maaliskuu 2008

Maaliskuu 30 päivänä 2008
Tekstiviesti on verraton tapa kommunikoida. Tekstari Connecting People! Itse käytän tekstaria päivittäin. Kohteenani ovat vaimoni, tyttäreni ja poikani kännykät, eipä juuri muut … mitä nyt joskus jollonnii … Olen huomannut - monen muun tavoin - tekstarin olevan vaivattoman ja ajattoman tavan heitellä kysymyksiä, vastauksia ja ihan asiapitoisia juttuja, kuten myös asiattomiakin – ihan minne vain. Loistava systeemi, eikä tarvitse edes postimerkkiä.

Presidenttimme Tarja kantoi kortensa kekoon tekstariasiassa (MTV 3:n kotisivut aamupäivällä 30.3.) ja ärähtäi Ikelle sanomalla Eduskunnan olevan oikean paikan käsitellä Iken lähettämiä tekstiviestejä. Pitäisiköhän niitä minun lähettämiäni tekstiviestejä seuraavassa valtuustossa … no ei kai nyt sentään?

Johtamiskonsultointia tarjoava Jarl Paarma kirjoittaa 17.3.2008 tekstiviestipolitiikan alkeista seuraavalla tavalla:

"Tekstiviesti on kuin ase: sitä voi käyttää hyödyllisellä tavalla, mutta ei tunnu mukavalta, jos ammut sillä itseäsi jalkaan.
- Miksemme voisi hoitaa poliittista päätöksentekoa ja julkista kommentointia tekstiviesteillä, kaverini Bobi kysyi minulta.

Minusta idea oli pohtimisen arvoinen. Ulkoministeri voisi kurssittaa koko valtioneuvoston sekä täsmällisten että tulkinnanvaraisten viestien lähettämiseen. Poliitikkojen olisi pakko tiivistää viestinsä 160 merkkiin. Asioista olisi puhuttava suoraan. Tunnetason yhteyden luomiseksi ei olisi varaa monisanaiseen selittelyyn.

Mietimme esimerkkejä poliittisten tekstiviestien käyttömahdollisuuksista ja sisällöistä.
1. Eduskunnan perinteiset äänestykset voitaisiin hoitaa tekstiviesteillä. Näin voitaisiin siirtyä aitoon verkkoyhteiskuntaan. Äänestysvaihtoehtoja olisi hiukan muokattava: 1) "jep", 2) "LOL" (lots of laugh) ja 3) "vastaanottajaa ei juuri nyt tavoiteta."

2. Ulkoministerin tiivistetty kannanotto Yhdysvaltain presidentinvaalikampanjaan ja Hillary Clintonin mahdollisuuksiin: "mä tykkään ruskeasta sun päällä."

3. Presidentin reipas vastaus uteluihin hänen yhteiskunnallisesta roolistaan presidenttikauden jälkeen: "Muista tuoda 1 maito, leipä, juustoa ja uusi Nykyposti."

4. Pääministeri ottaa vahvasti kantaa vellovaan Nato -keskusteluun: "..."

Koska minä ja Bobi olemme konsultteja, niin teimme SWOTin tekstiviestipolitiikasta:
Vahvuudet: teknologia valmista, mikään ei estäisi tekstiviestien hyödyntämistä teknologisella tasolla.

Heikkoudet: Ihmiset ovat heikkoina eri asioihin, esimerkiksi naisiin, yksityisyyteen tai eroamassa olleeseen aviomieheensä. Päätöksentekijöiden osaamisvalmiudet tekstiviestipäätöksentekoon ovat hyvin vaihtelevat. Myös riski siihen, että väärät viestit menevät julkiseen levitykseen, on liian suuri.

Uhat: Jos ei käsi pysy kurissa, menee maine lopullisesti. Jos käsi pysyy liian hyvin kurissa, poliittiset päätöksentekijät häviävät kokonaan kuvasta.

Mahdollisuudet: Politiikan kieli konkretisoituu ja nopeutuu, kansalaiset ymmärtävät paremmin politiikkaa ja kiinnostuvat siitä. Lisäksi ilmastonmuutos hidastuu kun esimerkiksi kansanedustajien ei tarvitse matkustaa fyysisesti eduskuntaan eri puolilta maailmaa.
Uskomme Bobin kanssa että tekstiviestipolitiikka odottaa meitä aivan kulman takana. Ja kun operaattoriksi valitaan se naisen nimi, niin saattaa olla että valtiolle ei tule uudistuksesta laskua lainkaan!"

Että tällä tavalla Jarl. Within earshot, so people can hear before all the world publicly in bublic! You didn't!

Kuntapolitiikan puolella – etenkin täällä Vesannolla – on jopa lehtien palstoilla oltu vähän huolissaan siitä, että kun täällä ei ole niitä tietovuotoja. Voisikohan tällä tekstari -menetelmällä korjata tulevaisuudessa tämänkin puutteen?

Varmaankin olisi valittava ihan kunnallinen tekstailija, joka levittelisi erilaisissa prosessivaiheessa olevia kunta-asioita kuntalaisille tiedoksi … ajattelin vain näin yksinkertaisesti … ihan koko kapasiteetillani!!!???? Ettei vaan tekstarietuisuus kuuluisi pelkästään naapuripuolueen Ikelle!

PIENET AJATUKSET
”Suoruuteen turvautuvat ne, joilla ei ole sen enempää mielikuvitusta kuin hienotunteisuuttakaan."
- Henry de Montherlant, ranskalainen kirjailija, 1896-1972 -

”Se, että haluaa mielipuolisessa maailmassa olla järkevä, on jo itsessään mielipuolista."
- Voltaire, ranskalainen kirjailija ja filosofi, 1694-1778 -

”Jos vieraat tietäisivät, miten vastenmielisiä he usein ovat isäntäväelle, ketään ihmistä ei voisi enää kutsua kylään."
- Johann Nestroy, itävaltalainen näytelmäkirjailija, 1801-1862 –

Maaliskuun 24. päivänä 2008
Olen pohdiskellut hiljaisenviikon aikana – ihan hiljakseen – meidän sisäsavolaisten poliitikkojen periaatteellisuuksia ja neuvottelutaitoja ajatuksella; kuinka se yhteistyö oikein toimii täällä Sisä-Savossa, varsinkin tuonne Suonenjoen suuntaan ja kuinka täältä Vesannolta Tervoon päin – vai pitäisikö tässä viimeksi mainitussa käyttää käänteistä ajatusjärjestystä: from Tervo to Vesanto? Periaatteet ja neuvottelutaidot taitavat olla ne - jotka näissä asioissa ”vastustavat” - eivät niinkään poliitikot itse.

Periaatteellisuus on pulmallinen määriteltävä. Se on poliitikolle pitkällä ajalla kypsyvä ominaisuus. Luotettava poliitikko on luonut ajansaatossa kuvan, että hänen käytöksensä on ennustettavaa, kun taas taitava neuvottelija kykenee hallitsemaan ominaisuuksiaan ja tuntee rajansa. Neuvottelijan pitää sisäistää ominaisuutensa, sillä neuvotteleminen ei ole roolipelaamista. Lauseessa on mukailtu Helsingin Sanomissa (la 22.3.) ollutta kirjoitusta, jossa politiikan ammattilaiset arvioivat huippupoliitikkojen neuvottelutaitoja.

Pitäisikö meidän sisäsavolaisten pyytää Mauri Pekkarista (keskiarvo 3,33) näyttämään esimerkkiä; kuinka neuvotellaan ja pyrkiä kaikin keinoin välttämään Matti Vanhasmaista (keskiarvo 2,53) otetta neuvotteluissa, sillä juuri nämä mainitut henkilöt olivat keskiarvoltaan ko. Hesarin uutisen ääripäitä. Kyseisten herrojen väliin sopi yhdeksän muuta huippupoliitikkoa, joista Paula Lehtomäki oli toiseksi paras ja Tarja Halonen toiseksi huonoin. Siis häntäpäässä on valtakuntamme ylin valtiojohto: Pääministeri ja Presidentti, kuinkas se nyt niin …

Kun taas samaisen Hesarin kulttuurisivuilla Britannian tunnetuimpiin kirjailijoihin kuuluva Robert Harris pystyy kirjoittamaan Britannian ex-pääministeristä Tony Blairista seuraavaa:
- Blair on media-ajan täydellinen johtaja, joka näyttää hyvältä, kuulostaa uskottavalta ja vaihtaa silmänräpäyksessä kantaansa. Blairia on mahdotonta ahdistaa nurkkaan, sillä postideologisena poliitikkona hän olisi voinut johtaa mitä puoluetta tahansa.

Suureksi hämmästyksekseen kirjailija Harris huomaa arvostavansa enemmän vanhaa vihanaistaan Thatcheria kuin entistä kaveriaan Blairia. Harris kertoo Thatcherin aikana vastustaneensa vahvasti juuri Thatcheria, mutta jälkeenpäin on osoittautunut, että – pitipä hänen teoistaan tai ei – hän jää historiaan yhtenä harvoista pääministereistä, jotka todella muuttivat maailmaa. Hän oli poikkeuksellinen poliitikko, koska hän ajoi asioita, joihin uskoi, eikä hamunnut valtaa vallan vuoksi.

Summa summarum Sisä-Savo; heittäkäämme periaatteellisuutemme ja taitava neuvottelija –tuntemuksemme romukoppaan ja ajakaamme asioitamme ”Thatchermaisella” otteella, siis; emme hamua valtaa vallan vuoksi - vaan ajamme asioita joihin uskomme - näin saamme Sisä-Savossa jotain aikaiseksemme Paras -hankkeen tiimoilta, veipä se sitten yhteen tai erikseen. Siitäkin huolimatta, että valta on paljon jännittävämpää kuin ihmiset, jotka sitä käyttävät.

”Hitlerin tavanneet olivat aluksi aivan innoissaan, mutta kymmenen minuutin kuluttua he alkoivat etsiä tuolissaan parempaa asentoa, puolen tunnin kuluttua vilkuilla kelloaan ja parin tunnin jälkeen he eivät muuta halunneet kuin päästä äkkiä helvettiin sieltä. Useimmissa politiikoissa on ihmisinä jotain hiukan litteää, kaksiulotteista - kaikki poliitikot ovat adrenaliinikoukussa."

PIENI AJATUS
"Ihmiskunnassa ei tapahdu todellista järjen edistymistä, koska kaikella, minkä toinen osapuoli voi kokea voittona, on toisella puolella vastapainona menetys."
- Jean-Jacques Rousseau, ranskalainen filosofi, 1712-1778 -

Maaliskuun 16. päivänä 2008
Seuraavassa lainaus Savon Sanomien pääkirjoituksesta (16.3.) Suuntana Kuopio.

"... Paras-hankkeen kunnallinen läpivienti on osoittautunut harvinaisen hankalaksi juuri Sisä-Savossa. Suonenjoki on onnistunut nousemaan siitä syvästä alhosta, johon sen talouselämä ajautui menneinä vuosina, ja elää taas vahvaa nouskautta. Kaupungin asema ei ole kuitenkaan vielä niin vakaa, että Sisä-Savon seutukunnan muut kunnat mieltäisivät Suonenjoen jonkinlaiseksi veturikseen.

Yhteishengen puuttuessa Sisä-Savo onkin ajautumassa samanlaiseen hajannuksen tilaan kuin Koillis-Savo, josta sieltäkin puuttuu vahva keskusta.

Suonenjoen kaupungin etsiytyminen Kuopion seuraan voidaan nähdä eräänlaisena protestina oman seutukunnan haluttomuudelle yhteistyöhön. Kuopiolla ei liene mitään Suonenjoen tarjoamaa vetoapua vastaan.

Paras-hankkeessa pitäisi kuitenkin miettiä aina myös lopputulosta koko maakunnan näkökulmasta. Suonenjoen liittyminen Kuopion kylkeen veisi Rautalammin, Vesannon ja Tervon entistä suurempiin ongelmiin. Jääkö niillekään sen jälkeen muuta vaihtoehtoa kuin hakeutuminen Kuopion suuntaan? ...."

Protesti tai ei, siis se Suonenjoen juttu, mutta tämä "mullikan" pääkirjoitus ei tuonut mukanaan mitään uutta tai yllättävää sisäsavolaisille kuntapäättäjille - päinvastoin - sillä kaikki tämä on ollut meillä jo tiedossa ja saattaapa olla, että myös tahtomme on toteutumassa. Suonenjoen suunta, ainakin täältä Vesannolta katsoen, olisi VAIN välivaihe tässä kuntauudistusasiassa - näin ajattelen.

Nyt kun tähyilemme jo "luvanvaraisesti" Kuopion suuntaan saatta tulevaisuutemme olla myönteisemmässä valossa sielläpäin, kuin Suonenjoen suunnalla ja nimenomaan Paras-hankkeen lopputulosta koko maakunnan näkökulmasta ajatelle!!!

Kun vielä Tervon suuntaan saataisiin yhteistyö pelamaan, niin mikäpähän se sitten meillä vesantolaisilla ....

PARI AJATUSTA:

"Hallitsijan ei pidä lausua tuomiotaan, enne kuin hän on hallinnut 20 vuotta."
- Johann Gottfried Seume, saksalainen runoilija, 1763-1810 -

"Pääoman suurin tavoite ei saa olla rahan ansaitseminen, vaan rahan käyttäminen elämän parantamiseen."
- Henry Ford, amerikkalainen autonvalmistaja, 1863-1947 -





Maaliskuun 9. päivänä 2008
Sijaintiaan kunta ei voi valita – ei Vesantokaan. Kunta sinänsä ei tietenkään saa olla itseisarvo, vaan kunta on itsehallinnollisesta asemastaan huolimatta vain väline yhteisten asioiden hoitamiseksi. Mutta entäs sitten, kun tämän välineen sijainti ei ole kertakaikkisen "onnistunut" – näin maakunnallisesti ajatellen. Mistä silloin apu löytyy, no kuntayhteistyöstä tietenkin???!!!

Tässä yhteydessä voin todella kysyä, miksi ylipäätään tarvitaan lilliputtikuntia kuten esim. Tervo ja Vesanto. Pienen kunnan kyky hoitaa kunnille määrättyjä lukuisia tehtäviä joutuu epäilemättä kovin useasti koetukselle. Pienuuden ekonomiasta on haittaa. Useasti asiantuntemus vastaantulevissa haasteissa saattaa olla horjuvaa ja pienikin henkilökunta asukasta kohti tulee kalliiksi – samalla yleiskustannuksella voisi hoitaa suuremman kunnan tai kääntäen, että suuremman kunnan hallinnolla voisi hoitaa pari pienempää kuntaa. Nimenomaan näissä lilliputtikunnissa on nähtävissä useasti mm. turhia kunnanjohtajia ym. hallintovirkamiehiä, jotka voisivat olla kuntien yhteisiä

Se lienee kuitenkin tosiasia, että pienkunnissa asuu koko maamme väestöstä vain muutama prosentti, joten valtakunnallista kunnallistalouttamme ne eivät heiluta mihinkään suuntaan. Muutoksia tarvitaan, mutta se ei välttämättä tarkoita sitä, etteikö itsehallintoa olisi syytä pitää edelleen arvossa.

Tänne Pohjois-Savoon ollaan synnyttämässä perusterveydenhoitopalvelujen ylläpitäjäksi kunnallista liikelaitosta. Tähän liikelaitosmalliin on lähdössä mukaan myös Vesannon kunta. Ja mikäköhän se tämä kunnallinen liikelaitos sitten on?

Keskeisimpinä suuntauksina perusterveyspalvelujen kehittämisessä on markkinaperusteisten toimintamuotojen tuominen terveydenhuollon piiriin, varsinkin maissa, joissa terveydenhuolto on rahoitettu pääosin verovaroin, kuten Suomessakin tehdään. Tosin Suomessa ei olla vielä totuttu käsitteeseen sosiaali- ja terveydenhuollon markkinat.

Nyt täällä pohjoissavolaisissa kunnissa (kymmenkunta kuntaa) hyvin yleisesti ajatellaan että julkisesti verovaroin rahoitettu, markkinaehtoinen ja tehokkaasti toimiva palvelujärjestelmä on paras tae perusterveyspalvelujen palvelujen tuottamiselle ja kehittymiselle. Hyvä näin!

Niin se kunnallinen liikelaitos – yleisesti ottaen liikelaitos voidaan määritellä kunnalliseksi organisaatioksi tai muulla tavalla organisoiduksi liiketoimintaa harjoittavaksi kunnan toimintayksiköksi. Kilpailuviraston 2001 määritelmän mukaan liikelaitoksen tuotteita voivat olla joko tavarat tai palvelut, jotka ovat laissa määriteltyjä tai kunnan omaan harkintaan perustuvia.

Liikelaitos perustetaan yleensä tilanteeseen, jossa markkinat ja asiakkaat ovat jo valmiina. Usein syynä on vaihtoehtoisen toimintamallin hakeminen virastomuotoiselle kunnan toiminnalle, jolloin tavoitteena on taloudellisen ja toiminnallisen tehokkuuden ja itsenäisyyden hakeminen, näin kerrotaan kirjassa; Julkisen toiminnan ohjaus.

Itsenäisten liikelaitosten kirjanpito ym. hallinto on eriytetty kunnan kirjanpidosta, eivätkä ne saa määrärahaa investointeihin kunnan talousarviossa.

Liikelaitokselle ominaisia tunnuspiirteitä ovat:
- liikelaitos kattaa kulunsa maksutuloilla
- liikelaitoksen investoinnit katetaan pitkällä aikavälillä tulorahoituksella
- liikelaitokselle laaditaan oma tuloslaskelma ja tase
- liikelaitos on toiminnallisesti ja taloudellisesti varsin itsenäinen tulosohjattu yksikkö

Mielestäni perusterveydenhoitopalvelujen kehittämisen kannalta ajatellen markkinaehtoistuminen luo hyvät edellytykset joustavalle ja tehokkaalle palvelutuotannolle => liikelaitos, joka reagoi nopeasti kysynnässä tapahtuviin muutoksiin. Näin toivoisin myös Vesannolla käyvän, kun emme voi sijaintiamme muuttaa emmekä yksinään terveyspalvelujamme hoitaa ja myös naapurililliputtikunnat ovat lähdössä liikelaitosmalliin mukaan.
Kun vielä tuo kunnanjohtajakysymys ja muutama muu saataisiin ….

maaliskuun 2. päivänä 2008
Näin talviloman kynnyksellä voinkin heittää loma-ajatukseksi ajatuksen ihmisestä, tai tarkemmin: Kuinka ihminen eroaa muista eläimistä?

Seppo Sajaman kirjoittaman kirjan mukaan, joka on kertomus ihmisestä tiedon hankkijana ja arvoratkaisujen tekijänä - Arkipäivän filosofiaa - italialainen renessanssifilosofi Giovanni Pico della Mirandola on tiivistänyt ajatuksen ihmisestä yksinkertaistetun version mukaan seuraavasti:
- KIVI on
- PUU on, elää
- HEVONEN on, elää, tuntee
- IHMINEN on, elää, tuntee, ajattelee

Palataan kuntapolitiikkaan viikon kuluttua. Samaisen kirjan mukaan POLITIIKKA on vahvojen arvojen tasapainottamisen taito.

"Ennen ponnistusta varmistaudu siitä, että
perälauta pitää; ennen
vaikuttamista kannattaa varmistua, että
muutoksen sponsori on aidosti mukana."
- Tero J. Kauppinen -

helmikuu 2008

helmikuun 24. päivänä 2008
Kärryt näyttävät olevan hevosen edessä. Se oli ensimmäinen reaktioni, kun sain lukea Savon Sanomista ja Hesarista (24.2.), että Tervon kuntaan haetaan kunnanjohtajaa lehti-ilmoituksella.

Kyllähän se vaan on niin, että tämän päivän kuntamaailman suurena haasteena on toimia maailmassa, jossa muodostetaan yhä suurempia kunta-alueita ja yksittäisten kuntien on luovuttava keskittymästä yksisilmäisesti ”omavaraisen kunnan” kasvuajatukseen. Muutosprosessit ja tapa, jolla muutoksia naapurissamme näytettäisi toteutettavan, osoittavat, että tällä alalla siellä ollaan edelleen tiukasti juuttuneita ”omavaraistalouden aikakauteen” tai ainakin kuntapäättäjillä on lakoninen suhde sinne suuntaan. Vaikka tänään näyttäisi menevän hyvin, niin ympäristöä ja sen vaatimia muutoksia ei pidä unohtaa, ei lyhyellä aikavälillä saatikka sitten pidemmällä.

Ei omavaraisessa kunnassa ja sen lisäarvon kasvattamisessa mitään pahaa ole, päin vastoin, mutta – yleismaailmallisesti - nykytilanteessa, kohtuullisen lyhyellä aikavälillä, se tulee olemaan mahdoton ajatus mm. Tervon kokoisessa kunnassa. ”Kuolemansynniksi” se muuttuu siinä vaiheessa, kun se nousee tärkeysjärjestyksessä kaiken muun edelle. Jos kuntapalveluiden tuottamisen lisäarvoon keskitytään siten, että kaikki kunnassa olevat virkamiehet ja palvelut ovat ihan omia ja samalla liittoutumisia naapurikuntien kesken laiminlyödään, se todellakin on ”Kuolemansynti” kuntalaisia kohtaan.

Tältä se tuntuu tuo tervolaisten kunnanjohtajahakemus paikallisessa maakuntalehdessä ja valtakunnallisessa hesarissa, näin vesantolaisen kuntapäättäjän näkökulmasta sunnuntaiaamuna 24. päivänä helmikuuta 2008. Tämä tunne saa alkunsa siitä, kun olen ollut mukana - joissakin niistä - lukuisista yhteistyöneuvotteluista, joissa on pyritty syvään yhteistyöhön Tervon ja Vesannon kuntien eri hallintokuntien kanssa ja vieläpä tervolaisten omasta aloitteesta! Mitään valmista ei ole tullut, ei sinne päinkään, ja neuvotteluja sentään on käyty kuukausia, jopa vuosia. Vesantolaisilla yhteistyöhön olisi ollut – ja on edelleen - halukkuutta, mutta tervolaisilla sitä näköjään ei ole – liekö ollut alkujaankaan??? Lapsi taitaa mennä pesuveden mukana – siellä Tervon suunnalla, sillä neuvottelut kuntayhteistyöstä Tervo-Karttula tuottivat saman lopputuloksen jo aikaisemmin ...

Miltäköhän tuo tervolaisten kunnanjohtajan paikanhakuilmoitus näyttää sieltä PARAS-hankkeen päällimmäisten ”päsmäreiden” näkökulmasta ja meidän vesantolaisten kun olisi laitettava - nähtävästi - samanlainen ilmoitus lähiaikojen lehtiin - ihan siitä syystä vaan, että tervolaisten koordinaatit ovat sekaisin tai ainakin hakusassa kuntayhteistyön suhteen...

MUUTAMA AJATUS:
”Vastustan muutosta silloinkin, kun itse olen sitä vaatimassa.”
- Mason Cooley -

”Muutosta ei saada aikaan ilman hankaluuksia, ei silloinkaan, kun se tapahtuu huonommasta parempaan.”
- Richard Hooker -

”Onko ihanaa omistaa kaikki? Vai onko se karvasta – karvasta kuin kaikki?”
- Hilda Doolittle -

”Sitä, mitä ei ymmärrä, ei voi omistaa.”
- Johann Wolfgang von Goethe -


helmikuu 17. päivänä 2008
Tässä muutamia ”tietovuotoja” Vesannolta.
Vesannon kuntakuvioissa on kevään 2008 aikana päätettävä muutamista mielenkiintoisista asioista, kuten:
- kunnan ykkösvirkamiehen valinta/tehtäväjärjestelyt
- pitemmän aikavälin päätös perusterveydenhuollosta ja siihen kiinteästi liittyvistä sosiaalipalvelujen palveluiden hankinnasta
- kirjaston osto /ja / tai saneeraus ja siihen liittyvät tulevan yhtenäiskoulun tilaratkaisut henkilöstöratkaisuineen (nykyinen hallintokokeilu)
- yhdenkeittiömallin toteuttaminen
- sosiaalihuollon palveluiden väliaikainen järjestäminen Rautalammin kanssa
- sekä muutamia muita, jotka eivät juuri nyt tule ….

Kun tehdään päätöksiä kuntapalveluista ja varsinkin niiden yhdistämisistä on muistettava, että yleensä palvelujen yhdistämiset lisäävät kuljetuspalveluiden käyttöä. Kuljetukset risteilevät päivittäin pitkin kotikuntaamme, mutta myös ympäri Savoa ja menevät monin paikoin ristiin --> siis kunnan palvelut synnyttävät paljon ajoja.

Kuljetukset antavat työtä kuljetusyrittäjille, mutta samalla lisäävät kilpailuttamistilanteita ja niihin liittyviä mahdollisia ristiriitatilanteita puhumattakaan ilmastonmuutokseen liittyvistä asioista.
Kunnalliset palvelut synnyttävät kuljetuksia mm.:
- koululaisten ja vanhusten kuljetuksista
- jätteiden keräämisestä
- kotipalvelusta
- katujen ja teiden aurauksista
- yhteisten alueiden kunnossapidosta ja siisteydestä
- terveyden- ja sairaanhoitoon liittyvistä ajoista
- ruokahuoltoon liittyvistä kuljetuksista
- yms.


Kuljetusten järjestelemisestä koko toiminta-alueellemme tulee haasteellinen tehtävä, sillä kuljetukset pitää saada sekä taloudellisesti, palvelullisesti, että ympäristön kuormituksellisesti hyvin rationaaliselle pohjalle – turhat ajelut olisi pystyttävä "kitkemään" pois jo suunnitteluvaiheessa!

Näitä järjestelyjä mietittäessä on hyvin tarkkaan pohdittava kuka hoitaa mitäkin. Oulun seudulla on tehty tutkimus yhteispäivystyksen hoitamisesta. Tutkimuksessa todetaan mm., että lääkäreillä kuluu noin tunti päivässä erilaiseen ”sähläykseen”. Se on paljon, kun lääkäreitä on 143. Tutkimuksessa todettiin ”yhden puhelun hinnan" olevan puhelinvaihteeseen ohjautuvana noin kuusi euroa. Tutkimuksen avulla todettiin myös, että päivystysaikana vaihteeseen ohjautuu paljon "kiireettömiä tarpeita". Jos nämä "kiireettömät tarpeet" saadaan kuriin, silloin puhelinvaihteella on reaalinen mahdollisuus auttaa ja olla jatkuvasti käytössä kiireellisiä päivystyssoittoja varten.

Mitä edellä mainittu tarkoittaneekin - sitten tulevaisuudessa - täällä Pohjois-Savossa, jossa ”suuruuden ekonomia” Pohjois-Savon sairaanhoitopiiriin perustettavassa kunnallisessa liikelaitosmallissa - kuten myös palvelun piirissä olevat välimatkat - ovat vähintään samaa luokkaa kuin Oulun seudulla ovat.

MUUTAMA SITAATTI
”Kummallista onkin ollut, että jos suomalaisilla on oikeus saada palveluja kaikkialla Euroopassa, niin omalla kotiseudulla niiden saanti on saattanut tyssätä kuntarajaan”.
- Aamulehti –

”Sosiaalisia ongelmia syntyy sitä mukaan kuin Stakes saa rahaa uusiin tutkimuksiin. Uusköyhiä saa kätevästi lisää köyhyysrajoja siirtelemällä.”
- Paul Lillrak –

”Kun soittaa Nurmon kunnan hallintojohtajalle, vastaa puhelimeen virkaa tekevä (vt.) hallintojohtaja Antti-Kustaa Rankonen. Jos on asiaa saman kunnan sivistystoimenjohtajalle, esittäytyy luurin päässä vt. sivistystoimenjohtajaksi Antti-Kustaa Rankonen. Ja kun kunnanjohtaja Kari Maunula matkustelee tai lomailee, vastaa puhelimeen kunnanjohtajan sijaisena: Antti-Kustaa Rankonen.”
- Pia Hunnakko 6.9. –

"Minä en ainakaan ole koskaan saanut aikaan, oppinut tai ollut edes onnekas omavoimaisena. Mutta mitä riippuvaisemmaksi olen suostunut toisten ihmisten mahdollisuuksista, sitä enemmän on satanut myös omaan laariin."
- Jari Sarasvuo -

helmikuun 8. päivänä 2008
Ei tietovuotoja Vesannolla (tai jotensakin sinne päin) oli otsikoitu – tekstin kirjoittajan nimellä varustettu - yleisenosastokirjoitus S-SS:ssa (5.2.). Kaimani, joka tekstin on kirjoittanut - hyvin tuntemani - ja opettajananikin ollut, juuri hän, joka meitsin tähän kunnallispolitiikkaan on myös ”houkutellut” noin neljä vuotta sitten.

Kirjoitus on mielestäni aiheellinen ja ottaa kantaa aivan oikeaan asiaan kunta-asioiden tiedottamiseen. Tiedottaminen on aina tärkeä asia, olipa kyseessä millainen ”kuvio” tahansa. Edellistä kunnanjohtajaamme Markkua lainatakseni: ”Mikään asia ei ole selvyydellä pilalla”, viittaa myös tiedottamiseen ja sen tarpeeseen.

Tavan kuntalaisen, mutta myös – kuntapäättäjän, ainakin meitsin - näkökulmasta katsoen monia asioita on kuntakuvioissamme samanaikaisesti prosessoitumassa, joista valitettavasti ei tiedetä kentällä paljoakaan. Onneksi kuntamme ”terävin” virkamieskunta ja luottamusmiesjärjestelmämme ykkösjohtajat (valtuuston ja hallituksen pjt) ovat perillä mitä tapahtuu. Tiedottaminen kuntalaisiin päin on sitten aivan erijuttu.

Tiedon tiivistämisen tarve tiedottamista varten on valtava. Olen kuullut joskus sanottavan, että tiedottaminen epäonnistuu aina, paitsi sattumalta. Tästä muodostuu juuri se tiedottamisen tuska.

Kun monikaan meistä ei ole – josko kukaan - tiedottamisen ammattilainen, niin on aikamoinen haaste lähteä tiedottamaan ”vaiheessa olevista” asioista kovinkaan julkisesti. Sillä kun tiedotetaan "vaiheessa olevista" asioista joukolle ihmisiä, joidenka pitäisi paitsi ymmärtää sanoma myös pystyä tarvittaessa ottamaan kantaa asioihin, kyse on paljon enemmästä kuin vain olennaiseen tiivistämisestä ja sujuvasta ilmaistyylistä.

Tässä yhteydessä voisikin allekirjoittaa Saarnaajan sanat: ”Joka tietoa lisää, se tuskaa lisää”. Kovin tavallinen ajatushan on; että kunhan ”asiat on pantu paperille”, niin lähetetään sitten "ne tiedotteet”.

Myös päättäjänä meitsillä on se tunne, että "tietää jotakin” mutta ”ei koe tietävänsä riittävästi”. Lisäksi tieto siitä tuottaa suurta tuskaa, kun tietää myös kuntalaisten tietämättömyyden ja tiedon tarpeen kunta-asioista. Lisäksi voisin ajatella meitä päättäjiä – aika monia – vaivaavan taudin: oma tietämys on esitettävä suurempana kuin se tosiasiassa on. Sillä onhan se suuri virhe "jäädä kiinni" tiedonpuutteesta kanssapäättäjän edessä.

Mitä enemmän viestitään, sitä nopeammin väärinkäsitykset lisääntyvät. Jos viestijä ei osaa hahmottaa olennaisinta ja haluaa viestiä viestiään ymmärrettävällä tavalla. Hän saattaa jopa suoranaisesti ja tietoisesti torjua ajatusta siitä, että hänen pitäisi poimia olennaisin ja ”paketoida” se ”helposti sulaviksi paloiksi” – helpompaa on viestiä asioita otteella minusta tuntuu, että …

Sanotaankin, että tiedottamisen ongelma luodaan jo koulussa: Se, mitä kirjoitetaan tai sanotaan, esitetään opettajalle, joka yleensä jo tietää kaiken siitä, mitä minä ole viestimässä. Ja joka tapauksessa opettaja on oppilasta viisaampi ja paljon ylempänä - tai ainakin ennen oli.

Kiitos KAIMA kirjoituksestasi, se oli asian ytimeen osuva. Pyrin omalta osaltani vaikuttamaan, että tiedottaminen tulisi tehokkaammaksi – tosin keinoni taitavat olla kokolailla vähäiset. Saas nähdä …


helmikuun 3. päivänä 2008
Ei ainakaan vielä – ei ostettu - Säästökulmaa kirjastoksi … saas nähdä sitten jatkosta. Olen kuullut joskus sanottavan, että kun asia pitkistyy, niin se myös mutkistuu!

Mikä sitten motivoi ketäkin? Tehokkuus tappaa luovuuden? En silti tarkoita tällä sitä, etteikö yhteiskunnan tai kuntatalouden pitäisi olla kilpailukykyinen. Tänään pitäisikin pohtia – mitkä ovat ne tekijät - joilla katsomme kuntakuvamme olevan kilpailukykyisen myös aikojen päästä.

Laitteiden kanssa pärjää, ihmisten kanssa on jo vaikeampaa. Ihmiset jos ketkä tarvitsevat käyttöohjeet. Vaatii joltisesti elämänkokemusta, ennen kuin huomaa, miten kutakin ihmistä pitää kohdella: eritavalla jokaista.

Isossa Kirjassa kehotetaan kanssaihmisiä kohdeltavan jotensakin näin: ”Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille.” Jostakin syystä meitsille on tullut se käsitys, että elämä olisi sujuvampaa – ainakin joissakin tilanteissa - jos ihmiset tulisivat kohdelluiksi sillä tavalla kuin he itse toivoisivat tulevansa kohdelluiksi.

”Sie järjestä meijät samaan ryhmään. Myö ollaan naapurmiehii ja myö jo talvsovas oltii yhtenä.” Tuntemattoman sotilaan Antero Rokka osasi antaa heti ensikohtaamisella vänskälle käyttöohjeet itseään ja kaveriaan varten. Useat meistä toistelevat Rokan lentäviä lauseita, mutta ani harva kertoo kanssaihmisilleen, miten haluaisi tulla kohdelluksi.

Infrastruktuurimme on muuttunut, mutta toimintamallejamme ei ole muutettu riittävästi. Ihmisiä ei enää voi kohdella kuin koneita. Varsinkaan tilanteissa, joissa kuntatalouden kilpailukyky perustuu – ainakin osin - luovuudelle. Kukaan meistä ei kanna mukanaan Käytöksen kultaista kirjaa, en sitä sano etteikö pitäisi? Vakiintuneet käyttäytymissäännöt ovat erilaisten sosiaalisten tilanteiden käyttöohjeita, siis niitä ihmisten käyttöohjeita. Ymmärtääkseni ihmisten käyttöohjeista on puhuttu enemmän uskonnollisissa piireissä. Ehkä niissä piireissä ollaan tavallista kiinnostuneempia ihmisestä tai ainakin sitten tavallista kiinnostuneempia ihmisen käyttäytymisestä ja käyttämisestä ylipäätään.

Ärsyttävää kun päätettäväksi tulee sellainen asia, jossa päätöksenteon käyttöohjeiden tutustumiseen kuluu kosolti aikaa ja tavoiteltu tehokkuus tappaa luovuuden. Päätöksenteossa toinen ihminen voi korvata toisen. Aineettomassa - luovassa taloudessa - pelaavat kuitenkin aivan eri säännöt kuin perinteisessä ”rahataloudessa”. Kuka voi korvata Picasson? Löytyykö sellaista johtajaa, joka voi päättää, että laitetaan kaksi tuottoisaa taiteilijaa korvaamaan hänet. Se lienee yhtä vaikeaa, kun oivaltaa eri tilanteissa eri ihmisten käyttöohjeet pelkällä elämänkokemuksella? Ole aidosti läsnä! Tietoinen läsnäolo on kuuntelemista ja oman egon sivummalle työntämistä.

PIENI POHDINTA.
Ehkä asia, jota olet ajatellut, ei ole edennyt niin suoraviivaisesti finaaliin kuin siltä odotettiin. Ehkä alussa tehtiin poliittisista syystä vääriä päätöksiä, jotka myöhemmin korjattiin. Tämä ongelma oli tuttu myös Voltairelle;

”Jaloin kokous, joka antaa puoluehengen repiä itseään, tekee enemmän virheitä kuin yksittäinen ihminen.”
- Voltaire, ranskalainen kirjailija ja filosofi, 1694-1778 –