Maalittaminen

Muutama ajatus maalittamisesta. Maalittaminen tyypillisimmillään tapahtuu tietoverkossa, jossa kohdetta/uhria loukataan tai uhataan niin kutsuttuna järjestelmällisenä toimintana - sitä tapahtuu myös face to face ympäristössä. Se, pitäisikö maalittaminen kriminalisoida jakaa myös asiantuntijoiden mielipiteitä, siis lainoppineetkaan eivät ole siitä yhdenmielisiä. Mm. OM:n [oikeusministeriö] tilaama selvitys [tekijä OTT Illman], joka on julkaistu 3.12.2020, antaa ymmärtää, ettei uutta erillistä lainvalmistelua maalittamisen kriminalisoimiseksi tarvita.

 

Kyseessä olevan julkaisun mukaan erillinen maalittamisen kriminalisoiva lainsäädäntö ei ratkaisisi ongelmaan, sillä jo olemassa oleva lainsäädäntö antaa kohtuullisen hyvät ”eväät” maalittamisen torjuntaan. Taas [Kuntalehti 9.12.2020] Lakimiesliiton hallituksen puheenjohtaja [OTK Rytkölä] näkee maalittamisen torjumisen tarvitsevan selkeämpää lainsäädäntöä [rangaistussäännös] oikeudenhoidon ja hallinnon toimintakyvyn kuten myös sananvapauden turvaamiseksi.

 

OM:n julkaisun [3.12.] mukaan joidenkin sosiaalisen median ylläpitäjät pitäisi lailla [olemassa olevalla] velvoittaa valvomaan alustoillaan julkaistujen ”postausten” sisältöä ja jopa poistamaan ilmeisen rikoksen tunnusmerkistön täyttävät julkaisut. 

SM [sisäministeriö] on puolestaan keväällä 2020 asettanut työryhmän, jonka tehtävänä on mm. valmistella käytännön ehdotuksia tehostettuun maalittamisen vastaiseen toimintaan. Työryhmän puheenjohtajan [VTM Mankkinen] mukaan maalittamisen kohteena voi olla yksittäinen ihminen tai organisaatio kuten myös organisaatio, jossa maalittamisen kohteena oleva ihminen toimii.

Sanaan maalittaminen voi törmätä monessa eri yhteydessä. Wikipedia määrittelee, että maalittaminen = sodankäynnissä kohteiden määrittäminen tuhottavaksi, henkilön mustamaalaaminen sosiaalisessa mediassa. Maalittaminen ei siis ole siveltimellä maalaamista, jolloin maalipinnasta on mahdollisuus tehdä elävämpää, toki maalittamisellakin saadaan aikaan kokolailla elävää jälkeä …. 

Sanakirja: maalittaminen = targeted harrasment / on line shaming. 

 

Voinkin ajatella että, maalittamisesta on syntymässä ja on jo osin syntynytkin kulttuuri, joka kärjistää ja polarisoi ihmisten välistä luottamusta monella tavoin. Uskottavia roolimalleja tarvitaan, jotka ”uskaltavat” katkaista tämän yksittäisiä ihmisiä ja yhteiskuntaa musertavan negatiivisen kehityssuunnan - kun tuohon lainsäädäntöön ja/tai mahdollisiin uusiin rangaistussäännöksiin turvautuminen ei näyttäkään kovin yksioikoiselta :(   

POLIITTINEN RIHLAUS!

Hesarin [13.5.] yksi uutisotsikoista kuuluu: ”Sdp vei perussuomalaisilta aseen.” Aseesta puhuttaessa puhutaan aika useasti myös rihloista. Aika moni aseenkäyttäjä tai ylipäätään aseista kiinnostunut henkilö tietää mistä puhutaan, kun puhutaan aseen rihlasta [=ura, naarmu]. Rihlauksen lähtökohtaisena tarkoituksena on parantaa osumatarkkuutta. Kun taas ballistisissa tutkimuksissa [rikostukinnassa] pyritään ase rihlojen perusteella jäljittämään aseenkäyttäjä [patruunaerän ostoon perustuva tunnistaminen] tutkittaessa ja selvitettäessä henkirikoksen yhteydessä ammutun luodin alkuperää.

Historiasta tunnetaan myös rihlasakset, joita käytettiin alkujaan juuri aserihlausten valmistuksessa, rihlaus tunnetaan myös kullanhuuhdonnassa käytettävän rännin pohjassa olevina poikittaisina esteinä, esteitä kutsutaan rihloiksi.

Perussuomalaisten aseesta puhuttaessa, jonka Sdp vei, tullaan eduskunnan EU:n elpymispakettikeskusteluun ja siihen kun Sdp yllättäen halusi panna asian hetkeksi pöydälle. Tällä ”pöytäyksellä”  vietiin [hallitus] perussuomalaisilta keskeinen ase elpymispaketin käsittelyn viivyttämiseksi: [vahvistamaton tulkinta] kun on kerran pöydälle laitettu ei laitettua voida toista kertaa laittaa.

 

Mielestäni politiikkaan rihlaus voidaan kytkeä elpymispakettikeskustelun kontekstissa: varapuhemies Eerola ”hyllytettiin” ettei hän voi parantaa perussuomalaisten osumatarkkuutta [uudelleen pöytääminen, jota seuraisi periaatteessa ajallisesti määrittelemätön viivytysmahdollisuus] puhemiehelle kuuluvien oikeuksiensa perusteella, johtaessaan puhetta eduskunnassa joskus yön tunteina, kun tukipakettia vastustavilla edustajilla on tilapäinen enemmistö eduskunnassa.

Puhemies Vehviläinen perustelee Eerolan ”hyllyttämistä” perusuomalaisten yhdessä sopimalla sopimuksella: sopivan hetken tullessa ”pöydätään” keskustelu uudelleen ja siirretään elpymispakettiasian käsittely kertaheitolla syksyyn. Siis hyllyttäminen siksi, kun ei ole tarkkaa tietoa voidaanko ”kullanhuuhdonnassa” laittaa sama asia useammin kuin kerran pöydälle.

Puhemiehen tehtävänä [PeL 42.2 §] on mm. valvoa, että menettelyssä noudatetaan perustuslakia ja eduskunnan työjärjestystä. Varsinaisten menettelysäännöstöjen lisäksi puhemiehen on kiinnitettävä huomiota muun muassa siihen, onko asian käsittelyyn olemassa laillinen aloite tai onko ehdotus vastoin perustuslakia tai eduskunnan jo tekemää päätöstä. Lisäksi puhemiehen edellytetään noudattavan tehtäväänsä hoitaessaan ja varsinkin johtaessaan puhetta täysistunnoissa ehdotonta tasapuolisuutta. Tästä syystä puhemies ei saa osallistua täysistunnossa keskusteluun eikä äänestykseen [PeL 43.3. §].

Nähtäväksi jää kuinka ”poliittinen rihlaus” kantaa tulevaisuuteen ja mitä perustuslakivaliokunta lausuu pöytäysasiasta? Uria ja naarmuja siitä on jo syntynyt!