tässä muutamia ”mullistuksia”: Suomi liittyi Euroopan unioniin, Viro itsenäistyi, Neuvostoliitto hajosi, Suomi ajautui 1990–luvun lamaan, Suomen yliopistojen tietoverkot kytkettiin Internettiin ja koteihin alettiin myydä yksityisiä Internetyhteyksiä jne.

Yhtenä talousmies Koiviston lausahduksista tulee mieleeni: ”Joka ei saa talouttaan kuntoon, saa varautua riippuvuuteen niistä, jotka saavat taloutensa kuntoon.”  Tämä toteamus sopi hyvin Koiviston ajalle – yhtä hyvin myös tähän päivään. Kyseessä on ns. ajaton toteamus, jonka paikkansapitävyys on kiistaton. Minulla on tästä omakohtaista kokemusta, toteamuksen paikkansapitävyys on 100 %.

Laaja kyberhyökkäys tapahtui viikonloppuna 12. – 14.5.2017 kohdistuen noin sataan eri maahan. Myös Suomessa olevia organisaatioita ja niiden tietokoneita oli kohteena. Tämä on huolestuttavaa, sillä nykyään yhä suurempi osa yritysten toiminnoista muuttuu digitaalisiksi kun järjestelmät siirtyvät Internettiin. Digitalisoituminen on nähtävänä mahdollisuutena, uusien liiketoimintojen mahdollistajana, mutta samalla on myös huomioitava digitalisoitumisessa oleva vaara altistua kyberhyökkäyksille. Uhriksi voi joutua mikä tahansa organisaatio ja organisaatiot ovat aina vastuussa tiedoista, esimerkiksi henkilötiedoista, riippumatta siitä, säilytetäänkö tietoja omassa palvelinkeskuksessa vai pilvessä.

Haasteita riittää jatkossakin, sillä EU:n tietosuoja koventaa vaatimuksia: ”EU:n uuden tietosuoja-asetuksen General Data Protection Regulation (GDPR) siirtymäaika päättyy 25.5.2018, johon mennessä yritysten on varmistettava tietosuojasääntöjensä lainmukaisuus. Asetus kiristää sääntöjä siitä, miten EU:ssa toimivat organisaatiot voivat kerätä, luovuttaa, säilyttää ja käsitellä henkilötietoja. Jos yrityksessä tapahtuu tietoturvaloukkaus, siitä on ilmoitettava 72 tunnin kuluessa. Mikäli laissa määritettyjä vaatimuksia ei noudateta, siitä voidaan määrätä sakko, joka on neljä (4) prosenttia organisaation maailmanlaajuisesta liikevaihdosta tai enintään kaksikymmentä (20) miljoonaa euroa.

Digitaalisen turvallisuuden ajantasaistamisessa ei ole kyse ainoastaan tekniikasta. Siihen on panostettava kuin mihin tahansa turvallisuusprosessiin, on laadittava digitaalisen turvallisuuden strategia. Teepä se!

Nämä kyberyökkäykset eivät olleet näin yleisiä tai niistä ei ainakaan puhuttu kovin julkisesti vielä Koiviston presidenttikaudella 1982- 1994.

”Kyltymätön rahanhimo, jolle mikään ei riitä, on paljon suuremmaksi turmioksi kuin äärimmäinen köyhyys, sillä mitä suurempi on himo, sitä suurempi on puute.” (Demokritos).

Tarina se pitää olla - itselläänkin

Nykyään lähes kaikella pitää olla tarina. HS:n (7.5.) mukaan sunnuntaina Ranskan presidentiksi valitun Emmanuel Macron puolueliiton tarina sai alkunsa noin vuosi sitten 2016 Marcon perustaessa puolueliittonsa. Puolueliiton tarina, ajallisesti mitattuna, on vielä kokolailla lyhyt. Menen takuuseen, että Macron ja puolueliiton tarina jatkuu ja jatkuu ja ….

Kaikella, myös omalla elämälläni on tarina ”ja tämä tarina on tosi”, Tapio Rautavaaraa lainatakseni. Omaan elämäntarinaani ei liity millään tavalla tuo ensimmäisen lauseeni tarina – ei sitten ei millään lailla. Näin kvartaalitalouden asiantuntijana olen ajatellut elämäntarinani muodostavan kvartaaleja, jotka ovat noin 20 vuoden mittaisia ajanjaksoja. Viimeisen kvartaalin, jota ei ole vielä eletty, muodostaa futurikvartaali, jonka aikajanaksi arvioin niin ikään varovaiset 20 vuotta.

I kvartaali saa alkunsa syntymästäni -vaippaiästä” (tosin tuolloin ei ollut vaippoja) - ja kestää nuorukaiseksi kasvamiseeni saakka. Varttumiseni tapahtui tuolloin kasvuperheeni ympäristössä: äiti, isä, kaksi veljeäni, isovanhempani ja koko muu kylä.

II kvartaali sisältää yrittäjyyttä, perheenperustamista, puolisona ja perheenisänä olemista. Tähän kvartaalin sisältyy paljon rakkautta, hyviä ja iloisia asioita, jotka ovat värittäneet elämääni ja antaneet hyviä muistoja ja hyvän maaperän ponnistaa elämässäni eteenpäin. Tämän kvartaalin sisälle mahtuu myös pettymyksiä, luopumista, tuskaa ja surua, mutta ennen kaikkea koen sen ihmisenä kasvamisen ja vaikeuksien voittamisen kvartaalina.

III kvartaali on mennyt pääsääntöisesti kunnallisen alan virkamiehenä viedessäni elämääni eteenpäin. Elämä on jossain mielessä ollut jopa stabiilia. On jäänyt aikaa omalle opiskelulle ja menneiden pohdiskelulle. Toisaalta ko. kvartaali näyttäytyy paljolti ”sulatteluvaiheena”: olen sulateltu II kvartaalin aikana eteeni tulleita haasteita, joita en ole toki vielä voittanut - enkä kai tule koskaan voittamaan. Kvartaalin loppuvuosina pieneksi yllätyksekseni ihmissuhteet (suhtkoht läheisetkin) ovat näyttäytyneet moninaisina. Ihmissuhteissa esille tulleita kaikkia ilmiöitä en kykene ymmärtämään, enkä kaikkien edesottamuksia voi millään hyväksyä – lienee molemminpuolista, kyseessä on tarina lähes kolmenkymmenen vuoden takaa.

Todettakon tässä yhteydessä ihmissuhteista seuraavaa: ihmissuhteita tuhoavia käyttäytymis- ja puhetapoja amerikkalaisen psykologian emeritusprofessorin John Gottmanin mukaan ovat neljä seuraavaa: 1) kriittisyys, 2) halveksunta, 3) suojautuminen ja 4) muurin rakentaminen. Gottman on tutkinut 20 vuoden ajan (kvartaalin verran) parisuhteita (em. omat ihmissuhdeprobleemat eivät liity parisuhteeseeni tai ydinperheeseeni), joista nousi esiin nämä neljä edellä mainittua erityisen tuhoisaa käyttäytymis- ja puhetapaa. Kysynpähän vaan - hyvät ystävät - kuinka saadaan ihmissuhteita pahasti haittaava tilanne haltuun? Vai saadaanko koskaan ja onko se ylipäätään tarpeen? Haittaa siitä kyllä näyttäisi olevan tilanteessa jos toisessakin, ainakin itse näin koen. Näkisin tasapainon syntyvän tilannetajusta, jolloin intuition syvempi merkitys kasvaa ja tuolloin ihmissuhteet nousevat uuteen arvoon!

IV kvartaali/futurikvartaali elämässäni on alkamassa kuluvan vuoden 2017 loppupuolella. Kvartaali alkaa jälleen yrittäjyydellä - II kvartaalin tavoin. Kaikkia niitä asioita, joita sain kokea II kvartaalin aikana, en voi elää uudelleen, eikä ole tarpeenkaan, eikä kaikilta osin toivottavaakaan! IV kvartaalin loppupäässä odottaa jälleen ”vaippaikä”. Toivoisin kvartaalin kestävän samat noin 20 vuotta, kuten edellisetkin kvartaalini. Tarina jatkuu ja jatkuu ja …

”Onnea huvittaa vaihtaa omistajaa: vuoroin se meitä seuraa ja vuoroin taas välttää. Jos osaksesi on tullut vastoinkäymisiä, joilla sallimus koettelee kuolevaisia, niin kestä ne kärsivällisesti äläkä kapinoi kohtaloa vastaan.” (Pythagoras)

Yritysmaailma vaatii jatkuvaa muutosta - vain muutos on pysyvää

Ajattelen muutoksen onnistumisen fokuksessa olevan yrityskulttuurin ja siltä kautta tapahtuvan muutoksen. Kun yritysjohtajat haluavat muuttaa yritystä/yrityskulttuuria on heidän muutoksen moottoreina (=esikuvapersoonina) itse, omalla toiminnallaan ja esimerkillään, heijastettava muutosta – ja luotava esikuvaa siitä millaisena he itse haluavat nähdä tulevaisuudessa johtamansa yrityksen ja sen yrityskulttuurin.

Vanhemman sukupolven johtajista – aika moni – kietoutuu vanhaan ajattelutapaan: ”Meillä on vastaukset kaikkiin muutostarpeisiimme, emme lioin tarvitse ulkopuolisia mielipiteitä.”

Nykyajassa johtajan on oltava suora ja hänen on kehdattava sanoa, jos ei tiedä.  Johtajan on luotava maaperä, josta yrityksen henkilöstö voi ponnistaa omaa työsuoritustaan tehdessään. Johtajat keskustelevat sosiaalisessa mediassa ja tulevat ”kasvollisiksi” persooniksi – tulee tunne ”minähän tunnen hänet”. Johtajan on laitettava itsensä peliin ja hänen on kokoajan luotava sitä ilmapiiriä ja sitä yrityskulttuurimuutosta, jota hän tavoittelee.

Johtajan tehtävä yrityskulttuurimuutoksen vetäjänä on haastavaa, mutta myös antoisaa. Yrityskulttuurimuutoksessa on myös sallittava ympäristö, jossa ihmiset voivat kunniakkaasti epäonnistua. Kun tulee virhe, jumaloidaan virhettä ja nostetaan tehty virhe ”jalustalle” – otetaan virheestä kaikki irti ja opitaan siitä – annetaan mahdollisuus kokeilukulttuurille.

Erityisesti kokeilukulttuuria tarkoittava – ”Lean enterprise” –käsite keskittyy innovaatioyrityksen rakentamiseen leanin ja ketterien menetelmien keinoin. Se kattaa yritystoiminnan businessmallit, samoin kuin kaikki muut yrityksen osa-alueet ja toimintatavat henkilöstöpolitiikkaa ja taloutta myöten. Tällä tavoin voidaan luoda kokonaisuuksia ja samalla jotain uutta – uutta yrityskulttuuria.

On ajateltava näin: omaa tietoaan ei voi suojata panttaamalla tietoaan - tieto on yksinkertaisesti tehty jaettavaksi. On hyvä tapa oppia toisten arvomaailmaa ja ajattelua. Laajentaa samalla omaa ajatteluaan ja pystyä näin vastaamaan paremmin yrityskulttuurin muutoksesta.

Presidentti Obama muistutti jäähyväispuheessaan: ”että muutos onnistuu vain, kun tavalliset ihmiset ottavat osaa ja ryhtyvät toimeen.”

Siis muutos ei ole mikään automaattinen toiminto. Voin helposti yhtyä Obama puheeseen kuin myös Mike Murdock’in ajatukseen: ”et koskaan tule muuttamaan elämääsi, ellet muuta jotain mitä teet päivittäin.”