HYVÄ RINTA-JOUPIN AUTOLIIKE ja KIITOS!

Olen ollut mukana käytetyn auton autokaupassa (Rinta-Joupin Autoliike], joka on tehty 25.5.2026. Koeajettu kaksi autoa samassa autokaupassa. Tarjoukset saatiin molemmista – toinen valittiin.

Paripäivää kaupanteon jälkeen autossa huomattiin ’pien’ epäkohta, otettiin yhteys autokaupan tehneeseen automyyjään [todettakoon että myyjä, jonka kanssa kauppa tehtiin, on kyseisen autofirman yksi nettikauppiaista]. Automyyjä ilmoitti aika lailla viipymättä yrityksen jossa ko. epäkohta voidaan hoitaa pois päiväjärjestyksestä, heidän kustannuksellaan. Mielestäni automyyjän toimintatapa nostaa hyvin esille luottamuksellisen toimintatavan.

No, seuraavan viikon aikana ’tarkat’ korvani alkoivat kuulla jotain ylimääräistä ääntä. Kun autoon oli ostovaiheessa hankittu tekniikkaturvavakuutus [korvauspalvelu], informoin ’korvakuulemastani’ korvauspalvelua. Korvauspalvelun korvauspäällikkö pyysi ottamaan yhteyttä automyyjään, koska kyseessä oli niin ’tuore’ autokauppa. 

Eli otin jälleen yhteyden ko. automyyjään. Hän sanoi valtuuksiensa olevan riittämättömät asianselvittämiseksi ja pyysi täyttämään reklamaatiolomakkeen heidän nettisivujensa kautta, jolloin asia etenisi nopeiten heidän päällikkönsä työpöydälle – näin tein.

Vielä reklamaation lähettämispäivänä myyjäliikkeen taholta [@rinta-jouppi virhevastuu] tuli tieto autokorjaamoliikkeestä jonne auto tulisi viedä [sovittava ’toimenpideaika’] ja josta vian selvittämiseksi saadaan vikadiagnoosi ja kustannusarvio. Toimin edellä mainitulla tavalla. 

Toimenpiteen tehtyään autokorjaamoliike lähetti vikadiagnoosin ja kustannusarvion [jota en ole nähnyt] @rinta-jouppi virhevastuu -osoitteeseen, joista vielä samana päivänä tuli seuraavanlainen ilmoitus:” 

 ”Hei,

Olemme tarkkaan tutkineet reklamaatiosi ja 

perehtyneet tilanteeseen.

Korjaus on sinulle maksuton ja se pyritään

suorittamaan mahdollisimman nopeasti, jotta

autosi olisi jälleen täydessä käyttökunnossa.

Voitte nyt olla yhteydessä XXXX XXXXX [korjaamoliikkeen nimi] 

ja varata teille sopivan korjausajan.

Ystävällisin terveisin

Xxxx”

Mielestäni edellä kuvaamani proseduuri antaa Rinta-Joupin Autoliikkeestä hyvin luotettavan kuvan. Kiitos!

calibri

Herkkä keskustelunaihe - kuntien määrä Suomessa

Kuntaliiton toimitusjohtajan haastattelu otsikoidaan: KUNTIEN MÄÄRÄÄ VOISI VÄHENTÄÄ. Helsingin Sanomat 24.4.2026. Laitan tähän kirjoitukseeni muutamia sitaatteja kyseisestä haastattelusta:

“Meillä on liika kuntia”, sanoo toimitusjohtaja ja jatkaa “Jos maahanmuuttoa ei olis, niin väkilukumme olisi jo laskusuunnassa. Eli ainoastaan maahanmuuton ansiosta meillä on pysynyt jonkinlainen kasvu”. Kuntien määrä on vähentynyt, mutta tällä hetkellä joiltakin kunnilta puuttuu minun mielestäni realismi katsoa oikeasti kriittisesti sitä omaa toimintakykyä ja -edellytyksiä”. Koko haastattelu ko. Hesarin sivuilla: A4-A5, kantsii lukea :)

Kuntapäättäjänä ole kirjoittanut blogiini [2.12.2007] tekstin, jossa mielestäni on paljon yhtymäkohtia ja samoja elementtejä kuntaliiton toimitusjohtajan haastattelun sisältöön:

JOULUKUU 2007 / 2.12.2007
Sisäasiainministeriö käynnisti 11.5.2005 – jo nyt kuuluisan - kunta- ja palvelurakenneuudistus-hankkeen (PARAS –hanke). Hankkeen tavoitteena on aikaansaada riittävän vahva rakenteellinen ja taloudellinen pohja kuntien vastuulla olevien palveluiden järjestämiseksi ja tuottamiseksi.

Hakkeen etenemisestä ”Vesantolaisittaan” pidetään tiedotustilaisuus ma 3. joulukuuta 2007 klo 19.00 alkaen koulukeskuksen ruokalassa.

Jo pelkästään tiedossani olevien tulevaisuuden haasteiden vuoksi, ei käsitykseni mukaan ole mahdollista jättäytyä Sisä-Savossakaan nykyisiin kunta- ja palvelurakenteisiin. Kuntapalveluiden tehokkuuden, tuottavuuden ja vaikuttavuuden parantamiseen on pyrittävä määrätietoisesti ja ilman tunnetasolta tulevia viivytyksiä.

Tehokkaat, monipuoliset ja saatavuudeltaan riittävät julkiset palvelut ovat osa myös alueemme yritysten kilpailukykyä.

Kansallisen ja niin sisäsavolaisen kuin pohjoisavolaisen kilpailukyvyn parantumisen (tehostumisen) tulisikin olla, ainakin meille sisäsavolaisille, PARAS –hankkeen yksi keskeisimmistä tavoitteista. Sisäasiainministeriö luettelee hankkeen asettamiskirjeessään lukuisia toimintaympäristössämme näkyviä muutostrendejä mm. globalisaatio, teknologian nopea kehittyminen, väestön ikääntyminen ja työelämässä tapahtuvat muutokset, sekä kuntapalveluiden käyttäjien kasvavat vaatimukset palveluiden laadun ja määrän suhteen.

Edellä mainittujen muutostrendien joukkoon haluakin lisätä ehdottomasti vielä yhden tekijän - yrittäjyyden merkityksen kasvun yhteiskunnassa. Jo nyt yritykset tuottavat lähes 80 % BKT:sta ja työllistävät n. 1,4 miljoonaa työntekijää – yli 70 % koko maan työvoimasta.

Yrittämisen edellytysten suotuisalla kehityksellä on suora yhteys hyvinvointimme tasoon, joka näkyy mm. uusina työpaikkoina, kasvavina verotuloina, kestävänä talouskasvuna, kansalaisten lisääntyneenä ostovoimana ja sosiaalisena yhteenkuuluvuutena.

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa on kysymys ensisijaisesti kuntien palveluista ja niiden järjestämisestä. Edellisen lauseen sisällöllä onkin suorayhteys ajatukseen - tarkastellaan pelkästään kuntien nykyisin tuottamia palveluja. Oleellista on kuitenkin myös pohtia sitä kysymystä, missä määrin julkinen sektori ylipäänsä vastaa hyvinvointipalveluista nyt ja jatkossa. Ja mitkä palvelut jäävät tulevaisuudessa kansalaisten omalle vastuulle.

Voisinpa jopa väittää, että työn tuottavuus Sisä-Savon kunnissa on ollut viime vuosina heikompaa kuin maassa keskimäärin. Kysymys on lähinnä palvelutuotannon organisoimiseen liittyvistä ongelmista. Kun pystyisimme – täällä Sisä-Savossa - kuromalla saamaan kiinni tämä jälkeenjääneisyyden, niin pääsisimme mittaviin julkisten palvelujen tuotannon kustannussäästöihin.

Sisä-Savon kuntien palvelut tulee tuottaa jatkossa riittävän suurissa ja toimintakykyisissä yksiköissä, siis ei jokaisen kunnan omana palvelutuotantona. Kuntakokoja suurentamalla – Vesannon, Tervon ja Karttulan kuntien yhdistämisellä - on mahdollista luoda edellytykset järjestää julkiset palvelut tehokkaammin ja halvemmalla.

Tehokkuuden nostamisella voidaan myös monipuolistaa palvelutarjontaa ja parantaa sen laatua. Suurentuneissa hankintayksiköissä tulee turvata ja edelleen kehittää myös pienten yksityisten yritysten mahdollisuutta osallistua palvelujen tuottamiseen.Kuntien palvelujen tehokkuuden nostamisessa on välttämätöntä palvelujen tuotteistaminen sekä eri kuntien palveluprosessien yhdenmukaistaminen ja parhaiden käytäntöjen omaksuminen.

Kuntien yhdistämisiä tulee tietenkin lähestyä - jos mahdollista - ns. asiakaslähtöisesti työssäkäynti-alueiden tai muun hyvin toimivan ”palvelulogistiikan” pohjalta, sillä onhan kysymyksessä alue, josta käsin kuntalainen käy työssä, hoitaa asioita, käyttää julkisia ja yksityisiä palveluja, harrastaa jne. Parhaat tulokset tässä asiassa saadaan vapaaehtoisuutta, sopimuspohjaisuutta ja kuntaliitosten toimintakykyisyyttä korostavien tavoitteiden kautta.

Sisä-Savon seudulle on mielestäni saatava aikaan nykyistä selkeämpi, vahvempi ja asukasluvultaan kasvava seutukuntakeskus - ydinalue - joka tukee ja vahvistaa koko Pohjois-Savon kansallista ja kansainvälistä kilpailukykyä.Kuntauudistuksella ei saa aiheuttaa – missään tapauksessa - uusia hallinnollisia portaita eikä lisäbyrokratiaa. Mikäli tämä tavoite ei toteudu, niin mielestäni uudistukselta ei voida odottaa lisääntyvää tehokkuutta eikä tarvittavia kustannussäästöjä.Valtakunnan ylitse kulkevaan kuntauudistukseen tulisi liittää myös muun julkisen hallinnon tarkoituksenmukaisuustarkastelu, kuten valtiohallinnon laitosten ja niissä työskentelevien henkilöiden tehtäväsiirrot ja jopa valtiohallinnon osittainen purkaminenkin.

Tähän päästään vain kun väliportaan hallintoa; kuten läänin, maakuntaliiton, TE -keskuksen ja eräiden kuntayhtymien toimintoja otetaan kriittisen tarkastelun alle.

Mielestäni Sisä-Savon kunnat eivät tule jatkossa selviämään järjestämisvastuullaan olevien palveluiden tuottamisesta ilman yksityisen sektorin laajempaa käyttöä. Jo yksistään väestön ikärakenteen muutoksista, palvelutarpeiden kasvamisesta sekä kuntien oman palveluhenkilökunnan ikääntymisestä kuten myös riittävyyden ja jaksamisen näkökulmasta katsoen kasvavien julkisten palveluiden tuottamisesta "kunniakaasti" selviäminen tulee olemaan kunnille hyvin haasteellista!!??

Lähtökohtaisesti voinkin ajatella, että yksityinen palvelutuotanto on asetettava nykyistä tasavertaisempaan asemaan julkisen palvelutuotannon kanssa. Tämä edellyttää mm. kuntien oman palvelutuotannon läpinäkyvyyden ja kustannuslaskentatason parantamista nykyisestään. Kohtuullista on myös odottaa, että julkinen sektori ei harjoita kilpailevaa elinkeinotoimintaa yksityisen sektorin kanssa ja aiheuta näin kilpailuhaittoja yksityisille yrityksille.

”Muutosmotivaation luominen merkitsee sen viestimistä,että epävarmuus on osa elämää ja avaa lisäksi uusia näkymiä.”

Että tämmöstä tuulisena kevätpäivänä Järvenpäässä 26. huhtikuuta 2026. :)

RAKENTEELLINEN VALTA, tämä teksti on kirjoittamastani kirjasta: VALLANKÄYTTÖ OSANA SIDOSRYHMÄKOMPETENSSIA -valta ei ole yksisuuntaista

Suomalaisen yhteiskunnan valtajärjestelmän muutokset, joihin kuuluvat muun muassa Suomen liittyminen Pohjois-Atlantin liittoon eli Natoon, Euroopan Unioniin, samoin suomalaisten yritysten kansainvälistyminen ja suomalaisessa kulttuurissa tapahtuneet muutokset moniarvoisempaan suuntaan kuvastavat paljolti rakenteellisen vallankäytön muutoksia.

Rakenteellisen vallankäyttö EU-Suomessa –> EU-laki ja Suomen laki ovat toisiinsa kytköksissä, koska Suomi on sitoutunut noudattamaan EU-oikeutta osana jäsenyyttään. EU-oikeus koostuu –> eri säädöksistä, asetuksista ja direktiiveistä, jotka vaikuttavat myös kansalliseen lainsäädäntöön. On hyvä huomioida, että EU-oikeuden ensisijaisuuden periaatteen mukaan EU-oikeus menee ristiriitatilanteissa kansallisen lain edelle. Euroopan unionin toimivalta luokitellaan kolmeen pääluokkaan: yksinomaiseen toimivaltaan, jäsenvaltioiden kanssa jaettuun toimivaltaan ja jäsenvaltioiden toimivaltaa täydentävään.

Yksinomainen toimivalta

–> tulliliitto, kilpailulainsäädäntö, euromaiden rahapolitiikka, meren elollisten luonnonvarojen säilyttäminen osana yhteistä kalastuspolitiikka ja yhteinen kauppapolitiikka. Yksinomainen toimivalta tarkoittaa, että ko. aloilla ainoastaan EU voi antaa lainsäädäntöä ja muita jäsenvaltioita oikeudellisesti sitovia säädöksiä.

Jaettu toimivalta

–> sisämarkkinat, osin sosiaalipolitiikka, taloudellinen, sosiaali- nen ja alueellinen yhteenkuuluvuus, maatalous ja kalastus sekä ympäristö. Jaettu toimivalta on yleisin EU:n toimivallan muoto niillä aloilla, joissa sekä jäsenvaltiot että EU voivat säätää lakeja ja antaa oikeudellisesti velvoittavia säädöksiä.

Euroopan Unionin kolmas päätoimivaltaluokka eli toimivaltaa täydentävä luokka.

toimivaltaa täydentävä luokka

–> ihmisten terveyden suojelu ja kohentaminen, teollisuus, kulttuuri, matkailu, yleissivistävä koulutus, nuoriso, urheilu ja ammatillinen koulutus, pelastuspalvelu ja hallinnollinen yhteistyö. Siis tämä käsittää alat, joilla unionilla on toimivalta toteuttaa erilaisia tuki- ja täydennystoimia.

Kuten todettua EU-oikeuden ensisijaisoikeuden periaatteelle tulee antaa kansalliseen säädökseen nähden etusija soveltamistilanteessa [ristiriitatilanteessa]. `Ensisijaisajatus ́ perustuu Euroopan unionin ensisijaisperiaatteeseen, josta on perustamissopimuksessa määrätty.

Kaikki muu kuuluu jäsenvaltioille. EU:n toimivalta on rajattua. Euroopan unionin toimivallan laajuus vaihtelee suuresti toimialoittain kuten edellä todettiin. Muun muassa maatalouspolitiikassa unionilla on laaja toimivalta, kun taas vaikkapa terveyspolitiikassa toimivalta on huomattavasti rajoitetumpi. EU- oikeuden periaatteen mukaan EU voi toimia vain niissä kysymyksissä, joista on perustamissopimuksissa määrätty [eurooppatiedotus.fi].

 

Naton jäsenyys antaa jossain määrin `oikeuden ́ Natolle rakenteellisen vallankäytölle Suomessa. Nato -jäsenyys on osa Suomen turvallisuuspolitiikkaa –> jäsenyys ei suoraan määrää yksittäistä kansallista päätöksentekoa, mutta sillä on hyvin vahva `ohjaavarooli ́ päätöksenteossa. Naton nähdään edustavan tie- tynlaista arvoyhteisöä [oikeusvaltion periaate, markkinatalous, demokratia], jonka vaikutusta poliittisen keskustelun ja erilaisten vaihtoehtojen kehityksen osalta ei voi väheksyä. Naton vaikutus on pitkälti normatiivista.

Seuraavaksi Pohjois-Atlantin sopimus [ulkoministeriö]:

Pohjois-Atlantin sopimus

Tämän sopimuksen osapuolet vahvistavat luottavansa Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan päämääriin ja periaatteisiin sekä tahtovansa elää rauhassa kaikkien kansojen ja kaikkien hallitusten kanssa.

Osapuolet ovat päättäneet turvata kansojensa vapauden, yhteisen perinnön ja sivistyksen, jotka perustuvat demokratian, yksilönvapauden ja oikeusvaltion periaatteisiin. Ne pyrkivät edistämään vakautta ja hyvinvointia Pohjois-Atlantin alueella.

Osapuolet ovat päättäneet yhdistää pyrkimyksensä yhteisen puolustuksen aikaansaamiseksi sekä rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseksi. Sen vuoksi osapuolet tekevät tämän Pohjois-Atlantin sopimuksen:

1 artikla

Osapuolet sitoutuvat Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan mukaisesti selvittämään mahdolliset kansainväliset riidat, joissa ne ovat osallisina, rauhanomaisin keinoin siten, ettei kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta eikä oikeudenmukaisuutta vaaranneta, sekä pidättymään kansainvälisissä suhteissaan voimankäytöllä uhkaamisesta ja sen käyttämisestä tavalla, joka on ristiriidassa Yhdistyneiden kansakuntien päämäärien kanssa.

2 artikla

Osapuolet edistävät rauhallisten ja ystävällisten kansainvälisten suhteiden edelleen kehittämistä vahvistamalla vapaita instituutioitaan, lisäämällä ymmärrystä näiden instituutioiden perustana olevista periaatteista sekä edistämällä vakauden ja hyvinvoinnin edellytyksiä. Osapuolet pyrkivät poistamaan ristiriitoja kansainvälisessä talouspolitiikassaan ja edistävät yksittäisten tai kaikkien osapuolten välistä talousyhteistyötä.

3 artikla

Jotta tämän sopimuksen tavoitteet saavutettaisiin tehokkaammin, osapuolet ylläpitävät ja kehittävät yhdessä ja erikseen, jatkuvan ja tehokkaan oman valmistautumisen ja keskinäisen avun pohjalta, kansallista ja yhteistä kykyään puolustautua aseellisia hyökkäyksiä vastaan.

4 artikla

Osapuolet neuvottelevat keskenään aina, kun jokin osapuolista katsoo jonkin osapuolen alueellisen koskemattomuuden, poliittisen riippumattomuuden tai turvallisuuden olevan uhattuna.                                 5 artikla

Osapuolet ovat yhtä mieltä siitä, että yhteen tai useampaan osapuoleen kohdistettu aseellinen hyökkäys Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa katsotaan hyökkäykseksi kaikkia osapuolia vastaan, ja tämän vuoksi osapuolet sopivat, että jos tällainen aseellinen hyökkäys tehdään, kukin osapuoli käyttää Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 51 artiklassa tunnustettua oikeutta erilliseen tai yhteiseen puolustautumiseen ja auttaa hyökkäyksen kohteeksi joutunutta yhtä tai useampaa osapuolta ryhtymällä viipymättä erikseen ja yhdessä muiden osapuolten kanssa tarpeelliseksi katsomiinsa toimiin, mukaan lukien aseellisen voiman käyttö, PohjoisAtlantin alueen turvallisuuden palauttamiseksi ja ylläpitämiseksi. Kaikista tällaisista aseellisista hyökkäyksistä ja kaikista toimenpiteistä, joihin niiden vuoksi ryhdytään, ilmoitetaan välittömästi turvallisuusneuvostolle. Kyseiset toimenpiteet lopetetaan, kun turvallisuusneu- vosto on ryhtynyt tarvittaviin toimenpiteisiin kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden palauttamiseksi ja ylläpitämiseksi.                                                                                                                                                6 artikla

Sovellettaessa 5 artiklaa katsotaan yhteen tai useampaan osapuoleen kohdistetun aseellisen hyökkäyksen tarkoittavan aseellista hyökkäystä, joka kohdistuu Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa sijaitsevaan osapuolen alueeseen, Ranskan Algerian departementteihin? Turkin alueeseen tai osapuolen lainkäyttöval- taan kuuluviin saariin, jotka sijaitsevat Kravun kääntöpiirin pohjoispuolisella Pohjois-Atlantin alueella.

· osapuolen joukkoihin, aluksiin tai ilma-aluksiin näiden ollessa edellä mainituilla alueilla, muulla sellaisella Euroopan alueella, jolla jonkin osapuolen miehitysjoukkoja on ollut sijoitettuna sopimuksen voimaantulopäivänä, Välimerellä tai Kravun kääntöpiirin pohjoispuolisella Pohjois-Atlantin alueella tai näiden alueiden yläpuolella.

7 artikla

Tämä sopimus ei vaikuta eikä sen tulkita vaikuttavan millään tavoin niihin oikeuksiin ja velvollisuuksiin, joita osapuolilla on Yhdistyneiden kansakuntien jäseninä Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan perusteella, eikä turvallisuusneuvoston ensisijaiseen vastuuseen kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisestä.

8 artikla

Kukin osapuoli vakuuttaa, ettei mikään sen ja toisen osapuolen tai kolmannen valtion välillä tällä hetkellä voimassa oleva kansainvälinen sitoumus ole tämän sopimuksen määräysten vastainen, ja sitoutuu olemaan tekemättä mitään tämän sopimuksen vastaista kansainvälistä sitoumusta.

9 artikla

Osapuolet perustavat neuvoston, jossa kukin osapuoli on edustettuna, käsittelemään tämän sopimuksen täytäntöönpanoa koskevia asioita. Neuvosto organisoidaan siten, että se voi kokoontua nopeasti milloin tahansa. Neuvosto asettaa tarvittavat aputoimielimet; se perustaa viipymättä erityisesti puolustusko- mitean, joka antaa suosituksia 3 ja 5 artiklan täytäntöön panemiseksi tarvittavista toimenpiteistä.

10 artikla

Osapuolet voivat yksimielisellä suostumuksella kutsua muun Euroopan valtion liittymään tähän sopimukseen, jos kyseinen valtio voi edistää sopimuksen periaatteita ja myötävaikuttaa PohjoisAtlantin alueen turvallisuuteen. Siten kutsuttu valtio voi tulla sopimuksen osapuoleksi tallettamalla liittymiskirjansa Amerikan Yhdysvaltojen hallituksen huostaan. Amerikan Yhdysvaltojen hallitus ilmoittaa kullekin osapuolelle kunkin liittymis- kirjan tallettamisesta.

11 artikla

Osapuolet ratifioivat tämän sopimuksen ja panevat sen määräykset täytäntöön valtiosääntönsä mukaisia menettelyjä noudattaen. Ratifioimiskirjat talletetaan mahdollisimman pian Amerikan Yhdysvaltojen hallituksen huostaan. Tämä hallitus ilmoittaa kustakin tallettamisesta kaikille muille allekirjoittajille. Sopimus tulee voimaan sen ratifioineiden valtioiden välillä, kun allekirjoittajien enemmistö, mukaan lukien Alankomaat, Belgia, Kanada, Luxemburg, Ranska, Yhdistynyt kuningaskunta ja Yhdysvallat, on tallettanut ratifioimiskirjansa, ja muiden valtioiden osalta se tulee voimaan niiden ratifioimiskirjojen tallettamispäivänä.

12 artikla

Sopimuksen oltua voimassa kymmenen vuotta tai milloin tahansa sen jälkeen osapuolet neuvottelevat keskenään sopimuksen tarkistamiseksi, jos jokin osapuoli sitä pyytää, ottaen huomioon ne tekijät, jotka kyseisenä ajankohtana vaikuttavat rauhaan ja turvallisuuteen Pohjois-Atlantin alueella, mukaan lukien maailmanlaajuisten ja alueellisten sopimusten kehittäminen Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan mukaisesti kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseksi

13 artikla

Sopimuksen oltua voimassa kaksikymmentä vuotta osapuoli voi luopua olemasta osapuoli vuoden kuluttua siitä, kun se on ilmoittanut sopimuksen irtisanomisesta Amerikan Yhdysvaltojen hallitukselle, joka ilmoittaa muiden osapuolten hallituksille kunkin irtisanomisilmoituksen tallettamisesta.

14 artikla

Tämä sopimus, jonka englannin- ja ranskankieliset tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset, talletetaan Amerikan Yhdysvaltojen hallituksen arkistoon. Tämä hallitus toimittaa asianmukaisesti oikeaksi todistetut jäljennökset muiden allekirjoittajien hallituksille.

Näin toimii Naton rakenteellinen vallankäyttö Nato Suomessa.

 Tässä yksi `esilletulo ́ liittyen Natoon ja rakenteellisen vallan päätöksentekoon [HS 29.6.2025]

 Rakenteellinen valta tarkoittaa valtaa, joka on sisäänrakennettuna, yhteiskunnan, organisaation tai muun järjestelmän rakenteisiin [taloudellisiin, poliittisiin tai sosiaalisiin instituutioihin]. Se ei välttämättä näy suoraan `käskyinä ́ tai määräyksinä, vaan se ilmenee esimerkiksi siinä, kuinka resurssit, oikeudet, mah- dollisuudet tai päätösvalta ovat jakautuneet yhteiskunnassa. Rakenteellinen valta voi ohjailla sidosryhmien toimintaa ja rajoittaa heidän valinnanvapauttaan ilman, että yksittäinen toimija aktiivisesti käyttää valtaa – valtaa, joka määräytyy säännöistä, normeista ja/tai asemasta käsin –> keskeisinä piirteinä ovat näkymättömyys ja huomaamattomuus.

Valtatutkimus; Suomen Akatemian ”Valta Suomessa” – hanke, toteutettiin vuosina 2007–2010. Teemoina siinä ovat kansainvälinen järjestelmä, valta Suomessa ja Suomen valta, valta valtiossa ja valtion valta, talous ja valta, kansalaiset ja kansalaisyhteiskunta, media ja valta sekä sukupuoli ja valta. Tutkimus tuo esille, että valta ei ole sama 2000-luvulla kuin se oli 1970–1980 luvulla. (ks. Valta Suomessa – hanke).

Sosiaalitutkimuksen alan väitöskirjassa [Valta ja vuorovaikutus] Kuusela S. [2010] toteaa naisilla ja miehillä olevan erilainen suhde valtaan ja sen merkitys on myös erilainen. Kuusela tuo esille vallankäytön erilaiset muodot, joita johtaja käyttää alaisiinsa, alainen johtajaan ja työntekijät toisiinsa. Tämä `sosiaali- seen maailmaan ́ kiinnittyvä tutkimus kuvaa valtatilanteita ja niihin liittyviä keskusteluja, jota ohjaavat organisaation ja keskustelun osapuolten käytännöt ja sosiaaliset odotukset. `Väitöksessä ́ todetaan myös, etteivät kaikki vuorovaikutussuhteet ole valtasuhteita –> valtakokemukseen vaikuttavat tunne suhteen laadusta ja odotusten toteutuminen.

Organisaatioteoreetikko Max Weberin mukaan voimankäytöstä vapaat valtamuodot [authorities] muodostavat kolmen kategorian –> perinteinen valta, karismaattinen valta ja legaalinen valtaa, joista perinteinen valta pohjautuu luottamukseen jo vallitsevasta järjestyksestä, legaalinen valta perustuu luotta- mukseen hierarkiassa ylempänä olevia kohtaan ja heidän oikeuteensa vallankäyttöön ja karismaattinen valta perustuu yksilön omaan persoonaan ja ominaisuuksiin [Weber ym. 1964, 328].

Eli Weberin mukaan valta tarkoittaa kykyä saada aikaan käskyjen hyväksyntä, legitimoinnilla vallankäytön hyväksyntä yhteisten arvojen kautta. Auktoriteetilla hän puolestaan tarkoittaa näiden kahden yhdistelmää eli legitiiminä pidettyä valtaa. (Et- zioni 1970, 77–79.)

Weberin `valtahierarkia ́-teksteissä ilmenevät termit legaalinen ja legitiimi – joiden `vivahde-ero ́ on hyvä tunnistaa –> ne eivät ole täysin synonyymeja keskenään. Legaalinen = lain mukainen, laillinen ja legatiimi = laillinen, oikeutettu, hyväksyttävä, oikeudenmukainen [suomisanakirja.fi].

Puhuttaessa byrokraattisesta organisaatiosta valta jakaantuu eri asemien kesken –> asettavat vahvistettavia normeja. Normien vahvistamisessa käytetään palkintoa ja/tai `audienssia ́ saada rangaistus. Säädökset ja käskyt takaavat organisaation toiminnan tehokkuuden, jolloin organisaatio voi luottaa omaan valtaansa. Tosin tämän seurauksena voi yksilö vieraantua organisaatiosta, koska organisaatio tottelee ainoastaan ulkopuolelta tulevia motiiveja –> tottelevaisuus perustunut organisaation käyttämään valtaan [Etzioni 1970]. Eli byrokraattisessa organisaatiossa vallan ydinajatuksena on se, ettei yksilö omista asemaa, vaan sen valtasuhteet =suhteellinen valta/vaikutusvalta [kts. Virtanen 2010].

Valta voi olla myös suhteellista –> toisen toimijan vallan kasvu ei välttämättä merkitse toisen toimijan vallan vähentymistä, kun taas absoluuttisessa, totaalisessa, rajatussa nollasummavallassa toisen vallan lisääntyminen tarkoittaa toisen vallan samansuuruista vähenemistä [vrt. Virtanen 1994, Clegg 1989, Parsons, 1986].

Sidosryhmätoimija voi olla vallan objekti ja subjekti samanaikaisesti kun/jos hänellä on valtaa toiseen toimijaan –> samalla hän itse on riippuvainen muiden vallankäytöstä kuten tilanne usein on moniportaisessa virka- ja hallintokoneistossa [Foucault 1986]. Tarkasteltaessa sidosryhmätoimijaa rakenteellisen vallankäyttäjänä filosofi Aristoteleen [384-322 eaa.] näkökulmasta. Hän käsittelee teoksessaan Nikomakhoksen Etiikka ihmisen hyveitä ja hyvää elämää, sekä oman aikansa yhteiskuntaan ja valtiota. Aristoteleen näkemys tarkoituksellisuuden ja päämäärähakuisuuden subjektina on säilyttää rakenteellisen vallan vallankäyttäjänä korkein hyve ja hyvän mieli. Tämä `aristoteelinen ihminen ́ –> järkeä käyttävä yhteisöllinen kansalainen, jolla on oikeuksia ja velvollisuuksia eli toimijakohtaista valtaa ja vastuuta toimii rationaalisesti (vrt. Sihvola 1999; Käyhkö 2002].

Valtakeskusteluissa nousee useasti `parrasvaloihin ́ termi rakenneulottuvuus. Rakenneulottuvuus voi olla horisontaalinen eli saman tason sisällä keskittyminen ja hajautuminen tai vertikaalinen eli tasojen välinen keskittyminen ja hajautuminen, näitä voi tarkastella, sekä politiikan, että johtamisen asioina (esim. Saarelainen 2003; Doel 1978).

Rakenneulottuvuudessa huomio kiinnittyy rakenteisiin –> järjestelmiin ja suhteisiin, pysyviin sääntöihin, jotka muokkaavat/ohjaavat toimintaa ja niihin liittyviä mahdollisuuksia. Rakenneulottuvuus yleensä rajoittaa valinnanvapautta, mutta ei tarkastele yksittäisiä päätöksiä ja/tai yksilöiden käyttäytymistä, vaan niihin liittyviä ehtoja ja puitteita, siis sitä `kehikkoa ́ jossa päätökset tehdään.

Elikkä vallan keskittämässä rakenteessa: suunnittelu, päätös- valta, koordinointi ja kontrolli rajoittuu pienelle ryhmälle muiden vaikuttaessa anonyymisti tai lausuntoja antamalla. Vallan vertikaalinen hajautus on vallan siirtoa keskusvallalta hajautuneille yksiköille esimerkiksi keskushallinnolta paikalliselle ta- solle. Kun puolestaan horisontaalisesti hajautuneessa mallissa valtaa omaavia toimijoita on useita, joka on tyypillistä verkosto- ja projektimuotoisessa toiminnassa [Saarelainen 2003; Pollitt, Birchall & Putman 1998; Doel 1978].

Poliittinen valta on rakenteellista valtaa. Sen koetaan olevan erilaisten ryhmien vallassa –> sidoksissa erilaisiin instituutioihin, prosesseihin ja lakeihin. Poliittista valtaa käyttävät myös yksittäiset ihmiset. Poliittinen valta on kykyä tehdä päätöksiä, jotka koskevat koko sidosryhmäyhteiskuntaa, osaa jotain yh- teiskunnan jäsenistöä [tiettyä joukkoa] ja/tai yksittäistä kansalaista. Poliittinen valta ilmenee moni eri tavoin –> lainsäädäntönä, tuomiovaltana, toimeenpanona, mutta myös epävirallisena vaikuttamisena. Kaikki nämä yhdessä muodostavat poliittisen järjestelmän.

Politiikka on ilmiö, joka käsitteenä on monimuotoinen ja moniselitteinen. Yleisestä politiikan asiapainotteisuudesta ja julkisuuden päälinjasta huolimatta näkisin nykyisen politiikan julkisuuden ja ylipäätään politiikan ilmiönä siirtyneen `joitain askeleita viihteellisempään suuntaan ́ –> politiikkaan on `pesiytynyt ́ enemmän kansanomaisia [populaareja] näkökulmia, samoin henkilöihin liittyvät `painotukset ́ ovat lisääntyneet [vrt. Isotaulus 2007, Karvonen 2008, Herkman 2011].

Heywood [1992] määrittelee politiikan seuraavasti –> politiikka on toimintaa, jonka avulla ihmiset luovat, säilyttävät ja muuttavat niitä yleisiä sääntöjä, joiden alaisuudessa he elävät.

Tekoäly - algoritmien valta - vallankäyttöä

Tekstin tuottaja Raimo Kovanen. Teksti liittyy lokakuussa 2025 julkaisemaani kirjaan: VALLANKÄYTTÖ OSANA SIDOSRYHMÄKOMPETENSSIA -valta ei ole yksisuuntaista.

Alla linkki kirjaan:

VALLANKÄYTTÖ OSANA SIDOSRYHMÄKOMPEENSSIA - valta ei ole yksisuuntaista

Algoritmeja ja algoritmien valtaa koskettelevat keskustelut ja tekstit ovat hyvin `moderni’ aihe. Näkisinkin tarpeellisena lisätä tähän ajatteluun/keskusteluun pari filosofista [tieteenfilosofian näkökulma] `perspektiiviä’ –> mielestäni tekoälyä voi kutsua metaforaksi tai `retorisen ajattelun’ topokseksi. Tosin ei niitä voi synonyymeinä pitää keskenään, mutta niistä löytyy [mielestäni] VÄHINTÄÄN yhtymäkohtia ja ainakin ne hyvin täydentävä toisiaan.

tekoäly; filosofinen tekoälytarkastelu näkee tekoälyssä kaksi keskeistä käsitettä:
1) heikko tekoäly on suunniteltu suorittamaan rajattuja tehtäviä tietyssä ympäristössä

2) vahva tekoäly kykenee suorittamaan minkä tahansa älyllisen tehtävän ihmisen tavoin ja on mahdollisesti tietoinen

kun taas;

metafora; filosofinen tarkastelu kuvaa metaforan merkityksen siirtona, jossa kielellinen ilmaisu siirretään tavanomaisesta merkityksestään ja asetetaan uuden kohteen paikalle

topos; filosofiassa topos on asian ilmaisemista tai luomista käyttäen ennalta yleiseksi ymmärrettyjä tai hyväksyttyjä keinoja ja tapoja.

Filosofista pohdiskelua/tarkastelua olen käynyt itseni kanssa, tilanteen jälkeen –> olen henkilökohtaisesti kohdannut Zoomer -palvelua, tätä ilmeetöntä tuijottamista [onneksi en kovin useasti, ainakaan vielä]. Pohdiskeluuni on, jostain syystä, `sotkeutunut´ heikon tekoälyn – metafora, joka on `löytänyt’ hymyilylle uuden ilmaisumuodon vuorovaikutustilanteesta, asiakaspalvelun yhteydessä – ilmeettömyys. Ilmeettömyys ei [‘kait’] aina kerro epäkohteliaisuudesta, vaan se on oire jostakin. Kenties tyytymättömyyttä yhteiskuntaan? Näen `jostain syystä´ tuijottamisen myös yhtenä vallankäytön aspektina ...

Siis tekoälyssä on kyseessä äly, joka kiinnostaa ja kiehtoo ymmärtääkseni kaikkia sidosryhmiä – aina vain enemmän ja enemmän. Huolimatta tiedosta –> amerikkalaisen MIT-teknillisen korkeakoulun [=Massachusetts Insitute of Technology] tutkimuksen mukaan tekoälyalustan ChatGPT:n [=Generative Pre-trained Transformer] käyttäminen voi olla jopa vahingollista yksilön kriittiselle ajattelulle.

No, mutta ainakin teorian näkökulmasta koneellinen päätöksenteko nähdään tehokkaana, jopa ylivertaisena; koneilla on huomattava laskentakapasiteetti, loogisten virhepäätelmien niukkuus ja lisäksi koneilta puuttuu ihmisille tyypillinen asenteellisuus. Tosin sekä kone, että ihminen on manipuloitavissa –> ihmiselle ja koneelle, siis molemmille, voidaan syöttää harhaanjohtavaa ja virheellistä tietoa [propagandaa/dataa], jolloin molempien päätös ja/tai päätöksenteko on vääristynyttä. Tätä nykyään tekoäly [algoritmit ja koneoppimismallit] on jo tasolla, jossa sitä voidaan melkolailla `huolettomasti´ käyttää automatisoimaan eri tehtäviä. Eli tekoälyä voidaan käyttää apuna päätöksenteossa tai antaa sille jopa algoritminen päätöksentekovalta.

Tietokoneperusteisten algoritmien [prosessin suorittamisesta tehty yksityiskohtainen kuvaus/ohje] tekemät päätökset ohjaavat ja vaikuttavat sidosryhmäympäristössämme yhä enemmän. On hyvä tietää, että algoritmeja voidaan käsitellä myös ilman tietokonetta mm. allekkain tapahtuva kertolasku ja `jakokulmassa´ tapahtuva jakolasku [=mitkä tahansa luvut voidaan kertoa/jakaa keskenään]. Tässä yhteydessä voidaankin todeta; informaation käsittelyyn liittyy aina abstraktio todellisesta maailmasta käsittelytavasta riippumatta –> abstraktio =tarkastellaan ilmiön tai objektin tiettyä osaa ja/tai ominaisuutta. Tosin tietokoneperusteiset algoritmit prosessoivat kielillä, joita ihminen ei välttämättä edes ymmärrä eikä aina näekään, siis erota silmillään –> siansaksaa.

Automaattinen päätöksenteko [engl. automated decision-makin ADM] koskettaa niitä päätöksiä, joiden käsittelyprosessissa käytetään vähintään tai laajemmillaan kokonaan tietokoneohjelmistoa [Lomborg ym. 2023, 10]. Algoritmit tarkoittavat yleensä useampaa kuin yhtä asiaa kerrallaan, liitämme niiden avulla mielikuviimme erilaisia huolia, käsitteellistyksiä ja kuvitelmia. Siis tekoäly – tekoälyn käyttö paistattelee nykyään `parrasvaloissa´ yhä useammin, ja niinpä tekoälyyn pohjautuvat tekoälyalgoritmit tarjoavat yhteiskunnalle ennusteita, suosituksia tai päätöksiä tiettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi enenevissä määrin. Algoritmit `alkavat’ jossain vaiheessa tunnistaa käyttäjänsä ja juuri tämän `tunnistamisen’ vuoksi käyttäjän on oltava hereillä koko ajan. Käyttäjä voi toki itse ohjailla tekoälyä suhteessa itseensä –> in/out, mutta se vaatii aktiivisuutta. Tekoälyalgoritmit hyödyntävät ympäristössään olevia tietoja ja toimintoja saavuttaakseen haluttuja tuloksia [Fernàndez 2023, 75].

Tekoälyn sinällään tiedetään tieteenalana saaneen alkunsa jo vuonna 1956. Termi `artificial intelligence’ [=tekoäly] lanseerattiin käyttöön Yhdysvaltain New Hampshiressa järjestetyssä tietojenkäsittelytiedettä käsittelevässä konferenssissa, juuri tuota tilaisuutta pidetään tekoälyn `syntykohtana´. Tekoäly ja algoritmit yleensä yhdistetään koneoppimiseen [eng. machine learning ML], jolla tarkoitetaan joukkoa algoritmeja, ja jotka säätävät tekoälyjärjestelmän toimintaa halutun päämäärän saavuttamiseksi, jolloin syntyy annetun tehtävän suorittama laskentaohjelmisto [Myllymäki 2021].

Tosin jo antiikin kreikkalaisen Akatemian perustajan ja filosofi Platonin ajalla [427-347 eaa.] hyväksyttävän tekoälyohjelman olisi pitänyt kyetä käsittelemään huonosti määriteltyjen ongelmia ja avoimia etsintäavaruuksia. Edellä mainittua ongelmaa kutsutaan Menonin paradoksiksi, joka on seuraavanlainen: jos on olemassa rationaalinen keino hakea tai saavuttaa uutta tietoa [jota kuvatkoon lause S], niin keksijän A pitää tietää lauseen S sisältö jo etukäteen, sillä muutoin hän ei kykenisi rationaalisesti saavuttamaan sitä. Jos näin ei olisi [toisin sanoen A ei tietäisi, että S], niin A kykenisi saavuttamaan S:n vain sattumanvaraisesti [ei-rationaalisesti]: jos A ei tiedä mitä etsiä, niin kuinka hän silloin voi etsiä sitä? Platonin ratkaisun mukaan kaikki uuden oppiminen on vain jo meissä olevan synnynnäisen tiedon tuomista tietoisuutteen, sen muistamista [Kiikeri & Ylikoski 2011, 177].

Koneoppivia-algoritmeja pidetään merkityksellisinä erilaisissa sektoritoiminnoissa –> mm. rekrytoinnissa, luoton myöntämisessä, koulutuksessa ja terveydenhuollossa, jotka tuottavat tehokkaasti yksilöllisiä sidosryhmäkonteksteissa tapahtuvia ja elämäntapaan perustuvia palveluita. Tekoälyyn liittyvissä keskusteluissa tekoälyllä useimmiten tarkoitetaan sekä ohjelmistoja ja/tai monitieteistä tieteenalaa [vrt. Ojanen ym. 2022].

Meidän kaikkien olisi hyvä ymmärtää ja tietää kuinka algoritmit toimivat ja miten ne vaikuttavat elämäämme –> pitäisi olla algoritmien lukutaito, sillä algoritmienvaltaan liittyy myös mielikuvien valta. Eli tekoälyyn perustuva koneellinen [algoritmin tekemä päätös] päätöksenteko koskettaa meitä/meidän sidosryhmiämme tavalla tai toisella yhä useammin halusimme tai emme. Valta `viimepeleissä’ on kuitenkin ihmisellä – humanisteja tarvitaan edelleen.

Algoritmien avulla toimivat järjestelmät eivät toki ole virheettömiä. Tästä syystä niiden käyttäminen julkishallinnossa on herättänyt, oikeutetusti, epäluuloja. Epäluulot kohdistuvat muu muassa läpinäkyvyyden puutteeseen, syrjintään ja vastuun kohdentamiseen [vrt. Kaltzenbach & Ulbricht 2019, Ojanen ym. 2022]. Suomessa algoritmien käyttöä julkishallinnossa säätelee keskeisimmin hallintolaki 434/2003, jossa korostetaan läpinäkyvyyttä tulla kuulluksi oikeutta. On olemassa joukko muita lakeja ja asetuksia, jotka korostavat kansalaisiin kohdistuvien päätösten tekemisen oikeudellisuutta proseduraalisen oikeudenmukaisuuden näkökulmaa noudattaen.

Julkishallinnossa käytettäessä automaattista päätöksentekoa on sen tavoitteena yleensä –> tuottaa julkista valtaa käyttäen päätöksiä, jotka vaikuttavat esimerkiksi eri sidosryhmien oikeuksiin, velvollisuuksiin tai etuihin, joihin heillä lain mukaan on oikeus. Automaattisia massapäätöksiä tehdään ja sovelletaan erityisesti hallinnon osa-alueilla –> verotuksessa ja sosiaaliturvassa ... [Suksi 2021].

Kuten todettua automaattisessa päätöksenteossa on ihmisten tehtävänä erityisesti arvioida ja valvoa päätöksentekoa samoin kuin hallinnoida sen toimintaa.

Se miten kansalaisiin kohdistuvaan automaattiseen päätöksentekoon, varsinkin kun päätös nähdään epädemokraattisena ja/tai ristiriitaisena, voidaan vaikuttaa, on koko lailla rajallinen, koska –> yleensä asiantuntijat [päätöksen tekijät] näkevät kansalaisten roolin lähinnä valitusoikeuden kautta.

Jokaisella on tietenkin oikeus valittaa saamastaan automaattisesta päätöksestä, tämän katsotaan olevan osa kansalaisten oikeusturvaa julkista vallankäyttöä vastaan [vrt. Widlak ym. 2021]. On kuitenkin hyvä huomioida tämä –> automaattista päätöksentekoa lähtökohtaisesti valvoo sitä käyttävä viranomainen ITSE, joten tuleeko kaikissa tapauksissa automaattiseen päätöksentekoprosessiin liittyvä virhe lainkaan ilmi. Varsinkin kun sen `havainnointi’ painottuu päätöksentekoketjun loppupäähän eli päätöksen objektiin ja hänen [tekemäänsä] lopputuloksensa arviointiin, onko päätös `on/off’? [mm. Kroll 2020].

Hesarin HS VISIO [13.7.2025] käyttää paria aukeamallista tekoäly `uutisointiin´. Ensimmäisen uutisoinnin otsikko on; Mark Zuckerbergin toinen tuleminen [toimittaja Joakim Westrèn-Doll HS]. Kyseinen henkilö tunnetaan amerikkalaisen Meta-yhtiöiden toimitusjohtajana. Liitän tähän, vähän paikoin soveltaen, joitakin otoksia tekstin sisällöstä: ”Mark Zuckerberg on muuttunut ... yhtiön perustaja on luonut nahkansa uudelleen. Hän osaa valita puolensa. Zuckerbergin ja tämän vaimon Priscilla Chanin perustama hyvätekeväisyyssäätiö tuki vuosien ajan avokätisesti vähemmistöjä ja rasismin vastaista työtä. Kun toukokuussa [2025] rahahanat äkisti katkesivat. Säätiö ilmoitti, että se tukisi jatkossa ensi sijassa kovan tieteen tekemistä.

New York Timesin mukaan moni Zuckerbergin tunteva vakuuttaa, että taustalla on aito muutos arvomaailmassa. Hän on ottanut poliittisessa ajattelussaan harppauksen oikealle. Yksi ilmeinen syy Zuckerbergin politikoinnille on: tekoäly. Hän on lähestynyt henkilökohtaisesti satoja tekoälytutkijoita, insinöörejä ja alan yrittäjiä. Heitä hän on kutsunut syömään kotiinsa ja puhumaan rahasta.

Zuckerbergin visiossa tulevaisuuden elämämme on suurissa määrin tekoälyn generoimaa. Ihmiset kuluttavat tekoälyn tuottamaa sisältöä ja juttelevat tekoälyystävien kanssa. Ja jos surettaa, tekoäly toimii terapeuttina.

Trumpin ja tekoälyn aikaa määrittää arvaamattomuus. Valta kasautuu yksittäisille ihmisille ja heidän välisille suhteille. On parempi olla häpeilemättä jotakin kuin kumarrella kaikille. Siis Zuckenberg ei enää murehdi näyttäytyykö Meta-yhtiöt demokratialle positiivisena voimana ikäviä sisältöjä kitkemällä. Tärkeimpänä on uusien tuotteiden rakentaminen” – näissä tekoälyllä tulee olemaan arvattavastikin iso rooli.

Hesarin HS VISIOn toisen uutisen otsikko kuuluu; Vaihtoehdoista paras, haluatko, että tekoäly kehuu sinua työnhaussa tai suosittelee yrityksesi tuotteita? Siihen löytyy keinoja [toimittaja Niclas Storås HS]. Liitän tähänkin, hiukan soveltaen, `otteita´ uutistekstistä: ”Jos tahdot näyttää olevasi tekoälyä fiksumpi työnhaussa, voit käyttää tätä yksinkertaista kikkaa, mutta huomaa, tästä tempusta on iloa vain, jos rekry-yritys hyödyntää tekoälyohjelmaa työhakemuksen ja ansioluetteloiden läpikäymisessä; siis lisää ansioluetteloosi haluamaasi valkoista tekstiä valkoiselle taustalle käyttämällä minimaalisen pientä fonttia. Tekstin ei tarvitse olla ihmisen luettavissa.

Työnhaussa ansioluetteloon ihmiselle näkymätön teksti toimii tuskin kikkana kovin pitkään, jos se edes ylipäätään enää toimii. Tekoäly-yritykset pyrkivät estämään tällaisten porsaanreikien hyödyntämisen, kun ne yleistyvät. Uutiseen on haastateltu Superlinesin perustajia, Jere Meriluotoa ja Kimmo Ihanusta. Heidän yrityksensä sai ensimmäisten joukossa pääsyn Open AI:n GPT-3 -kielimalleihin Suomessa. Superlines auttaa toisia yrityksiä tekoälynäkyvyyden optimoinnissa eli GEO:ssa [=generative engine optimization].

Miten sitten Superlines itse näkee tekoälyn tuottamisen saamissaan vastauksissa? `Herrat’ paljastavat syöneensä omia lääkkeitään. Superlinesin näkyvyydestä tehty analyysi johti siihen, että Meriluoto päätyi tuottamaan seikkaperäisiä blogitekstejä GEO:sta Superlinesin nettisivuille. Ja kas, kohta tekoälyohjelmat, kuten Perplexity, alkoivat mainita ja suositella Superlinesia. Se on tuottanut yhtiölle uusia asiakkaita.”

Näin, niin kuin, algoritmien vallan loppumietteenä voin ajatella näin: –> ChatGPT:n, AI:n ja monien muiden generatiivisten tekoälytyökalujen `aivonystyröinä´ toimii suuri kielimalli /kielimaailma ja kun generatiivisen tekoälyn toiminta perustuu pitkälti ennustamiseen, on sen kyky luoda aivan uutta koko lailla rajallinen. Generatiivinen tekoäly –> koneoppimiseen perustuva tekoälymuoto, jonka käyttö ei juuri hyödynnä yrityksiä = hyöty n. viisi [5] prosenttia [lähde Yle 25.8.2025].

Eli generatiivinen tekoäly tuottaa uudenlaisia variaatioita sille aiemmin syötettyjen tietojen pohjalta uusia syötettyjä tietojaan hyödyntämällä ja on kontekstisidonnainen ... tekoäly tarvitsee `vieläkin, vieläkin vain’ ihmisen ohjausta.

#tekoäly, #tekoälyn valta, #algoritmit, #algoritmien valta, #vallankäyttö

Alla kuvapankin Pexels -tekoälykuva