Kapitalismi – Kiinan sosialistinen kapitalismi

Arvostamani taloustieteilijä ja yhteiskunnallinen vaikuttaja Sixten Korkman kirjoittaa tänään [2.2.] Hesarin kolumnissa; Kestääkö kapitalismin perusta? Tekstissään Sixten Korkman toteaa muun muassa: ”Näin hän [Mae West] tuli kiteyttäneeksi yksityisomistukseen ja markkinatalouteen perustuvan kapitalismin vahvuuden. Se on tehokkain vaurautta luova järjestelmä, jonka maailma on nähnyt. Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen sillä ei ole kilpailijaa. Kukaan ei kaipaa Pohjois-Korean oloja.” 

Ja Korkman kirjoittaa edelleen ”Vahvin kapitalismin moraalinen myyntivaltti on vapaus eli se, että markkinatalous sallii yksilön vapauden ja vaatii sitä. Tätä korostivat aikoinaan Anders Chydenius ja Adam Smith kuten myös Friedrich Hayek ja Milton Friedman sekä monet muut, jotka näkevät kapitalismin vapauden ja demokratian edellytyksenä.”

Kielitoimiston sanakirja [2012] selittää kapitalismi -sanan seuraavasti: ”Kapitalismi on talousjärjestelmä, jossa tuotantovälineet kuten tehtaat ja koneet ovat yksityisen omistuksessa. Kapitalistinen järjestelmä on pääomavaltainen järjestelmä, eli se perustuu rahan valtaan. Kapitalismin vastakohta on yhteisomistukseen perustuva sosialismi.” 

No, entä Kiina ja sen sosialistinen kapitalismi, jota Korkmanin tekstissä ei kylläkään mainita? Tätä nykyään Kiina lasketaan taloudelliseksi suurvallaksi. Tähän taloudellisen suurvallan yhteyteen voidaan melko helposti lisätä ominaisuudet: sotilaallinen ja poliittinen suurvalta. Kiina on onnistunut nouse-maan [vuoden 1978 jälkeen tehdyn talouden liberalisoinnin seurauksena] ostovoimalla mitattuna maailman suurimmaksi taloudeksi [USA:n jälkeen]. Eikä siinä vielä kaikki, sillä kiina on yksi maailman nopeimmin kasvavista talouksista ja on ollut sitä jo vajaat 40 vuotta.

Kiinan bruttokansantuotteesta [BKT] noin 60% tulee ei valtion omistaman sektori vastuulla olevasta toiminnasta. Eikä kyseessä ole mikään pieni summa, sillä Kiinan BKT oli [2017] 13,45 biljoonaa USD [USA 20,51 biljoonaa USD], elikkä ei valtion sektori vastaa koko lailla 8,07 biljoonasta USD suurui-sesta BKT:n tuottamisesta. Edellisestä voin vetää johtopäätöksenä, että Kiinassa vallitsee sosialistinen markkinatalous [=sosialistinen kapitalismi]. Kiina on vuonna 1993 muuttanut perustuslakiaan kuulumaan niin, että maan suunnitelmatalous muutettiin sosialistiseksi markkinataloudeksi.

EU-valtioiden yhteinen BKT oli vuonna 2017 18,76 biljoonaa USD, siis isompi kuin Kiinan, mutta pienempi kuin USA:n. Tästä voin taas vetää johtopäätöksenä näin EU-laisittain, että kiinalainen sosialistinen kapitalismi alkaa koputella kannoillamme ja huudella latua p****le, vai oliko se havuja p***le, kuten myöhemmin Euroopan parlamentin jäsen [1996-2004] Marjo Matikainen huutaa täräytti Oberstdorfin MM-kisoissa 1987. 

Taloudellista tulevaisuuttamme ajatellen on syytä ottaa, täällä EU:ssa, pohdiskeluumme mukaan yhä useammin kiinalainen sosialistinen markkinatalous [=sosialistinen kapitalismi] ettei vaan yllättäen Kiinan suunnalta havuja heiteltäisi ladullemme liika – pidot [luisto] paranee, mutta taloutemme heikkenee, toisin kuin Kiinassa.

Niin, tämän tekstin alussa mainittu Mae West [amerikkalainen näyttelijätär] sanoi: I`ve been rich and i`ve been poor – believe me, rich is better [olen ollut rikas ja köyhä – usko minua, on parempi olla rikas]. Tuota on kyllä vaikeaa uskoa :)  

Kuulua vai olla kuulumatta?

Aluksi pari pohdintaa. Millainen on laskelmoiva ihminen --> kaavailla tai suunnitella itsekkään ovelasti mahdollisuuksiaan tai toimintaansa (=suom. sanakirja) ja millainen psykopaatti --> ominaisia piirteitä ovat, pinnallinen viehätysvoima, itsekeskeisyys sekä myötäelämiskyvyn, syyllisyydentunnon ja pidäkkeiden puute (=wikipedia)]. Psykopaatit pystyvät esittäytymään ja esiintymään miellyttävinä ja jopa hurmaavina hurmaten helposti ”uhrinsa”. Siis sidosryhmäajattelijoihin voi kuulua keitä vaan, mutta myös laskelmoivia että psykopaatti -tyyppejä. Mihin joukkoon itse kuulun tai haluat kuulua - pohdiskellaampa sitä?? 

Lähtökohtaisesti oman sidosryhmänäkemykseni ja ajatteluni taustalla on R. Edward Freemanin sidosryhmäteoria. Freeman on yksi sidosryhmäteorian kuuluisimmista kehittäjistä, joka on yhdistänyt sidosryhmäjohtamiseen yhteiskuntavastuuajattelun. Sidosryhmäajattelun haasteeksi nousee se, millä perusteella sidosryhmien vaatimuksia priorisoidaan?

Näin sidosryhmäajattelijana ihmisten omiin vaatimuksiin ja tarpeisiin perustuva priorisointi on ajatusteni fokuksessa, kun pohdiskelen kohtaamieni ihmisten toimintaa ja  heidän kannanottojaan eteemme tulevien asioiden ja kysymysten yhteydessä - myös menneiden. Amerikkalainen sidosryhmäajattelu suuntautuu helposti ja vahvasti taloudelliseen ajatteluun ja omien etujen turvaamiseen, kun taas suomalainen sidosryhmäajattelu suuntautuu enemmän sidosryhmäverkoston sisäiseen ajatteluun, joka on dynaaminen ja joustavasti muuttuva ja jonka odotuksiin voidaan vastata ja joiden arvot ja odotukset tulee huomioida kaikessa päätöksenteossa.

Yleisesti puhutaan yhdestä sidosryhmäteoriasta, jonka sisälle voidaan ajatella muodostuneen erilaisia koulukuntia ja ”alateorioita” riippuen vähän siitä missä kontekstissa mikin asia nousee esille. Hiukan kärjistäen koulukunnat voidaan jakaa kahteen ryhmään: moraaliseen ja vanhempaan strategiseen koulukuntaan. On hyvä pohtia mitä tässä yhteydessä tarkoittaa strateginen ja mitä moraalinen? Strategiseen liitetään useasti  tehokkuus, kasvu, kannattavuus [pikavoitot :)] siis ei niinkään arvon tuottaminen, kun moraaliseen taas liitetään pitkän aikavälin arvon tuottaminen, kestävän talouskehityksen luominen ja sosiaalinen vastuu. Molempien ryhmien yhteinen nimittäjä on menestyminen – vähän eri menetelmin.   

Menestyksestä puhuttaessa laskelmointi ja laskelmoiva ihminen nousee herkästi asteikossa korkealle. Silti useasti menestys syntyy tekemisestä, jossa on mukana sydän ja tunne, olkoon se sitten ahdistusta, sydänsurua, riemua, innostusta tai melkein mitä tahansa, jota on vaikeaa laskelmoinnin keinoin toteuttaa – yrittää kyllä voi. Kun mukana on sydän ja tunne ja kun siihen lisätään nöyryys syntyy melkoinen ”koktaili”. Syntyneen ”koktailin” hyötyjä ja vetovoimaisuutta voisimme me kaikki [psykopaatit, laskelmoivat yms.] pohdiskella enemmän omissa postauksissamme ja ulostuloissamme nöyryyden näkökulmasta.       

Nöyryys kuuluu osana hyvää tiedettä - tieteen tekemistä. Tieteen tekeminen vaatii nöyryyttä luovuttaa tutkimuksensa ja artikkelinsa vertaisarvioitavaksi, joka tarkoittaa tutkimuskohteen ja tutkimustulosten luovuttamista ja luopumista jopa omasta teoriasta, jos sen selitysarvo näyttäytyy viime lopuksi puutteellisena.