Vapaus ja oikeus

Muutama ajatus vapaudesta ja oikeudesta, joita koronavirustauti [COVID- 19] jossain määrin häiritseen.

Positiivisella vapaudella tarkoitetaan yleisesti tietyn ihmisideaalin mukaista elämää, siis vapaaksi ihmiseksi käsitetään sellainen ihminen, joka toteuttaa autenttisen [aito, alkuperäinen] tai parhaan itsensä. Geneveläis-ranskalainen filosofi Rousseau, Jean-Jacques [1712-1778], saksalainen filosofi Hegel, Georg Wilhelm Friedrich [1770-18319], saksalainen filosofi Herder, Johann Gettfried [1744-1803], preussilainen filosofi Kant, Immanuel [1724-1804] sekä preussilainen filosofi Marx, Karl [1818-1883] ylistivät positiivisen vapauden merkitystä ja pitivät positiivista vapautta tärkeänä.

Negatiivisella vapaudella tarkoitetaan vapautta ulkoa tulevasta pakottamisesta, väkivallasta ja pakkovallasta. Voidaan siis ajatella ihmisen olevan vapaa, jos toiset ihmiset tai yhteiskunnalliset instituutiot esim. viranomaiset, poliittiset päätöksentekoelimet ja sääty- tai kastijärjestelmät eivät rajoita hänen toimintaansa, elikkä eivät puutu hänen ruumiilliseen koskemattomuuteensa, omaisuuteensa tai sopimusvapauteen. Negatiivisen vapauden toteuttamiseksi riittää, että muut eivät loukkaa näitä edellä mainittuja henkilön ominaisuuksia, siis muiden velvollisuus rajoittuu vain toisen negatiivisen vapauden loukkaamattomuuteen. Englantilainen filosofi Hobbes, Thomas [1588-1679], englantilainen filosofi Locke, Johon [1632-1704] sekä niin ikään englantilainen filosofi Mill, John Stuart [1806-1873] perustivat vapauskäsityksensä pitkälti negatiivisen vapauden käsitykseen.

Ymmärtääkseni tämän päivän demokraattiset oikeusvaltiot ovat käytännössä negatiivisen ja positiivisen vapauden kompromisseja. Lailla pyritään takamaan yksilölle sekä oikeus välttyä mielivallalta, vapaus harjoittaa perusoikeuksiaan: sananvapaus, kokoontumisvapaus ja uskonnonvapaus. Niin julkinen sektori kuin julkisen sektorin ja yksityisen sektorin toiminta on pyritty järjestämään niin, että positiivisen vapauden mukainen mahdollisuus mm. koulutukseen ja terveydenhuoltoon ainakin jossain määrin toteutuu.

Ajatuksia oikeudesta. Aluksi on syytä todeta, että oikeuden merkitys, siis merkitys, yhteiskunnassa eri toimijoille on erilaista esimerkiksi yksilöt, yritykset, julkisyhteisöt jne., vaikkakin laki on kaikille sama. Oikeudella vaikutetaan kaikkien yhteiskunnan toimijoiden käyttäytymiseen jollain muotoa: asettamalla kieltoja, rajoituksia, velvollisuuksia ja rajoittamalla toimintavapauksia. Oikeus on keskeinen osa yhteiskunnallista päätöksentekoa. Voidaankin ajatella sen [oikeuden] olevan päätöksenteon fokuksessa, koska poliittiset päätökset toteutetaan nimenomaan lainsäädännön avulla. Oikeus on konkreettinen, tunnistettavissa oleva ja objektiivinen periaate. Oikeus ei ole mielipidekysymys.  

On kuitenkin huomioitava, että oikeus ja laki eivät ole sama asia. Oikeus on kielellistä. Oikeusnormit kirjoitetaan lakiteksteiksi, joista normit ja niiden sisältö on pystyttävä selvittämään. Kieli on aina epätäydellistä ja juuri tämä - kielen epätäydellisyys - aiheuttaa sen, että lait ovat tulkinnallisia. Lain sanamuoto [lakiteksti] ei kovinkaan useasti anna suoraa vastausta siihen, miten yksilön, yrityksen tai julkisyhteisön [viranomaisen] tulee tietyssä laintulkintatilanteessa toimia.

Lakia tulkittaessa onkin kiinnitettävä erityistä tarkkaavaisuutta siihen, ettei lakien tulkintaan vaikuta esimerkiksi ratkaisujen taloudelliset ja/tai yhteiskunnalliset vaikutukset eivätkä moraaliset ja/tai uskonnolliset arvot ja arvostukset, elleivät säännökset itsessään nimenomaisesti tätä edellytä. Oikeus ja erityisesti lainsäädäntöratkaisut ovat keskeisin yhteiskunnan ohjauskeino ja valtiollisen vallankäytön väline. Myös jukista taloutta koskevaa päätöksentekoa ohjataan hyvin pitkälti lainsäädännöllä. Edellä vähän pohdintaa niinkin arkisesta asiasta kuin vapautemme ja oikeutemme, joita tällä hetkellä tuo mokoma koronavirus pyrkii jossain määrin rajoittamaan.

Herkkä aihealue ja sisäpiirikaupat sulkevat nettikaupan!

Huhtikuun 2020 loppupuolella, poikkeusoloissa – koronan keskellä – Stadissa asuva tyttäremme perusti nettikaupan, nettikaupan, joka sulkeutui heti kahden ostoskerran jälkeen. Ensimmäisen ostoksen teki hänen poikakaverinsa ja toisen minä, tyttären isä. Molempien ostosten tarkoituksena oli kokeilla kaupan toimivuutta ja tukea tyttären bisnestä. Minä ostin lahjakortin, jonka toimitusosoitteeksi laitoin tyttäremme kotiosoitteen, siis kaupan perustajan oman osoitteen. Minun suuntaani kaikki toimi oikein mallikkaasti ja tytärkin sai viestin sähköpostiinsa tehdystä kaupasta ja ilmoituksen euromäärästä.

Mutta sitten, heti seuraavaksi, tyttäremme sähköpostiin tuli ilmoitus, että maksupalvelun tarjoaja ei voi enää tukea hänen nettikauppansa toimintaa: ”We are reaching out with some news. After reviewing your information and website your business presents a level of risk for customer disputes that we will be unable to support. Due to the high level of risk on your account, we´re not able to reveal more specific information on how do risk reviews at XXXX, and why your account was marked as high risk.

Additionally, because of the elevated dispute risk on your account, your account balance will be placed on reserve for next 120 days. During this time, the reserved funds will help cover any disputes or refunds on your account. The remaining balance will transfer to your bank account at the end of this period …”

Kyseinen nettikauppa ehti olla auki vajaan tunnin ja sen toimintakapasiteetti riitti kahteen erilliseen kaupantekotilanteeseen, jotka molemmat tehtiin tyystin eri paikkakunnilla ja eri laitteilla. Kaupan maksujärjestelmä kyllä ONNEKSI avattiin melko nopeasti muutaman yhteydenoton jälkeen. No tästäpä vasta mielenkiintoni kasvoi pohtimaan sitä miksi globaalisti toimivan – Pohjois-Eurooppalaisessa saarivaltiossa [UK] asemapaikkaansa pitävän - maksupalvelun tarjoajan järjestelmät toimivat tällä tavoin. Pokamme, joka asuu perheineen Keski-Euroopassa ja on IT-alalla töissä, sanoi kyseisten maksujärjestelmien toimivan juuri näin [on itse ollut kehittämässä ja “rakentamassa” rahamaailman maksujärjestelmäratkaisuja], kun on pelkona rahanpesu ja/tai muu maksupalveluita säätelevän lainsäädännön mukainen epäily epärehellisestä toiminnasta.  

Minun [pieneen] ajatusmaailmaani ei oikein meinaa sopia se, että maksujärjestelmä suljettiin, vaikka kyseessä on vasta perustetun nettikaupan toinen kauppa ja kauppojen yhteismäärä on 50-60 euroa, kaupat on tehty suomalaisten pankkien debit -korteilla ja muuta maksuhistoriaa ko. nettikauppayrityksellä ei ole olemassa – herkät ovat järjestelmäkalibroinnit??

Rahamaailma on herkkä aihealue ja poikamme sanontaa siteeraten: ”herkkä aihealue vaatii herkät kalibroinnit”. Tosin rahamaailma on näyttänyt herkkyytensä myös viimeaikaisissa [poikkeusoloissa] Business Finlandin tekemissä yritysrahoitusratkaisuissa [=kehittämistukea] tai pikemminkin meidän kansalaisten rahoitusratkaisujen vastaanottamisessa. Ottamatta sen enempää kantaa Business Finlandin rahoitusratkaisujen oikeudellisuuteen ja/tai oikeudenmukaisuuteen – kun en tunne yksityiskohtia – voin vain ihmetellä meidän kansalaisten herkkyyttä, kun puhutaan rahasta, jonka joku toinen saa ja minä en. Onko se sitä kateutta? Englannin kielessä kateutta merkitsevä sana on ”envy” ja se tulee latinankielen sanasta ”invidia”, joka tarkoittaa pahan suopaa katsetta. Tietenkään, tähän esille nostamaani nettikauppaCaseen ei liity mitään kateutta, ei toki!

Lähes kaikki tunnistavat kateuden, mutta kovin moni meistä ei myönnä sen vaikuttavan omaan toimintaamme.  Vaikka filosofi Immanuel Kant [1724-1804] määritteli kateelliset ihmiskunnan vihollisiksi ja Raamatussa kateutta kutsutaan pahaksi silmäksi, silti kateuteen liittyy myös paljon hyvää ja sitä pidetään jopa yhtenä ihmisen perustunteista. On inhimillistä olla kateellinen ja se on sitä paitsi myös hyödyllistä, hyödyllistä mm. yhteiskunnallisessa kehityksessä.  Voisin ajatella rahamaailmaa säätelevän lainsäädännön saaneen kateudesta yhden peruslähtökohdan lainsäädännön ”jalostamiselle”, tietenkään oikeudenmukaisuutta ja rehellisyyttä unohtamatta.

Kun ihmiset alkavat verrata itseään toisiin - toisten onneen, rahalla hankittuun - käynnistyy kateuden moottori hyvin herkästi. Toisaalta kateutta selitetään itsetunto-ongelmilla, tällöin siihen liittyy keskeisesti riittämättömyyden tunne ja toisten henkinen hyvinvointi, sekä laaja ystäväpiiri, suosio ja onnellisuus.  Rakkaus ja siihen liittyvä mustasukkaisuus aiheuttavat paljon kateutta, monin eri tavoin.

Raha on työkalu, jonka omistaa meistä jokainen – ”toiset enempi toiset vähempi” - tämän työkalun tarkoituksena on helpottaa elämäämme. Siis kyseessä on hyvin arkipäiväinen asia, silti siitä on hyvin vaikeaa puhua. Valitettavasti meillä suomalaisilla on hyvin vaikea suhde rahaan. Kadehdimme asioita, jotka erottavat meidät toisistamme - kateus asettautuu useasti ystävyyden edelle.

Kansakuntamme vuosikymmeniä tuntema ”kalamiehen kateus ”on muuttunut ja muutos on tuon enemmän vastuuta. Kasvanut vastuu näkyy mm. rahamaailmaa säätelevässä lainsäädännössä, sekä rahanpesun ehkäisyyn liittyvissä maksujärjestelmäkalibroinneissa: niitä säädetään yhä herkimmiksi. Mielestäni järjestelmiä säädettäessä olisi huomioitava oikea mittakaava – rehellisyyttä ja oikeudenmukaisuutta unohtamatta. Kun ennakkoon asetetut säätötoleranssit asetetaan oikeaan mittakaavaan, niin ymmärtääkseni pienet rehellisperusteiset nettikauppaostokset sujuvat mainiosti myös ns. ”sisäpiirikauppoina” – vaikka herkkä aihealue kateudelle onkin kyseessä.