”Niin muuttuu maailma, Eskoni.” Tämä sanonta liittyy Aleksis Kiven Nummisuutareihin [kirjoitettu 1864] ja siellä Eskon isän sanontaan Esko pojallensa ...
Menneet lähiajat ovat antaneet käyttövoimaa puheille peruuttamattomista muutoksista eurooppalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa. Pelkästään satojen tuhansien, jopa useiden miljoonien pakolaisaalto Ukrainasta Eurooppaan antaa perusteita tällaisille näkemyksille. Tässä yhteydessä en halua ota kantaa yleistettäviin ja lopulta vaikeasti todennettaviin yksityiskohtiin, sillä lopullisen arvioinnin tekeminen on useimmiten mahdollista vasta yhdistämällä useampia yksittäisiä tilanteita ja yksityiskohtia tekemällä niistä laajempia analyyseja.
On ilmeistä, että monilla henkilöillä on erityisen hyvä stressinsietokyky [resilienssi]. Hyvän sietokyvyn taustalla ovat hyvä itsetunto ja oma identiteetti, sekä kyky itsenäiseen elämään ja työskentelyyn [myös henkisesti]. Tällainen henkilö säilyttää tunteen, että elämä on hänen omassa kontrollissaan – vaikeuksista huolimatta. Sitkeys suojelee henkilöä monien henkilökohtaisten vaikeuksien aikana kuluttavalta stressiltä; lisäten jo entisestään vaikeiden tilateiden hallintakykyä. Kokemukset vaikeiden tilanteiden hallinnasta lisäävät samalla selviytymiskykyä ja yleistä sitkeyttä, myös edellä mainitsemassani järkyttävässä pakolaisuuteen liittyvässä muutostilanteessa.
Tarpeiden ja mahdollisuuksien välisten suhteiden säätelyt ovatkin yleisesti ajatellen pitkälti opittuja tai pikemminkin sosiaalisesti määrittyneitä. Kaikki sotaan liittyvä turvattomuus, sisäinen ja ulkoinen pakolaisuus sekä niiden mukana tullut vastentahtoinen elämän muutos on vaikeasti säädeltävä, jopa mahdoton. Pakolaisuudesta johtuva elämänhallinta on kaikille hyvin haastava. Kaikki hyvinvointivaltiot eivät monestakaan syystä kykene riittävästi säätelemään pakolaisuuteen liittyviä inhimillisiä ja materiaalisia puutteita. Ja kun kaikkia puutteita valtioiden taholta ei voida täysin säädellä joutuvat säätelyä tekemään ihmiset omilla kyvyillään
Pakolaisuuden toisessa ääripäässä ovat ne tilanteet, joissa ihmiset eivät millään muotoa voi vaikuttaa elämäänsä, sen paremmin rajoittamalla tarpeitaan taikka lisäämällä mahdollisuuksiaan - resurssejaan. He voivat vain yrittää tulla toimeen tilanteissa, joissa ei ole valittavana vaihtoehtoja. Kun taas elämänhallinnan mahdollisuuksien toisessa ääripäässä olevat ihmiset näkevät tilaisuuksia kyetä säätelemään sekä tarpeitaan että resurssejaan. He näkevät elämässään – kaikesta huolimatta – ”väljyyttä” ja omaa osaamistaan säädellä tilanteitaan vähentämällä tai lisäämällä omia tarpeitaan ja resurssejaan. Tämän ovat monet ukrainalaiset jo näyttäneet – respect.
Ympäristöllä on yleisesti iso merkitys ihmisten arvojen muodostumiselle. Suhteessa ympäristöön on erityisen tärkeää se, missä henkilö kokee olevansa omaa elämäänsä ja toimintaansa ohjaava subjekti, missä määrin taas ulkoisten, itsestään riippumattomien ja itsestään ulottumattomissa olevien seikkojen säätelemä. Tämä vaikuttaa olennaisesti siihen, millaiseksi henkilö kokee asemansa ja toimintamahdollisuutensa elinympäristöön ja mitä seikkoja hän arvostaa ja tavoittelee itsensä ja läheistensä osalta.
Ihmisen elämänkaaren eri vaiheissa hioutuneet arvot ja arvoasetelmat muodostavat maailmankatsomuksemme ytimen. Sisäistetyt arvot ohjaavat meitä elämänkentän konkreettisissa valinnoissa tai tavoitteissa. Arvojen kehittymistä säätelee todellisuus, se todellisuus, missä kullakin hetkellä tunnemme olevamme. Tehkäämme kaikkemme Euroopan yhteisönä [EY], yksittäisenä valtiona, yksittäisenä paikkakuntana ja yksittäisenä henkilönä, jotta pakolaisuuden uhriksi joutuneiden ukrainalaisten arvomaailman muodostuminen ei enää meidän toiminnallamme ole negatoimassa heidän arvomaailmansa kehitystä tässä ja nyt.
Kyllä ne Putinin tekemät ja arvostamat totuustaulut [lue totuusarvojen yhdistelmät ”totta” ja ”epätotta” -L. Wittgenstein 1920 -luvulla] ovat jo saaneet riittävästi aikaan arvomaailman negatoitumista ihan globaalisti … niin muuttuu maailma; halusimme tai emme!
"Minkä ylipäänsä voi sanoa, sen voi sanoa selvästi, ja mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava"
- Ludwig Wittgenstein [1889-1951] italialais-englantilainen filosofi -
