Minä tutkijana ja yrittäjyys

Omassa väitöstutkimuksessani peruslähtökohtana on, että yritys ymmärretään sidosryhmien muodostamana kokonaisuutena, ja tässä kontekstissa toimintaa ohjailevan perheyrityksen omistaja-toimitusjohtajan, omistaja-puheenjohtajan tai hallituksen sidosryhmäpainotusten muutoksena, jolloin todellisuus rakentuu yritysjohdon subjektiivisten ja intersubjektiivisten näkemysten ja kokemusten avulla.

Oletus, että (yrittäjyys)tutkija tekee tieteenfilosofiaa ja teoriaa yhteiskunnasta ovat kaksi erillistä ulottuvuutta, jotka yhdessä määrittelevät neljää erillistä paradigmaa: funktionalismi, tulkitseva, radikaali humanistinen ja radikaali strukturalistinen. Nämä paradigmat vastaavat metateoreettisia oletuksia, jotka tukevat filosofian tietoteorioita ja joiden lähestymistavan toteuttaa tutkija itse  … siis tässä tapauksessa minä ite.

Luokittelen itseni funktionalistiseksi organisaatiotutkijaksi ja yrittäjyystutkimuksesta voin ajatella näin; suuri osa yrittäjyyden alalla teoriasta ja tutkimuksesta sijaitsee funktionalistisen paradigman rajoilla ja pääsääntöisesti (yrittäjyys)tutkijat noudattavat funktionalismin oikeaoppisuutta, kun vähemmistöt toimivat eri paradigmojen alueella. Kontekstuaalisuuden rajoissa vaihtoehtoisia näkökulmia on selvästi (yrittäjyys)tutkijoiden käytettävissä, mutta se on selvää, että hallitseva paradigma yrittäjyyden tutkimuksessa perustuu suhteellisen kapeaan metateoreettisiin oletuksiin. Funktionalistit ovat kiinnostuneita siitä, miten yhteiskunta ylläpitää järjestystä ja säätelee ”statusta”, he näkevät todellisuuden subjektiivisena ja ovat kiinnostuneita maailmasta yksilön silmin.

Funktionalismi loppujen lopuksi ei halua käyttää ja pitää tieteellisiä menetelmiä ”agendan” alkupäässä, vaan sen tavoitteena on parantaa jotakin osaa taloudesta, yhteiskunnasta tai yrittäjyydestä esimerkiksi lisätä innovointia, bruttokansantuottoa, työllisyyttä ja itsenäistä ammatinharjoittamista ja vähentää yritysten ja yrittäjien epäonnistumisia.

Ihmisen toiminnassa on erotettavissa kolme osa-aluetta: kognitiivinen eli tietopohjainen, psykomotorinen eli toimintapohjainen ja affektinen eli tunnepohjainen alue joiden pohjalta syntyy kokonaisuus, joka on ihminen (Peltonen & Ruohotie 1987). Tunnepohjaisen alueen merkitys on suuri ja se näkyy kaikilla näillä toisiinsa kiinteästi kietoutuneilla eri alueilla.

Halu ja tahto, jotka sisältyvät konatiiviselle alueelle ovat sittemmin eriytyneet affektisesta alueesta. Niiden prosessien yleistermi on kognitio, jotka auttavat yksilöä tiedostamaan ja saamaan tietoa jostakin kohteesta. Konaatio viittaa puolestaan niihin henkisiin prosesseihin, jotka auttava tahdon muodostukseen ja toimintavireeseen.

Psykomotorinen eli toimintapohjainen alue voidaan ymmärtää kokonaisvaltaisena fyysismotorisena, kehollisena ja psyykkisenä prosessina, jossa ihminen nähdään näiden osa-alueiden muodostamana kokonaisuutena. Mielestäni yritystoimintaa/yrittäjyyttä ei ole olemassa ilman psyykkisiä ja emotionaalisia tapahtumia tai ainakin yritystoiminta/yrittäjyys ylläpitää ja luo em. tapahtumia.

Yrittäjyyden kannalta yksilötasolla keskeinen käsite on minäkäsitys. Minäkäsitys on yksilön asennoituminen itseensä eli hänen oma käsitys persoonallisuudestaan. Minäkuva, itsetunto ja itsetuntemus ovat minäkäsitystä lähellä olevia käsitteitä. Uudella yrittäjällä on esimerkiksi minäkäsityksestään myönteinen ote, jolloin yksilö luottaa omiin kykyihinsä ja mahdollisuuksiinsa, nauttii haastavista tehtävistä, sitoutuu työhön, ottaa vastuuta ja riskejä eikä lannistu vastoinkäymisistä (Peltonen, Ruohotie 1992).

Kun yrittäjyyttä tarkastellaan Burrellin ja Morgani organisaatioteorioiden valossa, niin keskeistä Burrellin ja Morganin mietteissä on ajatus, että kaikki organisaatioteoriat perustuvat tietoteoriaan ja teoriaan yhteiskunnasta. Taustaoletuksena voisi ajatella (yrittäjyys)tutkijan työn koskettelevan, joko suoraan tai epäsuorasti ontologiaa, tietoteoriaa ja ihmisluontoa, joilla on metodologisia seurauksia. Kunkin oletuksen ääriasennoissa näkyy ”sosiologinen empirismi”; realisti ontologia, positivismin tietoteoria, deterministinen käsitys ihmisen luonteesta ja nomoteettiset menetelmät. Tällöin ”oppositiossa” näyttäisi olevan ”saksalainen idealismi”: subjektiivinen ontologia, antipositivisti tietoteoria, vapaaehtoista ihmisluontoa ja ideografisia menetelmiä kuvaavat käsitteet. 

Tämmöstä pohdintaa tällä kertaa, ehkä enemmän teoreettista :)

Onko älykkyydellä ja viisaudella eroavuuksia?

Olen lukenut, tässä tuonnoin, jonkun filosofin ajatuksia viisaan ja älykkään ihmisen eroavuudesta. Muistelisin tämän filosofin (nimeä en juuri nyt muista, jostain syystä?) ajatuksen - tässä asiassa - menevän jotensakin näin: ”Älykäs ihminen on persoona, joka suoriutuu sellaisesta tilanteesta johon viisas ei edes joudu.”

Pari määritelmää (Wikipedia), jotka määrittelevät älykkyyttä ja viisautta:

”Älykkyys on hyvin yleinen mielen kyky, joka käsittää kyvyn järkeillä, suunnitella, ratkaista ongelmia, ajatella käsitteellisesti, ymmärtää monimutkaisia ajatuksia, oppia nopeasti ja oppia kokemuksesta.”

Älykkyydestä puhuttaessa vilahtelee termit:

-        - loogis-matemaattinen

-        - musikillinen

-        - kielellinen

-        - visuaalis-spatiaalinen --> avaruudellinen päättelykyky

-        - kinestis-liikunnallinen

-        - interpersoonallinen --> kyky tulla toimeen ihmisten kanssa

   - intrapersoonallinen --> kyky ymmärtää ja tuntea itsensä

Viisas on tiedon suhteen nöyrä. Viisaus on laajasti käyttökelpoista tietoa. ”Viisaus tarkoittaa yleensä kykyä tehdä sellaisia päätöksiä ja tekoja, jotka pitkällä aikavälillä tuottavat - yleisesti hyvän -  lopputuloksen.”

Viisaus kuvastaa oppineisuutta, laajoja tietoja, kykyä ajatella ja/tai harkita, mutta termiä käytetään myös uskonnollisena, filosofisena sekä tieteellisenä käsitteenä.

Viisaustutkija Eeva Kallion mukaan viisaus on erittäin harvinainen piirre ihmisessä, moni juuttuu omaan näkökulmaansa, eikä osaa ajatella viisaasti. Kallion mukaan viisaus edellyttää:

-        - korkeatasoista ajattelua

-        - tunne-elämän tasapainoa

-        - vahvaa kokemuspohjaa eli elämänkokemusta

-        - kykyä myötätuntoon

-        - eettistä pohdintaa

Puhutaan myös tunneälystä ja systeemiälystä. Kaikilla meillä on älykkyysprofiilimme, joka on aivan ihka oma - meillä jokaisella. Voinkin ajatella näin: olisiko meidän hyvä – ainakin joskus – pohtia, varsinkin työelämän rekrytointitilanteessa: valitaanko tehtävään viisaita ja/tai älykkäitä ihmisiä vs. opettaako tehtävä - johon valitaan - viisauteen ja/tai älykkyyteen vai valitaanko sitten muuten vaan hyvä tyyppi ajatuksella: ei se, mitä tiedät vaan se, keitä tunnet???!!!

Elikkä: käsittämättömän käsitteellisesti käsitelty käsittämätön käsite, siis se viisauden ja älykkyyden eroavuus :).

Juho Kusti Paasikivi (1870-1956) on sanonut: "Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku." Niinpä, hyvä Juho Kusti!