perjantaina, helmikuuta 11, 2011

vuosi 2011

27. päivänä lokakuuta 2011

Yrittäjyyttä tarvitaan – jatkajista pulaa
Yrittäjyys on nähtävä kokonaisvaltaisena asiana ja siihen liittyy useita tekijöitä. Yrittäjyyden taustalla ja siihen liittyen on havaittavissa yksilöllisten tekijöiden lisäksi laajempi käsite ympäristöllisiä ja yhteisöllisiä tekijöitä.

Suomalaisessa perheyritysmaailmassa eletään toisen vuosituhannen alkupuolella suurta sukupolvenvaihdosten aikaa. Perheyritysten liiton mukaan joka toinen suomalainen perheyritys on sukupolvenvaihdoksen kynnyksellä. Määrällisesti arvioiden sukupolvenvaihdos on ajankohtainen 60 - 80 000 yrityksessä lähivuosina.

Yrittäjyyden merkitys yhteiskunnalle on yleisesti tunnustettu suureksi ja yrittäjiä tarvitaan kokoajan lisää. Jotta yrittäjävetoisille yrityksille saadaan jatkajia ja että uusia yrityksiä syntyisi riittävästi, tarvitaan hallituksen toteuttaman yrittäjäystävällisen talouspolitiikan lisäksi paljon tutkimusta ja sitä kautta uutta tietoa yrittäjyydestä. Potentiaalisille uusille yrittäjille, niin yritysten jatkajille kuin uusien yritysten perustajillekin, tulee tarjota aina vaan lisää tietoa tästä uramahdollisuudesta ja tiedon tulee erityisesti olla realistista ja tuoda esiin myös yrittäjyyden positiivisia puolia. Lähipiirissä koetut suotuisat esimerkkitapaukset kannustavat yrittäjyyteen ja kielteiset tapaukset vaimentavat yrittäjyysalttiutta.

Ammattijohtajan, managerin ja yrittäjän välinen käsitteellinen raja on vaikea hahmottaa. Yrittäjää ja yrittämistä ei voida helposti ahtaa tiukkojen rajojen sisään, joista voitaisiin erottaa yrittäjät ja ei yrittäjät. Yrittäjä eroaa ammattijohtajasta kuitenkin siinä, että yrittäjä sitoutuu yritykseensä myös taloudellisesti ja hänen saamansa rahallinen korvaus työstä on suoremmin riippuvainen omasta työpanoksesta kuin se on ammattijohtajalla.

Yrittäjyydestä on tullut merkittävä retorinen ase voittamaan havaitut puutteet ja rajoitukset julkisentalouden hallinnassa. Palvelujen tuottamisen taloudellista ajattelua hallitsevat kapitalismi, vaikutusvaltainen vapaiden markkinoiden talous ja perustellut perustelut pilkotuista teollisuuden ja julkisten palvelujen tarjoamisesta. Maan hallitus yrittää omaksua roolia henkilökohtaisesta vapaudesta ja taloudellisesti vakaiden olosuhteiden hallinnasta, jossa yrittäjyys voisi kukoistaa ja lisätä kansallista kuten myös kansainvälistä kilpailukykyämme.

Viimelopuksi kuitenkin yrittäjien tulee itse osoittaa - vapaasta tahdostaan - huolehtien omasta hyvinvoinnistaan, mutta silti hallitus vaatii, että vapaa tahto on toteutettava tavalla, joka hyödyttää julkista taloutta ja yhteiskuntaa.


Edellä olevan tekstin olen lähettänyt Savon Sanomien lukijansanomien mielipideosastolle julkaistavaksi ... saas nähdä.

Hyvää Syksyä

 

24. päivänä elokuuta 2011
Tulevaisuus näyttäisi olevan kokolailla haastavaa, mutta koskapa se ei olisi sitä ollut?

Tiedotusvälineet pursuavat uutisia talouden haasteista, haasteita joita riittää niin kotona kuin maailmalla. Tässä vaan piilee se paha peikko; ihmiset alkavat turtua jatkuvaan tuutintäydeltä tulevaan uutistulvaan talousongelmista ja sen seurauksena varsinainen ongelman ratkaisu kärsii inflaation.

Saatetaanpa heittää kehiin myös ajatus; onko näiden talousongelmien ratkojien ajamalla talouspolitiikalla osuutensa myös ko. talousongelmiin ... siis onko kyseessä syy vai seuraus?
Haasteita ratkovat ihmiset joutuvat käytännössä haastamaan itsensä aina vaan yhä uudelleen ja uudelleen, siis heidän täytyy tehdä uudelleenbrändäys, sekä ratkottavan asian suhteen, kuten myös henkilökohtaisen brändin hallinnan suhteen. Kummankaan brändin hallinta  ei ole helppoa. Ei varsinkaan sen henkilökohtaisen brändin hallinta, sillä siihen heijastuu voimakkaasti  hoidettavana olevissa talousongelmissa onnistuminen tai epäonnistuminen, kuten myös oma uskottavuus ongelman ratkaisijana ja julkisuudessa esiintyjänä.
Yleensä uudelleenbrändäys on vaikeaa, ja jos suunnitelmasta tulee epäselvä ja se jää "puolitiehen", asia jää hämäräksi sekä brändääjille itselleen, mutta  myös muille.

Toivotan onnea globaalin talousongelman ratkaisussa - uudelleenbrändäyksessä - niin Barack Obamalle, Angela Merkelille, Nicolas Sarkozynille, Olli Rehnille kuin myös Jyrki Kataiselle ja Jutta Urpilaiselle itseäni unohtamatta henkilökohtaisella tasolla uudelleenbrändäyksessä samojen asioiden suhteen, mutta mikrotasolla :).

22. päivänä kesäkuuta 2011

Maaliskuussa kirjoittelin ja ”kauhistelin” tässä blogissani n. 430 sivuisen englanninkielisen kirjan – Sociological Paradigms and Organizational Analysis – ymmärtämisen ja kirjoittamisen tuskaa.


Homma on viety finaaliin. Haastavaa ja mielenkiintoista, sanakirja oli kovassa käytössä, eipä tarvinnut … tai olisi ehkä jossain vaiheessa tarvinnutkin ... pyydellä apua perheen kielitaitoisilta, mutta sitkeys palkittiin.

Ohessa muutama kommentti proffalta, joka suoritukseni arvosteli:

- ”Oletkin kirjoitellut ihan pitkästi. Asiat on ymmärretty ja käsitteet kääntyvät oikein”

- ”Hyvin käännelty. Hyvä pohdinto, ja hyvät artikkelianalyysit ovat oivalliset monine lähteineen”

- ”Olet tsempannut hyvin koko kurssin ajan”

- ”Olet havainnut, että on eri tapoja katsoa tutkimuskohdetta, ja sinulle on ehkä jo myöskin selvinnyt mitkä laatikot sinulle sopivat. Umpikujan tunne yllättää aina joskus, mutta siitä on monta tietä ulos”

- ”Kirjoita oikein hyvin, väikkäri kyllä valmistuu tuolla otteella”

Kurssiarvosana: Hyvin tiedoin (HT)

Seuraavat haasteet odottavat … mm. kesärakennusmiehenä oleminen.

Hyvää juhannusta ja rentouttavaa kesää!


1. päivänä toukokuuta 2011

Jotain jäi huomioimatta
Ben Zyskowicz ampui valtiopäivien avajaisissa kovilla suuryritysten johtajien kohtuuttomia etuja. Zyskowiczin mielestä johtajien vaatimilla optioilla ei ole mitään tekemistä maltin, kohtuuden tai oikeudenmukaisuuden kanssa. Ehkä asia on näin kun katsotaan sitä vaikkapa tavan meikäläisen tallaajan subjektiivisesta näkökulmasta huomioimatta koko kokonaisuutta ja keskittymällä vain johtajien optioihin. Ottamatta kantaa yksittäisten yritysjohtajien optiotasoon yritän sidosryhmäajattelun ja -teorian avulla ymmärtää optioiden merkitystä ja sitä tahoa, joka päättää optioista. Tämä taho on yrityksen sidosryhmät.

Yritys on sidosryhmien muodostama yhteistyöjärjestelmä, joka pyrkii sille asetettuihin tavoitteisiin, sidosryhmien tarpeiden tyydyttämiseen ja vielä mahdollisimman tehokkaasti. Yrityksen vastuullisuutta ja suorituskykyä tarkasteltaessa yrityksen eri sidosryhmien näkökulmasta arvoperusteet ja käytettävät mittarit voivat olla hyvinkin erilaisia tarkasteltaessa yritystä eri suunnilta. Mielestäni yritysjohtajien optiotasoa ei voida pitää kohtuuden ja oikeudenmukaisuuden mittarin, vaikka se pääministerin palkkatasoon verrattuna näyttäisikin siltä - aliarvioimatta millään tavalla pääministerin työtä.

Tämän päivän osakkeenomistajat, joka on keskeinen sidosryhmä, ohjaavat yhä useammin yritysten toimintaa pyrkiessään voittojen maksimointiin ja ovat valmiita siirtämään liiketoiminnan tuotoista sivuun sen euromäärän, jolla maksetaan heidän tavoitteet täyttävien yritysjohtajien optiot. Optiot eivät siis toteudu automaattisesti, vaan yritysjohtajien täytyy huolehtia niiden toteutumisesta niin, että sidosryhmät ovat jokseenkin tyytyväisiä. Tyytyväisyys ei tarkoita pelkästään taloudellista tyytyväisyyttä.

Yritysten tulee kyetä löytämään ne oikeat avainmittarit, joilla yrityksen toimintaa voidaan läpivalaista, sekä saada yrityksen sidosryhmät vakuuttuneiksi siitä, että yritys toimii vastuullisen toiminnan periaatteiden mukaisesti. Sidosryhmät ovat osa yritystä, niiden huomioiminen tuo tehokkuuden yrityksen toimintaan ja auttaa yritystä menestymään. Liiketoiminta pitää sisällään myös sen, että toiminta on tuloksellista ja jotta yritys ylipäätään säilyy hengissä ja menestyy.

Yhteiskunnan kannalta yritysten säilyminen hengissä on elintärkeää ensinnäkin siksi, että yritykset ovat olennainen osa yhteiskunnan rakennetta. Toiseksi yrityksen on ansaittava paikkansa yhteiskunnassa, mikä taas tarkoittaa vastaamista sidosryhmien odotuksiin. Yrityksen ulkoinen ja sisäinen tarkastelu, suoriutumisen ja suorituskyvyn analysointi ovat ensiarvoisen tärkeitä arvioitaessa yritysjohtajien optioita ja ennen kaikkea niiden kohtuuttomuutta.

Tarkasteltaessa yritystä ja sen toimintaa, suoriutumista sekä suorituskykyä ulkoapäin keskitytään tällöin pääasiassa kuvaamaan yrityksen suoriutumista itsensä ulkopuolella, toisin sanoen yrityksen suoriutumista ympäröivässä yhteiskunnassa. Kun tarkastellaan yritystä sisältä käsin keskittymällä yrityksen eri osien tarkasteluun, on silloin kyseessä sisäisen suoriutumisen ja suorituskyvyn analysointi, tällöin analysoinnin suorittaa yritys itse tai yrityksen uskotut henkilöt ja tämän analysoinnin tulosten perusteella määritellään myös johdon optiot. Päätöstä optioista eivät voi yritysjohtajat tehdä itse, kuten Zyskowicz vihjaisi.

Erilaiset tarkastelukulmat korostava eri asioita ja tämä tarkoittaa myös sitä, että yritysten on nykyään analysoitava toimintaympäristönsä huomattavasti aikaisempaa huolellisemmin ollakseen valmiita erilaisiin mahdollisuuksiin ja uhkiin. Haasteena onkin, että yrityksen ensisijaiset sidosryhmät saavuttaisivat omat tavoitteensa ja yrityksen muita sidosryhmiä kohdeltaisiin eettisesti oikein ja mahdollisimman tyydyttävästi. Se, että yritystä johtaa johtaja, joka täyttää sekä sisäisten, että ulkoisten sidosryhmien odotukset ei tehtävänä ole helppo ja juuri tämä on yksi syy siihen, miksi ollaan valmiita maksamaan. Eikä tässä vielä kaikki, jotain jäi huomioimatta.

Raimo Kovanen organisaatiotutkija, Vesanto
______________________________________________________



30. päivänä maaliskuuta 2011

Näin ylioppilaskirjoitusten, kevään 2011, päätöspäivänä yritän - jälleen kerran - saada selvää englanninkielisestä kirjasta, siitä useampi satasivuisesta (n. 430 sivua), joka tunnetaan nimellä: Sociological Paradigms and Organizational Analysis. Yksistään kirjan nimi on minulle niin vaikea, että sen kirjoittaminen englanninkielellä on vähintäänkin haasteellista, saatikka sen lausuminen, puhumattakaan nimen ja ennen kaikkea sisällön kääntämisestä Suomen ja Savon kielelle. 

Miksi tekstissäni ylioppilaskirjoitukset? No tietenkin siksi, että itseltäni ovat jääneet lukio ja siihen liittyvät ylioppilaskirjoitukset ”väliin” ja joka kerta, kun tulee eteeni tarve käyttää vieraita kieliä; sanoin, kuvin tai tekstein - tunne aikamoista haasteellisuutta kieliosaamiseni suhteen. Tämä vieraiden kielten käyttötarve näyttää kasvavan jatkuvasti. Katsonkin lukion käyneiden olevan kieliosaamisessaan aivan toisella tasolla kuin lukion käymättömät ovat - toki poikkeuksiakin on!

Hyvät ihmiset lukekaa kieliä jo nuorena, joskaan ei se myöhäistä ole aikuisenakaan, mutta silti ... minkä nuorena oppii, niin sen vanhana taitaa!

Onneksi lähipiirissäni ovat hyvän kielitaidon omaavat ”muksut”, heidän kaverinsa, vaimo ja sanakirjat (manuaaliset ja sähköiset). Ilman tätä ydinsidosryhmää kieliosaamiseni olisi vieläkin haasteellisempaa.

Olen opiskellessani - jopa lukenut - saksaa, englantia ja ruotsia :) ja minulla on niistä olemassa todistusarvosanatkin ... niinpä!

Suomalaisten kielitaito on yleisesti ottaen hyvällä tasolla (en kuulu tähän joukkoon), mutta monien asiantuntijoiden mukaan se heikkenee pikkuhiljaa, lieneekö syynä ”pakkoruotsista” luopuminen? Omalta osaltani voin todeta kielitaitoni muokkautuvan parempaan suuntaan – uskallanko sanoa - Lite Bättre!

Niin siitä ”paksusta kirjasta” - tehtävänäni on kirjoittaa sen sisällöstä noin 35 - 40 liuskaa suomenkielistä tekstiä ja vieläpä aiheesta ja ymmärrettävästi (=proffa arvostelee sisällön).

No, kyllä se siitä, sillä olenhan tehtäväni tekemisessä sentään vähintään samalla tasolla kuin siinä kuuluisassa savolaisessa projektissa ollaan, joka on aloittamista vaille valmis.
__________________________________________

11. päivänä maaliskuuta 2011

Tänään tuli sähköpostiini pari viestiä (anonyymejä), joissa otettiin kantaa alla olevaan kirjoitukseeni (11. helmikuuta 2011), jossa kerrotaan aamupostinkuljetuksesta.

Tulleissa säköpostiviesteissä toisessa ihmeteltiin sitä, että kuinka paljon yhteensattumia kirjoituksessani on Fonectan Hit-lehdessä maalsikuussa 2010 kirjoitettuun tekstiin, jossa kerrotaan jääkiekosta ja liiketoiminnan johtamisesta. Toinen sähköposti tuli joltain Karilta, jossa hän totesi, että aika noloa Raimo ...

Olen tänään vastannut sähöpostehin ja kertonut, että olisi enemmän kummaa, jos yhteensattumia ei olisi, sillä olen joskus lukenut ko. tekstin ja ominut sieltä sanat lite bättre, tavoite, lähtötavoite, tavoitetasot ja henkinen tavoite.

Edellä mainitut sanat lukuunottamatta lausahdusta lite bättre, joka on muuten Curre Lindströmin oivallus ja lausahdus, ovat hyvin yleisiä termejä ja joita käytetään mm. talodellisissajulkaisuissa tuon tuosta - päivittäin, eikä tietääkseni niille sanoille ole kukaan hakenut käyttämisen yksinoikeutta. Ymmärtääkseni ne ovat vapaata riistaa :).

Se, että ko. lehtijutussa kerrotaan jääkiekosta ja liiketoiminnan johtamisesta ja blogissa myös jääkiekosta ja  liiketoiminnan johtamisesta (lienee sama kirjoittaja), kun minun jutussani taas kerrotaan aamupostinkannosta ovat jokseenkin eri asoita. Tosin termit; tavoite, lähtötavoite, tavoitetaso ja henkinen tavoite ovat näyttäneet sopivan kaikkiin juttuihin mekolailla mukavasti.

Se asia, jos tämä lehtikirjoittaja tai hän, joka on omaan blogiinsa liiketoiminnan johtamisesta kirjoittanut tuntee minun loukanneen heidän sananvapauttaan ja näkevät, että olen vienyt heiltä jotain, olen tietenkin hyvin pahoillani ja pahoittelen tekemääni loukkausta.

Olen myös mielissäni siitä, että blogitekstejäni analysoidaan ja ylipäätään luetaan ... kiitos hänelle, joka löysi nämä yhtäläisyydet olisi hienoa vaihataa muutenkin mielipiteitä ihan face to face (eihän tämä lainaus vaan loukkaa ketään) - eikä pelksästään anonyyminä yksipuolisesti ... uskallusta Lite bättre.

_______________________________________________________


11. päivänä helmikuuta 2011

Voi hitsin hitsi! Jokaisen pienenkin asian voi aina tehdä vähän paremmin "lite bättre".

Tarvitaan tavoitteita, mutta myös tavoitetasoja. Etenkin tämän talviset sääolosuhteet tarjoavat loistavan mahdollisuuden jatkuvaan kehitykseen - mahdollisuuden tehdä kaikki myös tienpäällä tapahtuva aina "lite bättre" ja asettaa samalla tavoitetasoja.

Tästä päästään ainakin toiseen - sääolosuhteet huomioiden - "lite bättre" asiaan, joka on aamupostin tuleminen postilaatikkoon. Jotta tietäisin, onko tämän asian eteen tehty jotakin "lite bättre", on tiedettävä lähtötaso ja tavoitetaso sekä pystyttävä mittaamaan viimeisin suoritus - joka oli tänä aamuna klo 7.30.

Tämä yleinen lähtötaso täällä on ollut (vuosia) klo 6.00. Tavoitetasoa ei ole kukaan kertonut - lieneekö tuota? Vai onko se vaan postinjakajan omassa aikataulussa ... lieneehän tuo jossain, mutta sitä ei ole suurelle yleisölle kerrottu tai se ei ole ainakaan kantautunut meidän osoitteeseemme - siis se tavoitetaso.

Onhan tässä vielä se henkinen tavoitetaso. Kun postinjaon tekisi koko ajan vähän paremmin, onnistumisiakin tulisi koko lehdentilaajakunnalle tasaisesti - joka aamu - ja lehdenlukijana tietäisimme tuolloin, koska kannatta lähteä katsomaan postilaatikkoa varma tärppi tavoitteena ... tosin tuntuu siltä, että tavoitetasona onkin tyhjä laatikko ... voi hitsin hitsi nythän mä vasta hokasin, siinähän se on postin/itellan tavoitetaso --> postilaatikot tyhjiksi maaseudulla! Se toinen "lite bättre" on lumityöt ... siitä sitten toisella kerralla.

Eteenpäin sanoi mummo lumessa. Lite bättre!

keskiviikkona, helmikuuta 24, 2010

2010

marraskuun 25. päivänä 2010

Pää se on mikä ihmistä rassaa, ollaanpa unessa tai valveilla. Työ ja vastuu painavat kun taas samalla jatko-opiskelu painostaa, kenties painajaisetkin ... näin näyttävät olevan tertut marjassani vai oliko se päinvastoin ... marjat tertussani, no ihan sama.

Nyt on puheiden lunastuksen hetki. Olen päättänyt – jo jonkin aika sitten, rapiat kaksi vuotta taaksepäin - lupautuessani tuolloin sivistyslautakunnan puheenjohtajuuteen kahdeksi vuodeksi … lupauduin silloinkin vähän pitkin hampain ... ei enää!

Siis ei enää 2011 vuoden alusta, ei en ole mukana lautakuntatyöskentelyssä ja päätökseni pitää … pitää paremmin kuin seula, siis se on kertakaikkiaan loppu.

Tämä päätös kuuluu sarjaan henkilökohtaiset syyt. Tässä tapauksessa syyt ovat oman ajankäytönhallinnoinnin puolella. Näyttä siltä, että 24/7 ei riitä, jos meinaa olla aktiivisesti mukana kaikissa niissä touhuissa mihin näppinsä on työntänyt. Helpottaa se varmaan toisia lautakuntakuntalaisiakin ja lautakunnan sidosryhmiä, kun se Kovanen ei enää ... olihan se jo kuusi vuotta - olikin jo aika.

Lautakuntatyössä on ollut mukavaa, joskaan ei ihan aina. Joidenkin asioiden osalta haasteet ovat olleet keskivertoa haastavammat. Oman näkemykseni mukaan haasteista on selvitty ja vieläpä melko lailla vähin vaurioin … riippuu tietenkin näkökulmasta. Puheenjohtajan posti on hoidettu, kuten on luvattu.

Haasteita riittää myös tulevaisuuteen, joista vähäisin ei liene tavoite työn ohella jatko-opiskelujeni loppuunsaattamiseksi. On niitä muitakin, joita en lähde tässä luettelemaan ... paitsi yhden; asunto-osakeyhtiöt ja uudistunut asunto-osakeyhtiölaki ... haastavaa!!!

Tässäpä näitä päässä vellovia tämän hetkisiä mietteitä, juuri nyt. Katellaan mitä elämä tuo tullessaan. Kun rassaiskin vain päätä ... eikä sen kummenpaa.

Hyvää Joulun Odotusta


lokakuun 14. päivänä 2010

Vesannon kunnankirjaston 130 vuotisjuhlan tervehdyssanat 14. päivänä lokakuuta 2010 /Raimo Kovanen sivistyslautakunnan puheenjohtaja.

Arvoisa kutsuvieras. Hyvä juhlaväki ja kirjaston ystävät!

Toivotan Teidät kaikki tervetulleiksi Vesannon kunnankirjaston 130 vuotisjuhlaan ajatuksella: Mennyt työntää ja velvoittaa. Tuleva vetää ja innostaa.

Kirjasto on tiedon ja elämysten lähde. Se luo kuntalaisille edellytyksiä rikkaaseen ja virikkeiseen elämään koulutuksessa, työssä ja vapaa-aikana. Tässä tarkoituksessa kirjasto tarjoaa käyttöön tiloja, aineistoa, asiantuntijapalveluja ja pääsyn tietoverkkoihin.

Vesannon kunnan kirjasto – kunnallinen kirjasto - on perustettu vuonna 1880 ja se on alkujaan sijainnut kirkonkylän kansakoululla, sittemmin kunnantuvalla, vuonna 1966 kirjasto siirtyi uuteen koulurakennukseen Koulutielle ja vuodesta 2008 alkaen se sijaitsee - otollisella paikalla, viihtyisissä ja avarissa tiloissa - kyläraitin varrella aivan ydinkeskustassa Säästökulman talossa.

Tosin kirjastohistoriamme pitkäaikaisimman kirjastohoitajan Helmi-Maria Järvisalon tekemän selvitystyön mukaan Vesannon kappeliseurakunta perusti lainakirjastoseuran vuonna 1865 – käytettävissä ei ole tarkkaa tietoa siitä mitä lainakirjastoseuran toiminnassa tapahtui yli kolmen vuosikymmenen aikana.

Vuonna 1998 uudistettu kirjastolaki määrittelee kirjastotyön seuraavasti:
Yleisten kirjastojen kirjasto- ja tietopalvelujen tavoitteena on edistää väestön yhtäläisiä mahdollisuuksia sivistykseen, kirjallisuuden ja taiteen harrastukseen, jatkuvaan tietojen, taitojen ja kansalaisvalmiuksien kehittämiseen sekä elinikäiseen oppimiseen.

Mutta kirjasto on myös merkittävä lasten ja nuorten kulttuurin keskus. Sen kautta he voivat saada kontaktin moniin taidemuotoihin, kirjallisuuteen, musiikkiin, elokuvaan, kuvataiteisiin jne.

Kirjastolaitoksen tehtävänä on luoda edellytykset kuntalaisten opiskelulle, taiteen ja kirjallisuuden harrastukselle, tyydyttää tiedon ja virkistyksen tarvetta sekä edistää omaehtoista kulttuuritoimintaa ja kulttuuriperinteen säilyttämistä.

Mielestäni yksi Vesannon kunnankirjaston erityistehtävistä voisi olla kirjaston kehittäminen kunnan tietopalvelukeskukseksi – jota se jossain muodossa jo onkin!

Tämän Päivän sana on digitaalinen – kaiken pitäisi olla digitaalista tai vähintään joka taloudessa pitää olla digiboksi – sisäinen tai ulkoinen. Täällä kirjastomaailmassa kaikenlaisia "bokseja" on varmaan ollut jo vuosikausia, nykyään puhutaan vuolaasti myös digitaalisesta kirjastosta.

On olemassa suomalainen versio digitaalisen kirjaston määritelmästä ja se tarkoittaa jotakin seuraavanlaista:

Digitaalinen kirjasto edistää tiedon ja kulttuuriperinnön saatavuutta verkossa.
Digitaalinen kirjasto tuottaa ja kerää, hallinnoi sekä säilyttää digitaalisia sisältöjä ja tarjoaa niistä palveluita asiakaslähtöisesti, suunnitelmallisesti ja laadultaan mitattavasti. - Siinä se määritelmä, mitäs ihmeellistä ja uutta siinä on tämänpäiväiseen Vesannon kunnan kirjastopalveluun verrattuna - no ehkäpä se sana digitaalinen - eipä juuri mitään muuta?

Digitaalinen, analoginen tai manuaalinen - Vesannon kunnankirjasto on joka tapauksessa lunastanut paikkansa kuntalaisten keskuudessa, sillä kirjastosta lainataan lähes 15 lainausta asukasta kohti vuodessa ja kävijöitä on vuositasolla noin kymmenen kertaa jokaista kuntalaista kohti. Kuntalaisista noin 40 % on kirjaston lainaajia. Kesäasukkaat ja muut lainaajat ovat tietenkin edellä mainittujen lukujen lisäksi. Niin se digitaalisuuskin on Vesannon kunnankirjaston arkipäivää jo nyt ja lähitulevaisuudessa.

Kuten televisiomainoksessakin sanotaan: Sivistys siirtyy - käykää kirjastossa. Siis täällä tiedon ja elämysten lähteellä.

Olette sydämellisesti tervetulleita. KIITOS!


elokuun 9. päivänä 2010

Alla olevassa tekstissä on mietteitäni vesantolaisista kesätapahtumista ja etenkin niiden järjestämisestä. Olen lähettänyt tekstin myös Paikallislehti Sisä-Savoon, pyytäen sen julkaisua lukijalta -osastolla.

HIENOSTI MENI, MUTTA MENKÖÖT!
Suomen lyhyt ja kiihkeä kesä on erilaisia rientoja ja festareita tulvillaan; tapahtumia riittää joka makuun? Monet kesätapahtumat ovat ikimuistoisia kokemuksia ja sellaisiksi ne mukavalla tavalla jäävät, kun osaamme varautua oikein ja oikealla asenteella, eikä ajatella - vain - hiertävää kiveä kengässä.

Kovien helteiden, ukkosmyrskyjen ja rankkasateiden keskellä ja niiden lomassa sää on suosinut meidän vesantolaisten kesätapahtumia. Hienoa SääUkko! Tapahtumista mainitakseni muutamia; Rokki soi Vesannolla, Reiska -MM, Hirvenjuoksu, Kesäasukastapahtuma, Vesanto- viikko ja siihen liittyvät erilliset tapahtumat ym. ym. Osallistujia tapahtumiin on riittänyt sata päin ja jopa tuhansittain. Kiitos osallistumisestanne.

Se mitä näiden tapahtumien järjestämiseen ja järjestelyihin yleensä liittyy - sitä voin vain hiukan arvailla - sillä itse en ole ollut mukana tämän kesäisten tapahtumien järjestelyissä – toki siitäkin on omakohtaisia kokemuksia menneiltä vuosilta. Olen sentään kuluvana kesänä ollut muutamien kesätapahtumien osallistujakuluttajana. Niistä saamieni ja kuulemieni kokemusten perusteella voin sanoa vesantolaisten olevan oivia tilaisuuksien järjestäjiä.

Se pyyteetön talkoohenki ja vastuuhenkilöiden nk. itsensä likoon laittaminen; se on näiden tapahtumien olemassa olemisen ja onnistumisen ehdoton kulmakivi. Tapahtumilla on myös sponsorinsa, tosin ne lienevät lähes aina samoja yrityksiä ja yhteisöjä, sillä pienellä kylällä ei ole paljon valinnan varaa sponsoreissa aktiivitoimijoista puhumattakaan.

Kaikille oman kortensa kokoon kantaneille esitän mitä parhaimmat kiitokseni omastani ja edustamani lautakunnan puolesta, näin se vesantolainen jo perinnekulttuuri ja uusi periytyväkulttuuri luo nahkansa ja pitää Vesannon kunnan ja vesantolaisen perinteen kaikkine ilmiöineen maailmankartalla.

Saadaan taas pyyhkiä tyytyväisinä hikeä otsalta, siivota jälkiä ja palailla arkeen. Kesätapahtumamme onnistuivat hyvin, jo yleisömääränkin puolesta. Meitä vesantolaisia – kuten myös monia muita - odottaa hiukan arkisempi ja rauhallisempi vuodenaika. Toki on meillä tapahtumia jäljellä loppukesälle - alkusyksyyn; Rantakalaa, Syyssävväys, tohtori Kiminkistä yms. Mikäpä meidän on mennessä niiden ikimuistoisten kokemusten ja muistojen kanssa, kun tiedämme uuden kesän odottavan tämän rauhallisemman hiljaiselon jälkeen ja kun se kivikin hävisi sieltä kengästä. Näin Vesannolla vesantolaisittain ajatellen.

Raimo Kovanen, sivistyslautakunnan puheenjohtaja Vesannon kunta

__________________________

maaliskuun 31.päivänä 2010

Lasten hoidon rahallisiin tukimuotoihin liittyy monelaisia termejä; LAPSILISÄ, KUNTALISÄ, KOTIHOIDONTUKI, HOITOLISÄ, VANHEMPAINPÄIVÄRAHA yms .... Ollaanpa tarkkoja, että puhutaan oikeista termeistä oikeassa yhteydessä. Yritän selviytyä seuraavassa ... saas nähdä ???!!!!!

KUNTALISÄ KESKUSTELUTTAA
Päivähoito on Suomessa subjektiivinen oikeus ja kunnalla on velvollisuus kaikissa tilanteissa järjestää hoitopaikka. Tämän tilanteen helpottamiseksi on keksitty kuntalisä, jotta annettaisiin mahdollisuus töissä käyville/opiskeleville vanhemmille/huoltajille jäädä kotiin hoitamaan lapsia.

Kokemusten mukaan kuntien päivähoitopaikkojen pulaa se ei merkittävästi ole helpottanut … jonkin verran tietenkin. Jos haluamme kaikille lapsiperheille ylimääräistä tukea, se on valtion tasolla tehtävä poliittinen ratkaisu. Mielestäni yksin kunnilla sellaiseen ei ole taloudellisia mahdollisuuksia.

Kotihoidon kuntalisä puhuttaa valtakunnaassa yleisesti, mutta myös täällä Vesannolla. Kuulun itsekin sen kannattajiin. Yleisesti kotihoidon kuntalisän perimmäinen tarkoitus ei ole tukea lapsiperheitä, vaan helpottaa päivähoitoon kohdistuvaa painetta.

Suomessa tämä (kuntalisä) on jostakin syystä käsitetty kaikille perheille tulevaksi lapsiperheiden tueksi. Näin sen perimmäinen tarkoitus ei ole ollut ja siksi kokeilut -joissakin kunnissa - ovat jossakin määrin epäonnistuneet. Kun tukea saavat myös vanhemmat/huoltajat, jotka hoitaisivat joka tapauksessa lapsensa kotona olipa kuntalisää tai ei.

Myös vesantolaiset lapsiperheet ovat nykyisin hyvin erilaisessa taloudellisessa ja sosiaalisessa asemassa mitä aiempien sukupolvien lapsiperheet ovat olleet. Yhteiskunnan osallistuminen lapsista aiheutuvien kustannusten kattamiseen on vähentynyt ja vastuu on siirtynyt aiempaa huomattavasti enemmän perheille itselleen.

Päätökset, joiden seurauksena lapsiperheiden taloudellinen tilanne on heikentynyt voimakkaasti, ovat johtaneet siihen, että tavallisen perheen ei ole ollut mahdollista tulla toimeen yhden palkansaajan tuloilla enää viimeisinä vuosikymmeninä – ei ainakaan viimeisimmän viidentoista vuoden aikana. Perhepoliittiset verovähennysoikeudet poistettiin vuonna 1994. Lapsilisiä ja kotihoidontukea leikattiin voimakkaasti 90-luvun puolessa välissä ja jäljelle jääneet etuudet heikkenivät inflaation seurauksena, koska niitä ei ole sidottu indeksiin.

Taloudellisen tilanteen heikkeneminen on koskettanut erityisen voimakkaasti yksinhuoltajaperheiden lisäksi monilapsisia perheitä ja perheitä, joissa ovat pienet lapset. Verotusratkaisut (painotuksen siirtäminen ansiotuloverotukseen pääomatuloverotusta vähentämällä, sekä jokseenkin korkea arvonlisävero) vaikeuttavat lapsiperheiden asemaa, sillä lapsiperheiden tuloista suuri osa menee kulutukseen eli ruokaan, vaatteisiin ja esimerkiksi päivähoitomaksuihin.

Lasten kotihoidontuki helpottaa perheen toimeentuloa tilanteessa, jossa lasta tai lapsia hoidetaan kotona. Vanhempainrahakausi päättyy, kun lapsi on noin 9 kk:n ikäinen. Kotihoidontuen ollessa alhainen, eli vuoden 2009 alusta alle 3v lapsesta 314,28€/kk, maksimissaankin täydellä tulosidonnaisella hoitolisällä 482,47 €, se ei mahdollista pienten lasten kotihoitoa läheskään kaikille sitä toivoville perheille.
Hoitorahaa maksetaan jokaisesta tukeen oikeutetusta lapsesta erikseen.

Hoitoraha on
• yhdestä alle 3-vuotiaasta 314,28 e/kk
• muista alle 3-vuotiaista sisaruksista kustakin 94,09 e/kk
• yli 3-vuotiaista, alle kouluikäisistä sisaruksista 60,46 e/kk kustakin.

Hoitolisään vaikuttavat perheen koko ja bruttotulot. Hoitolisä on enintään 168,19 e/kk. Sitä maksetaan vain yhdestä lapsesta.

perheen....tulot, joilla......vähennys........tulot, joilla ei
koko*).....saa täyden...... ..prosentti.......saa hoitolisää
2..........1 160 e/kk...........1,5.............2 622,48 e/kk
3..........1 430 e/kk...........9,4.............3 219,21 e/kk
4 <........1 700 e/kk...........7,9.............3 828,93 e/kk

* Perheen kokoon lasketaan mukaan enintään 4 henkilöä: vanhemmat ja enintään 2 alle kouluikäistä lasta. Lasta, jonka perusteella maksetaan vanhempainpäivärahaa, ei huomioida perheen henkilömäärässä.

Jos perheen bruttotulot ylittävät täyden hoitolisän tulorajan, perheen bruttotulojen ja täyden hoitolisän tulorajan (sarake 2) erotuksesta vähennetään perhekoon mukainen vähennysprosentti.

Tutkimukset ovat kiistatta osoittaneet, että lapsen ensimmäiset elinvuodet ovat kaikkein tärkeimpiä lapsen hyvinvoinnille ja kehitykselle. Useissa tapauksissa pienen lapsen paras hoitopaikka on oma koti ja paras hoitaja jompikumpi vanhemmista/huoltajista. Joka tapauksessa päätös lapsen hoitopaikasta kuuluu hänen vanhemmilleen/huoltajilleen, joilla on oltava mahdollisuus tehdä päätös ajatellen ensisijaisesti lapsen etua.

Kun näin on, niin useat kunnat ovatkin päätyneet maksamaan lakisääteisen kotihoidontuen lisäksi erityistä kuntalisää, jolla halutaan tukea vanhempien valinnanvapautta ja lasten kotihoitoa. Kuntalisää maksavien kuntien määrä on lisääntymään päin viimeisien vuosien aikana. Kuntalisän maksaminen on erityisen yleistä kasvavissa kunnissa, joissa päivähoitopaikkojen tarve on suuri.

Monen kunnan lapsipoliittisessa ohjelmassa suhtaudutaan myönteisesti lasten kotihoitoon ja siihen, että lasten kotihoitoa tuettaisiin kuntalisällä. Lapsiperheiden tukipalvelut ja erityisesti kotihoidontuen kuntalisä vaikuttavat myös kunnan julkisuuskuvaan ja kunnan arvostukseen kotipaikkaa valittaessa sekä asukastyytyväisyyteen.

Siksi onkin nyt tärkeää selvittää tarkemmin Vesannon kunnan päivähoitojärjestelmän kokonaistilanne sekä ennusteet siitä, miten viime vuosien muuttotappio ja työssäkäyvien lapsiperheiden määrä tulevaisuudessa tulevat vaikuttamaan päivähoidon kysyntään kunnassa. On myös selvitettävä millainen eläkepoistuma perhepäivähoidon ja päiväkodin henkilöstössä on odotettavissa sekä mahdollisten uusien/nykyisten päivähoitotilojen investointitarve tulevina vuosina.

Muutamissa selvityksissä tehdyt päivähoidon vs. kotihoidon kustannusten suora vertailu ei ota huomioon mahdollisia päivähoidon investointikustannuksia eikä kotihoidontuen kuntalisän vaikutuksia muille ”tukialueille” kuten lapsiperheiden tehostettuihin tukitoimiin, toimeentulotukeen jne. Laskelmat kotihoidontuen kuntalisän osalta on yksinkertaistettu koskemaan vain tilannetta, jossa kuntalisä ei vaikuta lainkaan päivähoidon kysyntään.

Kuntalisän vaikutus päivähoitopalvelujen kysyntään riippuu voimakkaasti siitä, minkä suuruinen kotihoidontuen kuntalisä on. Kuntalisän kustannuksiin kunnalle puolestaan vaikuttaa huomattavasti se millaisilla ehdoilla kuntalisää myönnetään. Erilaisia tuen myöntämisperusteita on lähes yhtä paljon kuin kuntalisää maksavia kuntiakin ja monissa kunnissa kuntalisän vaikutuksia on seurattu ja arvioitu varsin tarkkaan.

Keskimääräinen kotihoidontuen kuntalisä pari - kolme vuotta sitten oli 136 €/kk. Tukisummat vaihtelivat muutamista kympeistä satoihin euroihin. Joka tapauksessa kasvava joukko kuntia on päätynyt tukemaan lasten kotihoitoa riippumatta taloudellisesta tilanteestaan.

Esimerkkejä erilaisista rajoituksista, joilla tuen kustannuksia on pyritty kunnissa rajaamaan, ovat mm. tuen rajaaminen tietyn ikäisiin lapsiin (esim. alle 2v), suuntaamalla korvaus vain niille perheille, jotka ovat oikeutettuja tulosidonnaiseen hoitolisään sekä harkinnanvaraisuus. Kuntalisään on myös mahdollista liittää ehtoja lapsen hoitajasta sekä työssäoloehtoja lasta hoitamaan jäävälle vanhemmalle/huoltajalle. Koska kyseessä on kunnan vapaaehtoinen maksu, kunnan on mahdollista suunnata tuki haluamallaan tavalla.

Kotihoidontuen kuntalisän kustannuksien arvioiminen on erittäin haastava tehtävä. Siksi olisikin tärkeää selvittää mahdollisimman laaja-alaisesti päivähoidon todelliset kustannukset ja suhteuttaa erilaisten kuntalisämallien vertailu niihin.

Haastavassa elämäntilanteessa elävät pikkulapsiperheet ansaitsevat kaiken sen tuen, joka heille on mahdollista nykyisessä taloustilanteessa järjestää. Lapsiperheiden tukeminen on investointi, joka kantaa pitkälle tulevaisuuteen. Tämän vuoksi on tärkeää panostaa perusteellisen selvityksen tekemiseen lasten kotihoidontuen kuntalisästä.
--------------------

helmikuun 24. päivänä 2010

YHTEISHAKU ON PÄÄLLÄ
Tulevaisuutta voidaan lähestyä Rubinin (1995) mukaan kolmella eri tavalla. Voidaan nähdä ennakoivia lähestymistapoja, joissa oletus on, että tulevaisuus voidaan tietää ja todellisuus on ennustettavissa. Tämän ajattelun mukaan maailmaa ja tapahtumia ohjaavat tietyt luonnonlakien kaltaiset ”tosiasiat”.

Toinen lähestymistapa on tulkitseva, jossa pyritään selvittämään, kuinka erilaiset kulttuurit, toiminnot, yhteiskunnalliset tapahtumat ja asenteet luovat ja muuttavat todellisuutta. Tässä ajattelussa totuus on jakamatonta, mutta sitä voidaan tulkita eri aikoina eri tavoin.

Kriittisessä lähestymistavassa kyseenalaistetaan tulevaisuutta koskevat yleiset käsitykset ja ajatukset, koska näkemys kyseenalaistaa tiedon itsessään. Tulevaisuutta ei sinällään voi tietää, mutta sitä voidaan ennakoida. On myös sanottu, että tulevaisuuden erilaiset portit ovat auki.

Näistä meidän on valittava, mitä suuntaa haluamme kehittää. Oppimisen tulisi suuntautua tulevaisuuden tekemistä edistävään prosessiin, jossa oppija toimii aktiivisesti oman osaamisensa kehittäjänä. Hänen tulisi ottaa henkilökohtaista vastuuta omasta kehittymisestään.

Millainen on oppimista tukeva toimintatapa, kun huomioidaan tulevaisuuden tekemisen näkökulmat? Tässä ajattelussa voidaan asettaa kyseenalaiseksi ainakin se, kuinka hyvin ylipäätään voidaan ”tietää” tulevaisuuden osaamistarpeet, kun suuret megatrendit vaikuttavat nekin kovin epävarmoilta. Vähintään yhtä haasteellista on se, miten tulevaisuus mielletään, ja toisaalta se, kuinka hyvin ammattitaidon elementtejä voidaan ennakoida – vai voidaanko ollenkaan?

Peruskoulun päättövaiheen yhteishaku jakaa ikäluokkia osittain – ehkä pakonsanelemanakin – kahteen kategoriaan;

- teoreettiset ja käytännöllisesti orientoituvat

Jako ei välttämättä ole aivan kategorinen, mutta se on pääosin tosiasiallinen. Siksi, että kaikilla paikkakunnilla nykyään ei karsita lukioon menijöitä, mutta se osa nuorista, joka hakeutuu ammatilliseen koulutukseen, joutuu pääsääntöisesti osallistumaan ”karsintoihin”, sillä pääseminen omalle alalleen ei ole mikään itsestään selvyys, ja nykynuorilla on iso mahdollisuus jäädä koulutuksen ulkopuolelle, varsinkin jos sattuu olemaan käytännöllisesti orientoitunut.

Valitettavasti on todettava, että oppilaiden ja heidän vanhempiensa/huoltajiensa vähäinen tietämys, mutta – ehkä myös kiinnostus - ammatillisesta koulutuksesta on se, joka asettaa oppilaanohjaukselle ne suurimmat haasteet. Lähtökohtaisesti peruskoulun oppilaanohjauksen tarkoituksena on auttaa ja ohjata oppilaita siten, että jokainen oppilas selviää mahdollisimman hyvin opiskelustaan peruskoulussa ja kykenee tekemään tarkoituksenmukaisia ja hänelle soveltuvia koulutusta ja uravalintaa koskevia ratkaisuja. Ja voisi elää hyvän elämän.

Oppilaanohjauksen avulla oppilas hankkii erityisesti yhteiskunnan ja työelämän, sekä ammatinvalinnan ja jatko-opintojen kannalta tarpeellisia valmiuksia. Hyvä oppilaanohjaus edellyttää paitsi koulun sisäistä yhteistoimintaa myös hyvin toimivaa yhteistyötä koulun ja ympäröivän yhteiskunnan välillä. Onneksi työelämään tutustumisjaksot ovat tulleet osaksi peruskoulutusta, joskin työelämäkokemusten ja työelämään tutustumisjaksojen mitoitusten tulisi olla suurempia.

Todettakoon muutosten työn luonteessa ennustavan myös sitä, ettei tulevaisuudessa ura ole yhtä keskeinen asia kuin se on aiemmin ollut. Digitaalitekniikkaan perustuvan globaalien elinkeinojen aikana ihmisillä on yhä työelämänsä, mutta työpaikat vai vaihtuvat usein. Samalla uusia tuote- ja menetelmäinnovaatioita tehdään kiihtyvään tahtiin. Työntekijöillä on jatkuva uudelleenkouluttautumisen tarve ja tarve oppia aivan uusia taitoja. Tämä tuo tullessaan melkoisia uusiutumishaasteita mm. ammatillisten tutkintojen tutkintovaatimuksille, mutta myös koko tutkintojärjestelmälle.