Avoimen keskustelun kautta pääsemme yhteiseen johtopäätökseen - sidosryhmien hallintaan!

Tänä aamuna [to 19.11.] lukiessani Hesaria huomioni kiinnittyi EK:n uudesta puheenjohtajasta tehtyyn juttuun. Uuden puheenjohtajan ikäkymmen alkaa samalla numerolla kuin minulla [kuulumme tähän engl. baby boomers -sukupolveen 1946-1964]. Hän toivoo isoäidin näkökulmasta, että pojanpojallaan olisi samanlaiset mahdollisuudet kuin hänellä on ollut: ”Työläisperheeseen syntyneenä olen voinut kouluttautua diplomi-insinööriksi ja saanut työskennellä mielenkiintoisissa työtehtävissä maailmalla ja Suomessa". Edellä mainittuun isoäidin toiveeseen on minun helppoa samaistua omastani isoisänä olemisen näkökulmasta - tosin hiukan erilaisesta kontekstista katsoen, mutta myös työläisperheeseen syntyneenä.

Uusi puheenjohtaja avaa jutussa omia ajatuksiaan mm. keskusteluyhteydestä maan hallituksen suuntaan, työllisyysasteeseen, työurien pidentämiseen, työperäiseen maahanmuuttoon ja syrjäytymisen ehkäisemiseen, kuten myös koronaepidemiaan. Kaikki edellä mainitut ”jutskat” ovat päivästä toiseen fokuksessa olevia otsikoita - uuden puheenjohtajan ajatusavauksina eivät siis mitään uusia ja maailmaajärisyttäviä – olemassa olevina tosiasioina järisyttäviä kylläkin. Se kuinka uudella naisenergialla saadaan vallitsevaan tilanteeseen muutosta, vaatii juuri sitä avointa keskustelua mihin uusi puheenjohtaja jutussa viittaa.  Toivon valitulle puheenjohtajalle menestystä tehtävässään Johanna Kurkelan laulun sanoin: ”Kun mä herään aamulla - Juon aamukahvit pöydän alla - En laita hiuksiani ollenkaan - Minä muutun tänä aamuna - Tänä aamuna - Katson elämää ja hehkun halua - Mennä sen mukana - Puhun ihmisille kauniita - Kuin tuntemattomat ois tuttuja - Hypin suojateiden viivoilla - Väleihin en mä saa pudota - Olen nuorempi kuin muistinkaan - Sillä minä muutun tänä aamuna - Katson elämää ja hehkun halua - Mennä sen mukana - Katson elämää ja hehkun halua - Mennä sen mukana”. 

Voinen sidosryhmäajattelijana ajatella uuden puheenjohtajan mietteistä näin: on kysymys [Baby Boomersien tapaan] siitä, että hän pyrkii sidosryhmäjohtamisen menetelmiä hyödyntäen rakentamaan ja ylläpitämään hyviä suhteita, inspiroimaan sidosryhmiään ja luomaan yhteen hiileen puhaltavia yhteiseksi parhaaksi toimivia yhteisöjä - onnea ja menestystä tehtävässä!

Osanan yhteiskuntaa ja sen jäsenistöä!

“Mind is your only problem.  All other problems are just offshoots of mind.” -Osho [intialainen mystikko]

Osana yhteiskuntaa ja se jäsenistöä tarvitsemme monenmoisia tietoja ja taitoja, jotka helpottavat ja auttavat pärjäämistämme täällä yhteiskunnallisessa sidosryhmäverkostossa, sillä tässä ajassa mukana oleminen muodostuu ja rakentuu monenlaisista sidosryhmistä ja sidostyhmäverkostoista.  Sidosryhmäajattelussa suhteita pidetään luonnostaan arvokkaina, niinpä juuri nämä suhteet ja niiden avulla rakentuneet suhdeympäristöt ovat tärkeitä yhteiskunnallisen vuorovaikutteisen kanssakäymisen konteksteja. Voidaan ajatella näin: yhteiskunta on iso organisaatio, jonka tavoitteena on - jossain määrin – myös kasvu, mutta jonka painopiste kohdistuu selkeästi yhteiskunnan ja se jäsenten selviytymiseen elämästä ja yhteiskunnan olemassaolosta saavuttamalla itseään ja sidosryhmiään tyydyttävällä tavalla omat ja yhteiset tavoitteet mahdollisimman vähin vaurioin. 

Tarina tieteellisen liikkeenjohdon synnystä

Liikkeenjohdon konsultointipalveluita on tarjolla ”pilvin pimein”, Business Office Biodel on myös yksi tarjokkaista. Aika useasti konsultoinnin toimintamalli menee jokseenkin näin: nykytilan kartoitus, tavoitteiden asettaminen, resurssien hankinta ja kehittämistoimenpiteiden toteuttaminen, sekä seuranta ja tulosten hyödyntäminen tai näin: strategiat, liiketoiminta, johtaminen, esimiestyö, itseohjautuvuus, ketteryys, toimintatavat, myynti, markkinointi, asiakaskokemukset, palaute, suorituskyky, prosessit, tutkimus, konsultointi jne. 

Konsultti -sanana ja ammattinimikkeenä on yleisnimike ja sitä käyttävät pääasiassa henkilöt, jotka ovat erikoistuneet liikeyritysten taloudelliseen tai tekniseen neuvontaan ja kehittämiseen. Toki konsultteja löytyy lähes kaikille toimialoille laidasta laitaan. Konsulttien koulutustaustat ja toimintatavat ovat vivahteikkaita, myös konsulttien roolit eri yrityksissä näyttäytyvät hyvin monisäikeisinä: neuvonantajista vastuunkantajiin. Voi ajatella liikkeenjohdon konsultiksi lähtevän, on hän sitten kuka tahansa, ponnistavan ajatuksesta: ”työntarkoitus ja tekemisen vapaus”. Konsulteissa on hyvin erilaisia tyyppejä: suunnittelijoita, teoreetikkoja, analyytikoita, strategia jne. Tässä yksi vanha sanonta: ”Konsultti tietää kuinka temppu tehdään, mutta ei pysty sitä itse tekemään”. 

Tieteellisen liikkeenjohdon synty. Palataan 1900-luvun alkuun ja englantilaiseen teknikkoon Frederic Winslow Tayloriin [1856-1915] ja hänen The Principles of Scientific Management -teokseensa [1911], jota useasti pidetään ensimmäisenä organisaatioteoriana. Taylor kehitti ja testasi omassa työssään työnjohtajana mittauksin: mikä verstaassa oli päivittäin oikea työmäärä jokaisen tehtävän osalta. Tästä käynnistyi tieteellinen liikkeenjohto. Taylorin malli loi yksittäisille tehtäville työn tutkimuksen pohjalta parhaan suoritustavan, standardin, jonka ensiluokkainen työntekijä voi saavuttaa – syntyi Taylorismi. Taylor halusi johtaa mitattujen faktojen perusteella ja asettaa haastavat, mutta saavutettavissa olevat tavoitteet. Systemaattinen lähestymistapa vaikutti myöhemmin myös prosessiajatteluun. 

Tayloristien mukaan valittavat henkilöt pitää kouluttaa niin, että heillä on edellytykset suorittaa työ parhaalla mahdollisella tavalla ja saavuttaa tavoitteet. Taylorin mukaan koulutus on esimiesten tehtävä, jotta varmistetaan oikea työtapa. Taylorismin varsinaisesti erottava piirre ei ollut se, että Taylor pyrki mekanisoimaan ihmisen ja työn organisoinnin, vaan se, missä määrin hän onnistuu sen tekemään. Taylorismin historia vie 1900-luvun Yhdysvaltoihin, jossa teollisuudessa ammattimiehillä [craftsmen] tuolloin oli vahva asema. Yhdysvalloissa Taylorismi kehittyi vuorovaikutuksessa yleisemmän tehokkuusliikkeen kanssa. Tehokkuusliike haki toimintamalleja myös Taylorismista [Miller & O´Leaty 1987; Guille´n 1994]. 

 

Vaikka Taylor tuo järjestelmällisyyttä ja kurinalaisuutta johtamiseen on hänen näkemyksiään myös kritisoitu. Taylorin ideat ovat toimivia, mutta työntekijäorganisaatiot moittivat hänen lähestymistapaansa epäinhimilliseksi, koska hän komentelee ihmisiä kuin koneita ja kouluttaa heitä kuin koiria. Tosin tämä kritiikki ei täysin vastaa Taylorin periaatteen mukaisuutta, sillä Taylorin -teorian mukaan johdon pitää tehdä yhteistyötä työntekijöiden kanssa ja varmistaa se, että työ tehdään tieteellisen liikkeenjohdon periaatteiden mukaisesti, sillä Taylorin näkemyksen mukaan työnantajan ja henkilöstön edut ovat yhdensuuntaiset. 

Taylorin teos on käännetty suomeksi jo vuonna 1944 nimellä Tieteellinen liikkeenhoito. Suomessa tieteellisen liikkeenjohdon opin levittämistä auttoi puolestaan rationalisointiliike, joka 1900-luvun alkupuoliskolla ajoi tuotannon tehostamista ja muita liikkeenjohdon periaatteita Suomessa [Vartiainen 1994; Michelsen 2001]. Suomalaista tieteellistä liikkeenjohtoa ja sen periaatteita ovat voimakkaimmin kehittäneet toinen maailmansota ja myöhemmin sotakorvausten maksujen yhteyteen liittyvät ”pakko” toimet [1940-1960], jolloin vähistä resursseista oli saatava irti maksimaalinen suorituskyky. 1970-luvulla Taylorin oppien pohjalta syntynyt funktionaalisia konepajoja organisoinut tuotepohja [sorvaamo, jyrsintä, kokoonpano] synnytti uuden suomalaisen liikkeenjohdon opin JOT-toiminnan. Uudempi JOT -filosofia jatkaa samalla linjalla. Suomalainen JOT -toiminta [Juuri-Oikeaan-Tarpeeseen] pohjautuu JIT -lyhenteeseen [Just-In-Time]. Se puolestaan on teollisuudessa ja kaupassa käytetty johtamisfilosofia ja se tarkoittaa logistista varastonhallinta- ja tuotannonohjausstrategiaa ja sen tarkoituksena on parantaa tehokkuutta tuotanto-, tai myyntiprosessin kontekstissa. JIT-menetelmää sovelletaan tyypillisimmillään prosessien kehittämisessä ja laatujohtamisessa. 

 

Tieteellisen liikkeenjohdon vaikutuksia: korostetaan ja nähdään entistä tärkeämpänä johdon ja työntekijöiden yhteistyö, työntekijöiden yksilöllisten ominaisuuksien huomioiminen johtamisessa, työn organisoinnissa, uudessa teknologiassa, laatujohtamisen opeissa, tuotannon siirtämisessä halvan työvoiman maihin [Aasia], puhelinsovelluksissa, pikaruokaravintoloiden työoloissa ja -ohjeistuksissa jne., sekä työn suunnittelun ja toteutuksen erottelussa. Työtehtävien osiin jakaminen tukee automaation käytön edelleen jalostamista ja hyödyntämistä. Liiketoimintaprosessien uudelleen suunnittelun pohdinta tieteellisen liikkeenjohdon -filosofiaan pohjautuneena parantaa yrityksen prosesseja, tehokkuutta, tuottavuutta, henkilöstöpolitiikkaa ja tuo menestystä strategiseen globalisoitumiseen. 

 

Tieteellinen liikkeenjohto ei ole sanottavammin vaikuttanut suomalaiseen johtamisopetukseen, mutta työnjohtajakoulutukseen kylläkin, sillä esim. 1920-luvulla pidetyt ensimmäiset työnjohtajakurssit pitivät sisällään Taylorismista omaksuttuja ajatuksia. Tieteelliseen liikkeenjohtoon erikoistunut kurssi [ainoa tiedossa oleva akateemisessa koulutuksessa] on ollut Tampereen yliopistolla vuosina 1970-1988 nimellä Rationalisaatio-kurssi. Tieteellisen liikkeenjohdon historiaa Suomessa ovat käsitelleet: Kettunen, Pauli (1990) Taylorismin tulo Suomeen; Kettunen, Pauli (1994) Suojelu, suoritus, subjekti; Teräs, Kari (1995) Sota ja teollinen modernisaatio; Kettunen, Pauli (1997) Työjärjestys; Fellman, Susanne (2000) Uppkomstten av en direktörsprofessio; Micheisen, Karl-Erik (2001) Työ, tuottavuus, tehokkuus; Karhu, Sami (2006) Virasto-oloja suursiivoamaan; Seeck, Hannele (2008) Johtamisopit Suomessa. 

Tähän loppuun on hyvä lisätä Applen toimitusjohtaja Tim Cookin [joka on kasvattanut Applesta Steven Jobsin kuoleman jälkeen maailman suurimman yrityksen: markkina-arvo 1 900 miljardia dollaria] neuvo, jonka hän on perinyt niin ikään Jobsilta: “Älä tee, kuten minä tekisin vaan tee, kuten on oikein.” Todettakoot tässä yhteydessä, että toimitusjohtaja Cook on kehottanut ohjelmakehitystä, laitevalmistusta ja muotoilua [johtajia] tekemään yhteistyötä - siis samaistumaan tieteellisen liikkeenjohdon tärkeäksi havaisemiin ominaispiirteisiin. [lähteet: Seec, H. & Järvelä, S./ Työelämän tutkimus Suomessa 2007; Mickle, T./ The Wall Street Journal 8.8.2020.