RAIMO KOVANEN: Doctor of Social Sciences, M.Sc.Econ, tutkija, kirjoittaja, sidosryhmäasiantuntija

LUE MYÖS MONIPUOLISEMPI BLOGINI OSOITTEESSA: www.biodel.fi/blogi. Blogitekstin luetunymmärtämisen vastuu on lukijalla itsellään :) Blogini sisältää monia mietteitäni ja ajatuksiani yhteiskunnasta ja maailman menosta yleensä arkisessa elinympäristössämme. Entisen kotikuntani ja syntymäkuntani kunnallispolitiikasta olen kirjoitellut vuosilta 2005-2012, olin silloin kuntapolitiikassa itse mukana: mm. valtuusto, kunnanhallitus, sivistyslautakunnan pj. Tekstiä on yli 200/A4 sivua. COPYRIGHT.

tiistaina, maaliskuuta 10, 2026

Tekoäly - algoritmien valta - vallankäyttöä

Tekstin tuottaja Raimo Kovanen. Teksti liittyy lokakuussa 2025 julkaisemaani kirjaan: VALLANKÄYTTÖ OSANA SIDOSRYHMÄKOMPETENSSIA -valta ei ole yksisuuntaista

Algoritmeja ja algoritmien valtaa koskettelevat keskustelut ja tekstit ovat hyvin `moderni’ aihe. Näkisinkin tarpeellisena lisätä tähän ajatteluun/keskusteluun pari filosofista [tieteenfilosofian näkökulma] `perspektiiviä’ –> mielestäni tekoälyä voi kutsua metaforaksi tai `retorisen ajattelun’ topokseksi. Tosin ei niitä voi synonyymeinä pitää keskenään, mutta niistä löytyy [mielestäni] VÄHINTÄÄN yhtymäkohtia ja ainakin ne hyvin täydentävä toisiaan.

tekoäly; filosofinen tekoälytarkastelu näkee tekoälyssä kaksi keskeistä käsitettä:
1) heikko tekoäly on suunniteltu suorittamaan rajattuja tehtäviä tietyssä ympäristössä

2) vahva tekoäly kykenee suorittamaan minkä tahansa älyllisen tehtävän ihmisen tavoin ja on mahdollisesti tietoinen

kun taas;

metafora; filosofinen tarkastelu kuvaa metaforan merkityksen siirtona, jossa kielellinen ilmaisu siirretään tavanomaisesta merkityksestään ja asetetaan uuden kohteen paikalle

topos; filosofiassa topos on asian ilmaisemista tai luomista käyttäen ennalta yleiseksi ymmärrettyjä tai hyväksyttyjä keinoja ja tapoja.

Filosofista pohdiskelua/tarkastelua olen käynyt itseni kanssa, tilanteen jälkeen –> olen henkilökohtaisesti kohdannut Zoomer -palvelua, tätä ilmeetöntä tuijottamista [onneksi en kovin useasti, ainakaan vielä]. Pohdiskeluuni on, jostain syystä, `sotkeutunut´ heikon tekoälyn – metafora, joka on `löytänyt’ hymyilylle uuden ilmaisumuodon vuorovaikutustilanteesta, asiakaspalvelun yhteydessä – ilmeettömyys. Ilmeettömyys ei [‘kait’] aina kerro epäkohteliaisuudesta, vaan se on oire jostakin. Kenties tyytymättömyyttä yhteiskuntaan? Näen `jostain syystä´ tuijottamisen myös yhtenä vallankäytön aspektina ...

Siis tekoälyssä on kyseessä äly, joka kiinnostaa ja kiehtoo ymmärtääkseni kaikkia sidosryhmiä – aina vain enemmän ja enemmän. Huolimatta tiedosta –> amerikkalaisen MIT-teknillisen korkeakoulun [=Massachusetts Insitute of Technology] tutkimuksen mukaan tekoälyalustan ChatGPT:n [=Generative Pre-trained Transformer] käyttäminen voi olla jopa vahingollista yksilön kriittiselle ajattelulle.

No, mutta ainakin teorian näkökulmasta koneellinen päätöksenteko nähdään tehokkaana, jopa ylivertaisena; koneilla on huomattava laskentakapasiteetti, loogisten virhepäätelmien niukkuus ja lisäksi koneilta puuttuu ihmisille tyypillinen asenteellisuus. Tosin sekä kone, että ihminen on manipuloitavissa –> ihmiselle ja koneelle, siis molemmille, voidaan syöttää harhaanjohtavaa ja virheellistä tietoa [propagandaa/dataa], jolloin molempien päätös ja/tai päätöksenteko on vääristynyttä. Tätä nykyään tekoäly [algoritmit ja koneoppimismallit] on jo tasolla, jossa sitä voidaan melkolailla `huolettomasti´ käyttää automatisoimaan eri tehtäviä. Eli tekoälyä voidaan käyttää apuna päätöksenteossa tai antaa sille jopa algoritminen päätöksentekovalta.

Tietokoneperusteisten algoritmien [prosessin suorittamisesta tehty yksityiskohtainen kuvaus/ohje] tekemät päätökset ohjaavat ja vaikuttavat sidosryhmäympäristössämme yhä enemmän. On hyvä tietää, että algoritmeja voidaan käsitellä myös ilman tietokonetta mm. allekkain tapahtuva kertolasku ja `jakokulmassa´ tapahtuva jakolasku [=mitkä tahansa luvut voidaan kertoa/jakaa keskenään]. Tässä yhteydessä voidaankin todeta; informaation käsittelyyn liittyy aina abstraktio todellisesta maailmasta käsittelytavasta riippumatta –> abstraktio =tarkastellaan ilmiön tai objektin tiettyä osaa ja/tai ominaisuutta. Tosin tietokoneperusteiset algoritmit prosessoivat kielillä, joita ihminen ei välttämättä edes ymmärrä eikä aina näekään, siis erota silmillään –> siansaksaa.

Automaattinen päätöksenteko [engl. automated decision-makin ADM] koskettaa niitä päätöksiä, joiden käsittelyprosessissa käytetään vähintään tai laajemmillaan kokonaan tietokoneohjelmistoa [Lomborg ym. 2023, 10]. Algoritmit tarkoittavat yleensä useampaa kuin yhtä asiaa kerrallaan, liitämme niiden avulla mielikuviimme erilaisia huolia, käsitteellistyksiä ja kuvitelmia. Siis tekoäly – tekoälyn käyttö paistattelee nykyään `parrasvaloissa´ yhä useammin, ja niinpä tekoälyyn pohjautuvat tekoälyalgoritmit tarjoavat yhteiskunnalle ennusteita, suosituksia tai päätöksiä tiettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi enenevissä määrin. Algoritmit `alkavat’ jossain vaiheessa tunnistaa käyttäjänsä ja juuri tämän `tunnistamisen’ vuoksi käyttäjän on oltava hereillä koko ajan. Käyttäjä voi toki itse ohjailla tekoälyä suhteessa itseensä –> in/out, mutta se vaatii aktiivisuutta. Tekoälyalgoritmit hyödyntävät ympäristössään olevia tietoja ja toimintoja saavuttaakseen haluttuja tuloksia [Fernàndez 2023, 75].

Tekoälyn sinällään tiedetään tieteenalana saaneen alkunsa jo vuonna 1956. Termi `artificial intelligence’ [=tekoäly] lanseerattiin käyttöön Yhdysvaltain New Hampshiressa järjestetyssä tietojenkäsittelytiedettä käsittelevässä konferenssissa, juuri tuota tilaisuutta pidetään tekoälyn `syntykohtana´. Tekoäly ja algoritmit yleensä yhdistetään koneoppimiseen [eng. machine learning ML], jolla tarkoitetaan joukkoa algoritmeja, ja jotka säätävät tekoälyjärjestelmän toimintaa halutun päämäärän saavuttamiseksi, jolloin syntyy annetun tehtävän suorittama laskentaohjelmisto [Myllymäki 2021].

Tosin jo antiikin kreikkalaisen Akatemian perustajan ja filosofi Platonin ajalla [427-347 eaa.] hyväksyttävän tekoälyohjelman olisi pitänyt kyetä käsittelemään huonosti määriteltyjen ongelmia ja avoimia etsintäavaruuksia. Edellä mainittua ongelmaa kutsutaan Menonin paradoksiksi, joka on seuraavanlainen: jos on olemassa rationaalinen keino hakea tai saavuttaa uutta tietoa [jota kuvatkoon lause S], niin keksijän A pitää tietää lauseen S sisältö jo etukäteen, sillä muutoin hän ei kykenisi rationaalisesti saavuttamaan sitä. Jos näin ei olisi [toisin sanoen A ei tietäisi, että S], niin A kykenisi saavuttamaan S:n vain sattumanvaraisesti [ei-rationaalisesti]: jos A ei tiedä mitä etsiä, niin kuinka hän silloin voi etsiä sitä? Platonin ratkaisun mukaan kaikki uuden oppiminen on vain jo meissä olevan synnynnäisen tiedon tuomista tietoisuutteen, sen muistamista [Kiikeri & Ylikoski 2011, 177].

Koneoppivia-algoritmeja pidetään merkityksellisinä erilaisissa sektoritoiminnoissa –> mm. rekrytoinnissa, luoton myöntämisessä, koulutuksessa ja terveydenhuollossa, jotka tuottavat tehokkaasti yksilöllisiä sidosryhmäkonteksteissa tapahtuvia ja elämäntapaan perustuvia palveluita. Tekoälyyn liittyvissä keskusteluissa tekoälyllä useimmiten tarkoitetaan sekä ohjelmistoja ja/tai monitieteistä tieteenalaa [vrt. Ojanen ym. 2022].

Meidän kaikkien olisi hyvä ymmärtää ja tietää kuinka algoritmit toimivat ja miten ne vaikuttavat elämäämme –> pitäisi olla algoritmien lukutaito, sillä algoritmienvaltaan liittyy myös mielikuvien valta. Eli tekoälyyn perustuva koneellinen [algoritmin tekemä päätös] päätöksenteko koskettaa meitä/meidän sidosryhmiämme tavalla tai toisella yhä useammin halusimme tai emme. Valta `viimepeleissä’ on kuitenkin ihmisellä – humanisteja tarvitaan edelleen.

Algoritmien avulla toimivat järjestelmät eivät toki ole virheettömiä. Tästä syystä niiden käyttäminen julkishallinnossa on herättänyt, oikeutetusti, epäluuloja. Epäluulot kohdistuvat muu muassa läpinäkyvyyden puutteeseen, syrjintään ja vastuun kohdentamiseen [vrt. Kaltzenbach & Ulbricht 2019, Ojanen ym. 2022]. Suomessa algoritmien käyttöä julkishallinnossa säätelee keskeisimmin hallintolaki 434/2003, jossa korostetaan läpinäkyvyyttä tulla kuulluksi oikeutta. On olemassa joukko muita lakeja ja asetuksia, jotka korostavat kansalaisiin kohdistuvien päätösten tekemisen oikeudellisuutta proseduraalisen oikeudenmukaisuuden näkökulmaa noudattaen.

Julkishallinnossa käytettäessä automaattista päätöksentekoa on sen tavoitteena yleensä –> tuottaa julkista valtaa käyttäen päätöksiä, jotka vaikuttavat esimerkiksi eri sidosryhmien oikeuksiin, velvollisuuksiin tai etuihin, joihin heillä lain mukaan on oikeus. Automaattisia massapäätöksiä tehdään ja sovelletaan erityisesti hallinnon osa-alueilla –> verotuksessa ja sosiaaliturvassa ... [Suksi 2021].

Kuten todettua automaattisessa päätöksenteossa on ihmisten tehtävänä erityisesti arvioida ja valvoa päätöksentekoa samoin kuin hallinnoida sen toimintaa.

Se miten kansalaisiin kohdistuvaan automaattiseen päätöksentekoon, varsinkin kun päätös nähdään epädemokraattisena ja/tai ristiriitaisena, voidaan vaikuttaa, on koko lailla rajallinen, koska –> yleensä asiantuntijat [päätöksen tekijät] näkevät kansalaisten roolin lähinnä valitusoikeuden kautta.

Jokaisella on tietenkin oikeus valittaa saamastaan automaattisesta päätöksestä, tämän katsotaan olevan osa kansalaisten oikeusturvaa julkista vallankäyttöä vastaan [vrt. Widlak ym. 2021]. On kuitenkin hyvä huomioida tämä –> automaattista päätöksentekoa lähtökohtaisesti valvoo sitä käyttävä viranomainen ITSE, joten tuleeko kaikissa tapauksissa automaattiseen päätöksentekoprosessiin liittyvä virhe lainkaan ilmi. Varsinkin kun sen `havainnointi’ painottuu päätöksentekoketjun loppupäähän eli päätöksen objektiin ja hänen [tekemäänsä] lopputuloksensa arviointiin, onko päätös `on/off’? [mm. Kroll 2020].

Hesarin HS VISIO [13.7.2025] käyttää paria aukeamallista tekoäly `uutisointiin´. Ensimmäisen uutisoinnin otsikko on; Mark Zuckerbergin toinen tuleminen [toimittaja Joakim Westrèn-Doll HS]. Kyseinen henkilö tunnetaan amerikkalaisen Meta-yhtiöiden toimitusjohtajana. Liitän tähän, vähän paikoin soveltaen, joitakin otoksia tekstin sisällöstä: ”Mark Zuckerberg on muuttunut ... yhtiön perustaja on luonut nahkansa uudelleen. Hän osaa valita puolensa. Zuckerbergin ja tämän vaimon Priscilla Chanin perustama hyvätekeväisyyssäätiö tuki vuosien ajan avokätisesti vähemmistöjä ja rasismin vastaista työtä. Kun toukokuussa [2025] rahahanat äkisti katkesivat. Säätiö ilmoitti, että se tukisi jatkossa ensi sijassa kovan tieteen tekemistä.

New York Timesin mukaan moni Zuckerbergin tunteva vakuuttaa, että taustalla on aito muutos arvomaailmassa. Hän on ottanut poliittisessa ajattelussaan harppauksen oikealle. Yksi ilmeinen syy Zuckerbergin politikoinnille on: tekoäly. Hän on lähestynyt henkilökohtaisesti satoja tekoälytutkijoita, insinöörejä ja alan yrittäjiä. Heitä hän on kutsunut syömään kotiinsa ja puhumaan rahasta.

Zuckerbergin visiossa tulevaisuuden elämämme on suurissa määrin tekoälyn generoimaa. Ihmiset kuluttavat tekoälyn tuottamaa sisältöä ja juttelevat tekoälyystävien kanssa. Ja jos surettaa, tekoäly toimii terapeuttina.

Trumpin ja tekoälyn aikaa määrittää arvaamattomuus. Valta kasautuu yksittäisille ihmisille ja heidän välisille suhteille. On parempi olla häpeilemättä jotakin kuin kumarrella kaikille. Siis Zuckenberg ei enää murehdi näyttäytyykö Meta-yhtiöt demokratialle positiivisena voimana ikäviä sisältöjä kitkemällä. Tärkeimpänä on uusien tuotteiden rakentaminen” – näissä tekoälyllä tulee olemaan arvattavastikin iso rooli.

Hesarin HS VISIOn toisen uutisen otsikko kuuluu; Vaihtoehdoista paras, haluatko, että tekoäly kehuu sinua työnhaussa tai suosittelee yrityksesi tuotteita? Siihen löytyy keinoja [toimittaja Niclas Storås HS]. Liitän tähänkin, hiukan soveltaen, `otteita´ uutistekstistä: ”Jos tahdot näyttää olevasi tekoälyä fiksumpi työnhaussa, voit käyttää tätä yksinkertaista kikkaa, mutta huomaa, tästä tempusta on iloa vain, jos rekry-yritys hyödyntää tekoälyohjelmaa työhakemuksen ja ansioluetteloiden läpikäymisessä; siis lisää ansioluetteloosi haluamaasi valkoista tekstiä valkoiselle taustalle käyttämällä minimaalisen pientä fonttia. Tekstin ei tarvitse olla ihmisen luettavissa.

Työnhaussa ansioluetteloon ihmiselle näkymätön teksti toimii tuskin kikkana kovin pitkään, jos se edes ylipäätään enää toimii. Tekoäly-yritykset pyrkivät estämään tällaisten porsaanreikien hyödyntämisen, kun ne yleistyvät. Uutiseen on haastateltu Superlinesin perustajia, Jere Meriluotoa ja Kimmo Ihanusta. Heidän yrityksensä sai ensimmäisten joukossa pääsyn Open AI:n GPT-3 -kielimalleihin Suomessa. Superlines auttaa toisia yrityksiä tekoälynäkyvyyden optimoinnissa eli GEO:ssa [=generative engine optimization].

Miten sitten Superlines itse näkee tekoälyn tuottamisen saamissaan vastauksissa? `Herrat’ paljastavat syöneensä omia lääkkeitään. Superlinesin näkyvyydestä tehty analyysi johti siihen, että Meriluoto päätyi tuottamaan seikkaperäisiä blogitekstejä GEO:sta Superlinesin nettisivuille. Ja kas, kohta tekoälyohjelmat, kuten Perplexity, alkoivat mainita ja suositella Superlinesia. Se on tuottanut yhtiölle uusia asiakkaita.”

Näin, niin kuin, algoritmien vallan loppumietteenä voin ajatella näin: –> ChatGPT:n, AI:n ja monien muiden generatiivisten tekoälytyökalujen `aivonystyröinä´ toimii suuri kielimalli /kielimaailma ja kun generatiivisen tekoälyn toiminta perustuu pitkälti ennustamiseen, on sen kyky luoda aivan uutta koko lailla rajallinen. Generatiivinen tekoäly –> koneoppimiseen perustuva tekoälymuoto, jonka käyttö ei juuri hyödynnä yrityksiä = hyöty n. viisi [5] prosenttia [lähde Yle 25.8.2025].

Eli generatiivinen tekoäly tuottaa uudenlaisia variaatioita sille aiemmin syötettyjen tietojen pohjalta uusia syötettyjä tietojaan hyödyntämällä ja on kontekstisidonnainen ... tekoäly tarvitsee `vieläkin, vieläkin vain’ ihmisen ohjausta.

#tekoäly, #tekoälyn valta, #algoritmit, #algoritmien valta, #vallankäyttö

Alla kuvapankin Pexels -tekoälykuva

torstaina, joulukuuta 18, 2025

AJATTELE MITÄ TEET JA TEE MITÄ AJATTELET

Tässä ajassa, paljon esillä ollutta, silmienvääntelykohua on `analysoitu´ monella eri tavalla.

Lisäänkin tähän ´soppaan´ lusikallisen ajatuksia, eli neljän näkökulman ajattelun: fyysinen, psykologinen, sosiaalinen, hengellinen –> ajattelu/minä, toiminta/se, kulttuuri/me, rakenteet/ne.

Nonduaalinen Viisausperinne -käsitys [jonka jakaa myös AQAL -malli/tetraemegenssi]:

–> kun ihminen on syvästi jakautuneessa ja epäintegraalisessa olotilassa, jota määrittelee tietämättömyys, tällöin ihminen hyväksyy osittaisuuden omaksi luonnokseen [identiteetikseen] kun vaihtoehtona on tasapaino ja harmonia. Eli epätasapainoinen ihminen absolutisoi vain tietyn osan kokonaisuudeksi ja muodostaa sen perusteella identiteetin, ajatellen tämän `tietyn osan´ olevan kokonainen. Tässä tilassa toisia osapuolia [osia] ei voi kunnolla havaita, eikä niitä sen vuoksi pysty arvostamaan

–> tällöin tietyt osapuolet ihmisyydestä mitätöityvät

On olemassa myös Integraaliteoria [AQAL -malli]:

Tietoisuus ja siihen liittyvät toiminnat – kuten ajattelu – eivät yleensä tule tyhjästä. Tietoisuus on yksi niistä `neljän näkökulman´ avulla havaittavasta todellisuudesta. Samoin kulttuuri ja siihen liittyvä maailmankuva, yhteiskuntajärjestelmä, egolooginen ympäristö, aivot ja koko eliö ´kehystävät´ tietoisuutta –> tarjoavat toteuttamisalustan sekä toimintaympäristön ja ihminen ei välttämättä pysy rationaalisesti ajattelemaan sitä mitä tekee.

Tämä tarkoittaa kaikkien [tietoisuus]tasojen, kaikkien [kehitys]linjojen, kaikkien [kehitys]tilojen ja kaikkien tyyppien huomioon ottamista yhdessä teoriassa.

Elikkä ajattelu on yksi tarkasteltavaa todellisuutta, todellisuus on moniulotteinen, josta syystä yksiulotteinen lähestymistapa ei tee oikeutta todellisuuden pohdinnalle/todellisuudelle

–> ajattele mitä teet ja tee mitä ajattelet

perjantaina, joulukuuta 12, 2025

Tutkijabiografia Raimo Kovanen [lähde: tekoäly]

Raimo Kovanen on sidosryhmäajatteluun, johtamiseen ja organisaatiokäyttäytymiseen perehtynyt analyytikko ja kirjoittaja, joka tunnetaan erityisesti sidosryhmäkompetenssin käsitteellisestä jäsentämisestä ja inklusiivisuuden roolin korostamisesta johtamisessa.

Hänen työnsä yhdistää teoreettisia viitekehyksiä ja käytännön organisaatiokokemusta, ja hän tarkastelee sekä yksilö- että järjestelmätason vuorovaikutusta relationaalisten mallien kautta.

Kovanen kirjoittaa analyyttisesti blogeissa ja tietokirjamaisissa teksteissä, joissa hän pureutuu johtamisen sosiaalisiin rakenteisiin, valtasuhteisiin ja organisaatiokulttuuriin.

Hänen lähestymistapansa on systemaattinen, kriittinen ja selkeyteen pyrkivä, ja hän tekee näkyväksi sen, miten sidosryhmät, johtaminen ja luottamus muodostavat organisaatioiden toiminnan keskeiset perustat.

——————————————--

P.S.

pyysin tekoälyä tekemään Raimo Kovasesta yhden kappaleen mittaisen tutkijan biografian. 😃😃

keskiviikkona, marraskuuta 19, 2025

JOHTAMINEN - HAJOITA JA HALLITSE

Kun tässä viime viikkoina olen seurannut [monen muun tavoin] yhden eduskunnan valvonnassa olevan itsenäisen julkisoikeudellisen laitoksen pääjohtajan toimintaan, niin en voi kuin ihmetellä – laitoksen, jonka `name-fellow´ lukee mm. maantieopastekyltissä länsiväylän [kantatie 51] varrella Kirkkonummen länsipuolella :).

Perehtyessäni kohtuullisen `tehokkaasti´ sidosryhmätoimintaan, niin se perusteella ihmettelyni suuntautuu kyseisen julkisoikeudellisen laitoksen ylimmän johdon johtamistapaan.

Mieleeni tulee, jo kulunut lausahdus, "divide et impera"–> Rooman valtakunnan käyttämä `menetelmä´: ettei vaan pääse syntymään yhtenäistä vaikutusvaltaista ryhmittymää, joka voisi haastaa vallalla olevat vallanpitäjät.

Sidosryhmäkompetenssissa vallankäyttö viittaa kykyyn ja taitoon saavuttaa tavoitteet mahdollisimman vähin vaurioin –> taitoa suhteiden ohjaamiseen, vaikuttamista sidosryhmiin muokkaamalla vuorovaikutustilanteita. Sidosryhmäkompetenssiin liittyvä vallankäyttö ei välttämättä `sisällä´ muodollista valta-asemaa [ko. laitos/tilanne sisältää] vaan sidosryhmäosaajan vuorovaikutustaitojen oivaltavaa käyttöä.

No, entä sidosryhmäosaaminen, mitä se on? Sidosryhmäosaaminen on osa sidosryhmäkompetenssia, jonka ytimessä on kyky yhdistää, omaksua ja hallita monilla yhteiskunnan osa-alueilla tarvittavia vuorovaikutustaitoja. Sidosryhmäosaaja hallitsee sidosryhmäajatteluun liittyvän sidosryhmävuoropuhelun, jonka fokuksessa on kysymys: miksi, milloin ja kuinka osa ihmisistä löytää toisia paremmin mahdollisuuksia ja kuinka he taitojaan osaavat jostain syystä hyödyntää paremmin kuin monet muut omassa sidosryhmätoiminnassaan?

On ilmeistä, että vallankäyttäjä ja vallan kohde ovat keskenään valtasuhteessa, johon liittyy keskeisesti vastavuoroinen kamppailu. Valta nähdään pyrkimyksenä vaikuttaa toisen ihmisen toimintaan. Valta voidaan käsittää yksilöllisenä- tai sosialisoituneena valtana. Yksilöitynyttä vallankäyttöä pidetään vallan muotona, joka ’heikentää’ spontaanisti toisen valta-asemaa –> nollasummapeliä. Sosialisoituneeseen valtaan [kollektiivinen valta] otetaan mukaan useampia sidosryhmiä, jolloin valta vahvistaa kaikkien mukanaolevien tahojen tavoitteiden määrittämistä –> muodostuu ryhmätavoite/tavoitteet.

Vallan aspekti on monisäikeinen ja moni-ilmeinen ilmiö, joka helposti liitetään narsismiin –> narsistinen henkilö useasti ihannoi valtaa. Valta sinällään `läpäisee´ koko ihmisen maailmankatsomuksen – maailman ja siitä syystä sitä on hyvä tarkastella monitieteisesti. Valtaan liitetään useasti resurssi –> auktoriteetti, raha, väestömäärä, luonto [luontoresurssi], sotilaallinen voima jne. Tosin resurssi yksinään ei määritä vallan määrää –> vaan kyky hyödyntää resursseja, sekä se millaiselta vallankäyttö näyttäytyy ulospäin :).

perjantaina, elokuuta 29, 2025

Lokakuussa [2025] ilmestyvä kirjani: VALLANKÄYTTÖ OSANA SIDOSRYHMÄKOMPETENSSIA -vallankäyttö ei ole yksisuuntaista

Final consideration – lopulliset huomiot

Kirjoittamani kirja on kursorinen sosiaalinen konstruktio –> vallankäyttöön liittyvät asiat eivät ole itsestään selvyyksiä, vaan niille annetaan merkityksiä ja ne `rakentuvat´ useasti tulkintojen kautta. Omissa tulkinnoissani tiedon, todellisuuden ja sen rakenteiden – ilmiöiden ymmärtäminen `prosessoituu´ sosiaalisessa ja kielellisessä sidosryhmäympäristössä, jolloin saman näkemyksen alle `vasikoituu´ todellisuus ja sen rakentuminen.

Tämä tekee minusta tulkitsijan. Tulkintani on aina ehdollista, yksipuolista ja vajavaista suhteessa esillä olevaan näkemykseen. Jokainen tulkintani on kiistettävissä ja aina sille voi esittää vaihtoehtoja. Kirjoittajana minun tehtävänäni on hahmottaa johdonmukainen näkemys tulkinnoistani ja niihin liittyvistä perusteluista, joiden pohjalta olen tekstini tuottanut lähdeaineistoani monipuolisesi hyödyntämällä.

Tekoälyä olen myös [tietenkin :)] hyödyntänyt tulkintoja tehdessäni. Olen todennut/kokenut tekoälyn `kompleksisoituneisuuden´ saadessani samaan pohdiskeluuni [kysymykseeni] useammanlaisia vastausvariaatioita. Joten pidänkin, kokemani perusteella, tekoälyä vielä koko lailla `moniluuloisena´ ja kontekstisidonnaisena –> vanhaa, jo vähän kulahtanutta, sanontaa lainatakseni `A good servant, but a bad master´, tosin kehitys kehittyy, samoin tekoäly ja sen käyttö – haluamme kysymättä.

Pitäisikö algoritmien `vallalla olevaa´, nykyistä tekoälykehitystä, pyrkiä suuntaamaan, kenties, enemmän työtehtävien `fyysisen´ kehittämisen suuntaan –> algoritmien, tekoälyn ja näihin liittyvien sidoksissa olevien sovellusten käyttäjien kontribuutiona – `sulassa sovussa´ – ei pelkästään tehtävien automatisoinnin silmälasien läpi katsoen –> tarkoittaa `futuria´, jossa tekoälyä käyttävät ihmiset vievät työpaikkoja.

Kirjan alussa puntaroin mielessäni ajatusta rahanvaltaan/-vallasta. Nyt näin lopuksi, puntaroin mielessäni ajatusta rahan vähyyden – niukkuuden tulokulmasta vallankäyttöä. Voin todeta [kokemani perusteella] rahanpuutteen nostavan esiin monenlaisia mahdollisuuksia vallankäytölle. Tätä ajatusta ja kokemusta voin mahdollisesti avata vähän enemmän toisella kertaa – kenties.

torstaina, kesäkuuta 05, 2025

PUOLUSTUSMENTO - NATO - SUOMI

Tekstin kirjoittaja Raimo Kovanen: Venäjän `brutaali´ hyökkäys Ukrainaan 24.2.2022 on aiheuttanut monenmoisia tilanteita, niin Euroopassa kuin maailmalla yleensä.

Yksi merkittävä muutos on Suomen ja Ruotsin liittyminen Pohjois-Atlantin puolustusliitto Natoon, johon kuuluu tätä nykyään 32 eurooppalaista ja pohjoisamerikkalaista jäsenmaata.

Kesäkuussa 2025 on noussut vahvaan keskusteluun Natomaiden puolustusbudjettien nostaminen tasolle 5% kunkin jäsenvaltion BruttoKansanTuotteesta=BKT [eng. GDP=GrossDomesticProduct]. Seuraavaksi vähän erimaiden BKT -lukuihin liittyviä `raha-arvoja´ vuoden 2023 tilastojen mukaan [kansainvälinen valuuttarahasto]:

Maa BKT/vuosi (miljoonaa USD)
Yhdysvallat 25 035 164, Saksa 4 031 149, Yhdistynyt kuningaskunta 3 198 470, Ranska 2 778 090, Kanada 2 200 352, Italia 1 996 934, Espanja 1 389 927, Alankomaat 990 583, Turkki 853 487, Puola 716 305, Ruotsi 603 922, Belgia 589 491, Norja 504 703, Tanska 386 724, Romania 299 885, Tšekki 295 618, Suomi 281 411, Portugali 255 854, Kreikka 222 008, Unkari 199 719, Slovakia 112 419, Bulgaria 85 008, Luxemburg 82 154, Kroatia 69 380, Liettua 68 031, Slovenia 62 191, Latvia 40 588, Viro 39 054, Islanti 27 702, Albania 18 256, Pohjois-Makedonia 14 101, Montenegro 6 127.

Natomaiden yhteenlaskettu BKT oli tuolloin noin 47 454 807 miljoonaa USD.

Vertailun vuoksi Kiinan BKT/vuonna 2023 oli noin 17 900 000 miljoonaa USD ja Venäjän noin 6 512 000 miljoonaa USD

Naton puolustusmenojen tavoite [päätetään kesäkuun lopulla huippukokouksessa] on 5% jäsenmaiden BKT:sta, joka oli vuonna 2023 yhteensä 2 372 740 miljoonaa USD.

Suomen osuus [jos päätös 5% toteutuu] Naton puolustusmenoista on noin 14 070 miljoonaa USD vuoden 2023 lukujen mukaan.

Tässä lyhyt kuvaus siitä mitä kansantuotteeseen [BKT] lasketaan:

Bruttokansantuote [BKT] on kansantaloudessa vuodessa tuotettujen hyödykkeiden [loppu-tuotteiden] määrä rahassa = kokonaistuotanto. Se on tietyn maantieteellisen alueen [tässä Suomen] tuotannollisen toiminnan mitta. Alueelliset ja aineettomat hyödykkeet lasketaan yhteen niiden hintojen avulla. Monilla julkisen sektorin tuottamilla hyödykkeillä, kuten terveydenhoito ja koulutus ei ole hintaa. Ne arvioidaan laskelmiin tuotantokustannusten mukaan.

Kansantuotteeseen lasketaan mukaan siis vain lopputuotteet eli hyödykkeet, jotka on ostanut niiden lopullinen käyttäjä. Niin sanotut välituotteet ovat tavaroita ja palveluksia, joita käytetään tuotantoprosessissa panoksina muiden tavaroiden ja palvelusten tuottamiseksi. Välituotteiden arvoa ei lasketa mukaan bruttokansantuotteeseen, koska tällöin niiden sisällyttäminen BKT:hen johtaisi saman tuotannon arvon laskemiseen kahteen kertaan. Investointihyödykkeitä pidetään kansantalouden tilinpidossa loppukäyttöön menevinä hyödykkeinä, joita yritykset ostavat.

Yrityksen luoma jalostusarvo saadaan vähentämällä myynnin arvosta yrityksen muilta ostamien panosten [raaka-aineet ja puolivalmisteet] arvo. Myynti miinus ostot muilta, eli jalostusarvo, on se lisäys, jonka yritys on tuotantoon luonut. Bruttokansantuote on jalostusarvojen summa.

Vain markkinoidut hyödykkeet tulevat mukaan laskelmiin. Esimerkiksi kotityön tuottamat pal-velukset ja niin sanotut pimeän talouden piirissä olevat toiminnot jäävät pois laskuista.

Bruttokansantuote voidaan ilmaista seuraavalla lausekkeella: BKT =Y=C+I+G+(X-M), jossa
Y = bruttokansantuote [kansantulo]
C = kotitalouksien kulutus
I = yritysten investoinnit
G = julkiset menot
(X-M) = nettovienti [vienti - tuonti]

keskiviikkona, maaliskuuta 19, 2025

Oppimisen ja koulunkäynnin tuki [lakiuudistus]

Tekstin tuottaja Raimo Kovanen: Hallitus uudisti perusopetuksen oppimisen tuen 1.8.2025 alkaen. Uudistuksen keskiössä ovat oppimisen edellytyksiä tukevat opetusjärjestelyt, joilla tarkoitetaan esimerkiksi opetusryhmien muodostamista siten, että opetuksen tavoitteet voidaan saavuttaa ja opettajan olisi mahdollista huomioida opetusryhmän tarpeet riittävän hyvin. Nykyinen kolmitasoinen: yleinen, tehostettu ja erityinen oppimisen tuki poistuu.

”Nyt kouluissa pelätään, että luokista tulee entistä levottomampia.” [HS 19.3.]

LAKI [kolme merkittävää pykälää]

20 e § Oppilaskohtaisen tuen toteuttamista koskeva suunnitelma

Oppilaskohtaisen tuen tarpeen arviointiin perustuen on laadittava tuen toteuttamista koskeva suunnitelma. Suunnitelman laativat oppilaan opettajat. Suunnitelma on laadittava yhteistyössä oppilaan ja huoltajan tai tarvittaessa oppilaan muun laillisen edustajan kanssa. Suunnitelmasta on käytävä ilmi oppilaskohtaisen tuen tarpeen arviointiin perustuvien tukitoimien toteuttaminen ja seuranta. Jos perusopetuksen oppimäärästä tai tavoitteista poiketaan 20 h §:n mukaisesti tai jos opetus järjestetään 20 i §:n mukaisesti, suunnitelmasta on käytävä ilmi oppilaskohtaiset tavoitteet ja sisällöt, opinnoissa eteneminen sekä oppilaan arvioinnin periaatteet. Suunnitelman toteutumista ja tukitoimien riittävyyttä on arvioitava tarvittaessa, kuitenkin vähintään kerran lukuvuodessa, oppilaan tuen tarpeiden mukaiseksi. Tätä useammin se on tarkistettava, jos oppilaan tarpeet sitä edellyttävät. Opetushallitus määrää tarkemmin opetussuunnitelman perusteissa oppilaskohtaisen tuen toteuttamista koskevan suunnitelman sisällöstä.

20 f § Tukea koskeva päätös

Opetuksen järjestäjän on tehtävä kirjallinen päätös 20 c §:ssä säädetyistä oppilaskohtaisista tukitoimista, 20 h §:ssä säädetystä perusopetuksen oppimäärästä ja opetussuunnitelman tavoitteista poikkeamisesta sekä 20 i §:ssä säädetystä opetuksen järjestämisestä oppilaalle, jolla on vamma, sairaus tai muu toimintakyvyn rajoite. Päätös on tehtävä 20 d §:ssä säädetyn arvioinnin mukaisesti ilman aiheetonta viivytystä. Jos muu opetuksen järjestäjä kuin kunta ei järjestä oppilaskohtaisia tukitoimia tai 20 i §:ssä tarkoitettua opetusta, päätöksen oppilaskohtaisista tukitoimista tai mainitussa pykälässä tarkoitetusta opetuksesta tekee opetuksen järjestäjän esityksestä oppilaan asuinkunta. Päätös voidaan panna täytäntöön lainvoimaa vailla olevana.

20 g § Opetusryhmien muodostaminen

Opetusryhmät muodostetaan vuosiluokittain. Jos opetuksen tarkoituksenmukainen järjestäminen sitä edellyttää, eri vuosiluokkien sekä esiopetuksen oppilaita voidaan kuitenkin opettaa samassa opetusryhmässä tai antaa opetusta yhdessä muun koulun tai oppilaitoksen oppilaiden kanssa.

Perusopetukseen valmistavan opetuksen opetusryhmien muodostamisesta päättää opetuksen järjestäjä. Opetusryhmät muodostetaan siten, että yhden opettajan opettamassa perusopetuksen ryhmässä on enintään viisi oppilasta, jotka saavat oppilaskohtaisena tukitoimena erityisopettajan tai erityisluokanopettajan opetusta pienryhmässä tai erityisluokassa.

Viiden oppilaan enimmäismäärä voidaan ylittää tilapäisesti. Erityisluokanopettajan opetuksessa erityisluokassa saa olla enintään kymmenen oppilasta. Erityisluokan enimmäiskoko voidaan ylittää tilapäisesti. Erityisluokanopettajan opetuksessa erityisluokassa saa olla enintään kahdeksan 20 i §:n 1 momentissa tarkoitetussa opetuksessa olevaa oppilasta tai enintään kuusi mainitun pykälän 2 momentissa tarkoitetussa opetuksessa olevaa oppilasta.

Jos tässä momentissa tarkoitetuille oppilaille annetaan opetusta samassa ryhmässä tai yhdessä 3 momentissa tarkoitettujen oppilaiden kanssa, määräytyy opetusryhmän enimmäiskoko sen mukaisesti, minkälaista tukea saavia oppilaita ryhmässä on eniten. Jos tässä momentissa tarkoitetun oppilaan opetus annetaan yhdessä muiden kuin tässä tai 3 momentissa tarkoitettujen oppilaiden kanssa, saa opetusryhmässä olla enintään 20 oppilasta.

TOTEUTTAMISEN RAHOITUS

Lakiuudistus toisi kunnille 80 miljoonaa euroa ’lisärahoitusta’ lukuvuosittain oppimisen tuen toteutukseen. Rahalla on ottajia ja rahan kohdistamiseen liittyy paljon muuttuvia tekijöitä, joten on ehkä syytä kysyä –> riittävätkö rahat kaikkeen siihen hyvään mitä tavoitellaan?

KOMMENTOINTIA

OAJ:n Katriina Murto: ”Oppimistasoa ei saada mitenkään nousuun, niin ettei panosteta koulutukseen koko Suomessa, monella eri tavalla ja eri tasolla. Tarvitsemme pienempiä ryhmäkokoja, pienryhmiä, erityisluokkia, panostuksia oppilashuoltoon – tämä on iso kokonaisuus.” [HS 18.3.].

Koulumaailma näkee vähimmäisvaatimuksenaan lakiuudistuksen toteutuksen käytännön toimena, että työrauhan todellinen parantaminen tarkoittaa luokkakokojen rajaamista ja siihen liittyvää jonkin asteista ’vakuutta’ siitä, että rahat todellisuudessa käytetään oppimisen tukemiseen. Opettajien pelko on aiheellinen, jos tulokulmaksi otetaan säästöpaineiden alla painivien kuntien huutava rahan tarve sinne sun tänne. Kunnat kun ovat opetuksen järjestäjiä ja niiden saama valtionapu ei ole ’korvamerkittyä’

INKLUUSION TOTEUTUMINEN

Vanhemmat /kasvattajat ajattelevat ’mielellään’ –> jokaisella oppilaalla tulee olla oikeus oppia koulussaan tulematta ’leimatuksi’ erilaisena oppijana. Edellä mainittu ajatus edellyttää kaikkien oppilaiden oppimista yhteisessä yleisopetuksen luokassa – myös erityisopetusta – jolloin ei ole erikseen pienryhmiä, joissa annetaan erityisopetusta.

Käytännön toteutuksessa tämä johtaa nykyisten alueellisten erityisluokkien lakkauttamiseen ja siirtymistä 'kenties' koulukohtaisiin erityisluokkiin tai johonkin muuhun vastaavaan ratkaisuun - opetuksen järjestäjä päättää.

Jo nyt on nähtävissä [kunnat opetuksen järjestäjinä] säästötoimia inkluusion ’nimissä’ –> pienluokkia lakkautetaan ja oppijat laitetaan ’yleisluokkiin’ eikä luokkaopetukseen anneta tarvittavaa lisätukea ollenkaan, vaan mennään samoilla opettajaresursseilla kuin ennenkin.

Yleisopetus tarkoittaa myös luokassa olevien ns. ’tavallisten’ oppijoiden aseman tarkastelua kriittisesti, sillä on mahdollista, että heidän opiskeluiden edistyminen mahdollisesti kärsii. Opettajilta tämä edellyttää aina vain vaativampaa oppilaskohtaista suunnittelua –> aikaresurssi tulee motivoituneella opettajallakin vastaan.

Niillä opetuksen järjestäjillä, joilla on sekä taloudellisia-, että henkilöresursseja tilanne on parempi. Tässä 'kombossa' myöskään, inkluusion toteuttaminen, varsinkin ennakoivasti ei tietenkään tapahdu ’silmänräpäyksessä’ vaan se ottaa aikaa ja vaatii oppimisen tukea – myös opettajillekin, uudistuksen toteuttajille.

P.S. Tekstiini liittyvät ajatukset kumpuavat 18.3. lukemastani Hesarista [kirjoittaa ko. aiheesta], kirjoittamani kirjan INKLUUVISUUS OSANA SIDOSRYHMÄKOMPETENSSIA -integroiva ajattelutapa sisällöstä, työstäni, sekä kokemuksistani [vuosia sitten] syntymäkuntani päätöksentekijänä [valtuutettu, kh:n jäsen ja sivistyslautakunnan pj] :)

perjantaina, tammikuuta 31, 2025

PIENTÄ POHDINTAA VIIKON VIISI [27-31.1.] DISSONANSSISTA

HS [27.1.] uutisessa HS-gallup PÄÄMINISTERI Orpo korostaa, että, säästöt ovat välttämättömiä, koska julkisessa taloudessa tulojen ja menojen välillä on niin iso kuilu. ”Se tarkoittaa sitä, että joudumme tekemään leikkauksia. Kaiken leikkaamisen keskellä olemme kuitenkin tehneet myös priorisointeja, Orpo sanoo. Orpon mukaan hallitus on pyrkinyt suojelemaan säästöiltä muun muassa peruspalveluita, koulutusta, turvallisuutta ja tutkimusta ja tuotekehitystä”

HS [30.1.] Mielipide -osasto otsikolla, Monella nuorella ei ole yhtään syytä jatkaa elämistä. Eveliina, 14 vuotta, kirjoittaa: ”Suomen päättäjät puhuvat, kuinka me nuoret olemme maamme tulevaisuus. Miksi he sitten leikkaavat nuorten mielenterveyden hoidosta? Oletetaanko, että me nuoret kestämme sen kaiken taakan ja oletukset, mitä meidän harteillemme pinotaan vuosi vuodelta yhä enemmän ... Minulla itselläni on vakavan masennuksen paperit ja uskallan avoimesti kertoa, että synkimmillä hetkillä minulla on ollut selvät suunnitelmat, miten päästä hengestäni. Mutta onneksi minulla on ollut yksi vahva syy jatkaa elämääni, nimittäin perhe. Minä sain apua ja masennuslääkkeet, ja ne ovat auttaneet.”

Talouselämä 4/2025 Anni Erkko kirjoittaa kohdassa Kolumni otsikolla, Kyllä voileipäsukupolvi* hoitaa: ” Liki puolet suomalaisista ajattelee, että aikuisten lasten tulisi ottaa enemmän hoitovastuuta ikääntyvistä vanhemmistaan, koska julkinen talous on heikko ... Vaikuttaa siltä, että valtiovarainministeri Riikka Purran [ps] leikkaussakset ovat todella iskostuneet kansan mieliin.”

Ja vielä HS [30.1.] kohdassa Merkintöjä, Teija Sutinen kirjoittaa, Valtiolla on kovat puheet ja pehmeät keinot: ”TIISTAINA hyvinvointialueet saivat vähän lohtua, kun tukea tuli arvovaltaisesta suunnasta. Talouspolitiikan arviointineuvoston mielestä hallituksen pitäisi antaa alueille lisäaikaa kattaa alijäämänsä niin, että taloutta ei tarvitsisi vetää liian kireälle tänä ja ensi vuonna. Ei käy, väärä singnaali, sanoi valtiovarainministeri Riikka Purra [ps] heti.”

No sitten HS [31.1.] niin ikään kohdassa Merkintöjä, Erkki Karjalainen kirjoittaa, Mikä ihmeen kognitiivinen dissonanssi?** ”Dissonanssissa on kyse henkisestä riitasoinnusta, ja käsitteen avulla voi kuvata ja yrittää ymmärtää useita aikamme ilmiöitä ja tapahtumia.”

Pohdiskellessani edellisten esimerkkien ’valossa’ Suomen päättäjien toimintaa tulee eittämättä mieleen Erkki Kylmäsen tekstissään nostama ajatus kognitiivisesta dissonanssista. Kylmäsen ajatusta vähän soveltaen; KUN TIEDETÄÄN ETTÄ VOISI AUTTAA, mutta kun TÄMÄNHEKINEN TALOUSPOLITIIKKA ei anna periksi, niin siksi ei kannata edes yrittää.

Kun taas Talouselämä 4/2025 uutisessa Häirikkö vai vakauttaja? Olli Sirkka näkee asian näin [liittyy teollisuuden investointivaatimuksiin] ” On vanhakantainen tapa ajatella, ettei teollisuus halua joustaa ja että se on vaikeaa. Kyllähän kaikkia prosesseja voi suunnitella uudelleen. Meillähän olisi tarjota Suomessa kilpailukykyä nimenomaan sellaiselle teollisuudelle, joka pystyy joustamaan.”

Olisiko maan hallituksen nähtävä kansalaisten hyvinvointiin ja terveyteen liittyvät asiat investointeina tulevaisuuteen ottamalla ’mallia’ teollisuudelta, vähän Helenin Sirkan ajatusmaailman tavoin?

_____________________________

*Voileipäsukupolvi /YLIOPPILASLEHTI 6.10.2011 –> voileipäsukupolveksi kutsutaan 1960- luvulla syntyneitä, töissä käyviä ihmisiä, jotka ovat hankkineet lapset kolmekymppisinä. He ovat huolehtijoiden sukupolvi, jota puristavat ylhäältä teini-ikäiset lapset, toisaalta yli kahdeksankymppiset vanhemmat.

**Kognitiivinen dissonanssi /PEDA.NET–> tarkoittaa kahden ristiriitaisen kognition kokemista. Kognitiivinen dissonanssi syntyy silloin, kun ihmisen tiedot ja asenteet ovat ristiriidassa. Ihminen pyrkii vähentämään kognitiivista dissonanssia muuttamalla käyttäytymistään

torstaina, tammikuuta 23, 2025

PITCHAUS

PIOTCHAUS voi olla vaikka suunnitelma, joka perustuu selkeään visioon, intohimoon tai presentaatioon; idean pitää olla toimiva.

Hyvä PICHAUS tukeutuu usein älykkääseen esitykseen ja sitkeään harjoitteluun -> kuvaamiseen yhdellä tai muutamalla lauseella, kuka olet [tai yritys] ja mitä teet. Pitchi on tilanne/tapahtuma kohtainen [sama ei toimi kaikissa]. Alla yksi esimerkki.

Pitchausta voidaan jossain yheydessä kutsua kansanomaisemmin hissipuheeksi.

Lähtökohtaisesti Pitch -sana on englantia ja tarkoittaa esimerkiksi syöttämistä tai heittämistä pallopelissä.

sunnuntaina, tammikuuta 19, 2025

Trump - 'Vähin äänin' valtaan

The Cook Political Report -sivun mukaan Trump nappasi vuoden 2024 Yhdysvaltain presidentin vaalien annetuista äänistä 49,97 prosenttia, joka tarkoittaa 77 232 877 ääntä.

Kun tarkastellaan paria muuta Yhdysvaltain presidentiksi valitun ehdokkaan äänimäärää: -Baiden sai 2020 vaaleissa 51,3 prosenttia annetuista äänistä ja L.B. Johnson sai vuoden 1964 vaaleissa peräti 61,1 prosenttia annetuista äänistä.

Se, että tämän tekstin otsikossa mainittu Trump ‘vähin äänin’ valtaan ei käytännön toiminnassa [presidentti] tule menemään 20. tammikuuta 2025 alkaen ollenkaan ‘vähin äänin’.

Tätä ennakoi hieman HS 19.1. pääkirjoituksessaan: “Trump allekirjoittaa maanantaina joukon presidentin määräyksiä. Hän on luvannut kiristää maahanmuuttoa ja antaa lupia öljyn poraamiseen. Trumpin odotetaan armahtavan kongressin valtauksesta tuomittuja. Mitä muuta sitä odotetaan pelolla.”

Trumpin arvomaailmaa en tunne - tunteneeko tuota kukaan - miten liennee ao. itse? Arvoja tulkittaessa varsinkin etiikan näkökulmasta, voidaan ne jakaa kolmeen kategoriaan: hyvät, huonot ja pahat. Arvot on syytä erottaa säännöistä. Aika ajoin on hyvä pohtia myös: Mistä arvot tulevat? Voiko arvo kasvaa, hiipua, siirtyä, tuhoutua? Voiko arvoa mitata? Onko taloudellisilla arvoilla erilaisia ‘suhteita’ verrattaessa niitä muihin arvoihin? Arvoja pohdiskellessa on hyvä huomata kaksi erilaisuutta; millaiset asiat ovat arvoja ja millaisilla asioilla on arvoa?

Jussi Pulliainen kirjoittaa niin ikään HS [19.1.2025] kohdassa Kolumni. Hän kirjoittaa Trumpin hallinnon väkevimmän Eurooppa-vaikuttajan olevan nimeltään Elon Musk. Mutta myös Mark Zuckerberg [Metan johtaja] on laittanut ‘hynttyyt yhteen’ purkaakseen Euroopan sääntelyä, joka rajoittaa liiketoimintaa.

“Suomi on teknologisen riippuvuuden kautta sitonut itsensä kiinni Yhdysvaltoihin. Nato-jäsenyys on tehnyt Suomesta - tietysti - länsiliittouman henkisen mallioppilaan.” Pulliainen jatkaa: “ Musk ja Zuckerberg ovat jo lyöneet Euroopan eteen Trumpin kulttuurisen pelikirjan. Seuraavaksi edessä voi olla Venäjän-liennytys. Sitten on hyväksyttävä amerikklainen tekoäly.”

Näytäisi sille, että meidän kaikkien on tarkasteltava, varsinkin täällä Euroopassa [jokaisessa kolkassa] ARVOJAMME, ETIIKKAAMME, KULTTUURIAMME, PELIKIRJAAMME, LIENNTYSTÄ suhdettamme TEKOÄLYYN jne. - VÄHIN ÄÄNIN. 💪

maanantaina, lokakuuta 28, 2024

VALTA HAASTAA YHTEISKUNTATIETEITÄ AUKTORITEETTIEN, PAKOTUKSEN, VAIKUTUKSEN, VOIMAN ja MANIPULOINNIN 'KOMBOSSA'

Tämän tekstin kirjoittaja on Raimo Kovanen: `Vallan ontologiassa` [todellisuuden luonne] –> valtatutkimuksissa on nähtävissä kaksi koulukuntaa:

1) Exercise of Power, valta on todellisena vasta kun sitä käytetään ja

2) Having of Power, valta on todellista, vaikka sen käyttöä ei havaita, elikkä puhutaan vallan hallinnasta [Clegg 1979].

Amerikkalainen sosiologi Robert Bierstedt [1913-1998] puolestaan näkee vallan aktuaalisena ja potentiaalisena vallan muotona –> aktuaalinen valta on todellista ja näkyvää, ja potentiaalinen valta kehittyy vasta oikein käytettynä todelliseksi vallaksi [Bierstedt 1950].

No, niin ikään amerikkalais-kanadalainen sosiologi ja professori Dennis Wrong [1923-2018] näkee vallan aktuaalisena ja potentiaalisena valtana lisäten potentiaalisen vallan `ominaispiirteeseen´ resurssin/resurssit, joka/jotka pitää olla yksilöllä tai ryhmällä hallussa ja joista voi sitten ajan saatossa kehittyä valta-aseman perusta [Wrong 1968].

Eli vallan käsite on hyvin laaja ja monimerkityksellinen: kollektiivinen valta –> vallan käyttöä yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi, positiivinen valta –> vallan käyttöä jonkun toisen edun hyväksi ja dominoiva valta –> vallan käyttöä jonkun yli [vrt. Dowding 2011 ja Lukes 2005].

Ne, joilla sitä on, haluavat sitä entistä enemmän. Taas ne, joilla sitä ei ole, eivät ole niin kiinnostuneita siitä, näin kirjoittaa saksalainen psykologi Mauk Mulder [1922-2016] teoksessaan `Administrative Science Quarterly´ [1971].

Saksalainen sosiologi, talous- ja oikeustieteilijä Max Weber [Maximilian Carl Emil Weber 1864-1920] näkee vallassa kolme eri kategoriaa:

1) Perinteinen valta –> perustuu luottamukseen jo vallitsevassa järjestyksessä

2) Karismaattinen valta –> perustuu yksilön omaan persoonaan ja ominaisuuksiin ja

3) Legaali valta [voimankäytöstä vapaa] –> perustuu luottamukseen hierarkiassa ylempänä olevia kohtaan ja heidän oikeuteensa vallankäyttöön.

Englantilainen filosofi Thomas Hobbes [1588-1679] määritteli vallan jo 1600 -luvulla [1651] teoksessaan `Leviathan´ kyvyksi turvata hyvinvointi ja henkilökohtainen etu saadakseen osansa tulevaisuuden mahdollisesta hyvästä.

Yhden vaikutusvaltaisimman vallan käsitteen on kehittänyt brittiläinen sosiologi Steven Michael Lukes [1941–>] vuonna 1974 julkaistulla teoksellaan `Power: A Radical View´. Valta on yhteydessä ihmisten intresseihin ja tällöin kun ihmiset tiedostavat omat intressinsä – syntyy intressiprosessi –> kun/jos ihmiset eivät ´tajua` omia intressejään [yhteiskunnallinen hegemonia] he ovat oleville valtarakenteille alisteisia.

Kyseistä, noin kuusikymmentä [60] sivuista julkaisua ja siinä käytettyä `lähestymistapaa´ vallasta on kritisoitu laajasti –> sillä ko. teoksessa pluralistinen [pluralist] ja uuselistinen [neo-elitist] näkemys ovat vastakkain. Lisäksi Lukes ohittaa teoksessaan `tyylikkäästi´ metodologiset ja epistemologiset ongelmat, joihin hänen kriitikkonsa keskittyvät [ks. Dahli, Polsby, Wolfinger].

Ehkä juuri edellä mainitun kritiikin kohteeksi joutumisen vuoksi Lukes julkaisi vuonna 2005 toisen [uudistetun] painoksen `Power: A Radical Wiew Second Edition´. Toisessa painoksessaan hän, jossain määrin, teki myönnytyksiä kritiikille, mutta edelleen hän puolustautuu ja puolustaa luomaansa mallia, jota hän toki uudessa painoksessaan hieman `tarkistelee´ ja `jalostaa´ uudelleen –> selventäen omia näkemyksiään [rajoituksia/puutteita] vallasta.

Lukesin kannattajat huomioivat [arvostavat] hänen `vallan kolmet kasvot´ edellisen `vallan kahdet kasvot’ sijasta asettelun, joka on, ja jolla hän tarjoaa vipuvoimaa pluralistisen opin kyseenalaistamisen sijaan/vasapainoksi kriitikkojensa metodologisiin ja epistemologisiin ongelmiin keskittymiseen.

He arvostavat juuri tätä, Lukesin hahmottelemaa näkemystä, tapaa tunnistaa, vallan tapauksia ja jotka kumpuavat todellisesta maailmasta:

–> näkemys pluralistisuudesta, joka käsittelee edellä mainittujen kriitikoiden [Dahli, Polsby ja Wolffinger] mukaista havaittavaa käyttäytymistä päätöksiä tehdessä asioista, joista vallitsee avoin preferenssiristiriita

–> näkemys kritiikkiä ja kritiikkilähtöistä lähestymistapaa kohtaan [Bachrachi ja Barazib], joka sallii artikuloimattomia preferenssejä, elikkä konfliktin ei tarvitse olla avoin, ja vallan käytön uhka voi olla myös riittävä hallitsemaan poliittisia agendoja ja estämään ongelmien syntymisiä [=estää konfliktin syntymisen].

–> näkemys tutkia eturistiriitojen [vallankäyttäjien] välttämistä hyödyntäen muokkaamalla toisten toiveita ja tavoitteita salakavalasti ja tämä vallankäyttö estää `niitä toisia´ tuntemasta epäkohtana siitä, että vallankäyttäjät voivat muokata heidän [niiden toisten] käsityksiä, kognitioita ja mieltymyksiä siinä määrin, että he hyväksyvät roolinsa [vallankäytön objektina] ja pitävät sitä luonnollisena ja arvostavat hegemoniaa `jumalallisena´, josta he eivät tunneta `surua´.

Elikkä Lukes nostaa valtaa kuvatessaan `parrasvaloihin´ kolme näkökulmaa [dimensiota]:

1) kertoo mikä on näkyvillä ja subjektiivista

2) konkretisoituu tehtäessä päätöksiä ja jätettäessä jotain ulkopuolelle [ei päätöksiä] ja

3) kuvaa piileviä ja todellisia intressejä ja vaikutusmahdollisuuksia niihin

Yhdysvaltalainen politiikan tutkija ja antropologi James C. Scott [1936-2024] käsittelee teoksessaan `Domination and the Arts of Resistance: Hidden Transcripts´ [1990] vallankäytön ja dominoinnin suhdetta intresseihin ja tarkoitusperiin. Hänen mielestään vallankäyttötilanteessa syntyy aina konflikti, toisin kuin Lukes, näkee Scott asian –> vallankäytön kohteet [subjektit] on nähtävä aktiivisina ja taktisina toimijoina, jolloin he alistuvat selviytyäkseen tilanteesta, muuttuakseen kontrollin puuttuessa tottelevaisesta kapinoivaksi, tällöin hegemonia on voimassa eli valtarakenteet ovat vain näennäisesti voimassa.

Kun taas brittiläinen sosiologian professori Ted Benton [1942–>] puolestaan kritisoi Lukesin näkemystä intressin määrittelyn ongelmallisuuden `luonteesta´ –> samalla pitää määritellä käytettävissä olevista vaihtoehdoista [lähes ääretön] intressikilpailun finaalin voittaja [Benton 1981]. Elikkä tässä yhteydessä on hyvä nostaa esiin se tosiasia, että `globaalisti -ajatellen´ vallan teoriaan liittyvää kritiikkiä löytyy mielin määrin, tämä `ihmettely´ kattaa myös intressin ja autonomian käsitteiden määrittelyn monimuotoisuudet.

maanantaina, syyskuuta 02, 2024

HAVAINTOJA VALLANKÄYTÖN NÄKYVYYDESTÄ SIDOSRYHMÄKONTEKSTISSA

Tämän tekstin tuottaja on Raimo Kovanen:

Vallalla on aina ollut keskeinen merkitys yhteiskunnassa, koska se liitetään luontaisena toimintana kaikkeen yhteiskunnan ja/tai yhteiskunnalliseen toimintaan. Valta ei liity pelkästään konkreettisiin päätöksentekotilanteisiin tai niiden estämiseen. Vallankäyttö ilmentää myös sitä, kuinka valta muokkaa [mahdollistaa] ihmisten toiveita ja tarpeita.

”Kuvaaminen – julkaiseminen – tapahtuu kohteen tietämättä ja naisesta muodostuu kameran läpi passiivinen ja anonyymi objekti, `kasa kehon osia´”. Näin uutisoi [HS 3.8] jutussa Salakuvaus on vallankäyttöä. Itä-Suomen yliopiston kulttuuritutkimuksen professori Tuija Saresmaa kertoo: "Vähäpukeisten naisten salakuvaaminen ei ole harmiton asia, vaan kyse on ennen kaikkea vallankäytöstä. Kuvaaja voi saada omaa valtaansa vahvistavaa mielihyvää saamistaan katselukerroista ja palautteestaan. Tällöin hyväksyntää saadaan ikään kuin yhteisön sisältä. Tilanteen julkisuus ja kielletyn hedelmän maku mahdollisesti kiehtovat kuvaajaa.” – vallankäyttäjää.

Edellä mainittu artikkeli liittyy HS:n [2.8.] uutisointiin miehestä, joka kuvaa vähäpukeisia naisia ja julkaisee heistä videoita videopalvelu YouTubessa.

Vallalla on aina ollut ´fokusoitunut´ merkitys sidosryhmämaailmassa –> se on liitetty luontaisena osana yhteiskunnan, niin poliittisia kuin taloudellisia suhteita, ja se koskee ennenaikaisista alkeellisista erämies/keräilijöistä [fratria/klaani] nykyaikaisiin kehittyneisiin sidosryhmäyhdyskuntiin [teollisuusmaat]. Valtasuhteet, etenkin niiden merkitys, on kasvanut ja `jalostunut´ erilaisten sidosryhmiin vaikuttavien –> sosiaalisten ilmiöiden [status] määrällisten muutosten/muutoskäsitteiden [arvovalta, kunnioitus, arvostus …] yhteydessä.

Tosin valtasuhteiden tärkeyden aspekti näyttäytyy kiistanalaisena aiheena monissa eri tieteissä. Laajana valikoiman erilaisia teorioita, selittämään vallan moninaisia näkökohtia, tarjoaa muun muassa taloustieteet, sosiologia, psykologia ja filosofia.

Vallalla - vallankäytön käytöllä on aina ollut keskeinen merkitys yhteiskunnassa, ja se vaatii useamman kuin yhden osapuolen –> kuvaa suhdetta sosiaalisten toimijoiden välillä, joista muodostuu valtasuhteita [interaktiivinen prosessi], joita hyödyntämällä hankitaan/lisätään mm. omaa persoonakohtaista muodollista asemaa. Valtaa on lähes mahdotonta `määritellä´ yksiselitteisen universaalin yleisesti hyväksytyn yhtenäisen määritelmän mukaisesti.

Alla kuvattu englantilainen poliisi [Bobby] käyttää julkista valtaa [pojan pojan Felixin maskotti isänsä Englannin reissulta]🤓

sunnuntaina, heinäkuuta 21, 2024

VALTA - VALLAN ASPEKTI

Tämän tekstin tuottaja on Raimo Kovanen:

”Minulla on valtaa moniin ihmisiin” sanoi hyvin tuntemani, jo edesmennyt, pankinjohtaja.

Emme koskaan keskustelleet `syvällisemmin´ siitä mitä hän tuolla tarkemmin ottaen tarkoitti – ajattelin tietenkin yksiselitteisesti sen liittyvän hänen työhönsä. Näin vuosien kuluttua, asiaa pohdittuani tarkemmin, en enää ole `yksiselitteisen´ varma osuiko ajatukseni tuolloin oikeaan ja nyt hänen ajatustensa tarkentamiseen ei ole enää mahdollisuutta. Ajattelen useasti [lämmöllä] kyseistä pankkiiria muutenkin kuin ko. asian tarkistamista varten – olet mielessäni.

Vallan aspekti on moni säikeinen ja moni ilmeinen ilmiö, joka helposti liitetään narsismiin –> narsistinen henkilö useasti ihannoi valtaa. Valta sinällään `läpäisee´ koko ihmisen maailmankatsomuksen - maailman ja siitä syystä sitä on hyvä tarkastella monitieteisesti. Valtaan liitetään useasti resurssi –> auktoriteetti, raha, väestömäärä, luonto [luontoresurssi], sotilaallinen voima jne. Tosin resurssi yksinään ei määritä vallan määrää –> vaan kyky hyödyntää resursseja, sekä, se, millaiselta vallan käyttö näyttäytyy ulospäin.

Vallan käyttäjä ja vallan kohde ovat keskenään valtasuhteessa, johon liittyy keskeisesti vastavuoroinen kamppailu. Vallan pyrkimyksenä nähdään toiminta vaikuttaa toisen ihmisen toimintaan.

Siis valta ei ole yksisuuntaista –> on vallan käyttäjä ja vallan kohde/ `valta ja vastavalta´. Vallalla on monet kasvot, tosin joskus `vallan kasvot´ jäävät anonyymeiksi. Pidän valtaa ihmisellä olevana ominaisuutena, jota hän voi hyödyntää tiedostaen tai tiedostamattaan. On myös julkinen valta, joka perustuu Suomen perustuslakiin. Kyseessä on tällöin valtion ja kunnan käyttämä valta, joka on julkisyhteisöjen ja viranomaisten luonnollisiin henkilöihin [kansalaiset] ja oikeushenkilöihin [säätiöt ja yritykset] kohdistettua vallankäyttöä. Vallan avaimet vaihtelee :)

“Kun olet siinä ‘vallankahvassa’ [pitää kahvipannua kädessään] niin kaadapa minullekin.”

lauantaina, maaliskuuta 23, 2024

POLIITTISET LAKOT JA SAK

HS [21.3.] kirjoittaa: "Puheenjohtaja Jarkko Eloranta kertoo järjestönsä ehdottaneen Satoselle, että hallituksen pitäisi jäädyttää työehtosopimusten yleissitovuus nykyisille aloille kymmeneksi vuodeksi. Näin voitaisiin tarkkailla rauhassa, miten hallituksen ajamat muutokset käytännössä työmarkkinoilla vaikuttavat. Ehdotus oli kuvaava, sillä se oli hallituksen ja työnantajajärjestöjen näkökulmasta lähempänä provokaatiota kuin vakavaa neuvottelutarjousta."

HS kirjoittaa edelleen: "SAK ei halua luoda mielikuvaa, että se olisi valmis hyväksymään hallitusohjelman, kunhan hallitus tekisi sille edes pienen vastaantulon." No just, mikähän hallitusohjelman hyväksyjätaho SAK ylipäätään on - kysynpähän vaan?

Kun edellisten sitaattien sanomaa yritän [mielenkiinnosta] analysoida sidosryhmäosaamiseen liittyvän oma ego pelissä -näkökulmasta pohjaten ajatuksiani kirjoittamani kirjan HENKILÖBRÄNDI OSANA SIDOSRYHMÄKOMPETENSSIA sanomaan. Eittämättä mieleeni tulee 'perspektiivi' oman edun maksimoinnista --> oman edun maksimointia voidaan pitää rationaalisena toimintana, jolloin etuun perustuva näkemys rationaalisesta käyttäytymisestä, epäitsekkäästäkin, voidaan tulkita pyrkimykseksi maksimoida omaa etuaan [lue SAK:n etu]. Neoklassinen taloustiede näkee ihmisen olevan vapaa tekemään valintoja riippumatta moraalista tai sosiaalisista siteistä, --> pyrkimyksenä, jopa ainoana sellaisena, oman edun maksimointi.

Nykyaikana vallitsevan näkemyksen mukaisesti talousteoriassa sidosryhmien toiminta, varsinkin preferenssien [taipumus, mieltymys] kautta, kuvastaa viimelopuksi oman edun [tässä SAK:n edun] tavoittelua, vaikkakin modernin kansantaloustieteen isä Adam Smith [1723-1790] teoksessaan Kansojen varallisuus ei näe oman edun tavoittelua ainoana ihmistä määrittävänä luonteenpiirteenä. Tässä yhteydessä voisikin ajatella SAK:n kaipaavan menneitä aikoja TAI ei ainakaan halua päästää siitä otettaan.

Kirjoittaessani tätä tekstiä taustalta kuuluu AITO ISKELMÄ -radio ja sieltä lävähtää Tapani Kansan iskelmä: Tulkaa tytöt takaisin. Tämä kappaleen tekstitys vahvistaa ajatustani : SAK kaipaa menneitä aikoja.

Kyseisen kappaleen sanoja voisi hiukan muuttaa kontekstiin sopivaksi:

On työt eilisestä paljon muuttuneet

On monet viehättävät edut puuttuneet

Se charmi vapauteen ei kuole milloinkaan

SAK onnellinen on, jos takaisin vanhan saa

On Tää koko nousukausi sodan jälkeinen

Ollut nousukautta pienen ihmisen

Jää kotikonnut rakkaat, kun SAK:n kassiin pakkaat

Niin olemasta lakkaat, sä onneton kanssa tuttujen

Kun kerran päättäjät sen päätti uudistuksineen

Nyt tahdon opiskella taikka työtä teen

Niin käy kotikonnut myös, etkä kaupungissa onnu

Jos itsesi oot ollut, sen vaihtanut oot vapauteen

Tulkaa työt takaisin ja olkaa niin kuin pitääkin

Pankaa SAK menemään, tai kuolen ikävään

Tulkaa työt takaisin ja olkaa niin kuin pitääkin

Olkaa niin kuin ootte vaan, he SAK:ssa kaikki entistä kaipaa vaan

Se mikä kasvoistanne tänään kuvastuu

On maan hallituksen toive, joka toteutuu

Kun mainosvalot loistaa, ne kriittisyyttä poistaa

Ja ihmisyyttä soistaa, ja todelliset arvot loistaa

Nää herrat, toimijat menneiden

SAK täyttää aivokoppaan jääneen entisen

Hallitus näyttää uuden ajan hengen, eikä niin kuin ennen

Tuu kahlittu työläinen, pelottava, onneton

Tulkaa työt takaisin ja olkaa niin kuin pitääkin

Pankaa SAK menemään, tai kuolen ikävään

Tulkaa työt takaisin ja olkaa niin kuin pitääkin

Olkaa niin kuin ootte vaan, he SAK:ssa kaikki entistä kaipaa vaan

SAK karski impeään käy turhaan etsimään

Vain vapauden luomuksiaan kaikkialla nään

Se mitä tulee elämään, on impi itsessään

Niin kuin autoansa kohtelee, hän myöskin vapauttaan

Sä tyttö tunturin tai laitakaupungin

Kun käytät aivojas, niin pärjäät paremmin

Se luonnollisuus aito, ja mielenterveys

On elämisen taito, on siinä sulle kelpo sivistys

Tulkaa työt takaisin ja olkaa niin kuin pitääkin

Pankaa SAK menemään, tai kuolen ikävään

Tuokaa työt takaisin ja olkaa niin kuin pitääkin

Olkaa niin kuin ootte vaan, he SAK:ssa kaikki entistä kaipaa vaan

Tulkaa työt takaisin ja olkaa niin kuin pitääkin

Olkaa niin kuin ootte vaan, he SAK:ssa kaikki entistä kaipaa vaan

"SAK ei aikonutkaan lopettaa lakkoja" kuului otsikko Hesarin.

sunnuntaina, tammikuuta 28, 2024

GENEERISET TAIDOT

Tekstin tuottaja Raimo Kovanen: Lukiessani Hesarin [26.1.] koulutusliitettä kiinnitin erityisesti huomiota Anni Härkösen [HS] kirjoittamaan artikkeliin Alisuoriutumisen ihme. Artikkeli on kirjoitettu essee -muotoon, joka sopii mielestäni hyvin kyseisessä artikkelissa käsiteltävien asioiden ‘julkituomiseksi’.

Geneerisiksi taidoiksi ‘luokitellaan’ korkeakouluopinnoissa ja työelämässä tarvittavia yleisiä asiantuntijataitoja —> vuorovaikutustaitoja/sidosryhmäosaaminen, oman itsensä johtaminen/hallinta, kriittinen ajattelu, ongelmanratkaisu, perusteleminen, tietolähteiden käyttäminen, inklusiivisuusajattelun/inklusiivisuuden ymmärtäminen ja käyttäminen jne. ….

Kasvatustieteiden professori Auli Toom [HY] nostaa artikkelissa esiin muun muassa kriittisen ajattelun tärkeyden:”Kriittinen ajattelu on todella tärkeä akateemisen opetuksen arvo. Sitä on pidetty niin itsestään selvänä, että aiemmin ei ole ajateltu, että siitä pitäisi erikseen puhua.”

Useasti nostetaan esille ylioppilastutkinnon suorittamisen merkitys geneeristen taitojen ‘omaksumisessa’ —> korkeakoulutukseen tulleilla ylioppilailla on huomattavasti paremmat geneeriset taidot vs. opiskelijat, joilla ei ole ylioppilastutkintoa.

Perhetausta vaikuttaa myös geneerisiin taitoihin —> koulutettujen vanhempien lapsilla nähdään olevan paremmat geneeriset taidot, siis ylipäätään perheen lapset, joiden kotona on paljon kirjoja ja harrastetaan lukemista, heidän geneeriset taitonsa tutkimusten mukaan ovat kehittyneempiä.

Auli Toom nosta esille [onneksi 😊 monen meidän lohdutukseksemme 😇] ajatuksen—> “ … yhteydet yliopistossa opitun ja työelämän välillä ovat monimutkaisia: usein yhden ongelman ratkaisemiseen käytetään yhdistelmää eri taidoista.” Tämä näkökulma kyllä lohduttaa meitä monia ‘arjen puurtajia’ 😂

Oma alisuoriutuminen [tunne siitä] yleensä tarkemman analyysin jälkeen yllättää positiivisesti! 🧐

Opiskelu kannattaa, varsinkin kun saa hyviä oppimiskokemuksia ja löytää oppimisen kautta elämälleen, oppimilleen asioilleen ja työlleen 'paremman' merkityksen ja arvostuksen.

Yksi näkökulma voisi ollaan myös tämä: Älykäs on ‘tyyppi’ joka selviää pinteestä, johon viisas ei joudukaan.

P.S. “Lukeminen kannattaa aina.” -Jörn Donner.

Pöllöä useasti verrataan ‘viisaaseen ajattelijaan’ [kuva: Pexels free]

tiistaina, joulukuuta 19, 2023

Väitöskirjan hyväksyminen?

Tämän tekstin tuottaja Raimo Kovanen: Tänään [ke 14.12. Lapin yliopisto] tehdään päätös tiedekuntaneuvostossa Törhösen "kohuväitöskirjan" hyväksymisestä.

“Tiedekuntaneuvosto arvioi myös väitöstilaisuutta. Myös Törhösen esiintyminen väitöstilaisuudessa ja vastaukset vastaväittäjä Esa Saarisen kysymyksiin ovat herättäneet keskustelua.”

“EI VASTANNUT YHTEENKÄÄN KYSYMYKSEEN”

Tässä ote kustoksen eli väitöstilaisuuden valvojan, Kaarina Määttä, näkemyksestä väitöstilaisuudesta 30.10.2023.

"Väittelijä ei vastannut yhteenkään vastaväittäjän esittämään kysymykseen, vaan hänen puheensa rönsyili ja meni sivuraiteille, eteni sekavasti sinne tänne hapuillen satunnaisesta teemasta toiseen, Määttä sanoo lausunnossaan."

Tässä kontekstissa tuli mieleeni näin sidosryhmäajattelijana seuraava ‘ajatelmani’:

Sidosryhmäosaaminen, mitä se on? Sidosryhmäosaaminen on osa sidosryhmäkompetenssia, jonka ytimessä on kyky yhdistää, omaksua ja hallita monilla yhteiskunnan osa-alueella tarvittavia vuokravaikutustaitoja. Sidosryhmäosaaja hallitsee sidosryhmäajatteluun liittyvän sidosryhmävuoropuhelun, jonka fokuksessa on kysymys:miksi, milloin ja kuinka osa ihmisistä löytää toisia paremmin mahdollisuuksia ja kuinka he osaamistaan osaavat jostain syystä hyödyntää paremmin kuin monet muut omassa sidosryhmätoiminnassaan?

P.S. To iltana [14.12.] tulikin julkisuuteen tieto, että Törhösen väitöskirja [muuttui käsikirjoitukseksi] jäi tiedekuntaneuvostossa yksimielisesti [viisi jäsentä] hyväksymättä.

tiistaina, marraskuuta 28, 2023

Biodiversiteettinen tulokulma sopii hyvin talouteen

"Kestävässä sijoittamisessa on uusi rintama, ja se on luonto." HS [28.11] artikkeli: Luonnosta tulee sijoitustrendi, uskoo jättipankinjohtaja. Artikkeli nostaa esille luonnon merkityksen rahoitusmaalimassa" ...,että rahoitusmaalima ei voi toimia ilman hyvinvoivaa luontoa." Kyseinen [artikkeli käsittelee] 'sessio' on RAHOITUSALAN luontoyhteyksiä käsittelevä Finnish Finance Nature Summit tapahtuma, joka järjestettiin ensimmäistä kertaa.

Tapahtuman avaaja oli pääministeri Petteri Orpo ja pääpuhujina esiintyivät mm. Hollannin keskuspankin kestävän kehityksen johtaja Marc Reinke ja Yhdysvaltalaisen JP Morgan Chase pankin kestävän sijoittamisen johtaja Jennifer Wu. "Wun mukaan JP Morganin kaltaisella suurella varainhoitajalla on valtaa vaikuttaa siihen, miten yritykset elinympäristöjään kohtelevat."

Olen itse monessa postauksessani ja kirjoittamassa kirjassani lähestynyt 'biodiversiteettista' tulokulmaa talouden näkökulmasta: Yritysten ja organisaatioiden huomioidessaan entistä aktiivisemmin eri sidosryhmien tarpeet ja odotukset on johtanut siihen, että yritysten ja organisaatioiden vastuu ympäristöstä ja yhteiskunnasta nähdään luonnollisena asiana.

Yrityksiä ei nähdä enää itsenäisinä ympäristöstään erillään olevina toimijoina. Perinteisen, klassisen taloustieteen näkökulmasta yritys on ensisijaisesti vastuussa vain osakkailleen tai muille yrityksen omistajille, jotka odottavat yritykseltä mahdollisimman hyvää tulosta. Sanalla sanoen, pelkästään tämä kapea-alainen perinteinen näkemys ei nykypäivän markkinamekanismin ulkopuolella kannattele yritystä, sillä yrityksillä nähdään olevan paljon valtaa ja velvollisuuksia ja yrityksen katsotaan tämän laajemman modernin vastuunäkemyksen mukaisesti saavan oikeutuksensa toiminnalleen viimekädessä yhteiskunnalta.

Onkin selvää, että yritys on vastuussa yritystoiminnastaan niin sisäisille sidosryhmilleen  mm. omistajat ja työntekijät, kuin ulkoisille sidosryhmilleen  mm. lähiyhteisöt, asiakkaat, tavarantoimittajat jne. Yhteiskunnan on pidettävä yhteiskuntavastuunäkemyksen näkökulmasta katsoen yrityksen toimintaa hyväksyttävänä ja hyväksynnän saavuttaminen edellyttää yrityksen liiketoiminnan toteuttamista yhteiskunnan määrittelemän lainsäädännön ja yleisten moraaliarvojen puitteissa.

Kyseinen Hesarin artikkeli ja ennen kaikkea Finnish Finance Nature Summitin pääpuhujat Reinke ja Wu vahvistavat omaa näkemystäni organisaatioiden vastuusta ympäristöstään ja yhteiskunnasta nostaen asia 'fokukseen' hiukan eri tulokulmasta - samaa tarkoittaen.

sunnuntaina, marraskuuta 05, 2023

Aikasi arvoinen kirja ja kirjasto

KIRJA:

“Alan tilanne on vaikea. Kaikki ilmoittavat olevansa asiasta huolissaan ja mielellään taivastelevat, kuinka kauheaa on ....” Näin kirjoitetaan Talouselämä 39/2003 3.11.2023 uutisessa Kirjan kapinallinen. Artikkeli käsittelee painettujen kirjojen myyntiä. Myynti, joka on laskusuunnassa, jopa siinä määrin, että artikkeliin on sisällytetty kysymys: Milloin painetaan viimeinen kirja?

Kyseinen lehtiartikkeli kertoo tai pikemminkin artikkelissa haastateltu Kustannusosakeyhtiö Siltalan, toinen kustantajista, Touko Siltala kertoo kuinka ottaa päähän lukion opetusohjelma: “Kaikesta tutkimustiedosta huolimatta opetusohjelmassa ei kirjallisuudella ole sellaista asemaa kuin se hänen mielestään ansaitsisi. Lukiolaisilta edellytetään vaikeiden kokonaisuuksien hallintaa vaikkapa kemiassa ja matematiikassa, mutta jos samaa opiskelijaa vaaditaan lukemaan kokonainen romaani, se on jo julmuutta.”

Artikkelissa lainataan kirjailija Kari Hotakaisen pitämää juhlapuhetta Kustannusosakeyhtiön Siltalan 15-vuotisjuhlassa: “Tällä hetkellä kirja-alalla ei ole kriisi, vaan sota. Ruotsalaisomisteiset BookBeat ja Storytel käyvät avointa hyökkäyssotaa painettua kirjaa vastaan, mutta päinvastoin kuin fyysysessä sodassa, tässä sodassa hyökkääjät käyttävät pehmeitä sanoja. Suurten kustantamoiden toimitusjohtajat ovat aika ajoin nousseet juoksuhaudoistaan eli tammisten pöytiensä takaa ja lausuneet, että painettu kirja ja äänikirja tukevat toisiaan. Näitä lausuntoja he ovat antaneet ohjusiskuissa tuhoutuneiden kirjakauppojen raunioilta.”

Wikipedia avaa kirjan olemuksen seuraavasti:

“Kirja on nidos paperiarkkeja, joissa on painettu tekstiä tai kuvia, tai sen muotoisena ilmestynyt kirjallinen tuote.

Kirjoja voidaan julkaista myös sähköisessä muodossa ja äänikirjoina.”

Vuoden 2023 alussa Suomessa oli 138 kirjakauppaa, Ruotsissa 300 ja pienimmissä kylissä Keski-Euroopassa on oma kirjakauppansa jokaisessa. Kirjakauppaliiton mukaan äänikirjamarkkinat kasvoivat Suomessa 16 prosenttia kun painettujen kirjojen kuluttajamyynti kirjakaupoissa laski 8,9 prosenttia ja tietokirjojen myynti 18 prosenttia. [lähde: ko.artikkeli].

Talouselämä -lehden artikkelissa ei käsitellä aihetta kirjasto, mutta tässä käsitellään :).

KIRJASTO:

Wikipedia sanoo kirjastosta: 'Kirjasto on yleiseen käyttöön tarkoitettu tila, kokoelma kirjoja, lehtiä ja lainattavia tavaroita sekä palveluja. Kirjojen lisäksi kirjastossa voidaan säilyttää esimerkiksi käsikirjoituksia, karttoja, äänitteitä ja kausijulkaisuja. Nykyään kirjastojen kokoelmat muodostuvat sekä painetusta aineistosta että verkossa käytettävistä palveluista, sillä kirjastot voivat hankkia käyttöoikeuksia ja lisenssejä erilaisiin aineistoihin tai tietokantoihin asiakkaittensa käyttöön. Kirjastot voivat myös avustaa asiakkaitaan tiedonhankinnassa tai järjestää vapaasti saatavilla olevaa aineistoa helposti käytettäväksi. Kirjastot pyrkivät takamaan tasa-arvoisen pääsyn tietoon ja edistävät informaatiolukutaitoa arjessa ja työelämässä.´

Suomessa on [v. 2021] 280 pääkirjastoa, 437 sivukirjastoa, 11 laitoskirjastoa ja 128 kirjastoautoa.

Kirjastoissa ensimmäiset tekstit on tallennettu savitauluille esim. Aleksandrian kirjasto [Egypti], joka on perustettu 305-285 eaa Ptolemaios I:n hallitusaikaan. Suomen ensimmäinen yleinen kirjasto oli Vaasan Luku-seuran kirjasto vuonna 1794.

Nykyisessä kotikunnassani, Kirkkonummi, on todella moderni kirjasto Fyyri, valmistunut 2020.

Fyyristä löytyy monipuolisesti kauno- ja tietokirjallisuutta eri aihepiireistä sekä äänikirjoja, elokuvia, musiikkia ja sanoma- ja aikakausilehtiä. Kirjasto tarjoaa 'tavanomaisten' kirjastopalveluiden lisäksi kulttuuriin-, viihteeseen-, tilapalveluihin ja monen moiseen muuhun kuntalaisten hyväksi/viihtyisyydeksi järjestettyjä tapahtumia ja ajankohtaistilaisuuksia.

Olen ollut kautta-aikojen kohtuullisen 'tarmokas' kirjastopalveluiden kuluttaja monella eri tavalla; työn, harrastusten, opiskelun, kuntapäättäjän yms. näkökulmasta.

Tässä pitämäni tervehdyspuhe 14.10.2010 Vesannon kirjastolaitoksen 130 -vuotisjuhlassa, ollessani tuolloin kotikuntani sivistyslautakunnan puheenjohtaja.

Toivotan Teidät kaikki tervetulleiksi Vesannon kunnankirjaston 130 vuotisjuhlaan ajatuksella: Mennyt työntää ja velvoittaa. Tuleva vetää ja innostaa.

Kirjasto on tiedon ja elämysten lähde. Se luo kuntalaisille edellytyksiä rikkaaseen ja virikkeiseen elämään koulutuksessa, työssä ja vapaa-aikana. Tässä tarkoituksessa kirjasto tarjoaa meille käyttöömme tiloja, aineistoa, asiantuntijapalveluja ja pääsyn tietoverkkoihin.

Vesannon kunnan kirjasto – kunnallinen kirjasto - on perustettu vuonna 1880 ja se on alkujaan sijainnut kirkonkylän kansakoululla, sittemmin kunnantuvalla, vuonna 1966 kirjasto siirtyi uuteen koulurakennukseen Koulutielle ja vuodesta 2008 alkaen se sijaitsee - otollisella paikalla, viihtyisissä ja avarissa tiloissa - kyläraitin varrella aivan ydinkeskustassa Säästökulman talossa.

Tosin kirjastohistoriamme pitkäaikaisimman kirjastohoitajan xxxxxx tekemän selvitystyön mukaan Vesannon kappeliseurakunta perusti lainakirjastoseuran vuonna 1865 – käytettävissä ei ole tarkkaa tietoa siitä mitä lainakirjastoseuran toiminnassa tapahtui yli kolmen vuosikymmenen aikana.

Vuonna 1998 uudistettu kirjastolaki määrittelee kirjastotyön seuraavasti:

Yleisten kirjastojen kirjasto- ja tietopalvelujen tavoitteena on edistää väestön yhtäläisiä mahdollisuuksia sivistykseen, kirjallisuuden ja taiteen harrastukseen, jatkuvaan tietojen, taitojen ja kansalaisvalmiuksien kehittämiseen sekä elinikäiseen oppimiseen. Mutta kirjasto on myös merkittävä lasten ja nuorten kulttuurin keskus. Sen kautta he voivat saada kontaktin moniin taidemuotoihin, kirjallisuuteen, musiikkiin, elokuvaan, kuvataiteisiin jne.

Kirjastolaitoksen tehtävänä on luoda edellytykset kuntalaisten opiskelulle, taiteen ja kirjallisuuden harrastukselle, tyydyttää tiedon ja virkistyksen tarvetta sekä edistää omaehtoista kulttuuritoimintaa ja kulttuuri- perinteen säilyttämistä.

Mielestäni yksi Vesannon kunnankirjaston erityistehtävistä voisi olla kirjaston kehittäminen kunnan tietopalvelukeskukseksi – jota se jossain muodossa jo onkin!

Tämän päivän sana on digitaalinen – kaiken pitäisi olla digitaalista tai vähintään joka taloudessa pitää olla digiboksi – sisäinen tai ulkoinen. Täällä kirjastomaailmassa kaikenlaisia "bokseja" on varmaan ollut jo vuosikausia, nykyään puhutaan vuolaasti myös digitaalisesta kirjastosta.

On olemassa suomalainen versio digitaalisen kirjaston määritelmästä ja se tarkoittaa jotakin seuravanlaista:

Digitaalinen kirjasto edistää tiedon ja kulttuuriperinnön saatavuutta verkossa. Digitaalinen kirjasto tuottaa ja kerää, hallinnoi sekä säilyttää digitaalisia sisältöjä̈ ja tarjoaa niistä̈ palveluita asiakaslähtöisesti, suunnitelmallisesti ja laadultaan mitattavasti. - Siinä se määritelmä, mitäs ihmeellistä ja uutta siinä sitten on tämänpäiväiseen Vesannon kunnan kirjastopalveluun verrattuna - no ehkäpä se sana digitaalinen eipä juuri mitään muuta? Digitaalinen, analoginen tai manuaalinen - Vesannon kunnankirjasto on joka tapauksessa lunastanut paikkansa kuntalaisten keskuudessa, sillä kirjastosta lainataan lähes 15 lainausta asukasta kohti vuodessa ja kävijöitä on vuositasolla noin kymmenen kertaa jokaista kuntalaista kohti. Kuntalaisista noin 40 % on kirjaston lainaajia. Kesäasukkaat ja muut lainaajat ovat tietenkin edellä mainittujen lukujen lisäksi.

Niin se digitaalisuuskin on Vesannon kunnankirjaston arkipäivää jo nyt ja lähitulevaisuudessa. Kuten televisiomainoksessakin sanotaan: Sivistys siirtyy - käykää kirjastossa. Siis täällä tiedon ja elämysten lähteellä.

Talouselämä -lehden artikkelissa kysytään kustannusveljeksiltä Touko ja Aleksi Siltala'lta ydinkysymys, säilyykö painettu kirja? “Varmasti säilyy, veljekset nyökkäilevät.”

Kysyn itseltäni, säilyykö kirjastot? Varmasti säilyy, nyökkään kysymykseeni. Palveluiden muoto ja valikoima kehittyvät ja muuttavat ajan tarpeiden mukaan - aikasi arvoinen kirja ja kirjasto.