HYVÄ RINTA-JOUPIN AUTOLIIKE ja KIITOS!

Olen ollut mukana käytetyn auton autokaupassa (Rinta-Joupin Autoliike], joka on tehty 25.5.2026. Koeajettu kaksi autoa samassa autokaupassa. Tarjoukset saatiin molemmista – toinen valittiin.

Paripäivää kaupanteon jälkeen autossa huomattiin ’pien’ epäkohta, otettiin yhteys autokaupan tehneeseen automyyjään [todettakoon että myyjä, jonka kanssa kauppa tehtiin, on kyseisen autofirman yksi nettikauppiaista]. Automyyjä ilmoitti aika lailla viipymättä yrityksen jossa ko. epäkohta voidaan hoitaa pois päiväjärjestyksestä, heidän kustannuksellaan. Mielestäni automyyjän toimintatapa nostaa hyvin esille luottamuksellisen toimintatavan.

No, seuraavan viikon aikana ’tarkat’ korvani alkoivat kuulla jotain ylimääräistä ääntä. Kun autoon oli ostovaiheessa hankittu tekniikkaturvavakuutus [korvauspalvelu], informoin ’korvakuulemastani’ korvauspalvelua. Korvauspalvelun korvauspäällikkö pyysi ottamaan yhteyttä automyyjään, koska kyseessä oli niin ’tuore’ autokauppa. 

Eli otin jälleen yhteyden ko. automyyjään. Hän sanoi valtuuksiensa olevan riittämättömät asianselvittämiseksi ja pyysi täyttämään reklamaatiolomakkeen heidän nettisivujensa kautta, jolloin asia etenisi nopeiten heidän päällikkönsä työpöydälle – näin tein.

Vielä reklamaation lähettämispäivänä myyjäliikkeen taholta [@rinta-jouppi virhevastuu] tuli tieto autokorjaamoliikkeestä jonne auto tulisi viedä [sovittava ’toimenpideaika’] ja josta vian selvittämiseksi saadaan vikadiagnoosi ja kustannusarvio. Toimin edellä mainitulla tavalla. 

Toimenpiteen tehtyään autokorjaamoliike lähetti vikadiagnoosin ja kustannusarvion [jota en ole nähnyt] @rinta-jouppi virhevastuu -osoitteeseen, joista vielä samana päivänä tuli seuraavanlainen ilmoitus:” 

 ”Hei,

Olemme tarkkaan tutkineet reklamaatiosi ja 

perehtyneet tilanteeseen.

Korjaus on sinulle maksuton ja se pyritään

suorittamaan mahdollisimman nopeasti, jotta

autosi olisi jälleen täydessä käyttökunnossa.

Voitte nyt olla yhteydessä XXXX XXXXX [korjaamoliikkeen nimi] 

ja varata teille sopivan korjausajan.

Ystävällisin terveisin

Xxxx”

Mielestäni edellä kuvaamani proseduuri antaa Rinta-Joupin Autoliikkeestä hyvin luotettavan kuvan. Kiitos!

calibri

Herkkä keskustelunaihe - kuntien määrä Suomessa

Kuntaliiton toimitusjohtajan haastattelu otsikoidaan: KUNTIEN MÄÄRÄÄ VOISI VÄHENTÄÄ. Helsingin Sanomat 24.4.2026. Laitan tähän kirjoitukseeni muutamia sitaatteja kyseisestä haastattelusta:

“Meillä on liika kuntia”, sanoo toimitusjohtaja ja jatkaa “Jos maahanmuuttoa ei olis, niin väkilukumme olisi jo laskusuunnassa. Eli ainoastaan maahanmuuton ansiosta meillä on pysynyt jonkinlainen kasvu”. Kuntien määrä on vähentynyt, mutta tällä hetkellä joiltakin kunnilta puuttuu minun mielestäni realismi katsoa oikeasti kriittisesti sitä omaa toimintakykyä ja -edellytyksiä”. Koko haastattelu ko. Hesarin sivuilla: A4-A5, kantsii lukea :)

Kuntapäättäjänä ole kirjoittanut blogiini [2.12.2007] tekstin, jossa mielestäni on paljon yhtymäkohtia ja samoja elementtejä kuntaliiton toimitusjohtajan haastattelun sisältöön:

JOULUKUU 2007 / 2.12.2007
Sisäasiainministeriö käynnisti 11.5.2005 – jo nyt kuuluisan - kunta- ja palvelurakenneuudistus-hankkeen (PARAS –hanke). Hankkeen tavoitteena on aikaansaada riittävän vahva rakenteellinen ja taloudellinen pohja kuntien vastuulla olevien palveluiden järjestämiseksi ja tuottamiseksi.

Hakkeen etenemisestä ”Vesantolaisittaan” pidetään tiedotustilaisuus ma 3. joulukuuta 2007 klo 19.00 alkaen koulukeskuksen ruokalassa.

Jo pelkästään tiedossani olevien tulevaisuuden haasteiden vuoksi, ei käsitykseni mukaan ole mahdollista jättäytyä Sisä-Savossakaan nykyisiin kunta- ja palvelurakenteisiin. Kuntapalveluiden tehokkuuden, tuottavuuden ja vaikuttavuuden parantamiseen on pyrittävä määrätietoisesti ja ilman tunnetasolta tulevia viivytyksiä.

Tehokkaat, monipuoliset ja saatavuudeltaan riittävät julkiset palvelut ovat osa myös alueemme yritysten kilpailukykyä.

Kansallisen ja niin sisäsavolaisen kuin pohjoisavolaisen kilpailukyvyn parantumisen (tehostumisen) tulisikin olla, ainakin meille sisäsavolaisille, PARAS –hankkeen yksi keskeisimmistä tavoitteista. Sisäasiainministeriö luettelee hankkeen asettamiskirjeessään lukuisia toimintaympäristössämme näkyviä muutostrendejä mm. globalisaatio, teknologian nopea kehittyminen, väestön ikääntyminen ja työelämässä tapahtuvat muutokset, sekä kuntapalveluiden käyttäjien kasvavat vaatimukset palveluiden laadun ja määrän suhteen.

Edellä mainittujen muutostrendien joukkoon haluakin lisätä ehdottomasti vielä yhden tekijän - yrittäjyyden merkityksen kasvun yhteiskunnassa. Jo nyt yritykset tuottavat lähes 80 % BKT:sta ja työllistävät n. 1,4 miljoonaa työntekijää – yli 70 % koko maan työvoimasta.

Yrittämisen edellytysten suotuisalla kehityksellä on suora yhteys hyvinvointimme tasoon, joka näkyy mm. uusina työpaikkoina, kasvavina verotuloina, kestävänä talouskasvuna, kansalaisten lisääntyneenä ostovoimana ja sosiaalisena yhteenkuuluvuutena.

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa on kysymys ensisijaisesti kuntien palveluista ja niiden järjestämisestä. Edellisen lauseen sisällöllä onkin suorayhteys ajatukseen - tarkastellaan pelkästään kuntien nykyisin tuottamia palveluja. Oleellista on kuitenkin myös pohtia sitä kysymystä, missä määrin julkinen sektori ylipäänsä vastaa hyvinvointipalveluista nyt ja jatkossa. Ja mitkä palvelut jäävät tulevaisuudessa kansalaisten omalle vastuulle.

Voisinpa jopa väittää, että työn tuottavuus Sisä-Savon kunnissa on ollut viime vuosina heikompaa kuin maassa keskimäärin. Kysymys on lähinnä palvelutuotannon organisoimiseen liittyvistä ongelmista. Kun pystyisimme – täällä Sisä-Savossa - kuromalla saamaan kiinni tämä jälkeenjääneisyyden, niin pääsisimme mittaviin julkisten palvelujen tuotannon kustannussäästöihin.

Sisä-Savon kuntien palvelut tulee tuottaa jatkossa riittävän suurissa ja toimintakykyisissä yksiköissä, siis ei jokaisen kunnan omana palvelutuotantona. Kuntakokoja suurentamalla – Vesannon, Tervon ja Karttulan kuntien yhdistämisellä - on mahdollista luoda edellytykset järjestää julkiset palvelut tehokkaammin ja halvemmalla.

Tehokkuuden nostamisella voidaan myös monipuolistaa palvelutarjontaa ja parantaa sen laatua. Suurentuneissa hankintayksiköissä tulee turvata ja edelleen kehittää myös pienten yksityisten yritysten mahdollisuutta osallistua palvelujen tuottamiseen.Kuntien palvelujen tehokkuuden nostamisessa on välttämätöntä palvelujen tuotteistaminen sekä eri kuntien palveluprosessien yhdenmukaistaminen ja parhaiden käytäntöjen omaksuminen.

Kuntien yhdistämisiä tulee tietenkin lähestyä - jos mahdollista - ns. asiakaslähtöisesti työssäkäynti-alueiden tai muun hyvin toimivan ”palvelulogistiikan” pohjalta, sillä onhan kysymyksessä alue, josta käsin kuntalainen käy työssä, hoitaa asioita, käyttää julkisia ja yksityisiä palveluja, harrastaa jne. Parhaat tulokset tässä asiassa saadaan vapaaehtoisuutta, sopimuspohjaisuutta ja kuntaliitosten toimintakykyisyyttä korostavien tavoitteiden kautta.

Sisä-Savon seudulle on mielestäni saatava aikaan nykyistä selkeämpi, vahvempi ja asukasluvultaan kasvava seutukuntakeskus - ydinalue - joka tukee ja vahvistaa koko Pohjois-Savon kansallista ja kansainvälistä kilpailukykyä.Kuntauudistuksella ei saa aiheuttaa – missään tapauksessa - uusia hallinnollisia portaita eikä lisäbyrokratiaa. Mikäli tämä tavoite ei toteudu, niin mielestäni uudistukselta ei voida odottaa lisääntyvää tehokkuutta eikä tarvittavia kustannussäästöjä.Valtakunnan ylitse kulkevaan kuntauudistukseen tulisi liittää myös muun julkisen hallinnon tarkoituksenmukaisuustarkastelu, kuten valtiohallinnon laitosten ja niissä työskentelevien henkilöiden tehtäväsiirrot ja jopa valtiohallinnon osittainen purkaminenkin.

Tähän päästään vain kun väliportaan hallintoa; kuten läänin, maakuntaliiton, TE -keskuksen ja eräiden kuntayhtymien toimintoja otetaan kriittisen tarkastelun alle.

Mielestäni Sisä-Savon kunnat eivät tule jatkossa selviämään järjestämisvastuullaan olevien palveluiden tuottamisesta ilman yksityisen sektorin laajempaa käyttöä. Jo yksistään väestön ikärakenteen muutoksista, palvelutarpeiden kasvamisesta sekä kuntien oman palveluhenkilökunnan ikääntymisestä kuten myös riittävyyden ja jaksamisen näkökulmasta katsoen kasvavien julkisten palveluiden tuottamisesta "kunniakaasti" selviäminen tulee olemaan kunnille hyvin haasteellista!!??

Lähtökohtaisesti voinkin ajatella, että yksityinen palvelutuotanto on asetettava nykyistä tasavertaisempaan asemaan julkisen palvelutuotannon kanssa. Tämä edellyttää mm. kuntien oman palvelutuotannon läpinäkyvyyden ja kustannuslaskentatason parantamista nykyisestään. Kohtuullista on myös odottaa, että julkinen sektori ei harjoita kilpailevaa elinkeinotoimintaa yksityisen sektorin kanssa ja aiheuta näin kilpailuhaittoja yksityisille yrityksille.

”Muutosmotivaation luominen merkitsee sen viestimistä,että epävarmuus on osa elämää ja avaa lisäksi uusia näkymiä.”

Että tämmöstä tuulisena kevätpäivänä Järvenpäässä 26. huhtikuuta 2026. :)

RAKENTEELLINEN VALTA, tämä teksti on kirjoittamastani kirjasta: VALLANKÄYTTÖ OSANA SIDOSRYHMÄKOMPETENSSIA -valta ei ole yksisuuntaista

Suomalaisen yhteiskunnan valtajärjestelmän muutokset, joihin kuuluvat muun muassa Suomen liittyminen Pohjois-Atlantin liittoon eli Natoon, Euroopan Unioniin, samoin suomalaisten yritysten kansainvälistyminen ja suomalaisessa kulttuurissa tapahtuneet muutokset moniarvoisempaan suuntaan kuvastavat paljolti rakenteellisen vallankäytön muutoksia.

Rakenteellisen vallankäyttö EU-Suomessa –> EU-laki ja Suomen laki ovat toisiinsa kytköksissä, koska Suomi on sitoutunut noudattamaan EU-oikeutta osana jäsenyyttään. EU-oikeus koostuu –> eri säädöksistä, asetuksista ja direktiiveistä, jotka vaikuttavat myös kansalliseen lainsäädäntöön. On hyvä huomioida, että EU-oikeuden ensisijaisuuden periaatteen mukaan EU-oikeus menee ristiriitatilanteissa kansallisen lain edelle. Euroopan unionin toimivalta luokitellaan kolmeen pääluokkaan: yksinomaiseen toimivaltaan, jäsenvaltioiden kanssa jaettuun toimivaltaan ja jäsenvaltioiden toimivaltaa täydentävään.

Yksinomainen toimivalta

–> tulliliitto, kilpailulainsäädäntö, euromaiden rahapolitiikka, meren elollisten luonnonvarojen säilyttäminen osana yhteistä kalastuspolitiikka ja yhteinen kauppapolitiikka. Yksinomainen toimivalta tarkoittaa, että ko. aloilla ainoastaan EU voi antaa lainsäädäntöä ja muita jäsenvaltioita oikeudellisesti sitovia säädöksiä.

Jaettu toimivalta

–> sisämarkkinat, osin sosiaalipolitiikka, taloudellinen, sosiaali- nen ja alueellinen yhteenkuuluvuus, maatalous ja kalastus sekä ympäristö. Jaettu toimivalta on yleisin EU:n toimivallan muoto niillä aloilla, joissa sekä jäsenvaltiot että EU voivat säätää lakeja ja antaa oikeudellisesti velvoittavia säädöksiä.

Euroopan Unionin kolmas päätoimivaltaluokka eli toimivaltaa täydentävä luokka.

toimivaltaa täydentävä luokka

–> ihmisten terveyden suojelu ja kohentaminen, teollisuus, kulttuuri, matkailu, yleissivistävä koulutus, nuoriso, urheilu ja ammatillinen koulutus, pelastuspalvelu ja hallinnollinen yhteistyö. Siis tämä käsittää alat, joilla unionilla on toimivalta toteuttaa erilaisia tuki- ja täydennystoimia.

Kuten todettua EU-oikeuden ensisijaisoikeuden periaatteelle tulee antaa kansalliseen säädökseen nähden etusija soveltamistilanteessa [ristiriitatilanteessa]. `Ensisijaisajatus ́ perustuu Euroopan unionin ensisijaisperiaatteeseen, josta on perustamissopimuksessa määrätty.

Kaikki muu kuuluu jäsenvaltioille. EU:n toimivalta on rajattua. Euroopan unionin toimivallan laajuus vaihtelee suuresti toimialoittain kuten edellä todettiin. Muun muassa maatalouspolitiikassa unionilla on laaja toimivalta, kun taas vaikkapa terveyspolitiikassa toimivalta on huomattavasti rajoitetumpi. EU- oikeuden periaatteen mukaan EU voi toimia vain niissä kysymyksissä, joista on perustamissopimuksissa määrätty [eurooppatiedotus.fi].

 

Naton jäsenyys antaa jossain määrin `oikeuden ́ Natolle rakenteellisen vallankäytölle Suomessa. Nato -jäsenyys on osa Suomen turvallisuuspolitiikkaa –> jäsenyys ei suoraan määrää yksittäistä kansallista päätöksentekoa, mutta sillä on hyvin vahva `ohjaavarooli ́ päätöksenteossa. Naton nähdään edustavan tie- tynlaista arvoyhteisöä [oikeusvaltion periaate, markkinatalous, demokratia], jonka vaikutusta poliittisen keskustelun ja erilaisten vaihtoehtojen kehityksen osalta ei voi väheksyä. Naton vaikutus on pitkälti normatiivista.

Seuraavaksi Pohjois-Atlantin sopimus [ulkoministeriö]:

Pohjois-Atlantin sopimus

Tämän sopimuksen osapuolet vahvistavat luottavansa Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan päämääriin ja periaatteisiin sekä tahtovansa elää rauhassa kaikkien kansojen ja kaikkien hallitusten kanssa.

Osapuolet ovat päättäneet turvata kansojensa vapauden, yhteisen perinnön ja sivistyksen, jotka perustuvat demokratian, yksilönvapauden ja oikeusvaltion periaatteisiin. Ne pyrkivät edistämään vakautta ja hyvinvointia Pohjois-Atlantin alueella.

Osapuolet ovat päättäneet yhdistää pyrkimyksensä yhteisen puolustuksen aikaansaamiseksi sekä rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseksi. Sen vuoksi osapuolet tekevät tämän Pohjois-Atlantin sopimuksen:

1 artikla

Osapuolet sitoutuvat Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan mukaisesti selvittämään mahdolliset kansainväliset riidat, joissa ne ovat osallisina, rauhanomaisin keinoin siten, ettei kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta eikä oikeudenmukaisuutta vaaranneta, sekä pidättymään kansainvälisissä suhteissaan voimankäytöllä uhkaamisesta ja sen käyttämisestä tavalla, joka on ristiriidassa Yhdistyneiden kansakuntien päämäärien kanssa.

2 artikla

Osapuolet edistävät rauhallisten ja ystävällisten kansainvälisten suhteiden edelleen kehittämistä vahvistamalla vapaita instituutioitaan, lisäämällä ymmärrystä näiden instituutioiden perustana olevista periaatteista sekä edistämällä vakauden ja hyvinvoinnin edellytyksiä. Osapuolet pyrkivät poistamaan ristiriitoja kansainvälisessä talouspolitiikassaan ja edistävät yksittäisten tai kaikkien osapuolten välistä talousyhteistyötä.

3 artikla

Jotta tämän sopimuksen tavoitteet saavutettaisiin tehokkaammin, osapuolet ylläpitävät ja kehittävät yhdessä ja erikseen, jatkuvan ja tehokkaan oman valmistautumisen ja keskinäisen avun pohjalta, kansallista ja yhteistä kykyään puolustautua aseellisia hyökkäyksiä vastaan.

4 artikla

Osapuolet neuvottelevat keskenään aina, kun jokin osapuolista katsoo jonkin osapuolen alueellisen koskemattomuuden, poliittisen riippumattomuuden tai turvallisuuden olevan uhattuna.                                 5 artikla

Osapuolet ovat yhtä mieltä siitä, että yhteen tai useampaan osapuoleen kohdistettu aseellinen hyökkäys Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa katsotaan hyökkäykseksi kaikkia osapuolia vastaan, ja tämän vuoksi osapuolet sopivat, että jos tällainen aseellinen hyökkäys tehdään, kukin osapuoli käyttää Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 51 artiklassa tunnustettua oikeutta erilliseen tai yhteiseen puolustautumiseen ja auttaa hyökkäyksen kohteeksi joutunutta yhtä tai useampaa osapuolta ryhtymällä viipymättä erikseen ja yhdessä muiden osapuolten kanssa tarpeelliseksi katsomiinsa toimiin, mukaan lukien aseellisen voiman käyttö, PohjoisAtlantin alueen turvallisuuden palauttamiseksi ja ylläpitämiseksi. Kaikista tällaisista aseellisista hyökkäyksistä ja kaikista toimenpiteistä, joihin niiden vuoksi ryhdytään, ilmoitetaan välittömästi turvallisuusneuvostolle. Kyseiset toimenpiteet lopetetaan, kun turvallisuusneu- vosto on ryhtynyt tarvittaviin toimenpiteisiin kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden palauttamiseksi ja ylläpitämiseksi.                                                                                                                                                6 artikla

Sovellettaessa 5 artiklaa katsotaan yhteen tai useampaan osapuoleen kohdistetun aseellisen hyökkäyksen tarkoittavan aseellista hyökkäystä, joka kohdistuu Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa sijaitsevaan osapuolen alueeseen, Ranskan Algerian departementteihin? Turkin alueeseen tai osapuolen lainkäyttöval- taan kuuluviin saariin, jotka sijaitsevat Kravun kääntöpiirin pohjoispuolisella Pohjois-Atlantin alueella.

· osapuolen joukkoihin, aluksiin tai ilma-aluksiin näiden ollessa edellä mainituilla alueilla, muulla sellaisella Euroopan alueella, jolla jonkin osapuolen miehitysjoukkoja on ollut sijoitettuna sopimuksen voimaantulopäivänä, Välimerellä tai Kravun kääntöpiirin pohjoispuolisella Pohjois-Atlantin alueella tai näiden alueiden yläpuolella.

7 artikla

Tämä sopimus ei vaikuta eikä sen tulkita vaikuttavan millään tavoin niihin oikeuksiin ja velvollisuuksiin, joita osapuolilla on Yhdistyneiden kansakuntien jäseninä Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan perusteella, eikä turvallisuusneuvoston ensisijaiseen vastuuseen kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisestä.

8 artikla

Kukin osapuoli vakuuttaa, ettei mikään sen ja toisen osapuolen tai kolmannen valtion välillä tällä hetkellä voimassa oleva kansainvälinen sitoumus ole tämän sopimuksen määräysten vastainen, ja sitoutuu olemaan tekemättä mitään tämän sopimuksen vastaista kansainvälistä sitoumusta.

9 artikla

Osapuolet perustavat neuvoston, jossa kukin osapuoli on edustettuna, käsittelemään tämän sopimuksen täytäntöönpanoa koskevia asioita. Neuvosto organisoidaan siten, että se voi kokoontua nopeasti milloin tahansa. Neuvosto asettaa tarvittavat aputoimielimet; se perustaa viipymättä erityisesti puolustusko- mitean, joka antaa suosituksia 3 ja 5 artiklan täytäntöön panemiseksi tarvittavista toimenpiteistä.

10 artikla

Osapuolet voivat yksimielisellä suostumuksella kutsua muun Euroopan valtion liittymään tähän sopimukseen, jos kyseinen valtio voi edistää sopimuksen periaatteita ja myötävaikuttaa PohjoisAtlantin alueen turvallisuuteen. Siten kutsuttu valtio voi tulla sopimuksen osapuoleksi tallettamalla liittymiskirjansa Amerikan Yhdysvaltojen hallituksen huostaan. Amerikan Yhdysvaltojen hallitus ilmoittaa kullekin osapuolelle kunkin liittymis- kirjan tallettamisesta.

11 artikla

Osapuolet ratifioivat tämän sopimuksen ja panevat sen määräykset täytäntöön valtiosääntönsä mukaisia menettelyjä noudattaen. Ratifioimiskirjat talletetaan mahdollisimman pian Amerikan Yhdysvaltojen hallituksen huostaan. Tämä hallitus ilmoittaa kustakin tallettamisesta kaikille muille allekirjoittajille. Sopimus tulee voimaan sen ratifioineiden valtioiden välillä, kun allekirjoittajien enemmistö, mukaan lukien Alankomaat, Belgia, Kanada, Luxemburg, Ranska, Yhdistynyt kuningaskunta ja Yhdysvallat, on tallettanut ratifioimiskirjansa, ja muiden valtioiden osalta se tulee voimaan niiden ratifioimiskirjojen tallettamispäivänä.

12 artikla

Sopimuksen oltua voimassa kymmenen vuotta tai milloin tahansa sen jälkeen osapuolet neuvottelevat keskenään sopimuksen tarkistamiseksi, jos jokin osapuoli sitä pyytää, ottaen huomioon ne tekijät, jotka kyseisenä ajankohtana vaikuttavat rauhaan ja turvallisuuteen Pohjois-Atlantin alueella, mukaan lukien maailmanlaajuisten ja alueellisten sopimusten kehittäminen Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan mukaisesti kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseksi

13 artikla

Sopimuksen oltua voimassa kaksikymmentä vuotta osapuoli voi luopua olemasta osapuoli vuoden kuluttua siitä, kun se on ilmoittanut sopimuksen irtisanomisesta Amerikan Yhdysvaltojen hallitukselle, joka ilmoittaa muiden osapuolten hallituksille kunkin irtisanomisilmoituksen tallettamisesta.

14 artikla

Tämä sopimus, jonka englannin- ja ranskankieliset tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset, talletetaan Amerikan Yhdysvaltojen hallituksen arkistoon. Tämä hallitus toimittaa asianmukaisesti oikeaksi todistetut jäljennökset muiden allekirjoittajien hallituksille.

Näin toimii Naton rakenteellinen vallankäyttö Nato Suomessa.

 Tässä yksi `esilletulo ́ liittyen Natoon ja rakenteellisen vallan päätöksentekoon [HS 29.6.2025]

 Rakenteellinen valta tarkoittaa valtaa, joka on sisäänrakennettuna, yhteiskunnan, organisaation tai muun järjestelmän rakenteisiin [taloudellisiin, poliittisiin tai sosiaalisiin instituutioihin]. Se ei välttämättä näy suoraan `käskyinä ́ tai määräyksinä, vaan se ilmenee esimerkiksi siinä, kuinka resurssit, oikeudet, mah- dollisuudet tai päätösvalta ovat jakautuneet yhteiskunnassa. Rakenteellinen valta voi ohjailla sidosryhmien toimintaa ja rajoittaa heidän valinnanvapauttaan ilman, että yksittäinen toimija aktiivisesti käyttää valtaa – valtaa, joka määräytyy säännöistä, normeista ja/tai asemasta käsin –> keskeisinä piirteinä ovat näkymättömyys ja huomaamattomuus.

Valtatutkimus; Suomen Akatemian ”Valta Suomessa” – hanke, toteutettiin vuosina 2007–2010. Teemoina siinä ovat kansainvälinen järjestelmä, valta Suomessa ja Suomen valta, valta valtiossa ja valtion valta, talous ja valta, kansalaiset ja kansalaisyhteiskunta, media ja valta sekä sukupuoli ja valta. Tutkimus tuo esille, että valta ei ole sama 2000-luvulla kuin se oli 1970–1980 luvulla. (ks. Valta Suomessa – hanke).

Sosiaalitutkimuksen alan väitöskirjassa [Valta ja vuorovaikutus] Kuusela S. [2010] toteaa naisilla ja miehillä olevan erilainen suhde valtaan ja sen merkitys on myös erilainen. Kuusela tuo esille vallankäytön erilaiset muodot, joita johtaja käyttää alaisiinsa, alainen johtajaan ja työntekijät toisiinsa. Tämä `sosiaali- seen maailmaan ́ kiinnittyvä tutkimus kuvaa valtatilanteita ja niihin liittyviä keskusteluja, jota ohjaavat organisaation ja keskustelun osapuolten käytännöt ja sosiaaliset odotukset. `Väitöksessä ́ todetaan myös, etteivät kaikki vuorovaikutussuhteet ole valtasuhteita –> valtakokemukseen vaikuttavat tunne suhteen laadusta ja odotusten toteutuminen.

Organisaatioteoreetikko Max Weberin mukaan voimankäytöstä vapaat valtamuodot [authorities] muodostavat kolmen kategorian –> perinteinen valta, karismaattinen valta ja legaalinen valtaa, joista perinteinen valta pohjautuu luottamukseen jo vallitsevasta järjestyksestä, legaalinen valta perustuu luotta- mukseen hierarkiassa ylempänä olevia kohtaan ja heidän oikeuteensa vallankäyttöön ja karismaattinen valta perustuu yksilön omaan persoonaan ja ominaisuuksiin [Weber ym. 1964, 328].

Eli Weberin mukaan valta tarkoittaa kykyä saada aikaan käskyjen hyväksyntä, legitimoinnilla vallankäytön hyväksyntä yhteisten arvojen kautta. Auktoriteetilla hän puolestaan tarkoittaa näiden kahden yhdistelmää eli legitiiminä pidettyä valtaa. (Et- zioni 1970, 77–79.)

Weberin `valtahierarkia ́-teksteissä ilmenevät termit legaalinen ja legitiimi – joiden `vivahde-ero ́ on hyvä tunnistaa –> ne eivät ole täysin synonyymeja keskenään. Legaalinen = lain mukainen, laillinen ja legatiimi = laillinen, oikeutettu, hyväksyttävä, oikeudenmukainen [suomisanakirja.fi].

Puhuttaessa byrokraattisesta organisaatiosta valta jakaantuu eri asemien kesken –> asettavat vahvistettavia normeja. Normien vahvistamisessa käytetään palkintoa ja/tai `audienssia ́ saada rangaistus. Säädökset ja käskyt takaavat organisaation toiminnan tehokkuuden, jolloin organisaatio voi luottaa omaan valtaansa. Tosin tämän seurauksena voi yksilö vieraantua organisaatiosta, koska organisaatio tottelee ainoastaan ulkopuolelta tulevia motiiveja –> tottelevaisuus perustunut organisaation käyttämään valtaan [Etzioni 1970]. Eli byrokraattisessa organisaatiossa vallan ydinajatuksena on se, ettei yksilö omista asemaa, vaan sen valtasuhteet =suhteellinen valta/vaikutusvalta [kts. Virtanen 2010].

Valta voi olla myös suhteellista –> toisen toimijan vallan kasvu ei välttämättä merkitse toisen toimijan vallan vähentymistä, kun taas absoluuttisessa, totaalisessa, rajatussa nollasummavallassa toisen vallan lisääntyminen tarkoittaa toisen vallan samansuuruista vähenemistä [vrt. Virtanen 1994, Clegg 1989, Parsons, 1986].

Sidosryhmätoimija voi olla vallan objekti ja subjekti samanaikaisesti kun/jos hänellä on valtaa toiseen toimijaan –> samalla hän itse on riippuvainen muiden vallankäytöstä kuten tilanne usein on moniportaisessa virka- ja hallintokoneistossa [Foucault 1986]. Tarkasteltaessa sidosryhmätoimijaa rakenteellisen vallankäyttäjänä filosofi Aristoteleen [384-322 eaa.] näkökulmasta. Hän käsittelee teoksessaan Nikomakhoksen Etiikka ihmisen hyveitä ja hyvää elämää, sekä oman aikansa yhteiskuntaan ja valtiota. Aristoteleen näkemys tarkoituksellisuuden ja päämäärähakuisuuden subjektina on säilyttää rakenteellisen vallan vallankäyttäjänä korkein hyve ja hyvän mieli. Tämä `aristoteelinen ihminen ́ –> järkeä käyttävä yhteisöllinen kansalainen, jolla on oikeuksia ja velvollisuuksia eli toimijakohtaista valtaa ja vastuuta toimii rationaalisesti (vrt. Sihvola 1999; Käyhkö 2002].

Valtakeskusteluissa nousee useasti `parrasvaloihin ́ termi rakenneulottuvuus. Rakenneulottuvuus voi olla horisontaalinen eli saman tason sisällä keskittyminen ja hajautuminen tai vertikaalinen eli tasojen välinen keskittyminen ja hajautuminen, näitä voi tarkastella, sekä politiikan, että johtamisen asioina (esim. Saarelainen 2003; Doel 1978).

Rakenneulottuvuudessa huomio kiinnittyy rakenteisiin –> järjestelmiin ja suhteisiin, pysyviin sääntöihin, jotka muokkaavat/ohjaavat toimintaa ja niihin liittyviä mahdollisuuksia. Rakenneulottuvuus yleensä rajoittaa valinnanvapautta, mutta ei tarkastele yksittäisiä päätöksiä ja/tai yksilöiden käyttäytymistä, vaan niihin liittyviä ehtoja ja puitteita, siis sitä `kehikkoa ́ jossa päätökset tehdään.

Elikkä vallan keskittämässä rakenteessa: suunnittelu, päätös- valta, koordinointi ja kontrolli rajoittuu pienelle ryhmälle muiden vaikuttaessa anonyymisti tai lausuntoja antamalla. Vallan vertikaalinen hajautus on vallan siirtoa keskusvallalta hajautuneille yksiköille esimerkiksi keskushallinnolta paikalliselle ta- solle. Kun puolestaan horisontaalisesti hajautuneessa mallissa valtaa omaavia toimijoita on useita, joka on tyypillistä verkosto- ja projektimuotoisessa toiminnassa [Saarelainen 2003; Pollitt, Birchall & Putman 1998; Doel 1978].

Poliittinen valta on rakenteellista valtaa. Sen koetaan olevan erilaisten ryhmien vallassa –> sidoksissa erilaisiin instituutioihin, prosesseihin ja lakeihin. Poliittista valtaa käyttävät myös yksittäiset ihmiset. Poliittinen valta on kykyä tehdä päätöksiä, jotka koskevat koko sidosryhmäyhteiskuntaa, osaa jotain yh- teiskunnan jäsenistöä [tiettyä joukkoa] ja/tai yksittäistä kansalaista. Poliittinen valta ilmenee moni eri tavoin –> lainsäädäntönä, tuomiovaltana, toimeenpanona, mutta myös epävirallisena vaikuttamisena. Kaikki nämä yhdessä muodostavat poliittisen järjestelmän.

Politiikka on ilmiö, joka käsitteenä on monimuotoinen ja moniselitteinen. Yleisestä politiikan asiapainotteisuudesta ja julkisuuden päälinjasta huolimatta näkisin nykyisen politiikan julkisuuden ja ylipäätään politiikan ilmiönä siirtyneen `joitain askeleita viihteellisempään suuntaan ́ –> politiikkaan on `pesiytynyt ́ enemmän kansanomaisia [populaareja] näkökulmia, samoin henkilöihin liittyvät `painotukset ́ ovat lisääntyneet [vrt. Isotaulus 2007, Karvonen 2008, Herkman 2011].

Heywood [1992] määrittelee politiikan seuraavasti –> politiikka on toimintaa, jonka avulla ihmiset luovat, säilyttävät ja muuttavat niitä yleisiä sääntöjä, joiden alaisuudessa he elävät.

Tekoäly - algoritmien valta - vallankäyttöä

Tekstin tuottaja Raimo Kovanen. Teksti liittyy lokakuussa 2025 julkaisemaani kirjaan: VALLANKÄYTTÖ OSANA SIDOSRYHMÄKOMPETENSSIA -valta ei ole yksisuuntaista.

Alla linkki kirjaan:

VALLANKÄYTTÖ OSANA SIDOSRYHMÄKOMPEENSSIA - valta ei ole yksisuuntaista

Algoritmeja ja algoritmien valtaa koskettelevat keskustelut ja tekstit ovat hyvin `moderni’ aihe. Näkisinkin tarpeellisena lisätä tähän ajatteluun/keskusteluun pari filosofista [tieteenfilosofian näkökulma] `perspektiiviä’ –> mielestäni tekoälyä voi kutsua metaforaksi tai `retorisen ajattelun’ topokseksi. Tosin ei niitä voi synonyymeinä pitää keskenään, mutta niistä löytyy [mielestäni] VÄHINTÄÄN yhtymäkohtia ja ainakin ne hyvin täydentävä toisiaan.

tekoäly; filosofinen tekoälytarkastelu näkee tekoälyssä kaksi keskeistä käsitettä:
1) heikko tekoäly on suunniteltu suorittamaan rajattuja tehtäviä tietyssä ympäristössä

2) vahva tekoäly kykenee suorittamaan minkä tahansa älyllisen tehtävän ihmisen tavoin ja on mahdollisesti tietoinen

kun taas;

metafora; filosofinen tarkastelu kuvaa metaforan merkityksen siirtona, jossa kielellinen ilmaisu siirretään tavanomaisesta merkityksestään ja asetetaan uuden kohteen paikalle

topos; filosofiassa topos on asian ilmaisemista tai luomista käyttäen ennalta yleiseksi ymmärrettyjä tai hyväksyttyjä keinoja ja tapoja.

Filosofista pohdiskelua/tarkastelua olen käynyt itseni kanssa, tilanteen jälkeen –> olen henkilökohtaisesti kohdannut Zoomer -palvelua, tätä ilmeetöntä tuijottamista [onneksi en kovin useasti, ainakaan vielä]. Pohdiskeluuni on, jostain syystä, `sotkeutunut´ heikon tekoälyn – metafora, joka on `löytänyt’ hymyilylle uuden ilmaisumuodon vuorovaikutustilanteesta, asiakaspalvelun yhteydessä – ilmeettömyys. Ilmeettömyys ei [‘kait’] aina kerro epäkohteliaisuudesta, vaan se on oire jostakin. Kenties tyytymättömyyttä yhteiskuntaan? Näen `jostain syystä´ tuijottamisen myös yhtenä vallankäytön aspektina ...

Siis tekoälyssä on kyseessä äly, joka kiinnostaa ja kiehtoo ymmärtääkseni kaikkia sidosryhmiä – aina vain enemmän ja enemmän. Huolimatta tiedosta –> amerikkalaisen MIT-teknillisen korkeakoulun [=Massachusetts Insitute of Technology] tutkimuksen mukaan tekoälyalustan ChatGPT:n [=Generative Pre-trained Transformer] käyttäminen voi olla jopa vahingollista yksilön kriittiselle ajattelulle.

No, mutta ainakin teorian näkökulmasta koneellinen päätöksenteko nähdään tehokkaana, jopa ylivertaisena; koneilla on huomattava laskentakapasiteetti, loogisten virhepäätelmien niukkuus ja lisäksi koneilta puuttuu ihmisille tyypillinen asenteellisuus. Tosin sekä kone, että ihminen on manipuloitavissa –> ihmiselle ja koneelle, siis molemmille, voidaan syöttää harhaanjohtavaa ja virheellistä tietoa [propagandaa/dataa], jolloin molempien päätös ja/tai päätöksenteko on vääristynyttä. Tätä nykyään tekoäly [algoritmit ja koneoppimismallit] on jo tasolla, jossa sitä voidaan melkolailla `huolettomasti´ käyttää automatisoimaan eri tehtäviä. Eli tekoälyä voidaan käyttää apuna päätöksenteossa tai antaa sille jopa algoritminen päätöksentekovalta.

Tietokoneperusteisten algoritmien [prosessin suorittamisesta tehty yksityiskohtainen kuvaus/ohje] tekemät päätökset ohjaavat ja vaikuttavat sidosryhmäympäristössämme yhä enemmän. On hyvä tietää, että algoritmeja voidaan käsitellä myös ilman tietokonetta mm. allekkain tapahtuva kertolasku ja `jakokulmassa´ tapahtuva jakolasku [=mitkä tahansa luvut voidaan kertoa/jakaa keskenään]. Tässä yhteydessä voidaankin todeta; informaation käsittelyyn liittyy aina abstraktio todellisesta maailmasta käsittelytavasta riippumatta –> abstraktio =tarkastellaan ilmiön tai objektin tiettyä osaa ja/tai ominaisuutta. Tosin tietokoneperusteiset algoritmit prosessoivat kielillä, joita ihminen ei välttämättä edes ymmärrä eikä aina näekään, siis erota silmillään –> siansaksaa.

Automaattinen päätöksenteko [engl. automated decision-makin ADM] koskettaa niitä päätöksiä, joiden käsittelyprosessissa käytetään vähintään tai laajemmillaan kokonaan tietokoneohjelmistoa [Lomborg ym. 2023, 10]. Algoritmit tarkoittavat yleensä useampaa kuin yhtä asiaa kerrallaan, liitämme niiden avulla mielikuviimme erilaisia huolia, käsitteellistyksiä ja kuvitelmia. Siis tekoäly – tekoälyn käyttö paistattelee nykyään `parrasvaloissa´ yhä useammin, ja niinpä tekoälyyn pohjautuvat tekoälyalgoritmit tarjoavat yhteiskunnalle ennusteita, suosituksia tai päätöksiä tiettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi enenevissä määrin. Algoritmit `alkavat’ jossain vaiheessa tunnistaa käyttäjänsä ja juuri tämän `tunnistamisen’ vuoksi käyttäjän on oltava hereillä koko ajan. Käyttäjä voi toki itse ohjailla tekoälyä suhteessa itseensä –> in/out, mutta se vaatii aktiivisuutta. Tekoälyalgoritmit hyödyntävät ympäristössään olevia tietoja ja toimintoja saavuttaakseen haluttuja tuloksia [Fernàndez 2023, 75].

Tekoälyn sinällään tiedetään tieteenalana saaneen alkunsa jo vuonna 1956. Termi `artificial intelligence’ [=tekoäly] lanseerattiin käyttöön Yhdysvaltain New Hampshiressa järjestetyssä tietojenkäsittelytiedettä käsittelevässä konferenssissa, juuri tuota tilaisuutta pidetään tekoälyn `syntykohtana´. Tekoäly ja algoritmit yleensä yhdistetään koneoppimiseen [eng. machine learning ML], jolla tarkoitetaan joukkoa algoritmeja, ja jotka säätävät tekoälyjärjestelmän toimintaa halutun päämäärän saavuttamiseksi, jolloin syntyy annetun tehtävän suorittama laskentaohjelmisto [Myllymäki 2021].

Tosin jo antiikin kreikkalaisen Akatemian perustajan ja filosofi Platonin ajalla [427-347 eaa.] hyväksyttävän tekoälyohjelman olisi pitänyt kyetä käsittelemään huonosti määriteltyjen ongelmia ja avoimia etsintäavaruuksia. Edellä mainittua ongelmaa kutsutaan Menonin paradoksiksi, joka on seuraavanlainen: jos on olemassa rationaalinen keino hakea tai saavuttaa uutta tietoa [jota kuvatkoon lause S], niin keksijän A pitää tietää lauseen S sisältö jo etukäteen, sillä muutoin hän ei kykenisi rationaalisesti saavuttamaan sitä. Jos näin ei olisi [toisin sanoen A ei tietäisi, että S], niin A kykenisi saavuttamaan S:n vain sattumanvaraisesti [ei-rationaalisesti]: jos A ei tiedä mitä etsiä, niin kuinka hän silloin voi etsiä sitä? Platonin ratkaisun mukaan kaikki uuden oppiminen on vain jo meissä olevan synnynnäisen tiedon tuomista tietoisuutteen, sen muistamista [Kiikeri & Ylikoski 2011, 177].

Koneoppivia-algoritmeja pidetään merkityksellisinä erilaisissa sektoritoiminnoissa –> mm. rekrytoinnissa, luoton myöntämisessä, koulutuksessa ja terveydenhuollossa, jotka tuottavat tehokkaasti yksilöllisiä sidosryhmäkonteksteissa tapahtuvia ja elämäntapaan perustuvia palveluita. Tekoälyyn liittyvissä keskusteluissa tekoälyllä useimmiten tarkoitetaan sekä ohjelmistoja ja/tai monitieteistä tieteenalaa [vrt. Ojanen ym. 2022].

Meidän kaikkien olisi hyvä ymmärtää ja tietää kuinka algoritmit toimivat ja miten ne vaikuttavat elämäämme –> pitäisi olla algoritmien lukutaito, sillä algoritmienvaltaan liittyy myös mielikuvien valta. Eli tekoälyyn perustuva koneellinen [algoritmin tekemä päätös] päätöksenteko koskettaa meitä/meidän sidosryhmiämme tavalla tai toisella yhä useammin halusimme tai emme. Valta `viimepeleissä’ on kuitenkin ihmisellä – humanisteja tarvitaan edelleen.

Algoritmien avulla toimivat järjestelmät eivät toki ole virheettömiä. Tästä syystä niiden käyttäminen julkishallinnossa on herättänyt, oikeutetusti, epäluuloja. Epäluulot kohdistuvat muu muassa läpinäkyvyyden puutteeseen, syrjintään ja vastuun kohdentamiseen [vrt. Kaltzenbach & Ulbricht 2019, Ojanen ym. 2022]. Suomessa algoritmien käyttöä julkishallinnossa säätelee keskeisimmin hallintolaki 434/2003, jossa korostetaan läpinäkyvyyttä tulla kuulluksi oikeutta. On olemassa joukko muita lakeja ja asetuksia, jotka korostavat kansalaisiin kohdistuvien päätösten tekemisen oikeudellisuutta proseduraalisen oikeudenmukaisuuden näkökulmaa noudattaen.

Julkishallinnossa käytettäessä automaattista päätöksentekoa on sen tavoitteena yleensä –> tuottaa julkista valtaa käyttäen päätöksiä, jotka vaikuttavat esimerkiksi eri sidosryhmien oikeuksiin, velvollisuuksiin tai etuihin, joihin heillä lain mukaan on oikeus. Automaattisia massapäätöksiä tehdään ja sovelletaan erityisesti hallinnon osa-alueilla –> verotuksessa ja sosiaaliturvassa ... [Suksi 2021].

Kuten todettua automaattisessa päätöksenteossa on ihmisten tehtävänä erityisesti arvioida ja valvoa päätöksentekoa samoin kuin hallinnoida sen toimintaa.

Se miten kansalaisiin kohdistuvaan automaattiseen päätöksentekoon, varsinkin kun päätös nähdään epädemokraattisena ja/tai ristiriitaisena, voidaan vaikuttaa, on koko lailla rajallinen, koska –> yleensä asiantuntijat [päätöksen tekijät] näkevät kansalaisten roolin lähinnä valitusoikeuden kautta.

Jokaisella on tietenkin oikeus valittaa saamastaan automaattisesta päätöksestä, tämän katsotaan olevan osa kansalaisten oikeusturvaa julkista vallankäyttöä vastaan [vrt. Widlak ym. 2021]. On kuitenkin hyvä huomioida tämä –> automaattista päätöksentekoa lähtökohtaisesti valvoo sitä käyttävä viranomainen ITSE, joten tuleeko kaikissa tapauksissa automaattiseen päätöksentekoprosessiin liittyvä virhe lainkaan ilmi. Varsinkin kun sen `havainnointi’ painottuu päätöksentekoketjun loppupäähän eli päätöksen objektiin ja hänen [tekemäänsä] lopputuloksensa arviointiin, onko päätös `on/off’? [mm. Kroll 2020].

Hesarin HS VISIO [13.7.2025] käyttää paria aukeamallista tekoäly `uutisointiin´. Ensimmäisen uutisoinnin otsikko on; Mark Zuckerbergin toinen tuleminen [toimittaja Joakim Westrèn-Doll HS]. Kyseinen henkilö tunnetaan amerikkalaisen Meta-yhtiöiden toimitusjohtajana. Liitän tähän, vähän paikoin soveltaen, joitakin otoksia tekstin sisällöstä: ”Mark Zuckerberg on muuttunut ... yhtiön perustaja on luonut nahkansa uudelleen. Hän osaa valita puolensa. Zuckerbergin ja tämän vaimon Priscilla Chanin perustama hyvätekeväisyyssäätiö tuki vuosien ajan avokätisesti vähemmistöjä ja rasismin vastaista työtä. Kun toukokuussa [2025] rahahanat äkisti katkesivat. Säätiö ilmoitti, että se tukisi jatkossa ensi sijassa kovan tieteen tekemistä.

New York Timesin mukaan moni Zuckerbergin tunteva vakuuttaa, että taustalla on aito muutos arvomaailmassa. Hän on ottanut poliittisessa ajattelussaan harppauksen oikealle. Yksi ilmeinen syy Zuckerbergin politikoinnille on: tekoäly. Hän on lähestynyt henkilökohtaisesti satoja tekoälytutkijoita, insinöörejä ja alan yrittäjiä. Heitä hän on kutsunut syömään kotiinsa ja puhumaan rahasta.

Zuckerbergin visiossa tulevaisuuden elämämme on suurissa määrin tekoälyn generoimaa. Ihmiset kuluttavat tekoälyn tuottamaa sisältöä ja juttelevat tekoälyystävien kanssa. Ja jos surettaa, tekoäly toimii terapeuttina.

Trumpin ja tekoälyn aikaa määrittää arvaamattomuus. Valta kasautuu yksittäisille ihmisille ja heidän välisille suhteille. On parempi olla häpeilemättä jotakin kuin kumarrella kaikille. Siis Zuckenberg ei enää murehdi näyttäytyykö Meta-yhtiöt demokratialle positiivisena voimana ikäviä sisältöjä kitkemällä. Tärkeimpänä on uusien tuotteiden rakentaminen” – näissä tekoälyllä tulee olemaan arvattavastikin iso rooli.

Hesarin HS VISIOn toisen uutisen otsikko kuuluu; Vaihtoehdoista paras, haluatko, että tekoäly kehuu sinua työnhaussa tai suosittelee yrityksesi tuotteita? Siihen löytyy keinoja [toimittaja Niclas Storås HS]. Liitän tähänkin, hiukan soveltaen, `otteita´ uutistekstistä: ”Jos tahdot näyttää olevasi tekoälyä fiksumpi työnhaussa, voit käyttää tätä yksinkertaista kikkaa, mutta huomaa, tästä tempusta on iloa vain, jos rekry-yritys hyödyntää tekoälyohjelmaa työhakemuksen ja ansioluetteloiden läpikäymisessä; siis lisää ansioluetteloosi haluamaasi valkoista tekstiä valkoiselle taustalle käyttämällä minimaalisen pientä fonttia. Tekstin ei tarvitse olla ihmisen luettavissa.

Työnhaussa ansioluetteloon ihmiselle näkymätön teksti toimii tuskin kikkana kovin pitkään, jos se edes ylipäätään enää toimii. Tekoäly-yritykset pyrkivät estämään tällaisten porsaanreikien hyödyntämisen, kun ne yleistyvät. Uutiseen on haastateltu Superlinesin perustajia, Jere Meriluotoa ja Kimmo Ihanusta. Heidän yrityksensä sai ensimmäisten joukossa pääsyn Open AI:n GPT-3 -kielimalleihin Suomessa. Superlines auttaa toisia yrityksiä tekoälynäkyvyyden optimoinnissa eli GEO:ssa [=generative engine optimization].

Miten sitten Superlines itse näkee tekoälyn tuottamisen saamissaan vastauksissa? `Herrat’ paljastavat syöneensä omia lääkkeitään. Superlinesin näkyvyydestä tehty analyysi johti siihen, että Meriluoto päätyi tuottamaan seikkaperäisiä blogitekstejä GEO:sta Superlinesin nettisivuille. Ja kas, kohta tekoälyohjelmat, kuten Perplexity, alkoivat mainita ja suositella Superlinesia. Se on tuottanut yhtiölle uusia asiakkaita.”

Näin, niin kuin, algoritmien vallan loppumietteenä voin ajatella näin: –> ChatGPT:n, AI:n ja monien muiden generatiivisten tekoälytyökalujen `aivonystyröinä´ toimii suuri kielimalli /kielimaailma ja kun generatiivisen tekoälyn toiminta perustuu pitkälti ennustamiseen, on sen kyky luoda aivan uutta koko lailla rajallinen. Generatiivinen tekoäly –> koneoppimiseen perustuva tekoälymuoto, jonka käyttö ei juuri hyödynnä yrityksiä = hyöty n. viisi [5] prosenttia [lähde Yle 25.8.2025].

Eli generatiivinen tekoäly tuottaa uudenlaisia variaatioita sille aiemmin syötettyjen tietojen pohjalta uusia syötettyjä tietojaan hyödyntämällä ja on kontekstisidonnainen ... tekoäly tarvitsee `vieläkin, vieläkin vain’ ihmisen ohjausta.

#tekoäly, #tekoälyn valta, #algoritmit, #algoritmien valta, #vallankäyttö

Alla kuvapankin Pexels -tekoälykuva

AJATTELE MITÄ TEET JA TEE MITÄ AJATTELET

Tässä ajassa, paljon esillä ollutta, silmienvääntelykohua on `analysoitu´ monella eri tavalla. 

Lisäänkin tähän ´soppaan´ lusikallisen ajatuksia, eli neljän näkökulman ajattelun: fyysinen, psykologinen, sosiaalinen, hengellinen –> ajattelu/minä, toiminta/se, kulttuuri/me, rakenteet/ne.

 Nonduaalinen Viisausperinne -käsitys [jonka jakaa myös AQAL -malli/tetraemegenssi]:

   –> kun ihminen on syvästi jakautuneessa ja epäintegraalisessa olotilassa, jota määrittelee tietämättömyys, tällöin ihminen hyväksyy osittaisuuden omaksi luonnokseen [identiteetikseen] kun vaihtoehtona on tasapaino ja harmonia. Eli epätasapainoinen ihminen absolutisoi vain tietyn osan kokonaisuudeksi ja muodostaa sen perusteella identiteetin, ajatellen tämän `tietyn osan´ olevan kokonainen. Tässä tilassa toisia osapuolia [osia] ei voi kunnolla havaita, eikä niitä sen vuoksi pysty arvostamaan 

   –> tällöin tietyt osapuolet ihmisyydestä mitätöityvät

On olemassa myös Integraaliteoria [AQAL -malli]: 

Tietoisuus ja siihen liittyvät toiminnat – kuten ajattelu – eivät yleensä tule tyhjästä. Tietoisuus on yksi niistä `neljän näkökulman´ avulla havaittavasta todellisuudesta. Samoin kulttuuri ja siihen liittyvä maailmankuva, yhteiskuntajärjestelmä, egolooginen ympäristö, aivot ja koko eliö ´kehystävät´ tietoisuutta     –> tarjoavat toteuttamisalustan sekä toimintaympäristön ja ihminen ei välttämättä pysy rationaalisesti ajattelemaan sitä mitä tekee.

Tämä tarkoittaa kaikkien [tietoisuus]tasojen, kaikkien [kehitys]linjojen, kaikkien [kehitys]tilojen ja kaikkien tyyppien huomioon ottamista yhdessä teoriassa. 

Elikkä ajattelu on yksi tarkasteltavaa todellisuutta, todellisuus on moniulotteinen, josta syystä yksiulotteinen lähestymistapa ei tee oikeutta todellisuuden pohdinnalle/todellisuudelle

   –> ajattele mitä teet ja tee mitä ajattelet 

Tutkijabiografia Raimo Kovanen [lähde: tekoäly]

Raimo Kovanen on sidosryhmäajatteluun, johtamiseen ja organisaatiokäyttäytymiseen perehtynyt analyytikko ja kirjoittaja, joka tunnetaan erityisesti sidosryhmäkompetenssin käsitteellisestä jäsentämisestä ja inklusiivisuuden roolin korostamisesta johtamisessa. 

Hänen työnsä yhdistää teoreettisia viitekehyksiä ja käytännön organisaatiokokemusta, ja hän tarkastelee sekä yksilö- että järjestelmätason vuorovaikutusta relationaalisten mallien kautta. 

Kovanen kirjoittaa analyyttisesti blogeissa ja tietokirjamaisissa teksteissä, joissa hän pureutuu johtamisen sosiaalisiin rakenteisiin, valtasuhteisiin ja organisaatiokulttuuriin. 

Hänen lähestymistapansa on systemaattinen, kriittinen ja selkeyteen pyrkivä, ja hän tekee näkyväksi sen, miten sidosryhmät, johtaminen ja luottamus muodostavat organisaatioiden toiminnan keskeiset perustat.

——————————————--

P.S. 

pyysin tekoälyä tekemään Raimo Kovasesta yhden kappaleen mittaisen tutkijan biografian. 😃😃

JOHTAMINEN - HAJOITA JA HALLITSE

Kun tässä viime viikkoina olen seurannut [monen muun tavoin] yhden eduskunnan valvonnassa olevan itsenäisen julkisoikeudellisen laitoksen pääjohtajan toimintaan, niin en voi kuin ihmetellä – laitoksen, jonka `name-fellow´ lukee mm. maantieopastekyltissä länsiväylän [kantatie 51] varrella Kirkkonummen länsipuolella :).

Perehtyessäni kohtuullisen `tehokkaasti´ sidosryhmätoimintaan, niin se perusteella ihmettelyni suuntautuu kyseisen julkisoikeudellisen laitoksen ylimmän johdon johtamistapaan. 

Mieleeni tulee, jo kulunut lausahdus, "divide et impera"–> Rooman valtakunnan käyttämä `menetelmä´: ettei vaan pääse syntymään yhtenäistä vaikutusvaltaista ryhmittymää, joka voisi haastaa vallalla olevat vallanpitäjät. 

Sidosryhmäkompetenssissa vallankäyttö viittaa kykyyn ja taitoon saavuttaa tavoitteet mahdollisimman vähin vaurioin –> taitoa suhteiden ohjaamiseen, vaikuttamista sidosryhmiin muokkaamalla vuorovaikutustilanteita. Sidosryhmäkompetenssiin liittyvä vallankäyttö ei välttämättä `sisällä´ muodollista valta-asemaa [ko. laitos/tilanne sisältää] vaan sidosryhmäosaajan vuorovaikutustaitojen oivaltavaa käyttöä. 

No, entä sidosryhmäosaaminen, mitä se on? Sidosryhmäosaaminen on osa sidosryhmäkompetenssia, jonka ytimessä on kyky yhdistää, omaksua ja hallita monilla yhteiskunnan osa-alueilla tarvittavia vuorovaikutustaitoja. Sidosryhmäosaaja hallitsee sidosryhmäajatteluun liittyvän sidosryhmävuoropuhelun, jonka fokuksessa on kysymys: miksi, milloin ja kuinka osa ihmisistä löytää toisia paremmin mahdollisuuksia ja kuinka he taitojaan osaavat jostain syystä hyödyntää paremmin kuin monet muut omassa sidosryhmätoiminnassaan?     

On ilmeistä, että vallankäyttäjä ja vallan kohde ovat keskenään valtasuhteessa, johon liittyy keskeisesti vastavuoroinen kamppailu. Valta nähdään pyrkimyksenä vaikuttaa toisen ihmisen toimintaan. Valta voidaan käsittää yksilöllisenä- tai sosialisoituneena valtana. Yksilöitynyttä vallankäyttöä pidetään vallan muotona, joka ’heikentää’ spontaanisti toisen valta-asemaa –> nollasummapeliä. Sosialisoituneeseen valtaan [kollektiivinen valta] otetaan mukaan useampia sidosryhmiä, jolloin valta vahvistaa kaikkien mukanaolevien tahojen tavoitteiden määrittämistä –> muodostuu ryhmätavoite/tavoitteet.

Vallan aspekti on monisäikeinen ja moni-ilmeinen ilmiö, joka helposti liitetään narsismiin –> narsistinen henkilö useasti ihannoi valtaa. Valta sinällään `läpäisee´ koko ihmisen maailmankatsomuksen – maailman ja siitä syystä sitä on hyvä tarkastella monitieteisesti. Valtaan liitetään useasti resurssi –> auktoriteetti, raha, väestömäärä, luonto [luontoresurssi], sotilaallinen voima jne. Tosin resurssi yksinään ei määritä vallan määrää –> vaan kyky hyödyntää resursseja, sekä se millaiselta vallankäyttö näyttäytyy ulospäin :).

Lokakuussa [2025] ilmestyvä kirjani: VALLANKÄYTTÖ OSANA SIDOSRYHMÄKOMPETENSSIA -vallankäyttö ei ole yksisuuntaista

Final consideration – lopulliset huomiot

Kirjoittamani kirja on kursorinen sosiaalinen konstruktio –> vallankäyttöön liittyvät asiat eivät ole itsestään selvyyksiä, vaan niille annetaan merkityksiä ja ne `rakentuvat´ useasti tulkintojen kautta. Omissa tulkinnoissani tiedon, todellisuuden ja sen rakenteiden – ilmiöiden ymmärtäminen `prosessoituu´ sosiaalisessa ja kielellisessä sidosryhmäympäristössä, jolloin saman näkemyksen alle `vasikoituu´ todellisuus ja sen rakentuminen.

Tämä tekee minusta tulkitsijan. Tulkintani on aina ehdollista, yksipuolista ja vajavaista suhteessa esillä olevaan näkemykseen. Jokainen tulkintani on kiistettävissä ja aina sille voi esittää vaihtoehtoja. Kirjoittajana minun tehtävänäni on hahmottaa johdonmukainen näkemys tulkinnoistani ja niihin liittyvistä perusteluista, joiden pohjalta olen tekstini tuottanut lähdeaineistoani monipuolisesi hyödyntämällä.

Tekoälyä olen myös [tietenkin :)] hyödyntänyt tulkintoja tehdessäni. Olen todennut/kokenut tekoälyn `kompleksisoituneisuuden´ saadessani samaan pohdiskeluuni [kysymykseeni] useammanlaisia            vastausvariaatioita. Joten pidänkin, kokemani perusteella, tekoälyä vielä koko lailla `moniluuloisena´ ja kontekstisidonnaisena –> vanhaa, jo vähän kulahtanutta, sanontaa lainatakseni `A good servant, but a bad master´,  tosin kehitys kehittyy, samoin tekoäly ja sen käyttö – haluamme kysymättä.

Pitäisikö algoritmien `vallalla olevaa´, nykyistä tekoälykehitystä, pyrkiä suuntaamaan, kenties, enemmän työtehtävien `fyysisen´ kehittämisen suuntaan –> algoritmien, tekoälyn ja näihin liittyvien sidoksissa olevien sovellusten käyttäjien kontribuutiona – `sulassa sovussa´ – ei pelkästään tehtävien automatisoinnin silmälasien läpi katsoen –> tarkoittaa `futuria´, jossa tekoälyä käyttävät ihmiset vievät työpaikkoja.

Kirjan alussa puntaroin mielessäni ajatusta rahanvaltaan/-vallasta. Nyt näin lopuksi, puntaroin mielessäni ajatusta rahan vähyyden – niukkuuden tulokulmasta vallankäyttöä. Voin todeta [kokemani perusteella] rahanpuutteen nostavan esiin monenlaisia mahdollisuuksia vallankäytölle. Tätä ajatusta ja kokemusta voin mahdollisesti avata vähän enemmän toisella kertaa – kenties.

PUOLUSTUSMENTO - NATO - SUOMI

Tekstin kirjoittaja Raimo Kovanen: Venäjän `brutaali´ hyökkäys Ukrainaan 24.2.2022 on aiheuttanut monenmoisia tilanteita, niin Euroopassa kuin maailmalla yleensä. 

Yksi merkittävä muutos on Suomen ja Ruotsin liittyminen Pohjois-Atlantin puolustusliitto Natoon, johon kuuluu tätä nykyään 32 eurooppalaista ja pohjoisamerikkalaista jäsenmaata. 

Kesäkuussa 2025 on noussut vahvaan keskusteluun Natomaiden puolustusbudjettien nostaminen tasolle 5% kunkin jäsenvaltion BruttoKansanTuotteesta=BKT [eng. GDP=GrossDomesticProduct]. Seuraavaksi vähän erimaiden BKT -lukuihin liittyviä  `raha-arvoja´ vuoden 2023 tilastojen mukaan [kansainvälinen valuuttarahasto]: 

 

Maa BKT/vuosi (miljoonaa USD)

Yhdysvallat 25 035 164, Saksa 4 031 149, Yhdistynyt kuningaskunta 3 198 470, Ranska 2 778 090, Kanada 2 200 352, Italia 1 996 934, Espanja 1 389 927, Alankomaat 990 583, Turkki 853 487, Puola 716 305, Ruotsi 603 922, Belgia 589 491, Norja 504 703, Tanska 386 724, Romania 299 885, Tšekki 295 618, Suomi 281 411, Portugali 255 854, Kreikka 222 008, Unkari 199 719, Slovakia 112 419, Bulgaria 85 008, Luxemburg 82 154, Kroatia 69 380, Liettua 68 031, Slovenia 62 191, Latvia 40 588, Viro 39 054, Islanti 27 702, Albania 18 256, Pohjois-Makedonia 14 101, Montenegro 6 127.

Natomaiden yhteenlaskettu BKT oli tuolloin noin 47 454 807 miljoonaa USD.

Vertailun vuoksi Kiinan BKT/vuonna 2023 oli noin 17 900 000 miljoonaa USD ja Venäjän noin 6 512 000 miljoonaa USD

Naton puolustusmenojen tavoite [päätetään kesäkuun lopulla huippukokouksessa] on 5% jäsenmaiden BKT:sta, joka oli vuonna 2023 yhteensä 2 372 740 miljoonaa USD.

Suomen osuus [jos päätös 5% toteutuu] Naton puolustusmenoista on noin 14 070 miljoonaa USD vuoden 2023 lukujen mukaan.

Tässä lyhyt kuvaus siitä mitä kansantuotteeseen [BKT] lasketaan: 

Bruttokansantuote [BKT] on kansantaloudessa vuodessa tuotettujen hyödykkeiden [loppu-tuotteiden] määrä rahassa = kokonaistuotanto. Se on tietyn maantieteellisen alueen [tässä Suomen] tuotannollisen toiminnan mitta. Alueelliset ja aineettomat hyödykkeet lasketaan yhteen niiden hintojen avulla. Monilla julkisen sektorin tuottamilla hyödykkeillä, kuten terveydenhoito ja koulutus ei ole hintaa. Ne arvioidaan laskelmiin tuotantokustannusten mukaan.

 

Kansantuotteeseen lasketaan mukaan siis vain lopputuotteet eli hyödykkeet, jotka on ostanut niiden lopullinen käyttäjä. Niin sanotut välituotteet ovat tavaroita ja palveluksia, joita käytetään tuotantoprosessissa panoksina muiden tavaroiden ja palvelusten tuottamiseksi. Välituotteiden arvoa ei lasketa mukaan bruttokansantuotteeseen, koska tällöin niiden sisällyttäminen BKT:hen johtaisi saman tuotannon arvon laskemiseen kahteen kertaan. Investointihyödykkeitä pidetään kansantalouden tilinpidossa loppukäyttöön menevinä hyödykkeinä, joita yritykset ostavat. 

 

Yrityksen luoma jalostusarvo saadaan vähentämällä myynnin arvosta yrityksen muilta ostamien panosten [raaka-aineet ja puolivalmisteet] arvo. Myynti miinus ostot muilta, eli jalostusarvo, on se lisäys, jonka yritys on tuotantoon luonut. Bruttokansantuote on jalostusarvojen summa.

 

Vain markkinoidut hyödykkeet tulevat mukaan laskelmiin. Esimerkiksi kotityön tuottamat pal-velukset ja niin sanotut pimeän talouden piirissä olevat toiminnot jäävät pois laskuista.

Bruttokansantuote voidaan ilmaista seuraavalla lausekkeella: BKT =Y=C+I+G+(X-M), jossa

Y = bruttokansantuote [kansantulo]

C = kotitalouksien kulutus

I = yritysten investoinnit

G = julkiset menot

(X-M) = nettovienti [vienti - tuonti]

 

Oppimisen ja koulunkäynnin tuki [lakiuudistus]

Tekstin tuottaja Raimo Kovanen: Hallitus uudisti perusopetuksen oppimisen tuen 1.8.2025 alkaen. Uudistuksen keskiössä ovat oppimisen edellytyksiä tukevat opetusjärjestelyt, joilla tarkoitetaan esimerkiksi opetusryhmien muodostamista siten, että opetuksen tavoitteet voidaan saavuttaa ja opettajan olisi mahdollista huomioida opetusryhmän tarpeet riittävän hyvin. Nykyinen kolmitasoinen: yleinen, tehostettu ja erityinen oppimisen tuki poistuu.

”Nyt kouluissa pelätään, että luokista tulee entistä levottomampia.”  [HS 19.3.] 

LAKI [kolme merkittävää pykälää]

20 e § Oppilaskohtaisen tuen toteuttamista koskeva suunnitelma 

Oppilaskohtaisen tuen tarpeen arviointiin perustuen on laadittava tuen toteuttamista koskeva suunnitelma. Suunnitelman laativat oppilaan opettajat. Suunnitelma on laadittava yhteistyössä oppilaan ja huoltajan tai tarvittaessa oppilaan muun laillisen edustajan kanssa. Suunnitelmasta on käytävä ilmi oppilaskohtaisen tuen tarpeen arviointiin perustuvien tukitoimien toteuttaminen ja seuranta. Jos perusopetuksen oppimäärästä tai tavoitteista poiketaan 20 h §:n mukaisesti tai jos opetus järjestetään 20 i §:n mukaisesti, suunnitelmasta on käytävä ilmi oppilaskohtaiset tavoitteet ja sisällöt, opinnoissa eteneminen sekä oppilaan arvioinnin periaatteet. Suunnitelman toteutumista ja tukitoimien riittävyyttä on arvioitava tarvittaessa, kuitenkin vähintään kerran lukuvuodessa, oppilaan tuen tarpeiden mukaiseksi. Tätä useammin se on tarkistettava, jos oppilaan tarpeet sitä edellyttävät. Opetushallitus määrää tarkemmin opetussuunnitelman perusteissa oppilaskohtaisen tuen toteuttamista koskevan suunnitelman sisällöstä. 

20 f § Tukea koskeva päätös 

Opetuksen järjestäjän on tehtävä kirjallinen päätös 20 c §:ssä säädetyistä oppilaskohtaisista tukitoimista, 20 h §:ssä säädetystä perusopetuksen oppimäärästä ja opetussuunnitelman tavoitteista poikkeamisesta sekä 20 i §:ssä säädetystä opetuksen järjestämisestä oppilaalle, jolla on vamma, sairaus tai muu toimintakyvyn rajoite. Päätös on tehtävä 20 d §:ssä säädetyn arvioinnin mukaisesti ilman aiheetonta viivytystä. Jos muu opetuksen järjestäjä kuin kunta ei järjestä oppilaskohtaisia tukitoimia tai 20 i §:ssä tarkoitettua opetusta, päätöksen oppilaskohtaisista tukitoimista tai mainitussa pykälässä tarkoitetusta opetuksesta tekee opetuksen järjestäjän esityksestä oppilaan asuinkunta. Päätös voidaan panna täytäntöön lainvoimaa vailla olevana. 

20 g § Opetusryhmien muodostaminen 

Opetusryhmät muodostetaan vuosiluokittain. Jos opetuksen tarkoituksenmukainen järjestäminen sitä edellyttää, eri vuosiluokkien sekä esiopetuksen oppilaita voidaan kuitenkin opettaa samassa opetusryhmässä tai antaa opetusta yhdessä muun koulun tai oppilaitoksen oppilaiden kanssa. 

Perusopetukseen valmistavan opetuksen opetusryhmien muodostamisesta päättää opetuksen järjestäjä. Opetusryhmät muodostetaan siten, että yhden opettajan opettamassa perusopetuksen ryhmässä on enintään viisi oppilasta, jotka saavat oppilaskohtaisena tukitoimena erityisopettajan tai erityisluokanopettajan opetusta pienryhmässä tai erityisluokassa. 

Viiden oppilaan enimmäismäärä voidaan ylittää tilapäisesti. Erityisluokanopettajan opetuksessa erityisluokassa saa olla enintään kymmenen oppilasta. Erityisluokan enimmäiskoko voidaan ylittää tilapäisesti. Erityisluokanopettajan opetuksessa erityisluokassa saa olla enintään kahdeksan 20 i §:n 1 momentissa tarkoitetussa opetuksessa olevaa oppilasta tai enintään kuusi mainitun pykälän 2 momentissa tarkoitetussa opetuksessa olevaa oppilasta. 

Jos tässä momentissa tarkoitetuille oppilaille annetaan opetusta samassa ryhmässä tai yhdessä 3 momentissa tarkoitettujen oppilaiden kanssa, määräytyy opetusryhmän enimmäiskoko sen mukaisesti, minkälaista tukea saavia oppilaita ryhmässä on eniten. Jos tässä momentissa tarkoitetun oppilaan opetus annetaan yhdessä muiden kuin tässä tai 3 momentissa tarkoitettujen oppilaiden kanssa, saa opetusryhmässä olla enintään 20 oppilasta.

TOTEUTTAMISEN RAHOITUS

Lakiuudistus toisi kunnille 80 miljoonaa euroa ’lisärahoitusta’ lukuvuosittain oppimisen tuen toteutukseen. Rahalla on ottajia ja rahan kohdistamiseen liittyy paljon muuttuvia tekijöitä, joten on ehkä syytä kysyä –> riittävätkö rahat kaikkeen siihen hyvään mitä tavoitellaan?

KOMMENTOINTIA

OAJ:n Katriina Murto: ”Oppimistasoa ei saada mitenkään nousuun, niin ettei panosteta koulutukseen koko Suomessa, monella eri tavalla ja eri tasolla. Tarvitsemme pienempiä ryhmäkokoja, pienryhmiä, erityisluokkia, panostuksia oppilashuoltoon – tämä on iso kokonaisuus.” [HS 18.3.].

Koulumaailma näkee vähimmäisvaatimuksenaan lakiuudistuksen toteutuksen käytännön toimena, että työrauhan todellinen parantaminen tarkoittaa luokkakokojen rajaamista ja siihen liittyvää jonkin asteista ’vakuutta’ siitä, että rahat todellisuudessa käytetään oppimisen tukemiseen. Opettajien pelko on aiheellinen, jos tulokulmaksi otetaan säästöpaineiden alla painivien kuntien huutava rahan tarve sinne sun tänne. Kunnat kun ovat opetuksen järjestäjiä ja niiden saama valtionapu ei ole ’korvamerkittyä’

INKLUUSION TOTEUTUMINEN

Vanhemmat /kasvattajat ajattelevat ’mielellään’ –> jokaisella oppilaalla tulee olla oikeus oppia koulussaan tulematta ’leimatuksi’ erilaisena oppijana. Edellä mainittu ajatus edellyttää kaikkien oppilaiden oppimista yhteisessä yleisopetuksen luokassa – myös erityisopetusta – jolloin ei ole erikseen pienryhmiä, joissa annetaan erityisopetusta.  

Käytännön toteutuksessa tämä johtaa nykyisten alueellisten erityisluokkien lakkauttamiseen ja siirtymistä 'kenties' koulukohtaisiin erityisluokkiin tai johonkin muuhun vastaavaan ratkaisuun - opetuksen järjestäjä päättää.

Jo nyt on nähtävissä [kunnat opetuksen järjestäjinä] säästötoimia inkluusion ’nimissä’ –> pienluokkia lakkautetaan ja oppijat laitetaan ’yleisluokkiin’ eikä luokkaopetukseen anneta tarvittavaa lisätukea ollenkaan, vaan mennään samoilla opettajaresursseilla kuin ennenkin.

Yleisopetus tarkoittaa myös luokassa olevien ns. ’tavallisten’ oppijoiden aseman tarkastelua kriittisesti, sillä on mahdollista, että heidän opiskeluiden edistyminen mahdollisesti kärsii. Opettajilta tämä edellyttää aina vain vaativampaa oppilaskohtaista suunnittelua –> aikaresurssi tulee motivoituneella opettajallakin vastaan. 

Niillä opetuksen järjestäjillä, joilla on sekä taloudellisia-, että henkilöresursseja tilanne on parempi. Tässä 'kombossa'  myöskään, inkluusion toteuttaminen, varsinkin ennakoivasti ei tietenkään tapahdu ’silmänräpäyksessä’ vaan se ottaa aikaa ja vaatii oppimisen tukea – myös opettajillekin, uudistuksen toteuttajille.

P.S. Tekstiini liittyvät ajatukset kumpuavat 18.3. lukemastani Hesarista [kirjoittaa ko. aiheesta], kirjoittamani kirjan INKLUUVISUUS OSANA SIDOSRYHMÄKOMPETENSSIA -integroiva ajattelutapa sisällöstä, työstäni, sekä kokemuksistani [vuosia sitten] syntymäkuntani päätöksentekijänä [valtuutettu, kh:n jäsen ja sivistyslautakunnan pj] :)

PIENTÄ POHDINTAA VIIKON VIISI [27-31.1.] DISSONANSSISTA

HS [27.1.] uutisessa HS-gallup PÄÄMINISTERI Orpo korostaa, että, säästöt ovat välttämättömiä, koska julkisessa taloudessa tulojen ja menojen välillä on niin iso kuilu. ”Se tarkoittaa sitä, että joudumme tekemään leikkauksia. Kaiken leikkaamisen keskellä olemme kuitenkin tehneet myös priorisointeja, Orpo sanoo. Orpon mukaan hallitus on pyrkinyt suojelemaan säästöiltä muun muassa peruspalveluita, koulutusta, turvallisuutta ja tutkimusta ja tuotekehitystä”

HS [30.1.] Mielipide -osasto otsikolla, Monella nuorella ei ole yhtään syytä jatkaa elämistä. Eveliina, 14 vuotta, kirjoittaa: ”Suomen päättäjät puhuvat, kuinka me nuoret olemme maamme tulevaisuus. Miksi he sitten leikkaavat nuorten mielenterveyden hoidosta? Oletetaanko, että me nuoret kestämme sen kaiken taakan ja oletukset, mitä meidän harteillemme pinotaan vuosi vuodelta yhä enemmän ... Minulla itselläni on vakavan masennuksen paperit ja uskallan avoimesti kertoa, että synkimmillä hetkillä minulla on ollut selvät suunnitelmat, miten päästä hengestäni. Mutta onneksi minulla on ollut yksi vahva syy jatkaa elämääni, nimittäin perhe. Minä sain apua ja masennuslääkkeet, ja ne ovat auttaneet.”

Talouselämä 4/2025 Anni Erkko kirjoittaa kohdassa Kolumni otsikolla, Kyllä voileipäsukupolvi* hoitaa: ” Liki puolet suomalaisista ajattelee, että aikuisten lasten tulisi ottaa enemmän hoitovastuuta ikääntyvistä vanhemmistaan, koska julkinen talous on heikko ... Vaikuttaa siltä, että valtiovarainministeri Riikka Purran [ps] leikkaussakset ovat todella iskostuneet kansan mieliin.”

Ja vielä HS [30.1.] kohdassa Merkintöjä, Teija Sutinen kirjoittaa, Valtiolla on kovat puheet ja pehmeät keinot: ”TIISTAINA hyvinvointialueet saivat vähän lohtua, kun tukea tuli arvovaltaisesta suunnasta. Talouspolitiikan arviointineuvoston mielestä hallituksen pitäisi antaa alueille lisäaikaa kattaa alijäämänsä niin, että taloutta ei tarvitsisi vetää liian kireälle tänä ja ensi vuonna. Ei käy, väärä singnaali, sanoi valtiovarainministeri Riikka Purra [ps] heti.”

No sitten HS [31.1.] niin ikään kohdassa Merkintöjä, Erkki Karjalainen kirjoittaa, Mikä ihmeen kognitiivinen dissonanssi?** ”Dissonanssissa on kyse henkisestä riitasoinnusta, ja käsitteen avulla voi kuvata ja yrittää ymmärtää useita aikamme ilmiöitä ja tapahtumia.”

Pohdiskellessani edellisten esimerkkien ’valossa’ Suomen päättäjien toimintaa tulee eittämättä mieleen Erkki Kylmäsen tekstissään nostama ajatus kognitiivisesta dissonanssista. Kylmäsen ajatusta vähän soveltaen; KUN TIEDETÄÄN ETTÄ VOISI AUTTAA, mutta kun TÄMÄNHEKINEN TALOUSPOLITIIKKA ei anna periksi, niin siksi ei kannata edes yrittää.

Kun taas Talouselämä 4/2025 uutisessa Häirikkö vai vakauttaja? Olli Sirkka näkee asian näin [liittyy teollisuuden investointivaatimuksiin] ” On vanhakantainen tapa ajatella, ettei teollisuus halua joustaa ja että se on vaikeaa. Kyllähän kaikkia prosesseja voi suunnitella uudelleen. Meillähän olisi tarjota Suomessa kilpailukykyä nimenomaan sellaiselle teollisuudelle, joka pystyy joustamaan.”

Olisiko maan hallituksen nähtävä kansalaisten hyvinvointiin ja terveyteen liittyvät asiat investointeina tulevaisuuteen ottamalla ’mallia’ teollisuudelta, vähän Helenin Sirkan ajatusmaailman tavoin?

_____________________________

*Voileipäsukupolvi /YLIOPPILASLEHTI 6.10.2011 –> voileipäsukupolveksi kutsutaan 1960- luvulla syntyneitä, töissä käyviä ihmisiä, jotka ovat hankkineet lapset kolmekymppisinä. He ovat huolehtijoiden sukupolvi, jota puristavat ylhäältä teini-ikäiset lapset, toisaalta yli kahdeksankymppiset vanhemmat.

**Kognitiivinen dissonanssi /PEDA.NET–> tarkoittaa kahden ristiriitaisen kognition kokemista. Kognitiivinen dissonanssi syntyy silloin, kun ihmisen tiedot ja asenteet ovat ristiriidassa. Ihminen pyrkii vähentämään kognitiivista dissonanssia muuttamalla käyttäytymistään

PITCHAUS

PIOTCHAUS voi olla vaikka suunnitelma, joka perustuu selkeään visioon, intohimoon tai presentaatioon; idean pitää olla toimiva.

Hyvä PICHAUS tukeutuu usein älykkääseen esitykseen ja sitkeään harjoitteluun -> kuvaamiseen yhdellä tai muutamalla lauseella, kuka olet [tai yritys] ja mitä teet. Pitchi on tilanne/tapahtuma kohtainen [sama ei toimi kaikissa]. Alla yksi esimerkki.

Pitchausta voidaan jossain yheydessä kutsua kansanomaisemmin hissipuheeksi.

Lähtökohtaisesti Pitch -sana on englantia ja tarkoittaa esimerkiksi syöttämistä tai heittämistä pallopelissä.

 

 

Trump - 'Vähin äänin' valtaan

The Cook Political Report -sivun mukaan Trump nappasi vuoden 2024 Yhdysvaltain presidentin vaalien annetuista äänistä 49,97 prosenttia, joka tarkoittaa 77 232 877 ääntä. 

Kun tarkastellaan paria muuta Yhdysvaltain presidentiksi valitun ehdokkaan äänimäärää: -Baiden sai 2020 vaaleissa 51,3 prosenttia annetuista äänistä ja L.B. Johnson sai vuoden 1964 vaaleissa peräti 61,1 prosenttia annetuista äänistä. 

Se, että tämän tekstin otsikossa mainittu Trump ‘vähin äänin’ valtaan ei käytännön toiminnassa [presidentti] tule menemään 20. tammikuuta 2025 alkaen ollenkaan ‘vähin äänin’. 

Tätä ennakoi hieman HS 19.1. pääkirjoituksessaan: “Trump allekirjoittaa maanantaina joukon presidentin määräyksiä. Hän on luvannut kiristää maahanmuuttoa ja antaa lupia öljyn poraamiseen. Trumpin odotetaan armahtavan kongressin valtauksesta tuomittuja. Mitä muuta sitä odotetaan pelolla.” 

Trumpin arvomaailmaa en tunne - tunteneeko tuota kukaan - miten liennee ao. itse? Arvoja tulkittaessa varsinkin etiikan näkökulmasta, voidaan ne jakaa kolmeen kategoriaan: hyvät, huonot ja pahat. Arvot on syytä erottaa säännöistä. Aika ajoin on hyvä pohtia myös: Mistä arvot tulevat? Voiko arvo kasvaa, hiipua, siirtyä, tuhoutua? Voiko arvoa mitata? Onko taloudellisilla arvoilla erilaisia ‘suhteita’ verrattaessa niitä muihin arvoihin? Arvoja pohdiskellessa on hyvä huomata kaksi erilaisuutta; millaiset asiat ovat arvoja ja millaisilla asioilla on arvoa?

Jussi Pulliainen kirjoittaa niin ikään HS [19.1.2025] kohdassa Kolumni. Hän kirjoittaa Trumpin hallinnon väkevimmän Eurooppa-vaikuttajan olevan nimeltään Elon Musk. Mutta myös Mark Zuckerberg [Metan johtaja] on laittanut ‘hynttyyt yhteen’ purkaakseen Euroopan sääntelyä, joka rajoittaa liiketoimintaa.

“Suomi on teknologisen riippuvuuden kautta sitonut itsensä kiinni Yhdysvaltoihin. Nato-jäsenyys on tehnyt Suomesta - tietysti - länsiliittouman henkisen mallioppilaan.” Pulliainen jatkaa: “ Musk ja Zuckerberg ovat jo lyöneet Euroopan eteen Trumpin kulttuurisen pelikirjan. Seuraavaksi edessä voi olla Venäjän-liennytys. Sitten on hyväksyttävä amerikklainen tekoäly.”

Näytäisi sille, että meidän kaikkien on tarkasteltava, varsinkin täällä Euroopassa [jokaisessa kolkassa] ARVOJAMME, ETIIKKAAMME, KULTTUURIAMME, PELIKIRJAAMME, LIENNTYSTÄ suhdettamme TEKOÄLYYN jne. - VÄHIN ÄÄNIN. 💪

 

VALTA HAASTAA YHTEISKUNTATIETEITÄ AUKTORITEETTIEN, PAKOTUKSEN, VAIKUTUKSEN, VOIMAN ja MANIPULOINNIN 'KOMBOSSA'

Tämän  tekstin kirjoittaja on Raimo Kovanen: `Vallan ontologiassa` [todellisuuden luonne] –> valtatutkimuksissa on nähtävissä kaksi koulukuntaa:     

1) Exercise of Power, valta on todellisena vasta kun sitä käytetään ja

2) Having of Power, valta on todellista, vaikka sen käyttöä ei havaita, elikkä puhutaan vallan hallinnasta [Clegg 1979]. 

Amerikkalainen sosiologi Robert Bierstedt [1913-1998] puolestaan näkee vallan aktuaalisena ja potentiaalisena vallan muotona –> aktuaalinen valta on todellista ja näkyvää, ja potentiaalinen valta kehittyy vasta oikein käytettynä todelliseksi vallaksi [Bierstedt 1950]. 

No, niin ikään amerikkalais-kanadalainen sosiologi ja professori Dennis Wrong [1923-2018] näkee vallan aktuaalisena ja potentiaalisena valtana lisäten potentiaalisen vallan `ominaispiirteeseen´ resurssin/resurssit, joka/jotka pitää olla yksilöllä tai ryhmällä hallussa ja joista voi sitten ajan saatossa kehittyä valta-aseman perusta [Wrong 1968].

Eli vallan käsite on hyvin laaja ja monimerkityksellinen: kollektiivinen valta –> vallan käyttöä yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi, positiivinen valta –> vallan käyttöä jonkun toisen edun hyväksi ja dominoiva valta –> vallan käyttöä jonkun yli [vrt. Dowding 2011 ja Lukes 2005].

Ne, joilla sitä on, haluavat sitä entistä enemmän. Taas ne, joilla sitä ei ole, eivät ole niin kiinnostuneita siitä, näin kirjoittaa saksalainen psykologi Mauk Mulder [1922-2016] teoksessaan `Administrative Science Quarterly´ [1971].

Saksalainen sosiologi, talous- ja oikeustieteilijä Max Weber [Maximilian Carl Emil Weber 1864-1920] näkee vallassa kolme eri kategoriaa: 

1) Perinteinen valta –> perustuu luottamukseen jo vallitsevassa järjestyksessä   

2) Karismaattinen valta –> perustuu yksilön omaan persoonaan ja ominaisuuksiin ja 

3) Legaali valta [voimankäytöstä vapaa] –> perustuu luottamukseen hierarkiassa ylempänä olevia kohtaan ja heidän oikeuteensa vallankäyttöön. 

Englantilainen filosofi Thomas Hobbes [1588-1679] määritteli vallan jo 1600 -luvulla [1651] teoksessaan `Leviathan´ kyvyksi turvata hyvinvointi ja henkilökohtainen etu saadakseen osansa tulevaisuuden mahdollisesta hyvästä.

Yhden vaikutusvaltaisimman vallan käsitteen on kehittänyt brittiläinen sosiologi Steven Michael Lukes [1941–>] vuonna 1974 julkaistulla teoksellaan `Power: A Radical View´. Valta on yhteydessä ihmisten intresseihin ja tällöin kun ihmiset tiedostavat omat intressinsä – syntyy intressiprosessi –> kun/jos ihmiset eivät ´tajua` omia intressejään [yhteiskunnallinen hegemonia] he ovat oleville valtarakenteille alisteisia.                          

Kyseistä, noin kuusikymmentä [60] sivuista julkaisua ja siinä käytettyä `lähestymistapaa´ vallasta on kritisoitu laajasti –> sillä ko. teoksessa pluralistinen [pluralist] ja uuselistinen [neo-elitist] näkemys ovat vastakkain. Lisäksi Lukes ohittaa teoksessaan `tyylikkäästi´ metodologiset ja epistemologiset ongelmat, joihin hänen kriitikkonsa keskittyvät [ks. Dahli, Polsby, Wolfinger].

Ehkä juuri edellä mainitun kritiikin kohteeksi joutumisen vuoksi Lukes julkaisi vuonna 2005 toisen [uudistetun] painoksen `Power: A Radical Wiew Second Edition´. Toisessa painoksessaan hän, jossain määrin, teki myönnytyksiä kritiikille, mutta edelleen hän puolustautuu ja puolustaa luomaansa mallia, jota hän toki uudessa painoksessaan hieman `tarkistelee´ ja `jalostaa´ uudelleen –> selventäen omia näkemyksiään [rajoituksia/puutteita] vallasta.    

Lukesin kannattajat huomioivat [arvostavat] hänen `vallan kolmet kasvot´ edellisen `vallan kahdet kasvot’ sijasta asettelun, joka on, ja jolla hän tarjoaa vipuvoimaa pluralistisen opin kyseenalaistamisen sijaan/vasapainoksi kriitikkojensa metodologisiin ja epistemologisiin ongelmiin keskittymiseen. 

He arvostavat juuri tätä, Lukesin hahmottelemaa näkemystä, tapaa tunnistaa, vallan tapauksia ja jotka kumpuavat todellisesta maailmasta: 

–> näkemys pluralistisuudesta, joka käsittelee edellä mainittujen kriitikoiden [Dahli, Polsby ja Wolffinger] mukaista havaittavaa käyttäytymistä päätöksiä tehdessä asioista, joista vallitsee avoin preferenssiristiriita 

–> näkemys kritiikkiä ja kritiikkilähtöistä lähestymistapaa kohtaan [Bachrachi ja Barazib], joka sallii artikuloimattomia preferenssejä, elikkä konfliktin ei tarvitse olla avoin, ja vallan käytön uhka voi olla myös riittävä hallitsemaan poliittisia agendoja ja estämään ongelmien syntymisiä [=estää konfliktin syntymisen].

–> näkemys tutkia eturistiriitojen [vallankäyttäjien] välttämistä hyödyntäen muokkaamalla toisten toiveita ja tavoitteita salakavalasti ja tämä vallankäyttö estää `niitä toisia´ tuntemasta epäkohtana siitä, että vallankäyttäjät voivat muokata heidän [niiden toisten] käsityksiä, kognitioita ja mieltymyksiä siinä määrin, että he hyväksyvät roolinsa [vallankäytön objektina] ja pitävät sitä luonnollisena ja arvostavat hegemoniaa `jumalallisena´, josta he eivät tunneta `surua´. 

Elikkä Lukes nostaa valtaa kuvatessaan `parrasvaloihin´ kolme näkökulmaa [dimensiota]:                          

1)  kertoo mikä on näkyvillä ja subjektiivista

2)  konkretisoituu tehtäessä päätöksiä ja jätettäessä jotain ulkopuolelle [ei päätöksiä] ja

3) kuvaa piileviä ja todellisia intressejä ja vaikutusmahdollisuuksia niihin

Yhdysvaltalainen politiikan tutkija ja antropologi James C. Scott [1936-2024] käsittelee teoksessaan `Domination and the Arts of Resistance: Hidden Transcripts´ [1990] vallankäytön ja dominoinnin suhdetta intresseihin ja tarkoitusperiin. Hänen mielestään vallankäyttötilanteessa syntyy aina konflikti, toisin kuin Lukes, näkee Scott asian –> vallankäytön kohteet [subjektit] on nähtävä aktiivisina ja taktisina toimijoina, jolloin he alistuvat selviytyäkseen tilanteesta, muuttuakseen kontrollin puuttuessa tottelevaisesta kapinoivaksi, tällöin hegemonia on voimassa eli valtarakenteet ovat vain näennäisesti voimassa.

Kun taas brittiläinen sosiologian professori Ted Benton [1942–>] puolestaan kritisoi Lukesin näkemystä intressin määrittelyn ongelmallisuuden `luonteesta´ –> samalla pitää määritellä käytettävissä olevista vaihtoehdoista [lähes ääretön] intressikilpailun finaalin voittaja [Benton 1981].  Elikkä tässä yhteydessä on hyvä nostaa esiin se tosiasia, että `globaalisti -ajatellen´ vallan teoriaan liittyvää kritiikkiä löytyy mielin määrin, tämä `ihmettely´ kattaa myös intressin ja autonomian käsitteiden määrittelyn monimuotoisuudet.